Hyvä nainen ei itseään esittele

*Sisältää mainoslinkkejä

Olen viimeisen vuoden saanut osakseni paljon enemmän ilkeilyä sekä niin sanottua slutshamingiä kuin ikinä ennen. Syynä on blogini, instagramini ja myös itse tulkitsen, että osa syynä myös sinkkuuteni. Myös silloin, kun olin parisuhteessa, laitoin niin sanotusti paljastavampia kuvia. Ihmiset silloin ymmärsivät niiden tarkoituksen. Olin kiltti pikkuvaimo, menossa naimisiin. En kenellekkään uhka. Nyt kun olen sinkku, pidän ulkonäöstäni vieläkin enemmän huolta ja postaan hieman provokatiivisempia kuvia ja nyt olenkin joidenkin mielestä totaalisen pornahtava ja halveksittava nainen. Huolimatta siitä, mitä olen jo muutenkin viimeisten vuosien aikana kokemaan, jos postaan paljastavan kuvan, ansaitsen täyslaidallisen paskaa. Lyödään lyötyä, etenkin jos hän yrittää maasta nousta. Siitähän Suomi on tehty?

Olen kirjoittanut aiheesta jo aikaisemmin, koska niin sanottu slutsheiming alkoi oikeastaan heti eroni jälkeen. Tekstiin pääset  tästä. Mukaan keskusteluun on myös vedetty ammattitaitoni ja se, että minun näköistä personal traineria ei edes haluaisi palkata. Sen sanon, että jokaisella personal trainerilla on oma kohderyhmänsä ja hyvä niin. En minäkään ottaisi juoksijan näköistä tai Bull Mentulan näköistä ja oloista valmentajaa. Mutta se minulle suotakoon. En tunne silti tarvetta mennä sanomaan asiaa Bull Mentulalle. Mitä hyötyisin siitä? Hänellä varmasti riittää yhtä paljon asiakkaita, kuin kriitikoita. Puhumattakaan muusta tekemisestä ja omasta elämästä. Minun mielipiteeni esiin tuominen olisi molempien ajan haaskausta.

Ja minä haluan asiakkaikseni iloisia ja avoimia ihmisiä, en tuomitsevia ja ilkeitä. Joten usko pois, minun palkkaamatta jättäminen on voitto molemmille.

Heti alkuun sanon, että jos aidosti haluat viestisi menevän perille, älä käytä tekniikkana vihaa tai hyökkäämistä. Lähtökohtaisesti anonyymisti, feikkisähköpostilla jätetty kommentti on mielestäni sellainen, jonka voi heti jättää omaan arvoonsa. Silloin kommentoija ei oikeasti seiso sanojensa takana. Puhumattakaan erilaista keskustelufoorumeista ja niissä käydyistä keskusteluista. Eniten minua vain kummastuttaa, että miksi joku käyttää omaa aikaansa tuollaiseen. Miten ihmeessä joku voi provosoitua ja suuttua tuntemattomasta ihmisestä noin paljon. Ja vielä hänen somensa tai brändinsä perusteella. Älkää ymmärtäkö väärin, se kuuluu pelin henkeen ja tiettyyn pisteeseen asti ihmisillä on sananvapaus. Jokaisella on oikeus olla jotain mieltä asioista. Mutta on hauska miten ihmisillä on mielipiteitä toisten ihmisten henkilökohtaisista asioista. Asioista, joita he mahdollisesti eivät voi tietää 100% ja joihin heillä ei ole mitään vaikutusta tai aitoa sananvaltaa.

Koko elämäni aikana, minusta on provosoiduttu koska;

Olen ollut lihava.

Olen ollut ”liian laiha”, enkä enää saa laihduttaa.

Olen ollut liian kurvikas tai ainakin tuonut sitä liikaa tyrkylle.

Olen surrut isääni väärin ja liikaa.

Olen käsitellyt eroani väärin ja olen erostani monessakin asiassa väärässä. Muut tietävät eroon liittyvät asiat paremmin.

Olen ollut liian nousukiidossa ja onnellinen. Pitäähän sellainen nyt ampua alas.

Olen tyhmä, mutta ylimielinen jos tuon koulutustani esiin.

Koulutustani ja työtäni on vähätelty. Elämänkokemuksiani on vähätelty.

Mutta tiedättekö, f*ck that.

Sen jos minkä olen viimeisten vuosien aikana oppinut, on, että jos toiselle kumarrat, niin toiselle pyllistät. On aivan mahdotonta olla kaikkien mieleen. Aivan totaalisen mahdotonta. Ja en edes halua olla sellainen ihminen. Olen aina sanonut, että brändiä ei kasvateta vaniljalla, vaan olemalla rohkeasti oma itsensä. Minä en voi tietää, mistä kenenkin kommentti ja mielipide pohjimmiltaan kumpuaa. Tuleeko se aidosti totuudesta, että hän oikeasti kokee asian niin. Tuleeko mielipide omista epävarmuuksista, siitä että hän ei ikinä uskaltaisi tehdä samaa. Vai tuleeko kommentti vihasta, pahasta olosta ja katkeruudesta. Nettiin on niin helppo suoltaa mitä vain, eikä ikinä kohdata sen kommentin seurauksia. Ja tiedän 100% faktana, että harva teistä sanoisi niitä asioita samalla tavalla jos keskustelu käytäisiin kasvotusten. Tai edes reilun pelin hengessä ja toisellakin olisi samanlaiset vapaudet sanoa samalla mitalla takaisin.

Ja kun ihmisten tulee myös ymmärtää se, että somen perusteella ei voi tuomita tai tuntea ketään. Somesta et näe niitä huonoja hetkiä, tehtyjä työtunteja, itkettyjä kyyneleitä. Jokaisen somen takana on ihminen, jokaisen ihmisen takana on tarina. Jokaisen tarinan sisällä on epätäydellisyyksiä ja säröjä.

Miettisin enemmänkin, että miksi minun tekemiseni pistää niin vihaksi. Koska omiin tunteisiin on helpompi vaikuttaa kuin toisten tekemiseen. Ja vanha klisee, mutta antaa kaikkien kukkien kukkia. Jos en tekemisilläni satuta ketään tai hyökkää eri ihmisryhmiä kohtaan, anna minun olla. Pääasia on, että ei kylve vihaa tai negatiivisuutta. Asia erikseen on vielä rakentava kritiikki ja asiallinen dialogi, mutta siinä on jo itsessään aihetta toisen kirjoituksen verran. Polarisoitunut, hyökkäävä ”keskustelu” on jotain, minkä jätän suosiolla käymättä.

Jos jotain olen isäni menettämisestä oppinut, se on elämän hauraus ja lyhyys. Ja itse en halua käyttää enää sekuntiakaan tästä elämästä muiden tietoiseen satuttamiseen. Ja jos minun kuvani tai blogini jollain tavalla sinua sortaa, pyydän, lakkaa seuraamasta minua. Ja joskus on myös hyvä katsoa peiliin ja miettiä, että onko se oma käytös oikeasti fiksua ja toisia kunnioittavaa. Kuka olet kun kukaan ei ole katsomassa? Se on se todellinen minäsi. Miten kohtaat toisen ihmisen, miten puhut toisille? Jos kylvät negatiivisuutta, älä ihmettele, että saat vain negatiivisuutta elämääsi. Sinä luot nyt ja tässä huomista päivääsi.

Ja jos jotain elämä on myös minulle opettanut, joskus ihan kantapäänkin kautta on, että jokainen tilanne ei todellakaan vaadi juuri minun mielipidettäni. Joskus ihan oikeasti ne mölyt voi pitää mahassaan. On hyvä, että jos on ääni, sitä käyttää. Mutta turha negatiivisuus ja asioista jatkuva loukkaantuminen, provosoituminen ja mielensäpahoittaminen on usein turhaa ajanhaaskausta. On eri asia puolustaa itseään tosi paikan tullen, kuin ottaa nokkiinsa jokaisesta omaa maailmankatsomusta vastaan olevasta asiasta.

Mieleeni tässä kaikessa tulee ensimmäisenä kaksi sanaa: perspektiivi ja dogmatismi. Otan ensimmäisenä käsittelyyn käsitteen perspektiivi.

Se, miten jokainen näkee asiat, liittyy perspektiiviin. Jokainen luo oman todellisuutensa ja näkee asiat, kuten haluaa. Ihminen, joka pitää minusta, näkee kuvani eri tavalla kuin ihminen, joka on päättänyt vihata minua. Tärkeintä on kuitenkin se, että mitä itse näen ja mitä itse haluan viestittää. Ja kerron sen teille nyt:

Haluan tuoda esille erilaista naisvartaloa, kuin mihin olemme viimeisten vuosikymmenien aikana tottuneet. En ole langanlaiha malli, minulla on selluliittia ja hieman mahaa, mutta se on ok. Olen itsevarma nainen, joka kantaa kaikki n. 80kg ylpeydellä. Kyllä, minulla on isot rinnat, pieni vyötärö ja iso takamus. Tällä hetkellä toki jo niin sanotusti trendikäs vartalo. Mutta missä menee raja, että vartaloaan ei saa enää esitellä? Eikö bodypositivity olekkaan kaikille? Onko se vain ylipainoisille? Pitääkö itsensä peittää jos on oikeasti saavuttanut hyvän vartalon ja on viimein siitä ylpeä? Pukea se burkhaan ja peittää muilta. Onko nainen heti häpeällinen jos tuo vähääkään vartaloaan esiin, etenkin jos se on esittelemisen arvoinen? Olen laihtunut paljon ja haluan toimia motivaation lähteenä ihmisille, jotka haluavat myös laihtua. Olenhan kuitenkin ammatiltani personal trainer, joten oman kunnon esitteleminen ei sinänsä pitäisi olla kovin iso juttu. Sen ymmärrän, jos joku nuori tyttö hakee huomiota vähäpukeisilla kuvillaan ja niin sanotusti myy itsensä halvalla. Pelkkään ulkonäköön keskittyminen on niin naiselle kuin miehelle typerää. Meistä on niin paljon enempään. Mutta jos koet omien kuviesi jakamisen voimaannuttavaksi, saat siitä urallesi hyödyllistä näkyvyyttä, etkä hae vain vääränlaista hyväksyntää, anna palaa! 

Huppari täältä

Ja miksi ylipainoinen alusvaatekuvan julkaiseva on rohkea ja hyväkroppainen on usein joko ylimielinen tai sitten omaa huonon itsetunnon ja hakee vain hyväksyntää. Olisiko jo aika rikkoa tämäkin ajatuksiemme lasikatto?

Olen saanut paljon ihania kommentteja siitä, kuinka motivoin monia ja ihmiset ihailevat itsevarmuuttani. Koen kommentit rohkaisevina, joiden avulla sivuutan negatiivisuuden. Nyt kuitenkin sain niin tökerön kommentin viikonlopun aikana, joten koin ajankohtaiseksi avata ajatukseni tänne blogiin.

Minua kritisoi minua hieman vanhempi naishenkilö. Kritisoi nimenomaan sitä, että instagramini on nykyään liian pornahtava. Olen kuullut nimenomaan tuosta instagramini muuttumisesta nyt. Tästäkin nousee mieleen kaksi pointtia.

Ensimmäinen:

Eikö ihminen saa muuttua? Olen nainen, jota on petetty. Vuosi sitten sain tietää, että mies, jonka kanssa minun piti mennä naimisiin, olikin pettänyt minua koko viisi vuotta. Tähän vielä isäni kuolema hieman alle kaksi viikkoa ennen asian paljastumista. Ja ei, en käytä tässä nyt mitään säälikorttia. Lukekaa loppuun ennen provosoitumista.

Suhteessa seksuaalisuuteni tyrehdytettiin pikkuhiljaa ja systemaattisesti täysin. Ja minä olen seksuaalinen ihminen, äärimmäisen. Nyt voitte kutsua ne kirkon vanhimmat jo paikalle. Kuvitella, on vuosi 2017 ja nainen uskaltaa sanoa olevansa seksuaalinen.

Olen seksikäs nainen ja nautin siitä. Tätäkään ei saisi koskaan sanoa ääneen. Nautin kurveistani, nautin kaikesta kauniista. Pidän muita naisia kauniina. Nautin elämän pienestä flirtistä, sensuelleista kuvista. Itse en näe sitä pornona. Ja korostan, että useimmat kuvani eivät tätä edes ole, vaan nimenomaan motivaatiokuvia. Mutta, olen nainen, joka on itse parantanut omat arpensa, jotka tulivat äärimmäisen pahasta henkisesti pahoinpitelevästä suhteesta. En saanut olla millään tapaa seksuaalinen tai ilmaista itseäni haluamallani tavalla. Nyt saan tehdä mitä haluan, nyt saan olla mitä haluan. Olen vapaa hänen, olen vapaa sinun mielipiteistäsi. Minä päätään mitä kehollani teen ja kuinka tunnen sen hyväksi. Olen itsevarma aikuinen nainen. Tähän ei ole vaikuttanut yksikään mies tai sometykkäys.

Jos joku pitää kuviani pornona tai minua seksuaalisena objektina, se on hänen perspektiivinsä. Jos joku mies haluaa esineellistää minut, se kertoo enemmän hänestä kuin minusta. Se kertoo ihmisen empatiakyvystä, tai siis sen puutteesta. Sekä kyvystä kohdata toinen ihminen tasa-arvoisesti.

