Ajatuksia bloggaamisesta

Sisältää kaupallisia linkkejä

Olen nyt muutaman vuoden kirjoittanut blogia. Päädyin bloggaamaan suorastaan vahingossa. Blogibuumi oli juuri alkanut ja minä olin samaan aikaan saanut päätökseen laihdutusurakkani. Huomasin, että ihmisiä kiinnosti minun laihtumiseni – tuli jonkin verran kyselyitä, että kirjoitanko blogia. Facebookkiin laittamani ennen ja jälkeen kuva keräsi suuren määrän huomiota. En ollut itse ajatellut, että laihtumiseni olisi NIIN iso juttu. Mutta tuli tunne, että ehkä jotakuta ihan oikeasti saattaisi kiinnostaa, että mitä minulla on sanottavaa. Aiheena laihtuminen tuntuu olevan monelle mielenkiintoinen.

Kirjoitin blogia ensin pitkään niin sanotusti salassa, en kertonut siitä edes kavereilleni. Jotenkin blogin kirjoittaminen ujostutti. Meni pitkään, että tulin ”ulos kaapista” blogini kanssa. Ja meni pitkään, että totuin siihen ajatukseen, että tuttuni lukevat blogiani. Taisi olla joku blogini lukijoista, joka edes ehdotti, että voisin tehdä facebookkiin blogilleni omat sivut. En osannut tavallaan itse ajatella niin ”röyhkeästi”, että tekisin jopa facebook-sivut blogilleni! Jessus sentään! 😀

P5310668

P5310673

Huomasin kuitenkin aika pian, että blogistani tykätään, minusta tykätään, tavastani kirjoittaa tykätään. Tiedän, että kirjoittamisessani on huimasti parantamisen varaa ja viljelen miljoonittain kirjotusvirheitä, mutta jostain kumman syystä se ei tuntunut blogini lukijoita haittaavan. Uskalsin avata sydäntäni blogiini aina enemmän ja enemmän. Sain uskomatonta feedbackiä ihmisiltä, ihmiset kertoivat minulle elämäntarinoitaan. Se tuntui ihanalta. Ihmiset sanoivat ihania asioita ja bloggaus tuntui ihan mielettömän hyvältä. Edelleenkin kaipaan aikoja, jolloin pystyin panostaan ajallisesti paljon enemmän blogiini. Rakastan kirjoittamista ja rakastan sitä palautetta, jota lukijoiltani saan. Blogini on varmasti kaikista painavin syy siihen, miksi aloitin personal trainerin työt. Niin moni on sanonut, että motivoin ja inspiroin heitä. Se toi minulle niin suuren palon hankkia kunnon pätevyys ja oikeasti auttaa ihmisiä. Blogista on vuosien saatossa tullut todella tärkeä asia minulle. Olen saanut todella vähän mitään törkykommentteja, pääasiassa saan vain todella ihania kommentteja ja todella ihanaa palautetta. Alkuvaiheessa olin hieman tökerö ihmisille, jotka antoivat rakentavaa palautetta. Olin myös liian tökerö heille, jotka sanoivat jotain ilkeää. Vieläkin on blogin ja kirjoittamisen suhteen paljon opittavaa, mutta pitkälle olen myös alkuajoista tullut. Blogini on muutenkin muuttunut paljon vuosien varrella, blogi aikuistuu siinä missä minäkin.

Edelleenkään en pysty lukemaan omia vanhoja postauksiani, se tuntuu samalta kuin katsoa itseään videoilta. Se on hämmentävää, nolottavaa. Vasta pikkuhiljaa olen oppinut olemaan punastumatta jos joku lukija tulee tervehtimään kadulla.

P5310683

Viimeinen vuosi on ollut blogin kannalta huono. Uusi koulu ja äärettömän hektinen elämä ovat vaatineet sen, että jostain on pitänyt karsia. Mutta olen toisinaan pitänyt blogista kiinni jopa kynsin ja hampain. En ole vielä tästä valmis luopumaan, en vielä. Valehtelisin, jos sanoisin, etteikö blogin lopettaminen ole käynyt mielessä. Onhan se. Raskaimpia ovat ne hetket, kun luovuus ei kuki ja kun kommenttiboksi ammottaa joko tyhjyyttään tai täynnä vain nälviviä kommentteja. Eiväthän lukijat tiedä, että mikä työ minkäkin postauksen takana on ollut.

Muistan kerran, kun tein pitkän pakaratreeni postauksen kuvineen ja videoineen ja pitkään toviin ainoa kommentti oli valitus siitä, että kuvissa en käyttänyt painoja. Kuvaukset kuitenkin kestivät monta tuntia ja liikkeitä tein tuona aikana monia satoja. Tuollaiset hetket eivät ole niitä kaikista palkitsevimpia. Myös jotkut tutut ovat antaneen ei-niin rakentavaa palautetta blogistani, se on aika kurjaa. Blogi on kuitenkin minun tekeleeni, minun vauvani, ei kenenkään muun. Ja haluan pitää myös blogin itseni näköisenä, enkä antaa liian monen mielipiteen vaikuttaa tekemisiini. Jokainen voi itse aloittaa oman blogin ja tehdä siitä oman näköisensä ja kirjoittaa tai olla kirjoittamatta sinne mitä lystää. 🙂

Mutta toisaalta, olen blogin kautta saanut niin älyttömän paljon, niin jumalattoman paljon. En muista oleko sanonut tätä aikaisemmin, mutta yksi kaasoistani on blogini lukija! 😀 Olemme siis tienneet toisemme jo lapsina, asuimme samalla alueella, mutta emme vuosiin nähneet toisiamme. Tunnistin hänet kerran kommentista ja aloimme pitämään sen jälkeen yhteyttä. Pitkä tarina lyhyt ja nyt hän on yksi kaasoistani. <3

P5310693

P5310694

Blogi on minulle terapiaa, se on flow-tila. Koen, että lukijani ovat omalla tavallaan ”ystäviäni” ja saan niin paljon voimaa ja rohkeutta lukijoiltani. Blogi on turvasatama. Täällä saan olla se mitä olen ja täällä tapaan kaltaisiani. Olen niin kiitollinen niille, jotka rohkaisivat minua aloittamaan blogin. Tästä on tullut enemmän kuin harrastus minulle, blogista on tullut osa minua. Tiettyjen elämänkokemuksien takia, minusta on tullut omalla tavallaan tietyissä asioissa kova. Olen yrittäjä ja rakastan bisnestä ja osaan olla tarvittaessa tolla kova, toisinaan jopa kylmä. En ole siitä piirteestä ylpeä, mutta koen sen pakolliseksi. Se on suojakuoreni, jota ilman en pärjää maailmassa. Mutta blogi on se paikka, jossa saan vapaasti olla herkkä, se oikea minä. Olen herkkä, kiltti, empaattinen ja höpsö. Mutta se on jotain, mitä en helposti kasvotusten itsestäni ihmiselle anna. Vain todella läheiset tietävät sen todellisen minän. Siksi onkin niin kovin hassua, että sen puolen osaan myös tänne julkiseen blogiin antaa, jossa on kymmenia tuhansia lukijoita. Se on tavallaan hyvin ristiriitaista, mutta rakastan sitä.

Toisinaan luovuus ei blogin suhteen kukoista, mutta kun sormeni tähän näppäimistölle vain ehdin asettaa, alkaa tekstiä aina tulla. Ihanaa, että luette blogiani. Ihanaa, että kommentoitte. Kiitos. <3

<3: Pauliina

Mekko *TÄÄLTÄ

Aurinkolasit Lontoosta

P.S. Kuka muistaa? 😀

healthskitchenotsake2

Patu

www.pauliinaolivia.fi

8 vastausta artikkeliin “Ajatuksia bloggaamisesta”

  1. Sulla on kyllä kiva blogi!
    Muistan kans ku löysin tän jotenki sattumalta ja luin kerralla kaikki sun kirjotukset läpi 😀 <3
    Että kiva kun kirjotat :*

  2. Olen onnellinen, että kirjoitat blogiasi. Se on innoittanut minua monessa mielessä.
    Teksteistäsi huokuu aitous sekä se, että nautit blogisi pitämisestä.
    Älä anna ilkeiden puheiden lannistaa. Niiden takana ovat kateelliset ihmiset.

    Toivottavasti, et koskaan lopeta loistavaa blogiasi!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta