Addiktoituva persoona?

Olen vuosia pyöritellyt ajatuksia addiktioista. Monella on edes jonkinlaisia tai jonkinasteisia addiktioita, hyviä ja huonoja. Itse olen helposti addiktoituva persoona. Onneksi olen saanut hyvän kasvatuksen ja moraalikäsityksen kotoa sekä aina liikkunut suurinpiirtein hyvissä piireissä, että addiktioni eivät ole kohdistuneet liikaa huonoihin asioihin. Itselläni addiktioina on ollut pääasiassa ruoka. Myös nuorena oli hetki, jolloin alkoholinkäyttöni oli suhteellisen kohtuutonta. Tupakkaa poltin säännöllisen epäsäännööllisesti noin kymmenen vuotta. Sittemmin olen vaihtanut addiktioni parempiin, kuten liikunta ja työ. Pyrin kuitenkin välttämään, että mistään tulisi pakkopullaa tai suorittamista. Addiktio voi olla hyväkin asia, jotain sellasta, mistä saat hyvää oloa ja kehityt ihmisenä. Minulle kuntosali on tällä hetkellä aivan ehdoton henkireikä. Ja rakastan sitä, että olen saanut oman juttuni ns. takaisin. Tämä on minun juttuni, vain minun. Kukaan ei neuvo, vähättele tai ohjeista. Olen toki miettinyt valmentajan ottamista, mutta mietin ensin tarkoin, että minkälaisen. Hyväkin valmentaja voi olla huono, jos henkilökemiat eivät kohtaa. Itselläni on aina ollut miesvalmentaja ja jatkossakin haluan miesvalmentajan. Olen itse saanut paljon inspiraatiota omaan valmennustyyliini juuri heiltä. Toki, pistän twistiin oman empaattisuuteni. Koen, että naisvalmentaja ei voi olla nais-asiakkaalle liian suorasanainen. Itse kestin vaikka ja mitä omilta valmeltajiltani. Välillä harmittaa, että en voi olla yhtä suorasanainen kuin mies, koska joskus tilanne vain vaatisi sitä, mutta olen huomannut sen aiheuttavan turhaa kismaa.

Treenaan salilla tällä hetkellä viisi kertaa viikossa. Olen aina rakastanut isoja massaliikkeitä ja niitä suosin nytkin. Viimeksi pari vuotta sitten olen ollut näin rakastunut treenaamiseen. Oman elämän stressi ja tilanteen ovat syöneet liikunnaniloa, mutta nyt olen saanut intohimoni takaisin.

Työ on toinen addiktioni. Haluan kehittyä ja haluan tehdä töitä itselleni. Olen valmis uhraamaan tunteja siihen, että saan itse päättää asioista. Työ on toki myös kärsinyt siinä missä treenikin, mutta olen siihen saamassa takaisin samanlaista intohimoa. Olen energiavarojeni kanssa käynyt pohjalla, mutta nousemassa takaisin ylös. Toki vielä seuraavat puoli vuotta myös koulu vie aikaani ja energiaani, mutta teen opinnäytetyön omaan yritykseeni. Haluan parantaa verkkovalmennuksiani ja työni koskee niiden tuotteistamista. On ihanaa, että opinnäytetyöhön käytetty aika menee oikeasti hyötykäyttöön. Yksityisyrittäjänä aika, jonka käytän yritykseni kehittämiseen ja markkinointiin ei suoanaisesti tuo minulle rahaa. Tai, että niiltä tunneilta en saa palkkaa. Siksi on hienoa saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Onko addiktio aina huono asia?

Mielestäni ei niin kauan kuin se tuo sinulle enemmän iloa kuin surua. Väitän, että suurimmalle osalle erittäin menestyneistä ihmisistä heidän kiinnostuksen kohteensa on heille addiktio, oli sitten kyseessä huippu-urheilija tai vaikkapa yrittäjä. Uskon itse, että jos oikeasti haluaa menestyä ja kehittyä jossain asiassa, sen pitää jollain tapaa olla tietynlainen pakkomielle. Elät ja hengität sitä asiaa, mihin uskot. Kun minä innostuin tästä fitneksestä ja muusta, muistan, että silloin minulla meni kaikki todella yli. Mutta sieltä on tultu takaisinpäin ja löydetty tasapaino. Mutta jos olisin jatkanut hommaa yhtä intensiivisesti, olisin varmasti kisannut ja päässyt fysiikassani myös pidemmälle. Kaikki on siis kyse omista tavoitteista ja siitä, että kuinka paljon on valmis pistämään asiaan aikaa ja energiaa. Itse olen siis hyvin omistautuva ihminen asioille, jotka koen intohimokseni. Siksi minun on välillä hyvin vaikea käsittää jos joku ei sitoudu asioihin, joihin on luvannut sitoutuvansa. On välillä vaikea ymmärtää, että kaikilla ei ole samaa intohimoa, paloa ja pakkomiellettä kehittyä. Kuulostaa ehkä ankaralta ja itsekkäältä, mutta niin se vain  on. Uskon vakaasti, että jos haluaa kehittyä, sitä myös kehittyy. Kaikki on kiinni siitä, kuinka paljon on oikeasti valmis tekemään töitä asioiden eteen. Jos elät ja hengität jotain asiaa, kehityt siinä varmasti. Mutta jos et ole valmis pistämään tikkua ristiin, on turha odottaa tuloksia ja muutosta.

Uskon, että addiktioista pääsee eroon ns. päälleliimaamalla päälle toisen, vahvemman addiktion. En välttämättä usko, että additoituva ihminen pääsee koskaan täysin eroon taipumuksestaan addiktoitua, ellei sitten todella saa avattua tunnelukkojansa. On siis vain oltava erityisen tarkka siitä, että mihin asioihin addiktoituu. Itselleni se oli ruoka, niin kauan kun tajusin, että se ei tuo minulle sitä mitä haluan. Nyt en enää millään vaihtaisi addiktiotani ruokaan. Olen aivan liian fokusoitunut muihin tavoitteisiin. Kaikki on kiinni sisäisestä palostasi, sitä mitä oikeasti haluat. Se, on se, joka sinua motivoi. Minulta aina kysytään, että mistä löytää motivaatio ja se löytyy nimenomaan asioista, jotka oikeasti haluat itsellesi. Motivaatio ei tule ulkoapäin, ei valmentajalta, ei keneltäkään muulta. Se tulee sinusta itsestäni, siitä mitkä sinä oikeasti koet niin tärkeäksi, että olet valmis tekemään töitä niiden asioiden eteen. Ei riitä, että haluat vain jotain asiaa, vaan sinun täytyy olla myös valmis tekemään töitä. Tavoite ilman töitä on vain unelma. Jokainen osaa unelmoida, mutta harva on valmis tekemään tarvittavan työ. Se, mitä oikeasti haluat, näkyy tekemisessäsi. Ei riitä, että haluat laihtua jos tekemisesi rajoittuu sohvan ja jääkaapin välille. Tai, jos teet mieluummin töitä kuin menet salille. Kaikki se kyse asioiden priorisoimisesta. Ja ihminen laittaa ykkössijalle sen asian, josta hän saa eniten irti.

Monikaan ihmisistä ei pidä työnteosta, mutta siitä saatu palkka riittää motivoimaan heräämään joka maanantai kuudelta. Tekisitkö saman ilman palkkaa? Mieti siis muissakin asioissa, että mikä sinua siinä oikeasti motivoi, se saa sinut menemään mukavuusalueen ulkopuolelle.

Avain menestymiseen onkin siinä, että sinun pitää keskittyä enemmän itse tekemiseen kuin vain asiasta haaveilemiseen.

Mitä sinä olet mieltä, onko olemassa hyviä addiktioita? Ovatko huippu-urheilijat mielestäni addiktoituneita lajiinsa? Oletko helposti addiktoituva persoona? 

Tässä aikaisempi kirjoitukseni addiktiosta, klik. 

Patu

www.pauliinaolivia.fi

2 vastausta artikkeliin “Addiktoituva persoona?”

  1. Toki addiktio eli suomenkielellä riippuvuus voi olla hyvä, vaikkakin pakonomainen juttu, jos sen sellaiseks mieltää. Tosin helposti käy niin, että myöhemmin tajuu olleensa ainakin osin väärässä. (Mun mielestä aika harva pakonomainen toiminto siis riippuvuus voi olla jees, ellei oteta lukuun esim. riippuvuutta juoda/syödä/nukkuu). Koen kuitenkin pikkusen selkeemmäksi puhuu näistä ”hyvistä riippuvuuksista” esim. mainitsemasi työ ja liikunta ihan vaan toimintoina joista nauttii ja joita tekee paljon. On myös terveen suhtautumisen, ei riippuvuuden, piirre että pystyy irrottautuun noista toiminnoista, vaik lähtee lomalle.
    Mut tuo ”päälleliimaamis”-ajatus kuulostaa ihan hullulta mun korvaan.
    Et siis VÄLTTÄMÄTTÄ usko, että addiktoitumistaipumuksesta pääsee eroon, PAITSI jos saa avattua tunnelukkonsa. Mitä nää tunnelukot on (trendikkään termin lisäksi) ja miten niiden ”avaaminen” tapahtuu? Tästä virkkeestä taas vedetty johtopäätös ”on oltava tarkka siitä mihin riippuvuuden muodostaa”. Ikäänkuin nämä olis (aina) valintoja….Mun mielestäni mikään riippuvuus ei oo valinta, pelkästään siihen johtavan toiminnan aloittaminen/jatkaminen.
    Haluisiks avata tuota kappaletta lisää? Pahoitteluni jos tekstini sävy on tympeä, mutta AA/NA-tyyliin voisin sanoa puolustuksekseni
    Hei, olen Sara *HEI SARA!* ja olen kofeiiniriippuvainen. Olen täällä tänään, koska Moccamasterini meni rikki 🙁

    • Tuo päälleliimaus on siis ihan tutkittu juttu ja täysin totta. 🙂 Esimerkiksi mitä tulee elämäntappamuutoksiin, niin sohvalla makaaminen täytyy korvata jollain täysin uudella tavalla. Et siis vaan voi luopua jostain tavasta, jos et korvaa sitä jollain muulla. Esimerkiksi siksi usein tupakoinnin lopettavat lihovat, koska alkavat tupakoinnin sijaan syömään. Saitko yhtään kiinni ajatuksesta? 🙂

      Tunnelukot ovat mahdollista avata itsetutkistelulla, asioiden hyväksymisellä, terapialla yms. Tunnelukko voi johtua vaikkapa lapsuudentraumoista tai erosta tms.

      Ja kyllä addiktiot ovat myös valittavissa. Tuskin kukaan vain vahingossa ajautuu käyttämään huumeita, kahvia tai tupakkaa. Ihminen tekee omat valintansa, mutta helposti addiktoituva ihminen ei välttämättä nimenomaan pysty lopettamaan käytöstä. Itse nimenomaan vältän alkoholia, koska tiedän olevani helposti addiktoituva ihminen. Kyllä minusta alkoholistin saisi valitsisin ”hoitaa” asiat juomalla, enkä esim. treenaamisella ja asioista puhumiselle. Tämä on selkeä valinta.

Vastaa

 7
Tykkää jutusta