Not getting married -party

Nyt se sitten koitti, se mikä piti olla hääpäivä. Vietin sen ystävieni kanssa meidän mökillä pitäen hauskaa. Itselleni oli tärkeää, että päivään sovittiin jotain hauskaa. Oli tärkeää, että sain viettää sen rakkaiden ihmisten kanssa. Pelasimme pelejä, kävimme keskiyöllä järvessä uimassa, olimme paljussa ja ennen kaikkea nauroimme sydämemme kyllyydestä. Voi luoja! Ehkä koko kesän parasta ilta. <3

Paras not getting married -kakku! 😀

Olen yli ihmisestä, mutta en siitä mitä tapahtui. Tai, edelleen käsittelen sitä, että miten joku voi elää niin kaksoiselämää, valehdella aivan kaiken ja lopulta paljastua aivan joksikin muuksi kuin mitä olen viimeiset viisi vuotta luullut. Olisi se ollut sitten puoliso tai ystävä, tapaus olisi järkyttänyt minua yhtä paljon. Mutta todellisuudessa minun on pelottavankin helppo päästä yli ihmisistä, jotka tekevät minulle väärin tai kohtelevat minua huonosti. Olen aina tiennyt sen, että en katsele suhteessa valehtelua tai pettämistä. Koska tiedän, että silloin se ei ole aitoa rakkautta ja kylmästi sanottuna, silloin on helppo päästää sellaisesta ihmisestä irti. Mutta se, että mitä tässä on alle vuosi sitten sattunut, on totta kai asia, mitä tulen vielä pitkään pyörittelemään päässäni. Kuitenkin isän kuolema on asia, joka on eniten vienyt ajatustyötäni. Ero on aivan toissijainen asia. Ero on asia, johon ”ratkaisu”. Eron jälkeen löydän kyllä vielä uuden rakkauden. Mutta uutta isää en tule koskaan saamaan, kuolema on lopullinen asia, johon ei ole ns. ratkaisua. Ero on normaali asia, jonka suurin osa meistä kokee edes kerran elämässään. Toki tämä ero ei ollut vain sitä, että kasvoimme erilleen tai, että toinen vain petti. Itseltäni lähti koko pohja viimeiseltä viideltä vuodelta, että mikä on totta ja mikä ei. Ja jokainen joka on joutunut perumaan häänsä, tietää edes jotenkin miltä minusta tuntuu. Jokainen, joka on kokenut parisuhteessa henkistä väkivaltaa, tietää edes jotenkin, miltä minusta tuntuu. Jos kyseessä olisi vain tavallinen ero, asia olisi varmasti jo mielessäni käsitelty ja olisin siitä vain hiljaa.

Mutta edes ystäväni eivät välttämättä edes muista, kuinka rankka vuosi minulla on takana. Ja ymmärrän sen täysin. Siinä missä muut jo saattavat jopa unohtaa viimeisen vuoden tapahtumat, minä käsittelen niitä vielä pitkään. Ja en edes muista koska viimeksi minulta olisi kysytty, että miten jaksan. Ja monet surutyötä tehneet sanovat samaa, lopulta surun kanssa jää yksin. Ja se on toisaalta myös tärkeää. Muille ihmisille tulee helposti sellainen olo, että vieläkö hän jaksaa jauhaa aiheesta. Mutta surutyö on niin yksilöllistä. Toisilla se vie vuoden ja toisilla kymmenen. Itselläni tulee edelleen erilaisia jaksoja, välillä en ajattele asiaa ollenkaan ja välillä tunnen vihaa, välillä surua. Eron suhteen olen jo aikoja sitten ollut sinut eron kanssa. Oikeastaan heti kun asiat paljastuivat, tiesin, että tämä elämän luku oli tässä. Mutta isän kuoleman kanssa minulla on vielä tehtävää. Olen matkalla asian hyväksymiseen, mutta vielä on hieman matkaa sinne. Kuitenkin vielä muutama kuukausi sitten tuntui siltä, että kun ajattelin isän olevan pois, ajatus tuntui suorastaan absurdilta. Vaikka tottakai tiedostan, että isä on pois, silti se edelleen tuntui ajatuksena oudolta. Miten joku tärkeä ihminen voi yhtäkkiä olla pois elämästäsi?

Joten, suurin surutyö on kuitenkin mennyt isään. Ero on omalla tavallaan tuntunut myös kuolemalta, koska se ihminen, jonka minä tunsin, olikin vain luotu hahmo. Minun tuntemani ihminen tavallaan kuoli pois. Mutta silti, sitä ihmistä en kaipaa. Se ei ole enää sitä, mitä minä haluan tai tarvitsen. Mutta, tämä asia on nyt käsitelty. On tärkeää huomata, että missä menee se raja, että milloin käsittelet asioita ja milloin elät liikaa menneisyydessä. Ja en halua olla sellainen ihminen, joka miettii liikaa menneitä. Koen, että asia on nyt käsitelty ja olen täysin sinut menneisyyteni kanssa, en koe jatkuvaa tai suurta vihaa enkä katkeruutta. Uskon niin vahvasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Juuri nyt asiat ovat kuitenkin hyvin ja olen onnellinen. <3

 

Mutta, jotta blogi ei jatkuvasti pysyisi vain näiden ikävien aiheiden ympärillä, mistä haluaisitte, että kirjoitan?

