Miltä sinkkuelämä maistuu nyt?

Huh! Kohta on tullut oltua pian vuosi sinkkuna, vuosi! What. No okei, lokakuussa vasta. Mutta silti, aika menee ihan älyttömän nopeasti. Ja oudointa tässä on se, että nyt jo tuntuu siltä, että olisin ollut aina sinkku. Sinkkuus sopii minulle. Olen sen verran itsenäinen ja itsekäs tyyppi, että nyt vaan nautin siitä kun saan mennä ja tulla miten halajan.

Suurin muutossa alussa oli se, että todellakin olin yksin tiettyjen asioiden kanssa. On eri asia muuttaa omilleen ja oppia asioita, kun on tietynlainen näyttämisenhalu siihen, että pärjää. Mutta nyt minulla ei ollut edes vaihtoehtoa siihen, että saisin aina apua. Yhtäkkiä ei isää, ei puolisoa. Ei läheistä miestä, joka auttaisi. Silloin yksineläminen alkaa erilailla. Silloin kun et voi saada apua, on milloin sitä haluaisit. Alussa se tuntui siltä, että minulla ei ole enää ketään. Ja itselleni on hyvin hankalaa pyytää apua ja etenkin jos saan vähänkin kommenttia siitä, että ”noh, miten et tuota muka osaa”, niin sitten ainakin menen ihan lukkoon. Alussa kun ei tiedä jostain asioista mitään, joutuu kysymään tyhmiäkin kysymyksiä ja se on inhottavaa. Silloin haluaisi vaan, että joku auttaa eikä tuomitse. Olen ensimmäistä kertaa elämässä ihan täysin omillani. Ei ole edes sitä isää, kenelle pystyi aina soittamaan, se keneltä kehtasi kysyä ne tyhmimmätkin kysymykset. Ei, nyt on vain minä ja omat tämänhetkiset selviytymistaitoni mitä tulee elämään ja elämiseen. Äitiä en halua kuormittaa, siskoni asuu toisessa kaupungissa ja ystävillä on oma elämä. Ja toisaalta, haluan tätä. Tarvitsen tätä. Tämä on tehnyt minulle hyvää.

Olen saanut elämään aivan erilaisen otteen. Niin kornia kun se onkin, olen todella päässyt tutustumaan itseeni. En siihen, mitä isäni haluaa minun olevan tai kuka olen puolison kanssa. Siihen, kuka minä ihan oikeasti olen. Ja kun asuu yksin, on aika pirun tärkeää, että pitää itsestään. Ja minulla eivät seinät kaadu päälle, viihdyn persoonassani. Olen oikeasti aika iloinen ja positiivinen, pärjäävä nuori aikuinen.

Olin isän pieni tyttö ja isä auttoi aina. Olin myös monta vuotta jonkun puoliso. On kuitenkin iso lahja elämältä, että opin itse riittämään itselleni. Kukaan ei tule enää ja auta laskuissa, kukaan ei juuri sillä hetkellä ota kainaloon ja lohduta. On pärjättävä omillaan. Ja se on tärkeä taito osata, se antaa samalla paljon vapautta. Kun mikään tässä elämässä ei ole varmaa, eikä liikaa kannata nojata ja varata kenenkään muun voimiin. On hyvä asia, jos oppii itse antamaan itselleen sen, mitä sillä hetkellä tarvitsee.

Toki, olin menossa naimisiin ja mielessä oli jo perheen perustaminen. Jo ikänikin puolesta siihen jo pieni aikapaine. Vaikka nyt tapaisin jonkun, en silti alle kolmekymmentävuotiaana tule tässä elämässä saamaan perhettä. Ja meni hetki hyväksyä se asia. Tämä elämä menee nyt näin ja uskon, että sille myös on oma tarkoituksensa. Minun piti ensin kokea kaikki tämä, rakastaa ja menettää, vahvistua ja oppia olemaan omavarainen. Vielä on matkaa oman elämän kanssa, koulu ja työasiat.. mutta uskon, että kaikki asiat loksahtavat paikalleen ja löydän vielä rauhan ja tasapainon.

