Suru, arki ja liikunta

Sisältää affiliate-linkkejä

On sanomattakin selvää, että arjessani kulkee nyt mukana suuri surupilvi. Päivät lipuvat eteenpäin, toiset parempia kuin toiset. Välillä kyyneleet kirpoavat silmiin salaa kun kukaan ei näe ja toisina päivinä osaan taas järkeillä kaiken ja voin yllättävänkin hyvin. Olen käynyt läpi myös erilaisia vihan tunteita, mutta niiltä haluaisin kuitenkin välttyä suurimmalta osin. Siksi toleranssini millekkään turhalle negatiivisuudelle tai sellaiselle on tällä hetkellä hyvin matala. Haluan vaan voida hyvin ja olla iloinen niistä pienimmistäkin asioista. En jaksa yhtään ylimääräistä huonon fiiliksen aiheuttajaa.

Eniten mielessäni on kuitenkin ollut isä. Muuten osaan jo katsoa tulevaisuuteen ja ilakoida kaikesta kivasta tulevasta. Olen ollut hyvin spontaanillakin tuulella, käynyt ulkona, treffeillä tms. 🙂

Onneksi elämä on antanut lahjaksi edes henkisen vahvuuden. Pahinta kuitenkin vahvuudessa on se, että moni ei huomaa, että sinuun sattuu ja olet väsynyt.

Olen kuitenkin päättänyt, että pidän edelleen kiinni terveellisistä elämäntavoista suurimman osan ajasta. Käyn salilla ja syön terveellisesti. Suru – mikä ihana tekosyy ruokavaliosta lipsumiselle. Mutta tiedän kokemuksesta, että liika lipsuminen vain lisää pahaa oloa. Ja se, mitä se oikeasti on, on tunteiden kieltämistä. On paha olo, niin haetaan hyvää oloa ruoasta. Ja kun se ei ole pitkällä tähtäimellä kovin kannattavaa. Ihminen usein miettii valintojaan hyvin lyhytnäköisesti. Ja terveytensä kanssa kikkailu tai epäterveelliset elämäntavat eivät millään tavalla edesauta suremista.

En syö minkään tietyn ruokavalion mukaan ja salille en ota treeniohjelmaa mukaan. Teen kaiken kuitenkin hyvin fiilispohjalta. Meni kuitenkin muutama viikko, että edes sain ruokaa alas tai uskaltauduin salille. Alkuun sain syötyä vain banaaneita ja leipää, eli helppoa ruokaa, höttöä. Nyt ruoka on alkanut onneksi maistua jo paremmin, edelleen on myös paljon ruokia, jotka todella etovat. Ja olen kuitenkin normaalisti hyvin kaikkiruokainen.

Salilla treenaan ihan sen mukaan, että mitkä ovat sen hetkiset energiatasoni ja mikä tuntuu hyvältä. Nyt kovin kova treeni ei ole suotavaa, koska se vain lisää entisestään kehon stressihormoneita. Mutta treeni, liikunta ja kaikki siihen liittyvä on ennen kaikkea kuitenkin nyt hyvästä. Ja nimenomaan stressivapaasti suhtauduttuna. En todellakaan ota nyt paineita mistään, vaan nimenomaan suhtaudun kaikkeen puhtaasti hyvinvoinnin kannalta.

Puuro, mitä ennen rakastin, ei mene nyt millään alas. Olen ottanut vapauden syödä aamuisin leipää. Kunnolla voita ja juustoa päälle. Not so fitness, mutta pääasia, että saan aamulla syötyä. Jos on tilanne, että ruoka ei meinaa maistua, on pääasia, että syö. Oli se sitten mitä tahansa. Muuten ei jaksa kantaa surua ja toisekseen, aineenvaihdunta lyö pian lukkoon.

Muuten olen syönyt keittoja, äidin tekemiä ruokia, salaatteja. Hyvin perusruokaa, perusmääriä. Painoni alkuun laski rajustikkin kadonneiden nesteiden takia, mutta nyt se on jo normalisoitunut. Ja paino ei ole koskaan ollutkaan minulle se juttu. Ihan sama mitä vaaka näyttää, kunhan peilikuva miellyttää. Ja kun tästä aika kuluu ja olen varmasti henkisesti kunnossa, keskityn taas saliin ja puhtaaseen ruokaan täysillä. En edelleenkään stressaten, vaan hyvinvoinnin kannalta. Totta kai haluan myös kohentaa ulkomuotoani, mutta se ei tule missään nimessä olemaan se ykkösprioriteetti.

**

Olettehan käyneet katsomassa Junkyardin ihanan tarjonnan! <3

Itse tilasin sieltä juuri kolme erilaista bomberia, yksi on vielä kokonaan kuvaamatta, joten stay tuned <3

BEST BOMBER *TÄÄLTÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

p1010011_fotor

Junkyardin sivuille pääset *TÄSTÄ

Patu

www.pauliinaolivia.fi

8 vastausta artikkeliin “Suru, arki ja liikunta”

  1. Moi, harvinaisen helpottavaa lukea näitä sun tekstejäsi, sillä itse juuri eronneena ja asunnottomana koitan kamppailla juurikin tuon syömisen kanssa ja ylipäätään saada nukutuksi. Tsemppiä! ♡

    • Nukkuminen on itselläkin välillä hakusessa. Nyt vaan nautit jos saat yhtään nukuttua, se on tärkeintä. Jos aamulla nukuttaa, nuku. Salit ja muut tulevat vasta sen jälkeen. <3 Samoin <3

  2. Täällä myös koitetaan pitää kiinni terveellisistä elämäntavoista kaikenlaisen ison keskellä. Itselläni meinaa aina iskeä viha-vaihde päälle surun keskellä ja tulee olo että mikään ei kiinnosta. Silloin tekee mieli vaan syödä liikaa ja epäterveellisesti ja oikein mässäillä sillä vitutuksella. Tiedän kokemuksesta, että vihaisena ne herkut ei edes maistu hyvältä ja jälkeenpäin kaduttaa ja alkaa syömättömyys ja sit taas repsahtaa. Kovasti vaan yritän itselleni vakuutella, että vaikka näyttäisi siltä että minäkin merkitsen : ) ei kannata antaa vihalle ja surulle valtaa.

    • Nimenomaan, ei ne edes maistu hyvältä ja jälkeenpäin ottaa se repsahdus vain päähän. Kaikkien tunteiden pitää antaa tulla ja ne pitää käsitellä juuri sellaisina kuin ne tulee. Ruuan kanssa kikkaillu on nimenomaan sitä tunteiden välttelyä. Otetaan ne tunteen vastaan ja koetaan ne, se on sitä todellista vahvuutta. <3

  3. Kaikkea hyvää sulle 🙂 Oot yks upeimmista/kauneimmista naisista mitä tiiän 🙂 Itellä kroppa projekti menossa niin Sun kuvista saa motivaatiota 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta