65kg vs. 78kg

Heippa ihanat! <3

Kiitos taas niin ihanista kommenteista, vastaan niihin aina kun ehdin, haluan aina vastata ajatuksella takaisin. Oon oikeesti niin kiitollinen siitä että oon saanut niin ihania ihmisiä lukijoikseni. Te ootte niin jumalattoman ihania mulle, en oikeesti ymmärrä, että miten voin saada noin paljon hyvää palautetta, vaikka oonkin tässä vähän laiminlyönyt tätä blogia. KIITOS. <3

Kirjoittelinkin jo instagramiini kuvasta, jonka löysin. Kuva on ensimmäiseltä dieetiltäni, aikalailla sen loppuvaiheista. Olihan silloin tarkoitus vetää kroppa aika tyhjäksi ja siitä aloittaa lihasten kasvattaminen. Mutta kun kuvia katsoo, pakko myöntää, ettei kunto miellytä silmää. Olin dieetin lopulla tosi väsynyt, hyvin antisosiaalinen ja kiinnitin itsessäni huomiota vain virhekohtiin. Näin vaan ne kohdat, josta vielä olisi pitänyt ”laihtua”.

Huom. vaikka kerron painoni, haluan korostaa, että jokainen näyttää erilaistelta eri painoissa. Paino on vain luku ja numero, peili ja kehonkoostumus kertovat paljon enemmän. Tarkoitukseni ei myöskään ole dissata laihuutta, koen sen vain omalla kohdalla minulle epäsopivaksi. Itse koen oloni paljon paremmaksi, jos minulla on vähän ”lihaa luiden ympärillä”. 🙂

Photo 17.4.2016 13.51.14

Dieetin loppumisen jälkeen alkoi paino kertyä nopeasti takaisin, syyt siihen ovat moninaiset. Puolen vuoden massakaudesta olin mm. 3kk kipeänä, jolloin kuntoni romahti täysin. Kun palasin salille, en jaksanut kyykätä edes pelkällä tangolla. Kalorit pidettiin koko tuon ajan turhan korkealla, ja lihasten sijaan kroppaan kertyi rasvaa nopeasti. Paino tasaantui noin 75-78kg ja siellä ollaan siis edelleenkin.

Nyt, muutama vuosi takaperin, monta onnistumista ja pettymystä myöhemmin, olen aikalailla löytänyt hyvän balanssin syömiseeni ja kuntoiluun. Olen nyt itse noin kuukauden päivät tehnyt itselleni ruokavalmennusta. Tai siis, että teen itse omat ruokaohjelmani ja elän niiden mukaan. Koen, että valmentajaa tarvitsen ehkä tällä hetkellä vain salilla ja treeneissä. Sinne tarvitsen vielä jonkun, joka pistää minut treeneissä koville. Mutta ruokavalion suhteen tiedän itse itseni parhaiten ja osaan itse optimoida itselleni parhaimman ruokaohjelman.

Photo 17.4.2016 14.29.43

65kg / 78kg

Olen nyt lisännyt hiilaria suhteellisen reippaasti ruokavalioon, jättänyt turhat pillerit ja omega kolmoset pois ihan suosiolla. Syön ruokaa monipuolisesti, enkä stressaa pikkuasioista. Mun päivä ei kaadu siihen, jos kaurahiutaleita tulee 5g lautaselle liikaa. Syön kanaa, kalaa, punaista lihaa, kasviksia, öljyä, voita, pähkinöitä, leipää, puuroa, riisiä, marjoja, kasviksia.. kaikkea terveellistä ja hyvää. En jaksa enää kieltomentaliteettiä. Ei se ole kamalan terveellistä, jos terveen ihmisen ruokavaliossa on enemmän kieltoja kuin sallittuja ruokia.

Photo 15.4.2016 7.25.56

Hiilaria lisäsin ihan suosiolla, koska ruokavalioon pitää ottaa mukaan myös se salin ulkopuolella tapahtuva elämä. Hinkutin aivan liian pitkään liian pienillä hiilareilla ja ihmettelin kun dieetti ei onnistunut. Kun on korkeakoulussa, rakentaa yksin alusta loppuun kahta eri yritystä, viettää viikonloput koulutuksissa, kirjoittaa blogia ja haluaa nähdä myös kavereitaan, on aika tyhmää yrittää elää turhan pienillä hiilareilla. Ja kun yksittäinen ravinto-aine ei kuitenkaan ihmista lihota. Hiilari on ihan turhaan pelätty. Se on kuitenkin se kokonaisuus, joka ratkaisee.

Tällä hetkellä treeni kulkee, jaksaminen on huipussaan ja en vedä itseäni ihan piippuun vaikka sata rautaa onkin tulessa. Mietinkin, että jos lopettaisin koko dieettaamisen ja keskittyisin siihen, että rauta nousee. Hmm, täytyy fiilistellä asiaa.

Keep you posted honeybuns! <3

Fitnessnatseilu – kun ei muisteta, että kaikki on suhteellista

Olen nyt tämän viikon aikana törmännyt muutamaan tapaukseen, missä hyvin terveellisesti elävä ihminen tuomitsee muiden ihmisten käsitteen terveellisestä. Esimerkiksi jos laihduttaja kokee proteiinipatukan terveelliseksi välipalaksi.

Se joka tietää ravitsemuksesta vähänkin enemmän tietää, että perus suklaapäällysteinen prodepatukka on aika kaukana terveellisestä. Mutta fiksu ihminen ei ala ohjeistamaan toista ilman, että toinen kysyy hänen apuaan. Ravitsemus on kuitenkin sellainen asia, että heti kun siitä kuvittelee tietävänsä kaiken, huomaa, ettei tiedä siitä vielä mitään. Ei siis ole mikään ihme, että laihdutustaan vasta aloittava ihminen ei heti tiedä ihan kaikkea. On ihan normaalia, että kukaan ei tiedä ravitsemuksesta ihan kaikkea. Asiat on usein tarkoitettu pikkuhiljaa opittaviksi.

Monet lukijani varmasti tietävät sen, että minä aloitin laihdutus-urakkani ateriankorvikkeilla. Laihduttaisinko nyt ateriankorvikkeilla? En. Kadunko sitä, että aloitin laihduttamisen ateriankorvikkeilla? En. Suosittelisinko ateriankorvikkeita muille? En lähtökohtaisesti.

File 4.10.2015 10.46.10

Silloin kun aloitin laihduttamisen, ruokavalioni oli sitä, että söin kerralla kolme iiiisoa lautasellista ruokaa. Söin usein ja paljon. Söin herkkuja, join paljon alkoholia. Kaikki mahdollinen oli ruokavaliossani retuperällä, vaikka aika perusruokaa usein söinkin. Siihen verrattuna ateriankorvikkeet olivat siis todellinen askel parempaan. En siis edellenkään väitä, että ateriankorvikkeet olisivat hyvä vaihtoehto, mutta haluan korostaa sitä, että riippuu mihin vertaa. Itse opin niiden avulla muun muassa tajuamaan sen, että kuinka paljon vähemmällä määrällä ruokaa sitä pärjää. Jos pärjään ateriankorvikkeilla, niin se määrä ruokaa mitä ennen söin oli suorastaan sairasta. Se toi perspektiiviä.

Nyt taas olen siinä tilanteessa, että ateriankorvikkeet olisivat minulle ihan liian vähän ruokaa. Jopa dieetillä. Jopa dieetin loppuvaiheessa. Mutta nyt ollaankin jo oikeasti syvällä pelissä ja tietotaito on kasvanut ja karttunut.

Fitness-intoilijoilta usein lähtee itseltään suhteellisuudentaju. Ei muisteta, että suurin osa ihmisistä kuitenkin on ihan peruspulliaisia ja kaikilla ei edes ole halua eikä tarvetta elää superterveellisesti. Tälläisen elämäntavan pitää antaa, koska se myös ottaa.

Minua ei haittaa jos aloitteleva laihduttaja pitää propepatukkaa hyvänä valipalana. Uskon siihen, että se ajatusmaailma kehittyy ja karttuu matkan varrella. Ja koska jos normaalisti sen prodepatukan tilalla olisi mahdollisesti jotain muuta hyvin epäterveellistä, niin onhan se prodepatukka silloin askel parempaan.

File 4.10.2015 10.45.57
Kuvitteleeko joku oikeasti, että tuo tyty söi mitenkään edes läheisesti niin miten tämä tyty nyt syö? Jo se oli plussaa, jos edes ajattelin, että voisi syödä terveellisemmin. Jo se oli askel parempaan.

Fitfashionin bloggaaja Eveliina sai aikamoisen kakkamyrskyn aikaan, kun esitteli aamiaisen, mitä hän kehui terveelliseksi. No sekös sai ihmiset sekaisin. Tarinan taustalla on se, että Evellä on ahmimishäiriö, josta Eve onkin avoimesti kirjoittanut.

Eve yritti sanoa ihmisille sitä, että aamupala on hänelle terveellinen, verrattuna siihen, mitä hän mahdollisesti ennen olisi syönyt. Silti ihmiset väänsivät ja käänsivät. Mutta esimerkiksi ahmimishäiriön kanssa laihduttaminen on usein varsinkin terapian alussa hyvin kielletty asia. Ensin täytyy saada edes jonkunlainen tolkku siihen syömiseen, löytää ahmimisen syyt ja pikkuhiljaa käsitellä asiaa. Laihduttaminen useimmissa ahmimishäiriötapauksissa usein vaan pahentaa tilannetta entisestään. Eve oli varmasti aikalailla siinä pisteessä, että oli saanut syömiseensä parannusta, oli siitä innoissaan ja kuinkas sitten kävikään.

Photo 13.9.2015 16.33.01

Varmasti jos joku on sairastanut anoreksian, ei parantuminen tapahtunut hetkessä. Jos anorektikko pitää vaikkapa omenaa isona ja kaloripitoisena ateriana, niin moniko meistä menisi siihen trollamaan? Moni varmasti tajuaisi, että se tuo ihminen on vasta matkalla kohti parantumista.

Sama pätee myös ahmimishäiriöön ja ihan tasan tarkkaan myös uusien elämäntapojen opetteluun. Vaikka sitten kyseessä ei olisi mikään syömishäiriö. Roomaa ei rakennettu päivässä ja ihminen oppii matkallaan joka päivä jotain uutta. Laihduttaja haluaa päästä pisteestä A pisteeseen B. Siihen matkalle mahtuu niin paljon uuden oivaltamista, jo tiedetyn tiedon vahvistamista ja totaalista ajatusmaailman muuttumista. Minusta on hassua, että toiset ihmiset edes olettavat, että aloitteleva laihduttaja heti tekisi kaiken täysin oikein. Tuskin kukaan fitnessintoilijakaan on heti tiennyt kuntosalilla, että miten treenataan.

Kaikki me olemme joskus aloittaneet jostain. Yrittäkää nyt hyvät ihmiset muistaa se.

Jos joku polttaa kaksi askia tupakkaa päivässä ja vähentää puoleen, hän on omasta mielestään tehnyt jo suuren edistyksen. Kyllä, aski tupakkaa on edelleen paljon, mutta siitä on hyvä jatkaa vähentämistä. Plus, se on sen ihmisen oma päätös. Ei muiden. Muistetaan mieluummin kannustaa kuin latistaa.

Minun mielestäni Eve on aiheensa kanssa ihan helvetin rohkea nainen. Ahmimishäiriö on selkeästi todella tabu vielä. Puhuin aiheesta erään toimittajan kanssa ja hän kertoi, että aiheeseen on hyvin vaikea löytää esimerkiksi haastateltavia, koska kukaan ei kehtaa puhua asiasta, ei edes nimettömänä. Minäkin voin puhua aiheesta, koska olen ”parantunut”. Okei, minulla ei varsinaista ahmimishäiriötä ollut, mutta paljon muita ongelmia syömisen ja ruuan suhteen toki löytyi.

”Ongelma on luultua yleisempää, arviolta viidennes vaikeasta lihavuudesta (BMI 40 tai yli) kärsivistä sairastaa ahmimishäiriötä. Ahmimishäiriön taustalla voi olla muitakin psyykkisiä ongelmia kuten masennusta ja työuupumusta.” (Keventäjät.fi)

Mutta silti asiasta ei puhuta missään. Ja jos puhutaankin, siitä puhutaan lohtusyömisen nimellä. Miksi tämä aihe on tabu? Ketä se hyödyttää, että siitä ei puhuta?

Photo 30.9.2015 22.26.43*Vaatteet: Sportamore, Blacc

Tehdään parhaamme ja janotaan jatkuvasti lisää tietoa ja taitoa. Niin ne mestarit syntyvät! 😉