Kun empaatikko tapasi narsistin

Oletko koskaan tavannut narsistia tai patologista valehtelijaa? Ihmissuhde tällaisen tyypin kanssa on usein alkuun nopeaa ja intohimoista. Kaikki tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Olet parasta, mitä hän on koskaan saanut. Hän haluaa nopeasti muuttaa yhteen, ehkä jopa mennä kihloihin. Olet täysin huumassa siitä, miten joku voi jumaloida niin paljon maata jalkojesi alla. Etenkin jos olet nuori, kokematon parisuhteissa ja omaat ehkä vielä hieman keskeneräiset itsetunnon, olet helposti koukussa. Tähän soppaan kun vielä lisää sen, että olet äärettömän empaattinen, olet entistä enemmän koukussa. Empaatikon täysi sielu kietoutuu narsistin sisäiseen tyhjyyteen.

Narsisti on rakastavan ja empaattisen ihmisen täysi vastakohta. Ja vastakohdathan tunnetusti vetävät toisiaan puoleensa.

Empaatikko aistii muiden tunteet, imee ne itseensä, kokee muiden olotilat ja ajattelee muita ennen kuin itseään. Narsistille kaikessa on kyse vain hänestä itsestään. Narsisti osaa olla hurmaava, kunnes kaikki ei menekkään niin kuin hän on suunnittelut tai kunnes hän on saanut kaiken haluamansa ja kyllästyy.

Empaatikko on usein kaveripiirinsä terapeutti, se, joka jaksaa kuunnella muiden murheita ja auttaa. Empaatikko usein vetääkin puoleensa sisältä rikkinäisiä ihmisiä. Joskus empaatikko voi onnistua parantamaan ihmisen ja toisinaan sisältä rikkinäinen ihminen voi rikkoa rakastavaisen ja lämpimän empaatikon.

 

”She tried to fix him but at the end he just tried to broke her.”

 

Narsisti on sisältä tyhjä ihminen, jolla on pohjaton huomion ja rakkauden kaipuu. Empaatikko huomaa helposti rikkinäisen ihmisen ja huomaamattaan alkaa kantaa hänen taakkojaan. Narsisti kehuu herkkää empaatikkoa, ylijumaloi ja huomioi. Hän vetoaa empaatikon vahvasti vaikuttavaan tunnepuoleen ja empaatikko kokee, että hän pystyy auttamaan. Että hänen rakkaudellaan ja välittämisellään kaikki on korjattavissa.

Olen ollut narsistin otteissa. Vuosia elin toisen ehdoilla, mietin kaiken hänen kauttaan mutta silti koin olevani maailman itsekkäin ihminen, koska minulle hoettiin niin. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, että hän projisoi kaikki omat puutteensa minuun. Minä olin itsekäs, pettäjä, epäluotettava ja kylmä.

Vaikka olin aivan kaikkea muuta.

Olin 110% luotettava, lämmin ja rakastavainen. Mutta uskoin todella, että olen huono ja yritin muuttua ja korvata huonommuuttani. Tein kaikkeni, että en vaikuttaisi epäluotettavalta. En juurikaan käynyt ulkona ja jos kävin, tulin aikaisin kotiin. Koin, että oli helpompi elää niin, kuin että olisin teoillani satuttanut jatkuvasti toista. Todella koin, että satutin toista, jos vaikka lähdin bileisiin tai tyttöjen kanssa reissuun. Loppupeleissä on juurikaan käynyt enää missään, vaan elämäni pieneni hyvin paljon. Jopa ystäväpiirini suppeutui huomattavasti koska ei ollut juuri ketään, josta narsisti olisi pitänyt. Etenkin minulle kaikista läheisimmät ihmiset hävisivät hyvin äkkiä. Hän sai manipuloitua minut siihen, että kukaan heistä ei ole minulle hyväksi ja vain hän on tarpeeksi hyvä ja luotettava ihminen minulle.

P6221476

 

Empaatikon ja narsistin suhteessa kaksi ihmistä keskittää kaiken energiansa yhteen ihmiseen. Empaatikko narsistiin ja narsisti itseensä. Empaatikko on huolissaan narsista ja ei halua aiheuttaa konflikteja ja tai mielipahaa. Narsisti rakastaa draamaa ja saa useimmiten syyllistettyä kaiken empaatikon syyksi.

Hän osasi pelata epävarmuuksillani ja kipukohdillani. Hän tiesi tasan tarkkaan, että mitä sanoa ja milloin. Syytin aina itseäni, että minä olen vain epävarma ja mustasukkainen, vaikka todellisuudessa syitä ja epäluottamuksen tunteille ja mustasukkaisuudelle oli enemmän kuin olisin ikinä uskonutkaan. Intuitioni huusi, että jokin oli hätänä, mutta narsistin manipulointi ja henkinen väkivalta saivat minut olemaan kuuntelematta omaa sisäistä ääntäni, joka yritti hädissään kertoa minulle totuutta.

Hän sai minut aina puhuttua ympäri ja loppujen lopuksi jopa syyttämään minua kaikesta. Tiedättekö, kun aina ihmetellään sitä, että miksi naiset palaavat pahoinpitelevän miehen luokse.. kyse on niin henkisestä kuin fyysisestä väkivallasta sekä pelosta ja kiristämisestä. Narsisti saa sinut uskomaan, että et pärjää yksin, et saa enää ketään ja et ole mitään ilman häntä. Puhumattakaan muista henkisen kiristyksen välineistä, kuten itsemurhalla kiristäminen. ”Jos jätät minut, tapan itseni” oli hyvin tuttu lause. Syyksi hän sanoi se, että olin vain niin uskomattoman parasta, mitä hän oli ikinä kokenut. Ja jollain sairaalla tavalla aina uskoin häntä. Hän osasi vetää oikeista naruista vaikka jollain tasolla aina tiesi, että tämä ei ole normaalia eikä tervettä.

Suhteessa aika alussa lähdin kavereideni kanssa kolmen päivän festareille. Toisen päivän iltana narsisti sai niin suuren mustasukkaisuuskohtauksen, koska en vastannut viestiin tarpeeksi nopeasti (tunnin sisällä), että sanoi soittavansa poliisit, jos yritän tulla kotiin. Minua piti festareiden jälkeen väsyneenä hysteerisen itkuisena anoa, että pääsin omaan kotiini. Jälkeenpäin kuulin, että hän oli kysellyt naisia kylään koko sen ajan kun olin pois kotoa. Itse menin festareilla aina aikaisin nukkumaan ja pidin hänet ajan tasalla koko ajan, että missä menen ja kenen kanssa. Aidosti uskoin siihen, että toinen ei ikinä pettäisi ja vain hänen täytyy kokea tällaista epävarmuutta minun takiani ja halusin tehdä kaikkeni, että hänen ei tarvitse pelätä. En ikinä olisi edes pettänyt, moraalini ei ikinä antaisi periksi. Ja minä olin 100% mukana suhteessa. Sitä en tule ikinä häpeämään.

Photo 18.3.2016 9.27.46

Koen oudoksi, että narsisti osaa käyttää hyväksi empaatikon empatiakykyä, vaikka narsisti ei itse kykene empatiaan. Rakastuin alussa suureen tunteiden paloon ja siihen, että näin rikkinäisen ihmisen. Koin todella, että minun rakkauteni voisi pelastaa hänet.

Koin, että sain antaa hänelle vihdoinkin sellaista rakkautta ja lämpöä, jonka jokainen ihminen ansaitsee. Opettaa, että on olemassa muitakin kuin kylmiä ja etäisiä ihmisiä. Ja, että kulissit eivät ole elämässä tärkeitä, vaan se sisältö on oikeasti se tärkein. Vuosia ruoskin kuollutta hevosta täysin turhaan.

Menetän suhteessa helposti itseäni. Vaadin kumppanina itseltäni paljon ja haluan vain tehdä toisen onnelliseksi. Mietin aina kaiken toisen kautta ja kysyin menoistani toiselta, että sopiiko hänelle. Nyt tiedän, että enää en suhteessa tee niin. En enää ainakaan tietyn rajan yli vaan muistan myös itseni. Narsistin kanssa menetin itseni ja elin liian paljon hänen toiveidensa mukaan, hänen kertaakaan miettimättä minua tai minun tarpeitani. Onneksi olen samalla kuitenkin vahva ihminen, sillä olisin voinut menettää itseni toisaalta täysin. Narsisti olisi voinut tuhota itsetuntoni täysin, viedä minulta kaiken. Olisin voinut menettää kaikki ystäväni, harrastukseni.. kaiken. Mutta kiitän luojaani, että kaikesta huolimatta, olen tarpeeksi vahva ja tarpeeksi itsepäinen kaikesta empaattisuudestani huolimatta. En ikinä kokenut olevani tossun alla, koin vain ajattelevani kaiken hyvin pitkälti toisen kautta. En halunnut satuttaa tai hermostuttaa toista ja halusin olla täydellinen toiselle. En huomannut, että en saanut mitään takaisin. Jälkeenpäin tiedän, että en todellakaan saanut mitään takaisin ja yhtään mitään ei mietitty minun kauttani.

Pelottavinta mielestäni on ihminen vailla omaatuntoa. Miten joku voi esittää rakastavansa toista ja elää täyttä kaksoiselämää. Valehdella toiselle, tämän perheelle ja ystäville. Valheita valheiden perään ja silti katsoa kaikkia kirkkain silmin. Itse en pysty valehtelemaan edes, että mitä söin eilen. Minusta näkee heti, jos valehtelen. Ja unohdan, että mitä valehtelin, joten kokisin valehtelun hankalaksi ja stressaavaksi. Mitä ihmettä sellainen elämä on, että kaikki on valhetta. Pieninkin asia ja yksityiskohta ja muunnettu ja pyöristetty valheeksi. Nauttiiko vain siitä, että ihmiset syövät hänen kädestään vai jääkö valheisiin vain koukkuun. Ehkä ilman omaatuntoa valehtelu on vain liian helppoa. Voit itse keksiä oman maailmasi, jossa voit olla mitä tahansa. Perus toimistotyöläisen ammatti kääntyykin hienoksi businessmaniksi ja perus vuokra-asunto ylimmässä kerroksessa muuttuukin upeaksi penthouseksi. Jos toinen vanhemmista on hoitaja, onkin koko suku täynnä lääkäreitä. Jos petit entistä puolisoasi, on helpompi sanoa kaikille, että hän petti ja oli muutenkin kamala ihminen. Totuus ei enää miellytä, vaan valheet koukuttavat. Totuutta, eli itseään ei ikinä tarvitse nähdä ja kaiken voi lakaista valheiden alle. Muutut yhtä upeaksi kuin mitä haluaisit niin kovasti olla. Saat kaipaamaasi ihailua. Kunnes jäät taas kaikesta kiinni ja sinun pitää lisätä lisää valheita entisten päälle. Olet jo niin kaukana totuudesta ja niin suuressa valheiden kuopassa, että paluuta ei enää ole. Ainoa mitä voit tehdä, on vaihtaa ihmisiä aina uudestaan ja uudestaan. Todellinen lämpö, rakkaus ja kaikki aito jää uupumaan. Narsistin yksi tehtävä onkin saada toinen koukkuun. Luoja paratkoon jos mukaan tulee avioliitto tai lapsia. Näin narsisti saa lisää keinoja, joilla kiristää toinen jäämään.

Narsisti saa toisen uskomaan, että hän on itse narsisti. Ja usein todella käy niin, että toinen uskoo. Koska narsisti osaa olla niin uskottava, onhan hän valehdellut ja manipuloinut koko ikänsä. Minä itse todella koin olevani huono ihminen ja ihmettelin, että miksi kukaan edes rakastaa minua. Koin, että onneksi olen löytänyt hänet, sillä kukaan muu ei kestäisi minua. Koin olevani vain mustasukkainen, epäviehättävä hullu ja että saisin olla onnellinen, että löysin hänet. Toisinaan toki koin, että olin onnellinen. Koin äärettömän huonoa omaatuntoa jos edes mietin, että olisiko parempia parisuhteita olemassa.

Narsistit osaavat löytää toisten heikot kohdat sekä epävarmuudet ja mehustelevat niillä. Mutta narsisti on loppupeleissä itse äärettömän epävarma. Narsisti on kuin koulukiusaaja. Ihminen, joka vihaa itseään, mutta kiusaa toisia heidän epävarmuuksistaan. He ovat pakkomielteisiä itsestään ja janoavat kehuja ja huomiota. Ja kokevat, että he ovat maailman napa ja kaikkien tulisi kuunnella heitä.

Todellisuudessa narsisti on usein kuitenkin vain hyvin pieni ja harmiton ihminen, mutta esittää olevansa jotain suurta ja mahtavaa. Mutta todellisuudella hänellä saattaa olla hyvin huono itsetunto, hyvin vähän ystäviä ja pieni elämä. Kaikki hänessä muuttuu valhefiltterillä suureksi ja hienoksi ja lopulta hän varmaan uskoo myös itse omia valheitaan. Koska hän pohjimmiltaan vihaa itseään, hän yrittää saada empaatikon tuntemaan sääliä kohtaansa. Narsisti korruptoi hyviä ihmisiä. Hurt people, hurt people. Narsisti on loistava esittämään uhria jokaisessa tilanteessa. Sehän on henkistä kiristämistä ja manipulointia parhaimmillaan. Narsisti yrittää pitää myös entisiä puolisoitaan edelleen hyppysissään, koska he saavat siitä suurta nautintoa jos joku ihminen on edelleen vuosienkin jälkeen hänen manipuloitavissaan.

IMG_6080

Narsisti ei välitä vaikka teoillaan satuttaisi sinua. Voit olla maailman uskollisin ja rakastavaisin ja hän silti voi tehdä vaikka mitä satuttaakseen sinua. Hän sanoo, että rakastaa sinua, mutta teot puhuvat täysin toista. Narsisti ei kestä sitä, että hänet jätetään ja loputon rakkauden ja huomion kaipuu saa hänet vaikuttamaan kuin pieneltä lapselta ilman vanhempia. Empaatikko jää tähän koukkuun, hän ei pysty hylkäämään toista. Ja usein narsistia ei tunnista narsistiksi kuin vasta silloin kun on jo liian myöhäistä. Silloin, kun empaatikon henkinen ja fyysinen terveys on kärsinyt suuria tuhoja. Narsisti riuduttaa empaatikon, jättää hänet täysin tyhjäksi.

Narsistit ovat usein hyvin pinnallisia ja haluavat puolisonsa näyttävän hyvältä. Kaikki kuori ja ulkoinen edustaa heitä ja nostaa heidän itsetuntoaan. Oli se kallis auto, hieno asunto tai mikä tahansa, mikä saa hänet näyttämään ulospäin hyvältä. Vaikka totuus olisi, että auto olisi isän ja talo ostettu viimeisillä penneillä tai vuokrattu. Kunhan kulissit ovat kunnossa, kaikki on hyvin.

Narsisti ei kuitenkaan ikinä myönnä toiselle, että on mustasukkainen tai kateellinen. Jos sinulla menee töissä hyvin tai menestyt, narsisti ei ikinä pysty sanomaan sinulle, että hei hieno juttu. Mutta jos sinulla menee vähääkään huonosti, narsisti kyllä muistaa sanoa siitä. Narsisti etsii muista aina kaikkea kritisoitavaa mutta ironia on, että he eivät kestä yhtään kritiikkiä itse. Jos narsistin kritiikkiin reagoi, narsisti syyttää, että olet vain liian herkkä ja et kestä kritiikkiä mutta hänelle annettu kritiikki on lapsellista ja turhaa. Joskus reagointi voi olla jopa aggressiivista tai jopa väkivaltaista.

Narsisti esittää, että omaa vahvat moraalit, kaikista vahvimmat. Jos hän kokee, että hänelle on tehty väärin, hän ei hyväksy anteeksipyyntöä vaan odottaa, että anelet ja matelet. Mutta toisaalta, hän ei ikinä pyydä itse anteeksi.

Narsisti on herkkä ja vakava, joten hän ei saa nauraa itselleen. Mutta narsistin herkkyys ei ulota kuin itseensä. Narsisti on sisältä hyvin tyhjä ja siksi ei omaa normaalia huumorintajua. Narsisti toki nauraa, mutta usein vaan ollakseen tykätty ja mielistellääkseen ihailemiaan ihmisiä.

IMG_5933

Narsisti ei halua, että hänet käräytetään, koska silloin he joutuvat kohtaamaan sen, etteivät he ole täydellisiä. Usein tässä kohtaa alkaa pikkulapsen omainen kiukuttelu ja raivo sekä projisointi. Narsisti projisoi kaiken itsestään sinuun ja tekee sen niin taidokkaasti, että alat epäilemään omaa mielenterveyttäsi. Alat uskoa, että sinä olet itse narsisti.

Narsisti sanoo, mitä haluat kuulla. Vaikka narsisti ei tunne rakkautta, hän pystyy sanomaan, että rakastaa sinua. Se on tapa kontrolloida ja pitää sinut koukussa. Narsistilla on koko ajan rooli päällä, jonka avulla hän saa pidettyä sinua otteessaan ja niskan päällä. Hän esittää täydellistä ihmistä, jotta saisi sinut pikkusormensa ympärille. Kun päätät jättää hänet, muutut yhtäkkiä hänen koko maailmakseen. Hän saattaa hukuttaa sinut lahjoilla. Mutta todellisuudella tämäkin kaikki on vain osa hänen sairasta peliään ja hylkäämisen pelkoa. Takaisin ottaminen ei ratkaisi mitään vaan todennäköisesti kaikki alkaisi vain alusta, mutta vieläkin räikeämmin.

 

Muistilista narsistin varalle:

 

  1. Sinusta tehdään ”se mustasukkainen, vainoharhainen ja hullu”. Vaikka kaikki merkit olisivat räikeän selkeitä
  2. Narsisti on henkisesti sairas ihminen ja olet hänelle vain hyödyke ja et pysty pelastamaan häntä
  3. Kulissit ovat narsistille äärettömän tärkeät
  4. Narsistit ovat hyvin julkeita ja keinoja kaihtamattomia
  5. Narsisti ei hyväksy anteeksipyyntöjäsi mutta ei ikinä pyydä itse anteeksi
  6. He tietävät kaiken ja ovat parhaita ja kaikkien tulisi kuunnella heitä
  7. He kritisoivat ja arvostelevat jatkuvasti muita
  8. Narsisti ei kestä hylkäämistä tai ”pakkeja” vaan janoavat jatkuvaa huomiota ja hyväksyntää
  9. Narsisteilla ei ole huumorintajua eivätkä ainakaan osaa nauraa itselleen
  10. Emme pysty kontrolloimaan toisen todellisuutta, joten et pysty muuttamaan narsistia
  11. Hän sanoo juuri ne asiat, mitä haluat kuulla ja etenkin ihmissuhteiden alussa osaa vaikuttaa äärettömänkin miellyttävältä
  12. Älä usko sanaakaan, mitä narsisti tai patologinen valehtelija sanoo.

 

Oletko joutunut narsistin tai patologisen valehtelijan uhriksi? Jaa kipusi ja kokemuksesi <3

 

Translation: No, you didn’t brake me and you will never have me again. I’m finally free. You made me so strong you have no idea. Nothing will brake me after this. 

 

Patu

www.pauliinaolivia.fi

44 vastausta artikkeliin “Kun empaatikko tapasi narsistin”

  1. NO NYT! sait mut itkemään ja käymään elämäni ensimmäisen kunnon suhteen läpi tosissaan, miettien että onneksi en enään katso sitä vaaleanpunaisten lasieni läpi. Kaikki kuulosti niin tutulle. Olet upea ja rohkea kun uskallat tälläisen tekstin julkaista 🙂 Kiitos. Vaikka itse ”toivun” yhä yli vuodenkin jälkeen, tuntuu rohkaisevalle kun on sinun kaltaisiasi esikuvia 🙂

  2. Kyllä olen elänyt narsistin vankina. Hän oli sekä narsisti, linnakundi, huumeiden käyttäjä, peliriippuvainen, petosmies, auervaara, psykopaatti. Hän ei osannut tuntea katumusta, empatiaa, vaikka osasi oikeissa tilanteessa sen vaatiessa tirauttaa pari krokotiilin kyyneltä ja esittää.

    Kaikki tekstissäsi on kipeästi tuttua! Se kaikki melkein tuhosi mut. Se oli elämäni kovin koulu! Kaikki se hyväuskoisuus, sinisilmäisyys ja kiltteys kyllä karisi niiden vuosien aikana itsestäni pois. Oli tosi vaikea oppia luottamaan enää keneenkään…

    Minä todella salamarakastuin alussa häneen, niin hyvä hän oli puhumaan, luomaan kulissit ja esittämään hurmaavaa, rakastavaa miestä. Mutta hän oli todellisuudessa paholainen, kylmä ja todella paha häikäilemätön saasta.

    Hän lähes tuhosi mut niin henkisesti, fyysisesti (pahoinpitelyt), taloudellisesti (teki nimissäni petoksia, huiputti multa kierosti rahaa, eli siivelläni ym)

    Hänellä oli uskomaton kiero taito puhua musta valkoiseksi ja valkoinen mustaksi. Mikäli oli tilanne, jolloin mä olin saanu hänet jostain pahuudesta taas kiinni, hän sai aina ihmeellisellä silmänkääntötempulla käännettyä asiat niin et loppujen lopuks se olinki mä jonka piti pyydellä anteeks ja joka oli toiminu väärin. Lopulta en enää itekään aina tiennyt olinko mä tehny väärin ja hän olikin se viaton enkeli….

    Mä menetin kaverini, harrastukseni ja en enää ees oikeen saanu nähä sukulaisianikaan. Senkin hän teki kyllä jotenki tosi taitavasti manipuloimalla ja myös suututtamalla mun ystävät niin et he sanoivat etteivät voi enää ees nähä mua niin pitkään ku oon sen tyypin kaa. Hän rikkoi multa välit kaikkiin mulle rakkaisiin. Se oli hänen tapa kontrolloida mua. Sain kaveerata vaan niiden kaa, jotka hän oli kelpuuttanut, ts sellaset ihmiset, jotka oli mulle vaa hyvänpäivän tuttuja, joiden kaa mulla ei syntyis syvempää tunnesuhdetta. Hän ei kestäny sitä, et mä jakaisin mitään kenenkää muun kaa ku hänen. Mun piti elää vaan hälle.

    Ei ois tullu siis mieleenkää mennä esim johonki illanviettoon tms ilman häntä. Siinä olis syttyny 3.s maailmansota!!

    Esimerkkejä hänen sairaalloisuudesta:

    -Kun kävin pihalla koiraa pissattamassa koiraa, hän kyttäs salaa ikkunasta ja jos olin kattonu pihalla kännykkääni, tuli mielipuoliset kuulustelut ku tulin sisään, et kenenkäs kaa olin viestitelly! Ja sen jälkeen piti näyttää kännykkää ja lokitiedot.

    -kun tulin noin 10min (huom!! 10min) myöhemmin töistä kotiin mitä yleensä, oli hän ku tulisilla hiilillä vastassa kotona kellon kaa et missäs olin viipyny, mikä kesti, onko mulla jotakn salattavaa.

    -kun suhteen alkuaikoina vielä uskalsin käydä tanssitunneilla, hän tei testisoiton jos tiesi et tunti loppuu klo 18.00, hän soitti 18.03 ja kun en vastannu, soitin myöhemmin, noin 18.15 takas, hän huusi et miks en vastannu vaik tunti loppui klo 18.00!! Koitin selittää et enhän mä heti sieltä tanssisalista ryntää kännykkäni ääreen pukukoppiin, mut hän oli taas päätellyt et mä olin pettämässä enkä missään tanssitunnilla.. Lopulta nää AINAISET selkkaukset aiheutti sen et totesin et parempi ku lopetan koko lajini ja rupeen vaa olee kotona hänen kanssaan… Ihan sairasta!!

    -jos kävin vessas ja viivyin vähän pidempään (esim kova maha tms privaattia) oli tää taas oven takana huutamassa et mitä mä salailen siel vessassa, onko mulla puhelin siellä kun hän ei löydä mun puhelinta mistään ja nyt siellä vessas salaa viestitän jonku kaa…

    -hän asensi koneeseen kaikkii salatarkkailuohjelmia, millä seuraili millä sivuilla käyn ja semmosen ohjelman joka säännöllisin väliajoin talletti printscreen-kuvan sivuista missä oon… sanotaanko et mielipuolisen sairasta!!!

    -hän ei voinu kestää jos olin jostain eri mieltä ku hän. Mun oli aina oltava kaikessa samaa mieltä ku hän, nieltävä omat mielipiteet aina!

    -lopulta mulle selvis, et kaikki mistä hän oli mua epäilly, hän just ite oli niitä juttuja mun selän takana harrastanu!! Hänellä oli itseasias samaan aikaan monta muutakin parisuhdetta ku hän eleli mun kotona ja vahti mun elämää. Kun potkin hänet pois lopulta, oli hänellä suoraan uusi koti, naisen kaa jonka kaa hän oli ollu yhdessä jo ties kuinka kauan!! Joskus ihmettelen, miten hällä riitti aika tän kaiken pyöritykseen…

    Joku vois ihmetellä, miks joku oli niinki pitkään tommosen paskakasan kaa ku mä olin. Mulle ei ihan heti alussa paljastunu nää kaikki,se kauheus paljastui pikkuhiljaa siinä ajanmyötä. Ja siitä oli todella vaikee päästä eroon! Hän oli onkinu musta kaikenlaista semmosta hyvin arkaluontoista salaista tietoo, ja uhkaili et paljastaa ne kaikille, jos hänet jätän. Se oli ehkä suurin syy, miks oli vaikeeta jättää. Nytku vuosien päästä mietin, oon sitä mieltä et senkus vaa, kuka semmosta ois ees uskonu! Mutta nää oli just niitä keinoi millä hän piti mua otteessaan ja orjanaan. Mä todella pelkäsin. Ja pelkäsin myös mitä hän tekee mulle, pahoinpitelyjä lisää ym.. Et siinä oli kyllä suuria riskejä ja uhkia. Tiedämmehän useita ikäviä julkisuudestakin tuttuja tapauksia mitä tämmöset on tehny ku ne on jätetty: esim Sellon surma…

    Joo mutta tuttua on… Se mitä tästä sain oli valtava voima. Ensin mä murruin ja hajosin ihan pieneks mutta kun selvisin tosta kaikesta, musta tuli todella vahva ja kova ihminen. Että ei enää tuu inistyä mistään, en oo sellanen pissis joka valittaa kaikesta pienestä. Mä tiedän mitä ansaitsen ja enää en oo kenenkää kynnysmatto ja orja. Mulle ei tarvii enää tehä ku kerran vääryys, enää en konttaa ja ano kenenkään hyväksyntää. Mä rakastan itseäni enkä anna kenenkää kohdella itteeni niin paskasti. Ja arvostan myös aivan eri tavalla ku ennen hyviä ihmisiä! Annan hyville ihmisille itestäni kaiken. En pidä rakkaita enää itsestäänselvyytenä kuten ennen saatoin pitää.

    • Onkohan ollu sama mies 🤔. Kuulosti liian tutulta. Koi vastaavanlaisen suhteen 2005-2007 kun sit jätin hänen mennessä linnaan…taas

  3. Olen pahoillani kaikesta kokemastasi.

    Onneksi olit tarpeeksi vahva ihminen, jotta pystyit repimään itsesi irti maanpäällisestä helvetistä. Saat olla ylpeä itsestäsi! Ja tulet vielä kiittämään itseäsi siitä, että jostain syvältä löysit sen toimeenpanevan voiman ❤
    Toivon, että pääset narsistista täysin eroon pian! Ehkä toiveajattelua ehkä ei. Ehkä hän vielä vuosia jaksaa keksiä kaiken maailman kommervenkkejä pääsi menoksi. Pidä ja tiedän, että tulet pitämään pääsi. Pidä pää kylmänä! Koeta päästä tilanteen kuin tilanteen yläpuolelle. Muista, että narsistin tarkoitus on vain satuttaa sinua. Älä enää pienessä mielessäkään erehdy uskomaan hänen sanojaan ja syytöksiään!

    Olen kokenut hyvin samankaltaista. Eroon pääseminen oli hankalaa yhteisen lapsen vuoksi. Nyt menee jo todella hyvin, vaikka monta vuotta tuntui siltä, että olisi ehkä ollut helpompi vain tyytyä ”kohtaloonsa”. Pöly on ollut laskeutuneena 2 vuotta kahdeksasta, pitkä tie siis ollut. Päivääkään en ole päätöstäni katunut, koska jossain syvällä sisimmässäni minussa asuu taistelija. Tiedän, että myös sinussa asuu samanlainen taistelija, koska olet jo tehnyt sen suurimman kynnyksen ylityksen. Päätöksen jatkaa elämää omillasi.

    You go girl!!

    Kirjoituksesi kuulostaa tutulta, koska olen kokenut samankaltaista.

  4. Olen kokenut täsmälleen saman. Olin 9 vuotta suhteessa erittäin hurmaavan nuoren miehen kanssa. 2 vuotta sitten viimein jätin hänet hänen petettyä taas jälleen kerran. Pettämiset ym. sekoilut ja minun nöyryyttämiset olin antanut sata kertaa anteeksi, hän sai minut aina jatkamaan suhdetta sadoilla siirappisilla anelu-matelutekstiviesteillä, hän sai minut ottamaan hänet takaisin jopa silloin kun hän itse oli mukamas jättänyt minut. Jopa oma perheeni uskoi, että vika oli aina minussa. Mies manipuloi aivan kaikkia.

    Nyt 2 vuotta sitten tein sen vihdoin, että ilmoitin eron ja itse pakkasin hänen kamansa ja vein hänet pois kotoamme. Narsisti ei todellakaan olisi lähtenyt kulumallakaan, vaikka erouhkailut hänen puoleltaan olivat meillä lähes päivittäisiä, koska minussa oli aina joku vika enkä ollut hänen tasoisensa nainen (vaikka tavatessamme olin tietenkin upeinta ja täydellisintä mitä maa päällään kantaa). Narsisti tietenkin esitti eron hetkellä ettei tunnu missään, olen niin vaikea ihminen etteihän minun kanssani voikaan elää. No perinteiset anelutekstiviestit alkoivat piipittää puhelimeen jo ennen kuin pääsin takaisin kotiin. Mutta tällä kertaa tein sen erilailla, etten lukenut hänen viestejään tai vastannut niihin ollenkaan useampaan päivään…Hän ei tavallaan siten saanut sillä kertaa enää jalkaa oven väliin ja tajusi, että olen nyt tosissani. Yli vuoden hän yritti kaikkensa, vuorotellen haukkui ja ylisti minua. Haukkui minut ja ylisti uusia tyttöystäviään. Se vuosi eron jälkeen oli todella rankka. Mutta en näyttänyt narsistille tunteitani vaan esitin kylmää ja ettei ero tunnu missään vaikka se sattui sietämättömän paljon. Pääsin jaloilleni kunnolla vasta kun yhteinen asuntomme oli myyty eikä ollut mitään syytä olla yhteydessä häneen.

    Olen 35-vuotias ja sinkku mutta 100 kertaa onnellisempi nyt yksin omillani kuin suhteessa hänen kanssaan. Jostain syystä masennukseni ja ahdistukseni hävisi taivaan tuuliin päästyäni hänestä eroon, vaikka podin kammottavia sydänsuruja.

    En ole katkeroitunut, sillä suhde ja varsinkin ero opettivat itsestäni niin paljon. Löysin itseni ja kasvoin vahvaitsetuntoisesta surkimuksesta voittajaksi. Mulla on nyt yöpöydällä kirja Sata tapaa tappaa sielu. Edelleen 2 vuoden jälkeenkin työstän asiaa ja näen välillä painajaisia tuosta exästäni.

    Mutta uskomatonta lukea, että suhteessani ja narsistin käytöksessä on ollut aivan samanlaisia asioita kuin teillä. Juuri tuo jatkuva valehtelu ja että koko suku on lääkäreitä, kun toinen vanhemmista on hoitaja 😀 Niin tuttua!

    Jaksamista sulle ja kiitos kirjoituksestasi!

  5. Todella rohkea ja hyvä teksti. Elin kaksi vuotta narsistin kanssa. Hän mollasi, petti ja käänsi kaiken aina minun syykseni. Samalla hän oli aina käsittämättömän ylikontrolloiva ja mustasukkainen. Samalla hän uhkasi minua väkivallalla. Kun jätin hänet, hän ”vainosi” minua yli vuoden soittamalla, tekstaamalla yms. Usein öisin, ollen ensin hurmaava ja rakastava, sitten raivoten kun en suostunut ottamaan häntä takaisin. Sama meno jatkui minunkin jälkeeni muiden naisten kanssa ja hän on kussut elämänsä täysin. Kaikki on hänen mielestään tietenkin muiden syytä; kuten sanoit hyvin tässä, narsisti ei koskaan myönnä omia vikojaan. Jos hän sen tekee,niin kyse on näyttelystä muiden manipuloimiseksi. Minulla kesti monta vuotta päästä yli vihasta, jota tunsin häntä kohtaan. Samalla muistan sen onnen ja vapauden, kun pääsin hänestä eroon. Musta tuli uusi, paljon parempi ihminen.

    Yksi asia mua kiinnostaa; Onko exäsi reagoinut tähän tekstiin tai pelottiko julkaista tätä? Toisaalta,narsistin raivoaminen vain huvittaa kun on päässyt hänestä irti. Se mikä aiemmin hajoitti, saa vain nauramaan.

    Kiitos tästä tekstistä ja voimia. Olen sun blogia lukenut pitkään ja näistä teksteistä näkee, että vaikka olet kokenut kovia, olet selvästi menossa kohti valoa.💓

  6. Moikka!

    Ekaa kertaa kommentoin vaikka pitkään olen blogiasi lukenut. Itsekin oon kokenut henkistä pahoinpitelyä ja samaistun moneen sun kirjoittamaasi asiaan. Hienoa, kun jaksat kirjoittaa avoimesti omista vaikeistakin kokemuksistasi! 🙂

    Huomauttaisin kuitenkin, että narsismi on diagnosoitavissa oleva persoonallisuushäiriö, siis mielen sairaus. Vaikka tässä sunkin tapauksessa toinen osapuoli on lukemani perusteella ollut ihan hirveä kusipää (anteeksi kielenkäyttöni) ja varmaan narsistisiakin piirteitä hänestä löytyy, vierastan ”narsisti”-sanan käyttöä. Sitä on viime aikoina viljelty paljon blogeissa ja mediassa ja siitä on tullut muotihaukkumasana.

    Kaikissa meissä on erilaisia persoonallisuuspiirteitä, niitä kivoja ja ei niin kivoja. Mulkku on mulkku, mutta narsisti on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen, joka on saanut diagnoosin. Mielen sairaudet ovat ihan yhtä todellisia kuin fyysisetkin, eikä niiden stigmaa poisteta käyttämällä termejä ”väärissä” yhteyksissä.

    Vaikka enhän minä ole ollut paikalla enkä tiedä, onko yhteys väärä. Jos kaveri on oikeasti narsisti ja diagnosoitu, toivottavasti päätyy vielä psykoterapiaan, mistä voi olla persoonallisuushäiriöstä kärsivälle apua. Ja toivottavasti ei pääse ketään muuta satuttamaan.

    Sä vaikutat tosi vahvalta tyypiltä ja ihailen sun asennettasi. Paljon oot joutunut kokemaan, mutta uskon ja luotan että pääset tästäkin yli. Uhria susta ei saa, oot lukemani perusteella liian kova mimmi.

    Kiitos ja anteeksi, jos kommenttini oli asiaton. Sekava se ainakin oli, toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitin höpinöilläni. Toivon sulle kaikkea hyvää jatkoon, keep on keepin’ on! 🙂

    • Kiitos 🙂 Ja kyllä, kyseessä on enemmän kuin vain ”mulkku tyyppi”. :/ Mutta tiedän ja ymmärrän mitä tarkoitat. Moni leimaa entisen ystävänsä tai eksänsä liian helposti narsistiksi vain koska sukset ovat menneet vähän ristiin. Se on väärin se.

    • Anna hyvä. Maailma on täynnä diagnosoimattomia narsisteja ensinnäkin siitä syystä, että hyvin harva hakeutuu hoitoon, jolloin diagnoosi ylipäätään voidaan asettaa. narsisti ei näe itseään sairaana. Toiseksi, psykoterapia toimii vain hyvin harvan narsistin kohdalla, sen verran patologinen se persoonallisuushäiriönä on. Narsismi ei ole sairaus sinänsä, vaikka diagnoosiluokitukseen kuuluukin. Se on personaallisuuden häiriö, jonka taustat on varhaislapsuudessa.
      Narsisteja on yllämainituista syistä paljon enemmän kuin mitä tilastot kertoo. On erittäin hankalaa hoitaa tai terapioida ihmistä, joka ei hakeudu edes siihen terapiaan tai hakeutuu, mutta ei esim. hyväksy diagnoosia, ottaa sen loukkauksena ja lopettaa terapian, näkeen avunantajan syyllisenä. Diagnoosia on mm. näistä syistä hyvin hankala antaa,koska suurin osa lähtee ovet paukkuen pois vastaanotoilta.
      Jokaisessa ihmisessä on narsistisia piirteitä jo ihan selviytymisen vuoksi, toisilla myös esim. parisuhde tuo esiin itsessään asuvan pirun, sitä voi olla sanoissaan ja teoissaan paljon ilkeämpi kuin kenellekään muulle olisi. Narsisti ei kuitenkaan tunne pahaa oloa teoistaan tai sanoistaan, mutta on oppinut vuosien varrella hyväksi näyttelijäksi.
      Rohkea kirjoitus aloittajalta. Itse tunnen narsistin,joka tuhoaa pienen lapsensa elämää pala palalta.

  7. Rohkea kirjoitus, rohkea teko! Sellainen ihminen joka ei ollut tekemisissä naristin kanssa on vaikea ymmärtää sitä maailmaa, jossa joutuu elämään. Mä olen valitettavasti joutunut myös tekemisiin narsistin kanssa.

    Oikein osuvasti kirjoitit kyllä minkälainen narsisti on! On kuitenkin todella hienoa, että olet päässyt siitä suhteesta irti. Sivusta seuranneena olen katsonut kun ihminen kirjaimellisesti näivettyy suhteessa narsistin kanssa. Se on sairasta. Kun on tarpeeksi monta vuotta, tässä tapauksessa vuosikymmentä pitänyt yhtä narsistin kanssa, niin adaptoituminen tilanteeseen ja siihen sontaan mitä on vuosia kuunnellut, on niin vahva että lähteminen on mahdotonta. Aina on joku syy miksi kannattaa jäädä. Ja toisaalta kuten kirjoitit niin tarjoaahan se mahdollisuuden kokea olevansa tärkeä kun elämä on yhtä helvetin ja hyvittelyn kierrettä.

    Me ollaan jouduttu omien lasten takia rajaamaan nämä läheiset sukulaiset pois elämästä. Ollaan kyllä ei-narsistin kanssa tekemisissä, onhan hän lasten isovanhempi.

    Aiemmin olimme tekemisissä molempien kanssa, mutta kun sovitut säännöt alkoholinkäytöstä eivät pitäneet ja narsisti käyttäytyi lasten nähden aggressiivisesti minua kohtaan vihelsimme pelin poikki.

    Kyseessä kun ei ole omat vanhemmat oli tässä ensimmäinen tilanne kun narsistin todellinen luonnehäiriö kohdentuu ydinperheen ulkopuolelle. Eli kulissit kaatuivat tietyllä tavalla. Narsisti joutui nöyrtymään ja pyytämään anteeksi. Se oli pelkkää teatteria, häntä käskettiin niin tekemään, siis pyytämään anteeksi. Kyllä mullakin heräsi tietty sääli ja jos en olisi ko. ihmistä vuosien ajan jo tuntenut, olisin varmasti palannut ns. normaaliin.

    Hän ei ymmärtänyt, että meillä ei ole tarvetta kuunnella hyvityksiä ja lähteä leikkiin uudelleen. Se aiheutti järkyttävän paskamyrskyn, ei minua kohtaan vaan poikaansa. Eli mun miestä. Koska hän olis se syntipukki joka pakotti hänet anteeksipyytämään.. no asiaa on koitettu selvittää parhain päin, mutta lopputulos on se, että narsisti ei millään ymmärrä miksi hänen poikansa ei halua olla enää tekemisissä. Kerrottuaan, että on nyt 30 vuotta kuunnellut tuota p*skaa. Narsisti ei välitä.

    Me, jotka olemme rajanneet hänen käytöstä suhteessa häneen emme ole enää mitään. Nyt viha kohdistuu lapsiimme. Synttäreille ei tulla ja syy on tottakai meidän. Aiomme pitää rajoista kiinni, lapset saavat vanhempina tehdä omat johtopäätökset asioista. Meidän tehtävä on kuitenkin suojella lapsia tällaiselta käytökseltä. Me aikuiset kestämme sen ja voimme tukea toisiamme, lapset ei ymmärrä. Eikä tarvikaan.

    Narsismi on sairaus ja vain harva siitä parantuu. Tämä esimerkki kertoo siitä kuinka se vaikuttaa sukupolvelta toiselle.. Jonkun on pakko laittaa rajat jos haluaa itse selvitä narsistin kanssa.. Siitä joutuu maksamaan hinnan, mutta se on ainakin itselle osoittautunut sen arvoiseksi.

  8. Niin tuttua! Ensirakkauteni oli narsisti,olin 14 vuotias ja hukkasin nuoruuteni hänen kanssaan. Eroon pääsin vasta parikymppisenä ja siitä on nyt 7 vuotta. En ole vieläkään päässyt yli ja ajoittainen katkeruus vaivaa, hän vei niin.paljon. usein mietin kuinka erilaista elämäni olisi, jos itsetuntoani ei olisi romutettu niin aikaisin. En vieläkään uskalla kertoa asiasta julkisesti.

  9. Kiitos kirjoituksesta, minulla myös samanlaisia kokemuksia. Hullaannuin alussa miehestä täysin. Ostimme yhteisen asunnon,menimme naimisiin,teimme lapsen. Jälkeenpäin ajateltuna merkit oli ilmassa koko ajan,mutta en nähnyt niitä. Puolitoista vuotta olen miettinyt miten pääsen hänestä eroon ja
    huomenna saadaan lapseni kanssa vihdoin avaimet uuteen kotiin. Monta kertaa on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja tyytyä vaan tähän. Syvät arvet jättää,mutta uskon että tästä jatketaan vain entistä vahvempana.

  10. Todella hyvä kirjoitus. Olet rohkea kun uskallat kertoa asiasta blogissasi!
    Meillä on lähipiirissä samanlainen tapaus, en itse uskalla käyttää sanaa narsisti, mutta narsistin piirteitä hänellä vahvasti on. Melkein kaikki tekstissäsi täsmää häneen. Voisin melkein veikata sinun puhuvan hänestä, ellen tietäisi toisin. On raskasta seurata sivusta, kun aina uusi nainen joutuu hänen pauloihinsa ja sama, tuttu kuvio käynnistyy. Uusi nainen on aina jo valmiina, kun edellinen suhde päättyy. Kaikki on ihanaa, elämää suurempaa rakkautta, kunnes alkaa tuo toisen rajoittaminen, pahan puhuminen hänestä jne. Kaikki on tosiaan aina toisten syytä, kulissit äärettömän tärkeitä. Aivan sama, riittääkö rahat mutta autot, sisustus ja vaatteet pitää olla aina viimeisen päälle, omalla tavallisella työllä rehvastellaan kuin se olisi hienoin johtajan pesti mitä olla saattaa. Aivan käsittämättömistä asioista valehdellaan, asioista joilla ei ole kellekään muulle mitään merkitystä, mutta näitä valheita vain pääsee suusta milloin harrastuksista, milloin mistäkin. En usko lähtökohtaisesti enää mitään, mitä hän puhuu koska suurin osa on valhetta. Olen ottanut suuren etäisyyden häneen, vaikka eroon en koskaan pääsekään koska kuuluu tosiaan lähisukuun. Surullisinta on, että tässä kuviossa on mukana myös lapsia. Mutta mitä vähemmän ollaan tekemisissä, sitä paremmin itse voin.

