Miten erityisherkkyys näkyy minussa?

Olen kirjoittanut erityisherkkyydestä ihan tietoisesti ihan vain sivulauseissa. Tiedän, että osalla ihmisistä tulee inhoreaktio koko sanaa kohtaan, tuleehan siitä nyt joka tuutista. Osalle se tuntuu vain siltä, että ihmiset ovat löytäneet tavan tehdä itsestään jotenkin erikoisia, ”uniikkeja lumihiutaleita”, if I may. Mutta minulle se ei ole sitä, minulle se on vain avain itseymmärrykseen. Ja jos ei ole (introvertti) erityisherkkä, ei välttämättä osaa samaistua maailmaani.

Olen aina kokenut olevani jotenkin ”erilainen”. Jo pienestä pitäen olen elänyt omassa haavemaailmassani ja hyvin paljon tunteiden kautta. Itselläni tunteet ja järki toki elävät sulassa sopusoinnussa, mutta annan tunteiden ottaa vallan. En siis tee päätöksiä loogisesti, vaan tunteiden kautta. Se on sekä hyvä, että huono asia.

Erityisherkkyys on mielestäni sanana varsin huono, siitä tulee mieleen.. noh, erityislaspi.. erityinen ihminen. Ja herkkyys myös sanana luo aina tietynlaisen assosiaation. Esimerkiksi minä itse en ole herkkä loukkaantumaan, ainakaan enää nykyään. Nuorempana olin kovakin loukkaantumaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä erityisherkkyyden kanssa. Minulle herkkyys tarkoittaa sitä, että on niin sanotusti sensorit herkällä. Aistin ihmisten tunnetiloja, haistan hajuja herkästi, olen ääniherkkä. Muun muassa musiikkitunnit olivat minulla aina ihan yhtä helvettiä, koska aina kun joku soitti vaikka rumpuja, silmäni menivät pakonomaisesti kiinni joka rytmillä. Edelleenkin, jos joku vaikka lyö nauloja vasaralla, silmäni eivät pysy kiinni, kun kova ääni iskee. Vatsani on hyvin herkkä eikä kestä esimerkisi tulista, sipulia tai vehnää. Siksi uskon, että empaatikkojen, introverttien ja erityisherkkien tulisi olla erityisen tarkkoja ruokavaliostaan ja etenkin kofeiinin käytössä. On jossain tutkimuksissa osoitettu, että introvertit eivät siedä kahvia yhtä hyvin kuin ekstrovertit, mikä luonnollisesti johtuu hermostollisista eroista. Introvertin kannattaa välttää kahvia etenkin hyvin stressaantuneena.

 

Miten erityisherkkyys näkyy sitten minussa?

Oma erityisherkkyyteni näkyy eritoten oman ajan sekä unen tarpeena. Nukun todella paljon ja tarvitsen paljon unta ollakseni onnellinen ja iloinen ihminen. Unenpuute ja lyhyet yöunet tuntuvat hyvin vahvoina fyysisinä oireina. Vatsa ei toimi, hikoiluttaa, päätä särkee.. tulee oikeastaan aikalailla krapulaa muistuttavat oireet. Jo viiden tunnin yöunet voivat aiheuttaa oireita. Pystyn helposti nukkumaan 12 tuntia. Suurin unentarve tulee jos olen ollut erityisen paljon ihmisten seurassa. Sosiaalinen akkuni loppuu aivan täysin ja muutun melkein toimintakyvyttömäksi. Jos olen koko viikonlopun ollut ihmisten seurassa, saatan hyvin olla seuraavan alkuviikon hiljaa omissa oloissani. Joskus teen ihan ”katoamistemppuja” ja en ole kenellekkään hetkeen tavoitettavissa. Olen tehnyt tätä jo nuoresta lähtien ja se on raastanut ystävyyssuhteitani. Ymmärrän, että ihmiset ottavat sen henkilökohtaisesti, jos en päiviin vastaa viesteihin tai puheluihin. Se on kuitenkin itselleni vain pakonomainen tarve päästä latautumaan, olemaan ihan vain yksin ja prosessoida kaikkea näkemääni, kuulemaani ja kokemaani. Tuo on ehkä eniten se, jota kärsin. Koska ihmiset pitävät minua joko outona tai antisosiaalisena. Ja se vaikeuttaa sitä, että en pysty ns. pitämään montaa ystävyyttä yllä, koska sosiaalinen energiani ei yksinkertaisesti riitä siihen. Jotkut ihmiset näkevät minut yksinäisenä, vaikka itse olen elämänlaatuni valinnut ja aidosti nautin yksinolosta. Toki, pidän ihmisistä ja olen kiinnostunut ihmisistä, mutta siihen on vain omat rajani ja jaksamiseni.

