Kuka on Health’s Kitchen?

Moikka, ajattelin tehdä piiitkästä aikaa esittelypostauksen. Blogissani on varmasti niin uusia kuin aikansa minua seuranneita lukijoita, joten ehkä pieni esittäytyminen on jälleen paikallaan. vakkarilukijat ovat varmasti jo hyvin perillä minusta, mutta uusille saatan olla vielä vähän mysteeri.

Photo 19.3.2016 17.29.21

Eli,

Olen Pauliina Olivia, lempinimeltäni Patu ja täytin juuri tässä kuussa 27-vuotta. Asun Tampereella kihlattuni sekä meidän staffikoira Yelan kanssa. Hääpäivä on lyöty lukkoon kesälle 2017, joten jonkun verran myös häähömpötystä blogistani löytyy. Varmasti nyt nousevissa määrin, mitä lähemmäs häitä mennään.

Opiskelen Tampereen ammattikorkeakoulussa yrittäjyyden/tiimijohtajuuden linjalla Proakatemiassa. Proakatemissa olen Eventa Creative nimisen osuuskunnan jäsen, jonka kautta olen mukana monenlaisessa yritystoiminnassa. Nyt työn alla on kaksi isompaa kokonaisuutta, joista toisen tulen lanseeraamaan ihan muutaman kuukauden kuluttua.

Photo 10.3.2016 8.59.00

Koulun ohella kouluttaudun myös personal traineriksi sekä ravintovalmentajaksi Trainer4you:n koulutuksissa. Itselläni on treenitaustaa noin kymmenen vuoden ajalta, mutta valmentajan kanssa olen itse treenaillut nyt noin kolmisen vuotta. Ja se ainainen kysymys, että lähdenkö kisaamaan, jää edelleenkin toistaiseksi ilman vastausta. Se on kysymys, johon yksinkertaisesti osaa sanoa vielä juuta enkä jaata. Sen tiedän, että koulun ja häiden ohella en ainakaan mieti kisaamista yhtään, vaan keskityn nyt rakentamaan tulevaisuuttani.

Mistä tupsahdin blogimaailmaan?

Painonpudotukseni kautta. Moni kyseli, että kirjoitanko blogia ja huomasin, että blogilleni voisi olla kysyntää. Huomasin, että tarinani kiinnostaa ja sitä kautta pystyisin auttamaan muita painonsa kanssa kamppailevia ihmisiä.

Photo 5.3.2016 19.09.05 (1)

Tässä painohistoriani hyvin pähkinänkuoressa:

Olen ikäni ollut aika pyöreä, teininä laihdutin huonoin keinoin 20kg, näännytin itseäni ja olin ihan syömishäiriön kielekkeellä. Sitten alkoi lukio ja rillutteluelämä ja lukion aikana paino nousi sen noin 40kg. Olin todella hukassa ja todella onneton niihin aikoihin.

124

Meni vuosia ja paino nousi tai vähintään junnasi paikoillaan. Päätin lukion jälkeisten välivuosien jälkeen hakea kauppaoppilaitokseen ja silloin sain itseäni aika hyvin jällee niskasta kiinni. Laihduin noin 20kg, kunnes paino taas jumittui yli vuodeksi, ellei ylikin.

Tässä vaiheessa tapasin mieheni ja miehen eräs ystävä oli juuri valmistunut personal traineriksi. Olin juuri telonut polveni todella pahasti ja päätin kysyä tältä personal trainerilta itselleni saliohjelman, jotta en salilla teloisi polveni mitenkään, vaan saisin sen kuntoutettua.

Tämän pt:n kanssa alkoikin hyvin menestyksekäs valmennus ja hänen avullaan pudotin loputkin ylimääräiset painostani. (Painoani putosi kaiken kaikkiaan yhteensä yli 40kg.) Jatkoimme valmennusta ja treenasimme yhdessä myös elämäni ensimmäisen massakauden.

Pudotin painoa siis vuosien ajan, sisältäen niin ylä- kuin alamäkiä, pausseja, oppimiskokemuksia ja todellisia menestyshetkiä. Edelleenkin omaan terveelliset elämätavat ja painonhallinnasta on tullut terve ja tasapainoinen osa elämääni.

Photo 18.3.2016 9.27.46

Treenailen edelleen aktiivisesti, vuorotellen niin kasvatuskautta kuin dieettiä. Tällä hetkellä on menossa kiristelykausi eli dieetti ja treenaan kahdeksan kertaa viikossa, neljä aerobista ja neljä salitreeniä.

Photo 4.3.2016 15.11.01

Terveelliset ruokailutottumukset ovat siis jääneet ja uusista opituista tavoista on tullut minulle ihan puhtaasti elämäntapa. Olen siis yksi hyvin pienestä määrästä, jotka ovat saaneet painon pidettyä normaalin rajoissa laihtumisen jälkeenkin. Painoa on tottakai tullut myös takaisinpäin ja huomaan, että dieettaus ei enää ole nii helppoa kuin ennen, mutta paluuta entiseen ei silti ole. Rakastan nykyistä elämääni ja en mistään hinnasta palaisi enää entisiin tapoihini. Ja sen onkin yksi suurimmista syistä, miksi kirjoitan tätä blogia. Haluan kertoa ihmisille, että omien elämäntapojen muuttaminen on mahdollista. On tutkittu, että laihduttajista 92% epäonnistuu ja ennemmin tai myöhemmin lihoo kaiken takaisin. Tuo prosenttimäärä on todella huolestuttava ja haluan ehdottomasti tehdä oman osuuteni, että tuo luku saadaan erilaiseksi. Jos olen yksi siitä kahdeksasta prosentista, jotka ovat tässä onnistuneet, olisi äärettömän hölmöä jättää äänensä käyttämättä. Haluan kertoa terveellisten elämäntapojen ilosanomaa, haluan tehdä tästä itselleni unelma-ammattini ja haluan auttaa muita.

Tervetuloa seuraamaan blogiani. <3

 

<3:lla,

Pauliina Olivia

 

Dieettikooma

Aina kun dieetillä vähennetään ruokaa, ovat pari ensimmäistä päivää aika mielenkiintoisia. Usein kropalla menee viikko tai kaksi tottua uuteen ruokamäärään. Nyt ruokaa laskettiin ensimmäistä kertaa aika alas. Tai ainakin hiilarit ovat nyt jo aika alhaalla. Samalla myös aerobisten määrää lisättiin. Maanantai eli ensimmäinen päivä meni vielä ihan leppoisasti, ei tullut oikeastaan yhtään nälkä. Plus se oli treenipäivä, ne eivät ole yhtä pahoja kuin välipäivät.

Tiistai.

Pitkästä aikaa kouluun. Eli pitkästä aikaa aikainen herätys. Viime viikko meni siis hiihtoloman parissa. Menen kouluun kympiksi, mutta kello soi jo kuudelta, että ehdin tekemään aamuaerobisen. Teen sen mieluummin aamulla alta pois, koska illalla pitää ehtiä lukemaan pariin tenttiin (ja kirjoittaa blogia :P).

IMG_20150303_073144

Onneksi sali on lähellä, menin sinne hinkuttamaan juoksumattoa ja kuntopyörää. Ei tarvinnut jäädä aamun pimeyteen. (Kesä tule jo!)

Sitten kotiin, suihkuun ja aamupalaa nassuun! Nälkä ei ole vielä tässä vaiheessa ole ollut paha. Olen yllättynyt, koska olen aina vihannut tehdä aerobisia tyhjällä mahalla. Nyt se ainakin toistaiseksi meni yllättävän kivuttomasti.

Paino on heti tippunut melkein kilon sitten eilisen. Se johtunee täysin siitä, että syön nyt vähemmän hiilareita. 1 gramma hiilaria kun sitoo noin 3 grammaa nestettä itseensä. Peilistä kattoo jo joku aika kapeavyötäröinen friidu, ei paha. 😀

IMG_20150303_152628

Koulussa oli vähän hassu päivä, ei mikään luentopäivä vaan semisti höntsäilypäivä. Koulussa alkoi kooma. Väsyttää, haukotuttaa, nälkä, yy. Syön eväät melkein heti kun saavun kouluun. Vedän salaattini viimeistä itua myöden. Vähän helpottaa, mutta verensokerit eivät kuitenkaan nouse samalla tavalla kuin jos söisi hiilareita. Koomattaa. En välillä edes huomaa jos joku juttelee minulle. Onneksi on iisi päivä.

IMG_20150303_170740Onneksi muitakin koomattaa. 😀

IMG_20150303_170811 IMG_20150303_170836

Eikö näyttäkkin vaativalta päivältä? 😀 Toisaalta, luennolla olisi ollut helpompi jumittaa salaa. 😀

Kotiin ja lukemaan tentteihin. Näääälkääääää. Kiskon rahkan heti naamaani kun pääsen kotiin. En edes vie koiraa ensin. Vasta rahkan ja KAHVIN jälkeen. En mieti enää edes ruoan makua, kunhan saa jotain mikä täyttää. Mietin, että toisaalta tälläinen olo on sinällään helpompi juurikin tuon fiiliksen takia; ei ole ainakaan mitään himareita vaan on vain tyytyväinen ja onnellinen siitä ruoasta mitä saa. Mielessä ei tosiaan pyöri mitkään herkut vaan himoitsen vain seuraavaa omaa ruokaani.

IMG_20150303_170614

Current mood:

IMG_20150303_170948Koomattaa. Koomattaa niin paljon. 

Ruokaa. Pitää tehdä ruokaa. Ruoka on ihanaa. Mä rakastan ruokaa.

IMG_20150303_172420 IMG_20150303_174126

Kyselin eilen Koutsilta mun välipäivän menun perään, kun se oli unohtanut sen ja sainkin siihen kivan yllärin. PEKONIA. Kyllä! 😀 Mun dieettiruoassa on pekonia. En kerinnyt vielä kauppaan sitä ja avocadoa ostamaan, niin sainkin lilluttaa salaattini oliiviöljyyn. Oiiiii, sukat pyörii ihan jalassa, kun tätä settiä kiskoo naamariin! Oonko kertonut kuinka rakastan ruokaa?

Kello on jo kuusi ja vielä KAKSI ruokaa jäljellä. Loppuilta meneekin sitten ihan kivasti. Huomenna onkin onneksi treenipäivä, saa vähän enemmän hiilaria koneistoon plus pääsen testaamaan mun uuden ohjelman toista treeniä. Eilinen takareiskapäivä meni ainakin just sinne kun pitää, huh.

Ihanaa viikkoa! 

IMG_20150303_131703

Rakkaudella, Patu <3