Dieetti toimii ensimmäistä kertaa moneen vuoteen

Olen viimeiset pari vuotta haaveillut hieman timmimmästä kropasta. En siis varsinaisesti laihemmasta, vaan nimenomaan timmimmästä. Olen aina sanonut, että viihdyn tämän kokoisena, mutta kehonkoostumus voisi vaan olla hieman erilainen. Ja siihen olen pikkuhiljaa pyrkinytkin. Kuitenkin viimeiset pari vuotta kroppa on ollut jotenkin aivan totaalisen jumissa. Painoa alkoi kertyä 2014-2015 sen jälkeen kun olin päässyt alimpaan painoon (64kg). Toki, oli hyväkin, että paino hieman nousi. Itse en itselläni tykkää liian hoikasta olemuksesta. Painon nousussa mukana oli myös toki offikautta, eli lihasmassaa. Painoa alkoi kuitenkin tulla pikkuhiljaa hieman liikaakin ja paino jumittui pitkäksi aikaa noin 80kg, jonka molemmin puolin olen keikkunut viimeisen vuoden. Loppuvuodesta 2016 paino kävi pahimmillaan jopa 85kg. Juuri tietysti silloin, kun minulla oli Helsingissä Fitfashionin kuvaukset, heh.

Paino on minulle vain suuntaa antava juttu, mutta totta kai minäkin huolestun jos painoa alkaa yhtäkkiä tulla enemmänkin. Ja etenkin jos tietää, että se ei todellakaan kaikki voi olla lihasta. Annoin kuitenkin alkuvuodesta itselleni armoa, enkä alkanut heti diettailemaan. Annoin kropalle lepoa ja otin asian kerrallaan. Alkuun se oli ihan sitä, että ylipäätään söin normaalisti. Syksyllä kun kaikki tapahtui, paino tippui äkillisesti, koska stressireaktio poisti kaikki nesteet kropasta. Sen jälkeen nesteet tulivat takaisin huminalla, noin 6kg melkein kerralla.

Nyt olen saanut nesteitä pikkuhiljaa pois kropasta, treenin kulkemaan ja ihan virallisesti dieetin päälle. En itseasiassa noudata mitään tiettyä ohjelmaa tai tee tiettyä treeniä. Olen kylläkin myös miettinyt uudestaan valmentajan palkkaamista, koska se kuitenkin toisi tekemiseen tietynlaista uutta puhtia. Täytyy katsoa, koska olen kuitenkin niin nauttinut tästä emansipaatiostani, niin en tiedä olenko vielä valmis kenenkään ohjeistettavaksi. Vaikka toisaalta juuri nyt tuntuu, että nyt on paukkuja pistää treenaamiseen vaikka kuinka ja paljon.

Nyt paino pyörii siinä 76kg nurkilla.

Muutaman vuoden kun yritin aloittaa dieettiä, se jumitti aina jo alkumetreille. Pää ei ollut stressi takia mukana. En pystynyt tekemään dieetistä ykkösprioriteettia vaikka kuinka olisin halunnut.  Mutta nyt dieetti tuntuu niin helpolta, niin yksinkertaiselta. En stressaa mitään, en tee mitään hampaat irvessä, en näe nälkää. Okei, välillä tulee pieniä kiukkuja kun on verensokerit tarpeeksi alhaalla, mutta noin yleisesti, ihan läpsyttelyä koko homman. Ja niin dieetin pitääkin olla, etenkin dieetin alun. Sen ei kuulu olla vaikeaa, sen ei kuulu olla stressaavaa. Ja miten se on sellaista? Silloin kun on oikea state of mind.

Vaikka ei uskoisi, minulla on nyt paljon vähemmän stressiä kuin viime vuosina. Vaikka käsilläni on edelleen paljon asioita, oloni silti paljon vapautuneempi ja rennompi. En tiedä, joko olen lopullisesti seonnut vai nähnyt valon, päättäkää te!

Käyn treenailemassa viisi kertaa viikossa ja aerobiset teen koiran kanssa. En siis tee tiettyä määrä aerobisia, vaan menen siinäkin ihan fiiliksen mukaan. Joskus teemme muutaman lyhyemmän lenkin koiran kanssa tai joskus parikin pidempää lenkkiä päivässä.

Ruokavalioon olen lisännyt hyviä rasvoja. Saatan syödä välipalaksi avokadon ja salaattiin lisään oliiviöljyä. Hiilareita saan riisistä, pastasta, puurosta ja leivästä. Proteiineille perus kanat, kalat ja liha. Olen jopa miettinyt lihatuotteiden vähentämistä, minä vannoutunut lihapää. Kai sitä oikeasti on joku nuppi jostain vihdoinkin löysemmällä.

Motivaatio dieetille on äärettömän kova mutta ei ahdistavalla tavalla. Pidän itsestäni näinkin, mutta näen mielessäni dieetin tuomat hyödyt. Tämä on tähän väliin kiva, positiivinen projekti. Ja niin dieetin ja laihduttamisen tulisi olla. Ei hampaat irvessä vedetty kärsimysnäytelmä. Totta kai aina viimeiset kilot ovat tiukassa, mutta silloin kannattaa miettiä, että onko niitä todellisuudessa edes pakko pudottaa vai jatkaako kiinteytymisellä. Ja kun se onni ei asu siellä 65kg:ssa tai 59kg:ssa. Niin minä ainakin ennen luulin, mutta todellisuudessa olen ollut ehkä ankeimmillani 65kiloisena. Hyvä olo, peili ja yleiskunto kertovat mielestäni paljon enemmän kuin se mitä vaaka näyttää.

Siksi itselläni ei ole mitään virallista tavoitelukua, vaan katselen tässä ihan mitä pertti peilillä on sanoa. Ajatus on kuitenkin saada vähän lisää lihaa kun on ensin tuota ihramusta sulatellut pois. Lisää olkapäitä, lisää pyllyä, vatsaan lisää lihaksia.. unelmakroppa here I fucking come! Viimeinkin, jos nyt ennen sitä kolmeakymppiä ehtisi. Noh, kolmekymmentä on uusi kaksikymmentä. #mikäkolmenkympinkriisi

Onko sinulla dieetti state of mind? Kerro miten ja miksi? 

 

Hakemassa vauhtia dieettiin

Ja nyt vauhdilla en tarkoita mitään juhlapilleria. Haen nyt hieman alkuvauhtia ns. morsiusdieettiini. Itseänikin kyllästyttää jo puhua viime vuoden stressistäni ja siitä mitä damagea se on tehnyt minulle ja etenkin kropalleni. Mutta se on syy, miksi dieettiä ei voi vielä aloittaa. Ensin täytyy kropan antaa ihan rauhassa palautua, ennen kuin lähdetään edes miettimään mitään dieettejä.

Yritin kesällä aloittaa dieettiä, mutta kroppa pisti täysillä vastaan. Miinuskalorit pöhöttivät kroppaa ja nälkä oli aivan mahdoton. Normaalisti kuitenkin dieetin alku on yleensä aikamoista läpsyttelyä ja vasta muutama viimeinen kuukausi on ns. haastavampi. Nyt kuitenkin joka päivä nälkä oli kiljuva ja silti vaa’an lukema kipusi mahdotonta tahtia ylöspäin. Kropassa oli selkeästi jotain hätänä. Ja mikäs muukaan kuin stressi.

P6070927_01

Stressi aiheuttaa helposti jatkuvaa näläntunnetta ja stressihormonit pistävät kropan helposti aivan sekaisin, jolloin painon pudottaminen hankaloituu tai muuttuu jopa mahdottomaksi. Ei ollut siis muuta vaihtoehtoa, kuin pistää koko dieetti jäihin ja keskittyä stressinhallintaan. On vaikea sanoa, että kauanko menee, että olen palautunut täysin ennalleen. Etenkin, kun en ole täysin varma, että kauanko kova stressitila oli jatkunut ja en kuitenkaan täysin pysty poistamaan elämästäni kaikkia stressiä aiheuttavia asioita. Ainoa keino on siis stressinhallinta ja oma asennoituminen asioihin. Ihailen suuresti miestäni, jonka stressinhallintakyky on aivan mieletön. Vaikka maailma kaatuisi niskaan, mieheni ei lannistu. Toisinaan en edes usko, että hän on oikeasti niin tyyni ja ottaa asiat niin mahdottoman rauhallisesti. Yritän kuitenkin omaksua hänen energiaansa ja tapaansa ajatella asioita mahdollisimman paljon. Luojan kiitos edes toinen meistä on rauhallinen ja järkevä!