 

Kun menen ihmisten ilmoille, aistini täyttyvät äänistä, valoista ja ihmisten energioista. Ja kyllä, erityisherkkyydessä on paljon vivahteita aspergerista. Mutta se mikä erottaa ainakin minut aspergerin oireyhtymästä on empaattisuus ja sosiaalinen lahjakkuus. Katson ihmisiä silmiin ja toimin työssä, jossa olen hyvin lähellä ihmisiä ja tulkitsen hyvin vahvasti heidän jaksamistaan ja tunnetilojaan. Koen olevani sosiaalisesti lahjakas ja hyvä asiakaspalvelija, vaikka omassa elämässäni en välttämättä mikään sosiaalinen perhonen olekaan. Olen kuitenkin aina hoitanut työni hyvin ja ammattitaidolla. Ja jostain syystä en työelämässä jännitä sosiaalisia tilanteita. Ehkä kuitenkin siinä se onkin, kun antaa niin paljon energiaa työelämään, niin vapaa-ajalla ei jaksa enää olla kovin sosiaalinen ja silloin kaipaa sitä omaa aikaa.

 

”Sosiaalista vuorovaikutusta hankaloittaa myös Asperger-ihmisten pakonomainen taipumus noudattaa rutiineja. Ateria on esimerkiksi aina syötävä tiettyyn aikaan ja tietyiltä lautasilta. Asperger-lapsi voikin saada raivokohtauksen, jos aamiaismurot tarjotaan eri astiasta kuin tavallisesti.” Lähde. 

 

Itse sain lapsena raivokohtauksia, mutta erityisherkkyydessä ne johtuivat ylikuormittumisesta. Lapsena en osannut sanoa, että nyt en jaksa, nyt on liikaa informaatiota ja se kärjistyi raivokohtauksiksi. En vielä teininäkään osannut pelata voimavarojeni mukaan ja se johti lievään masennukseen. Totta kai, jos ei lepää ja hermosto huutaa jatkuvasti hoosiassaa, ihminen väsähtää. Ja kun ihminen väsähtää, ihminen tulee surulliseksi ja apaattiseksi. Uskon myös sen olleen suurin syy lihomiseeni. Uskon, että introvertit ja etenkin empaatikot saattavat lihoa herkemmin. Syy löytyy hermostosta, jaksamisesta ja tunnesyömisestä.

Mutta kun oppii rajan, jossa ylikuormittuminen on lähellä, osaa välttää ylilyönnit. Edelleenkin muutun hirviöksi, jos en pääse palautumaan. Se on varmasti piirre, mikä on meistä jokaisella, mutta kaikilla vain eri mittakaavassa. Itse koen, että sosiaalinen patterini on jokseenkin hyvin pieni. Se on asia, mistä olen kärsinyt koko ikäni. Vaikka nautin yksinolosta ja oman pään sisällä haaveilusta, olisi silti ihanaa, jos olisi kasapäin ystäviä ja jaksaisi olla päivästä toiseen töiden ohella supersosiaalinen. Olisi ihanaa jos tykkäisi olla huomion keskipiste ja esiintyä rennosti, olisi ihanaa jos en jännittäisi uusia sosiaalisia tilanteita, olisi ihanaa jos kaikkea ei jälkeenpäin ylianalysoisi. Olisihan se hieno, mutta se ei olisi minä. Minä olen tällainen paljon unta ja omaa aikaa tarvitseva haaveilija. Se, että olen introvertti tulee vielä pitkään tietyllä tavalla aiheuttamaan minulle ongelmia, mutta samalla se on minun vahvuuteni. Se, että aistin ja tulkitsen muiden tunnetiloja, on samalla rikkaus ja kirous. Kun imee kaikkien muiden tunnetilat itseensä, on päivän päätteeksi aivan lopussa. Kun aistii kaiken, aivot tarvitsevat paljon aikaa prosessoidakseen kaiken aistitulvan. Olisi hienoa edes kokeilla minkälaista olisi olla sellainen super-ekstrovertti, joka vaan on ihmisten seurassa, eikä turhia mieti tai ylianalysoi tai koe tarvetta prosessoida kaikkea päivän päätteeksi, se olisi varmaan vapauttavaa. Mutta kuten jo totesin, silloin en olisi minä.

