Mässäily

Mä olen vähän kuin labradorinnoutaja; jos mulle laittaa kupin täyteen ruokaa, syön kaiken vaikka kylläisyydentunne olisi täytetty jo puolessavälissä kuppia. Jos taas mulle laittaa kuppiin optimaalisen määrän ruokaa, syön sen, olen kylläinen ja tyytyväinen.

Mulle on jostain syystä jäänyt päähänpinttymä, että ruokaa ei haaskata ja kaikki syödään  lautaselta. Vaikka esim. lapsuudenkodissani ei mitään tälläistä pakkoa ollut. Jos vaikka haetaan miehen kanssa ruokaa, niin minä syön isoimmankin aterian viimeistä murusta myöten ja syön miehenkin ateriasta loput jos hän ei jaksa syödä omaa ruokaansa loppuun. 😀 Että se siitä, että mahalaukku kutistuisi hirveästi kun laihtuu! 😀 ja siitä, että naiset syö kuin linnut, paskapuhetta sanon minä.

On vahvuutta tiedostaa omat heikkoutensa. Mässäily on edelleen mun heikkous, vaikka 40kg olenkin laihduttanut. Kun puhutaan niinkin lihavasta ihmisestä, kuin minä olin, on suhde ruokaan silloin hyvin epäterve ja voidaan puhua jo ihan addiktioista. Ja minä olin ahmija ja ahmin ruokaa ihan kaksin käsin. Kyse oli melkeinpä jonkinlaisesta syömishäiriöstä.

Tätä voisi melkeinpä verrata alkoholismiin. Mutta ruoassa on se huono puoli, että siitä ei voi luopua kokonaan, niinkuin toipuva alkoholisti luopuu viinasta. Tässä asiassa minua auttaa syömisen suunnittelu ja tarkat rajat ja säännöt. Olen hyvin orientuitunut ja tunnollinen ihminen, jos minulle tehdään joku ohjelma tai minulle annetaan tarkat ohjeet, minkä mukaan tulee toimia. Esim. koska kunnioitan Koutsia ihmisenä ja valmentajana niin paljon, niin en halua rikkoa hänen antamiaan ohjeita.

Mutta nyt massakaudella sain luvan herkkuihin. Ensin olin asiasta aivan pähkinöinä. Cheat mealina eli herkkupäivänä söin aina niin, että napa raikasi. Silmät aukesivat taas herkuille ja pitkin viikkoa aina mietin, että mitähän sitä seuraavaksi herkuttelisi. Pelkkä karkki ei riitä vaan olisi kiva saada jätskiä ja ja jaa… stop!!!  Tunnetta voi verrata taas alkoholiin ja nousuhumalaan. Yritäppä lopettaa juominen hauskana iltana parin ekan juoman jälkeen. Et pysty, mutta seuraavana päivänä taas vituttaa.

Herkuttelu alkoi mennä samaan suuntaan, kuin ennen. En vieläkään osaa kohtuutta. Osaan olla ehdoton, mutten kohtuullinen. Minulle sopii paljon mielummin vapaan herkuttelun sijaan joko täysin optimoitu cheatmeal puhtaalla ruoalla tai ei mitään.  Ja kun  perus puhdas ruoka on hyvää! 🙂

Bulking problem

Aluksi en häiriintynyt mässäilystäni, olihan se kivaa. Mutta nyt siitä on tullut taas jo paha olo ja stressin aihe. Ja kun herkkupäivä on pari kertaa kuukaudessa ja massakautta on vielä monta kuukautta jäljellä. En pian pääse ovista liikkumaan jos saan vapaat kädet herkkujen suhteen. Okei, tuskin.  😀 Mutta halu syödä vain puhtaasti on nyt suurempi kuin koskaan. Ei nuo parhaimmat fitnestyypit herkuttele roskaruualla vaan puhtaalla ja terveellisellä ruoalla, mutta vain isommassa annoskoossa.

Okei, täytyyhän sitä joskus syödä myös ns. roskaruokaa, mutta ei siinä määrin kuin minä nyt. Tai minulle tämä ei sovi. You live and learn. Opin nyt itsestäni, että en ole vielä oppinut kohtuutta herkuttelussa. Ja parempi myöntää heikkoutensa kuin salata sitä itseltään ja tuhota sillä menestymisensä. Edelleen sallin itselleni silloin tällöin terveelliset herkut, mutta tuo prosessoitu totaalinen skeida saa nyt jäädä.

Myös ensi dieetillä haluan vetää tankkauspäivätkin puhtaasti. Ennen söin kaikkea sokeripullahiilaria niiden puhtaiden hiilarien lisäksi ja se teki suuresti hallaa ennenkaikkea mielelleni. Ennen ensimmäistä tankkausta olin mennyt ihan nollatoleranssilinjalla herkkujen suhteen.. ja se toimi. Minusta ei tuntunut, että jouduin luopumaan mistään. Päinvastoin, tunne siitä että hallitsen syömiseni ja en tarvitse herkkuja toi minulle miljoona kertaa paremman fiiliksen, kuin mitkään herkut ikinä.

Mutta ensimmäinen tankkaus viime dieetillä avasi taas silmäni herkuille. Aloin haaveilla, että mitä sitä seuraavalla tankkauksella söisin ja kinuamaan Koutsilta pian uutta tankkauspäivää. Herkkumode jäi pahasti päälle. Ja kaikista paskamaisinta on taisto sitä omaa tahtoaan vastaan. Joko saat paskan olon siitä, että fuskaat dieettiä tai sitten siitä, että oikeen päätä kiristää se suklaanhimo. Loppupeleissä aina paras ratkaisu on olla fuskaamatta. se tuo pidempiaikaisempaa tyydytystä.

Otin nyt vihdoin asian puheeksi Koutsin kanssa. Menneisyyden haamut ja entiset tavat kirkuvat vielä takaraivossa. Asia tuskin olisi ongelma ihmisille, kuka on ikänsä ollut hoikka ja osaavat syödä kohtuudella. Koutsi ymmärsi minua täysin ja sovimme, että cheatmealit muutetaan. Nyt syön kerran viikossa haluamani treenin jälkeen yhden aterian tuplahiilareilla. Jes.

Myös dieetillä tankkauspäivät suunnitellaan yhdessä ja toteutetaan nimenomaan puhtaasti.

Tämä saattaa kuulostaa tosi hassulta, että luovun herkuista ja annan syömisestäni ohjat toiselle ihmiselle, mutta en voisi olla tyytyväisempi. En ole vielä valmis syömään niinkuin ’normaali ihminen’. Mussa asuu edelleen se pullukka ja se odottaa vain hetkeään päästä taas ulos. Ja minähän en sitä paskiaista enää ulos päästä!! 😀

Halusin ihan rehellisesti kertoa haasteista, mitä edelleen kohtaan. Vaikka olen laihduttanut todella paljon ja olen nykyään hoikka (no en nyt enää massakaudella tosin :D), niin edelleen jokainen päivä on valintoja ja haasteita täynnä jos ei pää ole täysillä mukana. Kuten sanotaan, ei se laihduttaminen ole se haastavin osuus, vaan sen jälkeen se painonhallinta. Ja siksi on ehdottoman tärkeää laihduttaessa oppimaan syömään oikein. Koska muuten lihot samantien kaikki takaisin. Ja korkojen kera hidastuneen aineenvaihdunnan takia.

