Jokainen on omalla tavallaan nero

”Everybody is a genius. But if you judge a fish by its abily to climb a tree, it will live its whole life believing that it is stupid.” -Albert Einstein

Mä olen puolet elämästäni hukannut siihen, että uskoin olevani tyhmä. Saamaton, laiska ja lähtökohtaisesti tyhmä ihminen. Koulussa en oo ikinä pärjännyt kovin hyvin. Se, että sain kokeesta seiskan, oli kovan työn takana. Inhoan lukemista, tunneilla en osannut keskittyä. Jännitin koulua ja ihmisiä siellä. Mulla ei ole koskaan diagnosoitu mitään vikaa, olen ihan tavallinen pulliainen, nothing special. En syytä koulua tai ketään muuta kuin itseäni mun huonoista numeroista.

Mä en ole matemaattisesti lahjakas ihminen. En omista suuntavaistoa ja olen maantiedossa  järkyttävän huono. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka luulevat, että Afrikka on maa. Loogiset päättelytehtävät jätän suosiolla muille. Mun ongelmanratkaisukyky on sitä, että soitan isän tai avomieheni apuun.

Mutta olenko silti tyhmä?

Vei vuosia tajuta, että en ihan oikeasti ole, en vaikka joku kirjaviisas niin väittäisi. Voin toki yrittää kehittää heikkoja kohtiani, mutta enemmänkin olen keskittynyt vahvistamaan jo valmiiksi vahvoja osa-alueitani. Osaa olla luova, omaan hyvän tunne-älyn, olen suhteellisen hyvä englannissa vaikka en sitä enää kymmeneen vuoteen ole mitenkään opiskellut, osaan kirjoittaa luovasti ja viimeisin löytöni itsestäni on, että ymmärrän todella hyvin ravitsemuksen ja terveyden päälle. En ole ikinä elämässäni sisäistänyt mitään niin hyvin, kuin nyt olen sisäistänyt ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvät asiat. Löydän itseni ahmimasta alan kirjallisuutta. Minä, joka en omista kuin yhden kirjan ja sekin on Ronja Ryövärintytär, ostin ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvää kirjallisuutta yli 200 eurolla. En siis edes mennyt kirjastoon ja lainannut, vaan ostin ne itselleni. Kun alan lukemaan näitä kirjoja, en pysty lopettamaan. Tiedonjanoni on täysin kyltymätön. Haluan oppia ja tavoitteeni on joka päivä oppia jotain uutta.

IMG_7354

IMG_7355

Älykkyyttä on niin montaa eri lajia ja tärkeintä on löytää itselleen paras tapa oppia; toinen oppii lukemalla, toinen kuuntelemalla ja kolmas kirjoittamalla itse kaiken ylös. Tätäkin tärkeämpää on löytää itselleen se sydämen asia. Se jokin, mitä jaksat opiskella ja ahmia vuodesta toiseen. On hienoa, jos ihmisella on hyvä yleissivistys, se tuo mielestäni laajuutta maailmankuvaan. Mutta se, että ei tiedä kaikesta kaikkea, ei tietenkään tarkoita, että olisi tyhmä ihminen. Fiksu ihminen osaa myös myöntää, että ei tiedä kaikesta kaikkea.

Mulle ei ikinä sopinut perinteinen koulunkäynti ja onneksi löysin Proakatemian, jossa aikataulut rakennetaan itse. Viikossa on vain muutama pakollinen tunti ja nekin on rakennettu kaltaiselleni luovalle ihmiselle sopiviksi. Koen, että sieluni suorastaa riutuu, jos joudun istumaan perinteisillä luennoilla, ne eivät vaan ole minua varten. En opi niistä yhtään mitään ja koko olemukseni vaan muuttuu flegmaattiseksi. Toki, tämä ei tarkoita, että koskaan ei pitäisi tehdään mitään mikä on epämukavuusalueen ulkopuolella, ehei. Mutta tärkeintä on rakentaa oman näköisensä elämä, jossa aidosti viihtyy päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen.

IMG_7344

Olen ollut jos jonkinmoisessa työssä ja aina ihmetellyt sitä, että olin jatkuvasti kipeä, aina kuumessa tai flunssassa. Aikataulut, säännöt ja se, ettei itse pystynyt vaikuttamaan mihinkään sekä huonot etenemismahdollisuudet kuihduttivat hyvin nopesti elämäniloni. Tein työt silti kunnialla, tein niitä monta vuotta. Olen siivonnut  aamuyöstä vessoja, olen ollut kaupan kassalla monta vuotta, työtä en siis kaihda. Mutta sen tiedän, että loppuelämääni en sellaisia töitä halua tehdä. Kun tajusin, että minussa on tarpeeksi ruuteja alkaa yrittäjäksi, tosi moni asia on selkeytynyt mulle sen jälkeen. Tiedän, että yrittäjyys on pirun vaikeaa ja Suomi tekee siistä jopa helvetillistä, mutta se ei mua haittaa. Mä oon just se hullu, kuka mieluummin tekee 100 tuntia viikossa töitä itselleen, kuin 40 tuntia jollekkin muulle. En tiedä sitten, että onko mulla vaan liian pahoja auktoriteettiongelmia olla jollekkin muulle töissä, mutta nautin niin jumalattoman paljon siitä, että saan itse määrätä kaiken. Mulla on ihan perhosia välillä vatsassa, kun teen töitä. Eikä se vielä kertakaan ole ollut ripulia.

sen jälkeen kun löysin sen, että mitä haluan tehdä, missä olen hyvä ja miten sen haluan tehdä, on itseluottamukseni noussut huimasti. Jokaisella on varmasti omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja mielestäni jokaisen pitäisi keskittyä nimenomaan niihin vahvuuksiinsa. Heikkouksiaan totta kai kannattaa myös hioa, mutta ei antaa 100% keskittymistään kuitenkaan niille. Ja kun on hyvin todennäköistä, että vaikka kuinka hioisit huonoja puoliasi, et ikinä saa niitä kuin keskivertotasolle. Siinä missä voit hioa vahvat puolesi ylivoimaisiksi.

Kaikki, mikä on tehty sydämella, on voittamatonta. Kaikki, mikä lähtee puhtaasti sielusta ja sielun palosta, ei taatusti ole tyhmää. Tee just sitä mitä haluat ja nauti elämästä.

*Sisältää affiliate-linkkejä

Vaatteet

Farkut: *HOB

Paita: *Junkyard

Farkkutakki: *HOB

Kengät: Primark

(HOB: koodilla SMMR16 kaikki tuotteet -15%)

Patu

www.pauliinaolivia.fi

6 vastausta artikkeliin “Jokainen on omalla tavallaan nero”

  1. Halusin vaan sanoa, että olet ihana. Sun juttuja oottaa aina innolla, varsinki ku pistät sun persoonaa peliin toisinku 90% muista blogeista otsikoilla ”my life lately” ja kylkeen pari ylivalotettua smoothie bowl kuvaa. Ja näytät törrkeen hyvältä <3

  2. Hei, kiitos paljon kirjoituksesta ja syvällisistä pohdinnoista, kuten edellä on todettu, on ihanaa lukea blogia, jossa annat niin paljon itsestäsi – unohtamatta kuitenkaan useita näkökulmia ja kriittistä ajattelua. Et siis kirjoita blogia sillä ajatuksella, että sinun mielipiteesi ovat ainoat oikeat, kerrot itsestäsi ja kuinka itse ajattelet, ja muistat myös mainita ettei tämä ole koko totuus. Kyseinen on valitettavan harvinaista nykyisessä yksilöitä ja yksilöiden ominaisuuksia korostavassa ilmapiirissä.

    Mutta oli tosiaan itselläni ihan pointtikin 🙂 Olen miettinyt paljon tuota, että ihminen kokee itsensä tyhmäksi. Osaatko kertoa, miten olet päätynyt ajatukseen, että SINÄ olet tyhmä? Onko kyseessä ollut joku tilanne, että opettaja on vähätellyt osaamistasi/kehunut ainoastaan matemaattisesti lahjakkaita opiskelijoita, tai perheessä on sanottu jotenkin ikävästi, joka on saanut kyseenalaistamaan omaa osaamistasi? Tai onko kaveripiirissä joku ollut sitä mieltä, että tietyn alueen osaajat ovat ainoastaan fiksuja ja muut osaamattomia?

    Ei toki tarvitse vastailla, olet päässyt luultavasti ajatuksien yli, kun olet löytänyt omat vahvuutesi ja tiedät itse, ettei tyhmä ihminen kykene kirjoittamaan tällaisia tekstejä joita olet kirjoittanut ;). Itse olen vain huomannut että erityisesti nuoret tytöt kokevat samanlaisia ajatuksia. Haluaisin pohtia, ajetaanko tällaiseen kotoa vai vaikuttaako esimerkiksi vanhakantainen ajattelu, että pojat ovat matemaattisesti lahjakkaita ja tyttöjen kannattaa opiskella jotain ”humaanimpaa”. Nimittäin todella moni naispuolinen päättää jo yläasteikäisenä, ettei osaa jotakin ainetta, ja se on sitten sillä taputeltu. Asiaan ei palata enää ja kaikki elämän valinnat tehdään sen perusteella ettei varmasti joudu matematiikan (tai englannin tai kemian tms) kanssa minkäänlaisiin tekemisiin. Tämä on mielestäni äärettömän surullista, koska tiedän TODELLA monta miespuolista, jotka ovat opiskelleet peruskoulun ja lukionkin täysin rimaa hipoen. Sitten jossain vaiheessa varastoduunissa tai paperitehtaalla on päätetty, että pystyn parempaankin ja töitä on tehty hullun paljon ja saatu opiskelupaikka vaativaankin koulutukseen, eikä mitään matematiikkaosaamattomuutta tms. harmitella yhtään. Asiat opetellaan kun niitä tullaan eteen, eikä sitä sen kummemmin kriiseillä.

    Tämä aihe vaatisi varmaan laajempaa tutkiskelua ja pitäisi haastatella paljon ihmisiä, mutta olen itse ihmetellyt tätä kuinka moni naispuolinen pitää itseään jotenkin altavastaajana vaikka osaamista on moneen samalla viivalla olevaan merkittävästi enemmän. Omaa osaamista ja taitoja vähätellään, kun joku joka osaa korostaa omia hyviä puoliaan menee urakehityksessä ohi.
    Itse olen pyrkinyt kaikille nuorille tytöille sanomaan (lähipiirissä on monta matematiikkaa tuskailevaa..), että asioita ei työelämässä eikä myöhemminkään kukaan osaa sormia napsauttamalla. Kaiken eteen joutuu tekemään töitä, toiset enemmän ja toiset vähemmän, mutta töitä on tehtävä. Joillekin laskut menevät kaaliin ilman mitään ponnisteluja, mutta saattaa olla, että tämä ihminen joutuu tekemään hirveän työn yrittäessään ajatella asioita muiden ihmisten näkökulmasta. Toinen voi tuskailla matematiikan kanssa, mutta oppia uusia kieliä pelkästään kuuntelemalla. Jos kuitenkin joku asia mistä olet kiinnostunut vaatii paljon töitä, ei se tarkoita, että olisit alalla yhtään sen huonompi kuin muutkaan. Joudut vaan ottamaan erilaisen lähestymistavan, ja olisihan se tylsää jos kaikki samassa työpaikassa/opiskelupaikassa/millä tahansa alalla olevat olisivat ihan samasta puusta veistettyjä. 🙂

    Huh, pahoittelut romaanikommentista, tämä asia menee vain jotenkin tunteisiin. Jos Pauliina tai joku muu jaksoi lukea tänne asti, niin kannattaa muistaa että jos jokin asia takkuaa, niin ei se tarkoita että olet tyhmä. Tunnen tyhmiä ihmisiä, mutta aika moni heistä on ollut neroja kouluaineissa, kun taas sosiaalinen älykkyys on 5-vuotiaan tasolla. Se jos joku on paljon huolestuttavampaa, kuin se ettei osaa derivoida 😉

    • Moikka ja kiitos todella kivasta kommentista 🙂

      Hmm, mulla todella paljon asiaan vaikutti mun vahempi sisko, joka on hyvin kirjaviisas ja fiksu ihminen. Toi kotiin kymppejä ja oli aina luokkansa paras. Aina lapsena tuli vertailtua itseensä häneen ja vuosia kärsin ihan järkyttävistä alemmuukskomplekseista. Nyt aikuisena, kun olen päässyt elämään omaa elämääni ja löytänyt ne omat vahvuudet ja intohimot sekä mua kaikinpuolen tukevan ja rakastan puolisin, niin osaan vihdoin olla itsevarma.

      Mä oon jo pienestä pitäen vihannut tyttö-poika-luokittelua ja ainakaan omalla kohdallani en usko, että siit olisi kyse. Oon aina ihmetellyt sitä, etä miten voidaankin ihmisten taidot luokitella heti pienestä pitäen muka sukupuolen mukaan. Eli, feministi since -89. 😀

  3. Ihan loistava juttu..again! 💪 On kyllä blogi just mun mieleen eikä malta odottaa aina uutta aihetta! 🙂 Muija on huikeen näkönen,aito ja rehellinen..love it! Pakko udella,et mitä kokoa käytät noista dr.denimeistä!? Pakko tilata ja saa vielä alella,kiitti! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta