Laihdutuksen jälkeen: pohkeet

*Sisältää mainoslinkkejä

Aloitan uuden blogisarjan; laihdutuksen jälkeen.

Minulta kysytään usein laihdutukseen liittyviä kysymyksiä ja ajattelin vihdoinkin avata niitä täällä blogin puolella. Kysymykset koskevat ihoa ja sen palautumista, raskausarpia, saavutetun painon ylläpitoa, sosiaalisia tilanteita yms. Kysymyksiä saa esittää, vastaan niihin osaamiseni ja oman avoimuuteni mukaisesti.

Tällä kertaa otan puheenaiheeksi pohkeet. Miksi? Koska yksi yleinen piirre jos painoa löytyy enemmän ovat isot pohkeet. Kun keho kantaa päivittäin isoa kuormaa, pohkeet tekevät siitä isoimman työn. Samalla tavalla kuin polvet ovat liiallisen kuorman vuoksi koetuksella, myös pohkeet saavat kovan treenin joka päivä. Itselläni paino oli vuonna 2009 melkein 110kg, joten pohkeet ovat silloin olleet kymmeniä kiloja suuremmalla koetuksella kuin nykyään. Muistan, kuinka pienetkin kävelylenkit saivat pohkeet aina ihan tuleen. Jalkapöytäni on myös silloin laskenut, joskaan se ei koskaan ole ollut mitenkään erityisen korkea. Minulla on siis aina ollut ns. pullajalka. Ja toki, myös pohkeeni ovat jo luonnostaan isot. Eli vaikka olisin ollut ikäni hoikka, pohkeeni olisivat silti mitä luultavimmin normaalia isommat.

Pohkeeni ovat kehossani sellainen osa, johon olen toki tottunut, mutta mitä ehkä itse karsastan eniten. En koskaan pidä mekkoja tai hameita ja jos pidänkin, laitan ehdottomasti peittävät mustat sukkahousut. Pohkeissani on myös selluliittia. Selluliitti onkin eräs blogisarjan jaksoista, johon tulen myöhemmin pureutumaan tarkemmin. Minua on jonkun verran kiusattu pohkeistani, mutta en silti ole siitä sen suuremmin traumatisoitunut. Pystyn elämään pohkeideni kanssa, mutta eivät missään nimessä ole kehoni lemppariosa. Kadehdin kapeasäärisiä naisia! Voi kun itselläkin olisi kauniit ja kapeat pohkeet, tai eritoten nilkat. Isommatkin pohkeet voivat olla kauniit, jos sääret ovat hoikemmat. Mutta itselläni on niin sanottu cancles, eli nilkka tuntuu puuttuvan. (Nauratti edes kirjoittaa tuo lause, haha.)

Onneksi jalkani ovat aika pitkät ja korkkareilla saa jotain apua nilkkoihin, mutta painajaiseni olisi laittaa tennarit ja mekko/shortsit. Shortsitkin ylipäätään ovat minulle ehdoton nounou.

Laihtuvatko pohkeet?

Kun laihduin, myös pohkeeni laihtuivat. Eli ne kyllä kutistuvat mukana. Mutta rasvaahan ei pysty polttamaan tai laihduttamaan paikallisesti sieltä mistä itse haluaa. Olen vuosikausia etsinyt tietoa, että mitä suurille pohkeille voisi laihdutuksen sijaan yrittää tehdä. Joka paikassa on sanottu, että älä treenaa niitä ja sitä ohjetta olen tyhmänä noudattanut.

Päärynä- ja tiimalasivartalon ongelma?

Sukuvikana meidän suvun naisilla on huono verenkierto jaloissa. Veri ja nesteet kulkevat jalkoihin, mutta eivät takaisin ylös. Meillä kaikilla on raskaampi ala- kuin yläkroppa. Tähän aivan ehdoton lääke on liike. Pohkeita siis tulee treenata, mutta pitkiä sarjoja pienillä painoilla, jopa 50 toiston sarjoja. Näin pohkeiden verenkierto ja aineenvaihdunta parantuu ja pitkät lihakset kehittyvät. Myös lymfahierontaa kannattaa ehdottomasti harkita.

Kysyin jopa plastiikkakirurgia W:llä, kun olin siellä happokuorinnassa (postaus tässä), että voiko pohkeille tehdä kirurgisesti mitään ja kuulemma ei oikein voi. Etenkin, jos nilkka on iso, kuten minulla. Jos pohkeeni pienentäisi kirurgisesti, sääristäni tulisi vain tasapaksut pötköt. Nilkan operointi on kuulemma hyvin vaarallista, eikä se kannata. Eli nyt vaan reeniä, poro, reeniä. Ja toisaalta hyväksyä se fakta, että pohkeeni tulevat aina olemaan isot ja keskittyä vain niiden kiinteyttämiseen and just f*cking embrace them. #canclespositivity

Käyttöön otan myös tukisukat (seksikästä), hieronnan sekä palauttavan aerobisen ja säännöllisen venyttelyn. Kaikki, mikä parantaa pohkeiden verenkiertoa. Korostan edelleen, että pohkeet ovat sellainen asia, joiden takia en ole epävarma mutta tiedostan, että olisin paremman näköinen kauniilla, kapeilla säärillä. On hyvä, että pohkeissa on muotoa ja pihviä, mutta omistani voisin jo mielellään lahjoittaa vähäosaisille. Vaikka niille miehille, jotka treenaavat pohkeitaan vuosia ilman sen suurempaa kehitystä. Sorry bros, se kaikki pihvi tuli ilmeisesti mulle.

No ne saappaat?

Saappaiden löytäminen on isopohkeiselle naiselle yhtä tuskaa. Nilkkureista on oikein välitä, koska ne usein katkaisevat jalan juuri väärästä kohtaa, tehden niistä vieläkin isommat näköiset. Suosin saappaita, joissa on käytetty stretch-materiaalia. Saatan löytää sopivia saappaita Hennesistä tai vaikkapa Cittarista. Viime vuonna ostin ihanat saappaat, mitkä käytin puhki ja nyt itken verta kun omaa kokoani ei vieläkään ole tullut varastoon. Kengät olivat kenkäcity.fi sivustolta, missä on enemmänkn xl-vartisia kenkiä. Myös KipKop stroresta olen löytänyt yhdet saappaat. Myös muista kaupoista voi ihan sattumalta löytää sopivia ja otan mielelläni vinkkejä vastaan. Nyt löysin Zalandosta yhdet, mutta niiden jalkaan saaminen on yksi perkuleen työmaa.

Okei, nyt on aika 1:st world problems, eli ottakaa jälleen minun kitinät huumorilla.

Treenihousut täältä ja täältä

Koodilla PAULIINA15 -15% alea. Voimassa toistaiseksi. 

Uutta! Bia Brazil -mallistoon on tullut nyt Plus size koko. 

 

EDELLINEN POSTAUS: MODERNI KIRPPIS, ZADAA

 

Laihdutusko se vaikein osuus?

Sisältää affiliate-linkkejä

Laihtuminen – syö vähemmän kuin kulutat. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on silti niin vaikeaa ja monimutkaista. Vai onko?

Laihtuminen varsinkin alkuun vaatii paljon totuttelua, kärsivällisyyttä ja uusien tapojen kokonaisvaltaista opettelua. Pieni pintaraapaisu ei riitä, vaan asioita täytyy opetella ihan alusta loppuun ja vieläpä ottaa pysyväksi tavaksi. Mutta  mitä tapahtuu laihtumisen jälkeen?

P6221415

Laihtumisen jälkeen aineenvaihduntasi on pienempi kuin ennen. Jos ennen painosi nousi kun söit tietynmäärän ja painoitkin enemmän, niin voit kuvitella mitä vain tapahtuu jos laihtumisen jälkeen alat syömään samalla tavalla kuin ennen. Laihtuminen ei siis missään nimessä ole kuuri, jonka jälkeen palataan tasan entiseen. Jos näin tapahtuu, paino kipuaa nopeasti takaisin entisiin lukemiin ja usein vielä siitä yli.

