Before & after – laihtumiseni kuvina

Iskin nyt oikein kultasuoneen ja löysin kauan kadoksissa olleen ulkoisen kovalevyn täynnä vanhoja kuvia. Reaktioni kuviin oli samalla kauhistunut, että huvittunut. En edes osaa laskea, että montako kertaa nostin käteni kasvojeni eteen kauhusta, samalla kuitenkin naureskellen.

Näitä kuvia katsoessani, täytyy sanoa, että en enää oikeastaan tunnista tuota tyttöä. Ne ajatukset ja tunteet, mitä tuolloin tunsin, palaavat kyllä vahvasti mieleen. Mutta minä en ole tuo tyttö. Sen on pakko olla joku muu.

Lähinnä on sellainen olo, että olen tuon tytön valmentaja tai jotain. Niin hassulta kuin se saattaakin kuulostaa. Minä sain hänet kuntoon, minä autoin häntä. Ja nyt haluan auttaa muita. Jos sain tuollaisen tytön laihtumaan, niin silloin saan varmasti muutkin laihtumaan. Tekisi melkein mieli hankkia personal trainerin pätevyydet ja alkaa treenaamaan ja tsemppaamaan ihmisiä ihan leipätyökseen. Minä jopa siis nyt itse motivoiduin näistä kuvista! En edes muistanut, että olen ollut noin iso.

Okei, eli seuraavaksi tulee heti kaikkien mun ennen -kuvien äiti. Tuossa olen ehdottomasti ollut isoimmillani ja tavallaan tiesin ottavani ennen -kuvia tuolla hetkellä. Minä tiesin, että nyt lähtee.

Ja tuota itseruskettavan määrää…

Okei, tässä ne ovat. Ja kuvat menee jonkinmoisessa kronologisessa järjestyksessä, eli eteneminen näkyy hieman myös näissä. Ihan on kamalaa julkistaa nämä kuvat.. iik.

112

059-1024x768 (2)

034

012

124

009

042

009

105

119

020

007

189

ss

067

 Kukahan tuo kuvien tyttö oikeesti on? En pysty vain tajuamaan, että tuo on minä.

Tulevilla dieeteillä, olen pudottanut 50kg noista ihan ensimmäisistä ylläolevista kuvista. 106 kilosta (noin) 55 kiloon. Plus, että kehonkoostumus on ihan eri kuin ennen.  Eli voisin todeta, että ei ole mitään tekosyitä, miksi kuka tahansa muu ei pystyisi tähän. Jos olet perusterve ihminen, sinulla on kyky laihtua. Ja kun laihtumiseen ei tarvita oikeastaan kuin oikeata ajatusmaailmaa. Kaikki muu tulee sen jälkeen melkein kuin itsestään. Kaikkien ei mihinkään bikinifitnekseen ja 24/7 fitnesshömpötykseen tarvitse alkaa, ei todellakaan. Parempi jos ette, kun meitä alkaa muutenkin olemaan jo liikaa! Tärkeintä on olla terve, liikkua ja syödä oikein.

Ja miltä siis tilanne näytti nyt viime dieetillä.

  033

hiilaritankkaus 1392

IMG_20130823_085732

IMG_20130826_164744

IMG_20130831_153047

IMG_20130831_153241

IMG_20130910_202715

IMG_20130911_122914 IMG_20130912_081826

IMG_20130921_180016

IMG_20131002_101505

IMG_20131024_095326

IMG_20131224_141747

IMG_20131202_094550

IMG_20131207_171829

 Dieetin jälkeen oli massakausi, joten olen noista dieettikuvista bulkannut reilu kymmenen kiloa, mutta nyt se taas dieetataan pois. (Tulevaisuudessa dieeti ja bulkin painoero ei tule heittelemään noin radikaalisti)

 Kunto siis nyt bulkin jälkeen, uudella dieetillä:

IMG_20150227_110724

IMG_20150303_092104

IMG_20150304_194425

IMG_20150218_114103

IMG_20150228_225329

IMG_20150301_151952

2015-01-15_17.43.31

Ihan päällimäisenä tulee mieleen, että katsokaa tuota hymyä. Katsokaa kuinka se levenee, sitä mukaan, kun minä kapenen. Laihduttamisessa ei ole pelkästään kyse ulkonäöstä ja pinnallisuudesta. Ainakin minulle se on enemmänkin henkistä hyvää oloa, minkä kehon hyvinvointi tuo mukanaan. Ja voitte kuvitella kuinka vaikeaa on nähdä itsensä uusin silmin.  On aika vaikeaa ns. hypätä koulukiusatun pullukan olemuksesta tähän mitä nyt olen. Itsetunnon rakentaminen on minulle vielä vuosien työ. Vaikkakin omanrvontunto ja itsetunto ovat jo huomattavasti paremmat kuin ennen, niin kyllä se pullukka silti vielä huhuilee joskus niillä hetkillä, kun usko itseensä pitäisi olla vankkaa. Ja pissi ei nouse päähän. Sen verran hyvin on nuo mun vanhemmat tehneet työnsä, että ylpeiksi eivät lapsiaan kasvattaneet. 🙂

Tää mun muutos ei tapahtunut poppakonsteilla, eikä missään nimessä istumalla vaan sohvalla. Vaan kovalla työllä ja omistautumisella. Oon opetellut syömään oikein, liikkumaan. Jatkanut silloinkin, kun usko on ollut koetuksella. Selvittäny asioita ja menny reippaasti mukavuusalueen ulkopuolelle. Mun elämä on ihan täysin kääntyny päälaelleen siitä, mitä se oli. Tämä on tarkoittanut myös ihmisten vaihtumista. Ne, joihin ystävyys oli pinnallista ja bestiksiä oltiin vaan baaritiskillä, ovat jääneet kauas pois.  Kun elämäntilanne ei ole sama kun heillä, on vaikea enää keksiä yhteistä puhuttavaa saati sitten tekemistä. Myös sellaisia ihmisiä on jäänyt pois,  kenen aidosti luulin olevan osa tukiverkostoani ja olevan aina siinä.  Mutta kun ovi suljetaan, ikkuna aukaistaan. Nyt haluan ympäröidä itseni ihmisillä, ketkä tukevat ja ymmärtävät minua. Ihmisiä, kenelle minun ei pidä jatkuvasti vakuutella sitä, mitä olen ja mihin uskon elämässä. Urheilupiireistä haluaisin tehdä lisää paljon uusia tuttavuuksia ja tottakai muualtakin siis! 🙂

Parhaan ystävän paikka on edelleen auki. Haaveilen aina siitä, että löytäisin täydellisen sielunsiskon. Ihmisen kehen voin luottaa 100%, ihminen kuka on lähellä niin hyvässä kuin pahassa, kuuntelee, auttaa ja ketä saa auttaa.

Onko minusta apua?

 Harmittaa, että kun ihmiset innoissaan kyselevät minulta laihdutusvinkkeja, mutta sitten kun kerron, että mitä tämä homma vaatii, niin se naamataulu venähtääkin ja kiinnostus lopahtaa. Jos haluat muuttua niin hyväksy faktat. En tule enää auttamaan ketään, kuka odottaa laihtuvansa jollain poppakonsteilla. On harmillista yrittää auttaa ihmistä, keneltä puuttuu motivaatio ja palo. Kuulostaa ehkä ilkeältä, mutta kun sellaista ihmistä vaan kun ei voi auttaa. Sellainen ihminen, kuka odottaa, että mulla olisi jotain maagisia taikoja tai poppakonsteja tarjota hänelle, eikä ole oikeasti valmis sitoutumaan tähän ja antamaan kaikkeaan. Koska vaikka sinulla olisi maailman pt, niin ei se pt tule sinua joka kerta repimään sinne treeneihin tai joka hetki vahdi, että mitä sinne suuhusi laitat. Kyse on elämäntapojen muuttamisesta eli pysyvästä muutoksesta, johon sinun on oltava henkisesti valmis.

Mutta jos sussa on paloa ja motivaatiota, kerron vaikka maailman loppuun asti vinkkejä.

Ja minä olen jo oppinu jo näkemään ihmisestä aika nopeasti että onko siitä tähän vai ei. Toki kaikilla on vaikeuksia saada se motivaatio käyntiin, mutta ne ketkä odottavat juurikin sitä nopeaa ratkaisua,  ja metsästävät jatkuvasti ”-9kg viikossa” -tyylisiä dieettejä, niin he tulevat suurella todennäköisyydellä epäonnistumaan.

 Monet meistä ova siinä tilanteessa, että se elämä mitä nyt vietät on ihan liian maistuvaa, että olisit vielä valmis luopumaan siitä. Olet lihonut, mutta et vielä niin paljoa, että olisi tulipalokiire tehdä asialle jotain. Se makoisa elämäntapa ja kroppa ovat vielä jonkinlaisessa diilissä keskenään. Mutta entäs sitten, kun lihot ja lihot vaan. Ruosta alkaa tulla pakollinen paha. Pidät siitä, mutta syömisestä seuraa aina morkkis. Fiksi morkkikseen löytyy seuraavasta ateriasta tai pullasta. Syömistä seuraa morkkis.. morkkikseen syöt. Tämä noidankehä vain jatkuu ja jatkuu. Ehkä jopa kiellät sen faktan, että olet lihonut. Kävit viimeksi vaa’alla monta kuukautta sitten. Käytät vain legginsejä, koska ne eivät kiristä. Löysät paidat kunniaan.

Olet matkalla lihavuuteen. Jos syöt päin persettä ja et liikut, tulet lihomaan. Ennemmin tai  myöhemmin. Ihan sama kuinka ”hyvät geenit” omaisit.

Miten minä lihoin

Itse lihoin suurella alkoholinkulutuksella ja roskaruoalla. Kielsin pitkään asian, että lihoin ja että lihoin vauhdilla. Ja olin siis ikäni ollut muuten lihava, mutta teini-ikäisenä laihdutin 20kg, mutta kilot tulivat huutamalla takaisin ja tuplana. Muutamassa vuodessa lihoin 40kg.

Eräänä iltana olin menossa suihkuun ja satuin katsomaan kylkeäni. Se oli täynnä tummanvioletteja raskausarpia. Myös käyttämäni rintaliivit olivat hiertäneet ihoni vereslihalle ja uppoutuneet syvälle arpikuoppaan, en muka ollut tajunnut, että tarvitsen isomman koon. Yritin keksiä tekosyitä raskausarville, mutta tekosyyni olivat loppuneet. Nyt piti kohdata totuus.

 Menin myös vaa’alle pitkästä aikaa. Sitä tunnetta en halua enää ikinä kokea. Se, kun vaaka näyttää kolminumeroista lukua. Minä, nuori alle 170 senttinen tyttö, minä olen yli sata kiloa. Hyi helvetti.

Oli tehtävä päätös. Onko se ruoka niin hyvää, että sallin elämänlaatuni olevan niin huonoa vai opettelenko syömään oikein ja nauttimaan terveellisestä ruoasta ja nautin samalla elämästä täysillä. Päällimmäisenä oli ajatus, että en oikeasti halua elää elämääni lihavana. Tunsin sääliä itseäni kohtaan. Halusin olla nuori ja nätti. Olin myös erittäin yksinäinen. Olin eristänyt itseni kotiin. Joskus saatoin lähteä illanvietosta kotiin syömään. Julkisilla paikoilla en juurikaan syönyt, koska tunsin tuomitsevat katseet niskassani. Kotona kukaan ei tuominnut minua. Koti oli turvallinen temppeli. Ruoka toi hyvää oloa kun en sitä mistään muualta saanut. Myös alkoholi toi väliaikaista ”onnea”.

Monilla meillä on jokin tapa ”selvitä” elämästä. Oli se ruoka, alkoholi, tai huumeet tai liikunta.  Huumeet ja alkoli nyt ovat selkeästi ne huonoimmat ja epäterveellisimmät tavat. Mutta ruokaa voi myös väärinkäyttää, niinkuin liikuntaakin. Usein syömishäiriöissä näitä kahta käytetään vääränlaisena tekijänä, kun halutaan selvitä jostain  tai kontrolloida omaa elämää paremmin. Itse olin ehdottomasti lohtusyöppö.

Ihmissuhteet

En olisi voinut kuvitellakaan silloin seurustelevani, en juuri koskaan ollut edes itsekseni alasti. Vain suihkussa. Nukuinkin aina melkein samoissa vaatteissa, mitä käytin päivisin. Peitin myös omat silmäni siltä kauheudelta. En oikeastaan silloin edes tajunnut, että kuinka pahassa kunnossa olen. Elin yksin oman pääni sisällä.

Milloin muutos alkoi

Mutta kun kuminauhaa tarpeeksi venyttää, pamahtaa se jossain vaiheessa.

Lukiossa ja ensimmäisien välivuosien aikana keräsin pahimman painoni. Ensimmäinen välivuosi oli elämäni ankeinta aikaa. Olin todella lihava ja ainoa työ mitä sain oli siivoojana. Tämä ei tehnyt ainakaan lisäboostia itsetunnolleni. Tein muutaman tunnin vuoroja aamu neljästä tai aamukuudesta eteenpäin. Menin kotiin, nukuin ja söin. Viikonloput juhlin.

Läheiseni alkoivat huolestumaan minusta. Minulla ei ollut enää paloa elämään, ei tulevaisuudensuunnitelmia. Elin vain päivästä toiseen lipuen. Millään ei oikein ollut enää väliä. vanhempani eivät antaneet minun vain loisia enää kotona. He sanoivat, että nyt sinun on kasvatettava selkäranka ja tehtävä elämälläsi jotain.

Pikkuhiljaa onneksi asiat alkoivat rullamaan; sain koulupaikan, töitä, laihduin. Päätin, että ansaitsen parempaa. Päätin, että alan taas välittämään. Muutama pieni onnistumisen tunne valoi uskoa tulevaisuuteen ja itseeni.

 Nyt sen oon päättänyt, oon arvokas ja haluan elämältä kaiken.

IMG_21174769231487

Yksi mun haave-ammatti on ollut saada tulevaisuudessa työskennellä apua tarvitsevien parissa. Auttaa esim. syömishäiriöistä kärsiviä nuoria. Haluan näyttää, että oikeasti kannattaa uskoo tulevaisuuteen. Vaikka mikä olis, niin aina pääsee ylöspäin!

IMG_244745711043618

Ja niin huonossa valossa, kuin bikinifitneksestä ja muusta muotikuntoilusta nyt puhutaankin, niin mun kohdalla se oli pelastava elementti.  En hakeutunut tän pariin, koska se on muotia, vaan koska halusin päästä kuntoon ja urheilu vaan vei totaalisesti mennessään. Se on mulle terapiaa.

Oikein tehtynä, eikä minään puolen vuoden superdieettinä, tää homma oikeasti toimii. En tähtää lavalle puolen vuoden dieettaamisen jälkeen. En edes vielä tiedä, että lähdenkö ollenkaan kisaamaan. Haluan tehdä tämän niin kuin se kuluukin tehdä. Rauhassa ja vuosien taustatyöllä. Nyt kun sain kuntoni ja elämäni takaisin, en halua pilata sitä yhden lavapäivän takia. Tehdään asiat oikein, niin tämä fitnesskupla ei räjähdä käsiin.

Mutta olisihan se ihan pirun hieno juttu kiskaista itsensä yli satakiloisesta lavakuntoon. Olisipahan jotain, millä sitten vanhainkodissa ylpeillä. 😀

Olenko katkera lihavuudestani tai häpeänkö sitä?

En häpeä sitä, että olin lihava. Olen niitä, jotka uskovat, että kaikella on tarkoituksensa. Koen lihavuuteni enemmänkin opettavaisena elämänkokemuksena. Kuka tietää olisinko ilman sitä ja rankkaa laihdutusurakkaa innostunut liikunnasta näin paljon. Ja sitä kautta löytänyt tätä omaa elämänpolkuani. Ja kukaan ei pysty tekemään tuollaista ja ei jäädä koukkuun onnistumisen tunteeseen. Kun on täysin itse saavuttanut jotain tuollaista, niin sitä tajuaa, että sitä on vain itse oman itsensä pahin este. Jos pystyin tuohon, niin pystynkö johonkin muuhunkin mahtavaan. itsevarmuus kasvaa, positiiviset kokemukset lisääntyvät ja koko elämä muuttuu tavallaan vain pelkästään sen oman ajatusmaailman muuttumisen takia. Negatiivisesta epäonnistuja -astenteesta positiiviseen Yes I can -astenteeseen. Sekin myös muuttuu, että ei lannistu vastoinkäymisistä, vaan osaa ottaa ne lisähaasteina ja opettavaisina kokemuksina. Entinen minä lannistui heti enimmäisestä pienestäkin vastoinkäymisestä ja otti sen hyvin henkilökohtaisesti. Olen edelleenkin herkkä ihminen, mutta tajuan, että milloin ei kuitenkaan kannata yhden tai muutaman vastoinkäymisen takia lyödä hanskoja täysin tiskiin. Tiedän, milloin kannattaa taistella. Kova työ palkitaan aina.

Only god knows where the story ends for me. But I know where the story begins.

Kysykää ja kommentoikaa! Mitä ajatuksia tämä muutos teissä herätti? Mistä haluaisitte, että teen postauksen?  Vastailen sitten parhaani mukaan. 🙂

(Kuvien luvaton käyttö kielletty.)

Patu

www.pauliinaolivia.fi

227 vastausta artikkeliin “Before & after – laihtumiseni kuvina”

  1. Olen todella, siis todella aidosti onnellinen sun elämäntapa muutoksesta!! Näytät nyt niin terveeltä ja iloiselta ja samalla toivon että oikeat henkilöt löytävät tämän tekstisi. Hyvää kevättä!

    • Nyt on pakko kommentoida vaikken koskaan niin tee . Eksyin tähän kirjotukseen ja mä oon sanaton . Ihan ÄLYTÖN muutos ja työ takana . Saat olla superylpee itestäs ja siitä millanen asenne sulla on . Mä oon ite laihduttanu kanssa ison määrän pois ja niin se sali ja terveellinen elämä vaan jäi päälle, onneksi . Ihan mahtava tarina ja tuli hyvä mieli, kun katsoi noita kuvia . Kuinka onnelliselta ja hyvinvoivalta näytät . Iso peukku ja hatun nosto sulle! 🙂

    • En ikinä lue mitään blogeja ja en tiedä, miten tänne eksyin, mutta ei voi muuta sanoa kuin: VAU! 🙂 upeaa tekstiä! Vaikutat ihanalta ihmiseltä 🙂

  2. Tosi upea tää sun teksti.. wow.. ei voi muuta sanoo kyl.. Täst tekstist oikein huoku se miten sun näkemys ja arvot on muuttunu.. jotenki vaan veti sanattomaks tää sun kirjotelma :D! Olisin kommentoinu järkevämpää mut katos kaikki, mut tästä kyl huomaa et sä oot omistautunu tähän ja sust tulis varmaan tosi hyvä pt 😀 kaikkee hyvää sulle! 🙂

    • Mä en ny tiedä miten toi varmaan hypähti tonne väliin mut korjaus : susta tulis tosi hyvä pt! 😀

  3. Tosi hyvä ja ajatuksia herättävä juttu! Ihan kylmät väreet meni kun luin noista ajatuksista, tunteista ja päivästä päivään elämisestä ylipainoisena. Niin tuttuja fiiliksiä. Itse olen laihduttanut ”vaan”puolet tosta sun urakasta, reilut 20kg, mutta oli mulla kans sitä massaa aika paljon. Niin paljon, että se painoi mielen todella alas. Hienoa, että oot saanut tehtyä muutoksen ajatusmaailmassa ja sitä myöten kehossasi ja elämässäsi. Tää elämä on niin hienoa, että sitä ei pidä elää silmät kiinni kotiin tai päänsä sisään eristäytyneenä. Toivottavasti mahdollsimman moni onnistuisi saamaan sen motivaation ja tahtotilan tehdä se muutos.

    • Elämä on ihmisen parasta aikaa! 😀 Kyllä näin suuri muutos ihmisessä on varmaan aina hyvin kokonaisvaltainen. Palaset loksahtelevat paikoilleen. 🙂

  4. Voi hitsi, minulla tuli itku silmään kun aloin selata noita kuvia. Ihan kuten minä kaksi vuotta sitten, tai itse asiassa olin vielä lihavampi. En ole vielä siinä missä haluaisin olla, mutta olen noin 40 kiloa kevyempi. En tähtää fitnessiin, vaan terveelliseen ja liikunnalliseen loppuelämään. Oli ihana huomata, että en ole yksin. En ole ainoa. Enkä jäänyt lihavaksi. Enkä toivottavasti enää ikinä siihen palaa. Ja itku tuli sen takia, että tajusin mitä olen saavuttanut. Taas jaksaa jatkaa 🙂 Kiitos!

    • Mahtavaa! Kyllä, pitää muistaa myös se urakka minkä on jo tehnyt, vaikka pyrkii edelleen kokoajan eteenpäin. 🙂

    • Plääh, nyt kun luin kommenttini uudelleen se kuulostaa siltä kuin jotenkin tarkoittaisin ettei fitness voisi olla terveellinen ja liikunnallinen loppuelämä 😀 Se ei tosiaan ollut tarkoitus. Jos aika ja päättäväisyys riittäisi siihen niin voisin myös fitnesskuntoa tavoitella, mutta ei kyllä meikäläisellä rahkeet riitä ainakaan tällä hetkellä. Halusin oikaista ettei kukaan luule, että tarkoitin sanoa jotain huonoa fitnesskunnosta 🙂

  5. WOW. Oon seuraillut sun blogia jo pitkään ja aina kerta toisensa jälkeen jään sanattomiksi näistä sun muutospostauksista. Oot tehnyt niin kovan työn ja näytät vaan upeammalta! Ihailtavaa ♥

  6. Huhhuh mikä muutos! Ja todella hyvä teksti 🙂 vaatii rohkeutta julkaista itsestään myös niitä ennen-kuvia ja kertoa avoimesti siitä tilanteesta josta ollaan lähdetty. Tälläkin hetkellä joku samassa tilanteessa oleva saattaa nähdä nämä kuvat ja tajuta että kyllä hänkin voi päästä noin hyvään kuntoon (kuin sinä nyt) kunhan sitä paloa ja motivaatiota riittää 🙂 Kuten edellä jo sanottiinkin niin susta tulisi varmasti todella hyvä pt, sulla on selvästi ajatusmaailma kohdallaan ja oma vankka kokemus siitä urakasta. Näytät kyllä todella hyvältä tänäpäivänä, hienoa nähdä tuollaisia muutoksia. Niinkuin tuossa puhuit niin se onni ja ilo paistaa näistä ”jälkeen-kuvista”. Tästä tekstistä saa varmasti moni lisää intoa ja uskoa siihen omaan elämäntapamuutokseensa 🙂

  7. Aaaa pitääpä alkaa lähtee treenaamaan raskauskilot pois 🙂 vielä vähän pitää tsempata ku oon vaa jättäny sen aina huomiselle ja huomiselle 😀 mutta enköhä mä onnistu 🙂

  8. Wauu, iso hatunnosto kun kerrot näinkin henkilökohtaisesta jutusta. Mieletön elämäntapamuutos, upea olet!:)

  9. Huikea muutos! Ja mahtava asenne 🙂 Itse olen kanssa ollut aina iso ja painoin enimmilläni 130kiloa. Nyt 4 vuotta myöhemmin painoa on 90 kiloa ja suunta koko ajan alaspäin. Tällaiset tarinat motivoivat minua enemmän kohti terveellistä elämää. Kiitos! 🙂

  10. Tämähän nyt on taas näitä laihdutuskusetuksia. Jos katsotaan noita plösökuvia niin monessa niistä on eri nainen. Näkee jo kasvoista sekä ihonväristä. Sama toistuu kaikissa ”painoluokissa”. Perinteinen kusetus painonpudotuksesta jossa on otettu monta vähän samannäköistä tyyppiä keskenään ja kerrottu ihme juttuja. Samaa luokkaa iltalehden kanssa.

    • Ihan selkeesti sama ihminen kaikissa kuvissa, mitä hourit? Ihonväriä voi muuttaa itseruskettavalla ja hiuksia kampaajalla. Upea nainen onkin! Ihanaa että oot saanut noin paljon pudotettua ja että uskallat jakaa asian, tsemiä tulevaisuuteen!!

  11. Heh, ihana postaus 🙂 Tää ”Käytät vain legginsejä, koska ne eivät kiristä. Löysät paidat kunniaan.” kolahti, koska en muuta olekaan tehnyt moneen vuoteen 😀 Alkuvuodesta ostin jopa kahdet farkut, koska täytyy ihmisellä kunnon housut olla eikä nyt voinu sille mitään, että on tullut lihottua ja että oli pakko ostaa isoimmat housut, mitkä oon koskaan omistanu. Ja mitä sitten, jos vaikka laihtuisin ja ne jäiskin isoiksi.

    Oliks sulla koskaan noin isona mitään ongelmia pohkeiden, selän tms kanssa?

    • Pohkeet oli aina aiiivan jumissa ja nytkin edelleen omistan isot pohkeet –> sai hyvää treeni, kun piti kantaa tollasta massamäärää. Alaselkä oli usein myös aika rikki.

      Itsellä kyllä vieläkin on leggarit paljon käytössä 😀

    • Moi! Kiitos sinulle hirveesti tästä postauksesta. Älyttömän upea muutos. Liikutuin positiivisesti :’)
      Mua kiinnostaisi tietää, mitä lajeja aloit harrastaa kun aloit pudottaa painoa ja missä pääpaino on nyt? Sali? Juoksu?..
      Mulla on itselläni paljon ongelmia myös alaselän kanssa. Salitreeni eikä juoksu luista koska selkä ei kestä.. Mietin et olisko sulla mitään vinkkiä alaselkävaivoihin?

    • Sali on ollut aina messissä, mukaan on mahtunut myös mm brasilian jujutsua, vapaaottelua.. oon kokeillut vähän kaikkea. 😀 Mutta sali on se mun juttu eniten. Oon sellainen yksinpusertaja ja siks sali sopii mulle. 🙂

      Usein alaselän onglemat voi johtua siitä, että takareidet on jumissa. Venytteletkö kuinka usein? Itse myös olen luopunut mahallaan nukkumisesta, koska valmiiksi notko selkä menee siinä tosi notkolle (ja ei auta, että mies vielä laittaa jalan alaselän päälle :D) ja mahallaan nukkuminen teki myös pahaa niskoille, kun siinä selkäranka menee ihan kieroon.

      Sinne alaselkään olisi hyvä saada nyt liikkuvuttaa ja veri kiertämään eli liikuntaa en lopettaisi kokonaan ellei siellä ihan jotain vammaa ole. Oletko käynyt lääkärissä ja hierojalla? Suosittelen ensin menemään lääkäriin tutkimaan, että mikä siellä on vikana ja sitten jos kaikki on ok ja kyseessä vaan jumi, niin hierontaa, venyttelyä ja selän sallimia salitreenejä. 🙂

  12. Siis aivan mielettömän mahtava muutos, sekä fyysisesti että myös henkisesti! Iso peukku tälle!

  13. Vau! Siis ihan mielettömän työn oot tehnyt ja selvästi sisäistänyt terveellä tavalla kaiken ton. 🙂 Ei voi kuin ihailla ja nostaa hattua! Näytät todella upealta. 🙂

  14. Siis WAU! Ihan käsittämätön muodonmuutos, joka on vaatinut ihan hurjasti työtä ja sitoutumista!!

    Olet rohkea, kun julkaisit kuvat! You go girl!! ♥

  15. Huh. Ihan mielettömän hieno postaus. Vaikka oma tarinani on hyvin erilainen, tässä oli silti jotain hyvin tuttua. Lohduttomuus, huono itsetunto, ei toivoa tulevasta.. Syöminen/syömättömyys epätoivoisena keinona tuntea jotain, joka viikkoinen baareissa ”juhliminen” vain jotta unohtaisin miten huonosti oikeasti voin. Vieraantuminen omasta vartalosta ja todellisuuden kieltäminen.. Niin tuttua että sattuu lukea. Perhana. Ihan harmittaa että asut Tampereella. Sanon tämän nyt ties kuinka monennen kerran, mutta sä vaikutat Pauliina aivan ihanalta ihmiseltä, olisi todella kiva tavata sut joskus! Jos tuut joskus Stadiin päin niin mää keitän kahvit! 😀

    • Ystäväni, kuka on sairastanut vakavan anoreksia, totesi myös, että tarinamme ovat loppupeleissä tiettyjen elementtien takia hyvinkin samanlaiset. Ääripää on aina ääripää. Ja epäterve suhde ruokaan on varmasti myös yhdistävä elementti.

      Voi vitsi todellakin tulen sitten kahville! 🙂

  16. Tosi mahtava kirjoitus ja olet kyllä tehnyt niin mahtavan työn, että huh!
    Olen itse tällä hetkellä samassa tilanteessa kuin sinä nuissa alkukuvissa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mutta olen nyt kuitenkin päässyt hieman jo eteenpäin ja saanut ruokavaliota muutettua ja liikuntaakin mukaan elämään. (Syy hitauteen on lähipiirini joka Ei ole yhtään kannustava asian suhteen) Se tunne mikä takaraivossa on tällä hetkellä sen suhteen kuinka kipeästi haluan muuttua on valtava!! Kuitenkin mielentila on vielä hieman heikko ja olinkin menossa ostamaan sitä ihanaa herkkumättöä kaupasta jonka voin yksin sitten rauhassa ja salassa syödä mutta kun luin tämän niin en ole menossa kauppaan ostamaan sitä en koska ansaitsee parempaa ☺️
    Kiitos tosi paljon tästä kannustavasta tekstistä ja siitä, että tämä viikonloppu ei minun kohdallani alkanut niin kovin tutun surullisesti.

    • On todella harmi, että lähipiiri ei tue. 🙁 Siksi itselläkin meni ystävät ihan uusiksi. Eivät kaikki sitä edes pahalla tee, mutta eivät sitten ehkä ymmärrä sitä, kuinka rankka ja elämää muuttava tämä projekti on. 🙁 Mutta aina löytää pikku hiljaa uusia tuttavia! Ja toki siinä menee aikaa, että se lähipiiri sulattaa elämänmuutoksesi. Anna heillekkin aikaa, äläkä heti lyö heidän takiaan hanskoja tiskiin. Itsellesi tätä kuitenkin teet. <3

  17. Aivan uskomaton muutos, kovan työn olet tehnyt! Mielelläni kuulusin sinulta enemmänkin vinkkejä ja neuvoja, itsellä sama pitkä urakka alkamassa elämäntilanteen sen nyt salliessa. Laihdutettavaa tosinei noin paljoa.

  18. Ihan mahtava muutos! Olet todella upeassa kunnossa ja kasvoistasikin huomaa iloisuuden! Kaunis nainen!:)

  19. Oon ihan sanaton. Ihan uskomatonta työtä likka! Huhhuh 🙂 Tuli mieleen, kuinka paljon painon pudottaminen / rasvanpoltto hidastui, kun pääsit normaalipainoisen mittoihin? Tarkoitan nuita viime dieetin loppukuvia. Lisäsitkö vaan loppua kohden treeniä ja vähensit ruokaa vai kuinka ? 🙂 Nimittäin minun silmääni miellyttää nuo viime dieetin loppukuvat vaikka uskon että mahtava paketti kuoriutuu myös nykyisen dieetin jälkeen 🙂 Tsemppiä!

    • Kiitos 🙂

      Kyllähän se hidastuu eli loppuvaiheilla paljon salia, aerobista ja aiiika vähän ruokaa. Mutta onneksi sitä kestää vain se tietyn aikaa. 🙂

  20. Tuntuu oudolta olla näin iloinen ja onnellinen periaatteessa täysin tuntemattoman ihmisen puolesta! Mutta näin se vaan on, tekstisi kolahtavat niin täysillä ja vaikutat niin päättäväiseltä ja fiksulta mimmiltä. Todella hienoa työtä olet tehnyt asenteesi, elämänkatsomuksesi, sinnikkyytesi, kaiken suhteen, ei vain laihtumisen. Olet kerrassaan upea! <3

  21. Eksyin ensimmäistä kertaa sun blogiin, ja voit olla varma että tulen toistekin! Tosi motivoiva ja inspiroiva teksti, ja saat kyllä olla älyttömän ylpeä saavutuksistasi. Kirjotat lisäks kivalla tavalla. Kaikkea hyvää ja tsemppiä treeneihin 🙂

  22. Ah, muistankin nähneeni laihdutuskuvasi ennen ja jälkeen-kappaleita jossian iltiksessä tms. Se on jossain koneellani inspiraationa. Oli loistava törmätä blogiisikin, nyt kun inspiraatio on taas ollut hukassa. Viime vuonna lähti 25kg. Toiset samanlaiset olisi varaa pudottaa. Vaikka ei mentäisi täysin samaa polkua, niin vierekkäisillä kuitenkin, kiitos postauksesta ja kuvista, minäkin olen jossain vielä kilojen alla piilossa, se todellinen minä 😉

  23. Siis ihan uskomattoman rohkea oot kyllä, enkä edes ymmärrä miten ison työn oot tehnyt. Mutta niin hienoa oikeesti! 🙂 multa kyllä niin täydet rispektit, Itse en pystyisi tohon, mä kamppailen siis muutamien kilojen kanssa (n.62kg ja 166cm) ja tuntuu että tämäkin on jo ihan hemmetin vaikeeta!!!!! Help help 😀 😀 Oot kyllä upee ja motivoiva, mä tarttisin just sunlaisen kaverin! Niin paljon on niitä kavereita, jotka käy ulkona usein ja sitten vähän ihmettelee miksi itse en käy.
    En oo ennen oikeen sisäistänyt että asut täällä Tampereella, missä salilla käyt??:)

  24. Hattua nostan ! Itsekin 45 kg tiputtaneena tiedän, että se on oikeastaan aika helppoa, kun on ollut muutaman viikon erossa kaikesta epäterveellisestä. Nykyään olen tyytyväinen painooni, enkä silti ole varmaan vuoteen syönyt karkkia / limpparia / alkoholia, eikä edes tee mieli vaikka kaveri mussuttaisi irtokarkkeja. Onko sinulla ollut kohtaamisia, jonkun kaverin kanssa ketä et ole nähnyt projektin aikana / pitkään aikaan, ei varmaan välttämättä edes heti tunnista ? Tai ainakin katsoo pitkään.

    • Kommentoin kerran, ennen lukemista 🙂 Olen samaa mieltä, että voi olla ylpeä, että on laihduttanut sekä siinä samalla oppinut ”terveellisen” ruokavalion, on olemassa ihmisiä, jotka ovat laihoja ja syövät yhtä paljon, kuin me lihavat aikanaan, mutta eivät vain liho, miten he voivat edes oppia terveellisiä elämäntapoja, jos ei ole tarvis ? Muistan, kuinka ennen saatoin ihan vain välipalaksi vetästä 5 kpl karjalanpiirakoita. Kun olin lihava aloitin ammattikoulun, ja nyt kun tänä vuonna valmistun ei minua edes kiinnosta koko ala oikeastaan enään. Nykyään haluaisin olla ammatissa, jossa voin auttaa / neuvoa apuatarvitsevia ja jakaa vinkkejä. Aionkin hakea varmaan fysioterapeutiksi 🙂

    • Tiedoksi, että ei ole olemassa ihmisiä ”jotka voivat syödä mitä vain”. Tätä on tutkittu paljon ja on aina huomattu, että hoikat ”paljon syövät” syövät oikeasti vähemmän kuin kuvittelevat. Lihavilla ihmisillä tämä menee usein väärin päin – he oikeasti uskovat syövänsä vähemmän kuin syövät. Geenit eivät tässä vaikuta lukuunottamatta ihan marginaalisia poikkeustapauksia, mutta tässä ei enää puhuta istten hoikista ja lihavista vaan äärimmäisen laihoista ja ylipainoisista ihmisistä (ja n. 1% väestöstä).

      Eri asia on toki, syökö epäterveellisesti vai terveellisesti. Jotkut syövät epäterveellisesti, mutta vähän pysyen niin silti hoikkana.

      Terkuin lääketieteen opiskelija

  25. Vau!! Oon aikasemminkin huomannut sun upeen suorituksen mut en oo siitä aikasemmin kommentoinut. Siis aivan upee saavutus ja mikä itsekuri on ollu oltava että tohon pystyy, upeeta!! Mä oon itsekin laihduttanu nuorena 20kg koska olin hiukan ylipainoinen, mutta toi sun määrä vaatii todellakin paljon enemmän itsekuria ja pitkäjänteisyyttä!

    Mua kiinnostais kuulla et miten sun itsekuri kesti, repsahditko ikinä, jos niin miten pääsit takasin ylös ettei se jäänyt päälle? Ja miten se itsekuri on muuttunu ja mitä se on tänä päivänä, onko ns. Lasten leikkiä kieltäytyä herkuista ja olla ilman? 🙂

    -Sini

    P.s onhan sun pääkipu helpottanut? 🙂

  26. Sä oot niin mahtava! Ja mua sä oot ainakin auttanut jo ihan tän blogin kautta <3

    Mulla tuli kuukausi sitten vuosi täyteen kun alotin tämän elämänmuutoksen, mutta paino mulla tippui puolessa vuodessa 20kg. Nyt on viimeset puoli vuotta paino pysynyt samassa lukemassa, mutta silti jotain on tapahtunut kropassa kun vaatekoko pienenee koko ajan. Tuo painon junnaaminen kyllä söi omaa motivaatiota runsaasti. Varsinkin kun ei ollut kunnon tavotteita ja ns. suunta hukassa, treenitkin oli lähinnä sellasta hengailua. Kuten sanoit, parhainkaan pt ei vahdi koko ajan syömisiä tai tee niitä treenejä puolesta. Tähän vielä ylirasitus + kunnon flunssa (influenssa?) päälle, niin mietin jo tuleeko musta koskaan mitään 😀

    Nyt sitten kunnon levon ja rennomman syömisen ansiosta alkaa fiilis olemaan taas kohillaan. Ja koska oma pt on niin mahtava ja laitto mut selkä seinään vasten miettimään mun tavotteita, niin löysin taas sen kipinän miksi mä haluan muutosta elämääni ja mitä mä haluan tehdä. Sä saat pitää sen fitneksen, mä keskityn voimaan, koska se on voima mikä jyllää 😉 😀

    Mua ei oo koskaan kiinnostanut se miltä mun lihakset näyttää. Mä olen terve ja sellaisena mä haluankin pysyä. Mä haluan voida tehdä asioita mahdollisimman pitkään. Ja mikä tärkeintä: mä haluan tuntea oloni mukavaksi omassa vartalossani, koska tällä hetkellä mä en tunne tätä vartaloa omakseni. Olisi kuitenkin kivaa, jos se ulkoinen ja sisäinen minäkuva kohtaisi. Sen takia mulla ei ole mitään ihannepainoa, mutta tällä hetkellä tähtään sinne ~80kg tienoille. Se taas tarkoittaa sitä, että mun pitäisi saada -16kg rasvaa pois. Ja siltikin olisin ylipainoinen, mutta sitten sen näkee miltä musta sitten tuntuu 🙂

    Ja alussa mulla oli, kuten varmaan monella muullakin, ajatuksena "mahdollisimman paljon, mahdollisimman nopeasti painoa pois". Nykyään mä en enää ajattele niin, vaikka mua välillä rassaa se ettei paino ja läski tipu. Mä en halua olla laiha läski enkä mä halua elää pelossa, että ne kilot tulisi heti takaisin kun "palaisi normaaliin elämään". Mun ruokailutavat on muuttuneet, mun liikuntatottumukset on muuttuneet, mun ajatustapa on muuttunut. Tää on mun normaalia elämää. Ja koska tiedän, että tää on normaalia elämää, niin se kestää myös ne herkuttelutkin, koska mä en ole urheilija ja en tähtää mihinkään kisoihin. Mä ymmärsin, että mä jaksan jonkun aikaa runsasta liikuntaa ja tiukkaa ruokavaliota, mutta loppuelämän sellasta? Hell no! 😀 Nyt taas takaisin tiukemman ruokavalion pariin ja salilla lisää rautaa tankoon, niin josko siinä painossakin alkais jotain tapahtumaan 😉

    Huh. Tulipas pitkä vastaus. Sua tässä piti kehua, mutta tais mennä vähän itsekehunkin puolelle 😀 Olis kyllä kiva tavata ihan livenäkin. Jos oot joskus Lahteen päin tulossa, niin ilmottele hyvissä ajoin, niin voidaan käydä yhessä vetämässä treenit 😉

  27. Otsikon perusteella pelkäsin, että taas saadaan perinteinen onnitusmistarina jonka täällä oot ennenki kirjottanut aiheesta mutta teksti olikin oikein hyvä! Ite kävin toisessa ääripäässä ja olin joskus hyvin katkera, että multa meni parhaimmat nuoruusvuodet ohieläen sen takia. Nykyään osaan ajatella, että se kaikki tapahtunut onkin voimavara.

    • Muistan sut. Sinulle on aina ollut hirveä ongelma noi mun onnistumistarinat 😀 Niitä Ihmiset kuitenkin multa toivoo ja sit harmi teille, ketkä ootte mun blogia pidempään lukeneet, niin saatte lukea niitä sitten moneen otteeseen.

      Mutta hyvä jos nyt kelpasi. 😀

  28. Nyt vetää aivan sanattomaksi tuo sun muutos! Niin hienoa saavutus, saat olla todella ylpeä! 🙂

  29. En jaksa toistaa samoja asioita mitä muut on sanoneet, itsestäänselvyys kaikille että oot tehnyt aivan upean työn, ja mä tuskin kyllästyisin kehumasta sun suorituksia ikinä, mutta nyt en jaksa niitä kirjoittaa.
    Halusin vaan kertoa että mun mitat on 171/89 ja oon paininu painoni kanssa pitkään. Jostain yläasteelta asti on laijhduttaminen ollu joka päivä mielessä, monta kertaa päivässä. Tosin nyt tässä vuoden sisään enemmän kun ikinä. Ja vieläkään yli viiden vuoden jälkeen en oo saanut mitään aikaseks. Jotenkin sun teksti uppoo silti muhun. Et jauha turhaa lässynlää paskaa, vaan puhut asiaa. Karuja, ehkä vähän masentavia juttuja, mutta se on täyttä faktaa. Mä oon pitkään kuvitellu että saisin laihdutukseen jonkun oikotien, mutta ei sitä ole.

    En silti vaan jaksa enää, kun en vieläkään oo saanu asialle tehtyä mitään. Herääkö mussa joku motivaatio vasta sitten kun mäki painan yli 100kiloa? Mitä aikasemmin teen asialle jotain, sitä vähemmän aikaa ja tarmoa se vie, eikä oo ihan niin paha juttu hoidettavaks pois alta. Vaikka se 30 kg minkä haluan pois, on tietty sekin iso homma tehdä.

    En myöskään tienny että asut Tampereella. Luin joskus ton sun laihduttaminen – faktat pöytään ( ja sen tekstin jälkeen jopa haaveilin, että saisin joskus kirjotettua sulle jonkun pitkän kiitosviestin siitä, että sun teksti anto mulle motivaatiota ja uskoa että ehkä mäkin siihen pystyn, ja että sun ansiosta olisin onnistunut laihduttamaan ton 30 kiloa) kuulostan varmaan vähän friikiltä, mutta pointti siis on se, että sun tekstit vaan jotenkin vie mennessään. Toi mitä selitit siitä kun olit vielä lihava, ja selitit sun ajatustavoista yms ja mitä kelailit sillon, se kuulostaa ihan multa nyt, niitä asioita mitä mä oon pohtinu pitkään.

    Masentavaa on se kun tää asia on mun mielessä joka ikinen päivä, monta kertaa päivässä, enkä oikeesti tiedä mitä mun pitää tässä odotella että se motivaatio oikeesti tulee jostain ja vie mut mukanaan kohti parempaa elämää. Tuleeko se oikeesti vasta sillon, kun mulla on joku lihavuusleikkaus edessä?

    Lisään vielä että vaikutat aivan ihanalta ihmiseltä sun tekstien perusteella.

  30. Tosi hyvä kirjoitus ja oon sun kanssa samaa mieltä monesta jutusta. Ite oon käyny samanlaisen muutoksen läpi, 35kg pudotettu ja tässä painossa nyt pari vuotta. Oot varmaan samaa mieltä et kyl kannatti :D? Kun katoin edellisen jakson Juttaa jossa oli nainen joka halusi bikinifitneksessä kilpailla ja moneen otteeseen teki selbäksi et ”olisimpa jo siellä” ni tuli mieleen se mitä mietin silloin itsekin läskien syövereissä, ennen muutosta, ”olisimpa jo siellä”. Nyt kun on ”siellä” niin tajuaa ettei se ”siellä” ole mikään määrämpää vaan päivittäisten päätösten ja uusista asioista; syömisestä ja treenaamisesta nauttimisen sivutuote. Silloin kun aloin pudottaa painoa niin mietin että ”aion nyt syödä ja elää kuin 60kiloinen, jossain vaiheessa se keho tulee mukana” ja niinhän se tulikin. Uskon siihen et sit kun sisäistää sen että iso painonpudotus ei oo mikään jonkun ajan jälkeen tapahtuva tila niin kaikki muuttuu 😉 Mutta tosiaan, hienon muutoksen oot saanut aikaseksi! Jos oot joskus stadissa ni pistä viestii, vois mennä yhdessä korkkaa Mayor’s Gymi!!

  31. Tosi hyvä kirjoitus aiheesta, ja monen asian kohdalla nyökyttelin ymmärtävästi. Sä oot kyllä aina ollut tosi kaunis, myös ylipainoisena. Ainoa että turvonneet kasvot tekee väsyneemmän oloisiksi, ja tosiaan, ei niin onnellisiksi. Nyt lookki on freesi!

    Sä oot tosi onnekas sillä lihavanakaan sulla ei roikkunut mitkään paikat (edes maha) ja kohtalaisen kiinteänä pakettina olit satakiloisenakin. Näyttäis että sulla on paksu nahka vaikka vähän jonnekin olisi raskausarpia tullutkin 🙂

    Ala vaan PT:ksi! Moni ylipainoinen varmasti arvostaisi.

  32. Moikka. Hyvä teksti! Ja hienon työn oot tehny, vau. 🙂 oon ite alottanu oman dieetin ja salitreenit, olis kiva kuulla ehdotuksia, varsinki ruoka vinkkejä. Oma lähtökohta on 161cm ja 95kg.. laita viestiä kun ehdit 🙂

  33. En ole seurannut blogiasi, eksyin tänne sattumalta Facebookin kautta. Mutta nyt on pakko kommentoida, sillä kun luin tän postauksen ja katsoin kuvia niin pakko nostaa sulle järjettömän isoa hattua! Hyvä etten henkeäni haukkonut 😀 susta pitäis monen nuoren ottaa mallia. Tää kertoo myös siitä että koskaan ei oo liian myöhäistä tehdä muutos 🙂

    Itse olin lihava lapsi, kasvukäyrät meni ihan solmuun mutta onneksi murrosiässä kroppa vähän tasaantui. Tällä hetkellä 162cm/65kg eli on vähän massaa mutten koe olevani kuitenkaan varsinaisesti ylipainoinen 🙂 tää herätti mussa (toivottavasti pysyvän) motivaation omaa kroppaani kohtaan, että kyllä mäkin pystyn saamaan tän pömppikseni pois, jos muut ovat aloittaneet vielä isommista lukemista. Vaikka ihan hyvän ja terveen itsetunnon omistankin, käyn silti välillä läpi niitä tunteita, että voi kun ois kiinteämpi, lihaksikkaampi ja hoikempi kroppa 🙂

    Hyvää kevään jatkoa sinulle!

    • Kiitos 🙂 Mutta siis ihana kuulla tuo, että on hyvä ja terve itsetunto. Kaikki muu siihen päälle on vain plussaa. Silloin sen hoikemman ja lihaksikkaan vartalon voi hankkia ilman stressiä ja nauttia samalla projektista. 🙂

  34. Mieletön tyttö olet. Käsittämättömän urakan tehnyt ja silti nöyränä elämälle vaikka niin upea nyt olet.
    Mistäpäin olet?minullakin parhaan ystävän pesti auki:)

  35. Wau! Mä haluan sut mun personal traineriksi!

    Mä olen aina ollut lohtu-/palkkiosyöjä ja nyt vasta herännyt siihen ja alkanut petraamaan ruokailujen suhteen. Ulkonäöllisesti mua itsessä eniten vaivaa etten koskaan ole mahtunut esim Zaran vaatteisiin, en edes silloin kun harrastin tavoitteellisesti joukkuevoimistelua.. Mutta ehkä vielä joku päivä, tästä sai taas motivaatiota! Kiitos.

    Ja pakko sanoa, että kun haluaa alkaa liikkumaan ja syömään ”oikein”, niin ystävät todellakin ovat vähissä, buu.

    • Jee! 😀

      Jotkut vaatemerkit on vaan sellaisia kummallisia, että ne ei istu omaan kroppaan vaikka painaisi 50kg ompelukone sylissä! 😀

      Se on todella harmi.. kai se on kun intressit muuttuvat ja aikaa ei ole entiseen malliin.. 🙁

  36. Sä olet Pauliina aivan huikea inspiraation lähde! Itselläni ei ole koskaan ollut ylipainoa paljoa, mutta kamppailin kyllä teini-ikäisestä yli kymmenen vuotta ruokaan liittyvien ongelmien ja sairauden kanssa ja ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat, kun muun muassa pakoilee omaa itseään. Vaikutat todella symppikseltä ja lämpimältä ihmiseltä. Olisi ihana tutustua ja harmi, että asutaan eri paikkakunnilla (itse Helsingissä).

  37. Wau! Ensinnäkin pakko sanoa että wau, todellinen muutos ja pistää kyllä inspiroimaan! Oot kyllä melkonen supergirl ! Täällä kirjoittelee nuori naisen alku, jolla myös olisi tavoitteena terveelliset elämäntavat ja pienoinen painonpudotus. Motivaatiota ja etenkin halua paremmista elämäntavoista löytyy kun pienestä kylästä 🙂 enää puuttuvat ne oikeat, terveet ruokailumenetelmät sekä liikuntamenetelmät! Olen todella niiden tarpeessa ja olisi ihanaa saada vinkkejä ihmiseltä, joka todella tietää miten homma toimii 🙂 pistäthän viestiä jos kerkeet, kiitos jo etukäteen !

    • Kiitos! 🙂 Seuraile toki blogiani, niin laitan tänne aina vinkkejä 🙂

      Mahtavaa jos motivaatiota löytyy! Se on se tärkein. 🙂

  38. Huhhuh mikä muutos! Hienoa! Tämä antaa tsemppiä jatkamiseen, koska itsekin aloitin pudottamaan painoa tuosta 106 kg:sta 🙂 Viimeinen vuosi on mennyt aika tasaisesti, mutta nyt alkaa uusi alku koska matkaa on vielä tavoitteeseen..

  39. Kuinka läskistä tulee normaali.. Sit on instagrammia jne. fese päivittyy vähintään joka toinen päivä jollain turhalla sali-peili pose-kuvalla. Herransiunaa, onse kumma ku jokanen helvetin laihduttanut akka laittaa nykypäivänä jonku blogin pystyyn.

    Onneksi olkoon, mahti suoritus! Mutta ei sitänyt herrasiunaa tarvi jokapaikkaan jakaa. Et ole vieläkään mikään prinsessa, vaikka vähän ootkin kyykännyt ja mahasi ei enään roiku.

    • Ajattelinkin, että säästynkö trollaukselta, mutta liikoja luulin. 😀 Kumpi sitten on pahempi, blogi innostaakseen muita, vai että anonyymina trollaa toisia. Mene ja tiedä. 😀

      P.s Mua tai ketään muuta laihduttanutta akkaa ei tartte seurata instassa, blogeja ei tartte lukea ja herrasiunaa varsinkaan ihan kommentoida. Pysy vaan ihan rauhassa poissa. Molemmat voitetaan. 😀

      Kaikkea hyvää sulle, Paavo Pesusieni. 🙂

      Ja se on enää, ei enään.

  40. Ei voi muuta sanoa kuin WAU! Ja minkä työn olet tehnyt. 🙂
    Totta, ilman duuniin , ei synny tuloksiii…

  41. Moikka 🙂 Olen itse laihtunut edellisten 1,5 vuoden aikana noin 33kg. Lähtöpainoni oli pari kiloa enemmän kuin sinulla, ja edelleen haluaisin pudottaa kymmenisen kiloa pois. Loppujen lopuksi vaa’an lukema on melko merkityksetön, kunhan olisin tyytyväinen peilikuvaani. Kuten sanoit, pullukka nostaa edelleen päätä aika-ajoin, Ja usein tunnen näyttäväni edelleen samalta kuin ennen. Hämmästyn, kun ihmiset joita en ole muutoksen aikana tavannut eivät tunnista minua. Olen nyt junnannut paikallani oikeastaan viimekesästä saakka kun käden murtumisen vuoksi lopetin salillakäynnin ja liikkumiseni on nykyään pelkästään lenkillä käyntiä. Tarkoitukseni on ollut tehdä paluu salille, sillä tykkäsin siitä hirmuisesti, ja tästä sain älyttömästi motivaatiota 🙂

    • Mahtavaa jos sait tästä motivaatiota! Nyt vaan homma käyntiin, niin motivaatio pysyy <3

  42. Voi nainen, kyllä näytät nuorentuneen jopa parikymmentä vuotta noista ajoista! Edelleenkin voin vaan ihmetellä sun sinniä. Oot huikee <3

    • Kiitos <3 Kyllähän tuo pöhöttynyt olomuoto tosiaan vähän vanhensi 😀

  43. En yleensä kommentoi mitään, mutta nyt on vaa pakko. Aivan huikee sun matkas ollut! Ei voi muuta sanoo ku wau, oot super!
    Tulee aina niin hyvä mieli muitten onnistumisista, itselläkin elämäntavat vaihtui terveellisempiin viitisen vuotta sitten ja ero on niin huikee henkisesti ja fyysisesti ettei paluuta entiseen ole.

    Tsemppiä jatkoon!

    • Ihana 😀 Kiitos <3

      Kaikki, ketkä ovat muuttaneet elämäntapansa, sanovat, että paluuta entiseen ei ole. Ja sama minulla myös. Olo on nyt vaan niin paljon parempi.. ja sen tajuaa vasta kun on muutoksen tehnyt ja siitä on tullut elämäntapa. 🙂

      Kiitos samoin 🙂

  44. Siis vau! Uskomatonta ja todella inspiroivaa katsoa näitä sun ennen ja jälkeen kuvia. Sitä kun monesti näkee netissä yksittäisiä before and after -kuvia niin miettii, että onko ne edes todellisia (osa ei varmasti ole) ja onko niissä sama ihminen. Kiitos todella paljon rohkeudestasi julkaista nämä kuvat 🙂 Toi itselle kyllä motivaatiota ja uskoa omaan projektiin, joka on varsin minimaalinen tuon rinnalla.

    Mukavaa kevättä ja treeni iloa! 🙂

    • Ihana kuulla! Nämä kommentit ja juurikin tuo on se syy miksi tätä blogia kirjoitan. <3

  45. Wau, ihan mielettöän upea muutos ja näytät hyvältä!!! Toi kilomäärä, jonka olet tiputtanut on ihan älytön, rispekt! Voin samaistua tekstiisi monilta osin, keräsin itse puolessa vuodessa raskausaikana 27 kg, joita olen nyt viimeiset 1,5 vuotta tiputellut. Mietin aivan samalla tavalla, en häpeä lihomistani vaan näen sen mahdollisuutena. En olisi tajunnut tehdä elämäntaparemppaa, ellen olisi käynyt niin pohjalla.
    Hienoa työtä kaikin puolin!

    Riikka
    http://its-goodday.blogspot.fi/

    • Hienoa ajattelua. Stressi ja märähtiminen kun ei muutosta tuo. Elämä on elämistä, opettelua ja mokailua. Sitten vaan noustaan ylös ja harjataan pölyt olkapäiltä. 🙂

  46. Aivan uskomaton muutos,eniten hienointa on tuo sinun asenne! Olet aivan loistava esimerkki kaikille ’nää geenit tekee musta lihavan-silmiensä sulkijoille’! Rehellinen teksti,jossa totta joka sana. Moni ihminen juoksee itseään pakoon,mutta sinä olet toden totta uskaltanut kohdata itsesi aidosti.Iso hatunnosto myös että jaksat jatkaa työtä,ja saattaa rauhassa parhaan mahdollisen kropan lavalle ajan kanssa! En epäile hetkeäkään etteikö näin tule tapahtumaan! Terveisin,inspiroitunut 🙂

    • Minä juoksin liian pitkään itseäni pakoon. Totuus sattui, mutta se johti parempaan elämään.

      Aww, kiitos <3

  47. Hei!
    Sie sait minut lähtemään terveemmän elämän tiellle jo pelkästään sillä, että satuin lukemaan tämän kirjotuksen! Olen itse juuri samanlainen, juttua lukiessa tuntui, että olet kirjottanu minusta. Olen alle 170cm reilusti, 162cm pitkä ja vaaka näyttää 100kg molemmin puolin päivästä riippuen. Aivan uskomatonta, En vois olla enempää kuin onnellinen siitä, että löysin sinut! Tuli niin hyvä mieli, kun sain tietää että tästä vielä noustaan kovaa ja korkealle!!

    Kiitos.

    • Mahtavuutta! Kirjoita vaikka blogini facebook sivun inboxiin välillä kuulumisia ja jaksamisia. 🙂

  48. WOWOWOWOWOWOWO ! Upea muutos ja kyllä voit olla ylpeä itsestäsi 🙂 HIENOA !

  49. Joku oli kommentoinut (mitä nyt nopeesti noita selasin), että ei tykkää näistä sun ”onnistumistarinoista”, mutta oon ite ihan eri mieltä. Oon lukenut sun blogia aika pitkään, eikä mua ainakaan yhtää haittaa lukea näistä. Kirjoitat motivoivasti ja rehellisesti, jota arvostan kovasti. Lisäksi, jos on tehnyt noin upean duunin ja päässyt kiinni terveelliseen ruokailuun ja treeniin, niin hell yeah sitä saa hehkuttaa. 😀 Oon ite 175cm pitkä ja painan melkein 90kg. Ihannepainoni olisi 75kg (olen joskus siinä ollut ja olo oli NIIN hyvä, vaikken mikään laiheliini ollutkaan, hoikka ehkä) eli hommia olis, mutta multa puuttuu tällä hetkellä just toi palo mistä puhut. Vaikka oon miettinyt noita samoja kuin sinä aikanaan, että onko herkuttelu sen arvoista, että minulla on huono olla ja huono itsetunto kropastani ym., niin en vain pääse eteenpäin. Treenaan salilla 4-5 kertaa viikossa ja parit aerobiset päälle, ja esim. mavessa nousee 80kg ja jaksan helposti juosta 10km, että on tässä jotain tehny oikeinkin, mutta rasvaa on silti liikaa, koska syön paljon ja herkuttelen. Toimiko sulla muuten ton laihdutusurakan aikana täys herkkulakko vai herkuttelitko silloin tällöin? Entä vinkkejä tai reseptejä, miten voisi lisätä kasvisten syöntiä? Kiitos jo etukäteen. 🙂

    • Kiva kuulla. Välillä ei yhtään tiedä, että mistä porukka tykkää ja on kiva kuulla kommenttia puolesta ja vastaan 🙂

      Ruokavalio on kuitenkin sen 80% koko hommasta. Itsekkin olen harrastanut salia jo kohta 10 vuotta, mutta vasta kun ruokavalio fiksattiin kuntoon, alkoi haluttua tulosta tulla. 🙂

      Okei, pistetään kyssärit korvan taakse!

  50. UPEE muutos! Oot tosi kaunis!
    Mulla tällähetkellä käynnissä POP pilateksen 31 päivän haaste käynnissä, tänäään lähtee päivä 19. En oo ennen harrastanut mitään liikuntaa joten tää on kai ihan hyvä starttiohjelma. Kropassa ei muutossa mutta mielialassa kyllä! Mä pystyn tähän!

  51. Siis ehkä paras motivaatiolähde ikinä tää sun postaus!! Oot kyllä mahtava !!

  52. Hauskaa, että kommentoit kriittistä palautetta antavan (nimimerkki Paavo) kielioppia, kun sinulla itselläsi tuntuu asian kanssa olevan vaikeuksia blogisi perusteella. Suosittelen lämpimästi tarkistamaan suomen kielen säännöt esimerkiksi relatiivipronominien käytöstä, jotka eivät tainneet olla yhdessäkään kirjoituksessasi oikein. ”Mikä” viittaa edeltävään lauseeseen ja ”joka” edeltävään sanaan, näin lyhyesti ilmaistuna. Myöskään ”kuka” ei sovi relatiivipronominiksi, vaan se on pääasiassa tarkoitettu kysyväksi ja ihmiseen viittaavaksi pronominiksi. Eli esimerkiksi ”tyttö, kuka juo paljon vettä” on kieliopillisesti väärin.

    Muista jatkossa, että kymmentä pienemmät numerot kuuluu kirjoittaa auki eikä ”tamperelaista” tai vastaavia ilmauksia kirjoiteta isolla alkukirjaimella. Kiinnitä huomiota myös verbien kongruoimiseen, eli esimerkiksi ei ”ihmiset luulee” vaan ”ihmiset luulevat”. Kielioppivirheet syövät tekstin uskottavuutta ja vievät huomiota itse sisällöltä. Mukavaa kevättä!

    • Hei sinä äidinkielen opettaja, voitko ystävällistä kertoa millaista ihmistä kiinnostaa täydellinen oikeinkirjoitus blogitekstissä?

      Ilmeisesti joku on kussut kunnolla muroihisi, että tarvitsee muiden blogeissa käydä antamassa opetusta. Vai oletko ehkä potkut saanut työtön luuseri, jonka ainoat ilot ovat antaa ilmaista Suomen kielen tuutorointia?

      Mielestäni myöskään suoraa ulkonäön haukkumista ei lasketa kriittiseksi palautteeksi?
      Vai mitä mieltä itse olet luuseri, jonka ainoat ilot elämässä ovat muille valittaminen?

  53. Ihan huikea muutos, iso hatunnosto. 🙂 Tässä tekstissä oli niin paljon samaistuttavia kohtia, että ihan kylmät väreet meni lukiessa. Oon itse laihduttanut 103 kilosta 71 kiloon parissa vuodessa ja jäänyt kanssa ihan koukkuun tähän hommaan. Se viimeinen loppurutistus olis vielä jäljellä, koska haluaisin nähdä, voiko niin isosta ihmisestä mitä olin, oikeasti tulla niin hyväkuntoinen kuin haluaisin (mä tahon ne hiton absit näkyviin ja sillä selvä). Sä oot kyllä uskomattoman kiree noissa viime dieetillä otetuissa kuvissa, ja annat todellakin uskoa siihen että mullakin on toivoa! 🙂 Kiitos kivasta blogista!

    http://annatuulenkuljettaa.blogspot.com

    • Tässähän ollaan sitten melkein samassa veneessä! 😀 Nyt offipaino meinaan 75 ja kyllä tästä saisi nyt ainakin kymppi lähteä melkein tällä ekalla dieettikierroksella. Ja kyllä sitä kireeksi pääsee, se vaan vaatii TÖITÄ ja OMISTAUTUMISTA. Mutta me pystytään siihen! 🙂

  54. Wautsi! Täytyy sanoa että rautanen mimmi oot ja upea kroppa! tuut kyllä näyttää pirun hyvältä kesällä ku pattia on selkeesti tullu alle lisää. Tsempit jatkoon ja pidä sun upea asenne!

  55. Hieno muutos! Kasvonpiirteetkin tulee paljon paremmin esiin, kun on hoikempi.

  56. DUDE! Ihan mieletöntä! Käsittämättömän motivoivaa ja inspiroivaa 🙂 congrats, näytät upealta!

  57. Niin upea nainen <3 sä annat niin paljon motivaatiota muille ihmisille kun jaat tarinasi, ihan mahtavaa!

  58. Hei!

    Super hieno muutos. Ei voi sanoin kuvailla! Missä ajassa muutos tapahtui?

    Antoisaa kevättä! :))

    P.s. heittaajat heittaa 😉

    • Kiitos. Noin vuoden 2010 tienoilla aloin laihduttamaan ja öö 2013 paino oli alimmillaan.. eli ihan rauhassa hoidin homman, välillä pitäen ihan pausseja. 🙂

      Sas muuta! Anonyymit <3

  59. Ei voi muuta sanoa kuin wau! Niin mahtavaa, että jaoit tarinasi. Olet todella vahva ihminen! 🙂 Tsemppiä jatkoon!

  60. Ihan huippua!
    Itselläni on myös takana elämäntapamuutos ja paljon tiputettuja kiloja.
    Minulla kilot tulivat salakavalasti ekan raskauden aikana ja vasta synnytyksen jälkeen tajusin kuvia katsellessani kuinka iso olinkaan ollut. Vaikka kyllähän se vaakakin sitä yritti kertoa 😀
    Ihanaa lukea tälläisiä tuhkimotarinoita 🙂
    Tsemppiä tulevaisuuteen!

  61. Nyt on kyllä pakko kommentoida että ihan mahtavaa työtä! Nostan hattuu et oot noin kovast jaksan paiskii töitä ja lopputulos näyttää erittäin hyvält! 🙂 antaa itelleki motivaatioo lisää tollain et näkee toisten onnistumisen! Keep going girl 8)

  62. Aivan mahtavaa! Hieno suoritus, oot tosi upean näkönen! Tämmöset motivoi mua ihan hirveesti, itellä välillä usko alkaa loppuun vaikka on ”jo” 23kg saanu iteki pudotettua ja vielä ois n. 7kg mut tämmöset ”vertaistuki” otokset saa motivaation takas hetkessä :). Oot todella suuri inspiraation lähde, kiitos 🙂

    • 23kg! Ihan mahtava suoritus. Älä anna uskon loppua. Olet jo noin pitkällä. Jos tahti hidastuu, niin so what. Älä silti heitä hanskoja tiskiin.
      Se on sama kuin puhkoisi autosta loputkin renkaat, koska yksi rengas meni puhki. Nyt vaan eteenpäin sanoi mummo lumessa! Isot tsempit! 🙂

      Ja kiitos <3

  63. Wau! Aikamoinen muutos! Yleensä kuulee samat asiat näistä before&after jutuista mutta tästä tuli todella hyvä fiilis ja tuntui että tähän voisi jollakin tavalla jopa samaistua.
    Itsellä ongelmana oli ruoka ja tietyllä tapaa se on vieläkin addiktoivaa mutta pystyn jo kontrolloimaan itseäni paremmin ja olen lähtenytkin tähän prosessiin puhtaasti sillä ajatuksella että kaikki muutokset mitä teen pitää olla pysyviä ja sellaisia mitä voin toteuttaa ilman että katumus iskee missään vaiheessa. Sääntöjä en ole itselleni muuta laittanut kuin sen että mitä pistän suuhuni merkkaan kalorilaskuriin, näytti se sit vihreää tai punaista niin rehellinen on oltava ja kannettava vastuu omista syömisistä 🙂

    Mun prosessi alkoi heti sen jälkeen kun olin parantunut masennuksesta, vuosia tullut syötyä hirveitä määriä ja kaikkea muuta kuin terveellistä ja masennuksen aikana ei jaksanut välittää edes sitä vähääkään. Koskaan en ole kropastani välittänyt ja tyytynyt vain ajattelemaan että tällainen mä vaan oon… Nyt en enää kestä tuollaista ajattelutapaa vaan vaikka olen muuttanut tapojani hitaasti ja takapakkiakin on tullut niin silti palannut takaisin tämän prosessin pariin koska kieltäydyn täysin ajattelemasta että palaisin entiseen, se ei ole vaihtoehto vaan enemmänkin pakote jatkaa eteenpäin. Nyt on saatu sisäinen rauha ja nuppi kuntoon eli nyt on sit kropan vuoro ja tavoitteena on saada vahva ja toimiva kroppa, kilomäärällä ei väliä vaan sillä että olen tyytyväinen itseeni vihdoin. En voi myöskään enää sietää juurikaan näitä ”munkin pitäis ja pitäis mut ku mutku…” Itse tein päätöksen etten puhu enää moisia vaan kun päätän että nyt aloitan niin sanon että aloitan, muuten jätän jossittelut jossittelematta koska se ei ainoastaan vie painoarvoa sanoiltasi muille vaan myöskin itsellesi ja näin kynnys luistaa lupauksista ja muistakin puheista alenee eli jos ei ole valmis niin sit ei ole ja jättää sen aloittamisen siihen kun motivaatio on oikealla tasolla.
    Myöskin nuo pikadieetit ja tietyt ruokavaliot on mulle kuin punainen viitta mutta se johtuu varmaan siitä että addiktioni on ruoka ja siksi haluan pitää vaihtoehdot laajoina, joskus syödään vähän mitä sattuu mutta kuitenkin pyrin muokkaamaan ruokavaliotani terveellisten vaihtoehtojen pariin mitkä miellyttävät itseänikin siinä määrin että voin kuvitella syöväni niitä ruokia vuodesta toiseen.
    Kotiin en enää osta leipää ja pääosin ostankin vain kasviksia, täysjyvä riisiä/makaronia, broileria, hedelmiä ja sit kerran (joskus 2) viikkoon ostan itselleni jotain normeista poikkeavaa ruokaa mutta sitten muualla kuin kotona syön mitä tarjotaan eli leipää joskus ja joskus kastikeruokia jne.
    Nyt on 3,5kk kulunut aloituksesta ja Helmikuu meni sairastellessa eli treeni jäi pois ja ruokailukin oli aivan mitä sattuu mutta pudotettuja kiloja on 11 eli ei mikään paha tahti vaikka pudotettavaakin on vielä paljon. Joskus tippuu puolikiloa viikossa, joskus 1 kilo, joskus jopa 2 kiloa tai 2+ kiloa ja toisinaan tulee lisää kilo tai kaksi mutta kun olen oppinut sen miten nopeasti tilanne muuttuu niin en stressaa vaan siinä vaiheessa kun tulee painoa lisää niin motivaationi nousee ja otan itseäni niskasta kiinni kovempaa. En myöskään säikähdä jos ei tapahdu muutosta painossa koska teen samalla lihaskunto treeniä ja tavoite on oppia elämään terveellisesti ja se menee painon”pakko”pudotuksen ohi.
    Asenne itseäni kohtaan on muuttunut huomattavasti, nyt kun katson peiliin nii en enää inhoa itseäni vaikka peilikuva ei ole mitä miellyttävin vaan olen enemmänkin ylpeä itsestäni 🙂

    Asioita mitkä johtivat tähän oli terveyden menetys (rasitusastma ja kävin jo kilpirauhasen vajaatoiminnan porteilla mutta sain korjattua molemmat siihen pisteeseen ettei kummastakaan tietoakaan) muttei kuitenkaan pysyviä vahinkoja tullut (onneksi), se että olen vasta 26 vuotias ja olin selkä-,polvi- ja muutenkin rajoitteinen liikkumisen suhteen, se etten pystynyt enää ostamaan vaatteita kaupasta tai korkeintaan löysin housut XL- osastolta jos sellainen löytyi. Nuo 3 on ehkä ne suurimmat, se että tajusin miten huonoksi tilanne oli muuttunut ja se etten edes huomannut että 10 kiloa oli tullut lisää edellisestä puntari käynnistä oli myöskin todella hälyyttävää ja se etten lihavuuteni takia uskaltanut edes kuvitella seurustelevani mutta nyt kun asenne on muuttunut ja kroppa seuraa perässä niin voin taas kuvitella löytäväni parisuhteen ilman että kuormitan sitä huonolla itsetunnolla painoni suhteen ja häpeällä itseäni kohtaan.

    Anteeksi todella pitkä kommentti, innostuin vain tekstistäsi 🙂
    Kiitos hienosta tekstistä!

    • Kiitos, että joit myös paljon tarinaasi tänne. Ihan mahtavaa, että oon saanut näin paljon ihania kommentteja ja osallistumista.

      Usein kun mieli on maassa, ei sitä tee mieli tehdä mitään hyvää sen fyysisen hyvinvoinnin eteen. Mutta kun ne kaksi kulkevat käsi kädessä. Kun syö hyvin ja liikkuu, tuntuu mielikin kevyemmältä. Minulle joskus joku terkkatäti yritti tuputtaa masennuslääkkeitä (omassa tapauksessani en siis uskonut, että auttaisi minua. En vähättele lääkkeitä tai niiden tarvetta), mutta jotenkin tunsin, että kaikki huono olo johtui omista elämäntavoista. Ne muutettuani alkoi pikkuhiljaa taas aurinko paistaa elämääni.

      Sulla on mielettömän hyvä asenne ja boogie tohon laihdutukseen. Ja ei saa odottaa itseltään liikoja. Muutos ei tapahdu hetkessä vaan se on hyvä aloittaa nimenomaan pienin askelin. Rakentaa pohjaa ja edetä sitten siitä.

      Itse en myöskään halunnut seurustella, koska tiesin, että en olisi siihen valmis. Ensimmäisen kerran aloinkin seurustelemaan kun olin 22. Virallinen seurustelun ensimmäinen päivä oli juuri kun täytin 23. 😀 Ja se päätös kannatta. Olin valmis rakkauteen ja löysinkin itselleni sellaisen helmen, että huh huh! 😀

      Todella toivon sulle kaikkea hyvää. Pidää mut kartalla, että miten hommat etenee. <3

  64. Oot aivan mahtava mimmi (ja oon sanonu tän varmaan jo sata kertaa), mutta sun asenne ja muutos on mieletön! 🙂 Vaikutat muutenkin niin huippu hyvältä tyypiltä, että mielelläni huolisin sut mun bestikseks! <3 Oot myös niiiin rohkea nainen, kun julkaiset näitä kuvia netissä! 🙂 Upea nainen ja varmasti pääset ihan mihin lavoille tahansa! 🙂

    Terkuin: Sanna
    http://pudotus.blogspot.fi

    • No olis kyllä! :))) Must tuntuu et meil ois niin paljon puhuttavaa ja on ihana huomata kuinka jalat maassa tyyppi oot, vaikka ootkin muuttunut niin hirmuisesti ja monella ois noussu pissa päähän, kun tollanen kaunotar ois kuoriutunut monien vuosien jälkeen esiin! 🙂 Mistäpäin Suomea olitkaan? 🙂

  65. Aivan upeeta, mahtavaa. loistavaa – siis minkä työn ja prosessin oot käynyt läpi! Tunnistan joitain noita ajatuksia itsestäni, vuosien varrelta ja joskus edelleenkin, vaikken koskaan ole yhtä iso ollut, mutta nykyään kun on haastavaa tuo urheilu pelkästään leikkausten vuoksi (yläkroppa treeni on siis todella vähäistä, kun en oikein itse edes osaa kunnolla lähteä rakentamaan mitään treeniä sille, sellaista joka onnistuu leikkauksien jättämistä jäljistä; heikkouksista huolimatta, enkä riko itseäni samalla), ja välilä tietysti myös muun jaksamisen osalta, mutta silloin kun pystyisi urheilemaan niin ei ole kai sitten tarpeeksi kompaktia treeniohjelmaa, jolla saisi kunnon tuloksia, varsinkin tuota korsettia kuntoon pahenevan skolioosin vuoksi. Mutta, en aio luovuttaa, enkä lannistua, ja sun tarina vaikka poikkeaakin omastani, mutta näin liikunnan ilon löytäminen, paremmat elämäntavat, itsestään välittäminen ja huolehtiminen, ne inspiroi mua ja totean, että oot kyllä ihan hemmetin kova mimmi 😉

    • Ihana asenne ja ihanasti sanottu. Sun elämänasenne on jotain niin rautaista. Jos joskus kaipaat osaavaa pt:tä, kuka vois auttaa sua noissa treeniohjelman haasteissa, niin mun valmentaja, Ville Kusnetsov osaisi varmasti loihtia sulle jonkun hyvän ohjelman. 🙂

  66. Heippa!

    Sattumalta törmäsin tähän sun postaukseen, ja voi että kun oot tehny kovan työn! Oot aivan mahtava esimerkki siitä että kaikki voi olla mahdollista.

    itse olen laihduttanut 16kg ja vielä ois toiset 16kg laihdutettavana.. yrityksiä ja halua on ollut mutta aina silti joku pistää vastaan. Eniten kans toivosin sitä että voisin olla henkisesti tyytyväinen omaan kroppaan..hankalaa se kylläkin on kun on ylä-asteen saanu haukkumista kuunnella ja vielä nykyäänki. Tämä sun postaus kyllä pisti ajatuksia ja luottoa uuteen uskoon ja siihen että kyllä minäkin voin vielä laihtua jos haluan.. en enää tee sitä muiden takia niinkuin ennen vaan ihan itseni..

    KIITOS sinulle kun julkaisit tällaisen huikean postauksen..autat monia ihmisiä varmasti tän avulla..niinkuin minuakin!!! Tsemppiä sulle !:)

    • Jes! Ihanaa, että olen ollut avuksi! Täytyisi melkein pistää pystyyn joku tukiryhmä pystyyn, joka koontuisi kerran viikossa ja missä kaikki saisivat vuodattaa tuntojaan! 😀

  67. Siis en löydä enää edes sanoja. Ihan tajuttoman upeeta. Ja se kuinka sä oot tyyliin 1/3 enää tosta mitä oot ollut !!!! Ihan käsittämätöntä. Ja se kuinka ”tiukaksi” olet itses saanut. Seurasiko iho hyvin muutosta? Hävisikö raskausarvet laihdutuksen mukana, hoiditko ihoa miten? Itsellä olisi kanssa jotakuinkin 30kg laihdutettavaa ja eniten mietityttää ihon (ja tissien :D) palautuminen. Vitsi oot kyllä mahtava, kauhee inspis tuli tästä. Loistava asenne sulla!!! Sitten kun alat tekeen pt:n hommia niin täällä on asiakas 😉

    • Hihi 😀 Joo yllättävän kireeseen kuntoon pääsi, kun laihtui hissukseen ja samalla liikuntaa harrastaen. Se, miten iho palautuu, on tosin hyvin henkilökohtaista, mutta asiaa voi edesauttaa juurikin sillä, että ei laihduta liian nopeasti ja ilman liikuntaa. Ja muistaa rasvata ihoa ja juoda paljon vettä. Raskausarvet ovat todella vaaleat ja huomaamattomat. Mieli kyllä tekisi joskus sitten kun on rahoissaan niin poistaa ne jollain laserilla. Tai sitten vain sanon kaikille, että olen tapellut tiikerin kanssa. 😀 😀

  68. Wau mikä nainen ja minkä työn oot tehny! Hyvä sä 🙂 itse oon painoa saanu pois 44kg nyt opettelen näkemään peilistä uuden minän… Haluaisin keskustella ja vaihtaa ajatuksia myös saada vinkkejä tästä eteenpäin onko mahdollista? Hienoa ole ylpeä itsestäsi ♡

  69. Ihana kirjoitus ja loistava tulos! Pakko kysyä mistä noi sun mustat ”revityt” farkut on? 🙂 Istuu sulle kun nenä päähän!

  70. Ihan huikea muutos! Saat kyllä olla todella ylpeä itsestäsi! Olen päättänyt itsekkin aloittaa uuden elämän, puhtaalta pöydältä. Haluan opetella syömään oikein, nukkumaan oikein sekä liikkumaan oikein. En vain tiedä mistä aloittaa.. Peilikuva hirvittää ja päässäni pyörivät kysymykset miksi olen päästänyt itseni tälläiseen kuntoon? Enkö arvosta enää itseäni? Voisitko antaa jotain vinkkejä mistä aloittaa? Kaipaan kannustusta sekä neuvoja :/

    • Kohtaa ne kysymykset. Aloita siitä.

      Sitten pienillä askelilla. Aloita vaikka syöminen sillä, että jätät herkut pois. Seuraavaksi lisäät hieman liikuntaa. Sitten lisäät kasviksia.. jne jne. Aseta pieniä välitavoitteita ja etene rauhassa. Ole itsellesi armollinen. Ei vuosikausia harjoitettuja tapoja muuteta hetkessä. 🙂

  71. Vau, upea saavutus! Ole ylpeä itsestäsi, todellakin nostan hattua sulle! 🙂

  72. Harvemmin kommentoin blogeihin, mutta nyt oli aivan pakko! Ihan pirun hienoa työtä oot tehnyt! Jos haluut motivoituneen pt ohjattavan nii voit ottaa mut koekaniiniksi ;)!

  73. Vau, tämä postaus menee ehdottomasti kirjanmerkkeihin! Kaivan sen esiin jos joskus motivaatio meinaisikin lopahtaa. Samalla polulla olen, aloitin viisi viikkoa sitten 94 kilolla ja nyt vaaka näyttää 89. Jo nyt olo on energinen, seksikäs ja onnellinen, melkein joka kerta eteisessä kulkiessa pitää pysähtyä peilin eteen ihailemaan työn tuloksia!

  74. Vau! Niinku aika moni, jonka tän postauksen on lukenut, oon sanaton. Itse yritän treenata ja syödä oikein, mutta en vielä koskaan ole päässyt siihen pisteeseen, että tuloksia näkyisi, joten olen aina vaan luovuttanut ja todennut, ettei tästä tule mitään. Nyt kuitenkin kun luin tän postauksen niin sanoin ihan ääneenkin, että ”nyt riitti”. Sain tästä motivaatiota ja yritän pitää sitä yllä. Olen tehnyt kotitreenejä, koska en ole kehdannut mennä salille, vaikka en ulkonäöllisesti mielestäni ole niin iso, mutta tunne on ihan eri: tunnen itseni valaaksi! Poikaystäväni on kova käymään salilla, mutta hän syö ihan mitä sattuu! Olen hänelle sanonutkin, että se motivoisi minua paremmin, jos hän suostuisi syömään kanssani terveellisemmin, mutta hän aina perustelee syöpöttelynsä sillä, että käy 5 päivää viikossa salilla, joten se on ihan okei. Sen takia minunkin on vaikeampaa syödä oikein, kun toinen mättää karkkia vieressä.
    Meillä on häätkin tulossa, niin olisi ihanaa näyttää hyvältä kuvissa, eikä näyttää valaalta valkosessa 😀 Aijon kyllä tehdä muutoksen elämääni, vaikka se tuleekin olemaan vaikeeta, mutta nuo sun kuvat on kyllä yks suurimmista motivaation lähteistä, mitä oon nyt tähän mennessä nähnyt, että kiitos niistä ja ihan mahtavaa työtä oot tehnyt, ei oo tullu yhessä päivässä tuo muutos! Jonakin päivänä mäki toivoisin näyttäväni vähintään yhtä hyvältä 😀

    Eli suuri kiitos ja kunnia sulle tästä postauksesta!!

    • Hahah, voi poikkis poikkis! 😀 Ei se 5x salilla oikeuta syömään mitä vaan. 😀

      Oi, häät ovat loistava motivaattori. Itsekkin aloitin laihduttamisen niin, että poikaystävä söi kaikkea roskaruokaa. Mä vedin illalla nälkäsenä rahkaa ja se veti kebua, normisetti. 😀 Päätin, että jos mä alan laihduttamaa, niin ei siitä toisen tarvitse ”kärsiä”.

      Mutta nyt kyllä mieskin on innostunut salista, yksi massakausi takana ja nyt myös dieetillä ja elämänsä parhaassa kunnossa. 😀 Eli ole sinä se aloittava ja innostava osapuoli, niin ehkä se mieskin tajuaa sen ruokavalion tärkeyden ja merkityksen. Karkeilla ei tuu gainsseja.

  75. Ei tässä muuta voi sanoa kuin vau! Oot ihan järjettömän hyvässä kunnossa, kunpa pääsisin itsekin samaan:D En ole sun blogia aikasemmin lukenut, mutta sun kuvista ja kirjoituksista oikein hehkuu elämänilo. Ihan sama, mitä nuo pari trollia herjaa, mun mielestä se on aina hienoa lukea ihmisten onnistumisista, tapahtui se millä elämän osa-alueella tahansa.

    Mun mielestä osuit naulan kantaan itsetunnon ja kehonkuvan suhteen. Jos välillä tuntuu, että oma keho muuttuu hitaasti, niin mieli se vasta hidas onkin muuttumaan. Oon viimeisen vuoden aikana tiputtanut 15kg, ja nyt on 66/170 lasissa. Tarkoitus ois tiputtaa vielä pari kiloa. Kuitenkin, vaikka BMI:t ja muut sanovat mun olevan normaalipainoinen, sekä kehonkuva että itsetunto ovat mokomat edelleen siellä, missä vuosi sitten. Mietinkin siis tässä, että miten sä oot käsitellyt sun oman kehon muuttumista? Ja siitä huolimatta, että kerroit yhä edelleen rakentavasi itsetuntoa, onko sulla mitään vinkkejä sen nostamiseen? Tai ainakin siihen, että miten pääsisin alkuun:D

    Pahoittelut pöhlöistä kysymyksistä, mutta joka tapauksessa kiitos postauksesta! Tuli inspiroitunut ja positiivinen fiilis:)

    • Sullahan on sitten jo todella hyvä paino! 🙂

      Se vie aikaa. Ja itsetutkiskelua. Esim. itsellä tuossa viime dieetin rimpulakunnossa tuli kauhea identiteettikriisi. Olin aina ollut se vähän isompi nainen tai edes kurvikas ja nyt olin vain mielestäni sellainen hiiri. Mutta olen siis itse tehnyt ihan järkyttävät määrät itsetutkistelua viime vuosien aikana. En siis missään terapiassa vaan ihan itseni kanssa. Käynyt läpi menneisyyden traumoja ja solmukohtia ja miettinyt, että miksi käyttydyn siten kun käyttäydyn. Kohdannut asioita ja mennyt eteenpäin. Sainkin juuri koulussa viime kurssipalautteessa ihanan palautteen: Olen kuulemma kuin 40 -vuotias ihminen, koska olen niin kypsän oloinen ja tunnen itseni niin älyttömän hyvin. 😀 Se palaute tuntui oikeesti niin hyvältä vaikka vähän naurattikin, että ai minä muka. 😀

  76. Harvoin näihin blogeihin kommentoin mutta pakko sanoo että ihan mahtavan työn oot tehnyt ja tosi hienoo että joku(sinä) menestyy siinä omassa jutussaan mitä tekeekä tuntee täskeeks!:) cheers!

  77. Hei!
    Ensinnäkin mahtavan työn olet tehnyt! Onnittelut! Olet todella kaunis nuori nainen, varsinkin kuvissa ennen tekoripsiä. Ne eivät mielestäni sovi kellekkään, ja tekevät monen silmät punaiseksi. Mutta hottis nainen! 🙂
    Mitä ruokavalioosi kuuluu pääasiassa? Voisitko laittaa esimerkkipäivän?
    Itsellä ylipainoa, mutta haluaisin laihduttaa mahdollisimman luonnollisesti ja ei keinotekoisesti. Mutta ilmeisesti hiilihydraatiton/ vhh ja rasvaton olisi se ratkaisu tänne..

  78. Pakko se on itsellekin myöntää, oon todella kateellinen. Ehkä minäkin, jonain päivänä. Nyt tavoitteena on lähinnä löytää liikunnasta edes jotain iloa, sekä pitää paino tasaisena. Takana pitkä masennus, jota edelleen hoidetaan, ainakin tämä vuosi, jollei seuraavakin. Ihan sama mitä olen elämässä muutoin saavuttanut (lääkikseen pääsy, elämänkumppanin löytäminen ym.), olen aina vaan se kiusattu, yksinäinen, lihava lapsi.
    Onnea kovasti omasta saavutuksestasi!

    • Nyt hoidat ensin itsesi ja mielesi kuntoon, ennenkö edes mietit liikoja mitään liikuntaa tai muuta. Ja herrajee, onnea lääkikseen pääsystä! Aivan mahtava juttu, mihin ei ihan kuka tahansa pysty. Ja elämänkumppani, ah. Rakastan rakkautta. 😀 <3

      Tunnut kantavan edelleen menneisyyden taakkoja mukanasi? Mutta ethän sinä enää kiusattu lihava lapsi? Olet aikuinen opiskelija, tuleva lääkäri. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta nyt pysähdyt ja katsot itseäsi uusin silmin. Miten elämänkumppanisi näkee sinut? Näetkö saman? Jos et, niin on aika tehdä asialle jotain.

      Annan sulle kotiläksyn! 😀

      Sano ääneen 10 asiaa, mistä ittestäsi pidät.

  79. Hei,

    Aivan huikea muutos! Sain kummasti motivaatiota alottaa taas omaa projektiani..Minun tausta on siis sellainen, että itsekin painoin teininä yli 100kg, se oli järkyttävää se. Aikuisuuden kynnyksellä tajusin ettei näin voi jatkua ja laihdutin 30kg huikealla tahdonvoimalla. Noh, nyt nelisen vuotta myöhemmin olen lihonut 20kg takaisin ja kyllä V*tuttaa. Kun laihduin, oli ihanaa kun sain kunnioitusta tekemästäni urakasta ja miehet kiinnostuivat minusta. Löysinkin nykyisen poikaystäväni ollessani hoikimmillani ja nyt häntä ahdistaa lihomiseni. Ymmärrän häntä, koska hän on itse hyvin urheilullinen ja toki lihominen vaikuttaa ulkonäköön. Mutta mitä hallaa tämä tekikään itsetunnolleni. En saanut pidettyä kilojani kurissa ja nyt tuntuu ettei tahdonvoimaa löydy kilojen tiputtamiseen, vaikka olen sen jo kerran tehnyt ja nauttinut tuloksista. Ahdista ja syön salaa herkkuja poikaystävältäni lähes päivittäin. Sori tämä avautuminen, mutta piti päästä johonkin avautumaan 😀 Mutta kiitos tästä blogista, kyllä on hieno saavutus!

    • Onko jotain tiettyä syytä, että miksi kilot ovat tulleet takaisin? Elämäntilanne, stressi..?

      Eihän siinä muu auta, kuin päättää ja pysyä päätöksessä. Kaikista vaikeinta on saada se mieli mukaan muutokseen. Kun laihduttamisen riisuu yksinkertaisimmilleen se on: syö vähemmän kuin kulutat.

      Mutta kaikilla meillä on siinä joku ”mutta”. Mikä on sinun ”mutta”? Onko se oikea syy, tekosyy, resurssit vai tietotaiton puute? Selvitä, mikä ns. estää sinua laihtumasta ja tee tälle esteelle jotain. Mitkä ovat laihtumisessa vahvuutesi ja mitkä mahdollisia sudenkuoppia. Tee selkeä painotavoite ja siihen välitavoitteita.

      Nyt tsemppi päälle! Kesään on 12 viikkoa 😉

  80. Moikka! Vitsit miten motivoiva teksti! Nostan hattua! 🙂 Voiko suhun ottaa vinkkien kannalta yhteyttä jotenkin? 🙂

    • Muutama vuosi. Hissun kissun hyvä tuli. Lopussa sitten hommasin pt:n, jonka kanssa edelleenkin treenailen. 🙂

  81. Ihan ekaksi – onnea, ja ansaittua iloa ja ylpeyttä saavutuksestasi. Huikeaa, että oot päässyt irti epäterveellisistä elämäntavoista ja löytänyt uuden elämän ja ”minän”. Toivottavasti omakuvasi, itsetuntosi ja omanarvontuntosi rakentuvat nyt vahvalle pohjalle, ja teet tätä itseäsi arvostaen. Jokainen ihminen on arvokas ja ainutlaatuinen, näyttipä miltä tahansa, ja itsensä arvostaminen ja rakastaminen edellytys sille, että voi aidosti arvostaa ja rakastaa myös toisia. Ennen-kuvissasi näen epävarman, eksyneen, pahoinvoivan ihmisen, ja jälkeen-kuvissa onnellisen hymyn, energiaa, ja elämäniloa. Mahtavaa!:)

    Itsekin olen taistellut tunnesyömisen, huonon itsetunnon ja huonon fyysisen kunnon kanssa. Muutos todellakin lähtee sieltä ajatusmaailmasta ja henkisestä hyvinvoinnista. Kiloja n. -15, tosin vaa’alla en ole käynyt nyt varmaan vuoteen. Liikun, koska saan siitä hyvää mieltä ja energiaa (kunnon juoksulenkin jälkeinen endorfiinihumala, AHH!). Syön terveellisesti, koska kehoni ansaitsee kunnon polttoainetta ja hyvä ruokavalio tukee henkistä jaksamistani. Näin olen terveempi, onnellisempi ja energisempi. Jaksan tehdä, elää, hymyillä.:) Ruokavaliossani huomioin myös ekologisia arvoja, joista on tullut minulle koko ajan tärkeämpiä. Askeleeni kevenee painon lisäksi myös hiilijalanjäljessä.:)

    Kommentit luettuani haluan ottaa kantaa myös vähän eri näkökulmasta. Enkä tarkoita hyökätä sinua vastaan. Haluan vain sanoa, että nyt kun olet tuonut itsesi esiin näin julkisesti, tulet kohtaamaan arvostelua ja ”heittereitä”. Älä päästä sitä nahan alle. Julkisuudessa on kääntöpuolensa. Tsemppiä siis sulle julkisuus-myllyn kanssa painimisessa, ja toivon, että löydät ympärillesi aitoja ihmisiä, jotka tukevat ja rakastavat sinua – aitoa sinua, ei vain tuota (todellakin upeaa) ulkokuorta.:) Muista pitää perhe lähelläsi.:)

    Yleisellä tasolla – muutos ja ylpeys itsestä varmasti herättävät halun näyttää kaikille, mitä on saavuttanut, ja luulen, että siihen tuo fitness-kilpailemiseen liittyvä buumikin monen kohdalla pohjautuu. Mielestäni se on osa minäkuvan muutosta. Hyväksynnän ja vahvistuksen hakemista sille, että muutos näkyy ja muut arvostavat sinua. Minua huolestuttaa se, että itsetuntoa ja omanarvontuntoa lähdetään rakentamaan ulkoisesti, ts. peilikuvien, julkisuuden ja fitness-kilpailujen tms. perustalle. Tärkeintä kun minusta olisi etsiä se hyväksyntä ja arvostus itsestään.
    Erilaisuus on elämän suola. Fitness-kilpailut ovat mielestäni huippu-urheilua, yksi laji muiden joukossa. Siinä kilpaillaan ulkonäöllä, kun yleisemmin kilpailuissa voima, nopeus, tekniikka ja taito ratkaisevat. Menestys ei todellakaan tule ilmaiseksi missään lajissa. Fitness ei ole minun lajini, mutta kunnioitan lajin harrastajia omistautumisestaan, aivan kuten kunnioitan huippuhiihtäjää, muusikkoa tai taiteilijaa. Oman onneni ja intohimoni saan muualta.:)

    • Kiva viesti, kiitos. 🙂

      Olet ihan oikeassa, ei missään nimessä saa päästää ihon alle. 🙂

      Tuossakin olet oikeassa, kyllä sen omanarvontunteen pitää perustua oikeisiin ja aitoihin asioihin. Tiedän, että luonteeni ja ulkonäköni ovat todella ristiriidassa ja siksi välillä hämmennyn, kun jotkut eivät heti hiffaakkaan minua. En ole mikään bimbo, vaikka ensivaikutelma siltä saattaakin ehkä vaikuttaa. Mutta nyt tämäkin postaus on kerännyt hyvin paljon erilaisia lukijoita ja erilaisine maailmankatsomuksineen.

      En kyllä sanoisi, että mahdollisella kisaamisella haen lisää arvostusta. Kyllä se olisi ihan oman itseni haastamista. En näe sitä kauhean kauankantoisena, jos menisin kisaamaan vain näyttääkseni muille tai, että koska saan siitä huomiota. Tämänkin postauksen saama huomio hämmensi minut täysin. Olen kuitenkin kirjoittanut tätä blogia vain siksi, että löytäisin lukijakuntaan ne samanhenkiset tyypit ja saisin purettua tätä bodaus-intoani. Mies kun ei jaksa enää kuunnella. 😀 Tämä on harrastus, ei huomionhakua.

      Tiedän, että puhut yleisellä tasolla, mutta halusinpa sanoa oman näkemykseni asiaan. 🙂

  82. Vau mikä muutos! Varmaan olet jo paljon tota kuullut, mutta oli ihan pakko tulla sanomaan vielä! Ihan järjettömän kova tytsy oot !

  83. Siis wow, ihan sanattomaksi vetää! Aivan uskomaton muutos! <3 Tällaiset tarinat saavat aina niin iloiseksi, ja antavat inspiraatiota tällaiselle peruspullukallekin! 🙂

  84. apua ku oli ajatuksiaherättävä teksti. elän tosi epäterveellistä elämää; poltan, syön päivittäin karkkia ja muita herkkuja, viikottain roskaruokaa, tosi harvon mitään normaalia kotiruokaa tai muuta lämmintä ateriaa, en harrasta liikuntaa ollenkaan. tätä on kestäny reilut 3 vuotta, joiden aikana oon lihonu ainoastaan muutaman kilon. oon aina ollut normaalipainonen ja olen siis edelleen. hui kun alko pelottaa lihominen! tiedän, että tälle pitäs tehdä jotaki, mulla vaan ei oo yhtään motivaatiota liikkua enkä tykkää oikeestaan mistään urheilusta. yläasteikäsenä juoksin 5-12km lenkkejä ja ihan tykkäsinki siitä, iso kynnys vaan alottaa uudestaan. kuntosali on ehkä kaikista vähiten mun juttu. huhhuh, oon ihan toivoton.

    • Etkä ole ja ei sitä lihomista nyt tarvitse suinkaan nyt ihan pelätä, mutta oman terveyden eteen kannattaa toki tehdä parempia valintoja. Sali ei missään nimessä ole ainoa ja paras liikuntavaihtoehto.. pääasia, että löydät sen oman jutun. 🙂

  85. Ihan uskomattoman duunin oot tehny!! Olisi mukava lukea enemmän siitä, millainen ruokavalio sai laihtumaan ja miten asenteen ruokaa ja syömistä kohtaan sai muutettua. Tiedän, että on yksilöllistä mikä toimii kenelläkin, mutta olisi kiva saada vinkkejä!

  86. Jospa nyt kommentti lähtisi ehjänä.
    Ihan mieletön muutos ja ehdottomasti paras näkemäni! Sä oot supermimmi! Harmittaa joskus harhakäsityksessä olevien laihdutusmuodot ”syömättä laihtuu ja liikunta kasvattaa vain vääriä kohtia”, kun esimerkkejä onnistumisista löytyy vaikka kuinka, samoin vinkkejä.
    Todella upean näköinen olet ja samat kauniit kasvot näkyy before-kuvissakin, vaikkakin eri ilmeellä 🙂

    • Haha, julkaisin vain tämän. 😀

      Joo siis itselläni kyllä ehdottomasti murtui muutama ennakkokäsitys laihtumisesta, kun itse alkoi laihduttamaan ja varsikin sitten kun valmentajan hankin. Syön oikeasti tosi paljon dieetilläkin ja aerobinen on suhteellisen vähäistä. Ja ei niitä lihaksia liikaa ainakaan vähingossa tule.. ellei sitten ole helkkarin hyvät ryynit käytössä. 😀

  87. Kuten muutkin, niin minäkin liityn laulukuoroon: mahtavan työn olet tehnyt! 🙂 minulla olisi toisenlainen tarina kerrottavana ja oikeastaan kysyinkin sulta apua siihen 🙂

    Kyse on siis parhaasta ystävästäni, jolla on sellainen parikymmentä kiloa ylipainoa. Hän on klassinen jojoilija, pudottaa välillä viitisen kiloa ja sitten taas löytää parhaan ystävänsä suklaalevyn. Hän on toisaalta todella naisellinen, toisaalta ilmiselvästi kärsii ylipainostaan. No nyt varmaan arvaatkin, mihin tähtään: miten voisin lempeän tiukasti patistella häntä säännölliseen, terveelliseen ruokailuun ja liikuntaan? Itse olen huolissani lähinnä hänen henkisestä voinnistaan, sillä fyysisesti hän on vielä kohtuuterve (mitä nyt kuulema paikat kremppaa ja on väsymystä), kun hän selvästi kärsii laiskasta elämäntyylistään ja liikakiloistaan. Uskon 100%, että ottamalla itseään niskasta kiinni ja alkamalla tekemään hänen elämänlaatunsa paranisi huomattavasti.

    Nämä nyt vaan ovat niitä herkkiä aiheita, joista ei oikein parane mennä sanomaan tuosta noin vaan. Silloinkin, kun hän asiasta joskus puhuu, ja tsemppaan ja yritän ehdottaa kaikenlaista, hän sitten vain sulkeutuu. Eihän se toisaalta minulle kuulu, mutta kun hänestä näkee selvästi että se täysi elämänilo uupuu. Miten sinä olisit suhtautunut/suhtauduit tällaisiin kannustaviin patisteluihin? Olisivatko kaikuneet kuuroille korville, olisitko loukkaantunut? Tarkoitus kun ei ole sanoa, että ”olet lihava, laihduta”, vaan lähinnä että korjaa arjen perusasioita, niin jaksat paremmin, voit paremmin ja ehkä laihdutkin!

    Kiitos 🙂

    • Moikka! Ja kiitos sinullekkin 🙂

      Nyt pistit tosi pahan! Otan ihan kahvikupin käteen ja alan miettimään..

      Siis kun melkein tuo asia on sellainen, mihin toisen ihmisen ei tule puuttua. Aihe on niin kertakaikkisen arka. Ja kun kukaan ei ala laihduttamaan toisen patistaman, vaan sen täytyy lähteä omasta itsestään. Sen toki mitä voisit tehdä, on näyttää esimerkkiä. Ei mitenkään, että hei vaihda se suklaapatukka tähän itusalaattiin, niin kuin minäkin, vaan ihan osoittamalla sen kuinka terveet elämäntavat tuovat kaikinpuolin hyvää oloa.

      Toki se on rakkautta ja välittämistä, että on toisesta huolissaan. Oletko kysellyt hänen kuulumisiaan ja oloaan viime aikoina? Ihan ilman laihdutus agendaa. Jos hänellä on muita murheita, mitkä edesauttavat jatkuvaa herkuttelua.

      Itse vihasin sitä, että minua patistettiin laihduttamaan. Ihmiset luulivat olevansa siinä ovelia, mutta kyllä minä ne huomasin ja tajusin. Sitten oli niitä, että koko suvun edessä asia nostettiin esille. Se on todella nöyryyttävää. Minulle puhuttiin diabeteksestä sukurasitteena ja kaikki mahdolliset. Ja lähinnä vain otti pattiin, että hei älkää puuttuko mun asioihin. Toki se herätteli. Ja olin silloin vielä nuori, joten reaktioni oli myös siksi lapsellinen. Mutta silti, aihe on niin arka, että ei siihen kovin helposti tule toisen ihmisen puuttua.

      Itse sain mieheni mukaan salille toivomalla hänestä salikaveria. Hän on aina ollut silmääni syötävän hyvännäköinen ja sanon sen aina ääneen, mutta hänkin otti salipuheeni usein sillä, että sanon häntä läskiksi. 😀 Mutta kannustamisen jälkeen hän kyllä lähtikin kanssasi salille ja on nyt elämänsä parhaassa kunnossa. 😀

      Mutta tuon jaksamisen kautta voisit yrittää lähestyä asiaa, jos jonkun kautta. Unohda sana laihduttaminen kokonaan. Se on kuitenkin ihmisen omissa käsissä, että haluaako hän olla lihava, laiha vai normaalipainoinen. Mutta terveydestä ja jaksamisesta saa toki läheiset olla huolissaan. Joskus se voi tuntua ihan hyvältäkin, että joku huomaa sen, että hei nyt kaikki ei ole minulla hyvin. Kysyy ja välittää. Jo se voi toimia kimmokkeena yrittää jaksaa voida paremmin. 🙂

    • Kiitos vastauksestasi! 🙂 ihan totta, ehkä voisin lähestyä asiaa tuon jaksamisen kautta. Jaamme kaikki asiat keskenämme ja tiedän oikeastaan kaiken hänestä, mutta jostain syystä tuo painoasia on se kaikista vaikein, johon en osaa/uskalla puuttua. On se jännä, että toista pystyy kuuntelemaan ja neuvomaan vaikka missä ihmissuhde/työ/lapsuus/trauma-asioissa, mutta kun aletaan puhua ulkonäöstä ja painosta, niin hyvääkin ystävyyssuhdetta koetellaan 😀 nämä on kyllä erittäin tulenarkoja asioita mennä toiselle sanomaan, ymmärrän sen täysin 🙂 olen itse aina ollut normaalipainon rajoissa, välillä laihempi ja välillä pehmeämpi, ja huomaan myös omassa olossani miten energiat jyllää ja fiilis on itsevarma, silloin kun on siinä vähän sutjakammassa kunnossa 🙂 voi kun sen saisi siirrettyä myös muille, tuputtamatta! 😀 Kiitos vielä vastauksestasi ja hyvästä blogistasi 🙂 terkuin, Annu

    • Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä ja toivottavasti minusta oli edes jotain apua. 🙂

      Ihanaa kevättä Annu! <3

  88. Vautsi aivan mieletöntä! Oot super kaunis.
    Itse olen pudottanut 14 kiloa ja vielä on pudotettavana noin 10 kiloa, mutta tuntuu että loput läskit ei lähde sitten millään. Aamuaerobiset tuottaa mulle tuskaa, ja parit lenkit on tullutkin skipattua. Tässä pitäisi skarpata 😀
    Mutta mites toi salitreeni. Teen toistoja 10-12 ja vikat toistot menee hammasta purren. Pitäisikö lisätätä toistojen määrää ja vähentää painoja hieman? 🙂 Kiitos jos ehdit vastata!

    • Itse myös vihaan aamuaeroja yli kaiken. 😀 Mutta ne tuottaa kyllä tulosta. Eli jaksa jaksa nyt edes pari kk tehdä niitä. Toki, oletko tutustunut hiitteihin tai intervallitreeneihin? Itse tykkään osan lenkeistä korvata niillä. 🙂

      Toistojen määrä kuulostaa oikein hyvältä. Laihduttaessa kannattaa suosia pitkiä sarjoja, pumppaavaa treeniä ja vaikka supersarjoja lyhyillä palautuksilla.

  89. Ihan mahtava saavutus ensinnäkin ! 🙂
    Itse olen ollut aina reippaasti ylipainoinen, niin kauan kuin muistan. Nyt koitan kerätä motivaatioita että saisin painon tippumaan ja tämä teksti tuo sitä paljon.
    Itse painoin ennen raskautta yli 100kg ja niitä raskauskiloja on vielä 8 kiloa jäljellä. Ongelmana onkin se että en tahdo että vatsaan jäisi sitä vatsalöllykkää roikkumaan, olisiko siihen jonkinlaista vinkkiä miten sen voisi estää?
    Rakastan tehdä vatsalihaksia mutta raskautta ennen lääkäri pisti stopin sille, kun sanoi että jos haluan että rasva palaa vatsasta on vatsojen tekoa vähennettävä..

    • Kiitos! 🙂

      Hienoa jos tekstini motivio. Se on paras feedbacki, mitä voin saada. <3

      Siis mitä? Siis ööö, todella hämmentävä lausunto ja vielä lääkäriltä, kuka ei oletettavasti ole koulutettu noihin urheilu/ravitsemusasioihin. Hän ehkä tarkoitti, että ei pelkkä vatsalihasliikkeiden tekeminen polta rasvaa, vaan ruokavalion pitää myös tukea sitä hommaa. Laihtuminenhan tapahtuu syömällä vähemmän kuin kuluttaa ja liikunta vain tukee tätä kaikkea. Ja vatsan löystymistä voi sitten yrittää estää maltillisella laihtumistahdilla seka liikunnalla. Jos nimenomaan et liiku, laihdutat lihaksesikin pois ja lopputulos on veltto. Rumasti sanottuna ns laiha-läski, jos olet kuullut puhuttavan.

      Syvät vatsalihakset ovat ehdottomasti avainasemassa, kun puhutaan pyykkilautavatsasta. Syvät vatsalihakset estävät, että vatsa ei repsahda ulospän ja ne saavat muutenkin olemuksen näyttämään ryhdikkäämältä. Eli siihen kannattaa tutkistella sopivia liikkeitä. Toki vatsalihasten, kuten muidenkin lihasten tulee antaa levätä ja palautua.

  90. Hei,

    Aivan huikea muutos! Kerroit hienosti haasteista ja onnistumisista ja pystyn todella paljon samaistumaan sinun teksteihisi. Minä vain en ole päässyt tuohon tavoitteeseeni vaan joka kerta repsahdan noin 4 viikon yrittämisen jälkeen kun noin 4-5 kiloa on tippunut. Olisi kiva kuulla kuinka itse pääsit tuosta alkuhankaluuksista eteenpäin? Oliko jotain erityisiä kikkoja tai motivaatiotsemppareita?

    Uskoisin, että minulla olisi vielä paljon opittavaa sinulta 🙂

    Tsemppiä ja aurinkoista kevättä!

    -Tiina

    • Moikka! Tosi kiva viesti ja miten sattuikin, tänään juttelen ystäväni kanssa tuosta aiheesta ja mietinkin siitä postausta. Voisi pistää siitä jotain ideaa pyörimään näppäimistölle. 🙂

      Kiitos samoin! 🙂

  91. Hienoa duunia olet tehnyt! Otitko sä PT:n tohon projektiin aluksi vai perehdyitkö ihan itse treenaamiseen? Olen itse treenannut enemmän tai vähemmän kovaa jo lähes kymmenen vuotta (viimeiset pari vuotta taas kovempaa). Paino on aina heitellyt aika lailla tuon oman aktiivisuuden osalta. Kun kolmisen vuotta sitten olin elämäni huonoimmassa kunnossa niin pahinta itselleni oli salilla saamani hyljeksivät katseet. Kun ylipainoiset vihdoin uskaltautuvat salille (uskon, että tämä on vielä raskaampi asia mimmeille) niin mikä siinä on että suurin osa jengistä tuijottaa heitä kuin mykkä pillua. Laitteita ei luovuteta tai lainata ja muutenkin tuntuu, että meno on kuin luokkayhteiskunnassa. Vaatii aika kylmää päätä mennä sinne salille vielä uudestaan ja uudestaan. Pistäkää hyvät ja hyväkuntoiset ihmiset mieleenne, että kun tällaiset ihmiset tulevat ensimmäisiä kertoja salille niin innostetaan, kannustetaan ja luodaan hyvä fiilis. Sama juttu se on työpaikallakin.

    • … 😀 😀 Mykkä pillua :D:D

      Otin pt:n vasta kun olin pudottanut painoa noin 20kg. Ja itseasiassa otin pt:n polvivamman takia. Olin ennen itsekseni pippaillut salilla, mutta nyt halusin ohjelman, koska tajusin ettei minulla ole hajuakaan mitä uskallan tehdä rikkinäisen polveni kanssa. Siitä sitten se kovaa treenaaminen alkoikin ja sain pt:n avulla viimeisetkin kilot pois. 🙂

      Hyvä kommentti tuosta aiheesta, että kun uusi ihminen tulee salille. Ehdottomasti samaa mieltä. 🙂

  92. Moikka,

    Oot kyllä niin kaunis ja todella hieno saavutus :D, Itsekkin ihan lapsesta asti olin ylipainoinen ja yläaste aikoina painoin jo sellaiset lähes 100 kg ja laihdutus yrityksia on takana jo kaksi aina pääsin 85 kg ja hetken päästä repsahdin ja kilot tulivat takaisin. Mattikoulun jälkeen päätin että nyt tulee muutos ja päätin laihtua. Aloin laihtua ja jäin siihen koukkuun laihtuminen oli koko elämäni ja laihduinkin 58 kiloiseksi. Olin jo liian laihassa kunnossa ja syömistäni tarkkailtiin jatkuvasti että söisin. Nyt painan 65 kg ja voin hyvin :). Olen kokenut samoja tunteita kuin sinä pahimpina aikoinasi halusin vain jatkuvasti peitellä itseäni muilta ja olla mahdollisimman huomaamaton. Pahinta on se kun on koukussa sokeriin ja kaikkeen makeaan eikä pysty lopettamaan vaikka haluaisikin. Annoit minulle todella paljon lisä kannustusta miten elämästä pitää nauttia, kiitos ihanasta blogista 🙂

    • Voi kiitos 🙂

      Itsekkin nuorempana ennen tuota onnistunutta laihdutusta olen kokeillut kaikenlaisia poppakonsteja ja laihtunut liian laihaksi.. niiden takia sitten lihoinkin yli satakiloiseksi, kun olin tuhonnut aineenvaihduntani jne. :/

      Ihana kuulla! 🙂

  93. Vau ihan uskomattoman muutoksen olet tehnyt ja kiitos siitä että jaoit tarinasi tänne!
    Pystyn todella samaistumaan sinuun sillä olen samassa tilanteessa ja tajunnut alkuvuodesta että nyt on pakko tehdä elämänmuutos ja alkaa laihduttamaan. Ajattelen tätä omaa projektiani mieluummin juuri elämäntapamuutoksena enkä pelkkänä laihdutuksena sillä olen aikaisemminkin laihduttanut jokusen kilon mutta pian ne on tullut tuplana takaisin.

    Tällä hetkellä painoa on hieman yli 100 kg eli samassa tilanteessa olen mistä sinä olet lähtenyt liikenteelle. Minusta on inspiroivaa nähdä miten suurinpiirtein minunkin kokoisesta ihmisestä saa muokattua noinkin hyväkroppaisen ja kauniin nuoren naisen, toki jokaisella eri mallinen kroppa ja en voi olettaa että omien kumpujen alta saadaan samanlaista kroppaa mutta minusta tämä muutos oli hienoa nähdä:)

    Kiitos mukavasta blogista ja tsemppiä!

