Miten treenaan ja syön tällä hetkellä?

Sisältää affliate-linkin

Vaikka kamppailenkin stressin ja muiden inhottavien asioiden keskellä, en ole unohtanut #gymlaiffia. 😀 Ihan pakko myöntää, että tämä tämän vuoden painon nousu ja kropan löystyminen ovat ottaneet itsetuntoon. Paineet ulkonäöstä korostuivat entisestään, kun aloitin pt:n hommat. Vaikka en ole todellakaan mikään fitness- tai kisavalmentaja, mutta kyllä toisinaan löydän itseni ajattelemasta, että olenko liian lihava pt:ksi. En koe olevani varsinaisesti lihava, mutta olenko nimenomaan lihava pt:ksi. En anna ajatuksen vaivata liikaa ja varsinkin kun tiedän itse, että turpoamiseni ei johdu mättämisestä ja passiivisesta elämäntyylistä. Rankat elämänvaiheet verottivat unen- ja suorastaan elämänlaatua ja se kostautui rankalla kädellä.

Onneksi osaan kuitenkin luottaa ammattitaitooni sekä tietotaitooni. Minun täytyy vaan suhtautua itseeni kuin suhtautuisin haastavampaan asiakaskeissiin. Ihmiskeho on kuitenkin niin kompleksi, eikä kaikki todellakaan mene aina niin kuin strömssössä.

Nyt kuitenkin teen kaikkeni, että tilanne korjaantuisi ja olen ottanut härkää sarvista. Pääasia itselleni nyt on, että paino ei enää nouse mutta toisaalta, että en ota liikaa stressiä ruokavaliosta ja treenistä. Kaloreita tällä hetkellä syön noin hieman reilu 2000 ja hiilareita tulee sopivan reippaasti. Tarkoitus olisi nostaa kaloreita pikkuhiljaa ja parantaa kropan kykyä polttaa hiilareita. Aineenvaihdunta on selkeästi ollut jumissa, nesteitä kertynyt ja kroppa vaan kaiken kaikkiaan ihan sekaisin. Nyt ei ole aika mennä tiukalle dieetille ja pistää kroppaa uudestaan ihan solmuun. Nyt täytyy syödä noin kulutuksen mukaan, ehkä hieman alle tai yli ja pitää treeni kivana. Ei siis kahden tunnin settejä, vaan nopeita ja tehokkaita treenejä. Sellaisia missä aineenvaihduntaa saadaa kunnolla boostattua ja hormonitoimintaa tasapainoitettua. Myös alhaiset testotasot ovat myös naisilla ongelma ja niitä saadaan kohotettua kovetehoisella treenillä. Etenkin jalkatreenit tekevät nannaa testotuotannolle.

P7232033_01

Teen treenin nyt niin, että poljen lähisalillemme ja teen treenin, mikä kestää noin 30-40 min ja poljen takaisin kotiin. Näin koko treeni kestää vain noin tunnin ja olen kotona ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Näin kortisolitasot eivät ehdi olemaan kauaa ylhäällä ja itse treenit eivät tuota suurta ja pitkäaikaista stressiä kehooni.

Syön monipuolisesti ja syön etenkin nyt paljon kalaa. Kala on jotenkin ollut se, mihin olen tänä vuonna panostanut. Mieluummin ostaa lohta ja ja muuta laadukasta kalaa tai lihaa ja pihistää sitten vaikka muusta, vaikkapa turhista lisäravinteista. Aamupala on se, mihin olen aina osannut panostaa ja mikä on minulle mieluista. Ehkä oma ongelmani tällä hetkellä syömisessä on se, että en malttaisi tehdä kunnon ruokaa. Ostan savustettua lohta ja syön sitä ja vaikkapa palan leipää tai kulhollisen puuroa. Mikä sinällään ei ole väärin, mutta kyllä sitä pitäisi syödä useammin ihan rehellinen lämmin ruoka. Kasviksia unohtamatta..

Olen siis hieman alle 170cm pitkä ja oma painotavoitteeni on jossain 70-75kg paikkeilla. Ja siis tuo tarkoittaa todellakin suurinpiirtein. Fiksuintahan on aina tehdä niin, että tiputtaa sen mikä helposti tippuu ja lopuksi kiinteytyy. Ja haluan korostaa, että kiinteytyminen tarkoittaa äärettömän kovaa työtä: kovaa treeniä ja tarkkaa kalorimäärää. Kaloreiden tulee olla yli kulutuksen, mutta ei niin paljoa, että ollaan ihan jo massakaudella. Kiiinteytyminen ja laihtuminen usein sekoitetaan keskenään, vaikka kyseessä on kaksi aivan eri asiaa.

IMG_7216

Vaatteet: *Ellos

Olin vielä viime vuonna tähän samaan aikaan noin 73kg ja näytin mielestäni hyvältä. Jos painan 63kg olen aivan liian tikku ja jos taas painan 83kg olen vähän liian tuhti mammarainen. Syksyllä, kun elämääni tuli kaikkea surua ja stressiä, en nukkunut noin kolmeen kuukauteen kunnolla ja painoni pompahti 73–> 79kg. Samoihin aikoihin lopetin myös hormonaalisen ehkäisyn, mikä on voinut edesauttaa asiaa. Keväällä stressitasot nousivat taas, kunnes kesällä pääsin hengähtämään. Mutta sittenhän vasta stressi laukesi ja paino alkoi todelle kertymään ihan silmissä. Paino hiipi jossain kohtaa jo 83kg ja minua todella ahdisti. Jos painoni on yli 78kg, en enää viihdy kropassani. Ja nyt tuntui, että stressi todella teki damagea. Olisi täysin eri asia, jos paino olisi noussut bodaamisen takia, mutta nyt ei todellakaan ollut niin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uuden ruokavalion ja treenin kanssa olen elänyt nyt noin kaksi viikkoa ja paino on laskenut heti kolme-neljä kiloa eli nyt paino on 79,5kg. En ole siellä missä haluaisin olla, mutta pääasia nyt, että treeni kulkee edes jotenkin ja paino ei enää nouse. Tästä on hyvä hissun kissun katsoa, että milloin voisi aloittaa virallisen ”morsiusdieetin”. Koko aihe ehkä vähän ahdistaa, kun ensimmäisen kerran on sellainen olo, että tuntuu, että itsellä ei ole voimia tehdä kropan eteen mitään. En laihdu vaikka kuinka yrittäisin ja lihon jos vaikka katsonkin vesilasia. Siksi nyt ei todellakaan ole hyvä hetki laihduttaa. Nyt täytyy vain keskittyä syömään tarpeeksi ja monipuolisesti ja liikkumaan hyvin. Yksikään lahdutettu kilo ei ole terveyteni arvoinen. Haluan saada kroppani toimimaan ja sitten vasta keskityn siihen pinnalliseen puoleen. Siihen asti, onpahan enemmän mitä katsella! 😀

<3: Patu

Miten oppia rakastamaan kehoaan?

Sis. mainoslinkkejä

Sain todella lämpimän vastaanoton 65kg vs. 78kg postaukseeni, todella iso kiitos. <3

Hämmästyin tätä, koska en sen enempää edes miettynyt asiaa, kun tekstin julkaisin. Halusin vain tuoda julki sen, että painoa on tullut ensimmäisen dieetin jälkeen, mutta olen paljon tyytyväisempi näin. Itse lukemaa tai sen paljastamista en empinyt hetkeäkään. Tuntui hassulta, että minua sanottiin rohkeaksi. Onko todella noin, että naisen paino on edelleen tabu? Varsinkin jos se ei ole ”raameihin sopiva”. Hitsi, tein siis vahingossa jotain rajoja rikkovaa ja samalla rohkaisin muita. Tässä ollaan nyt niin juuri sen äärellä, että miksi tätä blogia kirjoitan. Jos pystyn omalla esimerkilläni rohkaisemaan muita, niin sen on aivan mielettömän hienoa! Tätä fiilistä ei pysty edes sanoin kuvailemaan.

Jos minun esimerkillä naiset uskaltaisivat olla enemmän sinut itsensä kanssa, niin onhan se nyt mahtavaa. Taisin löytää koko loppuelämäni kutsumuksen; rohkaista naisia olemaan enemmän sinut itsensä kanssa. Kauneus ja seksikkyys ei katso kilomäärää.

Photo 22.3.2016 11.46.48

Miten itse olen oppinut olemaan sinut itseni kanssa?

  1. Syön ja liikun terveellisesti

Vaikka minulla on painoa enemmän kuin bmi:n mukaan pitäisi (27bmi) , ei se tarkoita, että eläisin epäterveellisesti. Liikun lähestulkoon joka päivä ja syön terveellistä perusruokaa. Ruokavalioni on ehkä jopa enemmän fitness, kuin perusruoka. Punnitsen ruokani (ei pakollista tietenkään kaikille), treenaan salilla 4-5x viikossa ja käyn lenkeillä. Kaloreita ei ole liikaa eikä liian vähän. Nautin silloin tällöin herkuista, joskus vähän enemmänkin. Käyn tyttöjen kanssa ulkona ehkä max 2-3x vuodessa, eli alkoholia kulutan todella vähän.

Kun kunnioitan kroppaani kohtelemalla sitä oikein, auttaa se kunnioittamaan kroppaani myös muissa määrin. Uskon vahvasti, että nämä kaksi asiaa kulkevat vahvasti käsi kädessä. Ei minullakaan ole mikään maailman hehkein fiilis jos olen vetänyt viikonloppuna irtokarkkeja kaksin käsin. Ja niin kuitenkin käy toisinaan, toisinaan tulee vedettyä mäsäytysöverit ja sitten taas muistaa, että miksi se ei olekaan niin kivaa.

Muokkaan kroppaani kokoajan pikkuhiljaa salilla. Uskon, että on olemassa sellainen kuin ”liian laiha” ja ”liian lihava”, mutta ei ole olemassa sellaista, kuin liian kiinteä. Ja kiinteytyminen tapahtuu lihaskuntotreenillä ja oikeanlaisella ravinnolla. Tapoja ja tyylejä on monia, itselläni on tällä hetkellä aika armollinen tapa. En jotenkin jaksa enää kituuttaa itseäni ja noudattaa kuukausitolkulla pilkun tarkkaa ruokaohjetta. Toisille se sopii. Minullekkin aina silloin tällöin tiettyina ajanjaksoina. Mutta jos se aiheuttaa todella suurta stressiä ja päänvaivaa, on ihan ok hengähtää ja ottaa rennommin. Useimmilla pieni breikki saattaa jopa tehdä toivotun dropin jummanneeseen painoon. Tärkeintä onkin oppia kohtuus ja se, että rennompi asenne ei tarkoita ahmimista. Jos pienikin vapaus ruokavaliossa johtaa päivittäiseen herkutteluun ja todelliseen ahmimiseen, ei suhtautuminen ruokavalioon ole ihan reilassa. Tai, silloin kannattaa ottaa ehkä erilaiset työkalut ruokavalion suhteen käyttöön. Liika on aina liikaa, oli se sitten liian vähän tai liian paljon.

IMG_7218                  Treenivaatteet 

2. Pukeudun vartaloni mukaisesti

Tämä on myös äärimmäisen tärkeä kohta. Varsinkin meillä naisilla on niin erilaisia vartaloita ja on todella voimauttavaa oppia pukeutumaan vartalon tyyppinsa mukaisesti. Itse joudun monesti hampaat irvessä toteamaan, että uusimmat vaatetrendit eivät vain ole minua varten, vaikka kuinka haluisin uskoa toisin.

Ylipainon jäljiltä minulla on edelleen todella isot pohkeet, joista en itse pidä. Tämä karsii monta asuvaihtoehtoa. Mm. mekoista valitsen aina maksimekon, tai polvimekon kaveriksi mustat sukkahousut. Joustavat farkut ovat ylin ystäväni. Oikeanlaisia rintaliivejä metsästin vuositolkulla. Jos löydän jotain sopivaa ja istuvaa, ostan sen usein heti kaikissa mahdollisissa väreissä. Vihaan shoppailua koska se ei ikinä ole kovin helppoa. Nyt kun olen oppinut tunnistamaan itselleni sopivat vaatteet ja tiedän kokoni, olen tehnyt kaikki shoppailuni netissä. Olen huomannut, että suomen valikoima vaatteiden suhteen ei välttämättä ole se minulle paras.

Minullakin on siis ehdottomasti kropassani kohtia, joista en pidä tai joiden suhteen en ole täysin sinut. Mutta idea onkin siinä, että ei anna niiden hallita. Tuskin kenenkään kroppa on ihan täydellinen. Kuitenkin ihan normaaleita ihmisiä tässä ollaan, eikä mitään fitnessmalleja, jotka voivat käyttää suurimman osan ajastaan treenaamiseen. Jos sinulla on kokopäivä työ, lapsia, muita harrastuksia jne, niin ole nyt hyvä ihminen hieman armollisempi itsellesi. Tärkeintä on, että elämä on hyvässä balansissa ja on suurin piirtein tyytyväinen itseensä ja kaikkeen siinä. Ja uskoisin, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita, kuin tuikitäydellinen vartalo. Rakastan ihmisiä, jotka jaksavat haastaa ja kehittää itseään, mutta aina pitää muistaa kuitenkin realiteetit.

Minulla muutenkin oman tyylin löytäminen on auttanut itsetunnossa. Ei enää täyskäännöksiä tyylin suhteen joka kuukausi, vaan se ihan eniten omaa silmää miellyttävin tyyli on vihdoin alkanut selkeytyä. Vaikka en nyt itseäni liian aikuiseksi luokittelisi, mutta ehkä pienimuotoinen henkinen kasvu on auttanut asiaa.

IMG_7025Blazer

3. Puhun itselleni kauniimmin kuin mitä aikaisemmin

Tiedän liian monta varsinkin naispuolista ihmistä, jotka puhuvat itsellensä ihan äärettömän rumasti. Sillä tavalla, että jos sellaisia puhuisi muille, ei varmasti ympärillä olisi pian enää yhtään ystävää. Kun ei se haukkuminen auta yhtään mitään vaan päinvastoin. Itsellensä pitää olla armollinen ja huomata ne hyvät asiat itsessään. Ja ykkössääntöni on, että jos jokin asia todella häiritsee, se pitää muuttaa. Jos painoa on liian paljon, pudota painoa. Jos kroppa ei ole tarpeeksi tikissä, mene salille. Mutta lopettaa sen valittamisen ja itsensä mollaamisen. Se on täysin hukattua energiaa. Jos todella haluaa tehdä muutoksen, pistää sitten asioita haisemaan. Mutta jos ei jaksa nähdä vaivaa muutoksen eteen, hyväksyy sen faktan, että nämä on ne elämän kortit joilla pelataan. On opittava rakastamaan ja kunnioittamaan itseään, koska muuten tämä meidän yksi ja ainoa elämä menee aikalailla hukkaan. Kuka haluaa kiikkustuolissa muistella, että vihasi itseään läpi elämänsä? Haluaisitko viettää aikaa ihmisen kanssa, joka vihaa ja haukkuu sinua? Niinpä.

 

P.S. Juuri kun pääsin kehumasta holittomuudellani, niin lähden tänään pitkästä aikaa tyttöjen kanssa ulos. Auttakaa neitoa hädässä ja vaihtoehto A, B vai C?

File 23.4.2016 11.30.18

Ihanaa viikonloppua kaunokaiset <3