  11. Hieno ja todella rohkea kirjoitus! Näistäkin asioista vaietaan ehkä liikaa eikä kehdata puhua. Tuohan kuulostaa liiankin tutulta.. Itse tuhlasin elämästäni 7-8 v. tällaiseen ihmiseen. Ja vielä parhaimmat nuoruusvuodet. Menetin vuosien aikana kokonaan itseni ja nyt sitten opettelen millainen ihminen olen ja mistä pidän. Elin vuosia pelossa ja vihasin viikonloppuja koska silloin puolisko oli viihteellä. Ja siitähän ei hyvä heilunut sitten takaisin tullessa. Periaatteessa mieli ei päässyt lepoon hetkeksikään. Sen seurauksena alkoi erilaiset terveydelliset ongelmat, joille ei löytynyt selitystä ennen kuin pääsin suhteesta eroon ja sain avuksi mieliala- ja paniikkilääkkeet. Kaikki läheiset yrittivät saada silmäni avautumaan onnistumatta siinä. Vihdoin yli 2v sitten muutin omilleni. Best decision ever! Nykyinen suhteeni saa osumaa edelleen välillä tuon suhteen ”traumoista” mutta mieheni onneksi ymmärtää. Kyllä se aika kummittelee mielessä vahvasti varmasti koko lopun elämää, mutta sen kanssa oppii olemaan. Sitä voi vain ihmetellä miten on voinut olla niin typerä.

    Ps. kirjoituksesta tuli aika sillisalaatti. Liian paljon ajatuksia ja kokemuksia. 🙂

  12. Joku tuolla kirjoitti aiemmisaa kommenteissa et narsisti pitäs saada psykoterapiaan ja hoidetuksi näin. Olen kuullut tutulta psykologilta että valitettavasti narsismi on sellainen sairaus että ihmiset jotka sitä sairastavat, ovat niin sairaudentunnottomia että hoito olisi hyvin tehotonta. Parantumiseen tähtäävää terapiaa kun ei voi ihmisen aivoihin kipata millään vaan ihmisen täytyy itse ensin tajuta tilansa ja haluta hoitoa. Narsistihan ei itse ikinä ole sairas, viallinen tai häiriintynyt vaan hän on oikeessa ja täydellinen, muut väärässä.

  13. Onnittelut, että olet päässyt eroon tuosta suhteesta ja kiitos, että uskalsit kirjoittaa siitä näin rehellisesti. Tutulta kuulostaa tämä tarina. Entinen poikaystäväni oli alussa maailman ihanin ja palvoi maata jalkojeni alla. Olin niin kaunis ja fiksu ja ihana ja hurmaava ja yksinkertainen kaikkea, mitä hän oli aina toivonut. Pikkuhiljaa minusta alkoi kuitenkin löytyä vikoja – piti pukeutua eri tavalla, värjätä hiukset, käyttäytyä eri tavalla jne. Ja minä tein kaiken mitä hän toivoi! Hän oli saanut minut johonkin ihme koukkuun kaikilla vähättelyillään ja lyttäämisillään, että aloin uskoa, että minun tulisi muuttua juuri hänen toiveidensa mukaiseksi, jotta kelpaisin. No en tietenkään ikinä kelvannut kuitenkaan, vaan aina oli jotakin muuta mitä piti muuttaa tai mitä tein väärin. Lopetin jopa ammattitanssijan urani, koska hän sai minut uskomaan, etten oikeasti ole hyvä tai että voisin pärjätä. Missä olisinkaan nykyisin ilman tuota suhdetta?! Hän myös petti minua tietysti ja puuhaili selän takana kaikenlaista, mutta enhän minä sitä tietenkään sinisilmäisenä osannut nähdä ennen kuin todisteet työnnettiin kunnolla silmille ystävien toimesta. Hän osasi aina reissujensa jälkeen selittää kaiken ja oli taas minua kohtaan maailman ihanin. Eroprosessi kesti pitkään ja tuona aikana hän muun muassa kosi minua kahdesti. Onneksi olin kuitenkin jo siinä vaiheessa sen verran vahva, etten suostunut. Jos hän olisi kosinut hieman aiemmin, olisin varmasti sanonut kyllä. Onneksi ystäväni näkivät jo pitkään ennen minua millainen mies hän todella oli ja he tukivat minua eron aikana. Toipuminen tuosta suhteesta kesti kuitenkin vuosia ja olin sinkkuna tuon suhteen jälkeen viisi vuotta. Todella tarvitsin sen ajan toipumiseen, jotta olin valmis aloittamaan puhtaalta pöydältä uuden seurustelusuhteen. Tuo mies sai minut niin romuksi ja itsetuntoni oli niin pitkään aivan maissa. Nyt suhteesta on 10 vuotta ja olen mielestäni toipunut hyvin. Mutta silti välillä ajattelen niitä aikoja ja mietin, miten vihainen olen hänelle edelleen. Hän pilasi minulta monta vuotta tuhoamalla itseluottamukseni.

  14. Ihan täysin sattumalta aloin lukemaan tätä tekstiä. En ole siis koskaan lukenut sun blogia. Hassua, että juuri nyt satuin lukemaan tämän. Tää teksti olisi voinut olla mun kirjoittama. Sanasta sanaan. Elin vuosia tällaisessa suhteessa. Valitettavasti meille ehti syntyä lapsikin. Joka toisaalta pelasti minut, koska tajusin että minua voi vielä kohdella kun paskaa mutta lastani ei niin kohdella ja jätin hänet. Eikä se edes ollut vaikeaa, mitta tuli vain täyteen. Hän ei tosin tehnyt siitä helppoa, edelleen hän sotkeutuu elämääni ja kokee olevansa oikeutettu siihen. Lapsi häntä ei kiinnosta 🙁 me olemme vahvoja naisia ja tuo loppu translation tiivisti kaiken ! Olemme vahvoja nyt, turhan kovan koulun läpi käyneitä. Mutta ehkä meidän empaattisten ja ’liian kilttien’ ja jollain tapaa naiivien ihmisten täytyy käydä tällainen paska läpi oppiakseen sen ettei anna käyttää itseään hyväksi ja löytää omat rajansa. Ainakin minun kohdalla näin. Kaikkea hyvää sinulle 💜

  15. Kovin tutulta kuulostaa. Lopulliseen eroon päätyminen tuollaisen ihmisen kanssa on valitettavan hankalaa, hän aina saa puhuttua itsensä kuulostamaan syyttömältä. Pitkän eroharkinnan jälkeen sain itse viimein lopetettua muutaman vuoden suhteen mieheen, jolla oli narsistisia piirteitä. Vielä nytkin, pari vuotta eron jälkeen, mies kertoo kuinka on yhä rakastunut ja haluaa palata yhteen. Onneksi olen päässyt suhteesta täysin yli, enkä voisi enää ikinä kuvitella palaavani hänen kanssaan yhteen tai sekaantua kenenkään, joka käyttäytyy samalla tavalla.
    Toivottavasti kaikki tuollaisessa suhteessa jumissa olevat saavat revittyä itsensä tuosta tilanteesta pois, vaikka se vaikeaa onkin.

  16. Vähän hämmentää. Sanoit aiemmin että erositte eksänne kansa hyvissä väleissä ja että hän vahvisti itsetuntoasi, ja nyt tämä teksti. Tosin tiedän, että joskus silmät aukeavat vasta myöhemmin. En siis tuomitse, kysyn vain. Voimia, ero oli varmasti oikea ratkaisu ja ihailen voimaasi kaikesta huolimatta.

  17. itse olen elänyt n.5 vuotta narsistin kanssa joka käyttää niin fyysistä kuin psyykkistäkin väkivaltaa. Hän ei juo alkoholia lainkaan (uskonto ja kulttuurisyistä), joten kaikista kauheuksista ja nöyryytyksistä mistä olen hänen käsissään kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti kärsinyt mikään ei selity edes sillä että olisi ottanut liikaa. Puolisoni, kuten sinunkin ex, valehtelee myös jatkuvasti.

    On mahtavaa että pystyt puhumaan näistä asioista ja kokemuksistasi, se todennäköisesti tulee auttamaan sinua eteenpäin tästä selviytymisessä <3
    minä itse en siihen ole pystynyt.
    joskus vuosia sitten yritin puhua, mutta mies oli niin hurmannut kaikki olemuksellaan ja lahjoilla, että huomasin ettei minua edes taidettu uskoa joten päädyin olemaan hiljaa. Melko hyvin olenkin pystynyt työntämään asioita taka-alalle, tuntuvat suurimman osan ajasta ikäänkuin vain pahalta unelta, kunnes taas koittaa seuraava kerta tai jokin palauttaa asiat mieleen. nöyryytykset ja pahoinpitelyt ovat omalla kohdallani olleet sellaisia laadultaan etten pysty enkä halua niistä ääneen edes puhua..tästä syystä en ole hakeutunut mihinkään vertaistukiryhmiinkään koska en kestä elää kaikkea sitä uudestaan läpi
    En jaksa juurikaan tavata edes ystäviä enään saati harrastaa yhtään mitään, mieheni vie suurimman osan energiastani.

    miksi kaikin tavoin pahoinpidelty nainen jää suhteeseen, tätä olen miettinyt enkä tiedä vastausta, sen kun tietäisi! Ennen tätä suhdetta en itsekään tajunnut naisia jotka jäävät, pidin heitä vähän yksinkertaisina kun ehdoin tahdoin jäävät sellaisen miehen kanssa. nyt olenkin yksi heistä.
    Kai ne on ne kuuluisat hyvät hetket jotka saa aina toivomaan parempaa vaikka järki sanoo että "siinäs toivot".
    Koen että asiani ovat kuitenkin paremmin kuin ennen siinä mielessä että nyt en enään syytä itseäni siitä mitä hän minulle tekee/kohtelee. tuntuu kuin jokin uhma häntä kohtaan alkaisi nostaa päätään pikkuhiljaa..

    miten päädyin kirjoittamaan tänne ? löysin blogin kun etsin hyviä ruokavalio ja treeni ideoita googlen avulla, kuulin taas illalla olevani liian reitevä ja isoperseinen, voisin kuulemma olla kaunis jos jalkani vain olisivat hoikemmat ja takapuoleni pienempi (lukuisten muiden vikojeni lisäksi).

    olet kaunis ja älykäs nainen, olen niin onnellinen puolestasi että pääsit eroon narsistisesta exästäsi. olet voittaja 🙂 muista että mitä enemmän elämä potkii kerralla, sitä suuremmin se myös palkitsee vastapainoksi hetken päästä. <3

  18. Tosi hyvä teksti ja narsistin piirteet kuulostavat niiiin tutulta. Puolisonani minulla ei tällaista ole, mutta siskoni. Isosiskoni. Minä empaatikko, hän narsisti. Monen monta vuotta olin hänen tallottavana, mutta vihdoin viimeisen vuoden ajan, olen vihdoin ymmärtänyt tilanteen enkä enää ole hänen pompoteltavissa. Monet tekstisi esimerkit kuulostivat erittäin tutuilta.
    Siskosta kun on vaikea päästä eroon kokonaan. :/ Onneksi asumme nykyään eri paikkakunnilla, joten meidän ei ”tarvitse” tavata niin usein. Mielelläni siskon kanssa olisin enemmän tekemisissä, mutta en tuollaista käytöstä itseäni kohtaan enää salli.

    Ps.oot huippu Pauliina, Kuuma!! 👌

  19. huh. mä oon ennenkin sulle kertonut,kuinka musta tuntuu että sä kirjoittaisit mun tuntemuksista. mutta nyt,että ihan kun kirjottaisit mun elämästä.
    muhun ei enää koske,mutta mua oksettaa. voin pahoin ja alkaa ahdistamaan kun ajattelenkin mun entistä elämää,josta on jo 8vuotta.
    Narsisti silloin,säännösteli mun vierailut mun vanhempien luona. mun piti kuukautta aiemmin ”anoa” vapaa viikonloppu häneltä,että saan käydä toisella paikkakunnalla vanhempieni luona.
    Kuljin kahdella bussilla kouluun. Auta armias jos niistä jompikumpi oli myöhässä,enkä ollutkaan kotona samaan aikaan kun aina ennen. Tykitystä ja pommitusta viesteillä.
    Mun kaverit oli paskoja. Huoria. Kevytkenkäisiä yms. Niiden miehet oli ihan mitättömiä paskoja häneen verrattuna.
    Täytin 18,ensimmäistä kertaa baariin ja sillä luvalla,että mies on oven edessä hakemassa mua heti kun klo lyö 12. kello löi,mies oven edessä,mun korkkarin kantalappu sanoo sopimuksen irti ja vedän lipat. hän joutuu häpeämään koska olin niin kännissä että kompuroin. mitä?! kantalappu irtosi ja kenkä luisti,silti uskoin että se johtu mun kännistä,vaikken muutamaa siideriä enempää juonutkaan.
    vihdoin ja viimein kun ero tuli,alko täysi tuhoominen mua kohtaan.
    soittoja sosiaaliviranomaisilta,jotka oli sitä mieltä,että olen raskaana ja käytän huumeita,kesken koulupäivän niihin vastailin että näin ei ole,isältäni sain voimaa sanoa sossuille että jos tää ralli jatkuu,teen rikosilmoituksen. perättömät sossusoitot loppu. sen jälkeen alko soittelu mun vanhemmille,kuin mä narkkaan ja teen vaikka mitä paskaa. samoin kavereille,panen niitten miehiä ja puhun niistä paskaa. osan ystävistä menetinkin,joku soitti itku kurkussa että onko tosiaan näin. samalla kun mä ite paloin loppuun ihan täysin. kokoajan se mies oli kuitenkin mun selän takana pannu/tapaillu alaikäsiä tyttöjä,ja mä olin se joka petti sitä olevinaan mun kotireissulla ymym. se vei multa katon pään päältä,ei antanu mun tavaroita ennenkun sain maksettua sille jonkun tietyn summan mun läppäristä esim,tai saanu omaa kämppää. mun voimat palo ihan täysin. jostain mä kuitenkinsain sitä voimaa,ehkä niistä ystävistä jotka ei uskonu sitä kaikkea paskaa mitä se suolti. ja nyt mä oon tässä. miljoona kertaa vahvempana. Edelleen se ihminen koittaa päästä kyselemään mun kuulumisia,jamusta on ihan vitun buueno sano sille,että mulla ei oo sille mitään kerrottavaa.luulen,että se ei ole saanu elämässään mitään aikaseks,toisinkun minä. mulla on täydellinen mies,oma talo ja voin vetää punkkua sillonkun haluan,ilman että kukaan kiikuttaa mua aa-kokouksiin koskaoon alkkisnarkkarinarsisti-mitä näitä nyt on.
    mutta. olen vahvempi. nykyään se oon minä,joka rulettia pyörittää,jos pyörittää.
    Jos haluat sielunsiskoa,tiiät mun spostin.

  20. Olin hyvin rikkinäinen ja löysin ihmisen, jonka kanssa olen vieläkin. Kohta kaksikymmentä vuotta olemme olleet yhdessä. Ensimmäiset vuodet menivät aika lailla miehen ryypätessä, toki itsekin kävin hänen kanssaan ulkona, joskus harvoin kaverini kanssa, josta tunsin suurta syyllisyyttä.” Mene vain, en minä sinua estä, mutta eikö ole turhaa sinun mennä kun minä vasta olin ja säästyisi rahaakin.” Riideltiin usein, huutamalla. Sain kuulla olevani hullu ja mielenvikainen ja sairaalloisen mustasukkanen. Mitä hän sille voi, että naiset tulevat pussailemaan baareissa tai hänen pitää kokeilla kuinka isot tissit jollakin on, kun naisen mies kehottaa. Minussa oli vika kaikkeen. Osasi hän olla ystävällinen joskus ja meillä oli hauskaakin yhdessä. Päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka monet itkut on itkettykin. Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia, mieskin oli rikki. Hänet oli petetty ja jätetty, häneltä oli kuollut rakkaita. Hänen ongelmansa olivat kuitenkin aina suurempia kuin minun. Tulin raskaaksi ja mieheni meni samana päivänä pettämään minua, kyllä hän kelpaa muillekin kun minulle. Meni monta kuukautta, kunnes hän yksi ilta tunnusti minulle. Voi sitä surun ja itkun määrää. Puhuimme asiat selväksi ja jatkoimme matkaa yhdessä. Pettäminen muistutti kuitenkin monta vuotta itsestään minua ja oli vaikeaa rakentaa luottamusta uudelleen.Elimme välillä onnellista perhe-elämää, kunhan mies vain sai kulkea miten haluaa. Tämä tarkoitti siis enimmäkseen ryyppäämistä, minun kontolleni jäi lasten hoitaminen tai hoitopaikan järjestäminen, jos olin työvuorossa, kun hän päätti lähteä reissuilleen. Itse jäin pikkuhiljaa vain olemaan kotiin, ei jaksanut lähteä mihinkään, kun se aina oli niin hankalaa. Minusta kuulema tuli tuttavien mielestä tylsä ihminen. Oli aikoja jolloin en uskaltanut lähteä lasten kanssa ulos pulkkamäkeen, koska pelkäsin miehen lähtevän ryyppäämään sillä välin. Sairasta, eikö? Itse rakensin vielä omassa päässäni maailmaa hänen mukaisekseen, joustaminen on hyvä asia. Nyt tässä kohtaa joku miettii, että miksi olemme vieläkin yhdessä. Koska minä rakastan häntä. Kuulostaa oudolta mutta niin se asia vain on. Me kyllä erosimme. Minulla tuli mitta täyteen kolmentoista vuoden jälkeen. Hän oli itse jättämässä minua ihastuksensa takia, josta ei loppujen lopuksi tullut mitään. Hän oli hyvin raivoissaan kun pyysin häntä muuttamaan pois, hän tuli keskellä yötä raivoamaan minulle kun olni nukkumassa. Sylki lensi hänen suupielistään ja hän oli hyvin hurjana. Hänellä kun oli vielä avain vanhaan kotiinsa. Sinä yönä säikähdin kunnolla. Meidän vain piti muuttaa erilleen, mutta näytti väistämättä siltä että ero olisi lopullinen. Hän oli varma että minulla on joku toinen, vaikka itseähän oli minua alunperin jättämässä toisen naisen vuoksi. Hän ihastui vielä toiseen naiseen ja oli ihan varma, että naisella oli myös tunteita häntä kohtaan, näin ei loppujen lopuksi kuitenkaan ollut, vaikka nainen antoi ensiksi niin ymmärtää. Kaiken tämän ajan minä olin taustalla ja hän kertoi minulle kaiken. Puhuimme, puhuimme ja puhuimme, ihan kaikesta. Riitelimme ja itkimme molemmat. Meni melkein vuosi riidellessä ja sitten eräänä päivänä kaikki oli ohi, kaikki katkeruus oli päästetty ilmoille. Aloimme viettää hyvässä hengessä toistemme kanssa aikaa, nauraa yhdessä. Pidämme samoista asioista, joten yhteistä tekemistä löytyy. Mieheni juo nykyään harvoin ja jopa kysyy minulta eikä vain häivy. Tosin edelleenkin hänestä paistaa se, että hänen asiansa ovat aina tärkeämpiä ja hänellä on aina kaikki huonommin, mutta yhä enemmän hän alkaa nähdä maailmaa myös muiden silmin. Hän on aina omasta mielestään oikeassa ja kritisoi helposti muita, tuntemattomiakin. Minä vaan en ole moksiskaan ja osaan kyseenalaistaa hänen ajattelunsa niin, että hän itsekin alkaa miettimään, että olikohan tuo ihan aiheellista. Itsekäs hän on, ensiksi pitää ostaa itselle kaikki, ennen kuin lapselle esim.joululahja. Ja äidilleenkin hän aina valehtelee sujuvasti raha-asioistaan, että ne ovat huonommin kun ovat, koska niin hänellä jää rahaa enemmän omiin harrastuksiinsa kun äiti auttaa. Hän ottaa minut tänä päivänä paremmin huomioon ja kohtelee minua paljon paremmin kuin joskus. Suurimman osan ajasta elämämme on onnellista yhdessäoloa. Meillä on omat asunnot ja näin saamme omaa aikaa, jos siltä tuntuu. Minun piti oppia elämässäni se, että minun ei tarvitse luopua elämästäni hänen takiaan(tosin viihdyn hyvin kotona ja mielellään yksin) ja hänen piti oppia se, että ei ole ainoa ihminen maailmassa, ja minun lähtemiseni ei tarkoita sitä ettenkö tulisi takaisin. Ja kuinka mukavaa on etsiä todisteet siihen, että hän on väärässä. Anteeksi pyytäminenkin alkaa tänä päivänä sujua, tosin monesti hän ilmoittaa ettei mitään anteeksi pyytämistä ole vaikka olisikin. Perustelemalka asiat, hänkin saattaa muuttaa kantaansa. Oikeastaan olen tällä hetkellä hyvin onnellinen, tosin perhe on minulle tärkeä ja toivoisin vielä jonain päivänä meidän asuvan saman katon alla. Viisi vuotta ollaan eri osoitteissa asuttu, enkä ole koskaan kenellekään tätä kaikkea kertonut. Paras ystäväni tietää ison osan, muttei kaikkea. Ja älkää tuomitko minua,meitä, sillä tämä elämä sopii minulle ja päivääkään en vaihtaisi pois 😊 ja tää teksti voi olla vähän sekava, mutta ymmärrätte pointin

  21. Tosi hieno kirjoitus kuin olisi omasta menneestä elämästä kirjoitettu. Omassa tarinassa ex-mieheni oli vielä alkoholisti ja hänen omasta mielestään ei se ollut mikään ongelma.
    3.1.2017 tulee 2-vuotta kun sain ex-mieheni muuttamaan pois kaikki pakkasin hänelle valmiiksi, hän ei itse pakannut mitään.
    Olimme 13-vuotta yhdessä siitä 8 vuotta aviksessa.
    Elämä oli ylä ja alamäkeä ja olin monta kertaa sanonnut että me erotaan mutta hän sai jotenkin aina puhuttua asian ympäri. Mutta sitten tuli vuosi 2014 ja minulta löytyi rintasyöpä ja ajattelin että tästä kun selviän haen lopullista eroa miehestäni.
    Syöpähoitojen aikana hän osasi olla vielä v..mäisempi kun ikinä ketään. Kun hoidoista johtuen tukka oli lähtenyt ja naama oli turvonnut hän sanoi minulle näytät ihan karseelta että tee ittelles jotain. Ja kerran sitten hän sanoi että kun syövän saa niin siitä alkaa loppulaskenta ja heilutti etusormeaan ja sanoi tiktak tiktak. Ajattelin että et vaan tiedä kenen loppulaskenta alkaa. Hain eroa ja painostin häntä etsimään oman asunnon ja onneksi se sitten löytyi.
    Sain oman elämän, ystävät ja sukulaiset takaisin.
    Pikkuhiljaa alkaa helpottaa mutta kyllä elämä on nyt ihanaa !!!!!

