Dieetti toimii ensimmäistä kertaa moneen vuoteen

Olen viimeiset pari vuotta haaveillut hieman timmimmästä kropasta. En siis varsinaisesti laihemmasta, vaan nimenomaan timmimmästä. Olen aina sanonut, että viihdyn tämän kokoisena, mutta kehonkoostumus voisi vaan olla hieman erilainen. Ja siihen olen pikkuhiljaa pyrkinytkin. Kuitenkin viimeiset pari vuotta kroppa on ollut jotenkin aivan totaalisen jumissa. Painoa alkoi kertyä 2014-2015 sen jälkeen kun olin päässyt alimpaan painoon (64kg). Toki, oli hyväkin, että paino hieman nousi. Itse en itselläni tykkää liian hoikasta olemuksesta. Painon nousussa mukana oli myös toki offikautta, eli lihasmassaa. Painoa alkoi kuitenkin tulla pikkuhiljaa hieman liikaakin ja paino jumittui pitkäksi aikaa noin 80kg, jonka molemmin puolin olen keikkunut viimeisen vuoden. Loppuvuodesta 2016 paino kävi pahimmillaan jopa 85kg. Juuri tietysti silloin, kun minulla oli Helsingissä Fitfashionin kuvaukset, heh.

Paino on minulle vain suuntaa antava juttu, mutta totta kai minäkin huolestun jos painoa alkaa yhtäkkiä tulla enemmänkin. Ja etenkin jos tietää, että se ei todellakaan kaikki voi olla lihasta. Annoin kuitenkin alkuvuodesta itselleni armoa, enkä alkanut heti diettailemaan. Annoin kropalle lepoa ja otin asian kerrallaan. Alkuun se oli ihan sitä, että ylipäätään söin normaalisti. Syksyllä kun kaikki tapahtui, paino tippui äkillisesti, koska stressireaktio poisti kaikki nesteet kropasta. Sen jälkeen nesteet tulivat takaisin huminalla, noin 6kg melkein kerralla.

Nyt olen saanut nesteitä pikkuhiljaa pois kropasta, treenin kulkemaan ja ihan virallisesti dieetin päälle. En itseasiassa noudata mitään tiettyä ohjelmaa tai tee tiettyä treeniä. Olen kylläkin myös miettinyt uudestaan valmentajan palkkaamista, koska se kuitenkin toisi tekemiseen tietynlaista uutta puhtia. Täytyy katsoa, koska olen kuitenkin niin nauttinut tästä emansipaatiostani, niin en tiedä olenko vielä valmis kenenkään ohjeistettavaksi. Vaikka toisaalta juuri nyt tuntuu, että nyt on paukkuja pistää treenaamiseen vaikka kuinka ja paljon.

Nyt paino pyörii siinä 76kg nurkilla.

Muutaman vuoden kun yritin aloittaa dieettiä, se jumitti aina jo alkumetreille. Pää ei ollut stressi takia mukana. En pystynyt tekemään dieetistä ykkösprioriteettia vaikka kuinka olisin halunnut.  Mutta nyt dieetti tuntuu niin helpolta, niin yksinkertaiselta. En stressaa mitään, en tee mitään hampaat irvessä, en näe nälkää. Okei, välillä tulee pieniä kiukkuja kun on verensokerit tarpeeksi alhaalla, mutta noin yleisesti, ihan läpsyttelyä koko homman. Ja niin dieetin pitääkin olla, etenkin dieetin alun. Sen ei kuulu olla vaikeaa, sen ei kuulu olla stressaavaa. Ja miten se on sellaista? Silloin kun on oikea state of mind.

Vaikka ei uskoisi, minulla on nyt paljon vähemmän stressiä kuin viime vuosina. Vaikka käsilläni on edelleen paljon asioita, oloni silti paljon vapautuneempi ja rennompi. En tiedä, joko olen lopullisesti seonnut vai nähnyt valon, päättäkää te!

Käyn treenailemassa viisi kertaa viikossa ja aerobiset teen koiran kanssa. En siis tee tiettyä määrä aerobisia, vaan menen siinäkin ihan fiiliksen mukaan. Joskus teemme muutaman lyhyemmän lenkin koiran kanssa tai joskus parikin pidempää lenkkiä päivässä.

Ruokavalioon olen lisännyt hyviä rasvoja. Saatan syödä välipalaksi avokadon ja salaattiin lisään oliiviöljyä. Hiilareita saan riisistä, pastasta, puurosta ja leivästä. Proteiineille perus kanat, kalat ja liha. Olen jopa miettinyt lihatuotteiden vähentämistä, minä vannoutunut lihapää. Kai sitä oikeasti on joku nuppi jostain vihdoinkin löysemmällä.