Laihtumisen jälkeen ei kuitenkaan saa alkaa myöskään pelkäämään syömistä. Aineenvaihdunta tulisi saada kuntoon ja kroppaan lihaksia. Tähän auttaa se, että ruokamäärää lisätään hallitusti ja hillitysti, siinä missä liikuntaa ja salitreeniä muokataan lihaksia kasvattavaksi. Lihasten maltillinen kasvatus tässä vaiheessa on siis synonyymi kiinteytymiselle. Jos ihminen on pelkkää luuta ja nahkaa, ei lopputulos ainakaan kiinteältä näytä. Se, mikä tuo kiinteyden ja muodon siihen kroppaan on nimenomaan se lihas. Ja ei, lihasten nopeaa ja suurta kasvua ei todellakaan tarvitse pelätä. Treenillä ja varsinkin ruoalla on todella suuri vaikutus siihen, että millaiseksi se kroppa muokkautuu. isot lihakset saadaan aikaan vain progressiivisella, johdonmukaisella, kunnianhimoisella ja kovalla treenillä sekä plussakaloreilla ja hyvin optimaalisella ravinnolla. Laihdutuksen jälkeen, kun kaloreita vasta pikkuhiljaa nostetaan, ei millään siis pystytä tähän. Kiinteytymiseen tarvitaan kulutusta vastaavat tai hieman yli menevät kalorit.

P6221429

Eli pähkinänkuoressa: Laihdutus = miinuskalorit, kiinteytyminen = plusmiinusnolla, lihasmassan kasvatus = plussakalorit

Tärkeintä laihtumisen jälkeen olisi siis eheyttää aineenvaihdunta, edelleenkin liikkua tai vähintään tässä vaiheessa aloittaa säännöllinen liikkunen sekä muokata salitreeniä. Laskenutta perusaineenvaihduntaa pystyy paikkaamaan kasvattamalla lihaksia (kiinteytyminen) ja erittäin paljon kasvattamalla lihaksia kunnolla ja treenaamalla kovaa (lihasten kasvatus).

Miksi laihtuminen ei siis välttämättä ole se vaikein osuus?

Laihtua voit myös ilman liikuntaa (ei missään nimessä suositeltavaa). On suhteellisen helppoa syödä vähemmän kuin kuluttaa, varsinkin jos motivaatio on todella korkealla ja ylipainoa on paljon. Moni pärjää kauankin ihmeellisillä kitudieeteillä mutta heti dieetin loputtua lihoo kaiken korkojen kera takaisin.

Painonhallintavaiheessa viimeistään syömisen pitää olla hyvinkin kontrolloitua. Pitää tietää suhteellisen tarkkaan oma kulutuksensa ja osata nostaa ruokamäärää tarpeeksi, mutta maltillisesti. Liikuntaa tulisi muokata ja mahdollisesti lisätä. Moni huomaakin laihduttuaan ilman liikuntaa, etteivät tulokset olleet odotetun kaltaiset. Pelkällä ruokavaliolla laihduttaminen ei tuo pyöreitä pakaroita ja pyykkilautavatsaa, vaan siihen tarvitaan liikuntaa ja useimmiten salitreeniä.

Siksi olenkin sitä mieltä, että jokaisen laihuttajan pitäisi viimeistään painonhallinta vaiheessa ottaa edes hetkeksi itselleen valmentaja. Ja siksi myös ehdottomasti suosittelen laihduttajille kuntosalia. Jotta lopputuloksena ei ole roikkuva iho ja löysä kokonaisuus ja jotta siihen kroppaan saadaan muotoa ja mallia.

Valmentaja myös oikeasti osaa neuvoa, että mitä siellä kuntosalilla pitäisi tehdä. Väärin tehdyt tekniikat tekevät enemmän tuhoa kuin hyötyä. On myös huomattu, että väärin tehdyt tekniikat kuluttavat huomattavasti vähemmän energiaa kuin oikeaoppisesti tehty treeni. Vaikka netti vilisee täynnä erilaisia treeniohjelmia, olisi ääretöttän tärkeää saada itselleen parhaiten sopiva treeniohjelma ja myös katsoa tekniitan kuntoon. Valmennus on sijoitus omaan terveyteensä ja tulevaisuutensa. Kun kerralla hoitaa asiat kuntoon, ei tarvitse kitua vuosikausia erilaisilla pussikeittodieeteillä ja ihmetellä, että miksi ei ikinä laihdu tai miksi paino jojoilee hurjasti.

P6221476

 

Vaatteet Junkyard

Adidaksen swetari TÄÄLTÄ

XX-XY kengät TÄÄLTÄ