Laihdutuksen aloittaminen

Tämä tuntuu olevan hyvinkin toivottu postauksen aihe. Ja kiitos teille lukijoille, ketkä olette ehdottaneet tätä aiheeksi. Kun sitä kirjoittaa nykyään suurimman osan ajasta ”tästä hetkestä”, sitä tuppaa unohtamaan, että millaista se itse laihduttamisen aloittaminen oli ja muutenkin ne alkuajat. Ja ihanaa, että rohkeasti esitätte toiveita, niin pystyn reagoimaan niihin. Toivoisin jatkossa, että rohkenisitte enemmänkin esittämään postaus-toiveita ja vastaan toiveisiinne sitten parhaani mukaan.   😛

 

Miten minä pääsin laihduttamisessa alkuun

Lauran & Timon häät mm. 042
2009, 106kg

Pauliinan YO 2008 076 Pauliinan 21.v synttäri 006 Anja 76 sp Koukkutiellä 011 012124

  Eli, olen ollut lapsesta asti ylipainoinen. Nuorena minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, että miksi olen lihava ja miten siitä pääsee eroon. Kaikki minua asiasta huomauttelivat, mutta enhän minä lapsena tiennyt, että mitä asialle voisi tehdä.

Vaikka en ole mitenkään uskonnollinen ihminen, niin pienenä usein iltaisin rukoilin, että kunpa olisin laiha, niinkuin muut ikäiseni. Se kertoo sen, kuinka jo pieni lapsi kärsii lihavuudesta, kuitenkaan itse tietämättä, että mitä asialle voisi tehdä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli aina paljon tarjolla.

Teini-iässä tutustuin ensimmäistä kertaa laihtumiseen, mutta täysin väärin keinoin. Laihduin ennen lukiota n. 20kg, mitkä sitten lukiovuosien aikana tulivat tuplaten takaisin. Sen lisäksi aloin ahmia ja oksennella ja siksi olin todella masentunut ja ahdistunut ihminen.

Meni vuosia, etten saanut tehtyä asialle mitään. Halusin laihtua, mutten saanut siihen tarvittavaa ”paloa”. Keräsin pikkuhiljaa tietotaitoa laihtumiseen ja aloin oikeasti ottamaan asioista selvää.  Lukion jälkeiset muutama ensimmäistä vuotta meni viinanhuuruisesti juhlien, kunnes sain itseäni niskasta kiinni ja jatkoin opiskelua. 

Opiskelu toi arkeen tietynlaita rytmiä ja sain taas kiinni elämästä. Sain myös uusia ihania ystäviä, yksi kuka on edelleen paras ystäväni. 

Koulussa oli myös työharjottelujaksoja, mistä nautin suuresti. Ne toivat minulle onnistumisentunteita ja nautin siitä, että ensimmäistä kerta tein oikeasti kivaa duunia. Harjoittelupaikat poikivat minulle heti kesätöitä samaisesta firmasta. Se kesä oli laihdutukseni kannalta merkittävä.

Oli kuuma kesä ja siten ideaalinen laihtumiselle. Tein koko kesä töitä, enkä juhlinut juuri ollenkaan. Omistauduin kokonaan kestätyöpaikalleni. Päätin kokeilla ateriankorvikkeita ja melkenpä koko kesän lipittelin erilaisia korvikkeita. Iltaisin saatoin syödä jonkun kevyen keiton, jotta tuli se tunne, että oikeasti söinkin jotain. Kuuri onnistui ihmeellisen helposti. Söin kevyesti, olin töissä ja vapaa-aikani olin perheemme mökillä. Liikunta lisäsin pienesti. 

Kesän aikana painoani tippui 12kg.

Koska olin kesätöissä vaatekaupassa, intouduin sovittelemaan ja kokeilemaan uusia vaatteita. Vaatekokoni oli ennen ollut 44-46, joten ’perus’ vaatekaupoista en vaatteita ollut löytänyt ja ns. isojen tyttöjen kauppaan en olisi ikinä mennyt, koska jostain syystä koin sen liian nöyryyttävänä. Viimeiset kaksi vuotta olin pukeutunut vain venyviin legginseihin ja pussimaisiin tunikoihin. 

Nyt kokoni oli 42 ja löysin itselleni vaatteita kaupasta, missä olin töissä. Ja voi mahdoton kun shoppailuni lähtikin käsistä ja kuinka sopivien vaatteiden löytyminen teki hyvää itsetunnolleni. Opin pukeutumaan niin, että vaatteet olivat edukseen ja löysin aikalailla oman tyylini. Vaatteilla on kuitenkin todella suuri vaikutus siihen, miltä kroppa näyttää. Edelleenkin minun on vaikeaa löytää sopivia vaatteita, koska tällä hetkellä olen yläkropasta S-kokoa, mutta en rinnuksien kohdalta ja alakropasta olen L- kokoa, isolla pyllyllä varustettuna. Jos pukeudun vääränlaisiin vaatteisiin, näytän helposti isommalta, kuin olenkaan.  Vähän ehkä no shit sherlock -juttu, mutta kerroinpa silti. 😀

Laihtuminen jatkui ateriankorvikekuurin jälkeen maltillisesti. Koska olin ennen ollut jojo-laihduttaja, osasin nyt aloittaa ns. normaalin syömisen varovasti. Söin täysin normaalia ruokaa, mutta suurimpana erona edelliseen oli annoskoko. Koulussa söin aina kouluruokaa, mutta latasin lautasen täyteen salaattia ja kasviksia ja maltillisesti lihaa ja perunaa. Valipaloina söin erilaisia protskupatukoita tai vaikkapa ateriankorvikepirtelön. Edelleen saatoin myös silloin tällöin korvata jonkun aterian kokonaan ateriankorvikkeella. Opettelin ruokien kaloripitoisuuksia ja laskeskelin joka päivä, että kalorini pysyisivät siinä 1500-1800 kalorin hujappeilla. Herkut jäivät tieysti pois ja lisäsin ruokavaliooni kasviksia ja marjoja. Huomasin, että esim. kasviksilla saa mahansa täyteen, ilman suurta kalorimäärää. Opettelin tekemään hyvää ja terveellistä ruokaa itse. 

Liikunta hiipi pikkuhiljaa taas mukaan. Olin lukio-iässä käynyt kuntosalilla, mutta hurjassa juhlimisvaiheessa se jäi hyvin vahvasti pois. Nyt uskaltauduin taas salille. 

Alusta asti kuntosali on tuntunut mun jutulta. Se on vaan jotain, missä mielestäni oon luonnostaan hyvä ja se sopii mulle. Siinä  missä toiset nauttii erilaisista joukkuelajeista tai vaikkapa zumbasta, niin sali on täysin mun juttu.

Yksin ilman kunnon ohjeita treenatessani homma oli aika höntsäilyä. Mutta täytyy myöntää, että koska aihe kiinnosti, niin en silti ollut täysin toivoton tapaus ja jo itsekseni opin todella paljon saliharjoittelusta.

Millä tahdilla? 

pölk 044
2010 loppuvuotta, n. 82kg

065

jahas 105 021

Saatoin pitää taukoa laihtumisesta ja elää ns. vapaampaa elämää.

20:n tiputetun kilon jälkeen olo alkoi olla jo hurjan hyvä. Kävin taas silloin tällöin yöelämässä ja sain jopa kehuja ulkomuodostani. 

Elin vapaammin, herkuttelin kuitenkaan lihomatta ja nautin elämästä. Tiesin, että halusin vielä laihtua ja hain motivaatiota uuteen nousuun jopa parikin vuotta. 

Se, miten sain viimeiset kilot tippumaan on se kuuluisa tarina kipeästi polvestani.

Eli, tapaninpäivänä 2012 liukastuin ja kaaduin suihkusta tullessani ja polvilumpioni muljahti paikoiltaan ja polven nivelsiteet menivät siinä samassa tietysti aivan mäsäksi. Tuomio oli kuukauden pakkolepo ja kävely tapahtui keppien avustuksella. Tiesin, että tässä olisi riskinpaikka lihomiselle. Myös kuukausi ilman kuntosalia otti pattiin. 

Söin sen kuukauden kevyesti ja pidin huolta, ettei painoni lähtenyt nousemaan.

Polveni parannuttua pidimme illanistujaiset ystävillemme ja paikalla oli myös poikaystäväni kaveri, kuka oli juuri valmistunut pt:ksi. Kysyin ihan piruuttani, että tekisikö hän minulle saliohjelman, etten vaan teloisi polveani uudestaan salilla. Sanoin, että ei muutaman kilon tippuminenkaan olisi haitaksi. Taisinko puhua 5-8:sta kilosta…

Kyseinen henkilö oli siis Koutsi. Hänen avullaan pudotin 18kg alle vuodessa, kunnes oli pakko aloittaa ensimmäinen massakausi, että kroppa pääsisi ns. lepoon pitkästä dieetistä. 

Ja tässä sitä ollaan ensimmäisellä massakaudella ja seuraavalla dieetillä tiristetään taas n. 20kg elopainosta, jolloin olen pudottanut 50kg, siitä mitä pahimmillaan vuonna 2009 painoin. 

20131116_204146
2013 loppuvuotta, 64kg

IMG_20140412_133853

 

Siinä oli aikalailla referoitu kertomus laihtumisestani.

Tulen julkaisemaan tulevaisuudessa samankaltaisen postauksen, mutta siinä tulen julkaisemaan paljon ennennäkemättömiä ”ennen” -kuvia. 😉

Se, mikä tuossa tarinassa on ehkä opetuksena on se, että laihtuminen on hyvin pitkälti kiinni siitä omasta pääkopasta. Mitä ikinä haluatkin elämässä, sinulla täytyy ensin olla siihen palo. Palo ja intohimo haluta saavuttaa jotain niin paljon, että mikään ei voi estää sinua.

Tee mielikuvaharjoituksia asioista, mitkä motivoivat sinua.

Olkoon se seksikäs uusi ulkomuoto, parempi kunto tai yleinen hyvinvointi, niin pistä silmät kiinni ja kuvittele itsesi päämäärässäsi. Ja mikä on sinun ja päämäräsi tiellä? Muutama pala pullaa? Laiskuus? Tiedon puute? tukiverkoston puuttuminen?

Kartoita, mikä estää sinua onnistumasta ja poista esteet.

Tee selkeä tavoite, ja aseta itsellesi realistinen päivämäärä, koska haluat olla tavoitteessasi. Jotta homma ei tuntuisi liian suurelta palalta purra kerralla, niin aseta itselleni välitavoitteita. 

Palkitse itsesi, kun olet saavuttanut välitavoitteesi. Mielellään ei ruualla vaan esimerkiksi uudella (pienemmän koon) vaatetuksella.

Ympäröi itsesi ihmisillä, ketkä tukevat sinua ja uskovat sinuun. Älä anna kenenkään tuhota onnistumistani tai saada sinua epäilemään itseäsi.  Osaat ja onnistut varmasti, jos itse vain niin päätät.

Tutustu siihen, mikä on sinulle sopivinta, puhdasta ja terveellistä ruokaa ja mikä olisi sinulle mieluisin tapa liikkua. On ihan hölmöä syödä päivästä toiseen parsaa, jos vihaa parsaa ja käydä joogassa, jos vihaa joogaa.  😀

 Tutustu itseesi. Ja tämä on ehkä se tärkein kohta. 

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin tutustu siihen, että kuka oikeasti olet. Miksi olet lihava ja miksi et laihdu. Se saattaa johtua sielunelämäsi solmuista tai jostain muusta epäterveellisestä, totutusta kaavasta. Mieti, mistä pidät nykyisessä elämäntyylissäsi ja oletko oikeasti valmis tekemään uhrauksia. Voihan olla, että et ole vielä valmis.

Varsinkin nuorille ihmisille sanon sen, että menkää ja nauttikaa, juhlikaa ja olkaa tyhmiä. Kuitenkaan itseänne siinä menettämättä ja niin, että ette kadu jokaista baari-iltaa. Ei missään nimessä siis niin. Mutta nuoruus on kuitenkin hölmöilyä ja kantapään kautta oppimista varten. Laihduttakaa, jos lihavuus on oikeasti sellainen asia, mikä vaivaa teitä suuresti ja päivittäin. Muuten, nauttikaa elämästä ja rakastaa ja arvostakaa itseänne ja kehoanne. Jokaisen ei tule mahtua samaan muottiin ja erilaisuus on rikkautta. Toki, en sano sitä, etteikö elämästä voi nauttia, kun laihduttaa, mutta kyllä se tottakai tietyllä tavalla rajoittaa elämää ja se vaatii tietynlaisia uhrauksia.

Mutta jos haluatte laihtua, lopettakaa selittelyt ja tekosyyt ja alkakaa hommiin.

Viimeisenä, että olkaa herranpiaksut maltillisia ja armollisia itsellenne. Terveellinen laihtuminen vaatii aikaa ja itseään ei tule soimata jokaisesta pienestä epäonnistumisesta. Älkää päästäkö itseänne helpolla, mutta jos moka sattuu, niin takaisin ylös vaan ja uuteen nousuun. Ei se laihtuminen lopu siihen yhteen syötyyn suklaapalaan. Eli lopettakaa se kaikki tai ei mitään -ajattelutapa.

Screenshot_2014-05-31-17-12-56-1 Screenshot_2014-05-31-17-10-26-1 Screenshot_2014-05-31-17-10-33-1 Screenshot_2014-05-31-17-10-59-1 Screenshot_2014-05-31-17-11-31-1 Screenshot_2014-05-31-17-11-46-1 Screenshot_2014-05-31-17-11-56-1 Screenshot_2014-05-31-17-12-05-1 Screenshot_2014-05-31-17-12-18-1 Screenshot_2014-05-31-17-12-23-1-1-1 Screenshot_2014-05-31-17-12-39-1 Screenshot_2014-05-31-17-12-48-1 

 

Lopuksi vielä käytännön vinkkejä laihduttamiseen:

 

1. Syö hiilaripitoinen, terveellinen kunnon aamupala

2. Syö 3-4h välein

3. Juo runsaasti vettä

4. Suosi vähärasvaisia proteiinin lähteitä ja kuitupitoisia hiilihydraatin lähteitä

5. Lisää kasvisten ja marjojen käyttöä

6. Lisää pikkuhiljaa liikunnan määrää ja löydä oma lajisi

 

 Yhdessä menestykseen, 

Screenshot_2014-05-27-14-21-55-1

 Pauliina <3 

 

 

 

 

Patu

www.pauliinaolivia.fi

39 vastausta artikkeliin “Laihdutuksen aloittaminen”

  1. Hieno kirjoitus ja kivoja pieniä vinkkejä 🙂
    Sulla on muutenkin ihanan positiivinen asenne kaikissa bloggauksissa, jonka takia musta on tullut vakiolukija!

  2. Hei, aivan ihana päivitys ja tykkään sun positiivisesta asenteesta. 🙂

    Valitettavan usein ihmiset etsii nopeita keinoja laihduttaa ja välttää liikuntaa, vaikka se on juuri se miten laihdutaan. En tajua miksi on aloitettava ns ihmedieettejä tai jotain rasvanpolttojuttuja, kun on helppojakin urheilulajeja. Myös aivan ilmaisia. Sitten osa porukasta kitisee ettei ole varaa kasviksiin ja terveysruokaan mutta faktahan on sekin, että melkeinpä mikä tahansa ruoka kelpaa kun laihdutat. Pitäisi vaan katsoa annoskoon ja ruokavälien perään.

    Ainoa asia joka postauksessa ärsytti oli korostettuna se että jotkut ihmiset eivät laihduta koska se on vaikkapa ruoasta tai laiskuudesta kiinni. Siis hyvin useinhan se siltä tuntuu. Sitten on kuitenkin myös ihmisiä jotka eivät jostain syystä pysty kuntoilemaan – tai ainakaan hyvin. Ystävältäni on esimerkiksi kielletty kuntoilu kokonaan (paitsi yläkroppaan kohdistuva) koska hänellä syntymässä puuttui pari pakaralihasta jonka takia hän ei voi tehdä mitään rasittavaa, kuten pyöräillä, juosta/hölkätä, uida, tanssia tai harrastaa muuta jossa tarvitaan jalkatyötä.
    Itselläni on taas selkä rikki ja osittain myös toinen jalka (kuntoutus jäi aikoinaan kesken ja nyt jalkani on todella heikko vaikka miten sitä yrittäisin vahvistaa). Kuntoilen kuitenkin sen minkä pystyn, koska pelkällä ruokavaliolla ei paljon ihmeitä tehdä. Se liikunta onkin kaiken A ja O. Mutta pointti on se että on myös niitä jotka eivät voi kuntoilla ja täten niin ikään laihduttaa sitä kautta.

    • Voi kiitos paljon! 🙂

      Sepä se ja kun se on niin lyhytkatseista ja jopa vaarallista. Nousevana megatrendinä ovatkin nämä erilaiset superdieetit ja tuntuu, että mitä nopeampi painonpudotus, sitä hienompi juttu se ihmisten mielestä on. Puhdas ja terveellinen ruoka on hyvää ja edullista. Suomessa on mielestäni erittäin loistava ruokakulttuuri, mikä ylläpitää terveellisesti syömistä.. ruisleipä, peruna, kaurapuuro, kasvikset! Kaikki ovat sitä oikeaa superfoodia! 🙂

      Tämän postauksen aivoriihi lähti siitä, kun muutama lukija kysyi, että miten minä itse aloitin laihduttamisen ja mistä saisi inspiraation saada laihdutus käyntiin. Kaikki tapaukset olivat perusterveitä.

      Olen huomannut, että mitä enemmän olen saanut lukijoita, sitä enemmän saan huomautuksia jostain postauksen virkkeestä tai agendasta, tai siitä, että sellainen puuttuu. Muistakaa, että on mahdotonta saada yhteen teksiin otettua huomioon kaikki maailman ihmiset ja heidän tilanteensa. Ja kun kirjoitan lähinnä aina omasta kokemuksesta ja vinkkejä annan sitten niiden pohjalta. En tietenkään vähättele tai jätä huomioimatta niitä, ketkä eivät ole liikkumiseen kykeneväisiä. Tai niitä, kenellä on vaikka kilpirauhasen vajaatoiminta tai muu sairaus. Siitä voi minua kritisoida, ettei tekstini ole tarpeeksi kattava, mutta muistakaa, että silti en unohda/vähättele erilaisia tapauksia.

      Kirjoittaminen on loppupeleissä tosi hankalaa, kun kaikki asia tulisi muistaa. Tuonkin teksin kirjoitin tässä kipeänä yhdeltä istumalta. 😀
      Kun lukijakantani on moninainen ja kaikilla on asioihin omat näkemyksensä ja mielipiteensä ja tuntuu siltä, että vaikka kuinka kattavan ja positiivisen postauksen tekisin, niin koskaan en voi täysin miellyttää kaikkia. Ja kun kirjoitettua tekstiä kukin ymmärtää omien näkemystensä ja senhetkisen tunnetilansa mukaan. Ja siksi pyrin kirjoittamaan tekstini ns. keskiverto-ihmiselle. 🙂

      Eli, en korostanut asiaa, vaan se kumpusi omasta kokemustani ja koska minua henkilökohtaisesti ei ole sinunkaltaisesi asia ns koskettanut/ en ole sellaista kokenut, en osannut/tajunnut laitta sitä tekstiin mukaan. 🙂

      Minun teksteistäni ei ikinä kannata ottaa itseensä tai loukkaantua, koska tarkoitusperäni ei ole paha. Mutta ymmärrän täysin, miksi tuo ärsytti sinua, ottaen huomioon sinun ja ystäväsi tilanteen. 🙂

      Ja olen kanssasi eri mieltä tuosta ruokavalion tärkeydestä. Ruokavalio on 80% ja liikunta 20%. Kyllä sillä pelkällä ruokavaliolla itseasissa saa ihmeitä aikaan! 🙂

  3. Mä tarvisin sunkaltaisen tsemppaajan elämääni. Haluan laihduttaa mutten osaa aloittaa.

    • Yritän pistää postauksilla motivaatioruiskeita lukijohini aina silloin tällöin! 😀 Eli pysy tutkalla 😉

      Mutta valitettavasti olen huomannut, että se suurin motivaatio kumpuaa aina itsestä, ihan sama vaikka kuinka paljon ympäristö yrittäisi auttaa. Kyllä sinä vielä sen inspiraation löydät, kun vain kaivat sen jostain mielesi syövereistä. 🙂 Oletko miettinyt pt:n hankkimista? Oma koutsini jatkaa taas valmentamista (myös nettivalmennus onnistuu jos et ole tampereelta) ja ruokavalioiden tekemistä, kun hänen syksyn kisansa ovat ohi. 🙂

  4. Oi, kuinka ihanan inspiroiva blogi ja miten mahtavia ajatuksia ja neuvoja! Olen itse hyvinvointivalmentaja ja tuleva fysioterapeutti, ja olen aina ollut melko hoikka ja urheilullinen, mutta tarinaasi lukiessa ihoni nousi kananlihalle ja välillä kyyneleet meinasivat nousta silmiin! Niin uskomattoman hienon matkan olet kulkenut ja olen aina pirun onnellinen ja tyytyväinen kun luen tai kuulen tällaisia tarinoita, ja huomaan kuinka onnelliseksi ja terveeksi liikunta ja oikeanlainen ravinto voi ihmiset saada 🙂

    Jatka samaan malliin! Ilon kautta 🙂
    http://hyvanmielanajatuksia.blogspot.fi/

    • Hyvinvointivalmentaja, mikä ihana ammattinimike!! Täytyyki tutustua aiheeseen, koska kiinnostuin heti. 😀

      Kiitos <3 Ilon kautta nimenomaan. 🙂

      p.s. tallensin heti blogisi suosikkeihini..

  5. Kiitos, tätä tarinaa olenkin kaivannut. Jatka ihmeessä toisen postauksen verran, niin oli kivaa luettavaa! Olisi mukava kuulla myös siitä, miten elämäsi on helpottunut, kun olet normaaleissa mitoissa. Eli ihan näitä perusjuttuja vaatteita löytyy paremmin jne, mutta onko myös jotain muita juttuja?

    Ymmärsinkö muuten oikein, että painat nyt ”massakaudella” n. 76 kg? Näytät nimittäin aivan mahtavalta! Mulle riittäisi aivan mainiosti sun massakauden vartalo!!!

    Lotta

    • Loistava idea!! 🙂 Pistän heti luonnoksiin kyteytymään tuon idean. 😀

      72kg ja olen n.168cm pitkä. Itsekkin ehdottomasti tykkään itsestäni kun olen ”pehmeämpi”. Mutta kiinteytä minun vielä tarvitsee ja jos kisoihin joskus halajan mennä, niin ensin minut täytyy vetää ”oravannahkakuntoon” ja siitä sitten taas uudella massakaudella kasvattaa muotoa ja lihaa. Kun mennään näinkin hc-tasolla, kuin minä jo periaatteessa olen, on välttämätöntä vetää ensin tosiaan ne rasvat ihan alas. Ja tiedän jo nyt, että tulen varmasti inhoamaan olomuotoani ensi dieetin lopussa. 😀 Ensi massakausi on varmaan omasta mielestäni se ulkonäön puolesta herkullisin. 😀

      Ja kiitos! <3

  6. Kiitos ihanasta blogista! Tsekkaan päivittäin onko uusia postauksia tullut 🙂
    Seuraan sua myös Instagramissa ja haluaisinkin esittää postaustoiveen! Nimittäin sulla on aivan mahtavia kuteita, osaat todella pukea ja yhdistellä vaatteita keskenään, ja postauksesta luinkin, että olet oppinut ”pukemaan eduksesi”.
    Nyt olisi kiva saada vinkkejä kesän pukeutumiseen, miten korostat niitä omia hyviä puolia ja millä saa taas kropan näyttämään isommalta kuin se onkaan! Itse koe olevani surkea pukeutuja, mielestäni treenikuteet sopii itselleni parhaiten 🙂 Eli vinkkiä ”normi-kuteista” kaipailen, etenkin näin kesänalussa 🙂

    ps. sulla on ihan jäätävä kroppa, omat silmäni vaan tuijjottavat tuota sun niin täydellistä peppua! 🙂
    IG:n kuva viinipunasilla farkuilla on niin siiisti!

    • Oi, ihana kuulla! 😀

      Ai, kiitos. Jotenkin taas itsellä sellainen fiiis, etten juuri osa käyttää myöskään muita kuin treenikuteita! 😀 Mutta kuulostaa hyvältä ja voisin alkaa ottamaan enemmän ihan normiasukuvia! Huippuvinkki! 🙂

      Tirsk! kiitos 😀

  7. Sä oot mun idoli! 🙂
    Itelläkin ylipainoa reilusti ja alkuvuodesta tein päätöksen, että nyt saa riittää kun en tuntenut oloani hyväksi tässä vartalossa. Helmikuun alusta -15kg ja pudotettavaa on vielä reilusti. Suurin ongelma itselläni on se, että haluaisin kaiken tapahtuvan nyt heti, mieluiten jo eilen. Onneksi ymmärrän tämän ja muistuttelen itseäni välillä hiljentämään ja rauhoittumaan. Eikä oloa ei helpota niiden ihmisten tarinat, jotka ovat nopealla välillä tiputtaneet painoaan. Tähän kuosiin ei ole ihan vuodessa jouduttu, joten ei nämä kilot vuodessa lähdekään. Hitaasti hyvä tulee, tuon kanssa joudun tekemään paljon töitä. Alussa lisäsin liikuntaa aivan liikaa omaan kuntoon nähden ja sen kyllä sitten olossa huomasi. Ja varsinkin sellaisia lajeja joista itse en niin edes välitä. Kuten sanoit, miksipä sitä käydä joogassa, jos ei joogasta tykkää. Aloitin salilla käymisen, mutta reilun kuukauden jälkeen totesin jälleen kerran, että se ei ole mun pala kakkua ja siitä meinasi iskeä kova ahdistus. Onneksi mulla on nyt niin mahtava pt jonka avulla pystyy treenaamaan ilman saliakin <3

    Lopuksi on sanottava, että onneksi löysin sun blogin. Valaa kyllä toivoa meikäläiseen silloin kun meinaa epätoivo iskeä ja tekis mieli heittää hanskat tiskiin 🙂

    • Voi kiitos <3

      Ihan pirun hyvin sanottu tuo, että kun ei ne kilot oo hetkessä tulleetkaan, niin ei ne hetkessä lähde poiskaan. Ja sitä täytyy vaan aina välillä muistutaa itseään, että mistä sitä ollaan tultu ja minne menossa. Pienikin askel eteenpäin on kuitenkin aina asken eteenpäin. Hurjasti tsemppiä jatkoon!! 🙂

  8. Millä nimellä sut löytää instagramista?

    Kiitos hyvästä postauksesta!!!

  9. Ihan huikea muodonmuutos! Löysin sun blogin joskus talvella ja jäin koukkuun. Oot ihan hirmuisen inspiroiva ja positiivinen. Mullakin on nyt elämäntaparemontti menossa, takana jo 15,5kg ja edessä 12kg. Tällaisista postauksista saa hurjasti tsemppiä omaan laihduttamiseen ja oikeiden elämäntapojen opetteluun 🙂 Ihanaa kesän alkua sulle!

  10. Mahtava kirjoitus!
    Ite olen laihduttanut nyt 22kg. Olen 155pitkä ja painoin ennen laihduttamista 63kg, se on tälläiselle hukkapätkälle iso luku.
    Minulla oli tavoitteena pudottaa 10kiloa ja kun onnistuin palkitsin itseni tatuoinnilla! Olen aina pitänyt kylkitatuointeja upeina ja sellaisen päätin ottaa tuon 10kilon jälkeen. Nyt ku on toinen 10kiloa tippunut palkitsin itseni taas tatuoinnilla, otin reiteeni ison kuvan mun ensimmäisestä kissasta. Nämä ovat sellaisia kohtia kehossani, joita en ikimaailmassa olisi uskaltanut kenellekkään näyttää silloin kun painoin yli 60kiloa.
    Itsensä palkitseminen kyllä kannustaa hurjasti saavuttamaan omat tavoitteet :>

    • Wau! Aikas loistava idea tohon palkitsemiseen.. pitäsköhän itsekkin ottaa käyttöön ensi dieetillä! 😀 t. tatuointineitsyt

  11. Kiitos hirmuisesti tästä postauksesta!

    Oon ite aivan täynnä nykyistä elämäntilannettani ja aion tosissani tehdä muutoksen. Kuitenkin se mihin meinaa tyssätä on se aloitus. Tää anto taas hirveesti motivaatiota ja uskoa itseeni!

    Itselläni on ongelmana se, etten usein uskalla/kehtaa lähteä ulos lenkille tai salille kun pelkään mitä ihmiset ajattelee tämmösestä isommasta kaverista siellä lenkkipolulla. Tiedän, että tää on ihan typerä pelko mutta oisko sulla vinkkiä miten tämmöisestä alemmuudentunteesta pääsisi eroon?

    Oot kyllä suuri inspiraation lähde, kun näkee miten mahtavasti oot onnistunu tulee fiilis et mikään ei voi estää minuakaan! 🙂

    • Sinne vaan mukaan! Minä ainakin henkilökohtaisesti salilla ja lenkillä keskityn vain siihen omaan suoritukseeni. Ja jos nyt satun näkeen jonkun isomman ihmisen, niin en muutakuin nosta hattua hänelle. Mieluummin salilla, kuin mäkkärissä. Enkä sano tuota ilkästi. 🙂

      Eli rohkeasti mukaan vaan! Aina löytyy ilkeitä ihmisiä, ketkä sitten naljailevat kenelle tahansa, mutta heidän takiansa ei saa jäädä kotiin murehtimaan. Voi kuule, kun jos minäkin nyt näen ihmisen, kuka on minua ennen lihavaksi haukkunut, niin valaisen hänelle vain kauniin hymyn ja toivottelen hyvät päivät. 🙂

    • Har har har, just se.

      Ne ketkä ovat blogiani seuranneet, tietävät. En viitsi henkiläkohtaisessa blogissani puhua ihmisistä heidän omilla nimillään, muuten kuin jos asiasta on sovittu etukäteen.

  12. Moi! Sattumalta löysin tän sun blogin mut ei sillä väliä 😀
    Oot tehny ihan mahtavan työn unelma kroppas eteen! Ite oon semmonen 166 ja 68kg ja tahtois puottaa n. 10kg, mutta ku herkut… Vinkkejä itteään niskasta kiinni ottamiseen? :))

    • Hyvä, että löysit! 😀 Kiitos paljon. 🙂

      Hmm, mieti mikä sua motivoi, tee päätös ja pysy siinä! 😀 kun sitä maagista motivaatiota ja itsekuria ei saa kuin itse lopullisesti aikaan itsessään. Tee herkkupäivä? Vaikka 2x kk 🙂

  13. Hei ,mahtava toi sun saavutus! Olen itse tilanteessa jossa sain painoa lisää melkein 20kg, sillä e-pillereiden käytön aikana aloin lihoamaan helpommin. kaipaan omaa painoani takaisin sillä en koe näyttäväni hyvälle koskaan. Olen 18 vuotias ja 166cm. Painoni vaivaa minua päivittäin enkä tahdo pukeutua kuin löysiin vaatteisiin. Alku painoni oli 62kg ja nyt 78kg. Olen yrittänyt vuoden tiputtaa painoani ja turhautunut epäonnistumisiin. Käyn 2-3 kertaa viikossa polkemassa spinningiä ja kesäisin välillä pyörälenkeillä. Tarvitsisin laihdutukseen neuvoja ja varsinkin aloitukseen. Osaistko sanoa miten minun kannattaisi aloittaa?

    • Moikka! Eli aika samoissa mitoissa kun minä nyt. 🙂 Aloita vaikkapa pitämällä ruokapäiväkirjaa. Näit huomaat sudenkuopat ja sen, että mikä syömisessä on mahdollisesti vialla. Sitten alat pikkuhiljaa tekemään tarvittavia muutoksia. On se sitten herkkune tai napostelun määrässä tai annoskoossa, niin on hyvä olla rehellinen itselleen, jotta pystyy tekemään tarvittasia muutoksia. Mahtavaa, että harrastat jo liikuntaa! 🙂

  14. Miten hyvin sinulla on iho palautunut noin suuren painonpudotuksen jäljiltä? 🙂 Itse olen laihduttanut viimeisen vuoden aikana 27 kiloa, ja ihoni on muuten palautunut melko hyvin, mutta vatsassa on löysää ihoa vaikka kuinka paljon, ja se näyttää omaan silmään todella kamalalta…. Olisiko sinulla jotain vinkkejä vatsan seudun kiinteyttämiseen?

    • Tää on aika usein kysytty kysymys ja mun tapauksessa hyvin. Sen verran maltillisesti olen painoa pudottanut ja liikkunut samalla. Varsinkin dieetillä iho aina kiristyy entisestään. Liikunta, vedenjuonti ja maltillinen laihdutustahti ovat malttia. Kyllähän se iho siitä sitten ajan kanssa kiinteytyy.

      Tuokin on vain todella yksilöllistä. Toisilla iho kiinteytyy hyvin ja toisilla ei. Suoraa vastausta minulla ei sinulle ole ja kun se surullinen juttu on se, että paikallisesti yhtä paikkaa ei pysty kiinteyttämään, vaan sitkeä koko kehon lihaskuntoharjoittelu ja laihdutus kiinteyttää. 🙂

  15. Heips, ihana Pauliina! Luoja että ei voi kuin hattua sinulle nostaa!!Löysin blogiisi googlettamalla ja pysyväksi lukijaksi jäin. ♥ Mielettömän inspiroivalla asenteella kirjoitat! Itse laihdutin myös, 17 kesäisenä 85kilosta 48kiloon 8kk:ssa..
    Ja pah nyt 28vuotiaana kahden lapsen jälkeen painoa jälleen surkeat 86kiloa!Damn me!!
    Vähän sama kuin tuolla joku aikaisemminkin mainitsi, niin itselläkin sama vika että mulle tänne kaikki, heti mieluiten! 😀
    Varsinkin kun kymmenisen vuotta sitten laihtui niin nopeasti ja löllöä ei jäänyt nimeksikään.Nyt sitä luovuttaa jo kahden viikon laihduttamisen jälkeen jos paino ei heti putoa. :/
    Mietinkin jotta oliskohan oma blogi se juttu joka ”helpottaisi” mua?Sillä joskus kirjoitin päiväkirjaa johon avauduin, se helpotti..Mielenkiinnosta kysyisinkin että kirjoititko sinä blogia sinä aikana kun laihdutit tai aloitit laihduttamisen?
    Jos kirjoitit, ”helpottiko” sinne kirjoittaminen urakkaa?Nyt muotoilin kysymykseni vissiin aika hankalaksi.. 🙂
    Mutta jatka ainakin sinä samalla tavalla, sillä sain todellakin pontta jälleen omaan urakkaani!!Kiitos ihanasta blogistasi!! ♥ ihastuin 😉

    • Jee, mahtavaa hyvä! 😀

      Se on varmaan tosi monen ongelma se, ”kaikki tai ei mitään” ja se vaatii vaan aikaa, että oppii ulos siitä ajattelumallista. 🙂

      En kirjoittanut ja itse olen vähän sellainen persoona, että etukäteen hehkutus lataa minulle turhia paineita. Tykkäsin mielummin laihduttaa rauhassa omassa tahdissani ja sitten vasta kun paino oli pudottunut kerroin kaikille. Muuten tuli sellainen olo, että kaikki tuijottavat kädet syyhyten sitä miten hommani etenee. Nyt se ei enää sisänsä haittaa, koska nyt homma menee jo niin rutiinilla ja on kivaa jakaa kokemuksiaan muiden kanssa ja auttaa muita.

      Mutta ihan miltä sinusta tuntuu! Toisinaan myös saatan harmitella sitä, etten ollut tarpeeksi rohkea ja aikaisemmin kirjoittamaan urakastani.:)

      Ja kiiiitos <3

  16. Vahingossa päädyin sun sivuille ja tuli nyt luettuu vähän enemmänkin tätä, ja nyt oli pakko jättää kommenttia, ihan sairaan hyviä juttuja ja vinkkejä sivullasi, ja ihan mahtava muodonmuutos 🙂 tämä sinun tarinasi on todella hyvä esimerkki, että kuka tahansa pystyy laihtumaan jos todella haluaa sitä! Monet vaan keksii tekosyitä siihen miksei mitään tapahdu.. Mahtavaa 🙂

    • Kiitos! <3 Sitä sanomaa haluan kaikille jakaa. Kuka tahansa pystyy laihtumaan ja muuttamaan elämantapansa jos todella sitä haluaa. 🙂

  17. Moikka,

    minäkin löysin tämän blogin vasta nyt! Ja on kyllä yksi huikeimmista muodonmuutoksista mitä olen näissä blogeissa nähnyt!! Yhtään väheksymättä tietenkään niitä ”pienemmänkin” muutoksen tehneitä 🙂

    Olen myös ihan samanlainen tuossa suhteessa että en pidä mitään meteliä elämäntapamuutoksestani jossei blogia lasketa 😀 Oon pudotellu nyt 20kg ja tästä jatkellaan vielä rauhassa.

    http://bodyfulness.blogspot.fi/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta