Kalium, tuo aliarvostettu kivennäisaine

Viime vuosina on paljon puhuttu magnesiumista ja sen tärkeydestä etenkin urheilijoiden keskuudessa. Usein kuitenkin unohdetaan täysin ihan yhtä tärkeä kivennäisaine, nimittäin kalium. (huom. eri asia kuin kalsium)

Kalium toimii elimistössä natriumin vastavaikuttajana. On siis usein väärin luultua, että kehon turvotus johtuu yksinomaan liiasta suolan eli natriumin saannista. Kyse saattaa kuitenkin olla natriumin ja kaliumin välisestä epätasapainosta kehossa. Diureetit eli kehon turvotusta poistavat lääkkeet usein haittaavat kehon natrium-kalium tasapainoa ja toimivatkin täten juuri päinvastoin kuin niin pitäisi, eli aiheuttavat kehoon turvotusta.

Kaliumin tarve vaihtelee aina 350mg:sta jopa 7000mg:n. Se osallistuu laajalti elimistön elektrolyyttitasapainoon, energia-aineenvaihdunnan ja entsyymitoimintojen säätelyyn.

Kalium on äärimmäisen tärkeä niin sydämelle, lihaksille kuin hermostolle. Se säätelee myös kilpirauhashormonin eritystä sekä sokeriaineenvaihduntaa.

Kaliumin puutosoireita ovat mm.  väsymys, ummetus, lihasten heikkous, turvotus sekä munuaisten toimintahäiriöt.

Koska etenkin urheilijan tulisi saada reippaasti myös suolaa eli natriumia, kalium tulee yhtä tärkeään rooliin koska kaliumin saanti tasaa runsaan natriumin nauttimisesta aiheutuvat ongelmat, kuten korkea verenpaine ja munuaisten kuormitus.

Hyviä kaliuminlähteitä ovat mm. tomaatti, pellavansiemenet, banaanit, maitotuotteet sekä vihreät kasvikset. Vaikka itse ne mikään ylin superfoodien puolestapuhuja tai suurkuluttaja ole, itselläni on käytössä vehnäorasjauhe, joka on täynnä mm. kaliumia ja magnesiumia. Suosittelen!

 

Treenin täyteistä uutta viikkoa!

Minut löydät somesta @pauliinaoliviatraining sekä @pauliina_olivia

Suru, arki ja liikunta

Sisältää affiliate-linkkejä

On sanomattakin selvää, että arjessani kulkee nyt mukana suuri surupilvi. Päivät lipuvat eteenpäin, toiset parempia kuin toiset. Välillä kyyneleet kirpoavat silmiin salaa kun kukaan ei näe ja toisina päivinä osaan taas järkeillä kaiken ja voin yllättävänkin hyvin. Olen käynyt läpi myös erilaisia vihan tunteita, mutta niiltä haluaisin kuitenkin välttyä suurimmalta osin. Siksi toleranssini millekkään turhalle negatiivisuudelle tai sellaiselle on tällä hetkellä hyvin matala. Haluan vaan voida hyvin ja olla iloinen niistä pienimmistäkin asioista. En jaksa yhtään ylimääräistä huonon fiiliksen aiheuttajaa.

Eniten mielessäni on kuitenkin ollut isä. Muuten osaan jo katsoa tulevaisuuteen ja ilakoida kaikesta kivasta tulevasta. Olen ollut hyvin spontaanillakin tuulella, käynyt ulkona, treffeillä tms. 🙂

Onneksi elämä on antanut lahjaksi edes henkisen vahvuuden. Pahinta kuitenkin vahvuudessa on se, että moni ei huomaa, että sinuun sattuu ja olet väsynyt.

Olen kuitenkin päättänyt, että pidän edelleen kiinni terveellisistä elämäntavoista suurimman osan ajasta. Käyn salilla ja syön terveellisesti. Suru – mikä ihana tekosyy ruokavaliosta lipsumiselle. Mutta tiedän kokemuksesta, että liika lipsuminen vain lisää pahaa oloa. Ja se, mitä se oikeasti on, on tunteiden kieltämistä. On paha olo, niin haetaan hyvää oloa ruoasta. Ja kun se ei ole pitkällä tähtäimellä kovin kannattavaa. Ihminen usein miettii valintojaan hyvin lyhytnäköisesti. Ja terveytensä kanssa kikkailu tai epäterveelliset elämäntavat eivät millään tavalla edesauta suremista.

En syö minkään tietyn ruokavalion mukaan ja salille en ota treeniohjelmaa mukaan. Teen kaiken kuitenkin hyvin fiilispohjalta. Meni kuitenkin muutama viikko, että edes sain ruokaa alas tai uskaltauduin salille. Alkuun sain syötyä vain banaaneita ja leipää, eli helppoa ruokaa, höttöä. Nyt ruoka on alkanut onneksi maistua jo paremmin, edelleen on myös paljon ruokia, jotka todella etovat. Ja olen kuitenkin normaalisti hyvin kaikkiruokainen.

Salilla treenaan ihan sen mukaan, että mitkä ovat sen hetkiset energiatasoni ja mikä tuntuu hyvältä. Nyt kovin kova treeni ei ole suotavaa, koska se vain lisää entisestään kehon stressihormoneita. Mutta treeni, liikunta ja kaikki siihen liittyvä on ennen kaikkea kuitenkin nyt hyvästä. Ja nimenomaan stressivapaasti suhtauduttuna. En todellakaan ota nyt paineita mistään, vaan nimenomaan suhtaudun kaikkeen puhtaasti hyvinvoinnin kannalta.

Puuro, mitä ennen rakastin, ei mene nyt millään alas. Olen ottanut vapauden syödä aamuisin leipää. Kunnolla voita ja juustoa päälle. Not so fitness, mutta pääasia, että saan aamulla syötyä. Jos on tilanne, että ruoka ei meinaa maistua, on pääasia, että syö. Oli se sitten mitä tahansa. Muuten ei jaksa kantaa surua ja toisekseen, aineenvaihdunta lyö pian lukkoon.

Muuten olen syönyt keittoja, äidin tekemiä ruokia, salaatteja. Hyvin perusruokaa, perusmääriä. Painoni alkuun laski rajustikkin kadonneiden nesteiden takia, mutta nyt se on jo normalisoitunut. Ja paino ei ole koskaan ollutkaan minulle se juttu. Ihan sama mitä vaaka näyttää, kunhan peilikuva miellyttää. Ja kun tästä aika kuluu ja olen varmasti henkisesti kunnossa, keskityn taas saliin ja puhtaaseen ruokaan täysillä. En edelleenkään stressaten, vaan hyvinvoinnin kannalta. Totta kai haluan myös kohentaa ulkomuotoani, mutta se ei tule missään nimessä olemaan se ykkösprioriteetti.

**

Olettehan käyneet katsomassa Junkyardin ihanan tarjonnan! <3

Itse tilasin sieltä juuri kolme erilaista bomberia, yksi on vielä kokonaan kuvaamatta, joten stay tuned <3

BEST BOMBER *TÄÄLTÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

p1010011_fotor

Junkyardin sivuille pääset *TÄSTÄ