Ihmiset etsivät syitä loukkaantua

Kuulin mielenkiintoisen teorian; ihmiset etsivät jatkuvasti syitä loukkaantua.

Antakaapas kun selitän: Heräät aamulla, mietit, että tästä tulee varmasti ihan paska päivä. Töihin pitää mennä ja siellä on taas se persenaama Sirkka. Ja ihan varmaan asiakkaatkin taas ruikuttavat jostain aivan turhasta. Ja se ruuhka, voi jumalauta se pirun ruuhka. Ihan varmasti taas tänäänkin istun tunnin ruuhkassa. Ja jos menen salille, se on varmaan taas ihan täynnä ja taaskaan en pääse siihen kyykkyrekille. Joka ikinen kerta siinä on joku tahvo.

Ja miten tämä vaikuttaa käyttäytymiseesi? Alat käyttäytyä ennakkoajatustesi perusteella. Näet sitä, mihin keskityt. Jos keskityt huonoihin asioihin, niitä tulet todellakin saamaan. Jos vain odotat, että milloin taas seuraavaksi tapahtuu jotain mikä repii hermosi, saamasi pitää, se ei ole kaukana. Mieti, että koko päivän ajattelet, että taas se kyykkyrekki ja varattu ja mikä on fiiliksesi kun menet salille ja se on varattu. Meinaako ohimolta katketa suoni? Odotit hetkeä, että pääset menettämään hermosi. Odotit hetkeä, että pääsit loukkaantumaan. Siihen vielä päälle se odotettu paska työpäivä ja kakku on valmis. Vielä kun pääsisi purkamaan kaiken sen v-itutuksen johonkin. No, eiköhän kotimatkalla salilta kotiin joku tötöile liikenteessä.

En voi sanoa, että optimisti olisi aina silti oikeassa. Mutta tiedättekö mitä, ei ole pessimistikään. Inhottavaa rikkoa kuplanne, mutta kukaan teistä ei osaa ennustaa tulevaa. Toki, kun tehdään riski-analyyseja, pessimistit ovat useimmin oikeassa. Mutta optimistit sen sijaan eivät suhtaudu takapakkeihin yhtä raskaasti ja palautuvat niistä huomattavasti nopeammin. He tajuavat, että ne ovat vain osa elämää ja niistä oppii aina jotain. Siinä taas missä pessimisti kiroaa, että tiesi taas tämän, perkele. Ei kannata edes yrittää, ei siitä mitään tule, perkele. Elämä kaatuu kun kyykkyrekki on taas varattu, perkele.

Mistä tässä kaikesta on kyse? Kyse on ajatusten voimasta, vetovoiman laista. Se mitä ajattelet muuttuu sinun todellisuudeksi. Ja tässä kohtaa haluan sanoa, että jokainen voi kouluttaa mielensä näkemään joko positiivista tai negatiivista. Mitä enemmän ajattelet positiivisesti ja optimistisesti, sitä vähemmän ajan kanssa enää negatiiviset ajatukset nostavat päätään, aivojaan siis ihan oikeasti pystyy kouluttamaan.

Jokainen luo oman todellisuutensa. Toisille se on synkkä ja onneton ja toisille onnellinen ja iloinen. Ja uskallan väittää, että ulkoisilla tekijöillä ei ole määräänsä enempää vaikusta yksilön onnellisuuteen. Kehtaan ja uskallan väittää, että onnellisuus todella kumpuaa sisältäpäin. Se on sitä, miten suhtaudut asioihin, minkälaista energiaa ja karmaa luot ympärillesi. Mitä vedät puoleesi. Jos vedät puoleesi negatiivisuutta ja asioita, mistä saisit taas kerta toisensa jälkeen pahoittaa mielesi, loukkaantua ja suuttua, voin taata 100% varmuudella, että saamasi pitää. Maailma on pullollaan asioita, mistä voi joka ikinen hetki pahoittaa mielensä, mistä voi vetää herneen nenään ja mistä voi menettää yöunensa. Mutta kun maailma on myös täynnä niin paljon hyvää, niin miksi ihmeessä heittää tämä yksi elämä hukkaan ja keskittyä siihen negatiiviseen. Ihan oikeasti ihmettelen, että kuka ihme jaksaa loukkaantua joka asiasta ja suurimman osan ajastaan viettää naama nurinpäin? Eihän siitä kukaan muu kärsi niin paljon kuin sinä itse. Totta kai energia ympärilläsi on silloin negatiivinen ja näet vain negatiivisuutta. Mutta jos alatkin ajatella iloisemmin ja teet ympärillesi positiivisia tekoja, saat niitä varmasti myös takaisin. Mielestäni siinä kohtaa, jos ei tee ikinä muille hyvää tai ajattele muista hyvää, ei edes voi odottaa itselleen mitään hyvää. What goes around comes around.

Ja kyllä, olen miettinyt itse, että miksi minulle on tapahtunut pahoja asioita ja omalla tavallaan näenkin miksi. En tietenkään voi vaikuttaa muihin ihmisiin ja heidän käyttäytymiseen, mutta silti näen oman ajatuksen voimani menneisyyden suhteen. En sano, että jokaisen tulee uskoa vetovoiman lakiin, mutta vannon, että siitä ei ole haittakaan. Jos maailmaan tulee yksikin positiivisempi ihminen lisää, se ei voi olla pahasta. Ja se, että on positiivinen ja odottaa hyvää ei tarkoita, etteikö voisi joskus olla pahalla päällä tai etteikö joskus tapahtuisi pahoja asioita. Joskus pahakin asia voivat oikeasti olla siunas, jonka huomaa vasta jälkikäteen.

Itse uskon, että hyvä ihminen ansaitsee hyvää ja vaikeuksilla on vain oma tärkeä merkitys meidän elämässä. Haluan luoda ympärilleni hyvää ja positiivista ilmapiiriä. Haluan ajatella muista hyvää, koska silloin toivon myös saavani hyvää takaisin. Ajattelen positiivisessa valossa niitä asioita, mitkä haluan elämääni ja varmasti tulen saamaankin ne. Vetovoiman laki perustuu siihen, että kun keskität energiasi jonkun asian saavuttamiseen, automaattisesti alat toimimaan ja tekemään asioita sen asian saavuttamiseksi. Ei siis riitä, että vain toivoo olevansa miljönääri, se todellakin vaatii myös tekoja. Mutta paljon todennäköisemmin saavutat unelmasi jos uskot itseesi, ihan loogista, eikö.

Älä siis keskitä energiaasi negatiiviseen, siihen mihin voisit purkaa pahaa oloasi. Tee vaikka kokeilu. Mene ulos ja etsi tilanne tai asia, josta voit hermostua. Kokeile rohkeasti.

Mutta mitäpä jos huomenna kokeilisitkin elää eri tavalla, etsisit hyvää. Etsisit asioita, joista tulet hyvälle tuulelle. Asioita, mistä saat hyvän mielen. Vie vihdoinkin ne vanhat vaatteet uffin laatikkoon, auta naapurin vanhaa rouvaa. Ja odota, että mikä fiilis sinulle tulee. Onko olo nyt parempi vai huonompi kuin eilen? Hymyile hänelle, joka kaupan kassalla osoittaa mieltään.. ehkä juuri hän todella tarvitsee hymyä tuntemattomalta. Ehkä juuri sinä pelastit hänen päivänsä ja hän tekee seuraavalle ihmisille jonkun hyvän teon. Anna hyvän kiertää.

Negatiivisen kommentin ja huomion puolesta, jätä kiva tai asiallisesti rakentava kommentti, keskustele ja vastaanota. Mikä fiilis jäi? Tuliko negatiivisesta kommentista oikeasti hyvä olo vai ei? Entäs kivasta kommentista?

Kuten olen useasti todennut, elämä on asennekysymys. Ja sinulla on täysi valta valita, että minkälaisena maailman näet ja minkälaisen todellisuuden itsellesi luot. Voit joka päivä nähdä negatiivisuutta ja potea huonossa olossasi tai voit nähdä maailman ovena erilaisille mahdollisuuksille. Usko, että saat sen unelmaduunisi, usko, että maailmalla on tarjota sinulle hyvää. Toimi niin, että olet arvokas ihminen ja varmasti saat asioita joista haaveilet. On kuitenkin oma päätöksesi, että keskitätkö energiasi siihen, että tulet saavuttamaan kaiken vai että et tule saavuttamaan mitään. Muista, sinä päätät.

Ihanaa päivää juuri sinulle <3

Miten erityisherkkyys näkyy minussa?

Olen kirjoittanut erityisherkkyydestä ihan tietoisesti ihan vain sivulauseissa. Tiedän, että osalla ihmisistä tulee inhoreaktio koko sanaa kohtaan, tuleehan siitä nyt joka tuutista. Osalle se tuntuu vain siltä, että ihmiset ovat löytäneet tavan tehdä itsestään jotenkin erikoisia, ”uniikkeja lumihiutaleita”, if I may. Mutta minulle se ei ole sitä, minulle se on vain avain itseymmärrykseen. Ja jos ei ole (introvertti) erityisherkkä, ei välttämättä osaa samaistua maailmaani.

Olen aina kokenut olevani jotenkin ”erilainen”. Jo pienestä pitäen olen elänyt omassa haavemaailmassani ja hyvin paljon tunteiden kautta. Itselläni tunteet ja järki toki elävät sulassa sopusoinnussa, mutta annan tunteiden ottaa vallan. En siis tee päätöksiä loogisesti, vaan tunteiden kautta. Se on sekä hyvä, että huono asia.

Erityisherkkyys on mielestäni sanana varsin huono, siitä tulee mieleen.. noh, erityislaspi.. erityinen ihminen. Ja herkkyys myös sanana luo aina tietynlaisen assosiaation. Esimerkiksi minä itse en ole herkkä loukkaantumaan, ainakaan enää nykyään. Nuorempana olin kovakin loukkaantumaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä erityisherkkyyden kanssa. Minulle herkkyys tarkoittaa sitä, että on niin sanotusti sensorit herkällä. Aistin ihmisten tunnetiloja, haistan hajuja herkästi, olen ääniherkkä. Muun muassa musiikkitunnit olivat minulla aina ihan yhtä helvettiä, koska aina kun joku soitti vaikka rumpuja, silmäni menivät pakonomaisesti kiinni joka rytmillä. Edelleenkin, jos joku vaikka lyö nauloja vasaralla, silmäni eivät pysy kiinni, kun kova ääni iskee. Vatsani on hyvin herkkä eikä kestä esimerkisi tulista, sipulia tai vehnää. Siksi uskon, että empaatikkojen, introverttien ja erityisherkkien tulisi olla erityisen tarkkoja ruokavaliostaan ja etenkin kofeiinin käytössä. On jossain tutkimuksissa osoitettu, että introvertit eivät siedä kahvia yhtä hyvin kuin ekstrovertit, mikä luonnollisesti johtuu hermostollisista eroista. Introvertin kannattaa välttää kahvia etenkin hyvin stressaantuneena.

 

Miten erityisherkkyys näkyy sitten minussa?

Oma erityisherkkyyteni näkyy eritoten oman ajan sekä unen tarpeena. Nukun todella paljon ja tarvitsen paljon unta ollakseni onnellinen ja iloinen ihminen. Unenpuute ja lyhyet yöunet tuntuvat hyvin vahvoina fyysisinä oireina. Vatsa ei toimi, hikoiluttaa, päätä särkee.. tulee oikeastaan aikalailla krapulaa muistuttavat oireet. Jo viiden tunnin yöunet voivat aiheuttaa oireita. Pystyn helposti nukkumaan 12 tuntia. Suurin unentarve tulee jos olen ollut erityisen paljon ihmisten seurassa. Sosiaalinen akkuni loppuu aivan täysin ja muutun melkein toimintakyvyttömäksi. Jos olen koko viikonlopun ollut ihmisten seurassa, saatan hyvin olla seuraavan alkuviikon hiljaa omissa oloissani. Joskus teen ihan ”katoamistemppuja” ja en ole kenellekkään hetkeen tavoitettavissa. Olen tehnyt tätä jo nuoresta lähtien ja se on raastanut ystävyyssuhteitani. Ymmärrän, että ihmiset ottavat sen henkilökohtaisesti, jos en päiviin vastaa viesteihin tai puheluihin. Se on kuitenkin itselleni vain pakonomainen tarve päästä latautumaan, olemaan ihan vain yksin ja prosessoida kaikkea näkemääni, kuulemaani ja kokemaani. Tuo on ehkä eniten se, jota kärsin. Koska ihmiset pitävät minua joko outona tai antisosiaalisena. Ja se vaikeuttaa sitä, että en pysty ns. pitämään montaa ystävyyttä yllä, koska sosiaalinen energiani ei yksinkertaisesti riitä siihen. Jotkut ihmiset näkevät minut yksinäisenä, vaikka itse olen elämänlaatuni valinnut ja aidosti nautin yksinolosta. Toki, pidän ihmisistä ja olen kiinnostunut ihmisistä, mutta siihen on vain omat rajani ja jaksamiseni.