Ja haluan näyttää, että minäkin olen edelleen vain ihminen ja jokainen päivä, viikko, kuukausi ja vuosi on uuden opettelua ja itsensä kehittämistä. En vieläkään ole missään nimessä valmis. Laihtuminen oli vasta alkusoittoa. Nyt vasta opettelen elämää hoikkana ja uuden minän kanssa. Olisi niin tavallaan hirveän helppoa palata entiseen. Se on se, mikä on tuttua ja ”turvallista”. Omasin ne tavat monen monta vuotta. Ruoka toi lohtua ja oli mukana niin ilossa, surussa kuin yksinäisyydessä. Nyt jos vaikka joku asia harmittaa, on keksittävä uusia tapoja käsitellä asiaa ja tunteitaan. Ennen olisin hakenut lohtua juurikin ruoasta. Ja aina löytyi joku tekosyy syödä huonosti. Ja ruokavalio on kuitenkin tässä se tärkein tekijä. Sitten tulee, treeni, lepo ja muut asiat. Ruokavalio on n. 80% koko hommasta. Sen tulee olla kunnossa jotta voit olla kunnossa.

Fall down seven times,               get up eight! Tattoo

 

Mutta voisin melkein todeta, että nothing tastes as good as fit feels. Näettekö, minäkin joudun silloin tällöin hakemaan motivaatiota ja pistämään itseni takaisin ruotuun. En ole mikään hc-supernainen every minute every hour. 😀

Ei se, montako kertaa kaadut, vaan montako kertaa nouset ylös. 

Oon ollu paljon enemmän nyt pahalla päällä, kun olen syönyt huonommin ja en ole tykännyt ulkomuodostani. Haluan taas olla tyytyväinen itseeni ja suoritukseeni. Vaikka herkut olivat sallittuja, niin en halua niitä enää.

 

Kumpi,

roskaruokaa: huono olo ja pöhöttynyt ulkomuoto

vai

puhdasta ja terveellistä ruokaa: hyvä olo ja hyvinvoiva kroppa?

Sinä päätät. Joka päivä.

Make yourself proud.

 

Screenshot_2014-03-29-15-04-24-1

Screenshot_2014-04-09-09-25-37-1

Screenshot_2014-03-31-11-07-56-1 Screenshot_2014-03-31-19-43-29-1 Screenshot_2014-04-02-11-11-35-1 Screenshot_2014-04-02-12-11-48-1 Screenshot_2014-04-03-15-05-09-1 Screenshot_2014-04-05-11-58-52-1

 

Screenshot_2014-03-31-02-39-42-1 Screenshot_2014-03-31-02-40-52-1

  

Rautaa ja rakkautta,

Pauliina 

IMG_20140408_150145

Back in business and nothing is gonna stop me now.

 

Patu

www.pauliinaolivia.fi

19 vastausta artikkeliin “Mässäily”

  1. Hyvä kirjotus ja hyviä motivaatiokuvia :)!
    Miulla on niin sama: herkkumuudi jää tosi helposti päälle. Oon niitä tyyppei jotka karkkipussin aukastua syö ihan kaikki, vaikka tuleekin huono olo. Mutta ei vaan voi jättää herkkuja kaappiin, ettei himot iske karseena päälle sillon kun niitä ei saa syödä. Tai no iskeehän ne karkkihimot arkisinkin, mut niitä vastaan pitää vaan taistella :).

    Tsemppiä herkuttomuus-taisteluun :)!
    http://fitfatmamatiina.fitfashion.fi/

    • Joo, koko suklaalevy katoo ääntä kohti ennenku kerkee ”kissa” sanomaan! 😀 Kiitos, nyt oon pahimmat makeennälkän kohtaukset saanu aika hyvin kuriin mm. omenoilla ja liptonin uusilla makeilla tee-mauilla. Kyllä tämä tästä, kun tottuu taas ajatukseen, etteivät ne herkut kuuluu enää tän plikan elämään. 😀

  2. Niin totta!! Mulla on aivan sama tilanne, en osaa kohtuutta ollenkaan. Vaikkei mulla ole ollut ylimääräistä kuin se 10 kiloa, jonka tiukalla ja HERKUTTOMALLA dieetilla pudotin noin vuosi sitten pois, niin eipä päänuppi kuitenkaan oppinut 4 kuukauden aikana kohtuutta noissa herkuissa ja syömisessä yleensä. Sitten viime syksyn ja alkuvuoden olin niin sanotusti plussakaloreilla ja lihasta kasvatettiin ja PT antoi luvan kerran viikossa tapahtuvaan vapaasyöntipäivään.. noh paino nousi 3 kuukaudessa 6 kiloa, ja olo oli taas pöhöttynyt ja masensi. Jokainen tajuaa ettei se 6 kiloa ole siis pelkkää lihasta… eikä mulla kyllä jääny se vapaasyöminen vaan yhteen päivään vaan aika pian huomasin että herkkuja tuli otettuu aina kun niitä tarjottiin, eli kylässä ja töissä jne. Tosin vähän eli pari keksiä tai pulla… Itse en herkkuja kotiin ostanu. Enkä mä pystyny enää kieltäytyyn, vaikka painoo pudottaessa se onnistu kyllä. Minähän ajattelin sen niin että mitä väliä jos otan nyt nää pari dominoa ku kuitenki lauantaina olis herkkupäivä. Syön kato sitten vähä vähempi… just, arvata saattaa söinkö vähempi.

    Onneks tajusin tän itse että mulla ei vaan toimi vapaa syöminen, tai oon pian kaks kertaa itseni kokoinen. Sitten pt:n kanssa tehtiin suunnitelma myös vapaasyöntipäivää varten. Eli toisen pääaterian sain syödä vapaasti ja herkuista sai tulla 300kaloria ylimääräistä. ( eli esim. naurettava 1 suklaapatukka:D), eikä siis mitään muuta ylimääräistä. Tää toimi. Painon nousu loppui ja olo oli muutenki niin paljon parempi. Ja treenit kulki.
    Nyt taas pieni kiristelyvaihe menossa kesää varten, ja lauantain herkusta oon joutunu nyt luopumaa.

    Mutta siis kyllä se vaan tiukassa istuu se vanha minä täälläkin, joka ei tunnista sanaa kohtuus:D enkä varmaa opi ikinä..

    Tää sun blogi on muuten nykyään mun suosikki!! Ja just siks kun tunnistan kirjoituksissa niin paljon omaa elämääni. KIITOS!
    Mukavaa kevättä!!!

    • Sama homma!! Parissa kk tullut jo niin paljon painoa, että sen tajuaa erkkikin, ettei se kokonaan lihasta ole. 😀 Tottakai lisääntynyt hiilarien syöminen kerää paljon nesteitä, mutta silti..

      Itsellä kans alkoi venymään toi, että koska ja missä söi herkkuja. Cheat mealista tulikin cheat week! 😀 Se on jännä, kuinka helppoa itseään on huijata!

      Kiitos paljon ja kiitos samoin! 🙂

  3. Voi ei mä niin tunnistan itteni tästä! Mä en tiedä pystynkö kuitenkaan luopumaan mun cheatmeal tavastani… :/ yritän mennä askel kerrallaan, esim hienosti päätin että ens viikonloppuna syödään vaan hyviä ja terveellisiä ruokia, herkkuna protskupatukoita korkeintaan.

    Toi alkoholismi vertaus oli liiankin osuva.. Mä en vaan PYSTY nauttimaan parista palasta suklaata ja yhdestä pullasta, mun on saatava LISÄÄ! Niin kauan että mahaan sattuu perkeleesti ja parhaimmillaan niin kauan että oksennan. 🙂 Sairasta… Parasta tietysti ois vaan kieltäytyä kokonaan, tai sitten pitää kerran kuussa se Cheatmeal (=Cheat Day) niin ei joutuis kärsimään seurauksista niin paljon. Mulla on pahin seuraus mässyistä närästys ja rintakipu! 😀 Saattaa vielä 4 päivää mässäilyn jälkeen pistää rintaan ja närästää. :/ Se on suurin syy miks en halua herkutella, ei edes turvotus, vaan fyysinen kipu jota en tosiaan halua… Mut siis ihana lukee tämmösiä, että ei muutkaan oo välttämättä kaiken tän himon yläpuolella.. 🙂

