Kun motivaatio hiipuu

Sisältää affiliate-linkin

Hyvin usein ihmisen motivaatiolle käy sama ainainen draaman kaari: alussa ollaan superinnostuneita, innostusta jatkuu ehkä muutama viikko ja sitten motivaatio alkaa hiipua.

Miksi näin käy?

Yleisin syy ilman valmentajaa laihduttaville on se, että tehdän liian paljon ja liikaa. Syödään liian vähän ja liikutaan liikaa. Lähdetään liian vauhdikkaasti liikkeelle. Nälkä ja väsymys vievät ennen pitkää voiton.

Valmentajan kanssa treenaaville voi tapahtua herääminen todellisuuteen – ei tämä ollutkaan niin kivaa kuin kuvittelin. Jotkut saattavat ottaa valmentajan vain ulkoistaakseen laihtumisensa. Mutta kun edelleen itse varsinainen työ jää ihmiselle itselleen. Valmentajalta odotetaan mieletönsä tsemppausta ja lähestulkoon maagisia taitoja motivaation ylläpitämiseen. Mutta ilman aitoa sisäistä motivaatiota, mikään ulkoinen tekijä tai ulkoinen motivaattori ei auta. Valmentaja voi yrittää elvyttää motivaatiota, mutta ei pysty aikaansaamaan sitä asiakkaan puolesta.

P6221426Vaatteet: *Jynkyard 

Usein muutaman viikon kohdalla romantisoitu käsitys laihtumisesta ja valmennuksesta on hälvennyt. Kun muutoksesta unelmoi, sitä kuvittelee itsensä helkkarin hyvän näköisenä ja romantisoi ajatuksen treenistä ja ruokavaliosta. Mutta kun todellisuus on kuitenkin, että laihtumien ja muutokset ovat ihan perus arkea. Käyt töissä, käyt salille, teet ruokaa, näet kavereita. Taustalla ei soi jatkuvasti hieno motivaatiomusiikki ja muutoksia ei tule heti. Se on arkea ja toisaalta kovaa työtä, joka asiakkaan täytyy itse tehdä.

Pahin motivaation tappaja on se, että jos alusta asti tekee kaiken vähän sinne päin, näkyy se myös tuloksissa. Ja jos tuloksia ei tule, motivaatio kärsii. Se mikä ylläpitää motivaatiota ovat tulokset. Ja kun tuloksia tulee ja motivaatio pysyy sitä kautta elossa, tulee kaikesta tästä tapa ja sitä kautta elämäntapa. Jos heti tulee lipsumisia, on itseään myöhemminki vaikea estää ja. Lipsuminen kasvaa ja motivaatio kärsii kerta kerralta enemmän. Etsitään tekosyitä ja syitä sille, miksi esim. ruokavaliota ei jaksa tai kannata ylläpitää. Pahimmassa tapauksessa syyt laitetaan valmentajan niskaan. Se on defenssi, jossa ei uskalleta katsoa tilannetta sellaisena kuin se on.

P6070914Valmentajan työ ennen kaikkea henkistä. Valmennettaville täytyy osata antaa henkistä tukea. ”Kirjaviisaus” on vain pieni osa ammattia. 

Kolmas syy on se, että arki todella iskee vasten kasvoja. Tulee stressiä, sydänsuruja, huonosti nukuttuja öitä. Sitä oikeaa elämää oikeine huolineen. Usein silloin vanhat tavat nousevat esiin, stressiä yritetään helpottaa syömällä ja sydänsuruihin mukamas automaattisesti kuuluu jäätelö. Juuri tämä on se mihin kulminoituu se, miksi ihmiset eivät aikaansaa muutosta. Ne vanhat tavat on muutettava. Syöminen on maailman nopein tapa yrittää hallita tunteitaan, mutta samalla maailman petollisin. Tärkeintä olisi oppia hallitsemaan tunteensa ja etsimään erilaisia keinoja selvitä tunnemyrskyistä. Mitä ihan oikeasti se jäätelö tai suklaa auttaa? Se ehkä hetkellisesti nostaa verensokerisi ja tuottaa mukamas hyvänolon tunnetta, mutta pian verensokerit taas laskevat, mukaan tulee morkkis ja olo on taas paska. Syöminen on todellakin äärettömän huono tapa yrittää hallita tunteitaan. Se ehkä tuntuu siltä, että se olisi helppo ja nopea keino, mutta se on ihan kaikkea muuta. Tunnesyömisellä tekee itselleen ikävän kierteen, jossa syödään aina, kun vähänkin tuntuu pahalta. Joskus se saattaa mennä jopa niin pitkälle, että jopa keksitään aiheita, josta mielensä on taas pahoittanut, jotta vaan saisi taas syödä. Itse tein juurikin tuota. Synkistelin tahallani, jotta vain sain taas syyn sääliä itseäni ja syödä. Se oli ehkä epäterveellisin tapa mitä minulla on ikinä ollut.

