Ajatuksia bloggaamisesta

Sisältää kaupallisia linkkejä

Olen nyt muutaman vuoden kirjoittanut blogia. Päädyin bloggaamaan suorastaan vahingossa. Blogibuumi oli juuri alkanut ja minä olin samaan aikaan saanut päätökseen laihdutusurakkani. Huomasin, että ihmisiä kiinnosti minun laihtumiseni – tuli jonkin verran kyselyitä, että kirjoitanko blogia. Facebookkiin laittamani ennen ja jälkeen kuva keräsi suuren määrän huomiota. En ollut itse ajatellut, että laihtumiseni olisi NIIN iso juttu. Mutta tuli tunne, että ehkä jotakuta ihan oikeasti saattaisi kiinnostaa, että mitä minulla on sanottavaa. Aiheena laihtuminen tuntuu olevan monelle mielenkiintoinen.

Kirjoitin blogia ensin pitkään niin sanotusti salassa, en kertonut siitä edes kavereilleni. Jotenkin blogin kirjoittaminen ujostutti. Meni pitkään, että tulin ”ulos kaapista” blogini kanssa. Ja meni pitkään, että totuin siihen ajatukseen, että tuttuni lukevat blogiani. Taisi olla joku blogini lukijoista, joka edes ehdotti, että voisin tehdä facebookkiin blogilleni omat sivut. En osannut tavallaan itse ajatella niin ”röyhkeästi”, että tekisin jopa facebook-sivut blogilleni! Jessus sentään! 😀

P5310668

P5310673

Huomasin kuitenkin aika pian, että blogistani tykätään, minusta tykätään, tavastani kirjoittaa tykätään. Tiedän, että kirjoittamisessani on huimasti parantamisen varaa ja viljelen miljoonittain kirjotusvirheitä, mutta jostain kumman syystä se ei tuntunut blogini lukijoita haittaavan. Uskalsin avata sydäntäni blogiini aina enemmän ja enemmän. Sain uskomatonta feedbackiä ihmisiltä, ihmiset kertoivat minulle elämäntarinoitaan. Se tuntui ihanalta. Ihmiset sanoivat ihania asioita ja bloggaus tuntui ihan mielettömän hyvältä. Edelleenkin kaipaan aikoja, jolloin pystyin panostaan ajallisesti paljon enemmän blogiini. Rakastan kirjoittamista ja rakastan sitä palautetta, jota lukijoiltani saan. Blogini on varmasti kaikista painavin syy siihen, miksi aloitin personal trainerin työt. Niin moni on sanonut, että motivoin ja inspiroin heitä. Se toi minulle niin suuren palon hankkia kunnon pätevyys ja oikeasti auttaa ihmisiä. Blogista on vuosien saatossa tullut todella tärkeä asia minulle. Olen saanut todella vähän mitään törkykommentteja, pääasiassa saan vain todella ihania kommentteja ja todella ihanaa palautetta. Alkuvaiheessa olin hieman tökerö ihmisille, jotka antoivat rakentavaa palautetta. Olin myös liian tökerö heille, jotka sanoivat jotain ilkeää. Vieläkin on blogin ja kirjoittamisen suhteen paljon opittavaa, mutta pitkälle olen myös alkuajoista tullut. Blogini on muutenkin muuttunut paljon vuosien varrella, blogi aikuistuu siinä missä minäkin.

Edelleenkään en pysty lukemaan omia vanhoja postauksiani, se tuntuu samalta kuin katsoa itseään videoilta. Se on hämmentävää, nolottavaa. Vasta pikkuhiljaa olen oppinut olemaan punastumatta jos joku lukija tulee tervehtimään kadulla.

P5310683

Viimeinen vuosi on ollut blogin kannalta huono. Uusi koulu ja äärettömän hektinen elämä ovat vaatineet sen, että jostain on pitänyt karsia. Mutta olen toisinaan pitänyt blogista kiinni jopa kynsin ja hampain. En ole vielä tästä valmis luopumaan, en vielä. Valehtelisin, jos sanoisin, etteikö blogin lopettaminen ole käynyt mielessä. Onhan se. Raskaimpia ovat ne hetket, kun luovuus ei kuki ja kun kommenttiboksi ammottaa joko tyhjyyttään tai täynnä vain nälviviä kommentteja. Eiväthän lukijat tiedä, että mikä työ minkäkin postauksen takana on ollut.

Muistan kerran, kun tein pitkän pakaratreeni postauksen kuvineen ja videoineen ja pitkään toviin ainoa kommentti oli valitus siitä, että kuvissa en käyttänyt painoja. Kuvaukset kuitenkin kestivät monta tuntia ja liikkeitä tein tuona aikana monia satoja. Tuollaiset hetket eivät ole niitä kaikista palkitsevimpia. Myös jotkut tutut ovat antaneen ei-niin rakentavaa palautetta blogistani, se on aika kurjaa. Blogi on kuitenkin minun tekeleeni, minun vauvani, ei kenenkään muun. Ja haluan pitää myös blogin itseni näköisenä, enkä antaa liian monen mielipiteen vaikuttaa tekemisiini. Jokainen voi itse aloittaa oman blogin ja tehdä siitä oman näköisensä ja kirjoittaa tai olla kirjoittamatta sinne mitä lystää. 🙂

Mutta toisaalta, olen blogin kautta saanut niin älyttömän paljon, niin jumalattoman paljon. En muista oleko sanonut tätä aikaisemmin, mutta yksi kaasoistani on blogini lukija! 😀 Olemme siis tienneet toisemme jo lapsina, asuimme samalla alueella, mutta emme vuosiin nähneet toisiamme. Tunnistin hänet kerran kommentista ja aloimme pitämään sen jälkeen yhteyttä. Pitkä tarina lyhyt ja nyt hän on yksi kaasoistani. <3

P5310693

P5310694

Blogi on minulle terapiaa, se on flow-tila. Koen, että lukijani ovat omalla tavallaan ”ystäviäni” ja saan niin paljon voimaa ja rohkeutta lukijoiltani. Blogi on turvasatama. Täällä saan olla se mitä olen ja täällä tapaan kaltaisiani. Olen niin kiitollinen niille, jotka rohkaisivat minua aloittamaan blogin. Tästä on tullut enemmän kuin harrastus minulle, blogista on tullut osa minua. Tiettyjen elämänkokemuksien takia, minusta on tullut omalla tavallaan tietyissä asioissa kova. Olen yrittäjä ja rakastan bisnestä ja osaan olla tarvittaessa tolla kova, toisinaan jopa kylmä. En ole siitä piirteestä ylpeä, mutta koen sen pakolliseksi. Se on suojakuoreni, jota ilman en pärjää maailmassa. Mutta blogi on se paikka, jossa saan vapaasti olla herkkä, se oikea minä. Olen herkkä, kiltti, empaattinen ja höpsö. Mutta se on jotain, mitä en helposti kasvotusten itsestäni ihmiselle anna. Vain todella läheiset tietävät sen todellisen minän. Siksi onkin niin kovin hassua, että sen puolen osaan myös tänne julkiseen blogiin antaa, jossa on kymmenia tuhansia lukijoita. Se on tavallaan hyvin ristiriitaista, mutta rakastan sitä.

Toisinaan luovuus ei blogin suhteen kukoista, mutta kun sormeni tähän näppäimistölle vain ehdin asettaa, alkaa tekstiä aina tulla. Ihanaa, että luette blogiani. Ihanaa, että kommentoitte. Kiitos. <3

<3: Pauliina

Mekko *TÄÄLTÄ

Aurinkolasit Lontoosta

P.S. Kuka muistaa? 😀

healthskitchenotsake2

Kuka on Health’s Kitchen?

Moikka, ajattelin tehdä piiitkästä aikaa esittelypostauksen. Blogissani on varmasti niin uusia kuin aikansa minua seuranneita lukijoita, joten ehkä pieni esittäytyminen on jälleen paikallaan. vakkarilukijat ovat varmasti jo hyvin perillä minusta, mutta uusille saatan olla vielä vähän mysteeri.

Photo 19.3.2016 17.29.21

Eli,

Olen Pauliina Olivia, lempinimeltäni Patu ja täytin juuri tässä kuussa 27-vuotta. Asun Tampereella kihlattuni sekä meidän staffikoira Yelan kanssa. Hääpäivä on lyöty lukkoon kesälle 2017, joten jonkun verran myös häähömpötystä blogistani löytyy. Varmasti nyt nousevissa määrin, mitä lähemmäs häitä mennään.

Opiskelen Tampereen ammattikorkeakoulussa yrittäjyyden/tiimijohtajuuden linjalla Proakatemiassa. Proakatemissa olen Eventa Creative nimisen osuuskunnan jäsen, jonka kautta olen mukana monenlaisessa yritystoiminnassa. Nyt työn alla on kaksi isompaa kokonaisuutta, joista toisen tulen lanseeraamaan ihan muutaman kuukauden kuluttua.

Photo 10.3.2016 8.59.00

Koulun ohella kouluttaudun myös personal traineriksi sekä ravintovalmentajaksi Trainer4you:n koulutuksissa. Itselläni on treenitaustaa noin kymmenen vuoden ajalta, mutta valmentajan kanssa olen itse treenaillut nyt noin kolmisen vuotta. Ja se ainainen kysymys, että lähdenkö kisaamaan, jää edelleenkin toistaiseksi ilman vastausta. Se on kysymys, johon yksinkertaisesti osaa sanoa vielä juuta enkä jaata. Sen tiedän, että koulun ja häiden ohella en ainakaan mieti kisaamista yhtään, vaan keskityn nyt rakentamaan tulevaisuuttani.

Mistä tupsahdin blogimaailmaan?

Painonpudotukseni kautta. Moni kyseli, että kirjoitanko blogia ja huomasin, että blogilleni voisi olla kysyntää. Huomasin, että tarinani kiinnostaa ja sitä kautta pystyisin auttamaan muita painonsa kanssa kamppailevia ihmisiä.

Photo 5.3.2016 19.09.05 (1)

Tässä painohistoriani hyvin pähkinänkuoressa:

Olen ikäni ollut aika pyöreä, teininä laihdutin huonoin keinoin 20kg, näännytin itseäni ja olin ihan syömishäiriön kielekkeellä. Sitten alkoi lukio ja rillutteluelämä ja lukion aikana paino nousi sen noin 40kg. Olin todella hukassa ja todella onneton niihin aikoihin.

124

Meni vuosia ja paino nousi tai vähintään junnasi paikoillaan. Päätin lukion jälkeisten välivuosien jälkeen hakea kauppaoppilaitokseen ja silloin sain itseäni aika hyvin jällee niskasta kiinni. Laihduin noin 20kg, kunnes paino taas jumittui yli vuodeksi, ellei ylikin.

Tässä vaiheessa tapasin mieheni ja miehen eräs ystävä oli juuri valmistunut personal traineriksi. Olin juuri telonut polveni todella pahasti ja päätin kysyä tältä personal trainerilta itselleni saliohjelman, jotta en salilla teloisi polveni mitenkään, vaan saisin sen kuntoutettua.

Tämän pt:n kanssa alkoikin hyvin menestyksekäs valmennus ja hänen avullaan pudotin loputkin ylimääräiset painostani. (Painoani putosi kaiken kaikkiaan yhteensä yli 40kg.) Jatkoimme valmennusta ja treenasimme yhdessä myös elämäni ensimmäisen massakauden.

Pudotin painoa siis vuosien ajan, sisältäen niin ylä- kuin alamäkiä, pausseja, oppimiskokemuksia ja todellisia menestyshetkiä. Edelleenkin omaan terveelliset elämätavat ja painonhallinnasta on tullut terve ja tasapainoinen osa elämääni.

Photo 18.3.2016 9.27.46

Treenailen edelleen aktiivisesti, vuorotellen niin kasvatuskautta kuin dieettiä. Tällä hetkellä on menossa kiristelykausi eli dieetti ja treenaan kahdeksan kertaa viikossa, neljä aerobista ja neljä salitreeniä.

Photo 4.3.2016 15.11.01

Terveelliset ruokailutottumukset ovat siis jääneet ja uusista opituista tavoista on tullut minulle ihan puhtaasti elämäntapa. Olen siis yksi hyvin pienestä määrästä, jotka ovat saaneet painon pidettyä normaalin rajoissa laihtumisen jälkeenkin. Painoa on tottakai tullut myös takaisinpäin ja huomaan, että dieettaus ei enää ole nii helppoa kuin ennen, mutta paluuta entiseen ei silti ole. Rakastan nykyistä elämääni ja en mistään hinnasta palaisi enää entisiin tapoihini. Ja sen onkin yksi suurimmista syistä, miksi kirjoitan tätä blogia. Haluan kertoa ihmisille, että omien elämäntapojen muuttaminen on mahdollista. On tutkittu, että laihduttajista 92% epäonnistuu ja ennemmin tai myöhemmin lihoo kaiken takaisin. Tuo prosenttimäärä on todella huolestuttava ja haluan ehdottomasti tehdä oman osuuteni, että tuo luku saadaan erilaiseksi. Jos olen yksi siitä kahdeksasta prosentista, jotka ovat tässä onnistuneet, olisi äärettömän hölmöä jättää äänensä käyttämättä. Haluan kertoa terveellisten elämäntapojen ilosanomaa, haluan tehdä tästä itselleni unelma-ammattini ja haluan auttaa muita.

Tervetuloa seuraamaan blogiani. <3

 

<3:lla,

Pauliina Olivia