    • Jee, kohtalontovereita!! 😀 Mä ajattelin nyt mennä tällä aluks, ettei herkkuja ja sit vois vaikka ens massalla kokeilla tota yhtä cheatmealia. Se vois olla toimiva idea! Nyt vaan meni niin kuppi nurin, että kaikki pois! 😀

      Joo, mullakin ollu oksupoksu monta kertaa lähellä ja vaaka näyttäny seuraavana päivänä ihan järkyttäviä lukuja. Ei tee hyvää mun pienelle päälle sellanen. 😀
      Mulle tuli kans kerran viikon kestävä närästys… sairasta. 😀

  4. PS. Mä niiiiin tykkkääään sun blogista 🙂 <3 Oot yks niistä harvoista joiden postauksia aina odotan. 🙂

  5. Voi morjes, tää olis voinu olla mun kirjoittama teksti 😀

    Ehdottomuus on oikeesti aivan järjettömän helppoa, kun verrataan siihen kohtuuteen. Joskus porukka ihmettelee että ”mikset sä nyt voi täällä töissä ottaa yhtä palaa kakkua, työkamun synttäreiden kunniaks hei?!” No öö koska jos mä otan sen palan kakkua nii koko loppupäivä menee maanisissa merkeissä ku mä hamuan lisää herkkuja ja haluan vedellä niitä kaksin käsin 😀

    Mä niin toivon että joskus oppisin sen kohtuuden. Kai sitäkin on vaan reenattava ja reenattava.

    Terkuin, Pitäis lähtee tänään porukoille vklopuksi ja mua kauhistuttaa jo valmiiks kaikki äidin herkut….. 😀

    • Joo!! Niin sama. ”no, otin sen kakkupalan töissä ni voin sit syödä ku pieni sika koko viikonlopun”, niin tuttua puuhaa! 😀
      Mulle on kans toi kun meen porukoille…. ei hyvä jumala. Posket punasena ja kymmenen kiloo isompana palaan aina kotiin. 😀 😀

  6. Voin niin samaistuu tähän tekstiin 😀 oon nyt ollu pari kuukautta ns. dieetillä mitä nyt sillon tällöin napsinu jotain pientä.. Sitte eilen päätin et syön kerrankin vapaammin enkä mieti mitään ohjetta ja niinhän sitä syötiin vielä tänäänkin..! Mutta sitte päätin et kolmen tunnin päästä syön taas ihan normisti ja aloin lueskelee blogeja et sais vähä muuta ajateltavaa 😀 ja tää sinun blogi on kyllä sellainen motivaation lähde et ei tee enää ees herkkuja mieli 🙂 vielä ois sellainen kuuden kilon rutistus ennen kesää et oltas viime kesän lukemissa..

    • Ihanaa huomata, etten olekkaan yksin tän ongelmani kanssa, vaan meitä on muitakin! 😀 Ihana kuulla. Nyt vaan supertsemppi päälle ja lautanen täyteen hyvää ja puhdasta ruokaa! 🙂

  7. Hieno kirjoitus! Itse tässä taistelen 30 liikakiloni kanssa. Kuukausi menty uudella kevyemmällä ja terveellisellä ruokavaliolla, mutta niin vaan kaksi viimeistä päivää on tullut herkuteltua oikein olan takaa. Mieleen alkaa hiipiä taas, että tässäkö tämäkin oli. Muutaman kerran olen kunnolla saanutkin painoa pois, mutta aina se on tullut takaisin.

    Onko sinulla täällä jo kirjoitettuna jonkinlaista yhteenvetopostausta painonpudotusajaltasi? Tai jos ei ole niin voisitko tehdä sellaisen? Miten homma eteni, mitä teit, mitä söit ja miten liikuit? Kuinka paino lähti tippumaan ja oliko vaikeita hetkiä, jolloin tuli takapakkia. Kiinnostaa kovasti, koska olet onnistunut niin älyttömän hyvin! Sinulla on juuri nyt aivan unelmavartalo!!!!

    Hyvää kevättä!

    • Takapakkeja tulee ja menee.. päällä kestää tottua uuteen tapaan syödä. Entiset syömistottumukset olivat helppoja, kivoja ja tuttuja ja nyt täytyykin opetella kaikki uudestaan. Kyllä se siitä, kun vaan pitää pään kylmänä.

      Hmm, taitaa blogini alussa olla jonkinmoista tarinankerrontaa aiheesta.. mutta olisi kyllä hyvä idea tehdä siitä juttu! 🙂 Kiitos! 🙂

      http://terveyshymy.fi/artikkelit/pauliina-on-nyt-pienempi <-- tuossa on yksi juttu minusta.

  8. Voi voi kun kuulostaa taas niin tutulta… Mitäs mää ny just tossa vetäsin lämpimikseni 250 gramman karkkipussin ja pienen pussin sipsiä naamatauluuni. Ja ny on sekä fyysisesti paha olla, että henkisesti. Tää on niin paskamainen juttu kun ei osaa pitää mitään kontrollia. En ymmärrä miten jotkut edes pystyy siihen, että ne voi syödä just jonkun palan suklaata tai yhden sipsin ja sen jälkeen ne on ihan fine eikä halua enempää. Olispa hienoo ku ois itellekin noin helppoo… Mutta ei näistä vanhoista tavoista kai pääse ihan niin helpolla yli. Mää oon samanlainen ääripäiden ihminen sit ku sääkin, että se on joku aivan vitusti tai ei yhtään mitään.

    Että mua ärsyttää. Ärsyttää niin paljon joka kerta palata takasin tähän samaan vanhaan. Tossa viime kuussa alotin sellasen tietoisen puhtaasti syömisen. Asun edelleen kotona ja sen sijaan, että olisin syöny samaa (ihan perusterveellistä koti)ruokaa muun perheen kanssa, päädyin ostaan omat ruoat. Tosi kasvispainotteista, ite tehtyä, sairaan hyvää, lisäaineetonta, prosessoimatonta ja terveellistä ruokaa. Olo oli ihan mieletön sinä aikana, tykkäsin siitä kun sain tehdä ruokaa ja kokeilla uutta. Siinä samalla onnistuin oleen kolme viikkoo syömättä mitään herkkuja, eikä oikeesti käyny edes vaikeeks. Kunnes sit yks päivä aloin miettiä, että hei en oo syöny kolmeen viikkoon mitään paskaa! Pelkkää hyvää ruokaa. Mitäs jos mää ny viikonlopun kunniaks kävisin vaikka hakeen vähän irtokarkkeja. Ja määhän kävin. Ja määhän söin. VAIKKEI MUN VITTU EDES TEHNY MIELI! Kunhan vaan sen kunniaks, etten oo moneen viikkoon syöny, ihan vaan kävin ostamassa ne – en minkään takia. Ja sitte ollaan tässä. Siitä päivästä lähtien mää en mitään muuta ookkaan ku syöny paskaa ruokaa. No okei, jatkoin mää sitä omien ruokien tekemistä, mutta mitä hittoo se auttaa syödä hyvää aamupalaa, lounasta ja illallista jos sää heität päivän päätteeks sen ihan reisille vetämällä jonku puolenkilon säkin irtokarkkeja..?

    Olis niin pitäny tietää se. Minkä takia piti lähtee taas pilaan hyvä putki sillä, että ihan huvin ja urheilun vuoks käy muuten vaan karkkikaupassa..? Niin rasittavaa. Mun oikeesti täytyy ymmärtää se, että mää en oo sellanen ihminen, joka pystyy tässä elämäntilanteessa pitään sen kohtuuden. Nyt mää päätin, että alotan saman taas alusta. Kaikki tollanen teollisuuspaska saa taas jäädä, meen ostaan kaupat tyhjäks kaikista vihanneksista ja hedelmistä ja alan taas syödä hyvin. Koska sillon mulla on hyvä oloki. Ei tällänen samanlainen samee ja painava olo kun nyt ton äskösen ahmimiskohtauksen jälkeen.

    Anteeks tää avautuminen. Tää sun blogi on aina vaan niin samaistuttava ja kunnollinen motivaation lähde. Kiitos, taas kerran, Pauliina. Tällänen vertaistuki on aina niin mieletöntä ja ensimmäistä kertaa ikinä oon _oikeesti_ motivoitunut tekeen tälle omalle tilanteelleni jotain ja ensimmäistä kertaa ikinä oon löytäny sellasen blogin, josta mää voin oikeesti tunnistaa itteni. Kiitos.

    • Siis niin pääsen sun pään sisälle tästä kommentista ja tää on niin samaa, mitä mulla tuolla päässä näissä tilanteissa tapahtuu! 😀
      Siis just toi, että tottumuksesta menee ostaa sen karkkipussin.. vaikka ei tee ees mieli!! 😀 Ja napa raikaa ja ei vaan pysty lopettaan. Ja kun mulle ei tuu edes sitä ähkyä esim. suklaasta, mikä tosi monelle tulee. Vaikka olis kuinka makeeta, niin ei mee yli. Tosin joskus jostain oikeen mättöruuasta tulee sellanen, että kun on jo aika täynnä, niin ne vikat palat ei ees maistu enää niin hyvältä mutta silti ne on pakko vaan vetää! ja hyvä ku ei vielä nuole lautasta tyhjäksi. 😀

      Tää on oppimista ja itsestä tunnistamista. Sen takia mä boikotoin kaikkia dieettejä ja massatuotannolla tehtyjä laihdutusoppaita, koska me ollaan kaikki erilaisia ja reagoidaan erilailla tilateisiin ja asioihin. Toinen pystyy vetään sillon tällön sen kakunpalan, mulle se on vihree valo vetää seuraava viikko kaikkee paskaa naamariin niin, että henki meinaa lähtee! 😀

      Mutta täytyy ajatella positiivisesti, että nyt tiedät itsesti ja tapasi ja nyt vaan täytyy opetella elämään niin, että ei tipu tuohon sudenkuoppaan enää. Helppoa se ei ole ja voi viedä vuosia.. mutta todellakin mahdollista ja ennenkaikkea sen arvoista. 🙂

  9. Totta joka lause!!! Aivan kun mun pään sisästä olisit kirjoittanu, niin hyvin menee yks yhteen! 23kiloa tiputtaneen ja nyttemmin 8kiloa kiristyneenä pystyn ymmärtämään tuntemukset mitä kerroitkin postauksessa. Se että ei yks pvä hallaa tee kellekkään, noei teekkään, JOS SE jää siihen yhteen päivään viikossa.

    Odotan aina innolla sun kirjotuksia koska oot jalat maassa ihminen ja kerrot arkisista, ehkä mieltäkin mieltäkin painavista mentaalipuolen asioista jotka ovat tärkeitä, kaikille! Vertaistuki on tärkeää! Olisi joskus kiva nähdäkin ihan, jos uskallat 🙂

    Mutta kaiken takana on se oma itsetuntemus ja oma luotto itseensä. Ihmiset tutustukaa oikeesti itteenne, oon saanu ite liikunnan tuomasta riemusta niin paljon energiaa ja kaikki tuntuu nii kevyeltä ja mikään ei ärsytä :)) Itsetuntemuksesta on kirjotettu paljon ja se auttaa dietillä kuin massalla pitämää pään kasas.

    Hymyä kuule huulee, pia on kesä! 😀

    • Ihana kommentti! 😀 <3

      Voi kiitos, kirjoitan vaan suoraam sydämestä.. en osaiskaa kirjoittaa mitenkään muuten. Onneksi se on siis osoittautunut hyväksi asiaksi! 😀

      Sama homma! En voisi enää kuvitellakkaan elämää ilman liikuntaa.

      Uudet ystävät ja tuttavuudet ovat aina enemmän kuin tervetulleita. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta