Miksi kovia kokenut ihminen muuttuu positiiviseksi?

Oletteko joskus miettineet, että miksi juuri kovia kokeneet ihmiset vaikuttavat surun jälkeen juurikin niiltä maailman positiivisimmilta ihmisiltä. Vahvana esimerkkinä Super-Jutta. Uskomaton nainen, joka on saanut kokea vaikka mitä kamalaa elämässään. Miten ihminen, joka on kokenut kovia, pystyy vielä elämään onnellisen ja positiivisen elämän kaiken kokemansa jälkeen?

Ihmiset ovat toki erilaisia ja jokainen reagoi asioihin eri tavalla. Hyvin suuressa osassa toimii ihmisen resilienssi.

Resilienssillä tarkoitetaan hyvää lopputulosta huolimatta vakavasta uhasta kehitykselle ja sopeutumiselle. Resilienteillä ihmisillä on takana kokemuksia, jotka ovat muovanneet heistä selviytymiskykyisiä. Resilienssissä on kyse erityisesti siitä, miten ihminen pysyy toimintakykyisenä haastavissa elämäntilanteissa ja miten hänestä tulee toipumiskykyinen juuri vastoinkäymisten ansiosta. Resilienssin näkökulmasta ihmisellä on uskoa siihen, että hän voi itse vaikuttaa aktiivisesti omaan elämäänsä sekä niihin tulkintoihin, joita hän vastoinkäymisistä muodostaa. Ihminen on aktiivinen oman elämänsä muokkaaja, eikä vain passiivinen olento elämän vietävissä. (Lähde)

Resilienssi on siis kykyä selviytyä haastavista tilanteita, sinnikkyyttä, uskoa parempaan ja siihen, että kaikella on merkityksensä. Itse olen saanut kuulla elämäni aikana muutamaankin kertaan, että minulla on vahva resilienssi. Se ei tarkoita, että en voisi olla välillä heikko, haavoittuvainen ja väsynyt kaikkeen. Ei todellakaan, koen tunteet juuri sellaisina kuin ne tulevat ja se tekee kipeää. En turruta itseäni lääkkeillä tai väärinkäytä alkoholia. Koen kipeitä tunteita, käsittelen ne ja yritän päästä elämässä eteenpäin ihan niin kuin kuka tahansa muukin.

photo-1_fotor

Palataan alkuperäiseen kysymykseen. Miksi juuri ne kovia kokeneet ihmiset osaavat nähdä kaiken kokemansa jälkeen maailman vielä hyvänä paikkana? Oma näkemykseni ja kokemukseni tähän on hyvin yksiselitteinen; olen kokenut maailman kamalimmat tunteet ja en enää halua tuntea niin. En halua, että kukaan joutuu tuntemaan niin. Olen kokenut rakkaiden ihmisten kuoleman sekä kokenut miltä tuntuu, kun se, johon luotat eniten, pettää luottamuksesi täysin. Olen suoraan sanoen kokenut maailman musertuvan jalkojeni alta. Olen kokenut sen tunteen, kun sinusta tuntuu, että menetät kaiken ja pääsi ei meinaa pysyä pinnalla. Jos sen jälkeen näkee yhtään pilkahdustakaan auringosta, siihen haluaa tarttua kaksin käsin. Sen jälkeen kun on oikeasti käynyt pohjalla ja itkenyt sydäntä rinnastaan, voi pienetkin asiat nähdä kauniina. Kaunis vesisade, ystävän lämmin halaus, kaunis uusi huulipuna. Ne merkitsevät paljon. Kuulostaa hyvin kornilta, mutta niin ainakin itse koen.

Nauru ja huumori on itselleni yksi tärkeimpiä asioita. Niiden avulla pääsen mahdollimman kauas kivusta. Jos saan nauraa, tunnen olevani elossa ja tunnen, että elämää on vielä olemassa. Naurussa todellakin on voimaa. Positiivisuudessa on voimaa.

Tällä hetkellä koen äärimmäisen haastavaksi kuunnella jos joku ihminen valittaa turhanpäiväisistä asioista. Kun me kuitenkin pystymme itse vaikuttamaan suurimpaan osaan meille tapahtuvista asioista, vähintään asenteellamme. Jos ihmisellä on paha olla, se ei todellakaan valittamalla ja märehtimällä parane. Jos aivot aktivoi valitusvaihteelle, se todellakin jää päälle. Tunnen ihmisten energiat todella vahvasti ja tällä hetkellä perusnegatiivinen valittaja ei vain ole mieleeni. Myönnän, olen ollut sitä itsekkin. Mutta nyt näen niin vahvana, että kuinka valittaminen tulee omasta pahasta olosta ja kuinka valittamiseen jää koukkuun. Pitää vain tajuta se, että joka aamu voit tehdä valinnan. Joko näet maailman paskana paikkana ja elät paskan päivän tai näet maailman kivana paikkana, jossa on kiva olla. Molemmat ovat mahdollisia ja molempiin jokaisella on valta ja vastuu itsellään.

Kun oma maailma on oikeasti hetkellisesti romahtanut, toisen jatkuva valitus mitättömistä asioista oikeasti tuntuu todella pahalta. En jaksa toisen huonoa energiaa ja en jaksa sitä, että tällaisessa lintukodon kaltaisessa maassa kuin Suomi, ihmiset kehtaavat valittaa ihan kaikesta. Meille ihan oikeasti kuitenkin on isossa mittakaavassa asiat ihan mielettömän hyvin. Selvästi liiankin hyvin, kun ihmiset eivät osaa enää arvostaa asioita.

Arvostan nyt enemmän niitä pieniäkin asioita. Sitä, että kaupasta saa hyvää jouluproteiinivanukasta. Sitä, että sain parkkipaikan läheltä ovea. Sitä, että päivällä paistoi aurinko. Tottakai koen ja näen myös huonoja asioita, mutta en anna niille niin suurta arvoa.

Tiedostan nyt paremmin kuin koskaan, että ihminen voi kuolla ihan koska tahansa. Ihan oikeasti koska vain, vaikka heti huomenna. Kiitän luojaani siitä, että kukaan meistä ei tiedä tarkalleen, että koska ja miten. Koska sillä välin voi elää ja nauttia. Ja minä ainakin haluan elää sellaisen elämän, jossa olen viihtynyt. En sellaista, missä olen vain valittanut. Niin paljon kaunista jää näkemättä, jos keskittyy vain vihaan ja negatiivisuuteen. Maailma on kuitenkin kaikesta huolimatta aika jännä ja kaunis paikka.

p5070150_fotor000

Musta tuntuu, että mä olen alkanut elää. Mä olen tehnyt asioita, joita en olisi ikinä ennen tehnyt.

Mä yksi päivä extempore parkkeerasin tautointipaikan eteen ja kävin ottamassa napa- ja nenäkorun. Äiti ja siskohan haukkuivat ne pystyyn, mutta arvaatkaa mitä.. minä tykkään! Ja en jaksa enää elää sen mukaan, että mitä muut ajattelevat ja toivovat. En niin kauan, kun en teoillani ketään satuta.

Olen myös käynyt treffeilla Jenkin kanssa. Minulla ei ole ketään englanninkielisiä kavereita ja englantini on hyvin ruosteessa, mutta en miettinyt sen enempiä ja menin ja repäisin. It vas veri nais.

Yksi kerta ajoin Seinäjoelle treffeille. Minä, suuntavaistoton rotta. En ole ikinä ajanut yksin niin kauas.

Osallistun kaikkiin pikkujouluihin, joihin vaan pystyn. Myös niihin, joissa tunnen vain emännän.

Tilasin pidennykset. Ihan vaan koska voin.

Kehuin tuntematonta.

Katselin Tinderistä naisia.

Hymyilin vastaantulijalle.

Ajoin sinne pelottavaan parkkihalliin.

Tilasin siipiä hottina mediumin sijaan.

Olin vastaamatta sellaisen ihmisen viestiin, joka oli asiaton ja kenelle en ihan oikeasti halunnut vastata. En ollut väkisin ystävällinen.

Juttelin kaupassa tuntemattomalle juustosta.

Nauroin sydämeni pohjasta omalle vitsilleni.

Olen vihdoinkin alkanut elää päivä kerrallaan. Koska minkä takia suunnitella vuosia eteenpäin, jos samalla unohtaa elää tässä hetkessä. Asioita ja elämäänsä voi suunnitella vaikka kuinka pitkälle ja kuinka tarkasti, mutta aika harvoin ne menevät juuri niin kuin haluaa. Toki, on hyvä olla jotain suunnitelmia ja visioita, mutta pitää jättää tilaa myös spontaaneille muutoksille, elämälle.

photo-1_fotor00

Elämääni vie nyt myös eteenpäin ”viimeiset sanat”. Jos kuolisit huomenna, mitkä olisivat viimeiset sanasi puolisollesi, äidillesi, isälle, parhaalle ystävällesi? Kuinka puhut ihmisille, milloin viimeksi teit pyyteettömästi jotain hyvää toisille? Miten kohtelet muita?

