Slutshaming

*Sisältää affiliate-linkkejä

Huomaan, että nyt kun olen sinkku, saan välillä naisilta tietynlaisia kommentteja. Olen esimerkiksi aina laittanut kuvia, missä saatan olla urheiluliivit ja urheilupökät päällä. Mutta nyt suhtautuminen kuviin on erilaista. Haen niillä huomiota, herutan, haluan miesten huomiota. Siinä missä ennen ehkä osattiin ajatella, että esittelen salin tuloksia, olen vain mielissäni itsestäni tai motivoin muita.. tai ihan, että se on kuva muiden joukossa. Nyt se ajatus on selkeästi osan kohdalla muuttunut, nyt teen sitä vain miesten huomion takia.

Edelleenkin 98% kaikista seuraajistani on naisia. Ja olen aina pistänyt someen tietynlaisia kuvia. Ja tiedättekö, se on minun oikeuteni. Tiedostan, että en todellakaan ole somen vähäpukeisin nainen, mutta en toki postaa kuvia pelkästä nätistä hymystäni. Mutta kuten jo sanoin, se on täysi oikeuteni eikä kenelläkään ole oikeutta tuomita minua. En ole huora, en heruttaja. Nautin omasta ulkomuodostani, en hae huomiota. Totta kai tykkäykset tuntuvat hyvältä, mutta oli siellä yksi tai sata tykkäystä, se ei muuta omaa mielipide itsestäni. Kasvatan brändiä ja some kuuluu siihen vahvasti. Seuraajat merkitsevät minulle paljon, mutta ne eivät merkitse itsetunnolleni mitään. Jos postailisin pelkkää vaniljaa ja kuvia koirastani, tuskin kovin moni jaksaisi seurata minua. Mottoni onkin, että vaniljalla ei kasvateta brändiä. Jos olisin vaniljaa, kukaan teistä ei seuraisi minua tai lukisi, että mitä minulla on nyt sanottavaa. Ja minä itse päätän ne säännöt ja raamit, missä haluan liikkua. jos joku kokee, että en enää ole samanlainen kuin silloin kun seurustelin, niin en voi sille mitään. Harva meistä jää samanlaiseksi, kuin mitä oli eksänsä kanssa. Mutta minä itse päätän mitä ja millainen olen. En voi aina taipua jokaisen seuraajan ja lukijan toiveisiin, silloin hukkaisin itseni. Ja sille en voi yhtään mitään, jos joku pakosta haluaa tulkita minut ja toimeni väärin.

photo-66fotor

Maailma on kova paikka naisille. Ja se on useimmiten me naiset, jotka loppupeleissä kovimpaan ääneen tuomitsemme toisiamme. Jos teet näin, olet liian kiltti ja jos teet näin, olet huora. On vain hyvin pieni tila, jossa olemme ”hyväksyttäviä”.

Ymmärrän sen huolen, että minkä kuvan annamme nuorille tytöille. Ja itse haluan antaa sen kuvan, että nainen voi olla samalla niin fiksu kuin näyttävä. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, eivät todellakaan. Voit olla nätti ja samalla olla hyvin työ- ja koulutusorientoitunut. Jos joku haluaa päättää puolestani, että heruttelen ja huorailen, kertoo se enemmän kommentin kirjoitajan perspektiivistä asioihin. Minulla on täysi oikeus olla kuvissani juuri niin kuin haluan. Yhteiskunta on vain opettanut meidät, että on ok tuomita nainen tietyistä asioista. Mutta todellisuudessa, minkäänlainen kuva ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään.

Naisten odotetaan olevan kuvankauniita, mutta luomuja. Meikkiä saa käyttää, mutta niin, että se ei näy. Huulet pitää olla isot, mutta ei täytetty. Tissit pitää olla, mutta myös luomut, isot, mutta ei roikot. Salilla pitää käydä, mutta ei liikaa. FUUUUUUUUUUUUUUU. Just shut up already!

photo-10_foto8

Kun olin parisuhteessa, en ollut kenellekkään uhka. Mutta huomaan sen heti muuttuneen, kun olen sinkku. Osa naisista suhtautuu minuun nyt hyvin vihamielisesti. Ja se jos mikä, samalla harmittaa ja suoraan sanoen ärsyttää. Miten meidät naiset on aivopesty kilpailemaan keskenämme ulkonäöllä. Miksi kaunis tai hyvännäköinen nainen on toiselle uhka? Onko ihan oikeasti aina kaikki kiinni siitä miesten huomiosta? Jos mies katsoo liikaa toisia naista, eikä omaa rakastaan, se mies kannattaa laittaa vaihtoon. Ja toisaalta, ihminen on visuaalinen olento ja ei voi olettaa, että suhteessa oleva ihminen muuttuu täysin sokeaksi. Miksi me naiset itse laitamme itsemme ihme kilpailutilanteeseen koskien ulkonäköämme?  Jos Annella on isommat tissit kuin Tiinalla, Tiina vihaa Annea. Mutta ei se mitään, koska Anne vihaa Tiinaa, koska Tiinalla ei ole selluliittia. Vihataan hei kaikki vaan suoraan toisiamme, vaikka ilman syytä, pysyy homma selkeämpänä.

Jos me naiset puhaltaisimme enemmän yhteen hiileen, saisimme aikaan uskomattomia asioita. Mutta maailmassa miehet ovat hiljaa ja nauttivat siitä, että emme tee niin, koska silloin miehet olisivat todellakin kusessa. Esitämme tyhmää, että miehet saavat kokea olevansa fiksumpia. Vihaamme naapurin Liisaa, koska se kävi virossa hakemassa uudet tissit. Oh lord. Välillä oma ajatusmaailmani on paljon enemmän miehinen, yksinkertaisempi. Kuka oikeasti jaksaa kalkattaa ihan kaikesta? Antakaa välillä olla. Vetää happea ja lasillinen viiniä.

En ole täällä varastamassa kenenkään miestä. En ole janoamassa vain miesten huomiota. Jos kiinnostun jostain miehestä, haluan sen kyseisen miehen huomiota. Olen hyvin sinut itseni kanssa ja kasvatan brändiä. Jos joku lukee tissikuvani heruttamisena, se on hänen perspektiivinsä asiaan. Ainahan parhaat ajatukset syntyvät tunnetusti oletuksilla ja stereotypioilla?

photo-10_foto9

Mitä jos olen vain terveellä tavalla sinut itseni kanssa. Ja mikä parasta, mitä jos saan laittaa minkälaisen kuvan tahansa ja se ei tarkoita, että makuuhuoneeseeni saa ottaa pian jonotusnumeroita? Jos ei jatkettaisi näitä ikäviä ajatuksia naisista ja naisten seksuaalisuudesta.

Ja tuostakin täytyy olla varovainen mitä sanoo.. sillä nainen, joka on sinut itsensä kanssa.. selkeästi täysmulkku. Jooei. Naisellahan ei kuulu olla miehinen hyvä itsetunto. Naisen tulee olla kiltti ja nöyrä. Aina vähän kesken, #workingprogress. Ei missään maailman nimessä sanoa, että hei, tykkään itsestäni just tälläisena. Aina se onni on siellä viiden kilon päässä. Mutta sitten jos sen saavuttaa, sitä ei saa liikaa hehkuttaa, ei ainakaan paidan ylin nappi auki. Saat olla hyvännäköinen, mutta et saa itse tietää sitä. Jos on onnellinen ja itseensä tyytyväinen, se tunnetusti on toisilta pois. Ollaan sitten saatana kaikki mielestämme lihavia ja pysytään onnettomina.

On minullakin makkaroita ja selluliittia vaikka pienelle kylälle jakaa, mutta en jaksa antaa pilata sen mun koko itsetuntoa. Siksi käyn salilla, siksi syön oikein, että pääsisin niistä vaikka joskus eroon. Mutta mun itsetunto tai hyvä olo ei ole todellakaan niistä kiinni.

Ja vielä se, että vaikka makkariini olisikin jonotusnumerot, se olisi minun päätökseni. Nyt eletään vuotta 2016. Naiset ovat tasan yhtä seksuaalisia olentoja kuin miehet. Ei tuolla kukaan arvostele, että nyt on Matilla yksi nappi vähän liikaa paidasta auki. Me itse jatkamme näitä ikivanhoja ajatusmalleja. Ryhdistäydytään, jooko?

Naisille on ihan jumalattomasti sääntöjä ja odotuksia. Jos nainen hakee korkeampaa virkaa, on hän kylmä, liian urakeskeinen, todennäköisesti huono äiti. Jos nainen on jämäkkä, on hän vaikea ja narttu. Miehille ei samat säännöt päde. Ja tiedättekö, me oikeasti usein me naiset ruokimme vain lisää näitä ajatusmalleja. Se, ehkä mikä nähdään naisten keskeisenä huolenpitona, onkin oikeasti vain näiden ikivanhojen käytösraamien ruokkimista. Olemme tottuneet olemaan niin kilttejä ja korrekteja, että emme muista, että ei meidän ihan oikeasti pidä pakosta elää näiden mallien mukaan. Helkkari, mä en ainakaan aio. Ihan sama kuka mut tuomitsee ja miten. Ja siksi nimenomaan koenkin olevani toisinaan hyvin äijämäinen. En tunne tiettyjä piirteitä itsessäni ”naisen piirteiksi”. Ja se on harmi. Harmi, että koen hyvät piirteet itsessäni miehisiksi, sekin kertoo aika paljon ajatusmalleista, niistä omistanikin.

Mä aion tehdä hyvän uran, mä nautin seksuaalisuudestani, omaan hyvän itsetunnon JA mä osaan ajaa autoa sairaan hyvin. Surullista ajatella, että tämä kaikki olisi mulle sallitumpaa, jos mulla olisi pippeli. Ei se nyt mikään taikasauva kuitenkaan ole.

Maailma ei ihan oikeasti pyöri sen pippelin ympärillä.

#stillnotaskingforit #stopslutshaming

Vaatteet

Verkkatakki *TÄÄLTÄ

Kengät *TÄÄLTÄ

photo-10_foto99

Suru, arki ja liikunta

Sisältää affiliate-linkkejä

On sanomattakin selvää, että arjessani kulkee nyt mukana suuri surupilvi. Päivät lipuvat eteenpäin, toiset parempia kuin toiset. Välillä kyyneleet kirpoavat silmiin salaa kun kukaan ei näe ja toisina päivinä osaan taas järkeillä kaiken ja voin yllättävänkin hyvin. Olen käynyt läpi myös erilaisia vihan tunteita, mutta niiltä haluaisin kuitenkin välttyä suurimmalta osin. Siksi toleranssini millekkään turhalle negatiivisuudelle tai sellaiselle on tällä hetkellä hyvin matala. Haluan vaan voida hyvin ja olla iloinen niistä pienimmistäkin asioista. En jaksa yhtään ylimääräistä huonon fiiliksen aiheuttajaa.

Eniten mielessäni on kuitenkin ollut isä. Muuten osaan jo katsoa tulevaisuuteen ja ilakoida kaikesta kivasta tulevasta. Olen ollut hyvin spontaanillakin tuulella, käynyt ulkona, treffeillä tms. 🙂

Onneksi elämä on antanut lahjaksi edes henkisen vahvuuden. Pahinta kuitenkin vahvuudessa on se, että moni ei huomaa, että sinuun sattuu ja olet väsynyt.

Olen kuitenkin päättänyt, että pidän edelleen kiinni terveellisistä elämäntavoista suurimman osan ajasta. Käyn salilla ja syön terveellisesti. Suru – mikä ihana tekosyy ruokavaliosta lipsumiselle. Mutta tiedän kokemuksesta, että liika lipsuminen vain lisää pahaa oloa. Ja se, mitä se oikeasti on, on tunteiden kieltämistä. On paha olo, niin haetaan hyvää oloa ruoasta. Ja kun se ei ole pitkällä tähtäimellä kovin kannattavaa. Ihminen usein miettii valintojaan hyvin lyhytnäköisesti. Ja terveytensä kanssa kikkailu tai epäterveelliset elämäntavat eivät millään tavalla edesauta suremista.

En syö minkään tietyn ruokavalion mukaan ja salille en ota treeniohjelmaa mukaan. Teen kaiken kuitenkin hyvin fiilispohjalta. Meni kuitenkin muutama viikko, että edes sain ruokaa alas tai uskaltauduin salille. Alkuun sain syötyä vain banaaneita ja leipää, eli helppoa ruokaa, höttöä. Nyt ruoka on alkanut onneksi maistua jo paremmin, edelleen on myös paljon ruokia, jotka todella etovat. Ja olen kuitenkin normaalisti hyvin kaikkiruokainen.

Salilla treenaan ihan sen mukaan, että mitkä ovat sen hetkiset energiatasoni ja mikä tuntuu hyvältä. Nyt kovin kova treeni ei ole suotavaa, koska se vain lisää entisestään kehon stressihormoneita. Mutta treeni, liikunta ja kaikki siihen liittyvä on ennen kaikkea kuitenkin nyt hyvästä. Ja nimenomaan stressivapaasti suhtauduttuna. En todellakaan ota nyt paineita mistään, vaan nimenomaan suhtaudun kaikkeen puhtaasti hyvinvoinnin kannalta.

Puuro, mitä ennen rakastin, ei mene nyt millään alas. Olen ottanut vapauden syödä aamuisin leipää. Kunnolla voita ja juustoa päälle. Not so fitness, mutta pääasia, että saan aamulla syötyä. Jos on tilanne, että ruoka ei meinaa maistua, on pääasia, että syö. Oli se sitten mitä tahansa. Muuten ei jaksa kantaa surua ja toisekseen, aineenvaihdunta lyö pian lukkoon.

Muuten olen syönyt keittoja, äidin tekemiä ruokia, salaatteja. Hyvin perusruokaa, perusmääriä. Painoni alkuun laski rajustikkin kadonneiden nesteiden takia, mutta nyt se on jo normalisoitunut. Ja paino ei ole koskaan ollutkaan minulle se juttu. Ihan sama mitä vaaka näyttää, kunhan peilikuva miellyttää. Ja kun tästä aika kuluu ja olen varmasti henkisesti kunnossa, keskityn taas saliin ja puhtaaseen ruokaan täysillä. En edelleenkään stressaten, vaan hyvinvoinnin kannalta. Totta kai haluan myös kohentaa ulkomuotoani, mutta se ei tule missään nimessä olemaan se ykkösprioriteetti.

**

Olettehan käyneet katsomassa Junkyardin ihanan tarjonnan! <3

Itse tilasin sieltä juuri kolme erilaista bomberia, yksi on vielä kokonaan kuvaamatta, joten stay tuned <3

BEST BOMBER *TÄÄLTÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

p1010011_fotor

Junkyardin sivuille pääset *TÄSTÄ