 

Miten erityisherkkyys näkyy sinussa? Ja oletko erityisherkkä introvertti vai ekstrovertti?

Patu

www.pauliinaolivia.fi

21 vastausta artikkeliin “Miten erityisherkkyys näkyy minussa?”

  1. Tunnistin paljon itseäni! Kuten tuo unentarve, sosiaalisten tapahtumien kuormittavuus, raivokohtaukset lapsena jne.. Ehkä olenkin erityisherkkä 🙂 ja joo toisten tunnetiloja tulee kyllä helposti tulkittua!

  2. Kiitos jälleen kerran hyvästä tekstistä ! 🙂
    Allekirjoitan tuon kaiken, minulle myös riittävä uni on tärkeää. Tarvitsen vähintään 9h yöunet, jotta seuraavana päivänä jaksaa hyvin. Minun nukkumisia on ihmetelty useasti, kuinka ihmeessä tarvitsen niin paljon unta, selittele siinä sitten että miksi, kun ei ihmiset tahdo ymmärtää erityisherkkyydestä, on kuulemma höpöhöpöjuttuja.
    Ollaan rohkeasti hassuja höpöhöpö erityisherkkiksiä kukin omalla tavallaan 🙂 Hyvää kesää <3

  3. Täällä yksi introvertti. 🙂
    Pystyin samaistumaan tekstiisi, varsinkin tuohon akkujen lataamiseen! Olen asiakaspalvelu työssä, ja työpäivän jälkeen on pakko päästä hetkeksi lataamaan akkuja. En myöskään viihdy festareilla tai muualla jossa on paljon ihmisiä, koen tilanteet ahdistaviksi, ja tämä saa paljon ihmetystä muissa aikaiseksi 😀 siinä missä kavereilleni esim festarit ovat laatuaikaa, minulle sitä on kun saa olla kotona rauhassa akkuja lataamassa.
    Sosiaalisissa tilanteissa olen parhaimmillani silloin, kun saan keskustella henkilön kanssa kaksin. Jos porukassa on enemmän ihmisiä, sulkeudun ja mietin sanomisiani huomattavasti enemmän, ensiksi mietin miten asian sanon, jos sanon, jonka jälkeen mietin ja analysoin miten sanoin. Näissä tilanteissa muut ihmiset tulkitsee asian niin ettei minua kiinnosta, ja olen myös kuullut että minua on pidetty ylimielisenä, ennenkun ovat tutustuneet minuun.

    Hyvää kesän jatkoa! 🙂

    • Kyllä! Itse olin kaupan kassalla melkein kolme vuotta ja jösses silloin olin poikki! Ja juurikin tuo, että kaksistaan jonkun kanssa keskustelu on usein mukaansa tempaavaa, mutta isommassa porukassa menee heti ihan lukkoon. 🙂

  4. Mulla on vähän samoja ajatuksia kun sulla.
    Edelleen loukkaannun hirveen helposti ja jään miettimään pieniäkin asioita, se on välillä tosi raskasta. Tarvitsen myös pitkät yöunet tai muuten en kykene mihinkään. Oonkin sanonut mun avopuolisolle et pystyn olemaan onnellinen ja iloinen oma itseni kun olen saanut nukkua tarpeeksi, syödä, juoda ja saanut omaa rauhaa 😀
    Myös oma oleilu on tärkeetä.
    Musta on hirveen raskasta jos on joka päivälle jotain tekemistä, pyrinkin aina siihen et nään yhtä/max kahta ystävää viikossa. Muuten en ehi treenata ja olla vaan kotona. Tulee kamala ressi jos koko viikko on täynnä kaikkea. 🙂 Koen sen kuormittavana enkä tosiaan saa voimaa muista ihmisistä vaan nimenomaan yksinäisyydestä ja rauhallisuudesta.

    • Itse välillä vertaan itseäni pieneen lapseen, kun perustarpeet on tyydytetty, olen onnellinen. 😀 Kun on saanut nukkua, syödä kunnolla ja latailla akkuja. 😀

      Itsellä myös tuo, että viikko ei saa olla liian bookattu!

  5. Ainakin tämän blogin kirjoittajalla on valtava tarve olla spesiaali lumihiutale ja erityisen erityinen, kun sitä pitää noin joka toisessa postauksessa mainostaa. Ollaan ymmärretty jo, että olet spesiaaleista spesiaalein ja haluat kertoa siitä kaikille.

  6. Todellisuudessa tällaista ”erityisherkkyyttä” ei ole olemassa, eikä siitä ole saatavilla luotettavaa tutkimustietoa. Toki ihmisillä voi olla useita piirteitä ja ominaisuuksia, kuten introverttius, hyperakusia tai suurempi unentarve, joiden yhdistelmistä on keksitty käyttää käsitettä erityisherkkä. Tämä vain selvennykseksi, sillä nykyään näkee monien ihmisten diagnosoivan itselleen erityisherkkyyden, vaikka todellisuudessa kyse on vain tavallisista luonteenpiirteiden ja fysiologisten ominaisuuksien yhdistelmistä 🙂

  7. Sä olet nainen. Jokainen nainen kokee noita samoja ”oireita” vähän väliä. Ja itseasiassa, jokainen ihminen kokee noita ”oireita” vähän väliä. Toi erityisherkkyys-juttu on kyllä niin diipadaapaa. Yhdyn edellisiin kommentoijiin että on jännä miten sun täytyy vähän väliä kertoa olevasi niin uniikki lumihiutale ja spesiaali ihminen, mutta tättärää, sä olet vaan ihan normaali huomionhakuinen nainen.

    • Kerron vain itsestäni, en tee itsestäni yhtään sen parempaa tai huonompaa kuin muut. En yhtään sen speliaalimpaa, se on lukijan oma tulkinta. Monet lukijani samaistuvat teksteihini ja siksi näitä kirjoitan. Mutta, olet jo päättänyt mitä olen, ja toki olet oikeutettu mielipiteeseesi.

      Toivon, että jos blogistani saa vain pahaa oloa tai ärsyyntyy minuun ja tekemisiini, ei jatka blogini lukemista. Se on varmasti parasta kaikille. 🙂

  8. Samoja aatteita! Tarvin yksinoloa, omaa aikaa ja unta – paljon! Jos on nälkä, väsy, vilu niin sitten on vaikea olla onnellinen 🙂 fyysiset tuntemukset ovat voimakkaita. Olen itsekin asiakaspalvelutyössä ja se on kuormittavaa, mutta koen olevani äärimmäisen hyvä asiakaspalvelija. Osaa lukea asiakasta ja hänen tarpeita ja myöskin olen tunneälykäs. Imen tunnetiloja ihmisiltä ja luen herkästi pienetkin vivahteet ihmisissä. Olen usein se, jolle ihmiset kokee helpoksi puhua vaikeistakin asioista.

    Olen seurannut snäppiäsi ja tovin ja tämä luonteenpiirteesi tuli jokseenkin yllätyksenä😊 olen saanut sinusta enemmänkin ekstrovertti mielikuvan, touhukas yrittäjä, aktiivinen sosialisoija! Ei se piirre aina ole niin selvä jokaisella tai ainakaan välttämättä mitenkään helposti havaittavissa ihmisistä.

    Tuohon edelliseen kommenttiin, että vaikka itse termi olisikin keksitty, on se itseäni auttanut valtavasti. Nyt voin kutsua itseäni kuuluvaksi johonkin ”kastiin” ja saanut nimettyä persoonallisuuteni sillä tässä ekstroverttimaailmassa ei ole helppoa olla se ”hiljainen erilainen”. Termi on auttanut itsetutkiskelussa ja auttanut ymmörtämään itseäni ja toimintaani pienestä lähtien mille en aijemmin löytänyt mitään selitystä ja siksi tunsin itseni vääränlaiseksi ihmiseksi. Nyt voin sanoa että olen introvertti erityisherkkä, ja minunlaisiani löytyy maailman täydeltä. En ole siis vääränlainen ihminen ja on ok nukkua 10h ja olla onnellinen vaikka istuisin viikonlopun yksin kotona sen kummemmin mitään erityistä tehden.

    • Olenkin se ”ekstrovertti introvertti”. 😀 Olen äärimmäisen kiinnostunut ihmisistä ja olen sosiaalinen.. mutta introvertti silti sieluun ja ytimiin. Nuorempana olin äärettömän ujo mutta nyt vähän vanhempana olen oppinut olemaan rohkeampi. Mutta silti välillä tulee niitä introvertin awkward päiviä. 😀

      Juurikin tuo, mitä sanoit. Tämä ei ole mitään itsensä korostamista tai halua olla erilainen.. tämä on vain meidänkaltaisille ihmisille todella suuri helpostus, kun tietää, että ei ole ainoa tällainen. Lapsena ja nuorena koin olevani vain laiska ja saamaton, vaikka kyse on hermostollisesta seikasta. Ylikuormitun helposti. Ja se on uskomattoman helpottavaa saada tuollaista tietoa. Maailmassa on niin paljon itseensä tyytymättömiä ihmisiä, joten minusta on vain hienoa jos ihmiset oppivat tuntemaan itsensä paremmin ja sitä kautta arvostamaan itseään paremmin. Ja mitä paremmin itseään ymmärtää, sitä helpompi on olla itsensä kanssa.

