Kypros, Aiya Napa

Tiedän, tiedän.. tämä postaus tulee auttamattoman myöhässä! Mutta itselleni tuttuun tapaan, minulla on ollut teknisiä ogelmia. Puhelimeni irtisanoi itsensä ja sitä ennen teki hidasta kuolemaa ja vaikeutti elämääni kun ei suostunut lataamaan kuvia dropboxiin. Osa kuvista menikin puhelimen mukana, mutta laitan ne, jotka vaivalla ja tuskalla sain säilöttyä. Nyt on muutenkin monen monta postausta jonossa, eli aktivoidun tässä kuussa taas kirjoittelemaan.

Mutta. Ristus sentään, loma teki hyvää. Oli ihanaa olla täysin muussa ympäristössä ja vain nauttia. Ilman läppäriä, ilman koiran pissattamista, ilman kaloreiden laskemista, ilman treeniä. Kaikki siis asioita, joista nautin, mutta totta himputissa tekee välillä hyvää myös irtautua kaikesta aivan täysin.

Olin matkalla serkkuni ja ystäväni kanssa. Jaoimme yhdessä yksiön. Jännitin ennen matkaa, että miten ihmeessä kaltaiseni super-introvertti tulee kestämään viikon samassa tilassa kahden muun ihmisen kanssa. Mutta matka sujui sen suhteen täysin ongelmitta. Olen matkustamisen suhteen vielä hyvin arka ja turvauduin heihin niin paljon, että en olisi edes halunnut olla yksin. Ja on niin tärkeää, että kenen kanssa ajan viettää. Jos saa olla täysin oma itsensä, eikä tarvitse jännittää, pystyn olemaan pitkiäkin aikoja ilman omaa aikaa. Tietysti kotioloissa asia on eri, koska oman tilan kaipuu tulee suurempana, kun haluaa olla yksin omassa kodissaan. Olisi täysin eri asia, jos omaan kotiin tulisi kaksi ihmistä viikoksi, eikä silloin saisi omaa aikaa. Plus, lomalla on aina loma-aivot. Silloin jotenkin osaa relata, eikä halua millään pienillä tai tyhmillä asioilla pilata lomaansa, vaan suhtautuu kaikkeen mahdollisimman rennosti. Argh, kumpa aina voisi olla sellainen, heh.

Hotellimme oli kivan kävelymatkan päässä keskustasta ja joka päivä tulikin kävelyä reippaasti. Hirveästi ei tullut shoppailtua, toki jo budjettikin pisti vastaan. Ruoka ja juomat olivat edullisempia kuin täällä, mutta kyllä silti päivässä sai 50-100€ palamaan pelkästään niihin, vaikka ei kovin herroiksi edes eletty. Kyproksella on myös valuuttana euro ja aika oli sama kuin Suomessa. Ilmea oli hyvin trooppinen eli kostea, asteita keskimääräisesti noin 35c. Näin suomalaiselle se oli äkkiseltään todella paljon. Ensimmäiset päivät hikoilin kuin pieni sika, mutta lämpöön onneksi tottui ja luojan kiitos hotellissa oli kunnon ilmastointi.

Lento, kuumuus ja nestehukka aiheuttivat ihan älytöntä turvotusta etenkin nilkoissani. Tiedän, että jalkojeni verenkierrossa on jotain häikkää, ehkä laskimoissa jopa. Se tuntuu olevan äidin puolelta sukuvika ja ongelma on vaivannut minua ennenkin. Täytyisi hommata kunnon lentosukat ja pitää hyvää huolta jalkojen verenkierrosta. Muilla samaa ongelmaa?

Kävin hieronnassa ja täti ilmeisti teki lymfahieronnan ja sen jälkeen nilkkani olivat pienemmät kuin ikinä! Täytyisi varmaan käydä useammin sellaisessa, kun ilmeisesti kannan aina pientä vesisäilöä nilkoissani, kääk.

Kävimme muuan muassa sirkuksessa ja huvipuistossa. Emme varanneet ennakkoon mitään, vaan menimme päivä kerrallaan, jaksamisen ja mielenkiinnon mukaan. Halusinkin, että loma todella on loma, eikä jatkuvaa sykkimistä paikasta toiseen. Joka aamu otimme monta tuntia aurinkoa joko altaalla ja Nissi beachilla.

Loma todella teki hyvää, matkustaminen teki vielä parempaa. Tuli vain aivan älytön matkakuume vielä enemmän! Haluan matkustaa vielä moneen, moneen paikkaan. Tekee niin mielettömän hyvää päästää hetkeksi eroon omista kuvioistaan ja nähdä muunlaista maailmaa. <3

Mikä on ollut teidän lemppari matkustuskohteenne? Miksi?

Ole oma itsesi.

Olen viime vuosien aikana tullut todella paljon ulos kuorestani. Alkanut elää elämääni itselleni. Olen ollut miellyttäjä, kauhistuin jos joku ei tykännyt minusta. En halunnut aiheuttaa ongelmia, olin kiltti ja en sanonut liikaa mielipiteitäni. En halunnut loukata tai hämmentää. Ujous teki myös oman osansa asiaan. En olisi kestänyt, jos joku olisikin alkanut kritisoimaan minua, koska teen jotain hassua tai koska sanoin mielipiteeni ääneen.

Sittemmin jotain on muuttunut ja paljon. Mitä enemmän minulle tulee ikää, sitä enemmän alan arvostamaan persoonallisuutta ja sitä, että ollaan aidosti sitä mitä ollaan. Arvostan edelleen ystävällisyyttä, kilteyttä ja hyviä tapoja. Mutta se ei tarkoita, etteikö välillä voisi hämmentää soppaa ja se ei todellakaan tarkoita, etteikö voisi sanoa omia mielipiteitään ääneen. Tilannetaju ja sosiaaliset taidot ovat tässä avain-asemassa. Aina ei ole pakko joka paikassa olla tunkemassa omia mielipiteitään toisten kurkkuun, mutta mikään ovimattokaan ei todellakaan tarvitse olla.

P1010055

Olen puhunut monesti siitä kuinka olen suhteellisen rankalla kädellä karsinut ystäväpiiriäni. Osa on vain kasvanut minusta erilleen, osa jäänyt pois vauhdista omasta tahdostaan ja osalle minä olen sanonut heipat. Ja kuulkaas,  se on ollut yksi parhaista asioista mitä minulle on tapahtunut. Saan olla minä. Saan varmaasti olla se minä, joka minä olen. Minä. En kukaan muu, vaan minä.

Mitä hyötyä on elää elämää toisten toiveiden mukaisesti? Vain minä elämän tämän elämän. Vain minä koen juuri nämä elämänkokemukset ja vain minulla on minun totuuteni. Meillä kaikilla on oma totuutemme. Se, miten katsomme maailmaa ja miten näemme asiat. Vain minulle on siitä juuri minun versioni. Miten ihmeessä joku pystyy sanomaan minulle, että en voi tehdä näin tai noin, kun hän ei ole mailiakaan kävellyt minun kengissäni.

En ole ikinät ymmärtänyt tuomitsemista. Miksi ihmeessä joku toinen kokee olevansa sananvaltainen jonkun toisen elämään. Miten ihmeessä joku toinen voi kokea olevansa oikeutettu sanomaan toiselle miten hänen tulisi elää oma elämänsä. Hän ei toisen puolesta sitä elämää kuitenkaan elä, joten siihen ei pitäisi olla mitään sananvaltaa. Niin kauan kun ihminen ei tee toisille pahaa ja elää vain rauhassa itsensä näköistä elämää, siihen ei toisilla pitäisi olla mitään sanottavaa.

P5070149

Olen hassuttelija, puhun mielipiteeni ja näytän tunteeni. Se on olen minä. Minulla on omat uskomukseni, omat ajatukseni ja tähän ikään mennessä ne ovat jo suhteellisen vakiintuneet. Sanotaankin, että ihmisen persoonallisuus on suhteellisen vakiintunut siihen mennessä kun hän täyttää 30 vuotta. OIkeastaan vai suuret elämänkokemukset voivat enää siitä varsinaisesti muokata ihmisen persoonallisuutta. En tiedä, onko väite tosi vai ei, mutta tietyssä määrin se pitää paikkansa. Onhan meille jo syntyessämme tiettyjä perittyjä piirteitä.

Ymmärrän, että nuorempana voi olla vaikeampaa olla oma itsensä. Ryhmäpaine ja kiusaaminen vaikuttavat paljon nuorten käytökseen. Mutta kun puhutaan aikuisista ihmisistä, toivoisin, että jokainen uskaltaisi olla oma itsensä. Kukaan muu ei voi vaatia sinua olemaan tietynlainen. Vanhempasi saattavat odottaa sinulta tiettyjä asioita, mutta pitää muistaa, että he eivät elä sinun elämääsi, sinä elät sinun elämääsi. Ystäväsi eivät ehkä halua, että muutut. Mutta ainoa varma asia elämässä on muutos. Muutos on ainoa asia, joka kasvattaa sinua. Et voi pysyä samassa paikassa, samana ihmisenä ja samalla kasvaa. Ihminen muuttuu ja ne ketkä pysyvät matkassa mukana, pysyvät. Ja ne, jotka eivät, pysyvät mielessäni hyvinä muistoina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elä itsellesi. Ole oma itsesi. Jos olet kiltti, hyvä ja ystävällinen ihminen, voi olla varma, että kannattaa olla oma itsensä. Sano mielipiteesi, älä vähättele ja pienennä itseäsi. Täällä on vain yksi sinä ja olet tasan yhtä tärkeä ja arvokas kuin kaikki muutkin. Tee itsesi näköinen elämä, äläkä mieti mitä muut siitä ajattelevat. Sinä olet sinä, ei kukaan muu. Kukaan muu ei ikinä tule kulkemaan juuri sinun polkuasi. Mitä sitten, jos joku ei pidä sinusta tai on kanssasi eri mieltä. Oikeasti, mitä sitten? Kaatuuko maailma? Aina löytyy joku joka ei pidä sinusta. Aina löytyy joku joka on täysi eri mieltä kuin sinä. Mikset samantien ole kertaheitolla täysin oma itsesi, eipä tarvitse katua sitten kiikkustuolissa mitään. En haluaisi nähdä, että enää yksikään ihminen pienentää itseään. Elämä on tässä ja nyt ja tartu sitä suoraan palleista!

Sincerely fucking yours,

Pauliina