Vuosi päättyy irtisanomiseen

Tänään irtisanottiin meidän kämppä. Ehdittiin tehdä vielä yksi iso päätös ennen tämän vuoden loppumista. Ei, me ei olla eroamassa. Me ollaan muuttamassa isompaan asuntoon, voi luoja, vihdoin. Siitä asti kun ollaan tähän muutettu, olen haaveillut isommasta asunnosta. Tämä meidän asuinalue on aivan ihana ja tähän asuntoon liittyy on monta ihanaa asiaa, mutta on vain fakta, että tämä alle 50 neliötä ilman kunnon keittiötä ei meille vaan oikein riitä. Meidän edellisessä asunnossa oli kunnon keittiö sekä yleisesti enemmän kaappi- ja säilytystilaa, sellaiset kaksi ihanaa asiaa, joita olen huomannut nyt kaipaavani. Ja nyt ne vihdoin saan. Ihanaa, oon niin onnellinen. Oon myös salaa haaveillut toisesta koirasta, mutta se murheellisesti taitaa toistaiseksi jäädä vain haaveeksi.. 😀

Mulla on takanani mun tähänastisen elämäni isoin vuosi. Niin paljon on tapahtunut, ettei mun pieni pää ole välillä meinannut edes pysyä kunnolla mukana.

Mitä sitten on tapahtunut?

Ensimmäinen iso asia oli koulutuslinjani muuttuminen. Aloitin viime vuonna restonomilinjalla Tampereen ammattikorkeakoulussa mutta hain tänä vuonna Tamkin yrittäjyyden linjaan, Proakatemiaan. Onnekseni pääsin haastatteluiden ansiosta linjalle ja täytyy todeta, että tuo linjan muuttaminen on ollut elämäni parhaista päätöksistä. Linja on rankka, mutta tulee olemaan niin kaiken työn ja vaivan arvoinen kokemus. Mulla on niin vahvasti se tunne, että tää on se mun juttu. Oon aina kärsinyt siitä, että en ole todellakaan tiennyt, että ”mikä haluan olla isona”, mutta proakatemia tarjoaa aivan loistavat puitteet kaltaiselleni ad/hd yrittäjähenkisille elämänseilaajalle. Täällä tulen löytämään polkuni ja saamaan loistavat työkalut tulevaa uraani varten.

Photo 27.12.2015 12.17.12

Seuraava askel oli lupaus avioliitosta ja vasempaan nimettömääni ilmestynyt kaunis sormus. Hassua, että miten olen yhtäkkiä päässyt elämässäni tähän pisteeseen. Vielä hetki sitten olin eksyksissä oleva pieni tyttö ja nyt olen korviani myöten rakastanut nuori nainen. Hullua tämä elämä välillä. Ja aina ne suurimmat elämänmuutokset ja pelastavat tekijät saapuvat sillä viimeisellä hetkellä. Juuri ennen kuin meinaat luovuttaa. Tuntuu, että ensin pitää aina hieman hajota, että voi tehdä tilaa uudelle ja kauniille.

File 2.10.2015 8.27.13

Kolmas suuri asia oli kun kaksi päivää ennen joulua, vuoden pimeimpänä päivänä, mummini nukkui pois. Ajatus siitä, että läheinen ja rakas ihminen ei ole enää täällä, on vielä hyvin surrealistinen. Elämä muuttuu ja menee eteenpäin. Siihen on välillä hassua suhtautua. Kun on niin tottunut siihen mitä on. On todella outoa, että tiettyjä ihmisiä ei enää ole. Aika parantaa, tiedän. Mutta jotenkin tuntuu, että ehkä ole vielä edes koko asiaa tajunnut lopullisesti. Koko viimeinen kuukausi on mennyt hyvin sumuisissa fiiliksissä. Kun mummuni kunto romahti ja hän vietti viimeiset viikkonsa hoitokodissa, en itsekkään läheisenä voinut kovin hyvin. Kuntosalit, ystävät, koulu ja kaikki jäi hetkellisesti vähän taka-alalle. Menin vähän solmuun, kesti hyväksyä mummin tuska ja lopun läheneminen.

Photo 20.12.2015 7.06.39

Nyt viimeinen ja neljäs suurin asia on muutto. Ehdimme asua täällä ihanalla alueella noin puolitoista vuotta. Tälläkin elämänvaiheella oli suuri vaikutus ihan kaikkeen. Täältä löysimme vakkari kuntosalimme, kourallisen ihania ihmisiä sekä minä  löysin uuden valmentajani. Edelleenkin tulemme käymään siis samalla salilla, vaikka muutamme hieman kauemmas.

Photo 1.10.2015 8.10.31

Tiesin kokoajan tuon viimeisen rankan kuukauden aikana, että kyse on hetkellisestä tilanteesta ja olotilasta. Tiesin, että paremmat ajat ovat tulossa. Tiesin sen, koska päätin niin. Kuukausi oli tuskainen ja pitkä. Usko meinasi loppua moneen otteeseen ja en muista koska viimeksi olisin ollut niin väsynyt. Mutta nyt voin taas alkaa hengittämään. Mummi on nyt mun suojelusenkeli ja elää nyt vihdoin ilman kipuja, joten mä voin jälleen tehdä ja toteuttaa mun omia suuria suunnitelmiani. Muuton lisäksi ensi vuonna alkaa pt- sekä ravitsemusvalmentajan-koulutus osuudet ja niistä valmistun siis ensi kesänä. Näiden lisäksi olen uumoillut yhtä ihan sairaaaaaaaaan kivaa kouluprojektia. Koska olemme yrittäjäopiskelijoita, kuuluu opintoihimme vahvasti myös tottakai yrittäjyys. Itse teen yrittäjän hommia tietysti valmennuksien muodossa, mutta olen miettinyt myös siis erästä toista projektia ja sormeni syyhyävät sen aloittamisen suhteen. Olen jo tehnyt ja suunnittelut kaikkea ja en tiedä millä maltan odottaa, että koulu alkaa taas tammikuussa! Liian jännää! 😀

Näiden asioiden lisäksi kuntosali ja urheilu nousevat jälleen siihen roolin, jonka ne oikeasti elämässäni ansaitsevat. Huomaan olossani suuren eron verrattain siihen kun olen syönyt terveellisesti ja liikkunut paljon. Nyt kun olen syönyt ja liikkunut miten sattuu, olen väsynyt ja kärttyinen. Niin paljon kuin monet haluavat fitness-boomin katoavan, mä itse olen tälle ”fitness-boomille” päinvastoin niin paljon velkaa. Tän kaiken avulla mä löysin itseni, löysin blogini punaisen langan, löysin uran itselleni, löysin hyvän olon ja sen, mitä haluan tältä elämältä. En ehkä ole mikään kisakirein salikissa tai mitään sellaista, mutta fitness on ja tulee olemaan pysyvä elementti mun elämässä. Se tuo kuitenkin mulle niin paljon hyvää oloa. Tottakai elämäntilanteet muuttuvat ja elämä vie mitä ihmeellisimpiin suuntiin, mutta en ihan heti keksi syytä lopullisesti luopua terveellisestä syömisestä ja urheilusta.

Photo 27.12.2015 14.18.46Palasin takaisin juurilleni eli tummaan hiusväriin. Hiukseni tähän kuntoon taikoi Royal Lookin Heidi. <3

Viime vuoden dieettini voi suoraan heittää roskakoriin, tämä vuosi aloitetaan puhtaalta pöydältä. Pienen askelin kohti tavoitteita ja parempaa oloa. Jääthän siis seuraamaan menoani ja tuetaan toinen toisiamme tekemään parempia valintoja terveytemme suhteen. <3 Ihanaa pian alkavaa mahdollisuuksien vuotta 2016. <3

 

Rautaa ja rakkautta,

Patu <3

 

 

Kokonaisvaltaista hyvinvointia?

Mitä on hyvinvointi. Onko se fitnesstä? Liikuntaa? Ravitsemusta?

Itse laihdutusurakkani aikana yhdistin hyvinvoinnin hyvin pitkälti juurikin noihin seikkoihin. Tottakai, koska oloni oli parempi koska liikuin ja söin terveellisesti. Oloni koheni siihen verrattuna mitä se oli aikaisemmin vanhoilla elämäntavoilla ollut. Mutta riittävätkö nuo seikat yleiseen hyvinvointiin? Minun mielestäni eivät.

IMG_6446

Hyvinvointiin kuuluu myös työ, ystävät ja elämä yleisesti. Kaikkien näiden asioiden tulisi olla kunnossa, jotta ihminen on kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva. Joku voi olla fyysesti hyvässä kunnossa, mutta hänen huono työtilanteensa hetkellisesti tekevät notkahduksen yleiseen hyvinvointiin. Tai toisinpäin. Työasiat ovat kunnossa, mutta fyysinen kunto saattaa romahtaa vaikkapa sairauden takia.

Itse vielä noin vuosi sitten kuvittelin oikeasti, että hyvinvointi on vain liikuntaa ja positiivisia ajatuksia. Olin laihtumisen ja elämänmuutoksen myötä menettänyt paljon ystäviä ja kavereita. Olin kyllä yksinäinen, mutta vasta nyt tajuan kuinka paljon sillä oli oikeasti merkitystä yleiseen hyvinvointiini. Uskottelin itselleni, että pärjään kyllä yksinkin. Mieleni ja henkinen hyvinvointi koki notkahduksen siinä missä kehoni hyvinvointi parani. Kuinka paljon nämä asiat vaikuttavat toisiinsa ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin?

Vielä pieni hetki sitten suurin murheeni oli, että minulla ei ole parasta ystävää. Viime vuosien kokemukset ovat jättäneet minuun syvät arvet. Uskallanko enää luottaa kehenkään? Mitä jos minut hylätään taas? Enkö kelpaa jos taas muutunkin? Myös luottamukseni petettiin moneen kertaan ja tuttavista tuli omaehtoisesti vihollisia. Ihmisen puhuivat pahaa, levittivät juoruja ja halusivat minulle pahaa. Mitä olin tehnyt ansaitakseni sen. Eivätkä silloiset ystävät tukeneet hädän hetkellä vaan kaikkosivat.

Photo 16.9.2015 20.29.18

Selvisin tilanteesta, mutta vasta jälkeenpäin olen ihmetellyt, että miten ihmeessä tein sen. Niihin aikoihin aloittelin blogiani ja sain täältä ja lukijoilta niin paljon vertaistukea. En suoranaisesti tilanteeseeni, koska siitä en blogissani juurikaa avautunut, mutta yleisesti. Löysin ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä. Minä kiinnostin heitä. He nostivat hattua saavutukselleni, eivätkä vihanneet minua sen takia. Blogini on yksi iso syy sille, miksi jaksoin pitää pään pystyssä. Tai, siis lukijani. <3

Olenkin jo muutamassa postauksessa maininnut, että olen löytänyt ihania ihmisiä ympärilleni. Huomaan ikävöiväni heitä hyvinkin helposti. Minä ikävöin jotain ihmistä? Olenhan tottunut olemaan yksin ja pärjäämään. Huomaan iloisen biisin soidessa ajattelevani näitä ihmisiä ja huomaan hymyileväni. Voi luoja, tätä on onnellisuus. Nämä mun ympärillä olevat ihmiset tekevät mut niin sanoinkuvaamattoman onnelliseksi. Ja mikä parasta, saan olla täysin oma hölmö itseni heidän seurassaan. Mun ei tavitse piilotella mitään puolia itsestäni ja pelätä, että tykkäävätkö he musta vai ei. Ja mä pidän näiden ihmisten joka ikisestä puolesta. Musta on ihanaa, että olen saanut ympärilleni persoonallisia, vahvoja ja ihania ihmisiä. Suurin ele ja kohteliaisuus mitä mulle voi tehdä, on luottaa muhun ja on hassua kuinka nyt jo näiden ihmisten kanssa on syntynyt suuri luottamus ja kunnioitus toinen toistaan kohtaan.

Hyvinvointi pitää sisällään monta eri asiaa. Siksi on tärkeää, että on sitä elämää myös sen kuntosalin ulkopuolella. Toki, itse haalin itselleni samanhenkisiä ihmisiä ympärille. Niitä joille voi puhua kuntosalista ja joiden kanssa voi mennä treenaamaan. Kyllähän yhteiset intressit helpottavat ystävyyttä, joskaan eivät ole tietenkään pakollinen asia.

Photo 20.9.2015 22.23.04

Hyvinvointi on mielestäni monen asian summa ja kaikkien näiden asioiden tulisi olla suhteellisen kunnossa, jotta ihminen voi kokea olevansa hyvinvoiva. Toki, ennen kaikkea korostan henkistä hyvinvointia. Ihmisen keho voi sairastaa, mutta onnellisuus lähtee mielestä ja ennen kaikkea terveestä ja tasapainoisesta mielestä.

Mikä tukee sinun hyvinvointiasi?