Motivaatio dieetille on äärettömän kova mutta ei ahdistavalla tavalla. Pidän itsestäni näinkin, mutta näen mielessäni dieetin tuomat hyödyt. Tämä on tähän väliin kiva, positiivinen projekti. Ja niin dieetin ja laihduttamisen tulisi olla. Ei hampaat irvessä vedetty kärsimysnäytelmä. Totta kai aina viimeiset kilot ovat tiukassa, mutta silloin kannattaa miettiä, että onko niitä todellisuudessa edes pakko pudottaa vai jatkaako kiinteytymisellä. Ja kun se onni ei asu siellä 65kg:ssa tai 59kg:ssa. Niin minä ainakin ennen luulin, mutta todellisuudessa olen ollut ehkä ankeimmillani 65kiloisena. Hyvä olo, peili ja yleiskunto kertovat mielestäni paljon enemmän kuin se mitä vaaka näyttää.

Siksi itselläni ei ole mitään virallista tavoitelukua, vaan katselen tässä ihan mitä pertti peilillä on sanoa. Ajatus on kuitenkin saada vähän lisää lihaa kun on ensin tuota ihramusta sulatellut pois. Lisää olkapäitä, lisää pyllyä, vatsaan lisää lihaksia.. unelmakroppa here I fucking come! Viimeinkin, jos nyt ennen sitä kolmeakymppiä ehtisi. Noh, kolmekymmentä on uusi kaksikymmentä. #mikäkolmenkympinkriisi

Onko sinulla dieetti state of mind? Kerro miten ja miksi? 

 

Ihmiset etsivät syitä loukkaantua

Kuulin mielenkiintoisen teorian; ihmiset etsivät jatkuvasti syitä loukkaantua.

Antakaapas kun selitän: Heräät aamulla, mietit, että tästä tulee varmasti ihan paska päivä. Töihin pitää mennä ja siellä on taas se persenaama Sirkka. Ja ihan varmaan asiakkaatkin taas ruikuttavat jostain aivan turhasta. Ja se ruuhka, voi jumalauta se pirun ruuhka. Ihan varmasti taas tänäänkin istun tunnin ruuhkassa. Ja jos menen salille, se on varmaan taas ihan täynnä ja taaskaan en pääse siihen kyykkyrekille. Joka ikinen kerta siinä on joku tahvo.

Ja miten tämä vaikuttaa käyttäytymiseesi? Alat käyttäytyä ennakkoajatustesi perusteella. Näet sitä, mihin keskityt. Jos keskityt huonoihin asioihin, niitä tulet todellakin saamaan. Jos vain odotat, että milloin taas seuraavaksi tapahtuu jotain mikä repii hermosi, saamasi pitää, se ei ole kaukana. Mieti, että koko päivän ajattelet, että taas se kyykkyrekki ja varattu ja mikä on fiiliksesi kun menet salille ja se on varattu. Meinaako ohimolta katketa suoni? Odotit hetkeä, että pääset menettämään hermosi. Odotit hetkeä, että pääsit loukkaantumaan. Siihen vielä päälle se odotettu paska työpäivä ja kakku on valmis. Vielä kun pääsisi purkamaan kaiken sen v-itutuksen johonkin. No, eiköhän kotimatkalla salilta kotiin joku tötöile liikenteessä.

En voi sanoa, että optimisti olisi aina silti oikeassa. Mutta tiedättekö mitä, ei ole pessimistikään. Inhottavaa rikkoa kuplanne, mutta kukaan teistä ei osaa ennustaa tulevaa. Toki, kun tehdään riski-analyyseja, pessimistit ovat useimmin oikeassa. Mutta optimistit sen sijaan eivät suhtaudu takapakkeihin yhtä raskaasti ja palautuvat niistä huomattavasti nopeammin. He tajuavat, että ne ovat vain osa elämää ja niistä oppii aina jotain. Siinä taas missä pessimisti kiroaa, että tiesi taas tämän, perkele. Ei kannata edes yrittää, ei siitä mitään tule, perkele. Elämä kaatuu kun kyykkyrekki on taas varattu, perkele.

Mistä tässä kaikesta on kyse? Kyse on ajatusten voimasta, vetovoiman laista. Se mitä ajattelet muuttuu sinun todellisuudeksi. Ja tässä kohtaa haluan sanoa, että jokainen voi kouluttaa mielensä näkemään joko positiivista tai negatiivista. Mitä enemmän ajattelet positiivisesti ja optimistisesti, sitä vähemmän ajan kanssa enää negatiiviset ajatukset nostavat päätään, aivojaan siis ihan oikeasti pystyy kouluttamaan.

Jokainen luo oman todellisuutensa. Toisille se on synkkä ja onneton ja toisille onnellinen ja iloinen. Ja uskallan väittää, että ulkoisilla tekijöillä ei ole määräänsä enempää vaikusta yksilön onnellisuuteen. Kehtaan ja uskallan väittää, että onnellisuus todella kumpuaa sisältäpäin. Se on sitä, miten suhtaudut asioihin, minkälaista energiaa ja karmaa luot ympärillesi. Mitä vedät puoleesi. Jos vedät puoleesi negatiivisuutta ja asioita, mistä saisit taas kerta toisensa jälkeen pahoittaa mielesi, loukkaantua ja suuttua, voin taata 100% varmuudella, että saamasi pitää. Maailma on pullollaan asioita, mistä voi joka ikinen hetki pahoittaa mielensä, mistä voi vetää herneen nenään ja mistä voi menettää yöunensa. Mutta kun maailma on myös täynnä niin paljon hyvää, niin miksi ihmeessä heittää tämä yksi elämä hukkaan ja keskittyä siihen negatiiviseen. Ihan oikeasti ihmettelen, että kuka ihme jaksaa loukkaantua joka asiasta ja suurimman osan ajastaan viettää naama nurinpäin? Eihän siitä kukaan muu kärsi niin paljon kuin sinä itse. Totta kai energia ympärilläsi on silloin negatiivinen ja näet vain negatiivisuutta. Mutta jos alatkin ajatella iloisemmin ja teet ympärillesi positiivisia tekoja, saat niitä varmasti myös takaisin. Mielestäni siinä kohtaa, jos ei tee ikinä muille hyvää tai ajattele muista hyvää, ei edes voi odottaa itselleen mitään hyvää. What goes around comes around.

Ja kyllä, olen miettinyt itse, että miksi minulle on tapahtunut pahoja asioita ja omalla tavallaan näenkin miksi. En tietenkään voi vaikuttaa muihin ihmisiin ja heidän käyttäytymiseen, mutta silti näen oman ajatuksen voimani menneisyyden suhteen. En sano, että jokaisen tulee uskoa vetovoiman lakiin, mutta vannon, että siitä ei ole haittakaan. Jos maailmaan tulee yksikin positiivisempi ihminen lisää, se ei voi olla pahasta. Ja se, että on positiivinen ja odottaa hyvää ei tarkoita, etteikö voisi joskus olla pahalla päällä tai etteikö joskus tapahtuisi pahoja asioita. Joskus pahakin asia voivat oikeasti olla siunas, jonka huomaa vasta jälkikäteen.

Itse uskon, että hyvä ihminen ansaitsee hyvää ja vaikeuksilla on vain oma tärkeä merkitys meidän elämässä. Haluan luoda ympärilleni hyvää ja positiivista ilmapiiriä. Haluan ajatella muista hyvää, koska silloin toivon myös saavani hyvää takaisin. Ajattelen positiivisessa valossa niitä asioita, mitkä haluan elämääni ja varmasti tulen saamaankin ne. Vetovoiman laki perustuu siihen, että kun keskität energiasi jonkun asian saavuttamiseen, automaattisesti alat toimimaan ja tekemään asioita sen asian saavuttamiseksi. Ei siis riitä, että vain toivoo olevansa miljönääri, se todellakin vaatii myös tekoja. Mutta paljon todennäköisemmin saavutat unelmasi jos uskot itseesi, ihan loogista, eikö.

Älä siis keskitä energiaasi negatiiviseen, siihen mihin voisit purkaa pahaa oloasi. Tee vaikka kokeilu. Mene ulos ja etsi tilanne tai asia, josta voit hermostua. Kokeile rohkeasti.

Mutta mitäpä jos huomenna kokeilisitkin elää eri tavalla, etsisit hyvää. Etsisit asioita, joista tulet hyvälle tuulelle. Asioita, mistä saat hyvän mielen. Vie vihdoinkin ne vanhat vaatteet uffin laatikkoon, auta naapurin vanhaa rouvaa. Ja odota, että mikä fiilis sinulle tulee. Onko olo nyt parempi vai huonompi kuin eilen? Hymyile hänelle, joka kaupan kassalla osoittaa mieltään.. ehkä juuri hän todella tarvitsee hymyä tuntemattomalta. Ehkä juuri sinä pelastit hänen päivänsä ja hän tekee seuraavalle ihmisille jonkun hyvän teon. Anna hyvän kiertää.

Negatiivisen kommentin ja huomion puolesta, jätä kiva tai asiallisesti rakentava kommentti, keskustele ja vastaanota. Mikä fiilis jäi? Tuliko negatiivisesta kommentista oikeasti hyvä olo vai ei? Entäs kivasta kommentista?

Kuten olen useasti todennut, elämä on asennekysymys. Ja sinulla on täysi valta valita, että minkälaisena maailman näet ja minkälaisen todellisuuden itsellesi luot. Voit joka päivä nähdä negatiivisuutta ja potea huonossa olossasi tai voit nähdä maailman ovena erilaisille mahdollisuuksille. Usko, että saat sen unelmaduunisi, usko, että maailmalla on tarjota sinulle hyvää. Toimi niin, että olet arvokas ihminen ja varmasti saat asioita joista haaveilet. On kuitenkin oma päätöksesi, että keskitätkö energiasi siihen, että tulet saavuttamaan kaiken vai että et tule saavuttamaan mitään. Muista, sinä päätät.

Ihanaa päivää juuri sinulle <3