Hyvinvointi?

*Sisältää mainoslinkkejä

Hyvinvointi. Se on vuosien aikana merkinnyt minulle eri asioita. Nuorempana en ajatellut asiaa juurikaan, koska en koennut tarvetta. Tärkeintä oli hauskuus. Elämässä ei ollut oikein muita haasteita kuin lukio ja ystävyyssuhteet. Myöhemmin tajusin henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin tärkeyden.

Sanotaan, että ihminen menee elämänmuutoksissa kuin heiluri; ensin laidasta laitan, heiluen edes takaisin kunnes löytää balanssin.

Minusta tuntuu, että se minun balanssini on löytymässä. En edes muista koska viimeksi olisin punninnut ruokani. Kun aloitin tämän fitnesstouhun, punnitsin kaiken. Jopa kasvikset. Mitään ei saanut mennä grammaakaan yli.

Paino on tullut ylös alimmasta painosta ja hyvä niin. Takaisin isoimaan lukuun paino ei tule kuitenkaan kipuamaan. Paita täältä.

Mutta. Jotta sääntöjä voi rikkoa, ne täytyy ensin osata. Käytän itse grammoja työkaluna valmennuksessa, koska ne yksinkertaisesti ovat helpoin tapa kertoa asiakkaalle oikeat ruokamäärät. Kun ihminen opettelee uusia elämäntapoja ja sitä kuuluisaa kohtuutta, en voi antaa neuvoja, että vähän sitä, paljon tuota, siltä väliltä tuota. Koska jokainen noudattaisi sitä omasta perspekstiivistään. Grammantarkkoja määriä ei kuitenkaan niin sanotusti taviksen tulisi noudattaa koko elämäänsä. Ruokien jatkuva punnitseminen itseasiassa katsotaan häiriintyneeksi syömiskäyttäytymiseksi. Ja allekirjoitan tuon. Etenkin kun puhutaan ahmimishäiriöistä, josta itsekkin vuosia sitten kärsin, säännöt usein vain pahentavat tilannetta. Terveellisiin elämäntapoihin ja etenkin ahmimishäiriöön parasta lääkettä on intuitiivinen syöminen.

Mutta jostain tulee kuitenkin aloittaa ja opetella. Intuitiivinen syöminen tarkoittaa sitä, että ihminen oppii kuuntelemaan kehoaan ja ravitsemaan sitä terveellisellä ravinnolla. Keho kaipaa vitamiineja sekä rakennusaineita, ei sokeria ja valkoisia jauhoja. Mielen ja kehon halut pitää oppia erottamaan. Itse en ylipainoisena välttämättä edes tunnistanut, että mikä on nälkää ja mikä mielihaluja ja tekemisen puutetta.

Luonnollisesti, myös etenkin viimeisten vuosien jälkeen, mielen hyvinvointi on noussut entistä suurempaan rooliin. Olen voinut elämässäni paljon pahoin, johtuen muun muassa ylipainosta, itsetunto-ongelmista ja kiusaamisesta. Sen vuoksi olin myös masentunut. Aikuisena olen ollut rikki ja surullinen, kohdannut kipeitä asioita.

Mutta tällä hetkellä tiedän, mistä koostuu henkinen hyvinvointi omalla kohdallani. Osaan parantaa itseni ja osaan suunnatta kohti onnellisuutta.

Läheiset suhteet ja ylipäätään hedelmälliset sosiaaliset suhteet ovat äärettömän tärkeä osa hyvinvointia. Ja minä sanon tämän, 90% introvertti. Kyllä. Hyvät ihmiset ovat nyt minulle asia, josta voimaannun ja saan energiaa.

Viime vuoden kokemuksien jälkeen erakoiduin. Olin yksin, en halunnut kertoa isoimpia kipuja, jotta minulle ei tule tunnetta, että olen taakka tai joudun lohduttamaan muita kun he järkyttyvät surustani. Pyrin tekemään kaiken yksin. Ja nyt olen tajunnut, että se ei ole vahvuutta. Se ei ole se oikea tie. Vahva ihminen osaa pyytää myös apua, vahva ihminen osaa olla myös heikko.

Toki, olen oppinut hurjasti uusia taitoja, koska on ollut pakko. Mutta aluksi olen pyytänyt joltain apua kädestä pitäen. Nyt osaan korjata tietokonettani pikkujutuista, uskallan viedä auton ihan yksin korjaamolle ja jopa ymmärrän jotain autosanastoa. Minusta on tullut aidosti reipas ja riippumaton ja se tuntuu hyvältä. Mutta oikealla hetkellä, osaan myös pyytää apua. Etenkin konkreettisiin asioihin. Suruun ja henkiseen taakkaan en vielä niin hyvin. Pelkään päästää ihmisiä ihan lähelle. Pelkään, että sanomaani käytetään minua vastaan. Pelkään, että minut hylätään jos näytän kaiken. Pelkään, että minut ymmärretään väärin.

Luottamuksen suhteen olen vielä heilurin toisessa ääripäässä. Siitä, että luotin sokeana rakkauteen, olen käpertynyt itseeni ja näen joka puolella piilotettuja miinoja. Mutta vielä heilurini tasaantuu ja uskallan taas luottaa. Koska hyvinvointi on tasapainoa, ei ääripäitä.

itselleni hyvinvointi on armollisuutta, vaikka samalla vaadin itseltäni paljon. Olen oppinut milloin löysätä laukkaa ja milloin kiristää tahtia. Olen oppinut kohtuuden kauneuden. Mutta eniten tällä hetkellä hyvinvointiani liikunnan ja ravinnon lisäksi tukee läheiset ihmissuhteeni.

Koska kuolinvuoteella ihmiset eivät mieti materiaansa, painoansa, koulutustaan tai mitään sellaista. Vaan läheisiä ihmissuhteitaan, ylipäätään sitä minkälaisia ovat muille olleet. Olinko tarpeeksi läsnä, sanoinko tarpeeksi, että ”rakastan sinua”. Olinko hyvä puoliso, hyvä vanhempi, ystävä.

Hyvinvointi on rakkautta. Rakkautta itseäsi kohtaan, rakkautta elämää ja muita ihmisiä kohtaan.

Paita täältä

 

****

 

Royal Look Pirkkala tarjoaa loka- marraskuun aikana tehdyille varauksille (värikäsittely) niophlex-hoidon veloituksetta.

Käsittelyhoito tehdään hiusten värjäyksen tai vaalennuksen yhteydessä, mutta sen voidaan tehdä myös yksistään.

Niophlex-hoitokäsittelyn jälkeen hiukset lähes hohtivat ja tuntuivat entistä kimmoisemmilta. Hiukset olivat hoidon jälkeen myös huomattavasti sileämmät sekä pehmeämmät ja hiusharja liukui sulavasti hiuksien läpi, takut olivat hävinneet. Kiilto ja pehmeys olivat aivan eri luokkaa kuin ennen Niophlexia.

Kotihoitotuotteella on suuri merkitys käsittelylle.

 

Kotihoitotuotteen löydät myös Royal Lookista.

 

Royal Look
Perkiöntie 55
33960
Pirkkala
Puh. 045 610 3411

 

Suru, arki ja liikunta

Sisältää affiliate-linkkejä

On sanomattakin selvää, että arjessani kulkee nyt mukana suuri surupilvi. Päivät lipuvat eteenpäin, toiset parempia kuin toiset. Välillä kyyneleet kirpoavat silmiin salaa kun kukaan ei näe ja toisina päivinä osaan taas järkeillä kaiken ja voin yllättävänkin hyvin. Olen käynyt läpi myös erilaisia vihan tunteita, mutta niiltä haluaisin kuitenkin välttyä suurimmalta osin. Siksi toleranssini millekkään turhalle negatiivisuudelle tai sellaiselle on tällä hetkellä hyvin matala. Haluan vaan voida hyvin ja olla iloinen niistä pienimmistäkin asioista. En jaksa yhtään ylimääräistä huonon fiiliksen aiheuttajaa.

Eniten mielessäni on kuitenkin ollut isä. Muuten osaan jo katsoa tulevaisuuteen ja ilakoida kaikesta kivasta tulevasta. Olen ollut hyvin spontaanillakin tuulella, käynyt ulkona, treffeillä tms. 🙂

Onneksi elämä on antanut lahjaksi edes henkisen vahvuuden. Pahinta kuitenkin vahvuudessa on se, että moni ei huomaa, että sinuun sattuu ja olet väsynyt.

Olen kuitenkin päättänyt, että pidän edelleen kiinni terveellisistä elämäntavoista suurimman osan ajasta. Käyn salilla ja syön terveellisesti. Suru – mikä ihana tekosyy ruokavaliosta lipsumiselle. Mutta tiedän kokemuksesta, että liika lipsuminen vain lisää pahaa oloa. Ja se, mitä se oikeasti on, on tunteiden kieltämistä. On paha olo, niin haetaan hyvää oloa ruoasta. Ja kun se ei ole pitkällä tähtäimellä kovin kannattavaa. Ihminen usein miettii valintojaan hyvin lyhytnäköisesti. Ja terveytensä kanssa kikkailu tai epäterveelliset elämäntavat eivät millään tavalla edesauta suremista.

En syö minkään tietyn ruokavalion mukaan ja salille en ota treeniohjelmaa mukaan. Teen kaiken kuitenkin hyvin fiilispohjalta. Meni kuitenkin muutama viikko, että edes sain ruokaa alas tai uskaltauduin salille. Alkuun sain syötyä vain banaaneita ja leipää, eli helppoa ruokaa, höttöä. Nyt ruoka on alkanut onneksi maistua jo paremmin, edelleen on myös paljon ruokia, jotka todella etovat. Ja olen kuitenkin normaalisti hyvin kaikkiruokainen.

Salilla treenaan ihan sen mukaan, että mitkä ovat sen hetkiset energiatasoni ja mikä tuntuu hyvältä. Nyt kovin kova treeni ei ole suotavaa, koska se vain lisää entisestään kehon stressihormoneita. Mutta treeni, liikunta ja kaikki siihen liittyvä on ennen kaikkea kuitenkin nyt hyvästä. Ja nimenomaan stressivapaasti suhtauduttuna. En todellakaan ota nyt paineita mistään, vaan nimenomaan suhtaudun kaikkeen puhtaasti hyvinvoinnin kannalta.

Puuro, mitä ennen rakastin, ei mene nyt millään alas. Olen ottanut vapauden syödä aamuisin leipää. Kunnolla voita ja juustoa päälle. Not so fitness, mutta pääasia, että saan aamulla syötyä. Jos on tilanne, että ruoka ei meinaa maistua, on pääasia, että syö. Oli se sitten mitä tahansa. Muuten ei jaksa kantaa surua ja toisekseen, aineenvaihdunta lyö pian lukkoon.

Muuten olen syönyt keittoja, äidin tekemiä ruokia, salaatteja. Hyvin perusruokaa, perusmääriä. Painoni alkuun laski rajustikkin kadonneiden nesteiden takia, mutta nyt se on jo normalisoitunut. Ja paino ei ole koskaan ollutkaan minulle se juttu. Ihan sama mitä vaaka näyttää, kunhan peilikuva miellyttää. Ja kun tästä aika kuluu ja olen varmasti henkisesti kunnossa, keskityn taas saliin ja puhtaaseen ruokaan täysillä. En edelleenkään stressaten, vaan hyvinvoinnin kannalta. Totta kai haluan myös kohentaa ulkomuotoani, mutta se ei tule missään nimessä olemaan se ykkösprioriteetti.

**

Olettehan käyneet katsomassa Junkyardin ihanan tarjonnan! <3

Itse tilasin sieltä juuri kolme erilaista bomberia, yksi on vielä kokonaan kuvaamatta, joten stay tuned <3

BEST BOMBER *TÄÄLTÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

p1010011_fotor

Junkyardin sivuille pääset *TÄSTÄ