  22. Todella hyvä kirjoitus.. vastaava parisuhde ollut itsellä yli 10 vuotta ja neljä lasta sen seurauksena.. onneksi pääsin irti.. tällä hetkellä psykoterapia pyörii ja yritän päästä jaloilleni.

  23. Olen elänyt narsistin kanssa kahdeksan vuotta. Sinä aikana itsetuntoni on hajonnut, olen saanut itse epävakaan persoonallisuuden piirteitä ja työelämästäni on tullut täysin rikkonainen. Olen luhistunut. Puolisollani on vankkumaton ihailijakunta, jonka taakse hän on taitava piiloutumaan ja olen saanut osakseni keittiön ovelta käskyn häipyä, kun hänellä on vieraita. Nämä vieraat lausahdukselle hymyillen. Itkin siinä henkisesti alasti, nöyryytettynä. Aikuinen nainen. Voimat lopussa, vaikka mnulla on ystäviä, jotka yrittävät saada minua tästä raunioittavasta suhteesta irti..miten korjata oma mieli tuhoisan elämän jäljiltä, jossa kaikki on ollut valetta ja vain puolisoni omakuvan pönkittämustä. Hauraan, tatuoidun, ison partaisen miehen passaamista, joka odottaa saavansa ihmisiltä kaiken ja voivansa pelata heillä miten haluaa näiden lampaiden määkiessä tyytyväisenä. Minäkin. Minä näen totuuden, mutta olen liian heikko tällä hetkellä lähtemään.

  24. Pelon ilmapiiri on läsnä vaikka mies on eri asunnossa. Pelkään viestejä joita hän lähettää vaikka kiellän. 2 vuotta on off on tullut jo kerran päätökseen mutta menin takaisin suhteeseen. Emme asuneet koko aikana yhdessä. Tunnen etten ole vapaa vaikka olen tehnyt selväksi etten jatka. Mistä tämä pelko johtuu? Hän ei tee fyysistä pahaa vaan on koukuttanut minut jollain oudolla tavalla. Pelkään että jos en näe hänen lähettämiään viestejä niin hän pääsee minun huomaamattani vahingoittamaan minua. Olen fiksu ihminen, empaatikko myös. Kuitenkin tämä 2 vuotta on eristänyt minut todellisesta elämästä ja sinnittelen omilla voimillani joten kuten. Aivankuin eläisin kuplan sisällä ja todellisuus on ulkopuolella. Tiedän kuuluvani sinne mutta en pääse läpi. Haluan vapauteni ja pelon poistuvan! On kuitenkin jokin puuttuva palanen jota en ymmärrä. Poliisi sanoi jatkuvien viestittelyjen täyttävän vainoamisen piirteet mutta yhä olen siirtänyt lähestymiskiellon hakemista.

  25. Hyvä kirjoitus, joka sai ajattelemaan! Minua itseasiassa pelottaa, että olisin itse narsisti.. Mutta se ei taida pitää paikkaansa, sillä narsisti ei varmaan huolehtisi tällaisesta. Mutta pohdin, että semmoisella tiedostomattomalla tasolla saattaisin olla manipuloiva, esim. Jos minulla on huono olo, projisoin sitä herkästi ihan huomaamattani ulkopuolisiin. Ja juuri siten, että he kokisivat olevansa huonompia. Pyydän tietenkin anteeksi jälkikäteen, kun tajuan asian, mutta tämä piirre on kyllä hyvin ärsyttävä ja lapsellinen! Ja jotenkin mietityttää kovasti se, että missä menee narsismin raja? Kaikissa ihmisissä varmasti on narsistisia piirteitä jossain määrin.. jollain tavalla narsistin piirteet ovat hyvin inhimillisiä ja sairraalloisia yhtä aikaa. Mikä tekee ihmisestä siis narsistin?

  26. Löysin tämän aivan vahingossa, ja kokemukseni aika vahvasti samanlaisia, sillä erolla että 15vuoden jälkeenkin olen saman ihmisen kanssa…
    Elämä ei aina kohtele reilusti kaikkia, yleensä en edws puhu tästä asiasta koen että kukaan ei usko minua vaikka siitä kertoisin koska mies on saanut itsensä näyttämään niin kunnolliselta etteihän hän tee koskaan mitään väärää vaan on kunnon mies..

    Olin silloin 15vuotias kun aloimme olemaan yhdessä, aluksi oli tunne ettei tästä tule mitään, hän takertui lujaa ja heti ekan tunnin aikana tunnusti jo rakkauttaan, hieman säikähdin sitä, kunnes eräänä kertana lähdimme ulos, olin kuumeessa mutta tahdoin lähteä jolloin tästä takertumisesta sain tunteen että hän pitää minusta huolta ja rakastaa. En tahtonut jättää häntä vaan rakastuin itsekin.

    Menetin paljon ystäviä, myös ne joidenka kanssa olin ollut ystäviä pienestä asti.
    Hän oli äärimmäisen mustasukkainen, missään en voinut mennä tai pelkästään kavereiden kanssa olla hänen täytyi olla mukana, mutta hän oli ja meni miten tykkäsi hulluintahan oli että hän oli ja meni myös minun silloisten tyttöystävieni kanssa, joka oli mielestäni ok. Koska olivathan ne minun ystäviäni mutta oli silti vähän outoa..

    Viiteen vuoteen mahtui paljon kaikenlaisia sekoiluja, joista hän osasi puhua itsensä ulos aina ja minä tietysti uskoin..
    Miten monet kerrat yritin hänet jättää jolloin hän uhkasi aina itsensä tappaa, enhän minä nyt voinut tuollaista harteillani kantaa jos hän olisi tehnyt sellaista..
    Sitten tuli päivä kun hän kosi minua, sielu pelkäsi vastata myöntävästi mutta vastasin silti.
    Selvitin tilanteet omassa päässäni näin ”riidat pitää osata sopia, ei joka napsahduksesta voi erota” ja niin jatkoin, kosinnan jälkeen sainkin pian tietää olevani raskaana, jolloin tilanne muuttui vielä huonommaksi.. koska olinhan itekseni tietysti raskaaksi tullut hänellähän ei tietystikään ollut mitään tekemistä tämän asian kanssa… miksi hänen olisi täytynyt rajoittaa elämäänsä tai ns. Aikuistua koska minä olin raskaana.. Yritin häntä jättää silläkin välin moneen kertaan aina sama juttu.. tapan itseni jos sä lähet tai jättää lainansa maksamatta että äitini joutuisi sen maksamaan, en voinut taas lähteä, en voinut jättää äitiä maksamaan hänen lainojansa.
    Menimme naimisiin ja poika syntyi…
    Enhän voinut häntä jättää koska minun vanhempani oli maksanut meidän häät.. ”kyllä minun täytyy jaksaa muutama vuosi koska en maksanut itse häitäni, olisi vanhempieni rahat mennyt hukkaan” kolme vuotta lisää kituuteltuani odotinkin jo toista lasta, eihän mieheni ollut osallistunut ensimmäisenkään hoitoon ja oli jo toinen tulossa.poika meni vanhemmilleni siksi aikaa kun minä olin sairaalassa, hyvä kun mies edes kävi poikaa sielä katsomassa, eihän hän jaksanut rankan työpäivän jälkeen nyt lasta katsoa, pääsi hän sentään synnytykseen mukaan josta hän sitten lähtikin hyvin pian kotiin.. että se siitä, isoveli kävi pikkusiskoa katsomassamummin ja paapan kanssa, koska eihän isällä ollut aikaa.
    Sairaalassa oli sitten mahdollisuus että oltaisiin saatu olla koko perhe samassa huoneessa vierihoidossa , ei miestä kiinnostanut sekään.. Äitini haki tyttö vauva ne ja minut pois sairaalasta koska mies ei töiltään päässyt.
    Yöt sain valvoa ihan keskenäni ja tietysti oli väärin että minä nukuin päikkärit lasten kanssa koska hän ei voinut nukkua, koska oli niin väsynyt töistä.. asuimme talossa jossa todettiin sitten hometta, jouduimme evakkoon, mies toki jäi homeiseen taloon, saihan hän taas olla rauhassa eikä tarvinnut perheestä välittää.
    Masennuinhan minä… 4kk tyttären syntymän jälkeen minulle todettiin masennus ja paniikkihäiriö.
    Joka tietysti oli tekaistu tauti, esitin vain..
    Hetken päästä naapuriin muutti mies jona vietti aikaa lasten kanssa jossa sivussa mieskin rupesi viettämään aikaa omiensa kanssa ja siinä kohtaa taas uskoin että tästä tulee taas jotain…
    10vuoden yhteiselon jälkeen muutimme toiseen paikkakuntaan mieheni petettyä minua, josta myös katkeroiduin todella paljon mutten tiedä miksi en lähtenyt kun viimein oli tilanne se että tää paska oltaisiin saatu päätöseen.. luulen sen johtuneen osittain masennuksesta, mutta myös taas siitä että hän kiristi taas minut jäämään, velat jää äidilleni maksettavaksi jos lähden..

    Vihasin häntä, mutta uudella paikkakunnalla asuessamme ostimme talon, itekseni tuumin että en näytä hänestä eroon pääsevän niin kai se on ihan sama… rakensin v ankilaani sitten kovemmat muurit josta ei ihan taas niin vaan pois päästäkään..

    Meidän asuessamme uudessa omakotitalossa petin häntä, muttei tästä tullut loppua vieläkään…
    Itse kärsin, lapset rakastaa isäänsä ja nauttivat tämän seurasta vaikka pojalle hän on todella julma jonka vuoksi poika kärsii kamalista itsetunnon oireista, ei tunne riittävänsä, sama kuin itsellä…

    Itsetuntoni rupeaa palaamaan ja olen vahvempi, en vain pakokeinoa ole vielä löytänyt, koska siis emme omaa avioeroa ja velkaa on ihan liikaa… odotanko vielä vaan… enää en oikein tiedä mitä omassakaan pääsääntöisesti liikkuu… mutta tätä kun on katsellut puolet elämästänsä ei tiedä paremmasta mitään… kun on kouluelämänsäkin ollut kiusattu..

