Laihdutuksen jälkeen: pohkeet

*Sisältää mainoslinkkejä

Aloitan uuden blogisarjan; laihdutuksen jälkeen.

Minulta kysytään usein laihdutukseen liittyviä kysymyksiä ja ajattelin vihdoinkin avata niitä täällä blogin puolella. Kysymykset koskevat ihoa ja sen palautumista, raskausarpia, saavutetun painon ylläpitoa, sosiaalisia tilanteita yms. Kysymyksiä saa esittää, vastaan niihin osaamiseni ja oman avoimuuteni mukaisesti.

Tällä kertaa otan puheenaiheeksi pohkeet. Miksi? Koska yksi yleinen piirre jos painoa löytyy enemmän ovat isot pohkeet. Kun keho kantaa päivittäin isoa kuormaa, pohkeet tekevät siitä isoimman työn. Samalla tavalla kuin polvet ovat liiallisen kuorman vuoksi koetuksella, myös pohkeet saavat kovan treenin joka päivä. Itselläni paino oli vuonna 2009 melkein 110kg, joten pohkeet ovat silloin olleet kymmeniä kiloja suuremmalla koetuksella kuin nykyään. Muistan, kuinka pienetkin kävelylenkit saivat pohkeet aina ihan tuleen. Jalkapöytäni on myös silloin laskenut, joskaan se ei koskaan ole ollut mitenkään erityisen korkea. Minulla on siis aina ollut ns. pullajalka. Ja toki, myös pohkeeni ovat jo luonnostaan isot. Eli vaikka olisin ollut ikäni hoikka, pohkeeni olisivat silti mitä luultavimmin normaalia isommat.

Pohkeeni ovat kehossani sellainen osa, johon olen toki tottunut, mutta mitä ehkä itse karsastan eniten. En koskaan pidä mekkoja tai hameita ja jos pidänkin, laitan ehdottomasti peittävät mustat sukkahousut. Pohkeissani on myös selluliittia. Selluliitti onkin eräs blogisarjan jaksoista, johon tulen myöhemmin pureutumaan tarkemmin. Minua on jonkun verran kiusattu pohkeistani, mutta en silti ole siitä sen suuremmin traumatisoitunut. Pystyn elämään pohkeideni kanssa, mutta eivät missään nimessä ole kehoni lemppariosa. Kadehdin kapeasäärisiä naisia! Voi kun itselläkin olisi kauniit ja kapeat pohkeet, tai eritoten nilkat. Isommatkin pohkeet voivat olla kauniit, jos sääret ovat hoikemmat. Mutta itselläni on niin sanottu cancles, eli nilkka tuntuu puuttuvan. (Nauratti edes kirjoittaa tuo lause, haha.)

Onneksi jalkani ovat aika pitkät ja korkkareilla saa jotain apua nilkkoihin, mutta painajaiseni olisi laittaa tennarit ja mekko/shortsit. Shortsitkin ylipäätään ovat minulle ehdoton nounou.

Laihtuvatko pohkeet?

Kun laihduin, myös pohkeeni laihtuivat. Eli ne kyllä kutistuvat mukana. Mutta rasvaahan ei pysty polttamaan tai laihduttamaan paikallisesti sieltä mistä itse haluaa. Olen vuosikausia etsinyt tietoa, että mitä suurille pohkeille voisi laihdutuksen sijaan yrittää tehdä. Joka paikassa on sanottu, että älä treenaa niitä ja sitä ohjetta olen tyhmänä noudattanut.

Päärynä- ja tiimalasivartalon ongelma?

Sukuvikana meidän suvun naisilla on huono verenkierto jaloissa. Veri ja nesteet kulkevat jalkoihin, mutta eivät takaisin ylös. Meillä kaikilla on raskaampi ala- kuin yläkroppa. Tähän aivan ehdoton lääke on liike. Pohkeita siis tulee treenata, mutta pitkiä sarjoja pienillä painoilla, jopa 50 toiston sarjoja. Näin pohkeiden verenkierto ja aineenvaihdunta parantuu ja pitkät lihakset kehittyvät. Myös lymfahierontaa kannattaa ehdottomasti harkita.

Kysyin jopa plastiikkakirurgia W:llä, kun olin siellä happokuorinnassa (postaus tässä), että voiko pohkeille tehdä kirurgisesti mitään ja kuulemma ei oikein voi. Etenkin, jos nilkka on iso, kuten minulla. Jos pohkeeni pienentäisi kirurgisesti, sääristäni tulisi vain tasapaksut pötköt. Nilkan operointi on kuulemma hyvin vaarallista, eikä se kannata. Eli nyt vaan reeniä, poro, reeniä. Ja toisaalta hyväksyä se fakta, että pohkeeni tulevat aina olemaan isot ja keskittyä vain niiden kiinteyttämiseen and just f*cking embrace them. #canclespositivity

Käyttöön otan myös tukisukat (seksikästä), hieronnan sekä palauttavan aerobisen ja säännöllisen venyttelyn. Kaikki, mikä parantaa pohkeiden verenkiertoa. Korostan edelleen, että pohkeet ovat sellainen asia, joiden takia en ole epävarma mutta tiedostan, että olisin paremman näköinen kauniilla, kapeilla säärillä. On hyvä, että pohkeissa on muotoa ja pihviä, mutta omistani voisin jo mielellään lahjoittaa vähäosaisille. Vaikka niille miehille, jotka treenaavat pohkeitaan vuosia ilman sen suurempaa kehitystä. Sorry bros, se kaikki pihvi tuli ilmeisesti mulle.

No ne saappaat?

Saappaiden löytäminen on isopohkeiselle naiselle yhtä tuskaa. Nilkkureista on oikein välitä, koska ne usein katkaisevat jalan juuri väärästä kohtaa, tehden niistä vieläkin isommat näköiset. Suosin saappaita, joissa on käytetty stretch-materiaalia. Saatan löytää sopivia saappaita Hennesistä tai vaikkapa Cittarista. Viime vuonna ostin ihanat saappaat, mitkä käytin puhki ja nyt itken verta kun omaa kokoani ei vieläkään ole tullut varastoon. Kengät olivat kenkäcity.fi sivustolta, missä on enemmänkn xl-vartisia kenkiä. Myös KipKop stroresta olen löytänyt yhdet saappaat. Myös muista kaupoista voi ihan sattumalta löytää sopivia ja otan mielelläni vinkkejä vastaan. Nyt löysin Zalandosta yhdet, mutta niiden jalkaan saaminen on yksi perkuleen työmaa.

Okei, nyt on aika 1:st world problems, eli ottakaa jälleen minun kitinät huumorilla.

Treenihousut täältä ja täältä

Koodilla PAULIINA15 -15% alea. Voimassa toistaiseksi. 

Uutta! Bia Brazil -mallistoon on tullut nyt Plus size koko. 

 

EDELLINEN POSTAUS: MODERNI KIRPPIS, ZADAA

 

Ihmiset eivät aloita, koska eivät halua aloittaa pohjalta

*Sisältää mainoslinkkejä

Olen huomannut erään valitettavan huomion. Ja se koskee meistä jokaista, jossain elämän asiassa. Me emme halua aloittaa uutta asiaa, koska emme halua olla huonoja missään tai aloittaa niin sanotusti pohjalta. Emme ole valmiita hetkellisesti olemaan täysin untuvikkoja jossain, mahdollisesti näyttää jopa hassulta tai tyhmältä. Halumme olla täydellisiä estää meitä toimimasta.

Sama pätee usein laihtumiseen ja treenaamiseen. Ei edes aloiteta, koska on aivan liikaa aloittaa sieltä ”pohjalta”. Mikä se sitten kenellekkin on. Kyse on myös todellisuuden välttämisestä. Ei haluta katsoa tilannetta rehellisesti. Sama kuin alkoholismin kanssa, ensin pitää myöntää ongelman olemassaolo, ennen kuin siihen voidaan tehdä ratkaisevia muutoksia. Uskon, että sama pätee mihin tahansa elämäntapojen muutokseen. Sekä tietysti kevyempiin asioihin, kuten vaikkapa siihen, että haluaisit oppia soittamaan kitaraa.. mutta et kestä sitä, että et vielä osaa mitään. Sitä, että ensin kuluu kuukausia, jopa vuosia, että osaat oikeasti soittaa kitaraa. Tässä pätee sama, ’kaikki mulle heti nyt’ -ajatusmalli.

Ja korostan, että pata kattilaa soimaa. Itselläni aivan yhtälailla on asioita, joiden aloittamista lykkään, koska en halua aloittaa ns. ruohonjuuritasolta. Oppari, kestävyyskunnon kasvattaminen.. monet asiat ovat ja ovat olleet myös itselleni juuri tällaisia asioita. Toki, uuden asian aloittaminen vaatii aidon motivaation, jotta tekeminen käynnistyy. Mutta on ironista, että emme aloita asiaa, jonka haluamme, koska emme halua aloittaa.

Harva meistä kuitenkaan on monilahjakkuus ja kaikissa asioissa seppä heti syntyessään. Jos haluaa kehittyä, täytyy olla valmis tekemään uusia asioita, menemään epämukavuusalueelle ja kestämään sitä tunnetta, että ei vielä osaa jotain tai joutuu kirjaimellisesti aloittamaan tyhjästä.

 

****

Olethan huomannut kesän tarjouspakettini

 

Onlinevalmennus 3kk 200€  (norm. 400€)

  • Ruokavaliosi analysointi
  • Henkilökohtainen ruoka- sekä treeniohjelma sekä niiden päivitys kehityksen mukaan
  • Yhteydenpito valmentajaan läpi valmennuksen

sekä livevalmennuspaketit

1 paketti 250€ 

  • Alkuhaastattelu
  • Henkilökohtainen ruoka- sekä treeniohjelma
  • Kuntosaliohjelman läpikäyminen sekä 3 treenikertaa/tapaamista
  • Yhteydenpito valmentajaan

2 paketti 430€

  • Alkuhaastattelu
  • Henkilökohtainen ruoka- sekä treeniohjelma ja niiden päivitys kehityksen mukaan
  • Kuntosaliohjelman läpikäyminen sekä 6  treenikertaa/tapaamista
  • Yhteydenpito valmentajaan

3 paketti 600€

  • Alkuhaastattelu
  • Henkilökohtainen ruoka- sekä treeniohjelma ja niiden päivitys kehityksen mukaan
  • Kuntosaliohjelman läpikäyminen sekä 10 treenikertaa/tapaamista
  • Yhteydenpito valmentajaan

 

Lisäinfoa löydät pauliinaolivia.fi