Slutshaming

*Sisältää affiliate-linkkejä

Huomaan, että nyt kun olen sinkku, saan välillä naisilta tietynlaisia kommentteja. Olen esimerkiksi aina laittanut kuvia, missä saatan olla urheiluliivit ja urheilupökät päällä. Mutta nyt suhtautuminen kuviin on erilaista. Haen niillä huomiota, herutan, haluan miesten huomiota. Siinä missä ennen ehkä osattiin ajatella, että esittelen salin tuloksia, olen vain mielissäni itsestäni tai motivoin muita.. tai ihan, että se on kuva muiden joukossa. Nyt se ajatus on selkeästi osan kohdalla muuttunut, nyt teen sitä vain miesten huomion takia.

Edelleenkin 98% kaikista seuraajistani on naisia. Ja olen aina pistänyt someen tietynlaisia kuvia. Ja tiedättekö, se on minun oikeuteni. Tiedostan, että en todellakaan ole somen vähäpukeisin nainen, mutta en toki postaa kuvia pelkästä nätistä hymystäni. Mutta kuten jo sanoin, se on täysi oikeuteni eikä kenelläkään ole oikeutta tuomita minua. En ole huora, en heruttaja. Nautin omasta ulkomuodostani, en hae huomiota. Totta kai tykkäykset tuntuvat hyvältä, mutta oli siellä yksi tai sata tykkäystä, se ei muuta omaa mielipide itsestäni. Kasvatan brändiä ja some kuuluu siihen vahvasti. Seuraajat merkitsevät minulle paljon, mutta ne eivät merkitse itsetunnolleni mitään. Jos postailisin pelkkää vaniljaa ja kuvia koirastani, tuskin kovin moni jaksaisi seurata minua. Mottoni onkin, että vaniljalla ei kasvateta brändiä. Jos olisin vaniljaa, kukaan teistä ei seuraisi minua tai lukisi, että mitä minulla on nyt sanottavaa. Ja minä itse päätän ne säännöt ja raamit, missä haluan liikkua. jos joku kokee, että en enää ole samanlainen kuin silloin kun seurustelin, niin en voi sille mitään. Harva meistä jää samanlaiseksi, kuin mitä oli eksänsä kanssa. Mutta minä itse päätän mitä ja millainen olen. En voi aina taipua jokaisen seuraajan ja lukijan toiveisiin, silloin hukkaisin itseni. Ja sille en voi yhtään mitään, jos joku pakosta haluaa tulkita minut ja toimeni väärin.

photo-66fotor

Maailma on kova paikka naisille. Ja se on useimmiten me naiset, jotka loppupeleissä kovimpaan ääneen tuomitsemme toisiamme. Jos teet näin, olet liian kiltti ja jos teet näin, olet huora. On vain hyvin pieni tila, jossa olemme ”hyväksyttäviä”.

Ymmärrän sen huolen, että minkä kuvan annamme nuorille tytöille. Ja itse haluan antaa sen kuvan, että nainen voi olla samalla niin fiksu kuin näyttävä. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, eivät todellakaan. Voit olla nätti ja samalla olla hyvin työ- ja koulutusorientoitunut. Jos joku haluaa päättää puolestani, että heruttelen ja huorailen, kertoo se enemmän kommentin kirjoitajan perspektiivistä asioihin. Minulla on täysi oikeus olla kuvissani juuri niin kuin haluan. Yhteiskunta on vain opettanut meidät, että on ok tuomita nainen tietyistä asioista. Mutta todellisuudessa, minkäänlainen kuva ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään.

Naisten odotetaan olevan kuvankauniita, mutta luomuja. Meikkiä saa käyttää, mutta niin, että se ei näy. Huulet pitää olla isot, mutta ei täytetty. Tissit pitää olla, mutta myös luomut, isot, mutta ei roikot. Salilla pitää käydä, mutta ei liikaa. FUUUUUUUUUUUUUUU. Just shut up already!

photo-10_foto8

Kun olin parisuhteessa, en ollut kenellekkään uhka. Mutta huomaan sen heti muuttuneen, kun olen sinkku. Osa naisista suhtautuu minuun nyt hyvin vihamielisesti. Ja se jos mikä, samalla harmittaa ja suoraan sanoen ärsyttää. Miten meidät naiset on aivopesty kilpailemaan keskenämme ulkonäöllä. Miksi kaunis tai hyvännäköinen nainen on toiselle uhka? Onko ihan oikeasti aina kaikki kiinni siitä miesten huomiosta? Jos mies katsoo liikaa toisia naista, eikä omaa rakastaan, se mies kannattaa laittaa vaihtoon. Ja toisaalta, ihminen on visuaalinen olento ja ei voi olettaa, että suhteessa oleva ihminen muuttuu täysin sokeaksi. Miksi me naiset itse laitamme itsemme ihme kilpailutilanteeseen koskien ulkonäköämme?  Jos Annella on isommat tissit kuin Tiinalla, Tiina vihaa Annea. Mutta ei se mitään, koska Anne vihaa Tiinaa, koska Tiinalla ei ole selluliittia. Vihataan hei kaikki vaan suoraan toisiamme, vaikka ilman syytä, pysyy homma selkeämpänä.

Jos me naiset puhaltaisimme enemmän yhteen hiileen, saisimme aikaan uskomattomia asioita. Mutta maailmassa miehet ovat hiljaa ja nauttivat siitä, että emme tee niin, koska silloin miehet olisivat todellakin kusessa. Esitämme tyhmää, että miehet saavat kokea olevansa fiksumpia. Vihaamme naapurin Liisaa, koska se kävi virossa hakemassa uudet tissit. Oh lord. Välillä oma ajatusmaailmani on paljon enemmän miehinen, yksinkertaisempi. Kuka oikeasti jaksaa kalkattaa ihan kaikesta? Antakaa välillä olla. Vetää happea ja lasillinen viiniä.

En ole täällä varastamassa kenenkään miestä. En ole janoamassa vain miesten huomiota. Jos kiinnostun jostain miehestä, haluan sen kyseisen miehen huomiota. Olen hyvin sinut itseni kanssa ja kasvatan brändiä. Jos joku lukee tissikuvani heruttamisena, se on hänen perspektiivinsä asiaan. Ainahan parhaat ajatukset syntyvät tunnetusti oletuksilla ja stereotypioilla?

photo-10_foto9

Mitä jos olen vain terveellä tavalla sinut itseni kanssa. Ja mikä parasta, mitä jos saan laittaa minkälaisen kuvan tahansa ja se ei tarkoita, että makuuhuoneeseeni saa ottaa pian jonotusnumeroita? Jos ei jatkettaisi näitä ikäviä ajatuksia naisista ja naisten seksuaalisuudesta.

Ja tuostakin täytyy olla varovainen mitä sanoo.. sillä nainen, joka on sinut itsensä kanssa.. selkeästi täysmulkku. Jooei. Naisellahan ei kuulu olla miehinen hyvä itsetunto. Naisen tulee olla kiltti ja nöyrä. Aina vähän kesken, #workingprogress. Ei missään maailman nimessä sanoa, että hei, tykkään itsestäni just tälläisena. Aina se onni on siellä viiden kilon päässä. Mutta sitten jos sen saavuttaa, sitä ei saa liikaa hehkuttaa, ei ainakaan paidan ylin nappi auki. Saat olla hyvännäköinen, mutta et saa itse tietää sitä. Jos on onnellinen ja itseensä tyytyväinen, se tunnetusti on toisilta pois. Ollaan sitten saatana kaikki mielestämme lihavia ja pysytään onnettomina.

On minullakin makkaroita ja selluliittia vaikka pienelle kylälle jakaa, mutta en jaksa antaa pilata sen mun koko itsetuntoa. Siksi käyn salilla, siksi syön oikein, että pääsisin niistä vaikka joskus eroon. Mutta mun itsetunto tai hyvä olo ei ole todellakaan niistä kiinni.

Ja vielä se, että vaikka makkariini olisikin jonotusnumerot, se olisi minun päätökseni. Nyt eletään vuotta 2016. Naiset ovat tasan yhtä seksuaalisia olentoja kuin miehet. Ei tuolla kukaan arvostele, että nyt on Matilla yksi nappi vähän liikaa paidasta auki. Me itse jatkamme näitä ikivanhoja ajatusmalleja. Ryhdistäydytään, jooko?

Naisille on ihan jumalattomasti sääntöjä ja odotuksia. Jos nainen hakee korkeampaa virkaa, on hän kylmä, liian urakeskeinen, todennäköisesti huono äiti. Jos nainen on jämäkkä, on hän vaikea ja narttu. Miehille ei samat säännöt päde. Ja tiedättekö, me oikeasti usein me naiset ruokimme vain lisää näitä ajatusmalleja. Se, ehkä mikä nähdään naisten keskeisenä huolenpitona, onkin oikeasti vain näiden ikivanhojen käytösraamien ruokkimista. Olemme tottuneet olemaan niin kilttejä ja korrekteja, että emme muista, että ei meidän ihan oikeasti pidä pakosta elää näiden mallien mukaan. Helkkari, mä en ainakaan aio. Ihan sama kuka mut tuomitsee ja miten. Ja siksi nimenomaan koenkin olevani toisinaan hyvin äijämäinen. En tunne tiettyjä piirteitä itsessäni ”naisen piirteiksi”. Ja se on harmi. Harmi, että koen hyvät piirteet itsessäni miehisiksi, sekin kertoo aika paljon ajatusmalleista, niistä omistanikin.

Mä aion tehdä hyvän uran, mä nautin seksuaalisuudestani, omaan hyvän itsetunnon JA mä osaan ajaa autoa sairaan hyvin. Surullista ajatella, että tämä kaikki olisi mulle sallitumpaa, jos mulla olisi pippeli. Ei se nyt mikään taikasauva kuitenkaan ole.

Maailma ei ihan oikeasti pyöri sen pippelin ympärillä.

#stillnotaskingforit #stopslutshaming

Vaatteet

Verkkatakki *TÄÄLTÄ

Kengät *TÄÄLTÄ

photo-10_foto99

Feminismi

 

Iik. Nyt kuulostaa pahalta, eikö? Ja vielä pahemmalta, jos kerron, että olen vannoutunut feministi. Hui, taisin pelottaa sen ainoan mieslukijani viimeistään nyt pois lukijakunnastani.

IMG_28205528939320

Haluan kertoa teille miten minä koen, että mitä on feminismi. Minun kantani, minun mielipiteeni ja kokemukseni.

Mitä on feminismi? Se on aate, missä uskotaan miesten ja naisten väliseen taloudelliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen tasa-arvoon. 

Miksi sitten feminismi särähtää pahasti useimpien korvaan? Stereotyyppinen feministi usein ihmisten mielestä on miehiä vihaava aktivisti, kuka ei aja muualta karvojaan, paitsi ehkä päästään. Mutta itse en alunperinkään ymmärrä, että miksi se ajatus on mennyt tuollaiseen. Tai, no ymmärrän. Koska juurikin ne äärifeministit, ketkä ovat niitä miestenvihaajia, pitävät itsestään myös sen suurimman ääneen. Muutenkin usein elämässä, aina se pienin ja äärimmäisin ryhmä saa suurimman huomion.

Minä itse arvostan miehiä ja silloin myös odotan saavani arvostusta takaisin. Tasa-arvo minulle ei ole toisen sukupuolen vihaamista tai alistamista. En halua, että naiset ottaisivat vallan ja miehille pitäisi kostaa kaikki, mitä me olemme historian aikana saaneet kokea. Ihmiset ovat nyt sivistyneempiä ja maailma on yhä enemmän täynnä mahdollisuuksia. Nyt kun tiedämme paremmin, toimimme paremmin.

Olen kiitollinen siitä, mihin suuntaan naisten asema on mennyt ja menossa. Vaikka edelleen on olemassa esim. ”naisen euro”, niin olemme kuitenkin tulleet valovuosia eteenpäin jo ihan niistä ajoista, kun isovanhempamme olivat pieniä. Kiitos kuuluu isoksi osaksi e-pillerille. Sen avulla epätoivottujen raskauksien pelko katosi ja naiset pääsivät paremmin kiinni työelämään. Naiset aloittivat siis työnteön 1970-luvulla ja jo nyt n. 20% johtaja ja esimiesasemassa olevista on naisia. Ei mielestäni huonommin saavutettu.

FB_IMG_1422602270457

Mina olen feministi isäni takia. Isä ei koskaan sanonut, että olisin jotenki huonompi ihmisenä, vain koska olen tyttö. Meillä ei koskaan verrattu miehiä ja naisia negatiivis-sävytteisesti. Tottakai on olemassa tiettyjä faktoja, esimerkiksi, että miehet usein ovat fyysisesti vahvempia kuin naiset ja siksi tietyt työt ovat heille yksinkertaisesti helpompia. Mutta muuten älyllisesti tai taidollisesti ei ole mitään väliä oletko mies vai nainen. Jos joku taito on opeteltavissa, kaikilla ihmisillä on yhtälaiset mahdollisuudet oppia se. Se riippuu sitten henkilökohtaisesta kapasiteetistä sekä vahvuuksista, että mitä oppii ja mitä ei. Mutta mielestäni mitään opittavissa olevaa asia ei saa mieltää miesten tai naisten hommaksi. Tottakai yhteiskunta muokkaa jo lapsesta lähtien meidän ajatuksia ja tekemisiä. Tytöt pistetään leikkimään barbeilla ja puetaan vaaleanpunaiseen, siinä missä pojat puetaan siniseen ja leluiksi tarjotaan pikkuautoja ja prätkähiiriä. Mutta aina pitää jättää varaa ihmisen omalle persoonallisuudella, eikä ketään saa peilata sukupuolistereotypioiden mukaan.

Itseäni esimerkiksi naurattaa, jos näen jonkun kuka ajattelee hyvin vanhanaikaisesti ja sukupuoliroolien mukaan. Mies ei osaa ommella ja nainen ei osaa ajaa autoa. Tekisi aina mieli kysyä, että miksi. Miksi hänen mielestään näin on. Luulen, että saisin hyvin timosoinimaisen vastauksen, että ’no kun niin vaan on aina ollu’ ja ’ku ei vaan voi’.

FB_IMG_1422602143100

Ihmisille saattaa tulla ikävä käsitys toisesta sukupuolesta inhottavien ja satuttavien kokemusten jälkeen. Ala-asteella opettajamme antoi hauskan esimerkin, minkä muistan tähän päivään asti:

 ”Jos kadulla vastaasi kävelee vihreä mies ja lyö sinua turpaan, niin mitä teet seuraavan kerran kun vastaasi kävelee toinen vihreä mies?”

Useimmat joko vaihtaisivat kadunpuolta, pelkäisivat tai löisivät tätä seuraavaa vihreää miestä.

Sama pätee rasismiin tai syrjintään. Jos olet saanut yhden huonon kokemuksen, voitko tosissasi sen perusteella oikeasti tuomita kaikki samaa rotua/sukupuolta olevat. Joskus toki tietyt asiat toistavat samaa kaavaa ja stereotypiat ovat totta, sen myönnän. Mutta väitän, että ei kaikkia maailman miehiä voi manata kusipäiksi muutaman huonon kokemuksen perusteella. Siinä vaiheessa pitää vain ehkä vaihtaa miestyyppiä ja keskittyä niihin oikeesti hyviin ja kiltteihin miehiin. Ja tytöt, kiltti ei ole sama kuin tylsä. Tylsä on sama kuin tylsä.

Jos baarista tarttuu aina se renttu mukaan tai se tyttö, kuka on eniten humalassa, niin ehkä syy on enemmänkin otannassa. Kannattaa tehdä mieluummin laadullista kuin määrällistä tutkimusta.

Mutta takaisin asiaan. Feminismi on jotain mikä tulee sisältäpäin ja mielestäni feministi saa olla juuri sen näköinen kuin haluaa. Minä tykkään meikata ja pitää kroppani kunnossa ja se ei tarkoita, että mitenkään terrorisoisin itseäni ja alentaisin itseni objektiksi. Feminismi on sitä, että teet juuri sitä mitä sinä haluat, etkä sitä mitä oletat, että mies sinulta haluaa.

Toinen tapetillakin ollut asia on, että jos haluat jäädä kotiäidiksi ja se sopii sinun ja puolisosi taloudelliseen tilanteeseen, niin herranjumala jää (mediassa ollut tapaus missä kotiäidiksi päättänyt jäädä näyttelijätär sai äärifeministien vihat päälleen). Mutta siinä kohtaa jos mies alistaa sinut jäämään kotiin, vaikka itse janoaisit takaisin työelämään, siinä kohtaa ei tasa-arvo toteudu ja se on jotain, mitä en salli tai hyväksy. Mutta kyseessä on kuitenkin kaksi aivan eri asiaa, riippuen tapahtuuko asia omasta tahdosta vai pakosta.

IMG_24187780614293

Minua on nuorempana satuttanut mies. Ja pahasti. Sen sijaan, että olisin katkeroitunut, päätin vain, että ei enää ikinä. Minua ei mies satuta tai alista enää ikinä. Minulle ei mies sano, että miten minun tulisi elää tai toimia (paitsi PT :D). Onneksi olen saanut elämääni miehen kuka arvostaa minua ja pystymme aina pääsemään ratkaisuihin ilman alistamatta tai lyttäämättä toista. Todellinen mies on sellainen, ketä ei pysty emaskuloimaan. Ja en nyt tarkoita mitään luolamiehen omaista machomiestä, vaan sellaista miestä, kuka uskoo tasa-arvoon. Machomieshän on helppo emaskuloida, sen kun ajat autolla paremmin ja nopeammin tai nostat salilla isommin rautaa. Mies, kuka pitää naisia alempiarvoisina on helpompi emaskuloida kuin uskottekaan ja se johtuu täysin miehestä itsestään.

Tiedän, että tietynlaiset miehet eivät koskaan osaa pitää minua muuta kuin ’lihakimpaleena’ tai eivät millään usko, että omistan vähääkään älykkyyttä tai muutenkaan mitenkään kirjavaa sielunmaisemaa. Ja olen oppinut olemaan välittämättä asiasta. Toisille se, että olen nainen kuka pitää huolta itsestään on automaattisesti yhtälö bimboudelle ja pinnallisuudelle. Mielestäni sellainen kapeakatseisuus on hieman surullista ja en ainakaan sellaista ihmistä edes mitenkään osaa arvostaa takaisin.

FB_IMG_1422602244941

Ihaninta tässä maailmassa on mies, kuka palvoo maata oman naisensa jalkojen alla. Ja sama toisinpäin. On aivan ihanaa nähdä pariskuntia, missä yhteinen kunnioitus pelaa ja toinen nähdään lähestulkoon jumalaisena olentona. Ja herrasmiehet, ah. Herrasmiehet ovat ihania. Ja mielestäni se ei pilaa tasa-arvoa, että miehet avaavat naisille ovia yms. Se on vain ihanaa. Sama kuin, että jos nainen haluaa yllättää kultansa ja tehdä tälle ruokaa, ei se ole mitenkään anti-feminismiä. Jälleen, feminismi tulee sisältäpäin. Jos koet, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia, voit toimia juuri niinkuin itse haluat.

Mielestäni sana feminismi tulisi kylläkin vaihtaa. Koen itse olevani enemmänkin humanisti kuin feministi. Feminismi viittaa jo sanana liikaa naiseen. Toki, naisten oikeuksista ollaan taisteltu jo pitkään, mutta mielestäni olemme jo sellaisessa murrosvaiheessa, että termin voisi jo muuttaa. Enää ei voida puhua vain naisten oikeuksista vaan myös miehet saavat osakseen paljon sortoa, mihin tulisi saada tasa-arvoa. En lähde enempää asioita ruopimaan, koska kyse on niin tulenaroista asioista, mutta sen sanon, että esimerkiksi huoltajuus-asioissa mies jää liian helposti alakynteen ja liian helposti lapsi mielletään vain naisen lapseksi. Mutta sen on vai minun mielipiteeni. Mutta miehille on myös paljon erilaisia paineita ja epäreiluja odotuksia. Esimerksi miehet eivät saa olla yhtä helposti herkkiä kuin naiset. Mies ei muka ole mies jos se itkee. Hevonkukkua sanon mina. Sellainen on ihana ja vahva mies, kuka osaa näyttää tunteensa.

Se, miten minä koen, että mitä on feminismi ja mitä on olla feministi on nimenomaan olla myös miesten puolella. Ei ole enää ”kusipää miehiä” tai että ”pojat ovat poikia” -tyyppisiä, alentavia yleistyksiä, vaan ihmiset otetaan vastaan yksilöinä, eikä jo valmiiksi solmittuna johonkin idioottimaiseen stereotypiaan. Toki, jos joku haluaa itse olla juurikin tuollainen ”stereotyyppinen mies” tai joku joku nainen olla juurikin ”sterotyyppinen nainen”, niin ei sekään nyt minun takamustani raavi. Kaikki ovat sellasia kuin haluavat. Mulle tärkeintä on se, että sukupuolet lopettaisit sen toistensa mollaamisen.

Feminismi on nyt viime vuosien aikana noussut enemmän ja enemmän esille ja hyvä niin. Itse olen kuitenkin aina ollut feministi. En vain ikinä ole ymmärtänyt sitä, että miksi ihmeessä minun pitäisi nähdä itseni toisen luokan kansalaisena, vain koska minulla ei ole penistä. Ei kai se penis nyt niin mahtava  laite ole, että sillä saa suoraan vip-passin johonkin ylempään herrainkerhoon. Ihan ihmisiä tässä mielestäni kaikki ollaan. Ja jo se, että nainen luo vartalollaan uutta elämää, pitäisi saada jokaisen miehen arvostamaan naisia ja suorastaan haukkomaan henkeään. Minusta se ainakin on aika pirun upeaa. Mutta, mielestäni naiset ja miehet yhdessä luovat maailmaan tasapainoa. Molempia tarvitaan ja molemmilla on omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Miksi keskitymme vain niihin heikkouksiin ja eroavaisuuksiin?

IMG_285510742924809

Itse en edes usko siihen perustarinaan, että miehet ovat marsista ja naiset venuksesta. Miksi täytyy aina tehdä niin hirveän suuri erottelu naisten ja miesten välille? Okei, suurin osa naisista ei välttämättä tykkää moottoriurheilusta ja en ainakaan tähän mennessä ole tutustunut mieheen, kenen lempiväri olisi vaaleanpunainen. Ja kyllä, naiset saattavat olla enemmän tunteellisia kuin miehet ja blaa blaa. Mutta silti. En vaan ymmärrä sellaista liiallista erottelua. Minä ainakin pidän avomiestäni parhaana kaverinani. Hän on se, kenelle voin kertoa ihan kaiken ja kenen kanssa nauran aina eniten. Ja haluan, että olen juuri sellaisessa parisuhteessa. Ei se meidän keskinäistä intohimoa minnekkään vie, päinvastoin! Luottamus on mulle ainakin tosi suuri sytyke. Voit olla täysin oma itsesi, etkä miettiä turhia.  Ja minun mielestä on tosi harmi, jos on sellaisia pariskuntia missä liian suuresti erotellaan se, että on mies ja miehen jutut ja on nainen ja naisten jutut. Avioliitti on kuitenkin se ihmisen turvatemppeli ja siinä vietetään suurin osa elämästä juurikin sen toisen ihmisen kanssa, kuka siinä vierellä on. Minusta olisi ihan kamalaa, jos me olisimme avomieheni kanssa aivan eri planeetoilta ja ajatukset tai kiinnostuksen kohteet eivät kolahtaisi ollenkaan yksiin. Toki, parisuhteita on monelaisia, joten en lähde kritisoimaan kenenkään tapaa olla parisuhteessa. Itse vain nautin niin suuresti juuri tälläisesta dynamiikasta.

Se, mitä haluaisin tällä kirjoituksella viestiä on, että varsinkin nuoret tytöt alkaisit enemmän arvostamaan tyttönä/naisena olemista. Me olemme upeita ja meistä on moneen. Älkää ikinä kenenkään antako teidän ajatella, että olette jotenki vähempiarvoisia kuin miehet. Tai, että teissä ei ole mitään muuta kuin ulkonäkö. Olen niin kyllästynyt siihen, että tyttöjä innostetaan panostamaan pelkkään ulkonäköönsä. On kiva tunne näyttää hyvältä, mutta se ei saisi olla koko elämän keskipiste ja se ainoa unelma. Kouluttautukaa, hankkikaa ura ja tehkää itsestänne jotain. Chat-juontajuus tai bb-tähteys ei ole jotain, mistä jokaisen 13-vuotiaan tytön tulisi haaveilla. Hankkikaa oikeita unelmia ja toteuttakaa ne. Olemme yhtä hyviä ja arvokkaita kuin miehet, meidän pitää vain alkaa uskomaan itseemme enemmän.

FB_IMG_1422601992149