    Ahdistaa käydä psykologillakin kun itsestä tuntuu kuin vaan välittäisi eikä elämälleen tee mitään…

    Tällainen minun tarinani joka vain tuntuu jatkuvan…

  27. Aivan kuin itse olisin kirjoittanut. Mun tapauksessa tyyppi oli loppu tietämäni mukaan neljän naisen kanssa samaan aikaan kihloissa ja ainakin yksi naisista raskaana. Se sekoitti jo omassa päässäänkin mitä oli tehnyt kenenkin kanssa, ja kun sanoin että minun kanssa ei näin ole tapahtunut, niin olin kuulemma hullu. Pitkään kesti kyllä toipuminen. Rahat meni ja mielenterveys kärsi.
    Hyvä puoli on se, että joka kerta, kun meinaa mennä hermo nykyiseen puolisoon, niin muistankin kuinka ihanan ja kiltin ihmisen kanssa saan elämäni jakaa (kun todellakin on mihin verrata) <3

    • Mullakin löytyy menneisyydestä narsistisesti käyttäytynyt seurustelukumppani, jolla oli muita naisia samanaikaisesti kierrossa. Vuosia yritin päästä eroon suhteesta, mutta aina palattiin takaisin, kunnes opin arvostamaan itseäni ja olemaan ensin empaattinen itseäni kohtaan. Minua auttoi myös vakava sairastuminen: tajusin hänen käytöksestään, että hän ei ikinä tule olemaan kykenevä tukemaan minua vaikeuksissani. Siinä hetkessä tunteeni viimeistään kuolivat ja pääsin henkisesti vapaaksi. Nykyisen puolisoni kohdalla on sama tilanne kuin Elizalla; en voi pitkään olla ärsyyntynyt, koska olen niin kiitollinen ja onnellinen siitä, että minulla on normaali, kiltti puoliso, joka kohtelee minua niin hyvin ja myös tukee vaikeuksissa. Ilman tuota aiemman elämäni koulua en varmasti osaisi arvostaa nykyistäni niin paljon, joten jotain hyötyä niistäkin ajoista.

  28. Tutunoloinen tarina, mutta minä tosin rakastuin silmittömästi naisversioon. Se oli elämäni rankin vuosi. Laihduin kovasti, valehtelin että toinen ei suuttuisi, yritin olla kaikin tavoin hyvä. Sain turpiin henkisesti, ja lopulta fyysisestikin. Sanotaan että mies ei voi hävitä naiselle, kyllä voi, ja mikä ratkaisu se olisi ollut, jos olisin antanut takaisin. Kun on koukussa, niin siitä on hyvin vaikea kiemurrella pois. Lopulta kun minut oli imetty kuiviin, ja olin jo hyväksynyt suhteen sellaisenaan, niin sitten hän jättikin minut.
    Pelottavinta on että kaikesta jäi arvet, jotka välillä aiheuttavat minussa samanlaisia ikäviä heijastuksia hänen luonteestaan. Painajaisissa jouduin usein siihen samaan loukkuun.

    Olen mennyt eteenpäin, mutta aina välillä muistan kaiken liian hyvin.

  29. Ole vielän narsistin kanssa nyt 10v. Ikävä kyllä hänen perheensä inhoaa minua. Mieheni puoltaa asioita mitä he luulevat. Uskon heidän luulevan, että minä olen narsisti….. 😯

  30. Ihan kun suoraan omasta elämästä… Kolme vuotta tuhlasin suhteeseen mistä olisi pitäny muuteman kuukauden jälkeen jo tajuta ettei siitä mitään tule. Ystävät tajusi, samoin perhe, mä jaksoin vielä vuosia myöhemmin selitellä muille ja itselleni miten rakastava ja hyvä parisuhde meillä onkaan. Erottiinhan me, monta monta kertaa ei jaksanut enää pitää edes lukua, mutta aina palasin nöyränä takaisin sillä eihän ketään muu voisi ikinä rakastaa minua niin paljon. Tai rakastaa ollenkaan, olinhan täysin sekopää ja mustasukkainen hullu lehmä joka ei mitään muuta tehnyt kuin valitti. Muutema ihminen kenet tapasin tämän miehen kautta, ja kenen kanssa olen edelleen tekemisissä, kertoivat että miehen juttujen perusteella vihasivat minua ennen kuin olimme edes tavanneet. Mutta sitten kun tutustuivat minuun niin alkoivat kuulemma miettiä että miten olen niin erilainen ihminen, mitä rakas mieheni on antanut ymmärtää. Pettämisestä kuulin vähän väliä, kuvatodisteitakin löytyi, kaikki ei ollut edes pelkkää huhupuhetta. Muistan kun miehen sisko soitti minulle eräänä baari-illan jälkeisenä päivänä että tämä oli yrittänyt saada hänen kaveriaan jatkoille paneskelemaan, oli kuulemma juuri eronnut. Itse olin tosiaan aihemmin samana iltana pienen riidan jälkeen lähtenyt jo kotiin nukkumaan. Toinen oli aamulla poissa kun heräsin. Soittooni missä olet tuli epämääräinen vastaus, ja meni muutema tunti kun äijä kömpi viereen jatkamaan unia ja kertoi miten rakas olenkaan. Heräsin tähän siskon puheluun hetkeä myöhemmin. Näitä toisia naisia oli lukuisia, en tiedä enkä haluakaan tietää mitä tekivät vai yrittikö mies vain, mutta kielsin kaiken ja uskoin olevani se ainoa. Henkinen ja fyysinen väkivalta oli molemminpuolista, hävettää myöntää mutta minä olin se joka löi kun turhautuminen ja viha toista kohtaan kävi liian suureksi. Mies ei ikinä lyönyt, mutta heitteli pitkin poikin ja piti kiinni niin että ranteet oli mustelmilla. Vihdoin ja viimein sen lopullisen eron jälkeen löysin heti ihanan miehen, joka sai nauramaan vaikka itkettikin, ja kohteli minua kuin prinsessaa. Tämä uusi suhde alkoi myös nopeasti, ja olin umpirakastanut kun muutimme yhteen. Sitä olen edelleenkin! Nyt vihdoin ja viimein tajuan millaista on olla aidosti onnellinen, luottaa toiseen 100 prosenttisesti. Exäni yritti aikansa takaisin, myös nykyisen mieheni entinen vaimo eli hetken aikaa sotkemassa kuvioita, mutta tajusivat lopulta jättää meidät rauhaan. Ei tämäkään elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista ollut, ja omat vaikeutensa on joka suhteessa, mutta nyt rinnallani on mies joka aidosti rakastaa ja arvostaa minua.

  31. En tiedä oliko exäni narsisti, vai vain hyvin narsistinen ihminen. Suhde kesti 5 vuotta jonka aikana tein lähtöä lukusia kertoja, kunnes uskalsin lähteä. Suhteessa oli todella paljon henkistä väkivaltaa ja kumppani haukkui minut niin ulkoa kuin sisältä. Tunsin olevani ruma, huono vartaloinen, huonossa työssä ja alikoulutettu, listaa voisi jatkaa pitkään. En hänen sanojensa mukaan ollut saavuttanut elämässäni mitään. Pahinta oli, että suhteemme alkuaikoina kärsin syömiahäiriöstä. Kun aloin toipua fyysisesti,.sitä mukaan mitä enemmän painoni normalisoitui,.sitä enemmän haukkuja sain. Tämä on jättänyt todella syvät arvet. Itsetuntoni on edelleen todella heikko, ja uudessa nykyisessä suhteessa huomaan että liian helposti pelkään tai odotan pahinta vaikka uusi mies onkin ihana ja kunnollinen eikä ole antanut syytä pelätä petollisuutta tai mitään vastaavaa. Tuntuu tosi pahalta nykyisen kumppanin puolesta, kun olen itse vieläkin näin rikki. Olen todella herkkä ihminen ja ehkä siksikin toipuminen ottaa aikaa. Toivon, että minäkin voisin vielä kunnioittaa ja rakastaa itseäni täysin.

  32. No nyt on pakko sanoa että on tullut koettua aivan vastaavaa naisen kanssa ! Eikä ole todellakaan ollut helppoa toipua kaikesta ja ruveta taas uskomaan itseensä!

  33. Ihan niinkuin olisin lukenut itsestäni ! :/ entinen mieheni oli vielä kaikenlisäksi myös väkivaltainen ja lopulta myös huumeiden käyttäjä ja pikkurikollinen.. Julman elämän koin hänen kanssaan 7 vuotta, siihen mahtuu paljon kauheuksia, käsittämättömiä tapahtumia, joita ei moni todeksi usko. 16 vuotiaana ihastuin, tyhmä ja epävarma. Lapsikin siihen piti lopulta hommata, mutta lapsi oli lopulta se, mikä sai minut lähtemään lopullisesti. Oman elämän voi heittää hukkaan, itse voi kärsiä, mutta en olisi voinu pilata lapseni elämää. Hänkin kerkesi jotain kokea, vaikka ei onneksi niitä juuri muista enään.

  34. Kovin tuttuja elementtejä tarinastasi löytyy. Valitettavasti olen itse vielä välitilassa, jossa pohdin että onko hän oikeasti narsisti ja jos, niin kuinka pahasti (lievästi taitaa joka tapauksessa olla), ja kuinka paljon on oikeasti itsessäni myös vikaa ja siinä, että persoonallisuutemme ovat päässeet törmäyskurssille normaalista poikkeavan elämäntilanteen vuoksi. Tässä tilassa on kammottava olla, kun ei ole varma, mutta kihlauksesta johtuen haluaisi kuitenkin mahdollisimman nopeasti tietää asioiden todellisen laidan.

  35. Todella hyvä kirjoitus. Se joka tämän on kokenut niin ymmärtää täysin. 1,5 vuotta jo erosta ja silti mietin häntä välillä…tai lähinnä suhdetta.. minulla ei ole häntä yhtään ikävä mutta silti stressaa välillä.. sitä ei osaa edes selittää.. Hänellä on jo uusi nainen, kissat (niinkuin meillä oli), kihloissa, asutaan yhdessä jne.. kihloihin he menivät jo 4kk kuluttua. Alkoi seurustelemaan 1kk päästä kun saimme asunnon myytyä ja vonkasi minua vielä takaisin.. onneksi itse olin exiin yhteydessä ja sain lopullisen eropäätöksen tehtyä. Exätkin oli huoriaja pettäjiä jne.. juujuu 🙄 Näin sitä jälkikäteen ymmärtää..

    • Heh, kuulostaa kovin tutulta tuo, että seuraava uhri on jo hyvin nopeasti haavissa. Itseasiassa äärettömän tutulta jokaista yksityiskohtaa myöden. Uudella myös jo maha pystyssä.. Tekee pahaa katsoa vierestä kun tietää, että mikä perhehelvetti siitä vain sille naiselle seuraa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 85
Tykkää jutusta