Miksi kovia kokenut ihminen muuttuu positiiviseksi?

Oletteko joskus miettineet, että miksi juuri kovia kokeneet ihmiset vaikuttavat surun jälkeen juurikin niiltä maailman positiivisimmilta ihmisiltä. Vahvana esimerkkinä Super-Jutta. Uskomaton nainen, joka on saanut kokea vaikka mitä kamalaa elämässään. Miten ihminen, joka on kokenut kovia, pystyy vielä elämään onnellisen ja positiivisen elämän kaiken kokemansa jälkeen?

Ihmiset ovat toki erilaisia ja jokainen reagoi asioihin eri tavalla. Hyvin suuressa osassa toimii ihmisen resilienssi.

Resilienssillä tarkoitetaan hyvää lopputulosta huolimatta vakavasta uhasta kehitykselle ja sopeutumiselle. Resilienteillä ihmisillä on takana kokemuksia, jotka ovat muovanneet heistä selviytymiskykyisiä. Resilienssissä on kyse erityisesti siitä, miten ihminen pysyy toimintakykyisenä haastavissa elämäntilanteissa ja miten hänestä tulee toipumiskykyinen juuri vastoinkäymisten ansiosta. Resilienssin näkökulmasta ihmisellä on uskoa siihen, että hän voi itse vaikuttaa aktiivisesti omaan elämäänsä sekä niihin tulkintoihin, joita hän vastoinkäymisistä muodostaa. Ihminen on aktiivinen oman elämänsä muokkaaja, eikä vain passiivinen olento elämän vietävissä. (Lähde)

Resilienssi on siis kykyä selviytyä haastavista tilanteita, sinnikkyyttä, uskoa parempaan ja siihen, että kaikella on merkityksensä. Itse olen saanut kuulla elämäni aikana muutamaankin kertaan, että minulla on vahva resilienssi. Se ei tarkoita, että en voisi olla välillä heikko, haavoittuvainen ja väsynyt kaikkeen. Ei todellakaan, koen tunteet juuri sellaisina kuin ne tulevat ja se tekee kipeää. En turruta itseäni lääkkeillä tai väärinkäytä alkoholia. Koen kipeitä tunteita, käsittelen ne ja yritän päästä elämässä eteenpäin ihan niin kuin kuka tahansa muukin.

photo-1_fotor

Palataan alkuperäiseen kysymykseen. Miksi juuri ne kovia kokeneet ihmiset osaavat nähdä kaiken kokemansa jälkeen maailman vielä hyvänä paikkana? Oma näkemykseni ja kokemukseni tähän on hyvin yksiselitteinen; olen kokenut maailman kamalimmat tunteet ja en enää halua tuntea niin. En halua, että kukaan joutuu tuntemaan niin. Olen kokenut rakkaiden ihmisten kuoleman sekä kokenut miltä tuntuu, kun se, johon luotat eniten, pettää luottamuksesi täysin. Olen suoraan sanoen kokenut maailman musertuvan jalkojeni alta. Olen kokenut sen tunteen, kun sinusta tuntuu, että menetät kaiken ja pääsi ei meinaa pysyä pinnalla. Jos sen jälkeen näkee yhtään pilkahdustakaan auringosta, siihen haluaa tarttua kaksin käsin. Sen jälkeen kun on oikeasti käynyt pohjalla ja itkenyt sydäntä rinnastaan, voi pienetkin asiat nähdä kauniina. Kaunis vesisade, ystävän lämmin halaus, kaunis uusi huulipuna. Ne merkitsevät paljon. Kuulostaa hyvin kornilta, mutta niin ainakin itse koen.

Nauru ja huumori on itselleni yksi tärkeimpiä asioita. Niiden avulla pääsen mahdollimman kauas kivusta. Jos saan nauraa, tunnen olevani elossa ja tunnen, että elämää on vielä olemassa. Naurussa todellakin on voimaa. Positiivisuudessa on voimaa.

Tällä hetkellä koen äärimmäisen haastavaksi kuunnella jos joku ihminen valittaa turhanpäiväisistä asioista. Kun me kuitenkin pystymme itse vaikuttamaan suurimpaan osaan meille tapahtuvista asioista, vähintään asenteellamme. Jos ihmisellä on paha olla, se ei todellakaan valittamalla ja märehtimällä parane. Jos aivot aktivoi valitusvaihteelle, se todellakin jää päälle. Tunnen ihmisten energiat todella vahvasti ja tällä hetkellä perusnegatiivinen valittaja ei vain ole mieleeni. Myönnän, olen ollut sitä itsekkin. Mutta nyt näen niin vahvana, että kuinka valittaminen tulee omasta pahasta olosta ja kuinka valittamiseen jää koukkuun. Pitää vain tajuta se, että joka aamu voit tehdä valinnan. Joko näet maailman paskana paikkana ja elät paskan päivän tai näet maailman kivana paikkana, jossa on kiva olla. Molemmat ovat mahdollisia ja molempiin jokaisella on valta ja vastuu itsellään.

Kun oma maailma on oikeasti hetkellisesti romahtanut, toisen jatkuva valitus mitättömistä asioista oikeasti tuntuu todella pahalta. En jaksa toisen huonoa energiaa ja en jaksa sitä, että tällaisessa lintukodon kaltaisessa maassa kuin Suomi, ihmiset kehtaavat valittaa ihan kaikesta. Meille ihan oikeasti kuitenkin on isossa mittakaavassa asiat ihan mielettömän hyvin. Selvästi liiankin hyvin, kun ihmiset eivät osaa enää arvostaa asioita.

Arvostan nyt enemmän niitä pieniäkin asioita. Sitä, että kaupasta saa hyvää jouluproteiinivanukasta. Sitä, että sain parkkipaikan läheltä ovea. Sitä, että päivällä paistoi aurinko. Tottakai koen ja näen myös huonoja asioita, mutta en anna niille niin suurta arvoa.

Tiedostan nyt paremmin kuin koskaan, että ihminen voi kuolla ihan koska tahansa. Ihan oikeasti koska vain, vaikka heti huomenna. Kiitän luojaani siitä, että kukaan meistä ei tiedä tarkalleen, että koska ja miten. Koska sillä välin voi elää ja nauttia. Ja minä ainakin haluan elää sellaisen elämän, jossa olen viihtynyt. En sellaista, missä olen vain valittanut. Niin paljon kaunista jää näkemättä, jos keskittyy vain vihaan ja negatiivisuuteen. Maailma on kuitenkin kaikesta huolimatta aika jännä ja kaunis paikka.

p5070150_fotor000

Musta tuntuu, että mä olen alkanut elää. Mä olen tehnyt asioita, joita en olisi ikinä ennen tehnyt.

Mä yksi päivä extempore parkkeerasin tautointipaikan eteen ja kävin ottamassa napa- ja nenäkorun. Äiti ja siskohan haukkuivat ne pystyyn, mutta arvaatkaa mitä.. minä tykkään! Ja en jaksa enää elää sen mukaan, että mitä muut ajattelevat ja toivovat. En niin kauan, kun en teoillani ketään satuta.

Olen myös käynyt treffeilla Jenkin kanssa. Minulla ei ole ketään englanninkielisiä kavereita ja englantini on hyvin ruosteessa, mutta en miettinyt sen enempiä ja menin ja repäisin. It vas veri nais.

Yksi kerta ajoin Seinäjoelle treffeille. Minä, suuntavaistoton rotta. En ole ikinä ajanut yksin niin kauas.

Osallistun kaikkiin pikkujouluihin, joihin vaan pystyn. Myös niihin, joissa tunnen vain emännän.

Tilasin pidennykset. Ihan vaan koska voin.

Kehuin tuntematonta.

Katselin Tinderistä naisia.

Hymyilin vastaantulijalle.

Ajoin sinne pelottavaan parkkihalliin.

Tilasin siipiä hottina mediumin sijaan.

Olin vastaamatta sellaisen ihmisen viestiin, joka oli asiaton ja kenelle en ihan oikeasti halunnut vastata. En ollut väkisin ystävällinen.

Juttelin kaupassa tuntemattomalle juustosta.

Nauroin sydämeni pohjasta omalle vitsilleni.

Olen vihdoinkin alkanut elää päivä kerrallaan. Koska minkä takia suunnitella vuosia eteenpäin, jos samalla unohtaa elää tässä hetkessä. Asioita ja elämäänsä voi suunnitella vaikka kuinka pitkälle ja kuinka tarkasti, mutta aika harvoin ne menevät juuri niin kuin haluaa. Toki, on hyvä olla jotain suunnitelmia ja visioita, mutta pitää jättää tilaa myös spontaaneille muutoksille, elämälle.

photo-1_fotor00

Elämääni vie nyt myös eteenpäin ”viimeiset sanat”. Jos kuolisit huomenna, mitkä olisivat viimeiset sanasi puolisollesi, äidillesi, isälle, parhaalle ystävällesi? Kuinka puhut ihmisille, milloin viimeksi teit pyyteettömästi jotain hyvää toisille? Miten kohtelet muita?

Tekemällä hyvää saa itselleen hyvän olon, hyvä olo luo lisää hyvää oloa. Positiivisuus vaatii positiivisia tekoja. Itseään voi ja pitää kehittää jatkuvasti ja omasta mielestäni suurin kehityksen kohde pitäisi olla se, että pyrkii olemaan hyvä ihminen. Hyvä muille, hyvä itselleen. Onnellinen ihminen huokuu onnellisuutta myös ulospäin. Itselläni siihen on toki vielä matkaa, olenhan toki tällä hetkellä tietyllä tavalla hieman hukassa, mutta se on kai tällaisessa tilanteessa täysin sallittua. Mutta onnellisuus on se punainen lanka, josta aion pitää kaksin käsin kiinni.

Don’t worry, be happy.

Slutshaming

*Sisältää affiliate-linkkejä

Huomaan, että nyt kun olen sinkku, saan välillä naisilta tietynlaisia kommentteja. Olen esimerkiksi aina laittanut kuvia, missä saatan olla urheiluliivit ja urheilupökät päällä. Mutta nyt suhtautuminen kuviin on erilaista. Haen niillä huomiota, herutan, haluan miesten huomiota. Siinä missä ennen ehkä osattiin ajatella, että esittelen salin tuloksia, olen vain mielissäni itsestäni tai motivoin muita.. tai ihan, että se on kuva muiden joukossa. Nyt se ajatus on selkeästi osan kohdalla muuttunut, nyt teen sitä vain miesten huomion takia.

Edelleenkin 98% kaikista seuraajistani on naisia. Ja olen aina pistänyt someen tietynlaisia kuvia. Ja tiedättekö, se on minun oikeuteni. Tiedostan, että en todellakaan ole somen vähäpukeisin nainen, mutta en toki postaa kuvia pelkästä nätistä hymystäni. Mutta kuten jo sanoin, se on täysi oikeuteni eikä kenelläkään ole oikeutta tuomita minua. En ole huora, en heruttaja. Nautin omasta ulkomuodostani, en hae huomiota. Totta kai tykkäykset tuntuvat hyvältä, mutta oli siellä yksi tai sata tykkäystä, se ei muuta omaa mielipide itsestäni. Kasvatan brändiä ja some kuuluu siihen vahvasti. Seuraajat merkitsevät minulle paljon, mutta ne eivät merkitse itsetunnolleni mitään. Jos postailisin pelkkää vaniljaa ja kuvia koirastani, tuskin kovin moni jaksaisi seurata minua. Mottoni onkin, että vaniljalla ei kasvateta brändiä. Jos olisin vaniljaa, kukaan teistä ei seuraisi minua tai lukisi, että mitä minulla on nyt sanottavaa. Ja minä itse päätän ne säännöt ja raamit, missä haluan liikkua. jos joku kokee, että en enää ole samanlainen kuin silloin kun seurustelin, niin en voi sille mitään. Harva meistä jää samanlaiseksi, kuin mitä oli eksänsä kanssa. Mutta minä itse päätän mitä ja millainen olen. En voi aina taipua jokaisen seuraajan ja lukijan toiveisiin, silloin hukkaisin itseni. Ja sille en voi yhtään mitään, jos joku pakosta haluaa tulkita minut ja toimeni väärin.

photo-66fotor

Maailma on kova paikka naisille. Ja se on useimmiten me naiset, jotka loppupeleissä kovimpaan ääneen tuomitsemme toisiamme. Jos teet näin, olet liian kiltti ja jos teet näin, olet huora. On vain hyvin pieni tila, jossa olemme ”hyväksyttäviä”.

Ymmärrän sen huolen, että minkä kuvan annamme nuorille tytöille. Ja itse haluan antaa sen kuvan, että nainen voi olla samalla niin fiksu kuin näyttävä. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, eivät todellakaan. Voit olla nätti ja samalla olla hyvin työ- ja koulutusorientoitunut. Jos joku haluaa päättää puolestani, että heruttelen ja huorailen, kertoo se enemmän kommentin kirjoitajan perspektiivistä asioihin. Minulla on täysi oikeus olla kuvissani juuri niin kuin haluan. Yhteiskunta on vain opettanut meidät, että on ok tuomita nainen tietyistä asioista. Mutta todellisuudessa, minkäänlainen kuva ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään.

Naisten odotetaan olevan kuvankauniita, mutta luomuja. Meikkiä saa käyttää, mutta niin, että se ei näy. Huulet pitää olla isot, mutta ei täytetty. Tissit pitää olla, mutta myös luomut, isot, mutta ei roikot. Salilla pitää käydä, mutta ei liikaa. FUUUUUUUUUUUUUUU. Just shut up already!

photo-10_foto8

Kun olin parisuhteessa, en ollut kenellekkään uhka. Mutta huomaan sen heti muuttuneen, kun olen sinkku. Osa naisista suhtautuu minuun nyt hyvin vihamielisesti. Ja se jos mikä, samalla harmittaa ja suoraan sanoen ärsyttää. Miten meidät naiset on aivopesty kilpailemaan keskenämme ulkonäöllä. Miksi kaunis tai hyvännäköinen nainen on toiselle uhka? Onko ihan oikeasti aina kaikki kiinni siitä miesten huomiosta? Jos mies katsoo liikaa toisia naista, eikä omaa rakastaan, se mies kannattaa laittaa vaihtoon. Ja toisaalta, ihminen on visuaalinen olento ja ei voi olettaa, että suhteessa oleva ihminen muuttuu täysin sokeaksi. Miksi me naiset itse laitamme itsemme ihme kilpailutilanteeseen koskien ulkonäköämme?  Jos Annella on isommat tissit kuin Tiinalla, Tiina vihaa Annea. Mutta ei se mitään, koska Anne vihaa Tiinaa, koska Tiinalla ei ole selluliittia. Vihataan hei kaikki vaan suoraan toisiamme, vaikka ilman syytä, pysyy homma selkeämpänä.

Jos me naiset puhaltaisimme enemmän yhteen hiileen, saisimme aikaan uskomattomia asioita. Mutta maailmassa miehet ovat hiljaa ja nauttivat siitä, että emme tee niin, koska silloin miehet olisivat todellakin kusessa. Esitämme tyhmää, että miehet saavat kokea olevansa fiksumpia. Vihaamme naapurin Liisaa, koska se kävi virossa hakemassa uudet tissit. Oh lord. Välillä oma ajatusmaailmani on paljon enemmän miehinen, yksinkertaisempi. Kuka oikeasti jaksaa kalkattaa ihan kaikesta? Antakaa välillä olla. Vetää happea ja lasillinen viiniä.

En ole täällä varastamassa kenenkään miestä. En ole janoamassa vain miesten huomiota. Jos kiinnostun jostain miehestä, haluan sen kyseisen miehen huomiota. Olen hyvin sinut itseni kanssa ja kasvatan brändiä. Jos joku lukee tissikuvani heruttamisena, se on hänen perspektiivinsä asiaan. Ainahan parhaat ajatukset syntyvät tunnetusti oletuksilla ja stereotypioilla?

photo-10_foto9

Mitä jos olen vain terveellä tavalla sinut itseni kanssa. Ja mikä parasta, mitä jos saan laittaa minkälaisen kuvan tahansa ja se ei tarkoita, että makuuhuoneeseeni saa ottaa pian jonotusnumeroita? Jos ei jatkettaisi näitä ikäviä ajatuksia naisista ja naisten seksuaalisuudesta.

Ja tuostakin täytyy olla varovainen mitä sanoo.. sillä nainen, joka on sinut itsensä kanssa.. selkeästi täysmulkku. Jooei. Naisellahan ei kuulu olla miehinen hyvä itsetunto. Naisen tulee olla kiltti ja nöyrä. Aina vähän kesken, #workingprogress. Ei missään maailman nimessä sanoa, että hei, tykkään itsestäni just tälläisena. Aina se onni on siellä viiden kilon päässä. Mutta sitten jos sen saavuttaa, sitä ei saa liikaa hehkuttaa, ei ainakaan paidan ylin nappi auki. Saat olla hyvännäköinen, mutta et saa itse tietää sitä. Jos on onnellinen ja itseensä tyytyväinen, se tunnetusti on toisilta pois. Ollaan sitten saatana kaikki mielestämme lihavia ja pysytään onnettomina.

On minullakin makkaroita ja selluliittia vaikka pienelle kylälle jakaa, mutta en jaksa antaa pilata sen mun koko itsetuntoa. Siksi käyn salilla, siksi syön oikein, että pääsisin niistä vaikka joskus eroon. Mutta mun itsetunto tai hyvä olo ei ole todellakaan niistä kiinni.

Ja vielä se, että vaikka makkariini olisikin jonotusnumerot, se olisi minun päätökseni. Nyt eletään vuotta 2016. Naiset ovat tasan yhtä seksuaalisia olentoja kuin miehet. Ei tuolla kukaan arvostele, että nyt on Matilla yksi nappi vähän liikaa paidasta auki. Me itse jatkamme näitä ikivanhoja ajatusmalleja. Ryhdistäydytään, jooko?

Naisille on ihan jumalattomasti sääntöjä ja odotuksia. Jos nainen hakee korkeampaa virkaa, on hän kylmä, liian urakeskeinen, todennäköisesti huono äiti. Jos nainen on jämäkkä, on hän vaikea ja narttu. Miehille ei samat säännöt päde. Ja tiedättekö, me oikeasti usein me naiset ruokimme vain lisää näitä ajatusmalleja. Se, ehkä mikä nähdään naisten keskeisenä huolenpitona, onkin oikeasti vain näiden ikivanhojen käytösraamien ruokkimista. Olemme tottuneet olemaan niin kilttejä ja korrekteja, että emme muista, että ei meidän ihan oikeasti pidä pakosta elää näiden mallien mukaan. Helkkari, mä en ainakaan aio. Ihan sama kuka mut tuomitsee ja miten. Ja siksi nimenomaan koenkin olevani toisinaan hyvin äijämäinen. En tunne tiettyjä piirteitä itsessäni ”naisen piirteiksi”. Ja se on harmi. Harmi, että koen hyvät piirteet itsessäni miehisiksi, sekin kertoo aika paljon ajatusmalleista, niistä omistanikin.

Mä aion tehdä hyvän uran, mä nautin seksuaalisuudestani, omaan hyvän itsetunnon JA mä osaan ajaa autoa sairaan hyvin. Surullista ajatella, että tämä kaikki olisi mulle sallitumpaa, jos mulla olisi pippeli. Ei se nyt mikään taikasauva kuitenkaan ole.

Maailma ei ihan oikeasti pyöri sen pippelin ympärillä.

#stillnotaskingforit #stopslutshaming

Vaatteet

Verkkatakki *TÄÄLTÄ

Kengät *TÄÄLTÄ

photo-10_foto99