Tekemällä hyvää saa itselleen hyvän olon, hyvä olo luo lisää hyvää oloa. Positiivisuus vaatii positiivisia tekoja. Itseään voi ja pitää kehittää jatkuvasti ja omasta mielestäni suurin kehityksen kohde pitäisi olla se, että pyrkii olemaan hyvä ihminen. Hyvä muille, hyvä itselleen. Onnellinen ihminen huokuu onnellisuutta myös ulospäin. Itselläni siihen on toki vielä matkaa, olenhan toki tällä hetkellä tietyllä tavalla hieman hukassa, mutta se on kai tällaisessa tilanteessa täysin sallittua. Mutta onnellisuus on se punainen lanka, josta aion pitää kaksin käsin kiinni.

Don’t worry, be happy.

Patu

www.pauliinaolivia.fi

15 vastausta artikkeliin “Miksi kovia kokenut ihminen muuttuu positiiviseksi?”

  1. Olipas positiivine teksti, tuo on niin totta että voi valita mitä ns. näkee ja ajattelee. Vaikeaa se on jos on negatiivisuuteen taipuva ihminen, mutta ainakin omalla kohdalla sen on tajunnut että tapa on muutettavissa ja elämäestä tulee mukavempaa. Allekirjoitan myös tuon että kovia kokeneet ovat positiivisempia! Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos että toit hieman ajateltavaa muille 🙂

  2. Hyvä sinä!! Oot ihana, susta pitää ottaa mallia! Hyvää joulunodotusta 🙂

  3. I love you <3 Mulla OLI kauhea stressivali päällä ja tajusin tästä et se on ihan helkkarin turhaa. Sä saat aina avaamaan silmiä 🙂 kiitos ihanasta blogista ja ajatuksista, olet erinomainen esimerkki ihmisestä joka on kaunis myös sisältä.

  4. no perkules loppuu kohti tuli paljon tunetta ja alko kierrokset nousta 🙂

    mä aloin kun mulla tuli se romahdus tossa jokunen viikko sitten olin miettiny kyl ja nauttinu pieenistä asioista täl hetkel jos mä koen iloo jsotain niin tulee fiilis onko se oikein.

    mutkun tätä blogia luin niin kaippa mäkin saan taas nauttia asioista niin kauan kun on elossa oon tällä hetellä vähän lepolomalla ja yks kundi sano et muista pitää hyvät välit perheesessi tai ne soimausket jää ikuisesti pyöriin .. ni nyt harjotellu taas sitä et puhuu niistä arkisista jutuista ku tuppaa menee liiaksi mielikuvitus maailmaan itte.

    toihan mitä puhuit positiivisuudesta on hyvän olon ikiliikkuja ja kaikkein ihanin moodi mut nyt tällä kertaa täytyy vähän himmaa et ei ihan oo hyvän olon burniksessa 😀

    hauskinta oli kun sydän srky niin se oli laittanu mulle jo viikkoja ennen et kohta itketään kuin pikkulapsi ja sitkun sydän särkyi niin tosiaan pähnä tuli itkunen lapsi sellanen helkatin cartoon hahmo :)..

    mut siis kun voi tosi hyvin henksiesti voi tulla sellanen et ei enään yhtään halua nähä ongelmii ja elää jätti laa laa landiassa ja sitten unohtaa niiden ongelmien kohtaamisen ja ne tuntuu jotenkin kaukasilta ja raskailta eli tota mä opin jätin oman valmentamisesn ja kaikki raskudet sitten pois ja oli niin vitun hyvä olla . eli jotkut negatiiviset asikkin on hyvä hoitaa tai tuli tosta mieleen se hyvin nopaisti tuudittaa ittensä see liian hyvä olo ja tulee henkisesti laiskaks noh vauvan askelin nyt mennään taaas

    ehkä mä saan taas vähän hymyilläkkin kova rankomaan itteeni mokista.

  5. Sanoinkuvaamattoman suuri kiitos ihanasta tekstistäsi.
    Olen itse pyöritellyt viime aikoina samoja teemoja ja ajatuksia todella paljon. Olenkin niin kiitollinen, että sain lukea tämän juuri nyt. Syvyys, jolla katsot elämää, on ihailtavaa ja voimaannuttavaa. Lisäksi tapasi pukea ajatuksesi sanoiksi kosketti niin, että luin tätä kyynel silmässä. Olet hyvin ihailtava ihminen. Todella iso halaus, rakkautta päiviisi ja vielä kerran; kiitos ❤

  6. Todella hyvä ja älyttömän inspiroiva teksti. 🙂 Arvostan paljon tapaasi käsitellä isoja muutoksia elämässäsi, sun asenne on mahtava! <3

  7. Aluksi haluan sanoa, että löysin sun blogin jokin aika sitten kun etsin tietoa introverttiydestä/sosiaalisesta ahdistuksesta ja niin tutulta kuulosti, ihanaa kun joku ajattelee/tuntee samalla tavalla.
    Myös tämän postauksen osalta paljon samoja fiiliksiä kuin sulla. Joo, ärsyttää ihmiset jotka valittavat pienistä ja turhista asioista. Täytyy kiinnittää enemmän huomiota hyviin asioihin. Olen myös miettinyt paljon elämää ja kuolemaa ja sitä, että elämä on tässä ja nyt. Huomisesta ei voi koskaan tietää. Musta tuntuu myös että olen vasta kuluneen syksyn aikana alkanut elämään täysillä. Itselläni suurin sysäys tähän oli se kun uskalsin keventää työssä, joka pitkään ahdisti ja stressasi ja tuntuu kuin olisin elänyt sumussa. En ole ollut onnellinen, en ole kuunnellut itseäni vaan yrittänyt väkisin jaksaa. Keventämisen myötä on kuin suuri kivi olisi vierähtänyt harteilta. Treenaamisen myötä olen saanut itsevarmuutta ja olen ihan tyytyväinen itseeni kaikin puolin. Yhä vähemmän mietin mitä muut ajattelevat ja myös minä olen alkanut tekemään asioita joita en ennen todellakaan olisi tehnyt.

  8. Voi että komppaan niin paljon joka sanaa! Suuret surut ja menetykset jotenkin kuorii itsestä sen vahvimman, oikean MINÄN sieltä kaiken turhan kuoren alta, meinaan siis just tota että mitä toiset minulta odottaa ja haluaa-ajattelua, ja alkaa elää oikeasti itselleen kun ymmärtää niiiin eritavalla miten pienestä tää elämänlanka roikkuu.
    Oon kokenut kyllä niin vahvoja hyviä viboja sun blogista viimeaikoina että toivon maailman joskus heittävän sut mun polun varrelle, tunnut just sellaiselta ihmiseltä jota jokainen tarviis ystäväkseen 🙂
    Mulla on ainakin nyt läheisen yllättävän menetyksen ja sitä seuranneen surutyön jälkeen muutamat kaverit jääneet vahvasti taka-alalle, ei vaan jaksa sitä negatiivisuutta ja turhasta valittamista. Joskus tekis mieli vaan ravistella että tajuatko mitä täällä maailmassa kokoajan tapahtuu ja miten isoja asioita jotkut joutuu käsittelemään kun toinen itkee jotain varastettuna lenkkareita tai vuoden -92 fiestan puskuriin tullutta lommoa 😀 noh, yrittänyt vaan ajatella että kaikki ihmiset kokee siinä omassa viitekehyksessään.. Mutta olo on kyllä ollut niiiin paljon parempi kun vähentänyt vaan yhteydenpitoa reilusti, vastaa kun jotain kysytään mutta muuten ei. Ei kiitos enää energiavampyyrejä mun lähelle! Entinen minä olis näissäkin tapauksissa vetänyt jo hirveet raivarit mutta nyt kun on niin vtun ZEN niin ei vaan jaksa laittaa negaviboja liikkeelle edes tuossa muodossa. Elämä opettaa kyllä niillekin 🙂 huh tulipas taas hehtaarikommentti, tää asia vaan on niin vahvasti mielenpäällä että riittäis juttua loputtomasti:D
    Hyvää joulunodotusta Patu, vaikkakin varmasti äärettömän raskas joulu onkin edessä.

  9. Ihan huikea mimmi oot kyllä! sain itse kovasti virtaa ja positiivista energiaa sekä inspiraatiota tästä postauksesta! KIITOS JA TULKOON KAIKKI HYVÄ SUN ELÄMÄÄSI ❤

  10. Osui ja upposi. Olen joutunut kokemaan kamalia asioita elämässä, useasti…silti saan kuulla useinkin positiivisuudestani ja iloisuudestani. Koska olen kokenut ikäviä juttuja tiedän, että sieltä synkkyydeestä pääsee aina ylös ja aika helpottaa. Silti, niin kuin sanot, tunnen ja elän, ja haluan elää ja nauttia elämästä. Osaa arvostaa ihan eri tavalla niitä pieniä asioita ja elämää itsessään ja turha valittaminen jää kun tietää, että elämä ei niistä asioista ole kiinni. Ihanaa joulukuuta <3

  11. Todella hyvä kirjoitus ja paljolti samoja mietteitä sekä tuntemuksia on ja on ollut.
    ”Onnellisuus ei ole määränpää, se on tapa elää.”
    <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 3
Tykkää jutusta