 

Kun menen ihmisten ilmoille, aistini täyttyvät äänistä, valoista ja ihmisten energioista. Ja kyllä, erityisherkkyydessä on paljon vivahteita aspergerista. Mutta se mikä erottaa ainakin minut aspergerin oireyhtymästä on empaattisuus ja sosiaalinen lahjakkuus. Katson ihmisiä silmiin ja toimin työssä, jossa olen hyvin lähellä ihmisiä ja tulkitsen hyvin vahvasti heidän jaksamistaan ja tunnetilojaan. Koen olevani sosiaalisesti lahjakas ja hyvä asiakaspalvelija, vaikka omassa elämässäni en välttämättä mikään sosiaalinen perhonen olekaan. Olen kuitenkin aina hoitanut työni hyvin ja ammattitaidolla. Ja jostain syystä en työelämässä jännitä sosiaalisia tilanteita. Ehkä kuitenkin siinä se onkin, kun antaa niin paljon energiaa työelämään, niin vapaa-ajalla ei jaksa enää olla kovin sosiaalinen ja silloin kaipaa sitä omaa aikaa.

 

”Sosiaalista vuorovaikutusta hankaloittaa myös Asperger-ihmisten pakonomainen taipumus noudattaa rutiineja. Ateria on esimerkiksi aina syötävä tiettyyn aikaan ja tietyiltä lautasilta. Asperger-lapsi voikin saada raivokohtauksen, jos aamiaismurot tarjotaan eri astiasta kuin tavallisesti.” Lähde. 

 

Itse sain lapsena raivokohtauksia, mutta erityisherkkyydessä ne johtuivat ylikuormittumisesta. Lapsena en osannut sanoa, että nyt en jaksa, nyt on liikaa informaatiota ja se kärjistyi raivokohtauksiksi. En vielä teininäkään osannut pelata voimavarojeni mukaan ja se johti lievään masennukseen. Totta kai, jos ei lepää ja hermosto huutaa jatkuvasti hoosiassaa, ihminen väsähtää. Ja kun ihminen väsähtää, ihminen tulee surulliseksi ja apaattiseksi. Uskon myös sen olleen suurin syy lihomiseeni. Uskon, että introvertit ja etenkin empaatikot saattavat lihoa herkemmin. Syy löytyy hermostosta, jaksamisesta ja tunnesyömisestä.

Mutta kun oppii rajan, jossa ylikuormittuminen on lähellä, osaa välttää ylilyönnit. Edelleenkin muutun hirviöksi, jos en pääse palautumaan. Se on varmasti piirre, mikä on meistä jokaisella, mutta kaikilla vain eri mittakaavassa. Itse koen, että sosiaalinen patterini on jokseenkin hyvin pieni. Se on asia, mistä olen kärsinyt koko ikäni. Vaikka nautin yksinolosta ja oman pään sisällä haaveilusta, olisi silti ihanaa, jos olisi kasapäin ystäviä ja jaksaisi olla päivästä toiseen töiden ohella supersosiaalinen. Olisi ihanaa jos tykkäisi olla huomion keskipiste ja esiintyä rennosti, olisi ihanaa jos en jännittäisi uusia sosiaalisia tilanteita, olisi ihanaa jos kaikkea ei jälkeenpäin ylianalysoisi. Olisihan se hieno, mutta se ei olisi minä. Minä olen tällainen paljon unta ja omaa aikaa tarvitseva haaveilija. Se, että olen introvertti tulee vielä pitkään tietyllä tavalla aiheuttamaan minulle ongelmia, mutta samalla se on minun vahvuuteni. Se, että aistin ja tulkitsen muiden tunnetiloja, on samalla rikkaus ja kirous. Kun imee kaikkien muiden tunnetilat itseensä, on päivän päätteeksi aivan lopussa. Kun aistii kaiken, aivot tarvitsevat paljon aikaa prosessoidakseen kaiken aistitulvan. Olisi hienoa edes kokeilla minkälaista olisi olla sellainen super-ekstrovertti, joka vaan on ihmisten seurassa, eikä turhia mieti tai ylianalysoi tai koe tarvetta prosessoida kaikkea päivän päätteeksi, se olisi varmaan vapauttavaa. Mutta kuten jo totesin, silloin en olisi minä.

 

Miten erityisherkkyys näkyy sinussa? Ja oletko erityisherkkä introvertti vai ekstrovertti?