Hyvinvointi?

*Sisältää mainoslinkkejä

Hyvinvointi. Se on vuosien aikana merkinnyt minulle eri asioita. Nuorempana en ajatellut asiaa juurikaan, koska en koennut tarvetta. Tärkeintä oli hauskuus. Elämässä ei ollut oikein muita haasteita kuin lukio ja ystävyyssuhteet. Myöhemmin tajusin henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin tärkeyden.

Sanotaan, että ihminen menee elämänmuutoksissa kuin heiluri; ensin laidasta laitan, heiluen edes takaisin kunnes löytää balanssin.

Minusta tuntuu, että se minun balanssini on löytymässä. En edes muista koska viimeksi olisin punninnut ruokani. Kun aloitin tämän fitnesstouhun, punnitsin kaiken. Jopa kasvikset. Mitään ei saanut mennä grammaakaan yli.

Paino on tullut ylös alimmasta painosta ja hyvä niin. Takaisin isoimaan lukuun paino ei tule kuitenkaan kipuamaan. Paita täältä.

Mutta. Jotta sääntöjä voi rikkoa, ne täytyy ensin osata. Käytän itse grammoja työkaluna valmennuksessa, koska ne yksinkertaisesti ovat helpoin tapa kertoa asiakkaalle oikeat ruokamäärät. Kun ihminen opettelee uusia elämäntapoja ja sitä kuuluisaa kohtuutta, en voi antaa neuvoja, että vähän sitä, paljon tuota, siltä väliltä tuota. Koska jokainen noudattaisi sitä omasta perspekstiivistään. Grammantarkkoja määriä ei kuitenkaan niin sanotusti taviksen tulisi noudattaa koko elämäänsä. Ruokien jatkuva punnitseminen itseasiassa katsotaan häiriintyneeksi syömiskäyttäytymiseksi. Ja allekirjoitan tuon. Etenkin kun puhutaan ahmimishäiriöistä, josta itsekkin vuosia sitten kärsin, säännöt usein vain pahentavat tilannetta. Terveellisiin elämäntapoihin ja etenkin ahmimishäiriöön parasta lääkettä on intuitiivinen syöminen.

Mutta jostain tulee kuitenkin aloittaa ja opetella. Intuitiivinen syöminen tarkoittaa sitä, että ihminen oppii kuuntelemaan kehoaan ja ravitsemaan sitä terveellisellä ravinnolla. Keho kaipaa vitamiineja sekä rakennusaineita, ei sokeria ja valkoisia jauhoja. Mielen ja kehon halut pitää oppia erottamaan. Itse en ylipainoisena välttämättä edes tunnistanut, että mikä on nälkää ja mikä mielihaluja ja tekemisen puutetta.

Luonnollisesti, myös etenkin viimeisten vuosien jälkeen, mielen hyvinvointi on noussut entistä suurempaan rooliin. Olen voinut elämässäni paljon pahoin, johtuen muun muassa ylipainosta, itsetunto-ongelmista ja kiusaamisesta. Sen vuoksi olin myös masentunut. Aikuisena olen ollut rikki ja surullinen, kohdannut kipeitä asioita.

Mutta tällä hetkellä tiedän, mistä koostuu henkinen hyvinvointi omalla kohdallani. Osaan parantaa itseni ja osaan suunnatta kohti onnellisuutta.

Läheiset suhteet ja ylipäätään hedelmälliset sosiaaliset suhteet ovat äärettömän tärkeä osa hyvinvointia. Ja minä sanon tämän, 90% introvertti. Kyllä. Hyvät ihmiset ovat nyt minulle asia, josta voimaannun ja saan energiaa.

Viime vuoden kokemuksien jälkeen erakoiduin. Olin yksin, en halunnut kertoa isoimpia kipuja, jotta minulle ei tule tunnetta, että olen taakka tai joudun lohduttamaan muita kun he järkyttyvät surustani. Pyrin tekemään kaiken yksin. Ja nyt olen tajunnut, että se ei ole vahvuutta. Se ei ole se oikea tie. Vahva ihminen osaa pyytää myös apua, vahva ihminen osaa olla myös heikko.

Toki, olen oppinut hurjasti uusia taitoja, koska on ollut pakko. Mutta aluksi olen pyytänyt joltain apua kädestä pitäen. Nyt osaan korjata tietokonettani pikkujutuista, uskallan viedä auton ihan yksin korjaamolle ja jopa ymmärrän jotain autosanastoa. Minusta on tullut aidosti reipas ja riippumaton ja se tuntuu hyvältä. Mutta oikealla hetkellä, osaan myös pyytää apua. Etenkin konkreettisiin asioihin. Suruun ja henkiseen taakkaan en vielä niin hyvin. Pelkään päästää ihmisiä ihan lähelle. Pelkään, että sanomaani käytetään minua vastaan. Pelkään, että minut hylätään jos näytän kaiken. Pelkään, että minut ymmärretään väärin.

Luottamuksen suhteen olen vielä heilurin toisessa ääripäässä. Siitä, että luotin sokeana rakkauteen, olen käpertynyt itseeni ja näen joka puolella piilotettuja miinoja. Mutta vielä heilurini tasaantuu ja uskallan taas luottaa. Koska hyvinvointi on tasapainoa, ei ääripäitä.

itselleni hyvinvointi on armollisuutta, vaikka samalla vaadin itseltäni paljon. Olen oppinut milloin löysätä laukkaa ja milloin kiristää tahtia. Olen oppinut kohtuuden kauneuden. Mutta eniten tällä hetkellä hyvinvointiani liikunnan ja ravinnon lisäksi tukee läheiset ihmissuhteeni.

Koska kuolinvuoteella ihmiset eivät mieti materiaansa, painoansa, koulutustaan tai mitään sellaista. Vaan läheisiä ihmissuhteitaan, ylipäätään sitä minkälaisia ovat muille olleet. Olinko tarpeeksi läsnä, sanoinko tarpeeksi, että ”rakastan sinua”. Olinko hyvä puoliso, hyvä vanhempi, ystävä.

Hyvinvointi on rakkautta. Rakkautta itseäsi kohtaan, rakkautta elämää ja muita ihmisiä kohtaan.

Paita täältä

 

****

 

Royal Look Pirkkala tarjoaa loka- marraskuun aikana tehdyille varauksille (värikäsittely) niophlex-hoidon veloituksetta.

Käsittelyhoito tehdään hiusten värjäyksen tai vaalennuksen yhteydessä, mutta sen voidaan tehdä myös yksistään.

Niophlex-hoitokäsittelyn jälkeen hiukset lähes hohtivat ja tuntuivat entistä kimmoisemmilta. Hiukset olivat hoidon jälkeen myös huomattavasti sileämmät sekä pehmeämmät ja hiusharja liukui sulavasti hiuksien läpi, takut olivat hävinneet. Kiilto ja pehmeys olivat aivan eri luokkaa kuin ennen Niophlexia.

Kotihoitotuotteella on suuri merkitys käsittelylle.

 

Kotihoitotuotteen löydät myös Royal Lookista.

 

Royal Look
Perkiöntie 55
33960
Pirkkala
Puh. 045 610 3411

 

Patu

www.pauliinaolivia.fi

2 vastausta artikkeliin “Hyvinvointi?”

  1. Itse painin tällä hetkellä kamalissa itseinhoissa ja -kriittisyydessä. Syön kaikki ruuat ruokavaa’an kautta ja olen menettänyt treenaamisen ilon kokonaan. Ennen kävin urheilemassa ja lenkillä koska se oli kivaa, nyt vain siksi että on pakko polttaa rasvaa.

    Äsken menin selailemaan vuoden takaisia kuvia, missä en syönyt minkään ruokavalion vaan fiiliksen mukaan ja treenasin ilolla ja olin kuvissa HUOMATTAVASTI paremmassa ja hoikemmassa kunnossa mitä nyt. Olin silloin myös stressittömämpi ja onnellisempi ja rakastin omaa kroppaa.

    Päätin nyt lopettaa ruokien punnitsemisen ja pakonomaisen treenaamisen, mutta koen silti hirveää morkkista syömisistä kun syön silmämääräisesti ja takaraivossa alkoi heti jyskyttämään lihoamisen pelko. 🙁 Tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä projektilta alkaa syömään kuten normaali ihminen, eikä vain miettiä jokaisen ruoka-aineen ravintosisältöä ja kaloreita..

    • Tiedän tuon tunteen, niin hyvin. Hommasta tulee pakonomaista eikä nautinnollista.. tai edes normaalia ja neutraalia. Se vie oman aikansa ja suurin työ tapahtuu siellä oman pään sisällä. Se oma pää pirulainen on se kaikista vaikein osuus. Mutta hieno päätös, että päätit lopettaa punnitsemisen. Pienin askelin kohti sellaista perusterveellistä elämää. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta