Dieetti toimii ensimmäistä kertaa moneen vuoteen

Olen viimeiset pari vuotta haaveillut hieman timmimmästä kropasta. En siis varsinaisesti laihemmasta, vaan nimenomaan timmimmästä. Olen aina sanonut, että viihdyn tämän kokoisena, mutta kehonkoostumus voisi vaan olla hieman erilainen. Ja siihen olen pikkuhiljaa pyrkinytkin. Kuitenkin viimeiset pari vuotta kroppa on ollut jotenkin aivan totaalisen jumissa. Painoa alkoi kertyä 2014-2015 sen jälkeen kun olin päässyt alimpaan painoon (64kg). Toki, oli hyväkin, että paino hieman nousi. Itse en itselläni tykkää liian hoikasta olemuksesta. Painon nousussa mukana oli myös toki offikautta, eli lihasmassaa. Painoa alkoi kuitenkin tulla pikkuhiljaa hieman liikaakin ja paino jumittui pitkäksi aikaa noin 80kg, jonka molemmin puolin olen keikkunut viimeisen vuoden. Loppuvuodesta 2016 paino kävi pahimmillaan jopa 85kg. Juuri tietysti silloin, kun minulla oli Helsingissä Fitfashionin kuvaukset, heh.

Paino on minulle vain suuntaa antava juttu, mutta totta kai minäkin huolestun jos painoa alkaa yhtäkkiä tulla enemmänkin. Ja etenkin jos tietää, että se ei todellakaan kaikki voi olla lihasta. Annoin kuitenkin alkuvuodesta itselleni armoa, enkä alkanut heti diettailemaan. Annoin kropalle lepoa ja otin asian kerrallaan. Alkuun se oli ihan sitä, että ylipäätään söin normaalisti. Syksyllä kun kaikki tapahtui, paino tippui äkillisesti, koska stressireaktio poisti kaikki nesteet kropasta. Sen jälkeen nesteet tulivat takaisin huminalla, noin 6kg melkein kerralla.

Nyt olen saanut nesteitä pikkuhiljaa pois kropasta, treenin kulkemaan ja ihan virallisesti dieetin päälle. En itseasiassa noudata mitään tiettyä ohjelmaa tai tee tiettyä treeniä. Olen kylläkin myös miettinyt uudestaan valmentajan palkkaamista, koska se kuitenkin toisi tekemiseen tietynlaista uutta puhtia. Täytyy katsoa, koska olen kuitenkin niin nauttinut tästä emansipaatiostani, niin en tiedä olenko vielä valmis kenenkään ohjeistettavaksi. Vaikka toisaalta juuri nyt tuntuu, että nyt on paukkuja pistää treenaamiseen vaikka kuinka ja paljon.

Nyt paino pyörii siinä 76kg nurkilla.

Muutaman vuoden kun yritin aloittaa dieettiä, se jumitti aina jo alkumetreille. Pää ei ollut stressi takia mukana. En pystynyt tekemään dieetistä ykkösprioriteettia vaikka kuinka olisin halunnut.  Mutta nyt dieetti tuntuu niin helpolta, niin yksinkertaiselta. En stressaa mitään, en tee mitään hampaat irvessä, en näe nälkää. Okei, välillä tulee pieniä kiukkuja kun on verensokerit tarpeeksi alhaalla, mutta noin yleisesti, ihan läpsyttelyä koko homman. Ja niin dieetin pitääkin olla, etenkin dieetin alun. Sen ei kuulu olla vaikeaa, sen ei kuulu olla stressaavaa. Ja miten se on sellaista? Silloin kun on oikea state of mind.

Vaikka ei uskoisi, minulla on nyt paljon vähemmän stressiä kuin viime vuosina. Vaikka käsilläni on edelleen paljon asioita, oloni silti paljon vapautuneempi ja rennompi. En tiedä, joko olen lopullisesti seonnut vai nähnyt valon, päättäkää te!

Käyn treenailemassa viisi kertaa viikossa ja aerobiset teen koiran kanssa. En siis tee tiettyä määrä aerobisia, vaan menen siinäkin ihan fiiliksen mukaan. Joskus teemme muutaman lyhyemmän lenkin koiran kanssa tai joskus parikin pidempää lenkkiä päivässä.

Ruokavalioon olen lisännyt hyviä rasvoja. Saatan syödä välipalaksi avokadon ja salaattiin lisään oliiviöljyä. Hiilareita saan riisistä, pastasta, puurosta ja leivästä. Proteiineille perus kanat, kalat ja liha. Olen jopa miettinyt lihatuotteiden vähentämistä, minä vannoutunut lihapää. Kai sitä oikeasti on joku nuppi jostain vihdoinkin löysemmällä.

Motivaatio dieetille on äärettömän kova mutta ei ahdistavalla tavalla. Pidän itsestäni näinkin, mutta näen mielessäni dieetin tuomat hyödyt. Tämä on tähän väliin kiva, positiivinen projekti. Ja niin dieetin ja laihduttamisen tulisi olla. Ei hampaat irvessä vedetty kärsimysnäytelmä. Totta kai aina viimeiset kilot ovat tiukassa, mutta silloin kannattaa miettiä, että onko niitä todellisuudessa edes pakko pudottaa vai jatkaako kiinteytymisellä. Ja kun se onni ei asu siellä 65kg:ssa tai 59kg:ssa. Niin minä ainakin ennen luulin, mutta todellisuudessa olen ollut ehkä ankeimmillani 65kiloisena. Hyvä olo, peili ja yleiskunto kertovat mielestäni paljon enemmän kuin se mitä vaaka näyttää.

Siksi itselläni ei ole mitään virallista tavoitelukua, vaan katselen tässä ihan mitä pertti peilillä on sanoa. Ajatus on kuitenkin saada vähän lisää lihaa kun on ensin tuota ihramusta sulatellut pois. Lisää olkapäitä, lisää pyllyä, vatsaan lisää lihaksia.. unelmakroppa here I fucking come! Viimeinkin, jos nyt ennen sitä kolmeakymppiä ehtisi. Noh, kolmekymmentä on uusi kaksikymmentä. #mikäkolmenkympinkriisi

Onko sinulla dieetti state of mind? Kerro miten ja miksi? 

 

Mikä on sun tavoite?

*Sisältää affiliate-linkkejä

Paljonko kyykkäät? Paljon nousee penkistä?

Kaikki salilla sitkeästi käyvät ovat varmasti kuulleet nuo kysymykset. Itseäni ne eivät haittaa, mutta ajatus niiden taustalla huvittaa. Kuitenkin voima on usein vain voimatreenin tulos. Jos laihduttaa tai kiinteytyy, harvoin sitä tulee samalla maksimeita treenattua. Tai, voima ja maksit kulkevat usein käsi kädessä massakauden kanssa.

Ihmiset keskittyvät todella paljon siihen, että paljonko kukakin nostaa rautaa, vaikka enemmin pitäisi keskittyä oikeaan tekniikkaan, tuntumaan sekä ruokavalioon. Itseään on turha verrata vieressä treenaavaan ihmiseen, koska et tiedä: a) kuinka monta vuotta hän on treenattu/ urheillut b) onko hän dieetillä, massakaudella jne c) miten hän treenaa, eli kutosia, kaseja, supersarjaa jne.

Tärkeintä on kuitenkin se oma tavoite. Mitä sinä haluat? Ja miksi? Pystytkö treenaamaan täysin ilman tavoitetta ja pystyt, niin miksi?

Minulla on aina ollut treenauksessa edes jonkinlainen tavoite. Mutta itse en ole oikeastaan vielä koskaan treeneissä keskittynyt voimaan. Mutta nyt siihen tulee muutos. Olen aina tykännyt tehdä perus massaliikkeitä kuten kyykkyä, mavea ja penkkiä. Kuitenkin dieetillä nämä isot perusliikeet ovat helposti jääneet ainakin loppuajasta pois. Tilalle on tullut syke korkealla vedettyä supersarjaa tai muuta nopeatempoista treeniä. En vielä oikein koskaan ole saanut tilaisuutta treenata ihan puhdasta voimaa.

Mutta. Nyt. Kun en itse oikein vielä tiedä, että mikä on tällä hetkellä tavoitteeni. Muuta kuin saada mieli ja kroppa yleisesti kuntoon. En ihan vielä halua aloittaa dieettiä, koska pelkään, että tässä kohtaa se vain pistäisi kropan vain sekaisin. Ja vasta nyt olen vihdoin saanut henkisiä ja fyysisiä voimia takaisin ihan perus arjen kanssa jaksamiseen, niin en viitsi ottaa riskiä ja vetää itseäni piippuun tiukalla dieetillä. Mieli kuitenkin janoaisi dieettiä ihan hirveästi.

Viime vuosien stressi näkyy jo kehossani, mutta tiedän, että sen saa suhteellisen helpolla pois. Viisi tai kymmenen kiloa pois ja se olisi siinä.. toinen on ottaa vain muutama kilo pois, jonka jälkeen keskittyy maltillisesti lisäämaan ruokaa ja treenien tehoa.

Noh, kuten huomaa, en osaa täysin vielä päättää, että mitä juuri nyt tavoittelen. Joten tällä hetkellä tavoitteeni on ainakin saada voimaa. Siitä hyödyn myös dieetillä, kun jaksan silloin paremmin treenejä. Myös aerobinen kunto on jotain, mikä minun tulisi ottaa remonttiin jossain kohtaa ihan kunnolla.

Viihdyn tällä hetkellä kehossani hyvin, mutta olen kuitenkin terveellä tavalla hyvin itsekriittinen. Vielä on se ultimaattinen unelmakroppa saavuttamatta ja minä vielä saan sen, meni siihen vuosi tai kymmenen. Mutta nyt totta kai tiedostan, että henkinen hyvinvointi ja jaksaminen on listalla ensimmäisenä.

Mikä on sinun tavoitteesi tällä hetkellä?

Ja hei, olethan tutustunut fitfashionilla pyörivään #ilokiertoon -haasteeseen?

Paita *TÄÄLTÄ / Vyö *TÄÄLTÄ