Onko liikuntaan tai ravintoon liittyviä aiheita, josta haluaisitte lukea? Ehdottakaa rohkeasti. <3

 

 

Patu

www.pauliinaolivia.fi

12 vastausta artikkeliin “Not getting married -party”

  1. Itsekin lähdin joku vuosi sitten Tampereelta Helsinkiin eron jälkeen, tuntui siltä että piti päästä toisiin ympyröihin. Tampere, vaikkakin rakas kotikaupunki, ahdisti. Nyt olen onnellisesti kihloissa ja ihanassa työpaikassa ja olen onnellinen. Tuntuu siltä että voi taas hengittää. Suosittelen siis maisemanvaihdosta, saa elämään uutta perspektiiviä ja uusia kuvioita!

    • Juurikin tuo uusi perspektiivi ja uudet kuviot <3 Itseäni nyt oikeastaan juurikin aikalailla Tampere jo ahdistaa, vaikka samalla rakastan tätä kaupunki. Mutta mieli niin vaan jo haluaa jotain uutta ja ihanaa..

    • Itse lähdin sillä mielellä että aina sinne pääsee takaisin jos sellainen tilanne tulee 😀 Käyn melko usein kun Tampereelle jäi koko joukko tärkeitä ihmisiä, mutta sen jälkeen on kiva palata kotiin.

  2. Oot kyllä vahva tyyppi, ei voi kuin ihailla 🙂 En ole varma ootko jo kirjottanut, mutta kiinnostaisi ravinto+ liikunta-asiat henkisten haasteiden keskellä. Kun suru tulee, miten voisi suhtautua ruokaan ja liikuntaan, kun nyt elämän haasteita kohdatessa tekee mieli vain luovuttaa monen vuoden ahkera treenaaminen ja lopettaa syöminen kun ei huonolla tuulella ole ruokahaluja…

  3. Heippa! Itse erosin reilu kaks vuotta sitten 5 vuoden suhteesta mikä oli ensimmäinen mulle, nuorena 16 vuotiaana alotettu. Mies oli psyykkisesti sairas, narsisti ainakin. Oli työttömyyttä ja ihmissuhteita hänellä ei ollut. Hänellä oli minut, ja minut hän tuhosi, melkein. Sairastuin suhteen aikana masennukseen ja jouduin ahdistusten ja paniikkien vuoksi hakeutumaan avun piiriin. Jouduin keskeyttämään työt ja koulut sen vuoksi, että hän sai olostani niin kamalan. Hän vei multa toimintakyvyn, ystävät,perheen, itsekunnioituksen. Kaiken. Kunnes päätin toisin. Olin vahva ja pistin stopin sille, mä lähdin. Ja sain korjattua välit ystäviin ja perheisiin, valmistuin koulusta sain töitä ja pian uuden parisuhteen. Miehestä pääsin eroon kun laitoin estot jokapaikkaan ettei puhelutkaan tule läpi. Kovasti hän yritti tuhota mua vielä eron jälkeenkin, manipuloimalla mun läheisiä taas. Muttei enää onnistunut. Fyysisesti pääsin hänestä pois, mutta henkiset traumat on yhä edelleen eikä varmasti koskaan lähde pois. En ole ollut edes valmis puhumaan aiheesta vielä, niin kovat jäljet ne vuodet muhun jätti.
    Ymmärrän niin miksi oot juhlistanut tota not gettin married, ihan mahtava idea! Pistä vaikka sähköpostia jos haluut höpistä aiheesta lisää, täällä yks vertainen joka ymmärtää <3
    Ja postausideoita, ois kiva saada vinkkejä miten löytää motivaatio treeniin kun mieli on jossain muualla. Miten herätellä sitä treenimotivaatiota uudestaan vaikka kesä tauon jälkeen. Ja miten aineenvaihdunnan sais liikkeelle kaiken kesäherkuttelun jäljiltä, pieni puhdistuskuuri vaikka. 😀

  4. Olisi kiva kuulla meikkivinkkejä ja -arvioita, eikä siis mitään mainoslistaa vaan aitoja tuotteita joita käytät. Sulla on mm. ihania huulipunia ja niistä olisi kiva kuulla.

    Välipalavinkit ja eväsideat tulee aina tarpeeseen. 🙂 ja koirakuulumiset kiinnostaa myös.

  5. Mua kiinnostaisi seuraavat asiat ison painonpudotuksen läpikäyneenä:
    – Voiko ihon saada jotenkin palautumaan nopeammin? Kauanko vetäytymiseen yleensä menee ison laihdutuksen jälkeen? Sinulle ei näytä jääneen yhtään löysää ihoa.
    – Minkälaisia kokemuksia sinulla on ison laihdutuksen jälkeen siitä, miten tutut ihmiset suhtautuivat sinuun? Onko paljon ihmisiä, jotka eivät meinanneet tunnistaa? Oletko joutunut kohtaamaan ennakkoluuloja? Suhtautuvatko ihmiset eri tavalla sinuun nyt laihana kuin lihavana? Koitko syrjintää lihavana?
    – Miten löytää kadonnut motivaatio ison laihdutuksen jälkeen niiden viimeisten kilojen tiputukseen? Itselläni homma tahtoo aina repsahtaa tässä vaiheessa ja painoa alkaa kasaantua taas.

    Tällaiset jutut kiinnostaisi pitkäaikaisena lukijana 🙂

    • Juuri tuosta olen pyöritellyt postausta, ehkä jopa videota! Loistava ehdotus 🙂

  6. Aivan mahtava tuo kakku idea. Me taidetaan muksujen kanssa ruveta kans tällästä viettämään. Eipä ihme että syvällinen asiaa sisältävä blogisi vetää puoleensa. Feel you❤.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 45
Tykkää jutusta