Vaikka kävelen kadulla tavallisissa vaatteissa, yrittämättä mitään, saan jatkuvasti huomiota ja olen näyttävä. Olemukseni on mitä on ja siitä en pyydä hetkeäkään anteeksi, koska se ei ole sinulta mitenkään pois. Jumalauta, olen seksikäs nainen ja nautin siitä. Se ei halvenna minua, vaan päinvastoin, tuo minulla äärettömän paljon voimaannuttavia tunteita. Ja nyt ei tarvitse korostaa sitä henkistä tai älyllistä puolta, mitä tämä nainen yritti myös sivaltaa. Minulla on opinnäytetyö korkeakoulusta käsillä ja viittä vaille valmis valmistumaan täysin ajallaan koska olen puskenut koulua oman yritykseni hoitamisen, mummon kuoleman, isän kuoleman ja eron jälkeen täysin yksin kohti kirjoja ja kansia. Samaa tulla yrittämään samaa, by all means.

Ja tämä kaikki ilman katkeroitumista ja vihaa. Päinvastoin, ilolla ja onnella. Se jos mikä, vaatii paljon. On helppoa alkaa vain vihaamaan kaikkea ja katkeroitua elämälle. Nyt olisi helppoa vihata miehiä, vihata elämää, pitää itseään epäviehättävänä pettämisen jälkeen. Ei todellakaan ole itsestäänselvyys, että olen päässyt tähän pisteeseen henkisesti.

Minusta olisi hienoa, jos toinen nainen tukisi tällaisessa tilanteessa toinen toistaan, eikä olisi toiselle susi. Ja jos oma mies katselee minun tai muiden naisten somea ja tunnet siitä pahaa oloa, olisiko aika laittaa mies vaihtoon, eikä vihata siinäkin sitä toista naista. Minä en vihaa yhtäkään naista, jonka kanssa minua on petetty. Olen heille oikeastaan vain kiitollinen, että he paljastivat hänen oikean luonteensa. Hänen nykyiselle puolisolle haluan eniten hyvää, koska pystyn kuin kristallipallolla ennustamaan hänen tulevaisuutensa ja tiedän, mikä kivikkoinen tie on muutaman vuoden päästä edessä. Silloin hänen henkinen hyvinvointinsa tulee olemaan äärimmäisellä koetuksella ja minä olen täällä, jos hän haluaa tukea. Mutta enempää en asiaan puutu, koska en koe olevani siihen oikein sopivassa tai uskottavassa roolissa. Kuten sanoin, jokainen tekee omat ratkaisunsa ja tulkitsee asiat omasta perspektiivistään. Olen ollut hän ja tiedän, kuinka asioita ei usko, eikä näe. Kunnes.

Mitään muuta en tässä kohtaa voi kuin pistää käteni ristiin.

Toinen pointtini on,

Että tämä minua kritisoiva nainen on esitellyt omassa somessaan vartaloaan synnytyksen jälkeen. Minäkin voisin kritisoida häntä, mutta en saa siitä mitään irti. Minulla ei ole aikaa eikä energiaa sellaiselle. Suoraan sanottuna, hän ei kiinnosta minua niin paljoa, että käyttäisin häneen ajattelemiseen energiaani. Enkä halua sanoa tuota kuulostaen nyt ilkeältä. Haluan vain kysyä, että miten raskauden jälkeisin naisvartalon esittely eroaa siitä, että esittelen vartaloa, josta on pudotettu monta kymmentä kiloa painoa? Sinä haluat inspiroida rohkeudellasi muita synnyttäneitä naisia, minä omaa kohderyhmääni. Miksi sinulla on oikeus tuomita minut? Mitä jos minä sanoisin sinun vartalostani tai kuvistasi samalla tavalla?  Mitä jos sanoisin kuvillesi adjektiivin, kuten sinä minun kuvilleni? Mitä jos sanoisin kuviesi olevan nykyään allöttäviä, sinun muuttuneen äitiyden myötä. Miksi hyvää vartaloa ja kauniita kuvia saa kritisoida, mutta toista ääripäätä pitää varjella pienimmältäkin kritiikiltä. Ja korostan, että en ajattele noin, vaan tuon näkökulmaani vain esille. Kauniin naisen vartaloa ja preesensiä voi slutsheimata mutta auta armias jos kommentoit synnyttäneen tai naisen vartaloa. Haistanko kaksinaismoralismin? Puhumattakaan siitä, kuinka paljon vapaammin miehet voivat edelleenkin nykymaailmassa esitellä itseään verrattuna naisiin. Ja kaikki tämä pohjautuu vain lukittuneisiin ajatusmalleihimme. Perspektiiviin ja dogmatismiin. Asioiden ei tarvitse olla niin kuin ne ovat ja meillä on tässä ja nyt mahdollisuus vaikuttaa vallalla oleviin ajatusmalleihin. Nainen voi olla kokonaisuus älykkyyttä, seksikkyyttä ja itsevarmuutta. Asiat eivät ole toisiaan pois sulkevia. Kuuluu nimenomaan feminismin perusajatuksiin, että naisella on itsellään oikeus valita mitä on. Hän saa olla mitä itse kokee parhaaksi. Hän voi olla seksikäs tai olla olematta. Hän voi olla uranainen, tai kotiäiti. Kyse on tasa-arvon tuomasta vapaudesta. Naissukupuolen kunnioittamisesta, ei jatkuvasta sortamisesta ja sääntöjen asettamisesta. Hyvä nainen ei ole sitä tai tätä. ”Hyvä nainen ei esittele itseään. Tytöt on kilttejä, mutta pojat on vaan poikia.” Tämä on aihe, missä on paljon korjattavaa ja kaikki se lähtee ajatusmalleistamme ja ennen kaikkea kasvatuksesta.

Jos, se että on ”hyvä nainen” vaatii itsensä pienentämistä ja peittämistä, minä en koe minkäänlaista tarvetta olla hyvä nainen.

Jokainen meistä tekee omat ratkaisunsa. Voihan olla, että kymmenen vuoden päästä häpeän nyt otettuja kuviani, mutta se on täysin oma asiani. Elämä on nimenomaan sitä, että omista ratkaisuistaan oppii, ja juuri niistä omista ratkaisuista syntyy se itselleen oikea elämänpolku. Asiat pitää itse kokea, eikä muuttaa itseään ja toimintatapojaan, koska joku sinulle tuntematon ihminen kokee asian toisella tavalla kuin sinä. Etenkään, jos hän tuo asiansa esille vihan ja ilkeyden kautta. Educate me don’t belittle me.

Ite toivon eniten, että maailma muuttuu suuntaan, jossa naista ei alenneta hänen ulkonäkönsä perusteella. Haluan vielä elää maailmassa, jossa naisen seksuaalisuus ei edelleen olisi näin tabu.

Sitten otan käsittelyyn dogmatistismin

Dogmatisti on omien tulkintojen perusteella tehty todellisuus. Tarkoittaen, että mielipiteensä tulee fakta. Ja tämän kohtaa usein. Joka päivä. Ihminen tekee omia, usein alitajuntaisia tulkintoja pohjautuen omaan perspektiiviinsä ja luo tästä asioiden summasta kokonaisuuden. Ja pahinta on keskustella sellaisen ihmisen kanssa, joka kokee olevansa 100% oikeassa, eikä suostu milliäkään joustamaan omissa ajatusmalleissaan, ei näe omassa tekemisessään virheitä. Hänen mielensä on kerännyt itselleen suotuisan, hänen näkemyksiään tukevan datan asioista, pohjautuen omaan perspektiiviinsä. Surullisinta on etenkin se, jos puhutaan sinusta ja sinun asioistasi. Mutta tiedän, että tuollainen ajatusmaailma kostautuu vain ihmiselle itselleen, koska ajatusmaailmassaan joustamaton ihminen ei kehity eikä kasva koskaan. Hän on jumissa omassa kuplassaan, jossa tuomitsee ja vihaa. Suuttuu eri mieltä oleville. En edes halua tietää kuinka raskasta ja kuluttavaa sellainen elämä olisi. Viha ja katkeruus ovat aivan liian turhia tunteita, joihin en ainakaan itse halua tuhlata tätä yhtä ja ainutta elämääni.

Ja jotenkin koko tästä vuodesta itselläni on sellainen fiilis, että antakaa jo ihmisen olla. Antakaa minun surra, antakaa minun käsitellä, antakaa minun olla minä. Te ette ole olleet kengissäni, joissa harva olisi muutenkaan kestänyt päivääkään. Minä en ole tekemiselläni ketään satuttanut, toisin kuin te, ilkeät kommentoijat. Ja siinä se suuri ironia vasta piileekin.

 

Eräs facebook-tuttuni kiteytti tämän slutsheiming asian äärettömän hyvin:

”Tänään törmäsin instassa mielenkiintoiseen päivitykseen ja siihen tulleisiin kommentteihin. Kyseessä oli tilanne, missä seksikkääseen kuvaan oli joku lähettänyt runkkausmemen. Ei siinä, mutta kommentteihin oli joku älykääpiö listannut, että on tekopyhää suutahtaa moisesta, jos kerran itsestään moisia kuvia postaa. Että sitä niittää mitä kylvää.

Mä tykkään katsoa kauniita kuvia, erityisesti naisista, ja jos itsetunto kestää julkaista kuvia joissa on makua ja paljasta pintaa, antaa palaa. Olis kauheaa, jos ei somessa olis mitään kauniita, seksikkäitä, mielikuvitusta kiihottavia kuvia. Ne inspiroi, motivoi erityisesti siksi, että siinä on nainen jolla on pokkaa ja itsevarmuutta. Olis kauheaa, jos meillä olis vain kulttuuri, jossa mitään ei saisi näyttää. Kaikki olis pelkkää kaapua ja peitettyä.

Se, minkä valinnan mä teen joka päivä, on se että en kommentoi negatiivista. En voi tietää ikinä, mikä tarina on taustalla. On eri asia arvostella jotakin sitten vaikka kahden kesken jonkun ystävän kanssa, kuin huutaa negistely ja arvostelu julkisesti. Se vasta on säälittävää, naiivia ja tekopyhää.

Jos mun joku kuva aiheuttaa jossain akuutin tarpeen runkata, fine. What ever rocks your boat. Mutta mun ei tarvi tietää siitä. Vedä käteen ja jatka päivän muita touhujasi. Vasta se, että siitä pitää julkisesti huutaa että ”laukesin sun kuvalle” tekee siitä alentavaa ja esineellistävää, ja vähän jopa säälittävää. Että wau, haluatko mitalin? Aplodit? Känsävoidetta?

En ymmärrä ihmisiä, jotka seuraa joitain tyyppejä somessa vain haukkuakseen niitä. Pelkästä rypemisen ilosta! Samat miehet, jotka haukkuu, huorittelee ja kommentoi on samoja miehiä jotka meisseli kädessä vatkaa itseään vessassa tyttöystävältään piilossa. Seriously. En edes sano mitään naisista. Nainen joka ei pidä naisten puolta – sellaselle ei ole edes sopivaa käsitettä.

Viikonloppuja <3”

 

En voi lopuksi sanoa, enää muuta kuin, että rakkautta kaikille. <3 Olkaa just sellaisia kun ootte, älkääkö antako ihmisten lannistaa. Itse olen puhjennut vihdoinkin kukkaan ja kyllä, sekin provosoi ihmisiä. Mutta hei, annetaan niille jotain puhuttavaa. 😉 <3

 

Instagram: Pauliina_olivia

 

Patu

www.pauliinaolivia.fi

27 vastausta artikkeliin “Hyvä nainen ei itseään esittele”

  1. Oot ihana! Naisia arvostellaan ja koitetaan pienentää, hallita ja vaimentaa vaikka miten päin olisi. Valitettavasti tähän sortuu myös muut naiset epävarmuuksissaan. Jos ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, vois jättää sanomatta.

  2. Olen samaa mieltä. Naisten tulisi todellakin vetää yhtä köyttä eikä haukkua toisiaan anonyymiteetin suojissa.

    Toisaalta ymmärrän kyllä kritiikin oikeasti pornahtavia kuvia kohtaan. On totta, ettei runkkausmeemin julkaisu palvele ketään, mutta toisaalta mitä tarkoitusta palvelee lähes alastonkuvien julkaisu somessa. Itse kokisin sellaisen julkaisun itseäni halventavaksi, koska tietäisin sen päätyvän runkkumatskuksi. Instagram on täynnä pehmopornoa ja juuri se on yksi syy, miksen ole siellä.

    Ihmettelen siis, mitä tällaisten kuvien julkaisulla haetaan? Iskemällä tissit tiskiin nainen tekee itsestään haluamattaan objektin, on nimittäin todistettu että etenkin miehet kiihottuvat paljaasta pinnasta ja pitävät vähäpukeista naista objektina, jopa tyhmänä. https://www.google.fi/amp/s/www.yahoo.com/amphtml/www/tech/study-women-who-post-sexy-pics-online-are-viewed-as-92063068024.html

    Tietysti seksikkyyden ja pehmopornon välillä kulkee veteen piirretty viiva, mutta itse kyseenalaistan julkaisijan tarkoitusperät, jos kuvan keskiössä ovat isot rinnat tai lähes alaston keho. En sano, että tällaiset kuvat oikeuttavat haukkumisen ja tökeröt kommentit, mutta itse kannustaisin naisia ja etenkin nuoria tyttöjä jättämään tällaiset kuvat julkaisematta. Naisellinen, treenattu vartalo on kaunis ja ihana, mutta kerää valitettavasti myös ei-toivottavaa huomiota.

    Hankalia juttuja, koska ihmiset tulkitsevat seksikkyyttä eri tavalla. Niin kuin sanoit, omista mielipiteistä ei saisi kuitenkaan tehdä itselleen totuutta ja tilaa tulee antaa monenlaiselle itseilmaisulle. Minä en esimerkiksi seksikkäitä kuvia julkaisisi, mutten myöskään lähde haukkumaan niitä, jotka tällaisia kuvia ovat päättäneet julkaista. Jokaisella olkoon vapaus oman tilinsä sisältöön. Pääasia mielestäni olisi se, että somen sisällöstä huolimatta voisimme naisina tukea toinen toisiamme.

    • Korostan juurikin tuota kohtaa tekstissäni, että asioiden ei tarvitse olla nyt niin kuin ne ovat. Esimerkiksi Romaniassa 55% väestöstä kokee tietyissä tilanteissa raiskauksen hyväksyttäväksi asiaksi. Esim. provosoivat vaatteet. Tuo lähtee ajatusmalleista, arvoista ja kasvatuksesta.

      Harva ajattelee itseään esittelevästä miehestä yhtä raffisti. Ja kyllä, sävyeroja kuvien välillä on paljon ja jokainen tekee niistä itseään eniten palvelevan ratkaisun. Mutta edelleen korostan sitä, että miksi itseään esittelevä nainen pitää automaattisesti alentaa tai korostaa jotain, ”minä en tekisi noin, tulee runkkareista”. Maailmassa on montakin asiaa, jotka jättäisin tekemättä, mitä moni muu tekee ja jos siitä sanoisin, kokisin joukkulynkkauksen. Ja tuo tutkimus vain korostaa sitä ajatusmaailmaa. Mitähän jos 50-luvulla olisi tehty tutkimus samasta asiasta? Tulokset olisivat varmasti olleet vieläkin raffimpia. Ja kun sen ajatusmaailman ei tarvitse olla sellainen kun se nyt on. Ihminen on kykeneväinen muuttamaan näkemystään jos oikein yrittää. Nainen on vielä monella tapaa alistettu ja halutaan sellaisena pitää.

      Ajatusleikkinä käännä maailma toisinpäin, että miestä pidettäisiin ihan bimbona ja tyhmänä jos hän on ilman paitaa missä tahansa. Tuntuuko hassulta? No, sekin ajatusmaailma olisi meihin opetettu ja silloin se olisi meille normi. Mutta mielestäni kaikki, ihmistä ja hänen vapauttaan sortavat ajatusmallit tulisi tietyissä rajoin rikkoa. Huom. en nyt puhu työttömyyden puolesta. 😀

      Esim. Tuntemattoman sotilaan esi-illassa kehuttiin miesnäyttelijöiden roolisuorituksia, mutta Paula Vesalasta kommentoitiin hänen mekkoaan.

      Koen, että naisilla ja miehillä ei edelleenkään ole samat säännöt, eikä ne säännöt ainakaan sillä muutu, että naiset alennetaan peittämän itsensä. Syy, jälleen kerran, ei ole vain siinä naisessa.

  3. Tämä teksti oli jotenkin äärimmäisen voimauttava, enkä voi sanoin kuvailla miten paljon ihailen kaikkea sinussa, etenkin sun hyvyyttä, rohkeutta ja uskomatonta vahvuutta. En yksinkertaisesti voi ymmärtää sellaisen ihmisen mielenmaisemaa, joka haluaa sanoillaan polkea alas, halventaa ja satuttaa toista. Hyvä ihminen ei tee niin. Sä olet hyvä ihiminen, inspiroiva ja häikäisevä. Uskon, että moni heikko ihminen kokee sut uhkaksi koska olet niin fiksu ja kaunis sisältä. Jos olisit ”vain kaunis ja seksikäs” sut olisi helpompi ohittaa säälien mutta fiksu ja seksikäs nainen aiheuttaa jäätävää kateutta ja saa ilmeisesti heikoista kateellisista naisista rumimmat puolet esiin.

    Olet vaikuttanut tosi paljon mun ajatusmaailmaan ulkonäöstä ja oon seurannut sua jo neljän vuoden ajan blogisi ja myöhemmin instan kautta. Kiitos sinulle, että olet jaksanut inspiroida muita kaikista elämäsi vastoinkäymisistä huolimatta. ♡

    Olet aivan huikea ja kaunis ihminen!

  4. Todella hyvää pohdintaa! Mun mielestä jokainen on oikeutettu julkaisemaan itsestään sellaisia kuvia, kun haluaa (tottakai huomioiden laillisuuden).

    MInusta esimerkiksi on mukava julkaista kauniita kuvia itsestäni. Eivät kaikki kuvat ole tavallaan muita varten, vaikka instagramissa olisivatkin. Ei ole minusta muilta pois julkaista itsestään esimerkiksi vähän seksikästä kuvaa. Se kuva voi olla itselle tärkeä ja sellainen ”hei näytän mahtavalta” muistutus. Ja jokainen myöskin määrittää seksikkään kuvan eri tavoin. Toinen voi pitää samaa kuvaa ihan tavallisena ja toinen super seksikkäänä.
    Hyvä postaus ja ihanaa päivää sinulle! 🙂

    http://siirikiviharju.blogspot.fi

  5. Kirjoitat kyllä hyvin ja tykkään blogistasi ja sinusta ihmisenä, koska olet erittäin inspiroiva.

    Olen kuitenkin niin muumio, että mielestäni paljastavat kuvat niin miehillä, kuin naisillakin kuuluvat jonnekkin ihan muualle kuin sosiaaliseen mediaan. Ja tämä mielipide minulle suotakoon. Vaikka olen itse myös hyvin seksuaalinen ihminen, en itse osaisi ikinä kuvitella laittavani alusvaate-selfietä instagramiin, enkä myöskään haluaisi että kumppanini tekisi niin. En kuitenkaan koe tarvetta alkaa marisemaan kellekkään heidän omista valinnoistaan ja jos tuntee olonsa hyväksi paljastavissa kuvissa julkisesti niin go for it 🙂

    Valitettavasti oma mielipiteeni myös vaikuttaa niin, että esimerkiksi törmätessäni kiinteistönvälittäjän hyvin paljastaviin kuviin, en voinut ottaa kyseistä välittäjää enää tosissani ja siirsin toimeksiannon muualle. Kuulostaa varmaan hirveeltä kukkahattutäteilyltä 😀

    • Ja sinulle mielipiteesi suotakoon. Moni jättää ostamatta tai tekemättä jotain aina jostakin syystä. Omat mielipiteemme ja markkinointi johtaa meitä enemmän kuin uskommekaan. Ja se nykymaailmassa toisaalta onkin hienoa, että valinnan varaa on hurjasti ja jokaiselle jotakin.

      Vaikka puolustan omaa näkökantaani, ymmärrän myös sinun näkövinkkelisi. Ymmärrän niin palvelun tuottajan kuin kuluttajan näkökulman. Mutta silti myös itse teen eniten itseäni palvelevat ratkaisut. Olisi kamalaa, jos maailmassa kaikki ajattelisivat täysin samalla tavalla. Erilaisuus tässäkin asiassa tuo tasapainoa. Arvostan suuresti hienoa tapaasi keskustella, vaikka oletkin kanssasi eri mieltä. Kiitos kommentistasi. <3

  6. Juurikin näin. Eipä tuohon voi paljon lisäillä. Oot kyllä aivan uskomaton nainen! <3

  7. Kyllä juuri tuo uskottavuus ongelma tulee eteen aikuisten maailmassa, en menisi esim.lääkärille jonka tietäisin postaavan itsestään puolialastomia kuvia,vaihtaisin lasteni luokkaa jos heidän opettajansa esittelisi rintojaan instassa listaa voisi jatkaa loputtomiin..Mihin nämä ”paljastelijat”sitten sijoittuvat yhteiskunnassa?missä ammattissa tälläinen on ok?ei kovin arvostetuissa ainakaan.

    • Aikuisten maailmassa tuskin trollataan blogeissa myöskään, tai toivon tämän kommentin ainakin olevan trolli. Aikuisten maailmassa ei arvostella ammatteja niiden ”arvostuksen” mukaan, jokainen ammatti on omalla tavallaan arvokas. Aikuisten maailmassa ihmisen henkilökohtainen elämä tuskin vaikuttaa hänen ammattitaitoonsa. Aikuisten maailmassa moni tekee pahempiakin juttuja suljettujen ovien takana. Aikuisten maailmassa tuskin ketään tarvitsee yrittää sijoitella yhteiskunnassa, ainakaan kuvien perusteella. Toki, uskonnon perusteella ihmisiä on sijoiteltu polttouuniin, joten onhan näitä nähty historiassa. Aikuisten maailmassa on varaa katsoa asioita avarakatseisemmin ja lukea blogitekstit ihan ajatuksella. Aikuisten maailmassa keskustellaan aikuismaisemmin.

  8. Mä en vaan yksinkertaisesti kestä slutshamingia missään muodossa, tai ylipäänsä naisten kritisointia kummankaan sukupuolen taholta. Me naiset välillä ollaan toisillemme ilkeitä, mutta se kaikki on peruja sisäistetystä seksismistä ja misogyniasta. Ei anneta sen silti estää meitä tekemästä mitä haluamme. Mulla on aina aikaa ja energiaa tukea kaikkea mitä me naiset tehdään, välillä pitää purra vähän hammasta kun se sisäistetty seksismi nostaa päätään mutta uskon kovaa, että siitäkin päästään pian eroon <3

  9. Kyllä siitä melkoinen haloo nousisi ja uskottvuus olisi mennyttä jos esim jonkun poliitikon insta täyttyisi puolialastomista kuvista, että ihan varmasti tiettyjen ammttien edustajia ei hyvällä katsottaisi vaikka kuinka naiseuttaan korostaisivat vähäpukeisilla kuvilla. Eikä se kyllä nosta kenenkään arvostusta.

    • Ymmärrän näkökulmasi, mutta maailma muuttuu. Maailma ja asenteet muuttuvat. Omia ajatusmallejaan pitää pyrkiä haastamaan, koska vain silloin voi kehittyä ihmisenä. Jokainen meistä on arvokas ja jokainen meistä tekee hyviä sekä huonoja ratkaisuita, etenkin toisten mielestä.

      Itse koen esimerkiksi yrittäjyyden yhdeksi arvostetuimmasta asiasta tässä maailmassa. Yrittäjyydessä on tulevaisuus. Itse esimerkiksi tässä maailman taloudessa olen luonut itselleni työpaikan ja tulevaisuudessa pyrin luomaan niitä myös muille. Jos siitä en sinulta arvostusta saa, kuvieni takia, niin asia niin olkoon.

      Ja nyt miettisin, että moniko muu ihminen, esimerkiksi somessa on yrittäjä. Hmm.. aikas moni 🙂

  10. Minusta sinulle on liiankin iso ja herkkä paikka, mitä muut sinusta sanovat ja ajattelevat, julkisen blogin kirjoittajaksi. Voit uskoa, että kaikki vähänkin julkisuudessa olevat ja sinne pyrkivät saavat osakseen paljon negatiivista kommenttia ja huomiota. Esimerkisi minua on pyydetty eri tosi-tv ohjelmaaniin ja kirjoittamaan julkista blogia. En ole siihen lähtenyt, koska tiedän, etten sitä kaikkea negatiivista julkisuutta tulisi kestämään, koulukiusattu kun aikoinaan olen ollut. Mielummin nautin rakkaiden ja läheisteni positiivisesta palautteesta ja kannustamisesta kun stressaan, mitä huonovointiset ja vieraat ihmiset jossain näyttöjensä takana turvassa solvaavat muita.
    Se joka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön. On minun tapani suhtautua moneenkin asiaan elämässä 🙂 Esimerkisi tiedän, että suosittujen blogien kirjoittajat tai ahkerasti instaan suosittuja ns. herutuskuvia lataavat, tahkoavat niistä myös rahaa. Nämä ovat niin monipiippuisia juttuja. Kateellisia, katkeria ja kiusaajia on maailma pullollaan. Ja tulee aina olemaan, eikä niistä kommenteista mielensäpahoittaminen tai niistä avautuminen tule siihen ikinä vaikuttamaan. Nämä ”päänsä aukojat” ovat vain saaneet, mitä halunneet. Eli pahoittaneet jonkun mielen. Jos nämä kommentit ovat liian raskaita kestää, minusta silloin pitää miettiä jotain muuta kun julkista ammattia tai somekanavaa.

    • Tuo on jälleen mielipiteistä luotu fakta. Koen, että on eri asia niin sanotusti nostaa kissa pöydälle ja luoda kommenttien perusteella keskustelua, joka voi hyödyttää myös muita, kuin loukkaantua asioista. Herkkyys ei ainakaan minussa ole loukkaantumisherkkyyttä. Ja itse en todellakaan allerkirjoita tuota, että kuka leikkiin alkakoon, leikin kestäköön. Vaan koen, että somen säännöt ovat ihmisille vielä hukassa, ja kenelläkös muilla kuin somessa esillä olevissa on ääni puuttua asiaan. On todellakin sallittua sanoa, että näin ei kannata puhua ja nostaa ajankohtaisia asioita tapetille. Kuka on sanonut, että olisin loukkaantunut? Olen kokonaisen vuoden katsonut kun nimeäni on riepoteltu eri yhteyksissä, isäni kuolemasta on spekuloitu asioita ja minun mielenterveyttäni kyseenalaistettu. Puhumattakaan muista juoruista. Paljon asioita, mitä moni ei alkuunsakkaan kestäisi, mutta en puhu niistä. Ja tässäkin postauksessa sivusin asiat vain yhdessä lauseessa. Kyllä, tunne-elämäni on varmasti nyt enemmän vereslihalla kaiken kokemani jälkeen, mutta kenen ei olisi. Olen aina ollut ihminen, joka haluaa puuttua epäoikeudenmukaisuuksiin. Aidosti koen, että kirjoitukseni ovat herätteleviä. On harmi, että joku ottaa ne mielensäpahoittamisena. Itse näen tämän puheenvuorona, joka on saanut alkunsa ikävästä kommentista. Samoin, kun toinen samankaltainen postaus voi saada alkunsa positiivisesta kommentista. Enkä silloin ole kusipää, jos tartun kivaan kommenttiin.

      Et tiedä minkä verran taon ja missä. Minkä verran saan kuraa ja missä. Et oikein ole oikea ihminen tekemään minusta syvä-analyysiä, mutta ymmärrän näkökulmasi. Mutta sanon suoraan, ilman, että olen mieleni pahoittanut, että postaukseni pointti on nyt mennyt kohdallasi hieman harakoille, jos näet tämän loukkaantumisena. Tämä oli puheenvuoro, josta julkisessa ammatissa nimenomaan on kyse. Minulla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin omalla äänelläni.

      Koko postauksen punainen lanka oli, että kaikesta huolimatta olen rohkeasti oma itseni. Tuo mielessä, jokainen voi lukea tekstin nyt uudelleen. 🙂 Puhumattakaan tekstin yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

      Ja minua on myös koulukiusattu. Ja koen alistuneeni kiusaamiseen jos annan kiusaajien jatkaa kiusaamista. Jos alistun sille, että ”olet vain liian herkkä” ja ”mitäs tuot itseäsi esille”. Ei, ei ja ei. Se on sama kuin sanoisi koulukiusatulle, että hän ansaitsee kiusaamisen. Koen olevani asemassani nimenomaan kaikkien kiusattujen puolella kun tuon näitä asioita julkisesti esille. Se on minun näkökulmani tähän asiaan. Haluan, että kiusatut, naiset, kuka tahansa nousee kiusaamista vastaan. Jopa ne hiljaiset hyväksyjät, jollainen itse tässä kohtaa olet. Muistat heidät varmasti kouluajoilta ja olisit toivonut jonkun heistä puolustavan sinua, ei olevan kiusaajien puolella.

      Jos jokainen, joka ajattelee ”itseään esille tuova ansaitsee kaiken paskan” muuttaisikin ajatusmaailmaansa. Muuttaisi
      ajatusmallin siihen suuntaan, kuten suhtautuu koulukiusaamisen. Kiusaaminen on noloa, kaikissa sen muodoissa. Kuinka nopeasti saisimme sometrollimaailman muuttumaan. Kuinka nopeasti saisimme asennemuutoksen ilkeitä kommentteja ja kiusaamista kohtaan. Ja kuinka paljon silloin sillä yhdelläkin ihmisellä olisi vaikutusta tähän maailmaan. Koska muutos kiusaamiseen lähtee nimenomaan niistä hiljaisista hyväksyjistä ja siitä, että kiusaajien annetaan kiusata.

      Mieti, jos joku nuori on juuri aloittanut blogin. Saanut sinne ilkeän kommentin, ”ruma, läski, huora”. Tulee tänne ja näkee tämänkaltaisen kommentin. Että se pitää vain kestää. Että tämäkin bloggaaja on vain turhan herkkä, syy hänessä, ei ilkeän kommentin kommentoijassa.

      Kumpi olisi kannattavampaa, puuttua kiusaamiseen ja tehdä siitä sosiaalisesti epähyväksyttävää vai antaa kiusaajien kiusata?

      Voi kunpa ihmiset edes hetkenkin miettisivät tätäkin asiaa boksin ulkopuolelta. Nyt sanon jokaiselle kiusatulle; puutu asiaan ja ole rohkeasti oma itsesi! Jos uskallat olla esillä, ansaitset kannustusta, et väheksyntää. Anna äänesi kuulua! 🙂

  11. Todella hyvä postaus ja tuo tekstin läpi paistava itsevarmuutesi on upeaa!

    Aloin miettimään omaa näkökulmaani. Olen nainen, joka taas tykkää pitää vartalonsa vain itselleni/kumppanilleni. En ikinä halua pukeutua mihinkään liian paljastavaan (tosin kireitä vaatteita, etenkin urheillessa). Kyse ei ole siitä, etten olisi itsevarma, koen vain, että minun kehoni ei kuulu kaikille. Olen silti vahva, rohkea ja upea nainen. Jokainen tyylillään!

    • Mun on pakko vähän tarttua tähän. Ihan kuin kehosi olisi joko muiden miesten tai oman miehesi, miksei kehosi ole vain sun niinkuin se todellisuudessa onkin?

  12. Vastasit tuohon kommenttiini ja sinulla on todella paljon hyviä ja oikeita pointteja. Olen monessa asiassa täysin samaa mieltä kanssasi. Ja kommenttini pointti ei todellakaa ollut dumata kirjoitustasi tai hyökätä sua vastaan. Puhuttiin vaan juuri eri asioista. Kenenkään ei ehdottomasti tarvitse sietää koulu- tai minkäänlaista kiusausta koskaan tai missään. Se on aina ehdottoman väärin ja on aina ja pelkästään kiusaajan vika.
    Kommenttiini tarkoitus oli juuri ottaa esille se, millaista julkisuudessa tai somessa aktiivisesti esiintyvänä ihmisenä olo on. Oletko sitten laiha tai lihava, ruma tai liian kaunis, tyhmä tai tyrkky. Huonosti voivat ihmiset keksivät aina jotain kommentoitavaa. Ja netissä on helppo huudella, kun asioita ei tarvitse sanoa päin naamaa.
    Ja kommenttini, se joka leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön. Tarkoitin sillä sitä, että lähdet sitten joko pyrkimään lääkikseen, yrittäjäksi bisnesselämään, kisamaan fitnesslavoille tai vaikka lööppijulkkikseksi, peli saattaa olla vaikeeta, rumaa, rankkaa ja p**kaa tulla niiskaan kunnolla. Enkä siis ottanut sillä lauseella todellakaan henkilökohtaisesti kantaa sinun tilanteeseesi, pahoittelen jos se siltä kuulosti. Se on ollut itselle yksi tsempparilause, samaan tyyliin kun; Mennään vaikka läpi harmaan kiven!

    Ja tarkoitukseni oli pointata, miten äärettömän raakaa ja rankkaa se julkisuudessa ja somessa olo voi olla. Lukea juuri niitä negatiivisia kommentteja itsestä eri keskustelupalstoilta, ihan kun olisit pelkkä lihanpala. Läheiseni pahoinvointia siis sivusta tätä asiaa koskien seuranneena. Sen takia minusta varsinkin nuorten ja epävarmojen tyttöjen ajatuksia tästä aiheesta olisi enemmän herätellä. Ettei heidän arvoa tai heidän elämäänsä määritä instaseuraajien määrä, kuvien tykkäykset tai muu pelkästään pinnallinen. Tai myöskään ne kateellisten negatiiviset kommentit. Tai somen kautta lähteä hakemaan hyväksyntää ja itsekunnioitusta, on mun mielestä ihan väärällä tiellä.

    Kiusaaminen ja negatiivinen kommentointi on aina äärettömän väärin. Kaikkihan niitä omia kuvia julkaisee pääsääntöisesti juuri positiivisen huomion ja positiivisten kommenttien takia. Monet ihmiset eivät tätä välttämättä ymmärrä, ja ajattelevat että jotkut sitä egoboostia hakee vaan kaikin keinoin. He voivat olla just esim kateellisia tai he pitävät tätä juuri tyrkyttämisenä ja varmaan vaikka minä muuna ala-arvoisena toimintana. Olen itsekin saanut tästä osani.

    Itse nautin kauniista kuvista ja kauniista ihmisistä, saan heistä paljon motivaatiota omaan elämään ja treeniin. Itselle iän karttuessa on itsetunto kasvanut kohisten, enkä ole enää epävarma tai huomionhakuinen samalla tavalla kun muutama vuosi sitten. Olen tyytyväinen miltä näytän ja vuosien treenaus näkyy kropassani. Ja kaiken tämän avautumisenkin jälkeen, olen somessa, vaikkakin vaan omille kavereille, ja siellä kyllä myös paljasta pintaa vilahtanut 😁 Jotkut pitänyt tyrkkynä, jotkut ihan normijuttuina. En kuitenkaan yritä elää elämääni somea, tykkäyksiä, huomiota tai vaikka julkisuutta varten. Ymmärrän hyvin, että jotkut taas halunneet ja valinneet siitä tehdä työn ja silloin se on heidän työtä ja sitä kautta saavat kinkkua leivän päälle 😊
    Tärkeintä minusta olla vahvoja omia itsejämme ja tehdä niitä asioita jotka ovat tärkeitä juuri itselle. Ja tärkeimpänä, ei satuteta toisiamme ❤️

    Ja vielä, sulla on mahtava blogi, kiitos siitä! Oon varmaan samantyyppisen historian takia saanut tästä erittäin paljon 😊

    • Kiitos avauksesta. 🙂 Hyviä pointteja toit tässä esille! Juurikin tuo etenkin, jota itse kirjoitetuksessa korostin myös, että niillä tykkäyksillä ei tule hakea hyväksyntää tai kunnioitusta. Some on vain some ja se kunnioitus ja kaikki muu lähtee lähtökohtaisti aivan eri asioista. Perusasioiden tulee olla kunnossa, jos aikoo someen ryhtyä isommin. Ja kyllä, kaikki omien valintojen tuomat vaikeudetkin tulee kestää. Mutta se ei mielestäni poista sitä, etteikö asioista voisi avata keskustelua ja herätellä ihmisiä. Otin tähän nyt vain tämän näkökulman, näkökulmia kun on monia ja asia kerrallaan. Itse olen esimerkiksi korviani myöten rakastunut yrittämiseen, mutta näen siinä paljon epäkohtia, joista haluan myös avata keskustelua vielä elämäni aikana. Se ei poista silti kaikkea sitä hyvää ja ihanaa, mitä yrittäminen on tuonut minulle.

      Ja uskon, että toki kritiikkiin myös harjaantuu. Itselleni tämä on enisimmäinen vuosi todella raffia kritiikkiä. Ja tunne-elämän haavoittuneisuus muutenkin on tehnyt sen kestämisestä välillä hyvinkin hankalaa. Ja myönnän, että koulukiusaamisen haavat saavat minut toki helposti takajaloilleen ja hyökkäämään jopa. Mutta mieluummin minä kestän sen, jos rohkeudellani inspiroin muita. Olen mieluusti se tuulenhalkoja, joka ottaa sen kaiken paskan, jos muut siitä hyötyvät. En voisi tehdä ikinä sitä, että nyt lopettaisin kaiken, muutamien ikävien ihmisten takia. Koska se olisi muita kohtaan väärin ja tekoni eivät vastaisi sanojani mitä tulee rohkeuteen. Ja varmasti vuosien saatossa siihen kaikkeen myös ”turtuu”. Ja jollain sairaalla tapaa se on tässä maassa myös meriitti siitä, että on tehnyt jotain mikä herättää tunteita, eikä ole vain mitäänsanomaton hahmo, josta kukaan ei kiinnostu. Näkyvyys tuo aina mukanaan hyvää ja pahaa. Ja mitä enemmän hyvää, samassa suhteessa pahaa. Eli toistaiseksi olen säästynyt vielä hyvinkin paljon paskanjauhamiselta.

      Kiitos <3

  13. Täytyy nyt tunnustaa, että olen jo hetken aikaa tuuminut samaa, kuin tekstissäsi kuvattu naishenkilö: millaiseksi pornoksi ig-tilisi on muuttunut. Avasit kuitenki mielestäni hyvin tilannetta, ja tuossa oli monta asiaa, joita en ole osannut itse pohtia. Vaikka oma ruumiini alusvaatteissa kuuluu vain poikaystävän silmille, me olemme kaikki erilaisia ja sinun kuvasi tai mielipiteesi eivät tee omiani yhtään huonommiksi ja vice versa. Kiitos tästä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 73
Tykkää jutusta