Ihmiset etsivät syitä loukkaantua

Kuulin mielenkiintoisen teorian; ihmiset etsivät jatkuvasti syitä loukkaantua.

Antakaapas kun selitän: Heräät aamulla, mietit, että tästä tulee varmasti ihan paska päivä. Töihin pitää mennä ja siellä on taas se persenaama Sirkka. Ja ihan varmaan asiakkaatkin taas ruikuttavat jostain aivan turhasta. Ja se ruuhka, voi jumalauta se pirun ruuhka. Ihan varmasti taas tänäänkin istun tunnin ruuhkassa. Ja jos menen salille, se on varmaan taas ihan täynnä ja taaskaan en pääse siihen kyykkyrekille. Joka ikinen kerta siinä on joku tahvo.

Ja miten tämä vaikuttaa käyttäytymiseesi? Alat käyttäytyä ennakkoajatustesi perusteella. Näet sitä, mihin keskityt. Jos keskityt huonoihin asioihin, niitä tulet todellakin saamaan. Jos vain odotat, että milloin taas seuraavaksi tapahtuu jotain mikä repii hermosi, saamasi pitää, se ei ole kaukana. Mieti, että koko päivän ajattelet, että taas se kyykkyrekki ja varattu ja mikä on fiiliksesi kun menet salille ja se on varattu. Meinaako ohimolta katketa suoni? Odotit hetkeä, että pääset menettämään hermosi. Odotit hetkeä, että pääsit loukkaantumaan. Siihen vielä päälle se odotettu paska työpäivä ja kakku on valmis. Vielä kun pääsisi purkamaan kaiken sen v-itutuksen johonkin. No, eiköhän kotimatkalla salilta kotiin joku tötöile liikenteessä.

En voi sanoa, että optimisti olisi aina silti oikeassa. Mutta tiedättekö mitä, ei ole pessimistikään. Inhottavaa rikkoa kuplanne, mutta kukaan teistä ei osaa ennustaa tulevaa. Toki, kun tehdään riski-analyyseja, pessimistit ovat useimmin oikeassa. Mutta optimistit sen sijaan eivät suhtaudu takapakkeihin yhtä raskaasti ja palautuvat niistä huomattavasti nopeammin. He tajuavat, että ne ovat vain osa elämää ja niistä oppii aina jotain. Siinä taas missä pessimisti kiroaa, että tiesi taas tämän, perkele. Ei kannata edes yrittää, ei siitä mitään tule, perkele. Elämä kaatuu kun kyykkyrekki on taas varattu, perkele.

Mistä tässä kaikesta on kyse? Kyse on ajatusten voimasta, vetovoiman laista. Se mitä ajattelet muuttuu sinun todellisuudeksi. Ja tässä kohtaa haluan sanoa, että jokainen voi kouluttaa mielensä näkemään joko positiivista tai negatiivista. Mitä enemmän ajattelet positiivisesti ja optimistisesti, sitä vähemmän ajan kanssa enää negatiiviset ajatukset nostavat päätään, aivojaan siis ihan oikeasti pystyy kouluttamaan.

Jokainen luo oman todellisuutensa. Toisille se on synkkä ja onneton ja toisille onnellinen ja iloinen. Ja uskallan väittää, että ulkoisilla tekijöillä ei ole määräänsä enempää vaikusta yksilön onnellisuuteen. Kehtaan ja uskallan väittää, että onnellisuus todella kumpuaa sisältäpäin. Se on sitä, miten suhtaudut asioihin, minkälaista energiaa ja karmaa luot ympärillesi. Mitä vedät puoleesi. Jos vedät puoleesi negatiivisuutta ja asioita, mistä saisit taas kerta toisensa jälkeen pahoittaa mielesi, loukkaantua ja suuttua, voin taata 100% varmuudella, että saamasi pitää. Maailma on pullollaan asioita, mistä voi joka ikinen hetki pahoittaa mielensä, mistä voi vetää herneen nenään ja mistä voi menettää yöunensa. Mutta kun maailma on myös täynnä niin paljon hyvää, niin miksi ihmeessä heittää tämä yksi elämä hukkaan ja keskittyä siihen negatiiviseen. Ihan oikeasti ihmettelen, että kuka ihme jaksaa loukkaantua joka asiasta ja suurimman osan ajastaan viettää naama nurinpäin? Eihän siitä kukaan muu kärsi niin paljon kuin sinä itse. Totta kai energia ympärilläsi on silloin negatiivinen ja näet vain negatiivisuutta. Mutta jos alatkin ajatella iloisemmin ja teet ympärillesi positiivisia tekoja, saat niitä varmasti myös takaisin. Mielestäni siinä kohtaa, jos ei tee ikinä muille hyvää tai ajattele muista hyvää, ei edes voi odottaa itselleen mitään hyvää. What goes around comes around.

Ja kyllä, olen miettinyt itse, että miksi minulle on tapahtunut pahoja asioita ja omalla tavallaan näenkin miksi. En tietenkään voi vaikuttaa muihin ihmisiin ja heidän käyttäytymiseen, mutta silti näen oman ajatuksen voimani menneisyyden suhteen. En sano, että jokaisen tulee uskoa vetovoiman lakiin, mutta vannon, että siitä ei ole haittakaan. Jos maailmaan tulee yksikin positiivisempi ihminen lisää, se ei voi olla pahasta. Ja se, että on positiivinen ja odottaa hyvää ei tarkoita, etteikö voisi joskus olla pahalla päällä tai etteikö joskus tapahtuisi pahoja asioita. Joskus pahakin asia voivat oikeasti olla siunas, jonka huomaa vasta jälkikäteen.

Itse uskon, että hyvä ihminen ansaitsee hyvää ja vaikeuksilla on vain oma tärkeä merkitys meidän elämässä. Haluan luoda ympärilleni hyvää ja positiivista ilmapiiriä. Haluan ajatella muista hyvää, koska silloin toivon myös saavani hyvää takaisin. Ajattelen positiivisessa valossa niitä asioita, mitkä haluan elämääni ja varmasti tulen saamaankin ne. Vetovoiman laki perustuu siihen, että kun keskität energiasi jonkun asian saavuttamiseen, automaattisesti alat toimimaan ja tekemään asioita sen asian saavuttamiseksi. Ei siis riitä, että vain toivoo olevansa miljönääri, se todellakin vaatii myös tekoja. Mutta paljon todennäköisemmin saavutat unelmasi jos uskot itseesi, ihan loogista, eikö.

Älä siis keskitä energiaasi negatiiviseen, siihen mihin voisit purkaa pahaa oloasi. Tee vaikka kokeilu. Mene ulos ja etsi tilanne tai asia, josta voit hermostua. Kokeile rohkeasti.

Mutta mitäpä jos huomenna kokeilisitkin elää eri tavalla, etsisit hyvää. Etsisit asioita, joista tulet hyvälle tuulelle. Asioita, mistä saat hyvän mielen. Vie vihdoinkin ne vanhat vaatteet uffin laatikkoon, auta naapurin vanhaa rouvaa. Ja odota, että mikä fiilis sinulle tulee. Onko olo nyt parempi vai huonompi kuin eilen? Hymyile hänelle, joka kaupan kassalla osoittaa mieltään.. ehkä juuri hän todella tarvitsee hymyä tuntemattomalta. Ehkä juuri sinä pelastit hänen päivänsä ja hän tekee seuraavalle ihmisille jonkun hyvän teon. Anna hyvän kiertää.

Negatiivisen kommentin ja huomion puolesta, jätä kiva tai asiallisesti rakentava kommentti, keskustele ja vastaanota. Mikä fiilis jäi? Tuliko negatiivisesta kommentista oikeasti hyvä olo vai ei? Entäs kivasta kommentista?

Kuten olen useasti todennut, elämä on asennekysymys. Ja sinulla on täysi valta valita, että minkälaisena maailman näet ja minkälaisen todellisuuden itsellesi luot. Voit joka päivä nähdä negatiivisuutta ja potea huonossa olossasi tai voit nähdä maailman ovena erilaisille mahdollisuuksille. Usko, että saat sen unelmaduunisi, usko, että maailmalla on tarjota sinulle hyvää. Toimi niin, että olet arvokas ihminen ja varmasti saat asioita joista haaveilet. On kuitenkin oma päätöksesi, että keskitätkö energiasi siihen, että tulet saavuttamaan kaiken vai että et tule saavuttamaan mitään. Muista, sinä päätät.

Ihanaa päivää juuri sinulle <3

Miksi kovia kokenut ihminen muuttuu positiiviseksi?

Oletteko joskus miettineet, että miksi juuri kovia kokeneet ihmiset vaikuttavat surun jälkeen juurikin niiltä maailman positiivisimmilta ihmisiltä. Vahvana esimerkkinä Super-Jutta. Uskomaton nainen, joka on saanut kokea vaikka mitä kamalaa elämässään. Miten ihminen, joka on kokenut kovia, pystyy vielä elämään onnellisen ja positiivisen elämän kaiken kokemansa jälkeen?

Ihmiset ovat toki erilaisia ja jokainen reagoi asioihin eri tavalla. Hyvin suuressa osassa toimii ihmisen resilienssi.

Resilienssillä tarkoitetaan hyvää lopputulosta huolimatta vakavasta uhasta kehitykselle ja sopeutumiselle. Resilienteillä ihmisillä on takana kokemuksia, jotka ovat muovanneet heistä selviytymiskykyisiä. Resilienssissä on kyse erityisesti siitä, miten ihminen pysyy toimintakykyisenä haastavissa elämäntilanteissa ja miten hänestä tulee toipumiskykyinen juuri vastoinkäymisten ansiosta. Resilienssin näkökulmasta ihmisellä on uskoa siihen, että hän voi itse vaikuttaa aktiivisesti omaan elämäänsä sekä niihin tulkintoihin, joita hän vastoinkäymisistä muodostaa. Ihminen on aktiivinen oman elämänsä muokkaaja, eikä vain passiivinen olento elämän vietävissä. (Lähde)

Resilienssi on siis kykyä selviytyä haastavista tilanteita, sinnikkyyttä, uskoa parempaan ja siihen, että kaikella on merkityksensä. Itse olen saanut kuulla elämäni aikana muutamaankin kertaan, että minulla on vahva resilienssi. Se ei tarkoita, että en voisi olla välillä heikko, haavoittuvainen ja väsynyt kaikkeen. Ei todellakaan, koen tunteet juuri sellaisina kuin ne tulevat ja se tekee kipeää. En turruta itseäni lääkkeillä tai väärinkäytä alkoholia. Koen kipeitä tunteita, käsittelen ne ja yritän päästä elämässä eteenpäin ihan niin kuin kuka tahansa muukin.

photo-1_fotor

Palataan alkuperäiseen kysymykseen. Miksi juuri ne kovia kokeneet ihmiset osaavat nähdä kaiken kokemansa jälkeen maailman vielä hyvänä paikkana? Oma näkemykseni ja kokemukseni tähän on hyvin yksiselitteinen; olen kokenut maailman kamalimmat tunteet ja en enää halua tuntea niin. En halua, että kukaan joutuu tuntemaan niin. Olen kokenut rakkaiden ihmisten kuoleman sekä kokenut miltä tuntuu, kun se, johon luotat eniten, pettää luottamuksesi täysin. Olen suoraan sanoen kokenut maailman musertuvan jalkojeni alta. Olen kokenut sen tunteen, kun sinusta tuntuu, että menetät kaiken ja pääsi ei meinaa pysyä pinnalla. Jos sen jälkeen näkee yhtään pilkahdustakaan auringosta, siihen haluaa tarttua kaksin käsin. Sen jälkeen kun on oikeasti käynyt pohjalla ja itkenyt sydäntä rinnastaan, voi pienetkin asiat nähdä kauniina. Kaunis vesisade, ystävän lämmin halaus, kaunis uusi huulipuna. Ne merkitsevät paljon. Kuulostaa hyvin kornilta, mutta niin ainakin itse koen.

Nauru ja huumori on itselleni yksi tärkeimpiä asioita. Niiden avulla pääsen mahdollimman kauas kivusta. Jos saan nauraa, tunnen olevani elossa ja tunnen, että elämää on vielä olemassa. Naurussa todellakin on voimaa. Positiivisuudessa on voimaa.

Tällä hetkellä koen äärimmäisen haastavaksi kuunnella jos joku ihminen valittaa turhanpäiväisistä asioista. Kun me kuitenkin pystymme itse vaikuttamaan suurimpaan osaan meille tapahtuvista asioista, vähintään asenteellamme. Jos ihmisellä on paha olla, se ei todellakaan valittamalla ja märehtimällä parane. Jos aivot aktivoi valitusvaihteelle, se todellakin jää päälle. Tunnen ihmisten energiat todella vahvasti ja tällä hetkellä perusnegatiivinen valittaja ei vain ole mieleeni. Myönnän, olen ollut sitä itsekkin. Mutta nyt näen niin vahvana, että kuinka valittaminen tulee omasta pahasta olosta ja kuinka valittamiseen jää koukkuun. Pitää vain tajuta se, että joka aamu voit tehdä valinnan. Joko näet maailman paskana paikkana ja elät paskan päivän tai näet maailman kivana paikkana, jossa on kiva olla. Molemmat ovat mahdollisia ja molempiin jokaisella on valta ja vastuu itsellään.

Kun oma maailma on oikeasti hetkellisesti romahtanut, toisen jatkuva valitus mitättömistä asioista oikeasti tuntuu todella pahalta. En jaksa toisen huonoa energiaa ja en jaksa sitä, että tällaisessa lintukodon kaltaisessa maassa kuin Suomi, ihmiset kehtaavat valittaa ihan kaikesta. Meille ihan oikeasti kuitenkin on isossa mittakaavassa asiat ihan mielettömän hyvin. Selvästi liiankin hyvin, kun ihmiset eivät osaa enää arvostaa asioita.

Arvostan nyt enemmän niitä pieniäkin asioita. Sitä, että kaupasta saa hyvää jouluproteiinivanukasta. Sitä, että sain parkkipaikan läheltä ovea. Sitä, että päivällä paistoi aurinko. Tottakai koen ja näen myös huonoja asioita, mutta en anna niille niin suurta arvoa.

Tiedostan nyt paremmin kuin koskaan, että ihminen voi kuolla ihan koska tahansa. Ihan oikeasti koska vain, vaikka heti huomenna. Kiitän luojaani siitä, että kukaan meistä ei tiedä tarkalleen, että koska ja miten. Koska sillä välin voi elää ja nauttia. Ja minä ainakin haluan elää sellaisen elämän, jossa olen viihtynyt. En sellaista, missä olen vain valittanut. Niin paljon kaunista jää näkemättä, jos keskittyy vain vihaan ja negatiivisuuteen. Maailma on kuitenkin kaikesta huolimatta aika jännä ja kaunis paikka.

p5070150_fotor000

Musta tuntuu, että mä olen alkanut elää. Mä olen tehnyt asioita, joita en olisi ikinä ennen tehnyt.

Mä yksi päivä extempore parkkeerasin tautointipaikan eteen ja kävin ottamassa napa- ja nenäkorun. Äiti ja siskohan haukkuivat ne pystyyn, mutta arvaatkaa mitä.. minä tykkään! Ja en jaksa enää elää sen mukaan, että mitä muut ajattelevat ja toivovat. En niin kauan, kun en teoillani ketään satuta.

Olen myös käynyt treffeilla Jenkin kanssa. Minulla ei ole ketään englanninkielisiä kavereita ja englantini on hyvin ruosteessa, mutta en miettinyt sen enempiä ja menin ja repäisin. It vas veri nais.

Yksi kerta ajoin Seinäjoelle treffeille. Minä, suuntavaistoton rotta. En ole ikinä ajanut yksin niin kauas.

Osallistun kaikkiin pikkujouluihin, joihin vaan pystyn. Myös niihin, joissa tunnen vain emännän.

Tilasin pidennykset. Ihan vaan koska voin.

Kehuin tuntematonta.

Katselin Tinderistä naisia.

Hymyilin vastaantulijalle.

Ajoin sinne pelottavaan parkkihalliin.

Tilasin siipiä hottina mediumin sijaan.

Olin vastaamatta sellaisen ihmisen viestiin, joka oli asiaton ja kenelle en ihan oikeasti halunnut vastata. En ollut väkisin ystävällinen.

Juttelin kaupassa tuntemattomalle juustosta.

Nauroin sydämeni pohjasta omalle vitsilleni.

Olen vihdoinkin alkanut elää päivä kerrallaan. Koska minkä takia suunnitella vuosia eteenpäin, jos samalla unohtaa elää tässä hetkessä. Asioita ja elämäänsä voi suunnitella vaikka kuinka pitkälle ja kuinka tarkasti, mutta aika harvoin ne menevät juuri niin kuin haluaa. Toki, on hyvä olla jotain suunnitelmia ja visioita, mutta pitää jättää tilaa myös spontaaneille muutoksille, elämälle.

photo-1_fotor00

Elämääni vie nyt myös eteenpäin ”viimeiset sanat”. Jos kuolisit huomenna, mitkä olisivat viimeiset sanasi puolisollesi, äidillesi, isälle, parhaalle ystävällesi? Kuinka puhut ihmisille, milloin viimeksi teit pyyteettömästi jotain hyvää toisille? Miten kohtelet muita?

Tekemällä hyvää saa itselleen hyvän olon, hyvä olo luo lisää hyvää oloa. Positiivisuus vaatii positiivisia tekoja. Itseään voi ja pitää kehittää jatkuvasti ja omasta mielestäni suurin kehityksen kohde pitäisi olla se, että pyrkii olemaan hyvä ihminen. Hyvä muille, hyvä itselleen. Onnellinen ihminen huokuu onnellisuutta myös ulospäin. Itselläni siihen on toki vielä matkaa, olenhan toki tällä hetkellä tietyllä tavalla hieman hukassa, mutta se on kai tällaisessa tilanteessa täysin sallittua. Mutta onnellisuus on se punainen lanka, josta aion pitää kaksin käsin kiinni.

Don’t worry, be happy.