Ihmisen syyt repsahtaa ovat usein kaikkea muuta kuin yksiselitteisesti herkkuhimoja. Toinen syö suruunsa ja toiselle on sosiaalisesti vaikea irtautua alkoholia kittaavista ystävistään. Motivaatio muutokseen täytyy olla suuri ja henkilökohtaisesti merkittävä, että muutokseen pystyy. Valmentaja ei voi keneltäkään varsinaisesti kieltää mitään. Usein jos kovasti käy jotain asiakkaalta kieltämään, voitte vain kuvitella, mitä se asiakas tekee valmennuksen jälkeen ja miksi kaikki kilot tulivatkin ropinalla takaisin.

Kerro kommenttiboksiin yksi syy, miksi pusket eteenpäin tällä(kin) viikolla? 🙂 

Patu

www.pauliinaolivia.fi

8 vastausta artikkeliin “Kun motivaatio hiipuu”

  1. Koska farkut kiristää, enkä mä halua menettää terveyttäni – tai kadottaa vyötäröäni.

  2. Että voikin olla teksti juuri motivaatiosta, sitä just tossa sohvalla makoillessani mietinkin ennen blogiin eksymistä 😀

    Pohdin sitä miten taas muu stressi ja muka niin paljon tekemistä ajavat päivät siihen, että aamulla miettii liikkuvansa sitten illemmalla ja ilta yllättääkin nopeasti eikä taaskaan tullut mentyä. Hetken ajattelin että ehkä se on helpompaa näin, jättää edes se urheilu pois niin muka ehtii ja jaksaa enemmän, mutta ei se kyllä ole niin. Ainakaan itselläni.

    Olen huomannut olevani tottumusten orja, eli jos totutan itseni säännölliseen lenkkeilyyn tai treenaamiseen, alkaa sitä heti kaivata jos ei itseään pääsekkään ulkoiluttamaan. Samoin jos urheilu jää hetkeksi sivummalle eikä tulekaan hirveästi tehtyä, sitä todella nopeaan laiskistuun ja on muka joku suurikin kynnys saada itseään oikeasti ylös 😀

    Jaksaminen on kuitenkin se suurin syy, miksi välillä tulee vedettyä itsensä väkisin ylös. Ja se hyvä olo suorituksen jälkeen. Tulee niin kovat endorfiiniryöpyt että ihan ääneen naurattaa 😀 Siksi varsinkin nyt muun stressin keskellä olisikin hyvä pitää edes muutama liikuntakerta viikossa, koska siitä saa niin paljon hyvää energiaa ja uskoa itseensä 🙂 Ja juuri lenkkeilyn olen huomannut olevan siitäkin kätevä jaksamisen edistäjä, että siinä tulee huomaamattaan vähän terapoitua itseään. Sitä alkaa vahingossa lenkillä käydä asioita päässään läpi, ja samalla myös nollata päätä. Jaksaa taas paremmin muidenkin asioiden parissa kun on päätäkin ulkoilutettu 🙂

    Kiitos ajankohtaisesta kirjoituksesta! 🙂

  3. Itse aloitin tässä keväällä vanhan kunnon elämäntapamuutoksen. Omaan historian jojo-laihduttajana, jolle kuntokuurit ovat yleensä tarkoittaneet kolmen viikon kitudieettiä ja sen jälkeistä ahmimista. On ollut todella vapauttavaa huomata kuinka helposti omat rutiinit on saanut lopulta muutettua ja kuinka on sanonut heipat vanhoille rakkoille tavoille. Tällä tarkoitan niin viikonlopun irttaripusseja, herkkukeksien leipomista ja yksinäisten iltojen Wolt-tilauksia kuin 1500 kcal dieettejä liikunnalla, joka stressaa enemmän kuin ilostuttaa.

    Tekemäni muutokset ovat tällä kertaa oikeasti olleet kohtuullisia ja en ole pitänyt itseäni nälässä. Myös liikunta on tehnyt comebackin elämääni ja odotan aina innolla treenejä niin salilla kuin lenkkipolulla ystävien kanssa.

    Tänään astuin vaa’alle ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon ja nopean painonpudotuksen jälkeen näyttää siltä että nyt paino ei enää tipukaan niin nopeasti alas. Vanha minä olisi heti lisännyt liikuntaa viikkokalenteriin ja vähentänyt ruuan määrää. Nyt on kuitenkin sellainen fiilis että painon junnaaminen ei oikeasti niin haittaakaan. Tunnen pitkästä aikaa voivani hyvin ja eläväni terveellisesti. Tällä innostuksella pusken siis eteenpäin tällä ja seuraavalla viikolla – toivottavasti koko loppuelämäni ajan 🙂

    Kiitos Pauliina inspiroivasta blogista! 🙂

  4. Oikeasti halu muuttua – se on se pääsyy 🙂

    Motivaation nostossa on auttanut mm. erilaisten blogien lueskelu ja muutokset omassa kropassa. Vaikka suuria tuloksia ei vielä ole, niin olo on parempi ja paidat ja housut ei kiristä kuin ennen – wuhuu!

  5. Moikka!
    Piti ihan tuumailla tätä vastausta , ennenku alotin naputtelemaan 🙂
    En tiiä ootko sie miun tarinaa lukenu, mutta tosiaan rapiat 20kg saatu pois ja nyt oon viimoset puol vuotta ollu ihan tosi rikki.
    Mie en allekirjota sitä, että miun motivaatio ois mihinkä nyt hävinny, mutta mie oon tajunnu, että nyt on aika jarruttaa, että pystyn menemään taas kohti uusia tavotteita. Miun ei tarvi enää laihtua, haluan sitä ”kuuluisaa” kiristymistä ja se ei onnistu, ennenkuin muuten olen saanut itseni kuntoon.
    Vihdoin tajusin, ettei se väkisin vääntämällä tule tapahtumaan ja rikon itteeni vaan enemmän jos en lepää.
    Paluuta vanhaan ei kuitenkaan ole. Kyllä ne terveelliset elämäntavat on kuitenki sen verran juurtunu jo selkärankaan 🙂
    Ai niin, miten pitää motivaatio yllä`? hmmh..tota…ihmisen tarvii ajatella itteensä ja omaa terveyttä, jos laihtumisesta kyse niin onko ne herkut ja epäsäännölline syömine sen arvosta, että terveys menis ja heiluisit riskirajoilla eri sairauksiin?
    Nää viisaudet mie oon tajunnu ite vasta jälkikätee..ennen merkitsi enemmän se puntarin lukema ja ulkonäkökin, en mie ensimmäisenä ajatellu, että hei! ei muuten ole enää verenpaineet koholla….
    Taisteluahan se on ja vaatii hemmetisti itsekuria, mutta juuri sinä itse olet sen arvoinen. Ja miusta on ihan turha nillittää, että kun ollaan niin läskejä ettei mitään voi tehdä ja kaikki niin hankalaa. No onhan se jos asennoituu niin, mutta sitteku kattoo peiliin ja tajuaa että muutoksia on tultava, niin ei siinä auta muuta kuin nostaa se perse ylös sohvalta 😉

  6. Pokemon Go tuonut uutta motivaatiota ja vaihtelua liikkumiseen. Eli vaihtelu on se salaisuus 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta