Estrogeenidominanssi

Olen nyt viimeisen vuoden tuskaillut tilannettani: paino nousee ihan älyttömän helposti, mutta ei laske millään. Olen miettinyt kaikki vaihtoehdot läpi sekä käynyt verikokeissa. Mietin jopa, että onko yli 40kg painonpudotus vain tehnyt iänikuisesti damagea kropalleni.

Kilppariarvot olivat kunnossa ja kaikki näennäisesti kohdillaan. Kokoajan olen tavallaan osannut syyttää stressiä ja erittäin rankkaa viime kouluvuotta, mutta en uskonutkaan, että kuinka suuri vaikutus sillä oikeasti on ollut terveyteeni. Toinen vaikuttava tekijä on myös ollut, että vaihdoin hormonia sistältävät ehkäisykeinot hormonittomaan. Viimeisenä hormoniehkäisynä minulla on ollut keltarauhasta eli progesteronia sisältäviä ehkäisyitä. Kun kehoon syötetään synteettistä hormonia, se mahdolliseti vaikuttaa negatiivisesti kehon omaan hormonituotantoon. Kun lopetin hormonaalisen ehkäisyn, ovat omat hormonini heitelleet häränpyllyä. Siitä johtuvat mm. alun epäsäännölliset kuukautiset ja muut mahdolliset sivuoireet, mitä naisille voi hormonien käytön lopettamisen jälkeen tulla. Myös stressi vaikuttaa hormoneihin ja etenkin tuohon keltarauhashormoniin.

On siis olemassa kahta naissukupuolihormonia, keltarauhashormonia eli progesteronia sekä estrogeeniä. Näiden kahden hormonin tulisi olla tasapainossa keskenään. Liikaa tai liian vähän jompaa kumpaa, aiheuttaa kehossa erilaisia häiriöitä. Oli minulla syy sitten pelkkä stressi tai stressi sekä synteettisen keltarauhashormonin lopettaminen, niin minulla nämä kaksi hormonia eivät ole tasapainossa, mistä johtuen kehoni on oireillut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pelkästään stressi aiheuttaa korkeita kortisolitasoja, mikä on tehokas laihtumisen estäjä. Liian korkea kortisolitaso sekoittaa koko kehon hormoneja ja on pitkään jatkuneena terveydelle haitallista. Stressi haittaa kilpirauhasen toimintaa sekä hidastaa aineenvaihduntaa. Liika kortisoli haittaa niin unenlaatua kuin unenasaantia. Liika kortisoli heikentää myös verensokerin hallintaa sekä mahdollisesti aiheuttaa insuliiniresistenssiä. Keho ei enää osaa polttaa hiilidydraatteja niin kuin ennen ja höttö kerääntyy helpommin vyötärölle. Huono unenlaatu, kehon heikompi hiilarinkäsittely sekä verensokerin heittelyt ovat viimeinen asia mitä laihduttava ihminen kaipaa. Jos on suuresti stressiä, parasta on unohtaa koko laihdutus ja keskittyä vain syömään puhtaasti. Huono ravinto vain ylläpitää kehon tulehdusta ja huonoa oloa sekä itse stressiä.

Ja sitten takaisin hormoneihin. Stressi vaikuttaa negatiivisesti myös progesteroniin. Progesteroni on avain-asemassa painonhallinassa naisilla. Jos kehossa on suhteessa enemmän estrogeniä kuin progesteronia, puhutaan estrogeenidominanssista.

Estrogeenidominanssin oireita ovat mm. selittämätön painon nousu, mielialanvaihtelut, kovat pms oireet, hidas aineenvaihdunta ja unettomuus sekä masennus. Makeaa voisi syödä kilokaupalla ja olo on jatkuvasti turvonnut.

On sanottu, että progesteroni vaikuttaa positiivisesti kehossa rasvan palamiseen, on luontainen diureetti eli estää nesteitä kertymästä, vaikuttaa positiivisesti kilpirauhasen toimintaan sekä insuliiniin ja unenlaatuun.

Progesteroni ja kilpirauhashormonit ovat yhteydessä toisiinsa. Progesteroni stimuloi TPO:n eli tyreoideaperoksidaasin tuotantoa ja parantaa kilpirauhasreseptorien viestintämekanismien toimintaa. (2) Yksi syy siihen, miksi naisen kehon lämpötila nousee ovulaation aikana, on se, että siinä kohtaa kiertoa tapahtuva progesteronitason nousu kiihdyttää TPO:ta, joka stimuloi kilpirauhasen toimintaa. Liian vähäinen progesteroni luonnollisesti vähentää kilpirauhashormonien muodostumista ja selittää sitä, miksi alhaisesta progesteronintuotannosta kärsivällä naisella saattaa olla muuten normaalit kilpirauhasarvot, mutta hieman alhainen T4-arvo. Alhaisen progesteronin oireisiin kuuluvat mm. runsas kuukautisvuoto, vaikeus pudottaa painoa, depressio, päänsäryt ja muut PMS-oireet kuukautiskierron puolivälissä tai sen jälkeen.

Kilpirauhashormonit lisäävät kehon herkkyyttä progesteronille. Kun solujen reseptorit eivät altistu riittävälle määrälle kilpirauhashormonia, ne menettävät kykyään päästää progesteronia sisälle soluihin. On mahdollista, että verenkierrossa on runsaasti progesteronia, mutta liian alhaisen kilpirauhashormonimäärän takia kärsitään kuitenkin samanaikaisesti liian alhaisen progesteronin oireista ja progesteronitasojen epänormaalista heittelystä.
Vakava kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa johtaa ovuloimattomuuteen ja lisätä hedelmättömyyden ja keskenmenojen riskiä.  (kilpirauhaspotilaat.fi)

Progesteronia syntyy naisen kehossa ovulaation aikana ja usein nimenomaan hedelmättömyyshoidoissa tai vaihdevuosien yhteydessä käytetään progesteronia. Oma ajatukseni heräsi tästä, että kun toisilla naisilla saattaa pillereiden lopettamisen jälkeen kestää suhteellisen kauan tulla raskaaksi. Ja jos ei ovuloi, ei voi tulla raskaaksi. Kuinka usein ja kuinka pitkäksi aikaa pillereiden lopettaminen mahdollisesti saa kehon oman hormonituotannon täysin sekaisin ja miksi tästä ei puhuta enempää?

Luonnollista hormonitasapainoa pidät yllä oikeanlaisella ja puhtaalla ravinnolla. Nopeat hiilihydraatit, alkoholi, tupakka ja erittäin stressaantuneilla ihmisillä myös kahvi ehdottomasti pois. Stressinhallintaa sekä säännöllistä liikuntaa.

P5160371

Omaa hormonitasapainoaan kannattaa siis ehdottomasti ylläpitää terveellisillä elämäntavoilla sekä stressinhallinnalla. Tässäkin asiassa, kuten monessa muussa terveyteen liittyvässä, avain-asemassa on nautittu ravinto sekä optimaalinen määrä liikuntaa. Hormonit vaikuttavat meihin niin paljon enemmän kuin ikinä uskomme. Esimerkiksi miehillä kasvanut keskivartalon kumpu sattaa kieliä matalasta testosterinin tasosta. On sanottu, että on periaatteessa epänormaalia, jos mies on ylipainoinen, koska miehen kroppa ja hormonitoiminta on tavallaan rakennettu ”lihomista vastaan”. Miehen on paljon vaikeampi lihoa kuin naisen, mutta jos lihomista tapahtuu ilman suurta mässäilyä, kannattaa käydä tsekkaamassa oma hormonitoimintansa. Pahimmassa tapauksessa nämä hormonien epätasapainot voivat aiheuttaa lapsettomuutta.

Estrogeenidominanssi on vielä Suomessa suhteellisen vähän tunnettu käsite. Kaisa Jaakkola on puhunut hormoneista, mutta itse en täysin allekirjoita kaikkia hänen väittämiään. Tulee kuitenkin muistaa, että Kaisa ei ole lääkäri ja hänen kirjojaan ei ole kirjoittanut lääkäri. Kirjoista voi ottaa hyviä koppeja, mutta ei luea kaikkea liian kirjaimellisesti. Estrogeenidominassi tunnetaan maailmalla jo hieman paremmin ja toivoisinkin, että saisimme lisätulevaisuudessa aiheesta lisää informaatiota. Mieleeni vain tulee, että niin kauan kun ehkäisypillerit sum muut ovat suurta bisnestä, näistä asioista ei ainakaan liikaa puhuta. Mutta se on varmaa, että stressi aiheuttaa helposti muutoksia meidän hormonitoiminnassamme ja puhdas ruoka sekä stressittömyys on varma avain tasapainoisempaan kroppaan.

Jenkeissä on jo käytössä erilaisia progesteroni rasvoja, mutta koska niiden suhteen täytyy olla varovainen, en mainosta niitä sen enempää. Itse otin rasvan kokeiluun, koska selvitin paljon asioita rasvan käytöstä ja oma tilanteesi on parantunut huomattasti nyt jo muutamassa viikossa. Tulee kuitenkin olla varma, että hormoneissa oikeasti on häikkää ja rasvaa tulee osata käyttää oikein. Siksi en halua ottaa vastuulleni, että joku minun ohjeistamana tilaa jotain mitä ei välttämättä osaa käyttää.

Olen itse ihan hullaantunut tästä stressi sekä hormoniaiheesta, tutkittavaa on niin paljon ja jatkuvasti tulee ihan mielettömiä ahaa-elämyksiä. Kuinka paljon kaikki vaikuttaa kaikkeen! Hormonien maailma on ihan mielettömän kiinnostava. Tästäkin aiheesta voisi kirjoittaa vielä vaikka kuinka ja paljon lisää, mutta sainpahan nyt ainakin jotain ajatusta kokoon. 🙂

Seuraavaan kertaan <3

Annanko enää itsestäni?

Sisältää affiliate-linkkejä

Yksi päivä mietin, että annanko blogiin enää itsestäni. En ainakaan niin paljoa kuin ennen. Toki, välillä aidosti tuntuu siltä, että kaikki on sanottu. En enää elä menneisyydessä ja en jaksa määräänsä enempää muistella ”lihavia aikojani”. Laihdutuksesta puhun nykyään enemmän pt:n roolista käsin. Oma laihtumisena on vahvana taustalla, mutta ei enää tarinan päähenkilö. Enintään vahva sivupääosa.

Viimeinen vuosi on muuttanut blogiani. Toisaalta blogini on kypsynyt siinä missä minäkin, mutta toisaalta blogini ei ole enää niin syvällinen. Suurin syy siihen on muuttunut arki. Tästä kun aikaa miettii tasan vuoden taaksepäin, elämäni on muuttunut ja viimeinen vuosi on ollut todella stressaava. Pidin blogin kokoajan kuitenkin mukana, enemmän tai vähemmän. Blogi on kuitenkin minulle sellainen asia, josta en ihan heppoisin syin halua luopua.

P7011686

Kiire ja oman elämän stressi kuitenkin tekivät sen, että en jaksanut tai oikeastaan edes halunnut kirjoittaa blogiin mitään kovin henkilökohtaista. Tai ainakaan kovin usein. Uskokaa tai älkää, bloggarit usein jännittävät, että mitähän siellä kommenttiboksissa taas odottaa. Ja niin minäkin. Ja kyse ei niinkään ole siitä, että kommenteista loukkaantuisi, vaan ainakin itselläni enemmän siitä, että en yksinkertaisesti aina vaan jaksa. En jaksa vääntää asioista. En jaksa, että tuntematon ihminen ilman nimeä tai kasvoja moralisoi minua minun ratkaisuistani. Vaikka saan paljon enemmän ihania kommentteja, se yksi huono kommentti lisättynä stressiin ja väsymykseen voi oikeasti pilata joskus koko päivän. Tai sanotaan, että ei se ainakaan motivoi kirjoittamaan blogia lisää. Tiedän, että sitähän juuri niillä kommenteilla haetaankin ja en sano, että aina ottaisin itseeni. Vaan nimenomaan viimeisen vuoden aikana, kiireen, omien murheiden ja uuden koulun ohella en vain jaksanut ottaa blogista lisästressiä. Tietoisesti välttelin kirjoittamasta sellaisia tekstejä, joista voisi mahdollisesti syntyä paskamyrsky.

Toisen bloggarit ovat luoneet koko bloginsa ja kävijämääränsä perustuen provosointiin. Aina sohaistaan jotain ampparipesää ja aina ollaan ihan täysin eri mieltä kuin muut. No hei vaude, justoo! Niin varmasti jokaisella on asiasta kuin asiasta omat mielipiteensä. Mitä hienoa siinä on, että pitää itseään fiksumpana kuin muut ja toisella tavalla ajattelevia idiootteina. Minä en ainakaan halua rakentaa sellaista henkilöbrändiä. Ja toisaalta, nyt varsinkin kun olen yrittäjä, en olen entistä varovaisempi sen kanssa, mitä suustani päästän. En halua olla sellainen blogipersoona, jota vihataan. Voi olla mielipiteikäs ilman, että on kusipää. Ei vaadi yhtään taitoa olla kusipää, mutta se vaattii vuorovaikutustaitoja, dialogia, tunneälyä ja verbaalisia (ja kirjoitus-) taitoja, että osaa sanoa mielipiteensä ilman (ainakaan tietoisesti) loukkaamatta ketään. Vaikka jotkut bloggarit saavat provosoimisella suuren määrän kävijöitä blogiinsa ja sen jälkeen nauravat matkalla pankkiin, niin se on jotain, mitä minä en halua tehdä. Se on sama kuin ampuisi itseään jalkaan. Lukijoita ehkä tulee nyt, mutta huono maine on ja pysyy.

P7011693

Totta kai tulen kirjoittamaan aiheista, jotka jakavat mielipiteitä. Ja totta kai tulee hetkiä, kun ihmiset ovat kanssani eri mieltä. Siihenhän toisaalta blogin kirjoittaminen perustuu. En ikinä ole halunnutkaan, että tämä olisi yksinpuhelua tai pelkkää jeejee olet ihana kommentointia. Saa ja pitää olla eri mieltä. Myönnän, että itsekkin toisinaan ylitulkitsen kommentteja. Kun toisinaan saa niitä kakkakommentteja, oppii olemaan turhan varuillaan ja toisinaan tekee myös tulkintavirheitä. Olen herkkä ja kova puolustamaan itseäni, mutta en ole herkkähipiäinen. Monet luulevatkin, että en kestä eriävää mielipidettä ja se ei alkuunsa pidä paikkaansa. Kestän eriävän mielipiteen (aiheesta, en jos kyse on minusta ja minun valinnoistani), mutta en siedä tylyjä kommentteja. En kirjoita blogia sen takia, että ihmiset saisivat haukkua minua tai purkaa omaa pahaa oloaan.

Tulee myös ottaa huomioon se, että en kirjoita omalla domainilla, vaan olen osa isoa portaalia. Ja aina kun on osa isompaa kokonaisuutta, on olemassa yleiset säännöt. Ja niihin yleisiin sääntöihin kuuluu kommenttien moderointi. Kyse ei siis ole aina siitä, että loukkaannuin ja en halua julkaista jokaista törkykommenttia, vaan siitä, että fitfashionin bloggarina minun tulee pitää blogini hyvän maun rajoissa. Jos kommenttikentässä lojuu iso kasa negatiivisia kommentteja, en koe itsekkään, että blogini on silloin sellainen paikka, johon on kiva tulla. En halua sateenkaaria ja vaaleanpunaisia ruusuja, mutta ammattibloggaajana haluan, että blogini pysyy kaikin puolin asiallisena. Kuka tahansa voi koska vain tutkia blogiani, yhteistyökumppanini, mahdollinen tuleva työnantajani ja en halua, että blogistani löytyy silloin täyslaidallinen huoraksi haukkumista.

Ja ei kommenttien tarvitse olla aina edes perus puhdasta trollausta. Joskus ne on ovelasti puettu semiasilliseen muotoon, mutta selkeästi taustalla on halu satuttaa tai ärsyttää minua. Ja sitä olen kuluneen vuoden aikana tietoisesti välttänyt. Koska en yksinkertaisesti ole jaksanut. En pätkääkään. Voisin tehdä niin, että antaisin vain kaikkien kommenttien mennä kommenttiboksiin tai sitten niin, että en vain vastaa kommentteihin. Mutta en halua sitäkään, haluan vastata kaikkiin asiallisiin viesteihin ja haluan, että blogini lukijat saavat vastauksia kysymyksiinsä.

Myös mitä enemmän blogiani luetaan, sitä enemmän sensuuri iskee päälle. Muun muassa äitini kertoi lukevansa blogiani ja kertoi, että heillä töissä luetaan blogiani. Mikä on siis ihanaa! Mutta se vaikuttaa helposti kirjoituksiini. Normaalisti kun kirjoitan, en ajattele, että joku tulee lukemaan teksin. Niin hassulta kun se mahtaa kuulostaa. Mutta heti jos ajattelen, että joku tulee lukemaan tämän.. ja varsinkin, että joku tietty ihminen tulee lukemaan tämän, se vaikuttaa tekstiin ja sen sisältöön. Alan kirjoittamaan sille tietylle ihmiselle sensuroin ja muokkaan. Alussa kirjoittaminen oli helpompaa ja avoimempaa, kun ei miettinyt, että joku tulee lukemaankin tekstin. Totta kai aina joku raja on ollut, mutta nykyään se raja tulee selkeästi helpommin vastaan.

Huomaan, että jos kerron itsestäni, ihmiset luulevat että sitten kerron mitä vain he vaativat tai pyytävät. Henkilökohtaiseen facebookkiini tulee viestiä ja snäpissä vaaditaan kertomaan lisää ja kaikki henkilökohtainen. Ei siinä, itseppähän olen tietyllä tapaa avoin ja olen paljon sosiaalisessa mediassa. Mutta tulee tietyllä tapaa sellainen fiilis, että jos annat pikkusormen, niin koko kätesi vaaditaan. Sinusta halutaan tietää pituus, paino, kuppikoko, lempi seksiasento, painot millä treenaat. Ihminen haluaa tietää sinusta kaiken vain voidakseen toisaalta olla sinä ja toisaalta voidakseen vihata sinua ja käyttää kaikkea saamaansa tietoa sinua itseäsi vastaan. Ja toinen on, että kertomaani väritellään ja kehitellään omia juttua kertomani perusteella. Voin sanoa vaikka, että olen hyvin mielipiteikäs (ei taida olla oikea sana? :D) ihminen ja pian jo puhutaan, että olen täys kusipää. Näin siis esimerkkinä. Ja se on tietysti asia, jolle en voi mitään. Ihmiset aina katsovat asioita omasta perspektiivistään ja luovat omia mielikuviaan. Eikä se minua oikeastaan haittaakaan, muuta kun vasta siinä vaiheessa, jos ihminen tulee nimenomaan sinne kommenttiboksiin huutelemaan asioita omien päätelmiensä kautta. Se voi toisinaan olla hyvin turhauttavaa.

Vaikka vuosien saatossa olen totta kai oppinut sietämään paljon paremmin ilkeitä tai ärsyttäviä kommentteja, niin viime vuonna en vain olisi jaksanut. Ja toisaalta se harmittaa myös itseäni. Tiedän, että mielenkiintoista blogia tai brändiä ei rakenneta ilman mielipiteitä. Haluan olla persoonallinen ja herättää mielipiteitä, haluan sen jälleen blogistani esiin. Mutta viime vuonna, varsinkin loppuvuodesta kun vietin päivät saattohoidossa kuolevan läheisen vieressä, en olisi tullut mieleenikään jaksaa alkaa kotona lukemaan mitään ilkeitä kommentteja. Paukkuni eivät yksinkertaisesti olisi riittäneet.

Myös uusi koulu ja uusi ura yrittäjänä ovat kuluneen vuoden aikana muokanneet minua. Olen ammattimaisempi ja kypsempi. Koen suurta vastuuta sanomisistani. En voi enää sanoa mutu-tuntumalla, että noh kookosöljy on terveellistä. Koska siihen ei ole mitään kattavaa tutkimusdataa ja en voi perustella sanomaani. En vastaa sanomistani enää vain yksittäisenä bloggarina ja yksityishenkilönähenkilönä vaan ravintovalmentajana ja personal trainerina. Se mitä sanon, edustaa yritystäni. Sanomattakin selvää, se luo paineita.

P7011774

Olen myös miettinyt, että katosi pala luovuuttani kun vaihdoin ehkäisyni hormonittomaan vaihtoehtoon. Jos henkinen epävakaus teki luovuudestani suurempaa. Tunteiden aallonharjat olivat korkeampia. Vähän kuin alkoholi ja huumeet taitelijoille ja artisteille! 😀 Noh, ehkä kuitenkin syynä on ollut vain kiire ja stressi.

En silti halua, että blogistani muuttuu liian tieteellinen ja kuiva, se ei todellakaan ole minua. Haluan säilyttää räväkkyyden ja hauskuuden.. enkä vain säilyttää, lisätä sitä! Olen saanut nyt kesän aikana kirjoitusintoa ja luovuutta takaisin. Toivon todella, että seuraava kouluvuosi ei olisi niin raskas kuin edellinen. Luulen kyllä, että ei. Nyt palikoita ja osia on vähemmän ja kuormitus ei läheskään niin suurta. Mutta suoraan sanottuna, en enää malta odottaa valmistumista. Vaikka kouluni on ihanaa ja nautin siitä, että tietoni ja taitoni kasvavat. Mutta nyt kun olen löytänyt oman intohimoni, en malttaisi olla tekemättä töitä. Haluan tehdä töitä ja kasvattaa yritystäni. Olisi hienoa pystyä jossain vaiheessa palkkaamaan muita personal trainereita ja ravintovalmentajia, tarjota heille valmis asiakaskunta ja luoda omaa yritystä sitä kautta. Suoraan sanottuna, kasvattaa omaa imperiumia. Näin vaatimattomasti sanottuna. Haluan viedä terveyden ilosanomaa eteenpäin sitä kautta. Olen ollut koulussa tai hanttihommissa nyt 20 vuotta. Seitsemän vuotiaasta tähän ikään asti. Vielä en ole päivääkään saanut ennen tätä kesää tehdä sellaista työtä josta oikeasti nautin näin jumalattoman paljon.

Totta hemmetissä suoritan korkeakoulun nyt täysillä loppuun, mutta voin kyllä sanoa, että jano työntekoon on suuri. Ja haluaisin vaan jo tehdä töitä, kasvattaa perheen ja elää juuri sellaista elämää kuin haluan. Vielä pitäisi malttaa 1,5 vuotta..

P7011763

 

Vaatteet *Junkyard

*Swetari

*Lippis