Erilaisuus? Hyvä vai huono asia?

Olen kokenut nuoresta asti, että olen erilainen. En korostaakseni itseäni, en ollakseni uhri. Olen vain kokenut niin.

Siinä missä muilla lapsilla oli paljon ystäviä ja he rakastivat leikkiä yhdessä, minulle se oli suorastaan piinaavaa. Lapsena minulla oli aina vain yksi ystävä kerrallaan, mutta siihen yhteen ystävään kiinnyin äärimmäisen lujasti.

Edelleen sama teema on jatkunut, minulla ei ola laajaa ystäväpiiriä, vaan kourallinen ystäviä, jotka merkitsevät minulle äärimmäisen paljon. Rakastan sitä tunnetta, että saan olla toisen seurassa täysin oma itsesi. Pahin tunne toisen ihmisen kanssa kommunikoimisessa on tunne siitä, että sinua tuomitaan tai pidetään huonolla tavalla erikoisena.

Ida Alanen Photography

Olen erikoinen, ilmeisesti. Sitä on sanottu minulle aina. Aina kun avaan suuni, se herättää ihmisissä reaktioita. Huomaan, että silitän montaa ihmistä vastakarvaan. Olen monesti joutunut huomaamaan sen, että minusta ei pidetä. Tai ainakaan siitä ensivaikutelmasta, jonka minusta saa.

Mutta kun minussa on monta kerrosta, meissä kaikissa on.

Olen ihmisenä hyvin määrittelemätön, olen kasa paradokseja. Ensivaikutelma minusta voi olla koppava ja varautunut, mutta se ei poissulje sitä, että sisimmissäni olen empaattinen ja äärimmäisen avoin ihminen.

Ymmärrän muita ihmisiä äärettömän hyvin, heidän tunteitaan, heidän motiivejaan. Vaikka olen välillä jopa turhan suorasanainen ja omaan vahvoja mielipiteitä, todellisuudella koen, että en ole kukaan tuomitsemaan ketään. Fakta on, että meillä jokaisella on omat mielipiteemme asioista, mustina ja valkoisina tai harmaan eri sävyinä. Mutta jokaisella sellaisia on. Jostain syystä omat mielipiteeni aiheuttavat älyttömän suuren reaktion ihmisissä. Olen rehellinen, mutta en ilkeä. En ikinä halua ilman syytä olla toiselle ihmiselle ilkeä. Siksi hämmästyn kerta toisensa jälkeen, kun huomaan ihmisten reaktion minuun.

Erilaisuuden pitäisi olla rikkaus. Silloin kun käytöksellään, sanoillaan tai olemuksellaan ei satuta ketään. Minusta sanotaan jatkuvasti, että tarvitsen terapiaa ja minun pitäisi mennä hoitoon. Miksi? Koska en ole samanlainen kuin sinä? Koska olen erilainen.

Ja kun sanon olevani erilainen, se koetaan itsensä korostamisena.

Olen luova ihminen. Vihaan sääntöjä ja sitä, että asiat pitäisi periaatesyistä tehdä aina kuten ennenkin. Tykkään rikkoa rajoja ja tehdä asioita ihan eri tavalla kuin kukaan muu. Tykkään näyttää tunteeni, tykkään olla ääriviivojen ulkopuolella. Tykkään hämmentää ja olla äärimmäisen rehellinen. Tykkään nähdä asioissa enemmän kuin mustaa ja valkoista. Tykkään outoilla. Tykkään itkeä, tykkään nauraa. En halua tehdä 8-16 työtä. Mutta se ei tarkoita, että tuomitsisin ihmisiä, jotka sellaista työtä tekevät. Haluan muutakin kuin beigeä. Haluan muutakin kuin maustamatonta kaurapuuroa. Haluan joka päivä tuntea, että siihen on syy, miksi olen täällä, tuntea elämäntehtäväni. Haluan joka päivä löytää maailmasta jotain kaunista ja jännittävää. En halua vain tavallista, haluan enemmän.

Ei, en ole mielisairas. Ja ei, en tarvitse terapiaa, kiitos kysymästä. En koe, että terapia olisi millään tasolla tabu, tai häpeällinen asia. Isäni kuoleman jälkeen kävin vuoden päivät koulupsykologilla juttelemassa ja hän sanoi, että minulla on harvinaisen vahva luonne ja resilienssi. Ja olen lapsesta asti ollut tällainen kuin nyt olen, ainakin suurimmaksi osin. Olen erikoinen. Ja sehän ei suomalaiseen kulttuurin sovi.

Olen itsevarma, eli ylimielinen.

Laittaudun, joten olen epävarma ja haen huomiota.

Näytän tunteeni, olen sekopää ja avun tarpeessa.

Sanon suoraan asioita, vaikka ne eivät ole henkilökohtaisesti kenellekkään tarkoitettuja, olen ilkeä ja ylimielinen.

Laitan kuvia itsestäni, olen jälleen kerran ylimielinen ja avun tarpeessa. Mutta kuitenkin epävarma ja omaan huonon itsetunnon.

Ei, minä itse määrittelen itseni. Kukaan ulkopuolinen ei keräämänsä pinnallisen datan perusteella voi kertoa mitään toisesta, tuntemattomasta ihmisestä mitään. Kaikki ei ole aina epävarmuutta, ylimielisyyttä tai mielenterveysongelmia. Olen omituinen, olen erilainen. Onhan minulla MBTI -testin perusteella harvinaisin persoonallisuus, INFJ. Mutta, entäpä jos vielä joskus tulee päivä, että kaltaisiani onkin enemmän. Kuka on sanomaan, että mikä on normaalia ja mikä outoa. Kuka on sanomaan toisesta, että joku toinen on erilainen ja erikoinen. Ainakaan negatiivisesti?

Eikö se ole rikkaus, että meitä on täällä moneen junaan? Joku analyyttinen ja rauhallinen, toinen luova ja räiskyvä. Eikö erilaisuus nimenomaan ole rikkautta, eikä yhteiskunnallinen taakka. Jokainen erilainen ihminen ei ole rikki ja avun tarpeessa, vaan nimenomaan rohkea, vahva ja tarpeeksi uskalias olemaan juuri oma itsensä. Tässä yhteiskunnassa se ei todellakaan ole helppoa, koska erilaiset ihmiset halutaan usein ampua alas. Sanon suoraan, että olisi miljoona kertaa helpompaa olla pitkälti samankaltainen kuin suurin osa muista. Mutta en ole, enkä halua.

Enemmänkin miettisin, että miksi erilaisuuteni tai mielipiteeni herättävät niin suuren tunnereaktion? Mikä saa toisen vihaamaan tuntematonta ihmistä niin suuresti? Mikä saa sinut provosoitumaan ja miksi.

Haluan, että muutkin laskevat kulissejaan ja muurejaan. Haluan, että jokainen uskaltaa rohkeasti olla oma itsensä. Niin kauan, kun et ole ilkeä ja teoillasi satuta muita, anna palaa ja ole oma itsesi!

Let’s be weird together. 

 

Patu

www.pauliinaolivia.fi

5 vastausta artikkeliin “Erilaisuus? Hyvä vai huono asia?”

  1. Ihana teksti! Erilaisuus on todellakin rikkaus, eikä sitä pidä hävetä tai peitellä, kun se tuntuu omalta jutulta. Nykyään tuntuu, että monet vain projisoivat omia epävarmuuksiaan muihin, ”helppoihin” kohteisiin, mm. bloggaajiin. Heistä on helppo poimia ne pienet, persettä kutittavat piirteet, ja arvostella niitä ikään kuin se olisi heidän perusoikeus. Itse ajattelen, että usein tällaiset netissä kirjoittelijat provosoituvat asioista, jotka jollain tapaa koskettivatkin heitä itseään. Joko niin, että he alitajuisesti haluaisivat olla esimerkiksi yhtä rohkeita mutteivat uskalla, tai sitten vain odottavat sopivaa hetkeä päästellä höyryjä pihalle. Tai mistä sitä tietää, ehkä jotkut ihmiset tieten tahtoen haluavat vain satuttaa muita ja saavaat siitä irti jotain. Se on vähän surullista. Onneksi kuitenkin kaikilla on joka päivä mahdollisuus olla parempia ihmisiä, ja minun mielestäni sinun juttusi usein nimen omaan viestivät halusta olla parempi ihminen, parempi versio itsessäsi, se on mahtava ja rohkea asenne elämään! 🙂

    https://helenenaikuistesti.blogspot.fi/

    • Samoihin päätelmiin olen tullut ja koen sen myös hyvin surullisena, oli syy mikä tahansa. Asialliselle keskustelulle on aina varaa. Jokaisessa ihmisessä on virheitä, mutta ilkeys ei kuulu mielestäni missään kohtaa tähän yhtälöön. Se on jo asia erikseen ja sisältää aikamoisen ironian. Hyvin sanottu.

      Ja kiitos <3

  2. Olet Pauliina upea ja inspiroiva nainen! Blogiasi on ilo seurata. Kirjoitat ja käsittelet asioita omalla tavallasi, tyylikkäästi. Kurjaa, että sinä(kin) joudut asiattomien ja suorastaan kuvottavien kommenttien kohteeksi. Jos Internetistä pitäisi haittapuolia luetella, niin ensimmäisten joukossa varmaan tulee mieleen juuri se, että ihmiset voivat purkaa pahaa oloaan anonyymisti tai vain olla puhtaasti v-mäisiä nimimerkin varassa eri sivustoilla. Mikä tällaiseen käytökseen johtaa, sitä voin vain arvailla.

    Olen kuullut samantapaisia kommentteja itsestäni toisinaan. Epävarma ja huomionhakuinen. Typerä ja töykeä. Kuten sanoit, tuntuu monesti siltä, että olisi helpompaa vain olla sellainen, ettei erotu valtaväestöstä millään tavalla. Mutta en halua olla, niin kuin et sinäkään. Ja hyvä niin. Haluan ja aion olla oma (erikoinen) itseni ja toivon, että sinäkin olet aina oma valloittava itsesi, kaikista törkykommenteista huolimatta!

    Aurinkoista kevättä!

    Terveisin toinen INFJ 🙂

  3. FBI on niin huumorimiehiä! Olipa hyvä letkautus! Ihan ku koko inkkareitten vaihtopenkki olis mussuttanut samaa vitsiä kaikissa peleissä. Ja siihen sit päälle Lehkosuo, tuo mystisen läpimurron tehnyt vastustajalle syöttöjä jakeleva vauhtihirmu, johtaa esimerkillään ja hakkaa mailalla kaikkea liikkuvaa ja pelaa pikkusikaa koko ajan. Se on aina hyvän jengin merkki ku pelataan sikaa ja huudetaan ohjeita tuomareille.

    • No joo mutta tulee kuitenkin miettiä sitä, että Jutila on kommunisti. Eihän Nuuskamuikkunenkaan enää lettuja paistanu sen jälkeen, kun valuuttaa vaihdettiin. Reunat on kuitenkin tehty kestäviksi, siksi meillä on Hallilan pitseria. Ja mitä tulee Batmaniin, sen aika on jo ohi, ainakin Sipilä sanoi niin. Väyrynen oli eri mieltä.

Vastaa

 20
Tykkää jutusta