Katsoin hömppäleffan  How to be single ja siinä oli oikeasti hyvin tärkeä sanoma; elämää on myös sinkkuna. Se on hetki, kun saan mennä ja tehdä kuten haluaa. Et ole kiinni missään tai kenessäkään. Et joudu miettimään asioita kuin itsesi kautta. Toki, minulla on koira, josta olen nyt yksin vastuussa ja se tietyllä tavalla rajoittaa aika paljonkin. Mutta sekin vain opettaa hyvällä tavalla vastuuta myös mitä tulee itseeni. Mutta voin lähteä matkalle, enkä joudu miettimään mustasukkaisuuksia, voin muuttaa töiden perässä mihin tahansa. Maailma on nyt täynnä mahdollisuuksia ja voin tehdä tästä juuri sellaisen seikkailun kun haluan.

Toki, olen ihminen joka vihaa epätietoisuutta ja sinkkuudessa on se, että kun ei tiedä, että koska tapaa jonkun joka vetää jalat alta. Jos tietäisin, että vaikkapa kahden vuoden päästä tapaan elämäni miehen ja perustan perheen, voisin rauhallisemmin mielin nauttia vielä tästä vapaudesta. Mutten kuten jo totesin, jo ikänikin puolesta etenkin nuo perheenperustamis asiat totta kai kolkuttavat takaraivossa. Mutta, turha niitä on liikaa miettiä, sillä kaikki tulee kun on sen hetki. Nyt on aika nauttia tästä ja seikkailla.

On myös ihanaa, että enää ei ole epävarma nuori tyttö. Enää en masennu jos joku juttu ei toimi, mitä sitten! Miehiä riittää maailmassa ja se on sitten vaan meant to be. En jää kehenkään roikkuun vaan annan elämän mennä omalla painollaan. Kyllä se mies, joka minut oikeasti haluaa kokonaisuutena, pitää minusta sitten lujaa kiinni eikä päästä irti.

Olen oppinut tässä reilun puolen vuoden aikana niin paljon, että en edes itse sitä käsitä. Jos vuoden alussa oli vielä hassu ja pelottava ajatus asua yksin, nyt rakastan omaa kotiani, tätä rauhaa. Saan soittaa musiikkia, juuri sellaista musiikkia kuin haluan. Voin tanssia ja laulaa alasti. Toki, mikään ei estä tekemästä noita sitten myös parisuhteessa, mutta joka tapauksessa parisuhde omalla tavallaan vie sitä omaa 100% vapautta. Ja vapaus on nyt todella huumaavaa.

Olen ehkä nyt oikeasti ensimmäistä kertaa aivan täysin se, joka haluan olla. En elä kenenkään odotusten tai halujen mukaan. Se näkyy yleisesti myös siinä, että en enää mieti mitä muut minusta ajattelevat. Miksi laittaa itseään sellaiseen vankilaan. Kun ei välitä mitä muut ajattelevat ja tekee mitä haluaa, on saavuttanut pelottavan hurjan mahtavan vapauden tason.

Ainakin kaksi edellistä kesääni ovat olleet tylsiä ja olen kärsinyt omituisesta ahdistuksesta. Tämä kesä on ollut aivan toisenlainen, tämä kesä on ollut ihana. Olen nauttinut. Tavannut ihania ihmisiä, mennyt kavereiden kanssa ja elänyt hetkessä. Nyt nautin ihan jokaisesta päivästä. Vaikka elämääni kuuluu edelleen paljon stressiä, uusia asioita ja paineita tietyistä asioista, on tämä piru vie suurimmaksi osaksi aika maagista aikaa!

 

Ehkäisy vaihtoon

Nyt kun lusikat menivät jakoon, on valitettavasti aika myös vaihtaa ehkäisyä. Vakkarilukijat varmasti tietävätkin, että vaihdoin aika tarkalleen vuosi sitten ehkäisykapselista kuparikierukkaan. Tykkäsin mokomasta, mielialani muuttuivat paljon tasaisemmaksi ja kierukka oli hyvin vaivaton. Ainoa miinus oli alun hankaluus, kun kuukautiset olivat lähes kokoajan ja ne olivat runsaat sekä kivuliaat. Sittemmin kuukautiset ovat tasaantuneet, mutta tulevat kolmen viikon välein, hyvin kivuttomina onneksi. Sen koen siis kuparikierukan oikeastaan ainoaksi huonoksi puoleksi. Itselläni melkein kaikilla keltarauhashormonivalmisteilla kuukautiset ovat loppuneet lähes kokonaan ja on ollut pitkästä aikaa ärsyttävää, että kuukautiset ylipäätään tulevat ja niihin ei voi mitenkään vaikuttaa. Muuten kuparikierukka on ollut ihan älyttömän hyvä!

Miksi sitten vaihdan sen pois?

