Erilaisuus? Hyvä vai huono asia?

Olen kokenut nuoresta asti, että olen erilainen. En korostaakseni itseäni, en ollakseni uhri. Olen vain kokenut niin.

Siinä missä muilla lapsilla oli paljon ystäviä ja he rakastivat leikkiä yhdessä, minulle se oli suorastaan piinaavaa. Lapsena minulla oli aina vain yksi ystävä kerrallaan, mutta siihen yhteen ystävään kiinnyin äärimmäisen lujasti.

Edelleen sama teema on jatkunut, minulla ei ola laajaa ystäväpiiriä, vaan kourallinen ystäviä, jotka merkitsevät minulle äärimmäisen paljon. Rakastan sitä tunnetta, että saan olla toisen seurassa täysin oma itsesi. Pahin tunne toisen ihmisen kanssa kommunikoimisessa on tunne siitä, että sinua tuomitaan tai pidetään huonolla tavalla erikoisena.

Ida Alanen Photography

Olen erikoinen, ilmeisesti. Sitä on sanottu minulle aina. Aina kun avaan suuni, se herättää ihmisissä reaktioita. Huomaan, että silitän montaa ihmistä vastakarvaan. Olen monesti joutunut huomaamaan sen, että minusta ei pidetä. Tai ainakaan siitä ensivaikutelmasta, jonka minusta saa.

Mutta kun minussa on monta kerrosta, meissä kaikissa on.

Olen ihmisenä hyvin määrittelemätön, olen kasa paradokseja. Ensivaikutelma minusta voi olla koppava ja varautunut, mutta se ei poissulje sitä, että sisimmissäni olen empaattinen ja äärimmäisen avoin ihminen.

Ymmärrän muita ihmisiä äärettömän hyvin, heidän tunteitaan, heidän motiivejaan. Vaikka olen välillä jopa turhan suorasanainen ja omaan vahvoja mielipiteitä, todellisuudella koen, että en ole kukaan tuomitsemaan ketään. Fakta on, että meillä jokaisella on omat mielipiteemme asioista, mustina ja valkoisina tai harmaan eri sävyinä. Mutta jokaisella sellaisia on. Jostain syystä omat mielipiteeni aiheuttavat älyttömän suuren reaktion ihmisissä. Olen rehellinen, mutta en ilkeä. En ikinä halua ilman syytä olla toiselle ihmiselle ilkeä. Siksi hämmästyn kerta toisensa jälkeen, kun huomaan ihmisten reaktion minuun.

Erilaisuuden pitäisi olla rikkaus. Silloin kun käytöksellään, sanoillaan tai olemuksellaan ei satuta ketään. Minusta sanotaan jatkuvasti, että tarvitsen terapiaa ja minun pitäisi mennä hoitoon. Miksi? Koska en ole samanlainen kuin sinä? Koska olen erilainen.

Ja kun sanon olevani erilainen, se koetaan itsensä korostamisena.

Olen luova ihminen. Vihaan sääntöjä ja sitä, että asiat pitäisi periaatesyistä tehdä aina kuten ennenkin. Tykkään rikkoa rajoja ja tehdä asioita ihan eri tavalla kuin kukaan muu. Tykkään näyttää tunteeni, tykkään olla ääriviivojen ulkopuolella. Tykkään hämmentää ja olla äärimmäisen rehellinen. Tykkään nähdä asioissa enemmän kuin mustaa ja valkoista. Tykkään outoilla. Tykkään itkeä, tykkään nauraa. En halua tehdä 8-16 työtä. Mutta se ei tarkoita, että tuomitsisin ihmisiä, jotka sellaista työtä tekevät. Haluan muutakin kuin beigeä. Haluan muutakin kuin maustamatonta kaurapuuroa. Haluan joka päivä tuntea, että siihen on syy, miksi olen täällä, tuntea elämäntehtäväni. Haluan joka päivä löytää maailmasta jotain kaunista ja jännittävää. En halua vain tavallista, haluan enemmän.

Ei, en ole mielisairas. Ja ei, en tarvitse terapiaa, kiitos kysymästä. En koe, että terapia olisi millään tasolla tabu, tai häpeällinen asia. Isäni kuoleman jälkeen kävin vuoden päivät koulupsykologilla juttelemassa ja hän sanoi, että minulla on harvinaisen vahva luonne ja resilienssi. Ja olen lapsesta asti ollut tällainen kuin nyt olen, ainakin suurimmaksi osin. Olen erikoinen. Ja sehän ei suomalaiseen kulttuurin sovi.