Miten siis dieettiin haetaan pontta?

Lisäämällä ensin ruokaa pikkuhiljaa. Eli samoin miten toimittaisiin tilanteessa, missä keho on säästöliekillä. Etenkin hiilaria lisätään treenin ympärille pikkuhiljaa. Treenit ovat sellaisia, missä aineenvaihdunta alkaa käymään kierroksilla, eli nyt treenaataan massaliikkeitä ja isoja lihaksia. Pyrin kuutena päivänä viikossa tekemään jotain liikutaa. Salipäivinä luonnollisesti siis treeniä ja välipäivinä kevyttä aerobista. Koneisto pistetään hyrräämään ja toimimaan. Tärkeintä on nyt saada kroppa polttamaan tehokkaasti hiilaria ja aineenvaihdunta toimimaan.

Aineenvaihdunta sisältää siis paljon muutakin kuin vessassa ramppaamisen ja hikoulun määrän. Arkikielellä aineenvaihdunnalla usein tarkoitetaankin nimenomaan tätä, mutta oikeasti aineenvaihdunta on kaikkea kehon sisäistä aineenvaiduntaa. Esimerkkinä niska-hartiajumit voivat johtua niskan huonosta aineenvaihdunnasta. Siihen auttaa pumppaavat liikkeet salilla sekä hieronta, jolloin niskojen verenkierto ja aineenvaihdunta saadaan taas käyntiin.

Olen nyt muutaman kuukauden treenaillut ja syönyt tässä tällä tavoin, nyt juuri treeniohjelmassa ja ruokavaliossa on luvassa päivitys, jolla kierroksia taas lisätään. Paino on pysynyt periaatteessa samassa, mutta nesteistä on lähtenyt kropasta reilusti. Mikä on sinällään hassua, koska lisätyt hiilarit normaalisti lisäävät nestettä kroppaan. Tämä kertoo siis siitä, että aineenvaihdunta mitä todennäköisimmin on lähtenyt toimimaan. Vielä kesällä kroppa imppasi nesteitä ihan älyttömän helposti, mutta ei päästänyt nesteistä hevillä irti. Jatkuva pöhöttynyt olo ei ole mikään maailman paras. 😀

Photo 14.4.2016 22.22.37

Nyt siis edetään pikkuhiljaa näin ja katsotaan, että miten kroppa reagoi. Vaikka mieleni haluaisi aloittaa kunnolla dieetin jo vaikka tänään, ei sitä missään nimessä kannata aloittaa liian aikaisin tai kroppa on taas pian jumissa. Ja dieetti on ihan älytöntä ja kamalaa, jos kroppa ei toimi ja kalorit joutuu pistämään liian alas. Ainoa huolenaiheeni on, että mitä jos palautuminen kestää oikeasti todella kauan ja en pääse kuntoon häihin. Se on ainoa, mikä minua tässä nyt stressaa, mutta koitan olla ajattelematta asiaa, koska stressi. On tyhmää asettaa itseään sellaiseen noidankehään, missä stressaa, ettei laihdu ja stressi estää laihtumisen. 😀

Itselläni on hirveä himo kertoa tästä projektista tänne, mutta toisaalta haluan rauhallisesti ensin itse katsoa, että miten homma nyt etenee. Joka tapauksessa varmasti kerron tänne fiiliksiä ja muutoksia, mitä nyt treenissä ja ruokavaliossa tulee tapahtumaan. Aikaa häihin on kuitenkin enää ALLE VUOSI! KÄÄK!

P6131049

Mutta huomaan, että pahin stressi on selkeästi ohi ja sellainen palo ja intohimo kaikkea omaa treeniä kohtaan on selkeästi taas palaamassa. Omalla tavallaan haluaisin takaisin sinne ”fitnesskuplaan”, koska koin sen olevan minulle tyydytystä tuova asia. Vaikka se on haastavaa ja tuo omat haasteensa mm. sosiaalisiin suhteisiin, muistan nauttineeni siitä kovasti. Liiallisuuksiin vietynä en tietenkään, mutta sellaisessa oikeanlaisessa balanssissa pidin omasta fitnesskuplastani. En tiedä mikä sen aikoinaan rikkoin, varmaan kouluun pääsy.. Mutta nyt aion yrittää päästä sinne kuplaan takaisin! <3