Epäonnistu eteenpäin

Kaikki me olemme joskus mokanneet tai epäonnistuneet jossain. Ja se, miltä se tuntuu ja mitä ajatuksia se meissä herättää, on usein häpeää ja ehkä jopa pelkoa yrittää asiaa uudestaan. Asiaan pitäisi kuitenkin suhtautua eri tavalla. Epäonnistuminen ei ole moka, se on paikka oppia.

Epäonnistuminen on myös paikka olla rehellinen itselleen. Nyt en onnistunut, miksi? Mitä taitoja minun täytyy vielä kehittää, että pääsen ehkä seuraavalla kerralla lähemmäksi tavoitetta. Miksi pelkään yrittää uudestaan? Onko tämä minun juttuni vai pitäisikö kokeilla jotain muuta.

Onko oikeasti oikea ratkaisu lopettaa yrittäminen vai kenties kokeilla muita keinoja?

Jos aina tekee asiat samalla tavalla ja odottaa kuitenkin eri lopputulosta, sitä voi kutsua jopa hulluudeksi. Optimistinen ja sinnikäs ihminen kokeilee erilaisia keinoja kunnes vihdoin saa haluamansa.

Kumman luulet olevan enemmän oikeassa kun ennakoidaan riskejä, optimistin vai pessimistin?

No, pessimisti tietenkin. Mutta, optimisti todennäköisemmin yrittää ja tekee, mahdollisesti epäonnistuu ja yrittää uudelleen. Optimisti toipuu epäonnistumisista paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin pessimisti. Pessimisti ei pety -ajattelutapa saattaa jopa lamaannuttaa ja kun se ensimmäinen epäonnistuminen tulee, lyö hän hanskat tiskiin, ”koska niin tiesi ja arvasi tämän”.

Yksi tärkeä aspekti on myös muistaa, että itseään ei saa ottaa liian vakavasti. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja kaikki joskus epäonnistuvat. Me emme kukaan ole maailman napa, muuta kuin ehkä itse itsellemme. Kukaan muu ei meidän epäonnistumisiamme ota yhtä raskaasti ja vakavasti kuin me itse. Sen voi miettiä sen kautta, että miten lohduttaisit ystävääsi, joka olisi epäonnistunut vaikka työhaastattelussa? Entä miten samassa tilanteessa puhuisit itsellesi?

Mutta tiedättekö mitä, epäonnistuminen kuuluu elämään.

On vain ehkä hyvin tyypillistä suomalaista kulttuuria, että epäonnistumista ei puhuta. Yrittäjät eivät kerro kaikista niistä unettomista öistä ja epäonnistuneista kokeiluista. Vain huippuhetket ja onnistumiset jaetaan. Laihduttajat kertovat vain sen huippuhetket, eivät sitä kuinka pudotettujen kilojen eteen on itketty ja tuskasteltu, epäonnistuttu ja yritetty uudelleen. Itse ensimmäisen 20 kilon jälkeen painoni pysähtyi kahdeksi vuodeksi. Epäonnistuin viimeisten kilojen pudottamisessa kaksi vuotta, kunnes löysin oikean tavan. Where there is a will there is a way.

Epäonnistumiseen on kaksi suhtautumistapaa, eteenpäin ja taaksepäin.

Mitä on eteenpäin epäonnistuminen?

Se on sitä, että ihminen kokee asian oppimisen hetkenä. Hetkenä kasvaa. Hän on ylpeä, että edes yritti ja keksii uusia keinoja kokeilla asiaa uudestaan. Hän ei häpeä epäonnistumistaan, vaan tietää sen kuuluvan kaavaan. Hän tietää, että epäonnistuminen opettaa hänelle paljon enemmän kuin pelkät onnistumiset.

Miettikää pientä lasta, joka opettelee kävelemään. Luovuttaako lapsi jos ei heti opi miten kävellä? Täysin uusi asia, mitä hän ei ole vielä kokeillut. Ehei, lapsi kaatuu takapuolelleen kerta toisensa jälkeen ja aina uudelleen ja uudelleen nousee ylös ja kokeilee uudestaan kunnes onnistuu. Aikuisena ihminen ei edes mieti kävelemistä, koska se tulee jo itsestään, selkärangasta. Mutta joskus olemme senkin joutuneet opettelemaan ja siinä aluksi useasti epäonnistuneet.

Mitä on epäonnistuminen taaksepäin?

Ihminen lamaantuu, häpeä syö häntä ja hän vannoo, ettei enää yritä. Asiasta tulee mörkö, jota ei enää uskalleta kohdata. Ihminen voi jopa katkeroitua, suhtautuminen on hyvin kyynistä ja pessimististä. Pahimmassa tapauksessa ollaan vihaisia niille, jotka asiassa onnistuivat (mutta monennenko yrityksen jälkeen?). Tilanteessa ei nähdä mitään hyvää, ei ainakaan tilaisuutta oppimiselle. Ihminen käpertyy itseensä ja ottaa epäonnistumisen omaan persoonansa. ”Epäonnistuin, koska olen luuseri”.

Ja kun epäonnistumista ei saisi ottaa liian henkilökohtaisesti. Epäonnistuminen ei johdu siitä, että sinä olisit epäonnistuja tai luuseri. Epäonnistuminen liittyy kokeiluun, yrittämiseen ja tekemiseen. Epäonnistuit, koska teit ehkä jotain väärin. Et, koska sinussa on fundamentalistisesti jotain vikaa.

Missä sinä olet epäonnistunut? Miten suhtauduit asiaan? Oletko yrittänyt uudestaan onnistua samassa asiassa? Mitä teit toisin?

Epäonnistuminen ei ole merkki heikkoudesta, se on merkki siitä, että yritit ja kokeilit. Ja enemmän ainakin itse nostan hattua heille, jotka epäonnistumisista huolimatta jaksavat kerta toisensa jälkeen nousta jälleen ylös ja yrittää uudelleen ja uudelleen. He, ovat niitä todellisia onnistujia. On täysi illuusio, että hurjasti menestyneet ihmiset eivät ole ikinä epäonnistuneet, uskaltaisin väittää, että he ovat todellisuudessa epäonnistuneet keskivertoisesti elämässään paljon useammin kuin muut. Kyse on sinnikkyydestä ja optimistisuudesta sekä kovasta työstä, joka palkitaan.

Universumi vain nyt sattuu rakastumaan sinnikkäisiin sieluihin.

Patu

www.pauliinaolivia.fi

Vastaa

 13
Tykkää jutusta