Olen itsevarma, eli ylimielinen.

Laittaudun, joten olen epävarma ja haen huomiota.

Näytän tunteeni, olen sekopää ja avun tarpeessa.

Sanon suoraan asioita, vaikka ne eivät ole henkilökohtaisesti kenellekkään tarkoitettuja, olen ilkeä ja ylimielinen.

Laitan kuvia itsestäni, olen jälleen kerran ylimielinen ja avun tarpeessa. Mutta kuitenkin epävarma ja omaan huonon itsetunnon.

Ei, minä itse määrittelen itseni. Kukaan ulkopuolinen ei keräämänsä pinnallisen datan perusteella voi kertoa mitään toisesta, tuntemattomasta ihmisestä mitään. Kaikki ei ole aina epävarmuutta, ylimielisyyttä tai mielenterveysongelmia. Olen omituinen, olen erilainen. Onhan minulla MBTI -testin perusteella harvinaisin persoonallisuus, INFJ. Mutta, entäpä jos vielä joskus tulee päivä, että kaltaisiani onkin enemmän. Kuka on sanomaan, että mikä on normaalia ja mikä outoa. Kuka on sanomaan toisesta, että joku toinen on erilainen ja erikoinen. Ainakaan negatiivisesti?

Eikö se ole rikkaus, että meitä on täällä moneen junaan? Joku analyyttinen ja rauhallinen, toinen luova ja räiskyvä. Eikö erilaisuus nimenomaan ole rikkautta, eikä yhteiskunnallinen taakka. Jokainen erilainen ihminen ei ole rikki ja avun tarpeessa, vaan nimenomaan rohkea, vahva ja tarpeeksi uskalias olemaan juuri oma itsensä. Tässä yhteiskunnassa se ei todellakaan ole helppoa, koska erilaiset ihmiset halutaan usein ampua alas. Sanon suoraan, että olisi miljoona kertaa helpompaa olla pitkälti samankaltainen kuin suurin osa muista. Mutta en ole, enkä halua.

Enemmänkin miettisin, että miksi erilaisuuteni tai mielipiteeni herättävät niin suuren tunnereaktion? Mikä saa toisen vihaamaan tuntematonta ihmistä niin suuresti? Mikä saa sinut provosoitumaan ja miksi.

Haluan, että muutkin laskevat kulissejaan ja muurejaan. Haluan, että jokainen uskaltaa rohkeasti olla oma itsensä. Niin kauan, kun et ole ilkeä ja teoillasi satuta muita, anna palaa ja ole oma itsesi!

Let’s be weird together. 

 

Paradoksi, jonka nimi oli introvertti

Olen paradoksi. Olen introvertti, INFJ ja kävelevä paradoksi.

Olen sosiaalinen ja antisosiaalinen. Rakastan ihmisiä, mutta samalla en voi sietää ihmisiä. Pidän yksilöistä, mutta vihaan ihmisiä yleisesti ottaen. Voin olla helposti todella ujo, varsinkin isoissa porukoissa, mutta toisaalta olen hyvinkin sosiaalinen ja eläväinen. Jos olen ylivirittynyt, enkä saanut tarpeeksi omaa aikaani, en pysty keskittymään isoissa porukoissa. Ylivirittyneisyys saa minut myös helposti ärtyneeksi. Koen myös isoissa porukoissa sen, että siinä missä vasta mietin puheenvuoroani, mennäänkin jo seuraavaan aiheeseen. Tuntuu samalta, kuin yrittäisi hypätä liikkuvan junan kyytiin.

Tarvitsen paljon omaa aikaa ja rakastankin olla yksin. Olen paljon yksin mutta vain harvoin yksinäinen. Helpommin tunnen väärässä porukassa itseni yksinäiseksi kuin oikeasti yksin olessani. Minulla on muutama hyvä ystävä, joita pidän suuressa arvossa. Heitäkään en näe turhan usein ja ystäväni ymmärtävät sen. En ikinä pystyisi ylläpitämään turhan montaa ystävyyssuhdetta, koska en ikinä ehtisi näkemään heitä kaikkia. Koulu, työt, omat treenit ja aika yksinololle vievät suuren osan ajastani. Jos en saa olla yksin, tulen ärsyteeksi, väsyneeksi ja en pysty enää toimimaan. Moni ei tätä piirrettä ymmärrä ja kokee minut antisosiaalikseksi ihmisvihaajaksi tai sitten vain erakoksi. Mutta rakastan ihmisiä, ainakin yksittäin. Jos päästän jonkun ihmisen suojamuurini yli, kiinnyn häneen syvästi. Autan ystäviäni yli ja ympäri jos täytyy. Tuen ja ymmärrän heitä täysin. Minulla onkin sydänystävänä paljon erilaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla. En katso ikää, ammattia tai muutakaan, se on sielut jotka kohtaavat, eivät kasvot.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rakastan hauskuuttelua ja puhumista. Blogissa ja snäpissä esiinnyn ja puhun paljon ja etenkin itsestäni. Mutta toisaalta, vihaan esiintymistä, saan paniikkioireita, jos pitää puhua ja esiintyä jossain yleisesti. Joskus se voikin onnistua, jos fiilis on sen mukainen. Mutta yleisesti ottaen puheet ja muut yleisön edessä esiintymiset saavat minut täysin lukkoon. Stressi ei todellakaan tee minua skarpimmaksi, ehei. Stressi ja paineet tekevät aivoistani hattaraa ja kaikki  mitä minun piti sanoa, katoaa kuin pieru saharaan aivoistani. Silti esim. videoblogin tekeminen tai kavereiden edessä esiintyminen on yksi lempparijutuistani josta nautin suuresti. Olen esiintyjä, mutta vihaan esiintymistä. Rakastan puhumista, mutta olen myös taitava kuuntelija.

Osaan kirjoittaa, mutta minulla ei ole hajuakaan oikeasta kieliopista. Rakastan musiikkia ja minulla on hyvä rytmitaju, mutta en omista sävelkorvaa.

Olen syvällinen mutta toisaalta rakastan kaikkea hömppää. Mietin maailman syntyjä syviä ja uppoan helposti ajatuksiini, mutta esim. televisiosta katson mielelläni vaan jotain kevyttä hömppää. Deittailu ja treffisarjat on lemppareitani. Liikutun ensitreffeistä ja rakkaudesta. Lempisarjani on First Dates, jossa ihmiset menevät sokkotreffeille, IIIIH! En kestä sitä  söpöyttä!!

Rakastan huumoria, komediaa ja nauramista, mutta toisaalta voin uida hyvinkin synkissä vesissä. Tunnen suuresti. Rakkaus on palavaa, suurempaa kuin mikään muu tässä maailmassa. Mutta niin myös suru ja viha tuntuvat ihan fyysesti koko kehossa. Olen myös murehtija. Teen päässäni kauhuskenaarioita, joita pyörittelen mielessäni kuin mikäkin masokisti. Toisaalta olen hyvinkin luottavainen elämän virtaan ja ajattelen tulevaisuudesta äärettömän optimisesti ja koen olevani todella onnellinen ihminen. Koen jopa olevani etuoikeutettu tässä elämässä, olen saanut niin paljon hyvää, että en tiedä ketä ja miten tästä kaikesta kiittää.

En voi sietää small talkkia mutta rakastan puhua syvällisiä. Olen uusien ihmisten kanssa ja etenkin small talkin suhteen täysin sosiaalinen retardo. En tiedä mitä sanoisi, saatan änkyttää ja puhua kummallisia. Aloitan lauseen ja minulla ei ole hajua miten se tulee päättymään. Lauseen päätyttyä huudan pääni sisällä itselleni idioottia. Mutta jos pääsemme ihmisen kanssa pintaa syvemmälle ja saan aidosti kysellä ja jutella henkeviä, tärkeitä ja syvällisiä asioita, minusta kuoriutuu kuin mikäkin runoilija. Rakastan kuunnella ihmisiä, koen, että rikastun jokaisesta elämätarinasta. Minun ei tarvitse elää sitä elämää, riittää, että kuuntelen toista ja ymmärrän taas maailmaa himpun verran paremmin. Elämäntarinat ja syvälliset keskustelut ovat minulle sielunruokaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen samalla maailman tehokkain ja maailman aikaansaamattomin ihminen. Riippuu täysin mistä on kyse. Asiat, joista olen intohimoinen saavat minut paiskimaan töitä kellon ympäri. Ja taas toisaalta saatan viikko tolkulla venyttää tenttii lukemista tai siivoamista. Tämä tosin on varmasti hyvin yleinen piirre jokaisella ihmisellä. Itselläni tämä tosin menee vaan täysin äärilaitoihin. Tavoitteiden saavuttaminen ja yleinen onnellisuus saavat minut helposti stressaantuneeksi ja ahdistuneeksi. Toisaalta, en pysty enää elämään onnetontakaan elämää ilman tavoitteita.

Olen maailman kovin ja jopa toisinaan ilkein ihminen mutta samalla herkin, empaattisin ja kiltein. Osaan olla todella kova ja tunteeton ihminen, etenkin jos minua on satutettu. Toisinaan olen jopa aggressiivinen. Joskus rattiraivoissani selvitin minua ärsyttäneen kuskin koti-osoitteen ja suunnitelmani oli mennä hänen koti-ovelleen selvittämään tilanne. Usein mietin, että ostan autoon pesäpallomailan, ihan vaan varuiksi, jos joku sattuu ärsyttämään. Oikea aito pelkoni on, että joudun joskus vankilaan, koska joku ilkeä ihminen ärsytti minua tarpeeksi. Etsin maailmasta jatkuvasti oikeudenmukaisuutta ja en voi sietää epäreiluutta tai epäoikeudenmukaisuutta. Uskon tasa-arvoisuuteen ja siihen, että ihmiset kohtelevat toisiaan hyvin. Siksi onkin maailman suurin paradoksi, että alennun samalle tasolle ilkeän ihmisen kanssa. Koen, että minun on opetettava hänelle opetus. Kuvittelen, että voin kouluttaa yksi kerrallaan kaikki maailman idiootit ja ilkeät ihmiset. Janoan oikeutta ja olen vääryyttä kokeineiden puolella. Tiedän, että se on loputon suo ja että ihmisiä ei voi kouluttaa, mutta en mahda itselleni mitään. Ei ole päivää, jolloin en tuntisi jonkin asteista maailmantuskaa. Vihaan ignorentteja ihmisiä yli kaiken. Vihaan kapeakatseisuutta ja sitä jos asioista puhutaan ilman, että niistä oikeasti tajutaan yhtään mitään. Eläimiin kohdistuva vääryys saa minut näkemäät punaista enemmän kuin mikään muu.

Mutta onneksi lauhdun yhtä nopesti kuin suutun. Mieheni korvat helottavat aina punaisena kun huudan naapuruston rämäpäisille lapsille. Mutta sitten taas toisaalta olen ylikiltti ja yliempaattinen. Jos minulle on kiva, olen tuplasti kivempi takaisin. Autan ihmisiä mielelläni ja minun on todella vaikeaa sanoa ei. Osaan olla joko superkiltti tai superilkeä, se välimaasto tuntuu puuttuvan kokonaan. Minun on esimerkiksi todella vaikea sanoa ihmisille suoraan jotain, mikä saattaa loukata heidän tunteitaan. Mutta jos ihminen on ilkea tai töykeä, en koe mitään ongelmaa silloin sanoa asioita suoraan. Saatan sanoa asian silloin hyvinkin kärkkäästi ja ilman, että mikään kohta jää mitenkään epäselväksi. Joskus tunnen asiasta jälkeenpäin huonoa omaatuntoa, mutta se on pikkuhiljaa hieman jäänyt pois. Mitä ilkeämpi ihminen on ollut, sitä vähemmän tunnen takaisin sanomisesta huonoa omaatuntoa. Pystyn liian helposti polttamaan siltoja. Toisaalta olen uskomattoman ehdoton ja taas toisaalta pyrin aina ymmärtämään toisia ja olemaan tuomitsematta ketään.

Photo 14.6.2016 21.56.59

Olen samalla äärettömän itsevarma ja samalla haavoittuvainen kuin lintu. Elän positiivisesta palautteesta ja en aina reagoi parhaiten kritiikkiin. Liian musertava kritiikki saattaa lamaannuttaa minut. Toisaalta, en ikinä koe mitään epäonnistumisena, kaikesta oppii jotain  ja jokainen epäonnistuminen on hetki, jossa oikeasti oppii eniten. Samalla uskon itseeni ja visioihini kuin kallioon ja samalla koen jatkuvasti piinaavaa huonommuuden tunnetta. Koen, että kaikki muut ovat parempia kuin minä. Silti uskon itseeni. Se on maailman suurin paradoksi, mitä en itsekkään vielä täysin ymmärrä.

