Dieetti & Parisuhde

Joskus dieetin aikoihin multa kyseltiin vähän aiheesta; dieetti & parisuhde. Hirveästi en tänne viitsi kirjoitella toista ihmistä koskevista asioita, mutta voisin avata aihetta vähän omasta näkökulmastani. 🙂

Ensin sanon sen, että dieetti ei ole automaattisesti syy saa saada kiukutella toiselle. Sinun dieettisi on sinun valintasi ja ei siitä toinen ihminen saisi joutua kärsimään. Itse olen nyt sen lisäksi, että olen itse laihduttanut, niin olen ollut valmentajan avustuksella kahdella dieetillä ja kolmas tulee taas kesän jälkeen. Dieetti on siis tähän lajiin kuuluva juttu ja minun kohdallani nyt edelleenkin on kyse ihan laihtumisesta. Useinhan siis fitnessihmisten dieetti saattaa olla vain muutaman kilon kiristelyä. Kisadieettiä en ole vielä itse koskaan tehnyt/kokenut.

Ensimmäinen dieettini oli pitkä, rankka ja väsyttävä. Silloin muistan kiukutelleeni paljon. Paljon mentiin minun ehtojeni mukaan. Oli mun ruoka, mun treenit ja kiukku oli irti jos ei aikatauluissa pysytty. Ei näin. Bodaus on väistämättä ns. itsekeskeinen laji ja on hyvin normaalia, että treeneistään ja ruokailuistaan haluaa pitää kiinni. Edelleenkin tulee se, että minusta huomaa sen, kun ruoka-aika alkaa lähestymään. Jos syöminen jostain syystä venähtää, veresokerit tipahtavat ja silloin tulee joko totaalinen kooma tai sitten se mahdollinen kiukku. Ketoosilla  hermot olivat suhteellisen kireällä. Sitä ei suoraan sanoen jaksanut ketää tai mitää, mieluummin vaikka tuijotti yksistään seinää ja oli hiljaa. 😀 Sitä sanoi aika suoraan jos alkoi ottamaan päähän, mutta onneksi energiaa ei olle kunnon rageemiselle. 😀

IMG_20150418_202358ICANIWILL

Viime dieetti oli minulle aika opettavainen. Tajusin, että en voi antaa kiukulle valtaa. Jotenki se, että kun dieetti oli ensimmäinen varmasti aiheutti sitä, että kiukuttelua oli enemmän. Mutta nyt kun on tajunnut, että näitä dieettejä tulee olemaan tulevaisuudessa, niin en halua, että olen aina dieetin ajan ihan persuksiin ammuttu karhu. Se on itse opittava olemaan kiva, vaikka dieetti verottaisikin. Se voi olla ihan sitä, että pitää oppia karsimaan menoja ja olla turhaan väsyttämättä itseään. Itse olin viime dieetillä edellisessä työssäni, jolla oli varmasti erittäin suuri vaikutus henkiseen että fyysiseen rasitustilaani. En nauttinut työstä ollenkaan vaan olin äärettömän stressaantunut. Joka vuoroon menin pakottaen. Paluu töihin tuntui aina sitä pahemmalta, mitä enemmän vuorojen välissä oli ollut vapaata. Ja sitten taas vapailla mietti ahdistuneena, että kohta sitä taas pitää mennä töihin. Tiedän, että tuolla työasialla oli suuri vaikutus yleiseen olooni ja mielialaani ja siksi dieetilläkin kiukkusi helpommin. Ja kehen sen helpoiten purkaa? No tietty siihen puolisoon. Ja se on väärin se. Ei ole minun avomieheni syy, että minulla on ollut töissä kurjaa ja että nälkäkin vaivaa. Päinvastoin siitä puolisosta pitäisi ammentaa energiaa ja voimaa, eikä yrittää työntää sitä ihmistä pois. Tuo mies on kyllä onneksi sellainen, että ei kauheasti minun kiukutteluitani katsele ja osaamme onneksi keskustella asiat läpi. Sitä tulee tottakai huono omatunto, kun toinen sanoo suoraan, että hei tuo sun käytös on kamalaa.