Kuparikierukassa piilee suuri tulehduksen riski ja niin suuri, että tulehdukset voivat aiheuttaa jopa lapsettomuutta. Ja mikä tekee tulehdusriskin on muuttuva/muuttuvat bakteerikannat. Eli vakituiseen ja toivon mukaan uskolliseen parisuhteeseen kuparikierukka sopii, mutta ei niinkään välttämättä sinkkuelämään. Itse en halua ainakaan ottaa riskiä noin suurella asialla kuin lapsettomuus. Ja mikään tulehdus muutenkaan ole kiva juttu, johti se lapsettomuuteen tai ei. Ja vaikka tietenkin kondomi on sinkkujen ykkösehkäisyhärpäke, mutta olen kuullut, että kuparikierukka tulisi vaihtaa aina joka tapauksessa jos vaihtaa kumppania. Vaikka sitten uuteen kuparikierukkaan jos ei muuten. Uusi ihminen on aina uusi bakteerikanta. Kuparikierukka ei myöskään ole ymmärrykseni mukaan aivan yhtä tehokas ehkäisymenetelmä verrattain hormoniserkkuihinsa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaihdoin Jaydess hormonikierukkaan, jossa on 13,5mg keltarauhashormonia (Mirenassa 20mg). Hormonia on siis vähän ja nähtäväksi jää, että miten kierukka vaikuttaa kuukautisiini. Oikeastaan ainoat pelkoni tämän jaydessin suhteen ovat, että en halua menettää hyvää mielialaani sekä suhteellisen hyvää ihoani. Olen kuullut kauhutarinoita siitä, että iho räjähtää kamalaan kuntoon hormonikierukan asentamisen jälkeen. Mutta, se jää nähtäväksi.. Ja aina voin ottaa kierukan onneksi pois. Mutta jotenkin oma olo sanoi, että kuparikierukka ainakin nyt kannattaa laittaa vaihtoon. Vaikka suhteellisen soiva peli se muuten oli.

Jaydessin laitto oli ainakin minulle paljon helpompi kuin kuparikierukan. Ehkä siksi, että kohtu oli jo ”tottunut” vieraaseen esineeseen. Kuparikierukan laiton jälkeen itkin lähes koko illan kivusta, kun kohtu supisteli niin vimmatusti, mutta Jaydesin jälkeen otin vain buranaa ja lähdin pikkujouluihin. Edelleenkään ei ole mitään sen kummempia kipuja ollut ja laitosta on nyt muutama päivä. Laitto itsessään toki nippasi ja oli epämiellyttävää, mutta niin hetkessä ohi, että sen nyt kestäisi vaikka päällänsä seisten. Jaydess maksoi n. 160€. Kupari maksoi 70€.

Nyt siis nähtäväksi jää, että kuinka tämä minulle sopii ja tulenko kärsimään jälleen hormonien aiheuttamista ikävistä sivuoireista. Saa ehdottomasti kertoa omia kokemuksia, niin hyviä kuin huonoja! Ja kysymyksiä saa esittää. Pyrin kertomaan väliaikatietoja, että miltä elämä nyt vaikuttaa tämän Jaydessin kanssa.

Näkisin niin, että tällä hetkellä kierukat ovat yksi parhaimmista ehkäisykeinoista (kondomi tietysti näiden lisäksi jos ei kyse parisuhteesta). Kuparikierukka on täysin hormoniton, jaydess siitä seuraava ja sitten tulee Mirena. Ehdottomat plussat ovat kierukan helppous ja edullisuus. Hinta sekä laitto kirpaisevat kerran, mutta sen jälkeen onkin helppoa. Toki, nämä hormoniasiat ovat erittäin tapauskohtaisia ja mikä sopii toiselle, ei missään nimessä sovi aina toiselle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harmittaa ns. ottaa hormonit takaisin, mutta onneksi on tehty tämä uusi matalahormoninen kierukka. Sen vaikutus on ilmeisesti niin paikallista, että kauheasti sen ei pitäisi vaikuttaa muualle muijaan. Mutta pitäkää sormet, varpaat ja pyllynreiät ristissä, että tämä viimein olisi minulle se paras mahdollinen ehkäisy. Kuitenkin aina tuntuu, että jokaisessa ehkäisymenetelmässä on aina se jokin huono puoli. Ja pitää vain valita sellainen, minkä kanssa pystyy elämään mahdollisimman kivuttomasti ja noh, sekoamatta.