      Olen tänäänkin saanut niin paljon viestejä eri kanavien kautta, että jo se riittää minulle. Ihan sama, mitä muutama ihminen on mieltä minusta tämän tekstin perusteella. Jos ne, joihin tämä teksti kolahtaa, saavat tästä jotain irti, on työni bloggarina tehty. <3

      Oletko muuten katsonut tämän dokkarin erityisherkistä? Tiededokumentti: erityisherkät

  9. Täällä erityisherkkä ekstrovertti. Ekstroverttiuskin luo omat haasteet erityisherkkyyden kanssa juurikin ihmisten tulkitsemiseen ja helposti se voi mennä ylitulkitsemiseksikin. Tämän lisäksi päällimmäisenä noista omista piirteistäni tulee mieleen nyt tunne- ja aistiherkkyys kaikkien tunteiden ja aistien suhteen. Iso ärsytyksen aihe usein on toisten syömisäänet 😅
    Viime kesänä itsekin kirjoitin aiheesta postauksen kun luin kirjan Sisäinen lepatus (muistaakseni Janni Satrin), suosittelen!!! Se oli kirja, josta kyllä löysin itseni 😊

    • Luulin jotenkin, että olisit myös introvetti.. en tiedä miksi! 😀 Haha, se on kamalaa jos joku mussuttaa. 😀

      Hei täytyykin ottaa lukuun tuo, kiitos. 🙂

      P.s Ihana vauvamasu <3

  10. aihe koskettaa todella läheltä ja syönkin nyt mielialalääkkeitä. Koen että ne turruttavat tunteet (hyvässä ja pahassa) esimerkiksi kun yritän itkeä niin tulee vaan vähän kosteaa silmiin kun aiemmin saatoin itkeä päivittäin 2 tuntia putkeen ns.raivoitkua 😀 saa nähdä kauan läääkkeitä tulee syötyä, tavallaan niistä on kuitenkin hyötyä.. aloitin masennusjakson takia, persoonana olen todella herkkä ja tunteellinen 🙂

    • Uskon, että varmasti helpompi aloittaa asioiden käsittely kun tunteet eivät ole aivan niin vahvoja. Varmasti kuitenkin jossain kohtaa elämää pystyy jatkamaan ilman lääkitystä.

      Herkkyys ja tunteellisuus on vain hyve, itensä täytyy vain ns. kouluttaa maailman kovuuteen. Täytyy oppia käsittelemään asioita, jotta herkkä mieli ei mene rikki. Herkkyys täytyy kasvattaa vahvuudeksi. <3

  11. En ymmärrä miksi jotkut ihmiset eivät voi tsekata taustoja puhumistaan aiheista ennen kuin alkavat lytätä. Erityisherkkyyttä on tutkittu ja se tarkoittaa että aivokemia eli hermosto ja siellä kulkeva viestintä skulaa synnynnäisesti vähän eri tavalla eri ihmisillä. Se on ominaisuus, ei sairaus, mutta mitä pahaa on itsensä tuntemisessa. Introverttiys ja ekstroverttiys ovat tapoja luokitella persoonallisuuksiamme. Itse olen syntymästä asti ollut ekstrovertti ja vahva sellainen, mutta myös minussa on hyvin vahva (en tiedä onko erityisherkkä) herkkä puoli joka sopii kyllä erityisherkän kuvaelmaan täydellisesti. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän olen muuttunut introvertimmäksi sillä minulla ei ole enää voimia olla se aina sosiaalinen täysillä menevä tytsy. Joten suosittelen henk. Koht. Tätä itsensätutkiskelua. Ei diagnoosia tarvitse antaa, mutta itseään on hyvä ymmärtää ettei käy niin että yhtä-äkkiä ole enää voimia mihinkään. Eli komppaan😊 tärkeä aihe niille joita se koskettaa

    • En viitsinyt tätä sanoa, kun bloggaaja kivitetään niin helposti. Kiitos tästä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 13
Tykkää jutusta