Tän edellisen dieetin oon ollutkin jopa paljon pirteämpi kuin mitä olin esimerksi jopa massakaudella. Jotain on muuttunut ja paljon. Toki tämä dieetti oli jotenkin kivempi ja inhimillisempi kuin edellinen. Ja tottakai dieetin jaksaa aina paremmin, mitä parempi yleiskunto on ja onhan se yleiskunto varmasti tässä vuosien aikana kasvanut. Ja mikä tässä on ehkä ollut parasta on se, että nyt mieskin on tullut mukaan tähän treenaamiseen. Hän osaa samaistua oloihini ja ajatuksiini ja ymmärtää sen, että miksi se ruoka on saatava NYT, miksi sinne treeneihin on mentävä NYT ja miksi ei voi ottaa edes sitä yhtä pullaa. Tää bodaus on vähän pimee laji ja tekee hommasta paljon helpompaa jos parisuhteessa on kaksi bodaria. Toki, toisille voi sopia se, että toinen on ns. ”tavis”, mutta itse koen, että tämä on ainakin meillä helpottanut yhteiseloa toooodella paljon. Ja parasta oli se, että mies halusi tulla tähän mukaan, eikä niin, että olisin pakottanut hänet salille. 😀 Ammennamme toisistamme niin paljon energiaa ja motivaatiota. Mies on nyt jo parempi bodaamaan kuin minä ja olen hänen avullaan saanut salilla parempia tuloksia kuin mitä yksistään treenatessa. Bodaus on todellakin lähentänyt meitä vain entisestään.

12891_4460702868520_1228278639_npari vuotta vanha kuva ajoilta kun oltiin vielä nuoria ja nättejä. 😀

Moni onkin kysynyt, että eikö ole kriisin paikka kun molemmat olivat samaan aikaan dieetillä, niin ei. Ei noilla asioilla ole oikein väliä, mutta jos valita saa, niin mieluummin dieetti samaan aikaan ja massa samaan aikaan. Dieetillä sitä osaa samaistua siihen toisen väsymykseen ja taas massalla pääsee yhdessä treenaamaan kovaa. Dieetillä on erilailla kokoajan tietynlainen aikapaine.. ruoan jälkeen salille on päästävä tarpeeksi nopeasti ja esim. kauppareissut eivät saa venyä liian pitkiksi tai verensokerit tipahtavat ja kiukkumörkö iskee. Massakaudella hyvä kun ehtii nälkä tulla ennen seuraavaa ruokaa. Ja kun nälkä on vähän sellainen tunne, että siihen ei osaa samaistua ellei itselläkin ole nälkää. Ja nyt taas kun minä olen reversellä ja mies massalla, niin se on hanurista kun miehellä on enemmän vapauksia syömisen suhteen. Edes dieetillä ei ollut tälläisiä ruokahimareita kuin mitä nyt reversellä ja kiva sitten katsoa vierestä kun toinen vetää jotain donitsia! 😀

Mutta sen miten voisin kiteyttää tämän kaiken on, että tässä lajissa tarvitaan vahvan kehon lisäksi myös vahva mieli. Dieetti voi olla rankka ja verottava ja josta selviää varsinkin viimeiset viikot vain sisulla. Ei ole vahvan ihmisen merkki, että purkaa huonoa oloaan muihin ihmisiin. Dieetti on aina oma valinta ja siitä ei tulisi ympärillä olevien ihmisten kärsiä. Mieluummin haluan olla positiivinen ja hyvä esimerkki muille ja varsinkin läheisille, että hei mulla on oikeasti hyvä olla koska pidän huolta itsestäni ja terveydestäni. Sinkkunaisia kehotan aloittamaan bodauksen, koska salit ovat oikeasti täynnä kivoja sinkkumiehiä, jotka ovat sinkkuja koska niin harva nainen ymmärtää tätä elämäntapaa. Naiset tekevät väärin ja menevät baarista etsimään sitä herra Oikeaa kun oikeasti se hyvä mies varmasti löytyisi sieltä salilta. Sinkut, aloittakaa bodaus ja menkää lauantai-iltana salille! Varmasti löytyy parempi puoliso sieltä kuin baarista! 🙂

Moldiv_1405671701108Tuo mies on ihana! <3

 

Patu

www.pauliinaolivia.fi

12 vastausta artikkeliin “Dieetti & Parisuhde”

  1. Kiva kun postailet usein. Monesta asiasta oon samaa mieltä. Sä onnistut pukemaan ne sanoiksi. Niitä sitten käytän omassa puheessa ja kuulostan fiksulta : D.

  2. Hihhii söpöt noi kuvat 😛 meillä on sääntö kotona, että kiukutella saa niin paljon kun tykkää kunhan ensin kertoo syy miksi kiukuttaa. Yleensä laitan etukäteen viestin, jos töissä oli kurjaa tai menkat ärsyttää 😀

  3. Hauska toi vinkki sinkuille :’D Aloin heti miettii omaa tilannetta Ja niinhän tää taitaa mennä et bodaaminen on tosi itsekeskeinen laji. :’D Ja toteutan sitä kyllä aika huoletta juuri näin….

    • Se kuulostaa rumalta kun sen sanoo, mutta on se kuitenkin aika totta. 😀 Ja niin se pitääkin tehdä juuri niin kuin itse haluaa. Ja toisaalta, ihan yhtälailla moni muu laji on aikaavievää ja treeneihn tulee mennä kun on sovittu. 🙂 Mutta omistatautuminen vaatii aina aikaa ja uhrauksia ja mä ainakin nautin siitä. 😛

  4. Asiatekstiä! Olen blogisi uusi lukija ja luin melkein koko blogin läpi näin viikonlopun kunniaksi 🙂 syynä suureen mielenkiintoon tietystikin se, että itsellä muutosprojekti menossa, toki sikäli vähän erilainen että omana ”the tavoitteena” on juoksutapahtuma ulkomailla ja siinnä sivussa tietysti muuttua timmiksi sporttimimmiksi! Tällä hetkellä on lähtenyt n. 10 kg 2.5 kk:ssa (alkupaino n. 90 kg) ja mikä parasta: voimaa on tullut ja olen saanut salilla käynnistä uuden elämäntavan, jonka uskon kestävän hamaan loppuun saakka 🙂 Siis 2.5 kk sitten en ollut käynyt IKINÄ salilla. Noi sun laihdutusta koskevat postaukset etenkin koen hyvin läheisiksi itselle. Yksi ajankohtainen aihe lisäksi itselleni tällä hetkellä on vähän liiankin iso innostus treenaamiseen: esim. tällä viikolla salitreenejä on kertynyt 5 kpl (ohjelmassa olisi ollut vain 4), juoksutreenejä 4 kpl ja pitkäkestoisia kestävyysharjoituksia 4 kpl (ja taidan vetää vielä parin tunnin sauvakävelyt tänään päälle). Tekisin varmaan enemmänkin jos ei töissäkäynti verottaisi vapaa-aikaa 😀 Kokonaista vapaapäivää treenistä en ole pitänyt sitten maaliskuun (tosin nykyään pidän vapaapäivänä sitä kun ei tee mitään muuta kuin kävelee 2 h matalilla sykkeillä vaikka ennen tuota piti ihan urheiluna). Myös ruuan suhteen homma vähän lähtenyt käsistä, koska koen tekeväni väärin heti jos päivän kalorimäärät menee yli 1300 Kcal. Olen ajatellut että tällainen treeni-into on ihan normaalia projektin alussa (eihän tässä ole kun pari kuukautta takana), mutta ehkä liika on liikaa, kun ei pysty pitämään edes kerran kuussa vapaapäivää hyvällä omallatunnolla. Ehkä pelkona on, että jos antaa edes vähän löysää, niin kohta on taas 90-kiloinen sohvaperuna. Oliko sulla samoja ongelmia oman projektisi aikana? Ois kiva kuulla sun ajatuksia miten löytää tasapainon liiankin suuren treenausinnostuksen keskellä!

    • Kiitos paljon ja ihanaa saada sinut lukijaksi. 🙂

      Tuollainen reaktio on täysin normaali, mutta jotain mitä kannattaa seurailla. Lepo on kuitenkin jopa sitä treeniä tärkeämpää. Itselläni liikaa treenailu ja liian vähän syöminen loppui kun palkkasin valmentajan. Kun hän kertoi minulle, että se ei kannata, niin jotenkin sen mieli sitten vihdoin tajusi sen. Mutta toisaalta, onhan se ihanaa, että intoa ja motivaatiota riittää! 🙂

      Mutta varo palamasta loppuun. Ylikunto ei ole kiva juttu ja siitä tulee helposti todella pitkä treenikielto. Malttia vähän ja lisää ruokaa kehiin, mutta pidä tuo asenne ja motivaatio! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta