Kun motivaatio hiipuu

Sisältää affiliate-linkin

Hyvin usein ihmisen motivaatiolle käy sama ainainen draaman kaari: alussa ollaan superinnostuneita, innostusta jatkuu ehkä muutama viikko ja sitten motivaatio alkaa hiipua.

Miksi näin käy?

Yleisin syy ilman valmentajaa laihduttaville on se, että tehdän liian paljon ja liikaa. Syödään liian vähän ja liikutaan liikaa. Lähdetään liian vauhdikkaasti liikkeelle. Nälkä ja väsymys vievät ennen pitkää voiton.

Valmentajan kanssa treenaaville voi tapahtua herääminen todellisuuteen – ei tämä ollutkaan niin kivaa kuin kuvittelin. Jotkut saattavat ottaa valmentajan vain ulkoistaakseen laihtumisensa. Mutta kun edelleen itse varsinainen työ jää ihmiselle itselleen. Valmentajalta odotetaan mieletönsä tsemppausta ja lähestulkoon maagisia taitoja motivaation ylläpitämiseen. Mutta ilman aitoa sisäistä motivaatiota, mikään ulkoinen tekijä tai ulkoinen motivaattori ei auta. Valmentaja voi yrittää elvyttää motivaatiota, mutta ei pysty aikaansaamaan sitä asiakkaan puolesta.

P6221426Vaatteet: *Jynkyard 

Usein muutaman viikon kohdalla romantisoitu käsitys laihtumisesta ja valmennuksesta on hälvennyt. Kun muutoksesta unelmoi, sitä kuvittelee itsensä helkkarin hyvän näköisenä ja romantisoi ajatuksen treenistä ja ruokavaliosta. Mutta kun todellisuus on kuitenkin, että laihtumien ja muutokset ovat ihan perus arkea. Käyt töissä, käyt salille, teet ruokaa, näet kavereita. Taustalla ei soi jatkuvasti hieno motivaatiomusiikki ja muutoksia ei tule heti. Se on arkea ja toisaalta kovaa työtä, joka asiakkaan täytyy itse tehdä.

Pahin motivaation tappaja on se, että jos alusta asti tekee kaiken vähän sinne päin, näkyy se myös tuloksissa. Ja jos tuloksia ei tule, motivaatio kärsii. Se mikä ylläpitää motivaatiota ovat tulokset. Ja kun tuloksia tulee ja motivaatio pysyy sitä kautta elossa, tulee kaikesta tästä tapa ja sitä kautta elämäntapa. Jos heti tulee lipsumisia, on itseään myöhemminki vaikea estää ja. Lipsuminen kasvaa ja motivaatio kärsii kerta kerralta enemmän. Etsitään tekosyitä ja syitä sille, miksi esim. ruokavaliota ei jaksa tai kannata ylläpitää. Pahimmassa tapauksessa syyt laitetaan valmentajan niskaan. Se on defenssi, jossa ei uskalleta katsoa tilannetta sellaisena kuin se on.

P6070914Valmentajan työ ennen kaikkea henkistä. Valmennettaville täytyy osata antaa henkistä tukea. ”Kirjaviisaus” on vain pieni osa ammattia. 

Kolmas syy on se, että arki todella iskee vasten kasvoja. Tulee stressiä, sydänsuruja, huonosti nukuttuja öitä. Sitä oikeaa elämää oikeine huolineen. Usein silloin vanhat tavat nousevat esiin, stressiä yritetään helpottaa syömällä ja sydänsuruihin mukamas automaattisesti kuuluu jäätelö. Juuri tämä on se mihin kulminoituu se, miksi ihmiset eivät aikaansaa muutosta. Ne vanhat tavat on muutettava. Syöminen on maailman nopein tapa yrittää hallita tunteitaan, mutta samalla maailman petollisin. Tärkeintä olisi oppia hallitsemaan tunteensa ja etsimään erilaisia keinoja selvitä tunnemyrskyistä. Mitä ihan oikeasti se jäätelö tai suklaa auttaa? Se ehkä hetkellisesti nostaa verensokerisi ja tuottaa mukamas hyvänolon tunnetta, mutta pian verensokerit taas laskevat, mukaan tulee morkkis ja olo on taas paska. Syöminen on todellakin äärettömän huono tapa yrittää hallita tunteitaan. Se ehkä tuntuu siltä, että se olisi helppo ja nopea keino, mutta se on ihan kaikkea muuta. Tunnesyömisellä tekee itselleen ikävän kierteen, jossa syödään aina, kun vähänkin tuntuu pahalta. Joskus se saattaa mennä jopa niin pitkälle, että jopa keksitään aiheita, josta mielensä on taas pahoittanut, jotta vaan saisi taas syödä. Itse tein juurikin tuota. Synkistelin tahallani, jotta vain sain taas syyn sääliä itseäni ja syödä. Se oli ehkä epäterveellisin tapa mitä minulla on ikinä ollut.

Ihmisen syyt repsahtaa ovat usein kaikkea muuta kuin yksiselitteisesti herkkuhimoja. Toinen syö suruunsa ja toiselle on sosiaalisesti vaikea irtautua alkoholia kittaavista ystävistään. Motivaatio muutokseen täytyy olla suuri ja henkilökohtaisesti merkittävä, että muutokseen pystyy. Valmentaja ei voi keneltäkään varsinaisesti kieltää mitään. Usein jos kovasti käy jotain asiakkaalta kieltämään, voitte vain kuvitella, mitä se asiakas tekee valmennuksen jälkeen ja miksi kaikki kilot tulivatkin ropinalla takaisin.

Kerro kommenttiboksiin yksi syy, miksi pusket eteenpäin tällä(kin) viikolla? 🙂 

Erityisherkkyys

 

Tutkittuaan ujoina pidettyjä ihmisiä, jotka reagoivat tavallista herkemmin ulkoisiin ärsykkeisiin, psykoterapeutti Elaine Aron nimesi erityisherkän ihmistyypin, highly sensitive person eli HSP. Tutkimustyönsä ja satojen haastattelujen pohjalta Aron osaa neuvoa, kuinka erityisherkät voivat paremmin ymmärtää itseään ja kääntää taipumuksensa eduksi. Erityisherkkä ihminen voi oppia kukoistamaan musertavaltakin tuntuvassa maailmassa.

Mitä on erityisherkkyys?

Erityisherkkyys on synnynnäinen, hermostollinen herkkyys. Noin joka viides suomalaisista on erityisherkkiä. Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi. Se on puhtaasti synnynnäinen piirre ja on erilainen jokaisella erityisherkällä. Osalla on aistien yliherkkyyttä ja toiset aistivat ympärillä värähtelevä tunnetilat äärimmäisen herkästi. Erityisherkistä kuormittuu ympäristön ärsykkeistä herkemmin kuin ei-erityisherkkä ihminen.

”Herkkyydestä pitää oppia kaikki mahdollinen. Se on este tai tekosyy vain, jos sen antaa olla sitä”, Aron kirjoittaa.

Erityisherkkä ihminen voi olla ujo tai rohkea, sisäänpäin kääntynyt tai hyvin sosiaalinen. Erityisherkkyyteen vaaditaan kuitenkin muutakin kuin hyvä maku- tai kuuloaisti; erityisherkkä aistii usein kaiken ympäristöstään ja analysoi ja tulkitsee sen syvällisesti. Erityisherkällä on hyvin vahva oma sisäinen maailma, jonka kautta tulkitsee todellisuuttaan. Erityisherkkä kiinnittää usein huomiota sellaisiinkin yksityiskohtiin, joita muut eivät huomaa ja nitoo niistä yhteen suurempia kokonaisuuksia. Erityisherkästä voi täten saada esimerkiksi todellisen sydänystävän, sillä hän ottaa sinusta paljon huomioon ja muistaa sinusta ne pienimmätkin asiat.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Stressaava ja kuormittava maailma voi toisinaan saada erityisherkän ihmisen tavallista helpommin pois tolaltaan. Erityisherkkä tarvitsee paljon aikaa palautuakseen. Tämä usein mielletään anti-sosiaalisuutena, vaikka todellisuudessa erityisherkkä voi olla hyvinkin ihmisrakas. Kuormittuneet aistit vain kaipaavat lepoa ja paras lääke siihen on oma aika ja hiljaisuus. Erityisherkät ihmiset saattavat myös olla hyvin kipuherkkiä. Myös ahdistusta ja masennusta on havaittu hyvinkin paljon erityisherkkien keskuudessa. Jos aistit pääsevät kuormittumaan liikaa, eivätkä saa lepoa, voi erityisherkkä ihminen ajautua ylivirittyneeseen tilaan. Erityisherkälle on erityisen tärkeää tunnistaa omat voimavaransa ja ottaa rohkeasti oma aikansa kiireisessä nyky-yhteiskunnassa.

Tunne-asiat ovat usein erityisherkän ihmisen erikoisalaa, sillä erityisherkkä usein pystyy lukemaan ihmisiä hyvinkin helposti pintaa syvemmältä. Hän aistii, jos joku on esimerkiksi surullinen, vaikka toinen ihminen ei sitä ulospäin näyttäisikään. Pienet eleet ja asiat eivät jää erityisherkältä huomaamatta. Vaikka kyse ei ole mistään taikuudesta, on usein erityisherkällä hyvä intuitiokyky. Hän lukee ympäristöään ja ihmisiä syvällisesti ja tulkitsee niitä mielessään. Tästä johtuen he helposti vaipuvat omiin ajatuksiinsa ja näin saattavat vaikuttaa ujoilta tai poissaolevilta. Kuitenkin ympärillä tapahtuva maailma on prosessoitava ja aivojen on annettava levätä, ilman virittäviä keskusteluita ja hälyä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Opiskelu-ajat ovat yksi helposti raskas ajanjakso erityisherkälle; uudet ihmiset, jatkuvat uudet aiheet ja ympäristöt. Ne kuormittavat erityisherkän, ja erityisherkkä voi helposti ajautua taka-alalle, koska tarvitsee enemmän palautumista. Erityisherkkä oppii kuuntelemalla, ei puhumalla. Kaiken ympärillä tapahtuvan prosessointi ja analysointi syö energiavaroista paljon ja jatkuvasti ”tuntosarvet” pystyssä oleva erityisherkkä voi helposti uupua ja nuupahtaa. Erityisherkkä ei vaadi erityiskohtelua, mutta toisinaan voi saada osakseen kummastelua.

Erityisherkät usein saattavat olla luovia ja taiteellisia ihmisiä. Heidän uskomaton kykynsä nähdä maailma hyvin syvällisesti ja sen kaikissa sävyissä, saa erityisherkän luovuuden kukkimaan. Erityisherkkä usein kokee myös omat tunteensa suuresti, ilo tunnetaan äärimmäisenä ilona ja suru musertavana. Suuret tunteet ovat niin rikkaus kuin raskas taakka erityisherkälle. Erityisherkän hyvä puoli on hänen empaattisuutensa ja kykynsä rakastaa syvästi koko sydämestään. Mutta herkkää sisustaan suojeleva erityisherkkä voi rakentaa myös piinkovan ulkokuoren, jonka sisälle voi olla hyvinkin vaikea päästä. Jos erityisherkän ihmisen luottamuksen joskus rikkoo, on hyvin vaikea, jopa mahdottomuus päästä enää hänen kuorensa alle.

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

— Kirsi Kunnas