Olen joko bileiden tähti tai seinäruusu – riippuen porukasta. Porukassa olen joko se keskipiste tai hiljainen tyyppi. Jos koen oloni turvallisesti, ole maailman sekopäisin ja hassuttelevin tyyppi. Mutta jos koen oloni yhtään epävarmaksi, uhatuksi tai en tervetulleeksi, olen erittäin varautunut ja mietin hyvin tarkkaan sanomiseni. Tarkkailevassa roolissa oleminen on äärettömän uuvuttavaa. Tuntosarveni sykkivät joka suuntaan ja koen, että minun pitää olla kokojan superskarppina, jännitän sanomisiani ja ylimietin asioita, en osaa rentoutua. Muutama tuntikin vääränlaisessa seurassa saa minut ylivirittyneeksi ja rättiväsyneeksi. Kun kaikki aistit käyvät tuhatta ja sataa ja huomaan joka ikisen pienenkin yksityiskohdan: en kuule vain ihmisten puhetta, huomaan heidän kehonkielensä, ne pienetkin asiat ja äänen sävyt. Huomaan mitä kuuntelijat tekevät, kuinka he reagoivat. Analysoin kaiken siinä hetkessä, että myös jälkeenpäin. Siksi tarvitsen paljon aikaa palautumiselle ja yksinolemiselle, jossa saan vain olla ja miettiä näkemääni ja kuulemaani, yhdistellä lankoja. Elän hyvin paljon pääni sisällä ja rakastan sitä. Se on samalla lahja ja samalla kirous. Ymmärrän maailmaa hyvin syvällisellä tasolla. Minun on helppo ymmärtää erilaisten ihmisten vastakkaiset mielipiteet. Ymmärrän tavallaan jokaisen ihmisen kannan ja näen jokaisen ihmisen motiivit, jos nyt ei siis ihan murhista tai muusta sellaisesta ole kyse. Mutta mitä nyt tulee yleisiin esimerkiksi poliittisiin kantoihin. Pystyn jopa ymmärtämään itseni kanssa täysin eri mieltä olevan kannan ja pointin. En silti ole samaa mieltä, mutta ymmärrän sen mistä mielipide tulee ja koostuu.

Sulaudun sellaiseksi kuin seurani on, kuitenkaan menettämättä itseäni ja omaa persoonaani. Osaan lukea ihmisiä, pyrin heti löytämään vähätkin yhtäläisyydet ja kuuntelen ihmisiä mielelläni. Saan ihmisen tuntemaan itsensä arvostetuksi ja kuunnelluksi ja rakastan, että pystyn luomaan ihmisille sellaisen tunteen. Haluan, että jokainen saa kokea tulleensa kuulluksi. Haluan ihmisille hyvää oloa ja nautin siitä kun saan olla ystävällinen ja kiltti. Minulla on erikoinen taito tulla toimeen hyvinkin erilaisten ihmisen kanssa, niin linnakundin kuin korkeasti koulutetun tieteilijän. Sopeudun tilanteeseen ja toisen persoonaan. Joskus mietin, että olenko jotenkin feikki kun teen niin, mutta olen todennut, että en ole. Osaan vain niin sanotusti pelata tilanteiden mukaan. Minulle on tärkeää, että ihminen viihtyy seurassani ja että hänellä on aidosti mukavaa. Haluan kuunnella ja kysellä ihmisiltä mitä heille kuuluu. Ei vaan small talkkina, vaan aidosti tietää, että mitä heille kuuluu. Minulle ei kelpaa yhden sanan vastaus, tiedän kyllä jos valehtelet. Näen sen silmistäsi. Tiedän, jos mieltäsi painaa jokin asia ja olen aina valmis kuuntelemaan. Minulle on enemmänkin loukkaus, jos minulle ei uskalla avautua aisioista. Rakastan jos minulle sanotaan, että kun minulle on niin helppo puhua ja olen luotettava. Rakastan sitä niin paljon.

Minulla on yleisesti ottaen oravan keskittymiskyky, mutta kun luovuus iskee, voin tuntikausiksi unohtua flow-tilaan. En pysty lopettamaan tekemistäni ja en näe enkä kuule mitään ympärilläni. En tunne nälkää, janoa tai vessahätää. Normaalisti tunnen kehoni tarpeet ja toiminnot liiankin hyvin. Nälän sietoni on normaalisti heikkoa ja vessassa ramppaan jatkuvasti. Flow-tila on kuiten aivan asia erikseen. Flow-tila on ihana <3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rakastan sääntöjä mutta vihaan ohjeita. Yleiset säännöt ja lait pitävät yllä järjestystä. En voi sietää, jos joku kuvittelee olevansa yleisten sääntöjen yläpuolella. Säännöille on syynsä ja niitä tulee noudattaa, muuten maailma on ihan villi länsi. Piste. Mutta en voi sietää jos minua neuvotaan ja minulla usein on äärettömän paha auktoriteettiongelma. Minun todella täytyy kunniottaa henkilöä ja uskoa hänen osaamisensa, jos otan neuvoja häneltä. Ihme kyllä koulussa aina kunnioitin opettajia. Järkytyn jos nykynuoret puhuvat vanhemmilleen tai opettajilleen rumasti, siis ihan järkyttävää! Kuitenkin itselleni pahinta mitä minulle voi tehdä on opastaa ja ohjeistaa kuin minun tulisi tehdä tai elää elämääni. Kysyn kyllä jos tarvitsen apua. Ihan jos sykkeet nousevat nytkin kun mietin, että joku neuvoisi minua jossain. HYI.

Rakastan järjestystä mutta olen sotkuinen. Rakastan kun asiat ovat järjestyksessä, esim. asiakkailleni minulla on selkeät omat kansiot isossa ulkoisessa kovalevyssä. Laitan sinne heti kaiken omaan kansioonsa. Samoin ohjeistukset, kuitit ja kaikki ovat hyvässä tallessa. Meikkini olen kaikki laittanut selkeästi ja siististi esille. Teenkin oman verkkokaupan, jossa myyn akryylisiä kosmetiikkabokseja, joihin saa kaiken kosmetiikkansa esille selkeästi ja siististi. Kun menen ruokakauppaan, olen tehnyt ostoslistan niin, että se seuraa kaupan käytäväjärjestystä. Pasmat menevät täysin sekaisin jos kauppalappu unohtuu kotiin. Kalenteri on oikea käteni ja en selviäisi ilman sitä. Kirjoitan sinne kaiken. Järjestys ja selkeys tuo mielenrauhaa. Ja  toisaalta ihan vaan sairaat kiksit. Rakastan kirjoittaa listoja!! <3 Mutta olen samalla äärettömän sottainen ihminen. Vaatteeni jätän riisumisen jälkeen lattialle, pyyhkeitä löytyy aina ties mistä ja yöpöydälläni on miljoona vesilasia. Jos sotken jotain, en koskaan heti siivoa jälkiäni. Olen aikamoinen sottapytty ja sotken ihan täysin huomaamattani. Jos siivoan maanantaina, viimeistään tiistai-iltana alkaa olemaan jo kaaoksen merkkejä. Työpöytäni on todella sotkuinen, vaikka kansiot ovat selkeästi järjestyksessä ja kaikki oleellinen löytyy heti ja helposti.

P5100345

Olen äärettömän vaikea ihminen ymmärtää. Juuri kun luulit saaneesi käsityksen minusta, rikon sen jollain tapaa. Olen äärettömän naisellinen ja samalla erittäin miehekäs. Olen hauska mutta samalla todella tosikko. Olen äärettömän tarkka ja kriittinen ulkonäöstäni mutta samalla voin ilman ongelmaa mennä ilman meikkiä, kakkaisissa verkkareissa ihmisten ilmoille. Olen ikiliikkuja, olen ikuinen paradoksi. Kaltaiselleni ihmiselle se, että joku ymmärtää minua, tuntuu lähestulkoon lottovoitolta.

Ja viimeisenä, ihminen joko inspiroituu minusta tai pelkää minua, rakastaa tai vihaa minua. Harvoin on välimuotoja.

<3:lla 

Pauliina

P.S. INFJ:n yleinen kuvaus täällä. Samasta paikasta pääset myös testaamaan oman persoonallisuutesi. Klikkaa yläkulmasta kohtaa persoonallisuustesti.