    • Kyllä, elämänmuutos. Ja elämänmuutos mikä kumpuaa siitä, että haluat itsellesi hyvää, eikä siitä että vihaat itseäsi. Ja muista myös pitää itsestäsi siinä muutoksen matkalla, eikä vain tavoitteessa. 🙂

      Kyllä todellakin voi. Minä olen ollut lapsesta asti lihava, mutta onnistuin pääsemään irti vanhoista opituista tavoista. Helppoa se ei ollut, mutta teinpä sen kuitenkin. Aikalailla mikään, mikä on kiinni vain meistä itsestämme, ei ole mahdotonta tässä maailmassa. 🙂

      Kiitos ja samoin! <3

  94. Moikka! Törmäsin sun kirjoitukseen ja upean duunin olet tehnyt ja hyvältä näyttää, ei voi muuta sanoa! Itse olen ollut melkein koko ikäni ylipainoin, jossain kohti olin todellakin tukevassa kunnossa, sellainen satakiloinen keijukainen.. Tulin onneksi järkiini, ja sain kolmen vuoden aikana tiputettua noin 25 kiloa. Sen jälkeen homma tyssäsikin ja seuraavan kolmen vuoden aikana olen monestikin tiputtanut muutamia kiloja, mutta ne on tullut takaisin, olin selvästi kadottanut motivaation. Löysin sen uudestaan vuoden alusta: olen innostunut liikkumaan ja syömään terveellisesti, olen vähentänyt myös alkoholia reilulla kädellä. Nyt painan hieman alle 70kg ja tavoitteenani olisi tiputtaa vielä 5-10 kiloa. En nyt liikaa halua tuijotella painoa, kuhan on itse tyytyväinen. Eniten minua häiritsee vatsani! Pitkään mukana roikkuneiden liikakilojen takia myös vatsani on venähtänyt ja pelkään että se vaan pysyy roikkuvana eikä kiinteydy.. Oli pakko kirjoittaa sinulle, ja kysyä, oliko sinulla vastaavanalaisia ongelmia? Ja missä ajassa laihdutit tuon 40kg?

    • Moikka! Upeaa duunia sielläkin, wau!

      Laihduin myös ensin noin 30kg noin 1,5 vuodessa ja pidin jopa parinkin vuoden taukoa. Sitten palkkasin valmentajan ja meni noin 10kk kun pudotimme loput kilot minusta. Minultakin puuttui pitkään motivaatio ja palo, mutta valmentajan avulla sain sen takaisin.
      Kyllähän se vatsa saattaa näyttää roikkuvalta siitän kesken laihduttamisen, mutta mitä enemmän dieetti etenee, nii sitä kireämmäksi koko ihminen menee. (myös hermoiltaan :D) Tosin, asia on hyvin tapauskohtainen.. mutta varsinkin nuorilla ihmisillä iho palautuu todella hyvin. Kyllähän monilla esimerkiksi iho palautuu raskaudesta todella hyvin ja taas toisilla ei..

      Kannattaa muistaa liikkua, jotta lihakset säilyvät, juoda paljon vettä ja muistaa rasvata ja hoitaa ihoa. 🙂 Mutta kun itse viime dieetillä pääsin jo suhteellisen rapsakkaan kuntoon, niin ei se iho kyllä roikkunut enää yhtään. 🙂

    • Kiitos nopeasta vastauksesta. 🙂 Mäkin olen joku aika sitten palkannut valmentajan, toivotaan että esim. vuoden päästä iho ei enää roiku! Kivaa pääsiäistä!

  95. olisiko mahdollisuutta päästä vaihtaan muutamia asioita sähköpostitse? 🙂

  96. Moikka,

    Oot tehnyt mielettömän työn! Upeeta!
    Laihtumiseen liittyen mulla ois pari kysymystä. Kun olet laihtunut noin paljon, oliko sulla missään vaiheessa ongelmana löysä iho? Itselläni ongelmana on juurikin tämä löysä iho ja läskistä on tullut löysää löllöä. Osaisitko neuvoa miten tästä jatkaa, tai muita vinkkejä?
    Olen tällä hetkellä 19-vuotias tyttö. Painoin vielä vuoden 2013 alussa noin 100kg. Siitä olen laihduttanut, mutta laihdutukset olivat usein melko nopeita ja välissä taas elin normaalisti niin, ettei paino kuitenkaan noussut. Toukokuussa 2014 painoin vielä n.85kg, loka-marraskuussa n.75kg. Mulla oli jo kesällä jonkin verran ongelmia syömisen kanssa ja söin liian vähän. Alkutalven aikana ruuan kanssa ongelmat jatkuivat- ja ovat jatkuneet tähän päivään asti. Välillä söin helposti alle 500 kcal päivässä ja suoraan sanottuna paskoin vettä. Sitten alkoi tulla hotkimisia ja oksentelua. Sanomattakin selvää että lihakset kiitettävästi häipyi. Tällä hetkellä ruokailut ovat parantuneet ja syön n.1300 kcal päivässä. Vieläkin olisi parannettavaa, mutta en uskalla vieläkään syödä kunnolla. Pelkään pullahtavani kokonaan. Nykyään ruokailuni koostuu pitkälti maitorahkasta, puurosta, hedelmistä, marjoista, kasviksista, kanasta ja kalasta. Joulun jälkeen aloitin käymään salilla, ja käyn siellä 4-5 kertaa viikossa. Lisäksi teen jonkin verran aerobista (hölkkään, pyöräilen, uin). Paino nyt 65kg. Maha on aivan löysää taikinaa ja ihoa, mitä painovoima vetää puoleensa. Aika jäätävän näköstä. Lihaksia on mielestäni vähän tullut reisiin ja yläkroppaan (tai ainakin hermotus parantunut) salitreenin ansiosta, mutta toi maha on suurin ongelma. Reisiä kumminkin saan helpommin lihaksilla muokattua. Jos esimerkiksi olen kontallaan, niin maha kerääntyy keskelle pituussuunnassa roikkumaan, eikä läskiä jää näin juurikaan esim kylkiin. Eli läski ja iho todella löysää, tissitkin vaan lösät pussit. Mielestäni järkyttävämmän näköistä kuin aikaisemmin. Eli aika lahjakkaasti pilannut kaiken.
    Miten mielestäsi mun pitäisi nyt jatkaa? Laihdutusta ja lihaksia yritän saada, mutta toi ruokailu on nyt myös ongelmana. Miten sitä kannattaa parantaa? Ja kuinka saan aineenvaihdunnan paremmaksi? Mitä luulet pääseekö tosta mahasta ollenkaan eroon?

    • Liikuntaa ja etenkin nyt kuntosalia. Ja alat syömään kunnolla. Alussa painoa voi tullakkin, mutta turha sitä on pelätä. Ei se paino kaikkea kerro ja sitten kun lihaksia alkaa tulla, niin paino tottakai myös nousee. 1300 kaloria on aivan liian vähän ruokaa. Aineenvaihduntaasi parannat opettelemalla syömään enemmän ja useammin. Tuolla kalorimäärällä kituutat kroppaasi ja varmasti on löysää ihoa, kun et saa lihaksia rakennettua. Kertomasi kuulostaa korvaani aika huolestuttavalta ja neuvoisin, että jos vain pystyt niin hanki itsellesi pätevät valmentaja tai joku kuka osaa sinulle ruokaohjelman räätälöidä. Itse lähtisin nyt kehittämään lihaskuntoa ja kasvattamaan lihasta tuossa vaiheessa, opettelisin syömään enemmän. Ideaalitilanteessa aineenvaihduntasi pitäisi saada siihen kuntoon, että pystyisit syömään helposti tuosta yli 1000 kaloria ja olemaan silti lihomatta. Se olisi se mihin tulisi pyrkiä. Kannattaa aiiiiina syödä vain niin paljon kuin mahdollista. Puhtaalla ruoalla on kuitenkin vaikeampi lihoa kuin herkuilla.

      Eli kunnon treeniä kunnon painoilla, vain ylläpitävää lenkkiä ei paljoa muuta aerobista ja paaaaaljon puhdasta ruokaa! 🙂

  97. heippa!
    Kuinka tärkeää laihdutuksessa on hiit sekä aerobiset treenit? Nyt olen oikeastaan vain tehnyt salitreenejä, painoa on tippunut n.10 kiloa. Vielä olisi tiputettavana toiset 10. Lisäänkö aerobista treeniä kuinka paljon, jotta loput 10kiloa lähtee. 🙂

    • Loppua kohden on hyvä lisätä hieman aerobisia. Oletko kokeillut Hiit-treenejä? Voit korvata yksi tai kaksi lenkkiä myös hiitillä, jolloin säästät myös aikaa. Hiitin voi tehdä esim. käsipäivän jälkeen heti salilla. Sanoisin että max 5 lenkkiä viikkoon ja viikossa täytyy olla vähintään yksi päivä, kun pidät vain rehdisti lepoa. 🙂

  98. Oot kyllä tehnyt suuren muutoksen. Tosi ihailtava suoritus. Oli kyllä aivan pakko lukea kun oli niin mielenkiintoinen asia. Itsekkin yritän tässä vähän laihduttaa ja parantaa elämäntyyliäni paremmaksi. Olen kyllä alkanut aika hyvin onnistumaankin, aloin harrastamaan lenkkeilyä aina kuin vaan kerkeän 😊

  99. Osaat kirjottaa todella hyvin! Ja postauksen aihekin oli mielenkiintoinen. Kolahti omaan elämääni! Todella kovan duunin oot kyl tehny, rispektiä! Itse myös yläasteella aloin laihduttamaan 70 kilosta 37 kiloon, ja mikäs muukaan kuin anoreksia kolkutteli ovelle. Sitten vuodessa parissa lihoin about 60 kiloseksi, laihdutin 5 kiloa, jonka jälkeen taas lihosin, 70 kiloiseksi. Nyt oon ollu helmikuusta asti dieetillä (ensimmäistä kertaa ihan pt:n ohjaamana) ja puntari näyttää tällä hetkellä 58 kiloa. Kohta alkaa maali häämöttää 🙂 Sitten pitäski alkaa nostella hiljalleen kaloreita takas normaaliin ja kasvattaan lisää lihasmassaa. Salitreenauksen alotin tammikuussa 2014. Tavotteena olis timmi ja sporttinen kroppa. Ja EI MISSÄÄN NIMESSÄ enää painon jojoilua! Argh. Omia vanhoja kuvia katseltaessa vuosilta 2011-2014 niin ei voi kuin ihmetellä, että mitä mun päässä on oikein liikkunut, kun olin päästänyt itteni sellaiseen kuntoon ja ainaiseen jojoiluun. Nyt onneksi PALJON viisaampana ja älykkäämpänä osaa nää hommat 🙂 Eikös se niin mene, että koettelemusten kautta voittoon?

    Tää pisti vielä silmään: ”Mun elämä on ihan täysin kääntyny päälaelleen siitä, mitä se oli. Tämä on tarkoittanut myös ihmisten vaihtumista. Ne, joihin ystävyys oli pinnallista ja bestiksiä oltiin vaan baaritiskillä, ovat jääneet kauas pois.  Kun elämäntilanne ei ole sama kun heillä, on vaikea enää keksiä yhteistä puhuttavaa saati sitten tekemistä. Myös sellaisia ihmisiä on jäänyt pois,  kenen aidosti luulin olevan osa tukiverkostoani ja olevan aina siinä.  Mutta kun ovi suljetaan, ikkuna aukaistaan. Nyt haluan ympäröidä itseni ihmisillä, ketkä tukevat ja ymmärtävät minua. Ihmisiä, kenelle minun ei pidä jatkuvasti vakuutella sitä, mitä olen ja mihin uskon elämässä. Urheilupiireistä haluaisin tehdä lisää paljon uusia tuttavuuksia ja tottakai muualtakin siis!”

    Musta tuntuu, että oon nyt tän oman dieettini aikana ollut yksin enemmän kuin koskaan ennen. Kaveri, jonka kanssa tuli käytyä baareissa alituiseen, niin nykyään ei enää edes soitella toisillemme. Mutta edelleen hän kuitenkin kyselee mua baariin ja illanistujaisiin, vaikka kuinka yritän sanoa, että hei haloo oon dieetillä. Mua ei ensinnäkään enää kiinnosta baarit, mä en jaksa valvoa, ei oo mitään mitä juhlia, en voi juoda jne. Dieetistä kun oli kulunut 5 kuukautta, ja kaveri pyys baariin, niin jouduin jonkun 10 kerran jälkeen uudelleen muistuttamaan, että olen dieetillä, niin kaveri tokas että: ”Ainiin…en mä muistanu. No, ei sun tarvii juoda.” Juu…välillä tulee kyllä pohdittua ollaanko me oikeasti parhaita kavereita tai edes kavereita, kun ei hän muista mitään mitä oon sanonut, eikä häntä ilmeisesti edes kiinnosta mun unelmat, tavoitteet ja kiinnostukset. Jos ”kaveri” ei kykene tukemaan sua, niin ei siinä sitten oo mitään järkeä enää… saatikka, jos ei tämä kunnioita sun päätöksiä. Oon jo pitkään halunnu kuulua ns. johonkin fitnessporukkaan! Kaverit ois sit paljon ymmärtäväisempiä! Eikä sun tarvis koko ajan selitellä asioita.

    • Tuo on niin ikävä asia, mikä helposti tulee vääjäämättä seurauksena siitä kun laihtuu. Itse juuri facebookistani sain muistutuksen, että siitä on nyt kaksi vuotta tasan, kun ylitin tuon-40kg rajapyykin. Siitä lähtien ja muutoksesta lähtien on kaveripiirit menneet ihan uusiks ja kuten sinäkin totesit, niin enemmän yksin kuin koskaan. Ja tämä on sinällään vaikea aihe puhua, koska helposti saa vain leuhkan maineen ja oletetaan, että vika on minussa. Mutta ihan sama ihminen se minä olen edelleen. Vain elämänarvot ja mielenkiinnonkohteet muuttuneet.

      Nytkin yksi harmillinen asia on se, että meillähän nuo häät ovat vuonna 2017 ja en oikeastaan tiedä, että kuka on kaasoni. Otan siskoni kaasokseni, mutta haluaisin myös toisen kaason, sellaisen joka asuisi samassa kaupungissa. Ja on todella inhottava huomata, että tällä hetkellä siihen ei ole selkeää vastausta, että kenet valitsisin. Mutta, kaikki hyvä aikanaan ja uskon, että tässä elämässä tulen vielä jonkun sielunsiskon löytämään. 🙂

  100. Huikea muutos!! Kyllä antaa itelle paljon lisämotivaatiota tällaisten onnistumistarinoiden lukeminen!

  101. Löysin taas tänne, muistan lukeneeni aiemminkin mutta en tainnut silloin kommentoida. Mut tää on niin uskomaton hyvän mielen tarina tää sun muutostarina, että tippa silmässä tätä lukee. Ihan uskomaton täyskäännös, ansaittu ilo ja ylpeys saavutuksista. Perässä tullaan n. 30 kilolla, vielä on matkaa ja tuskin tuohon kuntoon ikinä pääsenkään. Mutta tavoitan tunnelmiasi, niin tuttuja jo. 🙂 Kaikkea ihanaa sulle! <3

  102. Hienoa. Mietityttää vaan että tuliko laihdutus kalliiksi? 8 euroa kerta salilla täälläpäin. Mulla myös toinen harrastus joka on hyvin kallis. (200 e /kk)

    • Hyvä kysymys. Se riippuu, miten asiaan suhtautuu. Voiko terveydelle laittaa hintaa? Ja sanoisin, että kalliimmaksi tuli lihoa 40kg kaikkine roskaruokineen ja baari-iltoineen. Ja jos olisin jatkanut kyseistä vanhaa elämäntapaa, tulevaisuudessa todennäköisesti saisin maksaa pitkän pennin eri lääkkeistä. Itselläni on jo sukurasitteena kaikki mahdolliset aineenvaihdunnalliset sairaudet kopputtamassa ovella. Tein siis terveyteni kannalta erittäin edullisen päätöksen. Ja rahan käyttö on jokaisen oma ratkaisu, kukaan ei pakota hankkimaan kallista harrastusta tai edes salikorttia. Laihtua voi myös olemalla arkiaktiivinen ja harrastamalla paljon ns. terveysliikuntaa. 🙂

      P.S 8€ kerta? Olisi varmaan edullisempaa hankkia kk-kortti? :O

  103. Vau, mikä muutos 🙂
    Mä ku saisin itestäni joskus irti ees 20kiloo, niin oisin onnellinen… yhtä jäin miettiin noita kuvia katellessa: mihin kaikki ylimääräinen iho hävis???? Mulla jäis varmaan kunnon pelastusrengas ympärille ku on toi vatsan seutu sen verran venyny :/

    Mukavaa syksyä sulle 🙂

  104. Moi,

    Ihan mahtava elämänmuutos:) ja upean näköinen olet!

    Voi kun itsekin pystyisi samaan. Mistä tiesit että oli aika muuttaa elämän suuntaa? Mistä sait voimaa, kipinän lähteä liikkeelle ja jaksaa niin henkisesti kuin fyysisestikin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta