Ole oma itsesi.

Olen viime vuosien aikana tullut todella paljon ulos kuorestani. Alkanut elää elämääni itselleni. Olen ollut miellyttäjä, kauhistuin jos joku ei tykännyt minusta. En halunnut aiheuttaa ongelmia, olin kiltti ja en sanonut liikaa mielipiteitäni. En halunnut loukata tai hämmentää. Ujous teki myös oman osansa asiaan. En olisi kestänyt, jos joku olisikin alkanut kritisoimaan minua, koska teen jotain hassua tai koska sanoin mielipiteeni ääneen.

Sittemmin jotain on muuttunut ja paljon. Mitä enemmän minulle tulee ikää, sitä enemmän alan arvostamaan persoonallisuutta ja sitä, että ollaan aidosti sitä mitä ollaan. Arvostan edelleen ystävällisyyttä, kilteyttä ja hyviä tapoja. Mutta se ei tarkoita, etteikö välillä voisi hämmentää soppaa ja se ei todellakaan tarkoita, etteikö voisi sanoa omia mielipiteitään ääneen. Tilannetaju ja sosiaaliset taidot ovat tässä avain-asemassa. Aina ei ole pakko joka paikassa olla tunkemassa omia mielipiteitään toisten kurkkuun, mutta mikään ovimattokaan ei todellakaan tarvitse olla.

P1010055

Olen puhunut monesti siitä kuinka olen suhteellisen rankalla kädellä karsinut ystäväpiiriäni. Osa on vain kasvanut minusta erilleen, osa jäänyt pois vauhdista omasta tahdostaan ja osalle minä olen sanonut heipat. Ja kuulkaas,  se on ollut yksi parhaista asioista mitä minulle on tapahtunut. Saan olla minä. Saan varmaasti olla se minä, joka minä olen. Minä. En kukaan muu, vaan minä.

Mitä hyötyä on elää elämää toisten toiveiden mukaisesti? Vain minä elämän tämän elämän. Vain minä koen juuri nämä elämänkokemukset ja vain minulla on minun totuuteni. Meillä kaikilla on oma totuutemme. Se, miten katsomme maailmaa ja miten näemme asiat. Vain minulle on siitä juuri minun versioni. Miten ihmeessä joku pystyy sanomaan minulle, että en voi tehdä näin tai noin, kun hän ei ole mailiakaan kävellyt minun kengissäni.

En ole ikinät ymmärtänyt tuomitsemista. Miksi ihmeessä joku toinen kokee olevansa sananvaltainen jonkun toisen elämään. Miten ihmeessä joku toinen voi kokea olevansa oikeutettu sanomaan toiselle miten hänen tulisi elää oma elämänsä. Hän ei toisen puolesta sitä elämää kuitenkaan elä, joten siihen ei pitäisi olla mitään sananvaltaa. Niin kauan kun ihminen ei tee toisille pahaa ja elää vain rauhassa itsensä näköistä elämää, siihen ei toisilla pitäisi olla mitään sanottavaa.

P5070149

Olen hassuttelija, puhun mielipiteeni ja näytän tunteeni. Se on olen minä. Minulla on omat uskomukseni, omat ajatukseni ja tähän ikään mennessä ne ovat jo suhteellisen vakiintuneet. Sanotaankin, että ihmisen persoonallisuus on suhteellisen vakiintunut siihen mennessä kun hän täyttää 30 vuotta. OIkeastaan vai suuret elämänkokemukset voivat enää siitä varsinaisesti muokata ihmisen persoonallisuutta. En tiedä, onko väite tosi vai ei, mutta tietyssä määrin se pitää paikkansa. Onhan meille jo syntyessämme tiettyjä perittyjä piirteitä.

Ymmärrän, että nuorempana voi olla vaikeampaa olla oma itsensä. Ryhmäpaine ja kiusaaminen vaikuttavat paljon nuorten käytökseen. Mutta kun puhutaan aikuisista ihmisistä, toivoisin, että jokainen uskaltaisi olla oma itsensä. Kukaan muu ei voi vaatia sinua olemaan tietynlainen. Vanhempasi saattavat odottaa sinulta tiettyjä asioita, mutta pitää muistaa, että he eivät elä sinun elämääsi, sinä elät sinun elämääsi. Ystäväsi eivät ehkä halua, että muutut. Mutta ainoa varma asia elämässä on muutos. Muutos on ainoa asia, joka kasvattaa sinua. Et voi pysyä samassa paikassa, samana ihmisenä ja samalla kasvaa. Ihminen muuttuu ja ne ketkä pysyvät matkassa mukana, pysyvät. Ja ne, jotka eivät, pysyvät mielessäni hyvinä muistoina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elä itsellesi. Ole oma itsesi. Jos olet kiltti, hyvä ja ystävällinen ihminen, voi olla varma, että kannattaa olla oma itsensä. Sano mielipiteesi, älä vähättele ja pienennä itseäsi. Täällä on vain yksi sinä ja olet tasan yhtä tärkeä ja arvokas kuin kaikki muutkin. Tee itsesi näköinen elämä, äläkä mieti mitä muut siitä ajattelevat. Sinä olet sinä, ei kukaan muu. Kukaan muu ei ikinä tule kulkemaan juuri sinun polkuasi. Mitä sitten, jos joku ei pidä sinusta tai on kanssasi eri mieltä. Oikeasti, mitä sitten? Kaatuuko maailma? Aina löytyy joku joka ei pidä sinusta. Aina löytyy joku joka on täysi eri mieltä kuin sinä. Mikset samantien ole kertaheitolla täysin oma itsesi, eipä tarvitse katua sitten kiikkustuolissa mitään. En haluaisi nähdä, että enää yksikään ihminen pienentää itseään. Elämä on tässä ja nyt ja tartu sitä suoraan palleista!

Sincerely fucking yours,

Pauliina

Ujo, sisäänpäinkääntynyt, yksinäinen susi? – vai sittenkin introvertti!

 

Siinä missä laihduin yli 40kg, sain saman verran itseluottamusta. Ja itsetuntemusta. Kävin läpi sellaisen itsetutkiskelun ja niin kivisen tien, että ei sieltä voi tulla maaliin muuta kuin vahvana ja itsensä tuntevana ihmisenä. Hienointa tässä projektissa oli se, että oikeasti opin tuntemaan itseni. Tiedän vahvuuteni ja heikkouteni ja olen oppinut hyväksymään ne. Monet negatiiviset luonteenpiirteet olen harjoittanut pois; kateus, negatiivisuus ja itsesääli ovat tiessään. Mutta olen oppinut näkemään heikkouteni vahvuuksina. Aina ennen ajattelin, että ole liian ujo, turhan herkkä, liian sisäänpäinkääntynyt ja tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että nautin yksinolemisesta ja siitä että olen kotihiiri. Nykyään näen herkkyyteni ja sen, että tunnen tunteet suurina, ehdottomana vahvuutena. Olen tunnistanut itseni äärettömän introvertiksi ihmiseksi ja olen siitä ylpeä. Nykymaailmassa korostetaan mielestäni liika ekstrovertteja, mutta meitä introvertteja tarvitaan ihan yhtälailla.

 

Olen luova, tunteellinen, herkkä, aisteillaan elävä ihminen ja siinä ei ole mitään pahaa. Ujous tulee eduksi siinä, että olen hyvä kuuntelija, enkä koe pakottavaa tarvetta tuoda itseäni aina esille. Paitsi täällä blogissa 😛

Olisinkin varmasti ollut taiteilija, jos minulla olisi ollut siihen tarvittavia taitoja. Olen aina harmitellut sitä, että en osaa laulaa. Maalaisinkin jos osaisin. Kirjoittamisesta löysin hyvän tavan ilmaista itseäni, vaikka mikään maailman paras bloggari en olekkaan. 😀

Termit eivät välttämättä ole kaikille tuttuja. Katso ja testaa, kumpi sinä olet:

Ekstrovertti

  • ulospäinsuuntautunut
  • viihtyy ihmisten ilmoilla
  • ’moottoriturpa’
  • usein huomion keskipiste
  • ryhmätöissä loistaa ja pätee (aikaa menee myös omien tarinoiden kertomiseen)
  • nauttii huomiosta

Introvertti

  • sisäänpäinkääntynyt
  • nauttii yksinolosta
  • ei ole small talkin ystävä, suosii mielummin syvällisiä keskusteluita
  • väsähtää jos joutuu olemaan ihmispaljoudessa
  • luova, paljon omissa ajatuksissaan
  • kun saa täyden rauhan keskittyä johonkin työhön, paneutuu siihen vaikka tuntikausiksi

Monet ihmiset ovat ambivertteja, eli heissä on piirteitä molemmista. Noin joka neljäs ihminen on introvertti. Toisin kuin usein luullaan, introvertti ei missään nimessä ole sosiaalisesti lahjaton. Usein päinvastoin; introvertti kuuntelee, miettii ennenkö puhuu ja voi omata erittäin hyvät sosiaaliset taidot. Ja sama toisinpäin, että aina se paljon puhuva ja esillä oleva ekstrovertti ei välttämättä omaakkaan niin hyviä sosiaalisia taitoja, vaikka äkkiä voisi toisin luulla.

Introvertit ovat hiljainen vähemmistö yhteiskunnassa. Noin kolmannes ihmisistä voidaan luokitella introverteiksi. Tämän seurauksena introverttejä usein ymmärretään väärin. Me joudumme elämään yhteiskunnassa, joka on ekstroverttien suunnittelema heitä itseään varten. (Intovertit.net)

Itse olen nuorena kärsinyt siitä, että en ymmärtänyt miksi sosiaaliset kanssakäymiset väsyttivät minut aina aivan totaalisesti. Jos kävin lauantaina baarissa, olin vielä seuraavan viikon keskiviikkona aivan rättiväsynyt. Toki alkoholillakin oli tähän suuri vaikutus. Viimeisimmässä työssäni olin aina aivan lopen uupunut lyhyenkin vuoron jälkeen. Olin töissä suuressa ruokakaupassa, missä kohtasin satoja asiakkaita päivittäin. Kun ajoin autolla kotiin, katsoin vain tyhjästi eteenpäin ja kotona mietin, että hups, olikohan matkalla punaisia valoja. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että työvuoron jälkeen olisin lähtenyt vielä kaupungille kavereita katsomaan. Monesti mietin, että mikä minussa on vialla. Olenko vain laiska, onko minulla joku aliravitsemus vai mitä ihmettä. Kun jostain löysin artikkelin introverteistä olin ihan superiloinen! Ihan kuin olisin saanut diagnoosin itselleni!

Kuntosali on mulla ehdottomasti paras harrastus. Siinäkin usein meen ihan omaan maailmaani. Hyvä kun tuttuja morjestan salilla, kun olen niin siinä omassa kuplassani. Sali on yksi niistä  harvoista asioista maailmassa, johon pystyn keskittymään ihan satasella. Jos joskus jostain syystä salilla on vaikka liikaa ihmisiä ja keskittyminen katkeaa usein, menee koko treeni ihan reisille. Mutta silloin kun keskittyminen on täpissään treeni kulkee ihan älyttömän hyvin. Mulla on joskus tosi suuria vaikeuksia keskittyä esimerkiksi koulussa jos  ympärillä on hirveesti hälyä. Äänet ja valotkin vaikuttavat asiaan. Joskus en pysty edes keskittymään lukemaan yhtä tekstikappaletta, jos en saa siihen täyttä rauhaa. Kotona taas pystyn tekemään yhteen putkeen ihan hulluna koulujuttuja ja kirjoittamaan blogia. Pystyn yhden päivän aikana tekemään vaikkapa monen monta opintopistettä kasaan, jos mieleni on luovassa tilassa ja pystyn keskittymään. Ja esimerkiksi blogitekstit tulevat aina minun luokse, en koskaan tee tekstejä käskettyyn otsikkoon. Tai, että en siis pysty kirjoittamaan ellei tekstiä suorastaan pulppua jostain mieleni syövereistä. Luovuutta ei voi käskeä. Siksi blogissani on mm. paljon kirjoitusvirheitä ja kielioppivirheitä, koska tekstini syntyy aina mindflowlla. ja vihaan oikolukea tekstejäni! 😀 Liian puuduttavaa.

Mä rakastan mun läheisiä ihmisiä todella paljon. En päästä helpolla ketään elämääni, mutta jos siihen pääsee, on todella samalla aaltopituudella mun kanssa. Ja en halua tarkoittaa tätä mitenkään narsistisesti, että mun ystäväksi pääsee jollain vip-lipulla. Mulla ei vaan ole aikaa eikä mielenkiintoa tuhlata kenenkään aikaa. Tunnen harvoin syvää mielenyhteyttä ihmisten kanssa. Mutta sitten kun löytyy se sielunystävä, ei musta pääse eroon. En jaksa olla läheinen ystävä ihmisille, kuka ei täysin ymmärrä mua. En vain pysty siihen. En oo ikinä pystynyt olemaan muuta kuin itseni ja en halua esittää olevani mitään muuta ja jos joku ihminen ei pidä mun tyylistä elää ja toimia, voi etsiä muuta seuraa.

DSC_4590

Mä oon superkompleksi ihminen. Mulla on monta persoonaa ja ikinä ei tiedä mikä niistä on tänäänkin vastassa. Mua on monesti pidetty outona ja musta harvoin saa heti kättelyssä kiinni, että mikä mä olen miehiäni. Joskus oon ujo ja hiljainen, joskus äänekäs ja heitän hyvinkin härskiä läppää ja joskus kypsän rauhallinen. Ei musta saa kiinni ja pidän siitä. Mua ei oo tehty ratkottavaksi.

Mä vihaan jos mua käsketään, että pitää toimia jollain tietyllä tapaa. Tai mut yritetään laittaa johonkin tiettyyn lokeroon. Mua ei voi lokeroida ja elän just niin kuin itse haluan. Työni teen kunnolla ja sielä tottakai esimiehellä on muhun auktoriteettiä. Mutta esim. yksityiselämässä mulle on turha pistää mitään ehtoja. Vaikka olen herkkä ja kiltti ihminen, olen silti äärettömän kovapäinen ja mielipiteiltäni ja mieleltäni vahva. Vahvuus on mielestäni herkälle ihmiselle tärkeää, muuten maailma voi olla herkälle ihmiselle aika brutaali paikka. Mutta vahvuus on sellainen, mitä voi ja pystyy itsessään kehittämään.

Mun ulkonäkö on sellainen, joka nousee usein esille. Mun odotetaan olevan ”feikki”. Rakastan yllättää ihmiset sillä, että hei, sä voit oikeesti näyttää tältä ja olla silti fiksu. Parasta on se, kun joku ihminen on jo leimannut vaikkapa tyhmäksi ja pääsen joskus jotenkin näyttämään, että oon ihan fiksu ja normaali nuori nainen. On jännä miten ihmiset antavat toisen ulkonäön asettaa ennakkoluuloja toisesta. Jos saisi kolikon joka kerta kun kuulen lauseen, ”Ai sää olitkin mukava. Luulin, että sä oot kauhee ämmä.” Tuo lause on aina yhtä huvittava.

IMG_20150314_113022

Joskus hiljaisuuteni ja no, tietynasteinen ujouteni usein luetaan ylimielisyydeksi. Mutta sitä se ei ole. Olen introvertti ja ylpeä siitä. Elän pilvilinnoissa, rakastan syvällistä pohdintaa, aistin herkästi muiden ihmisten tunnetilat, näen sen mitä monet muut eivät ja mietin elämää usein tuntikausia oman pääni sisällä. Rakastan syvällisiä maailmanparannus keskusteluita. Musiikki on mulle elintärkeää ja nautin suuresti kaikesta kauniista. Maailma on herkälle introvertille aika siisti paikka. Musta on rikkaus tuntea maailma näin vahvasti. Oletko sinä herkkä ihminen?

Mikä sinä olet? Introvertti vai ekstovertti? Vai jotai siltä väliltä?

 

P.S. Tässä kun yritän oikolukea tekstistäni pois kirjoitusvirheitä, niin haluan vielä sanoa, että missään nimessä tekstini tarkoitus ei siis ole mitenkään korostaa introverttien paremmuutta. Molemmat ovat yhtä hyviä ja tärkeintä on olla juuri sellainen kuin aidosti on. 🙂