Addiktoituva persoona?

Olen vuosia pyöritellyt ajatuksia addiktioista. Monella on edes jonkinlaisia tai jonkinasteisia addiktioita, hyviä ja huonoja. Itse olen helposti addiktoituva persoona. Onneksi olen saanut hyvän kasvatuksen ja moraalikäsityksen kotoa sekä aina liikkunut suurinpiirtein hyvissä piireissä, että addiktioni eivät ole kohdistuneet liikaa huonoihin asioihin. Itselläni addiktioina on ollut pääasiassa ruoka. Myös nuorena oli hetki, jolloin alkoholinkäyttöni oli suhteellisen kohtuutonta. Tupakkaa poltin säännöllisen epäsäännööllisesti noin kymmenen vuotta. Sittemmin olen vaihtanut addiktioni parempiin, kuten liikunta ja työ. Pyrin kuitenkin välttämään, että mistään tulisi pakkopullaa tai suorittamista. Addiktio voi olla hyväkin asia, jotain sellasta, mistä saat hyvää oloa ja kehityt ihmisenä. Minulle kuntosali on tällä hetkellä aivan ehdoton henkireikä. Ja rakastan sitä, että olen saanut oman juttuni ns. takaisin. Tämä on minun juttuni, vain minun. Kukaan ei neuvo, vähättele tai ohjeista. Olen toki miettinyt valmentajan ottamista, mutta mietin ensin tarkoin, että minkälaisen. Hyväkin valmentaja voi olla huono, jos henkilökemiat eivät kohtaa. Itselläni on aina ollut miesvalmentaja ja jatkossakin haluan miesvalmentajan. Olen itse saanut paljon inspiraatiota omaan valmennustyyliini juuri heiltä. Toki, pistän twistiin oman empaattisuuteni. Koen, että naisvalmentaja ei voi olla nais-asiakkaalle liian suorasanainen. Itse kestin vaikka ja mitä omilta valmeltajiltani. Välillä harmittaa, että en voi olla yhtä suorasanainen kuin mies, koska joskus tilanne vain vaatisi sitä, mutta olen huomannut sen aiheuttavan turhaa kismaa.

Treenaan salilla tällä hetkellä viisi kertaa viikossa. Olen aina rakastanut isoja massaliikkeitä ja niitä suosin nytkin. Viimeksi pari vuotta sitten olen ollut näin rakastunut treenaamiseen. Oman elämän stressi ja tilanteen ovat syöneet liikunnaniloa, mutta nyt olen saanut intohimoni takaisin.

Työ on toinen addiktioni. Haluan kehittyä ja haluan tehdä töitä itselleni. Olen valmis uhraamaan tunteja siihen, että saan itse päättää asioista. Työ on toki myös kärsinyt siinä missä treenikin, mutta olen siihen saamassa takaisin samanlaista intohimoa. Olen energiavarojeni kanssa käynyt pohjalla, mutta nousemassa takaisin ylös. Toki vielä seuraavat puoli vuotta myös koulu vie aikaani ja energiaani, mutta teen opinnäytetyön omaan yritykseeni. Haluan parantaa verkkovalmennuksiani ja työni koskee niiden tuotteistamista. On ihanaa, että opinnäytetyöhön käytetty aika menee oikeasti hyötykäyttöön. Yksityisyrittäjänä aika, jonka käytän yritykseni kehittämiseen ja markkinointiin ei suoanaisesti tuo minulle rahaa. Tai, että niiltä tunneilta en saa palkkaa. Siksi on hienoa saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Onko addiktio aina huono asia?

Mielestäni ei niin kauan kuin se tuo sinulle enemmän iloa kuin surua. Väitän, että suurimmalle osalle erittäin menestyneistä ihmisistä heidän kiinnostuksen kohteensa on heille addiktio, oli sitten kyseessä huippu-urheilija tai vaikkapa yrittäjä. Uskon itse, että jos oikeasti haluaa menestyä ja kehittyä jossain asiassa, sen pitää jollain tapaa olla tietynlainen pakkomielle. Elät ja hengität sitä asiaa, mihin uskot. Kun minä innostuin tästä fitneksestä ja muusta, muistan, että silloin minulla meni kaikki todella yli. Mutta sieltä on tultu takaisinpäin ja löydetty tasapaino. Mutta jos olisin jatkanut hommaa yhtä intensiivisesti, olisin varmasti kisannut ja päässyt fysiikassani myös pidemmälle. Kaikki on siis kyse omista tavoitteista ja siitä, että kuinka paljon on valmis pistämään asiaan aikaa ja energiaa. Itse olen siis hyvin omistautuva ihminen asioille, jotka koen intohimokseni. Siksi minun on välillä hyvin vaikea käsittää jos joku ei sitoudu asioihin, joihin on luvannut sitoutuvansa. On välillä vaikea ymmärtää, että kaikilla ei ole samaa intohimoa, paloa ja pakkomiellettä kehittyä. Kuulostaa ehkä ankaralta ja itsekkäältä, mutta niin se vain  on. Uskon vakaasti, että jos haluaa kehittyä, sitä myös kehittyy. Kaikki on kiinni siitä, kuinka paljon on oikeasti valmis tekemään töitä asioiden eteen. Jos elät ja hengität jotain asiaa, kehityt siinä varmasti. Mutta jos et ole valmis pistämään tikkua ristiin, on turha odottaa tuloksia ja muutosta.

Uskon, että addiktioista pääsee eroon ns. päälleliimaamalla päälle toisen, vahvemman addiktion. En välttämättä usko, että additoituva ihminen pääsee koskaan täysin eroon taipumuksestaan addiktoitua, ellei sitten todella saa avattua tunnelukkojansa. On siis vain oltava erityisen tarkka siitä, että mihin asioihin addiktoituu. Itselleni se oli ruoka, niin kauan kun tajusin, että se ei tuo minulle sitä mitä haluan. Nyt en enää millään vaihtaisi addiktiotani ruokaan. Olen aivan liian fokusoitunut muihin tavoitteisiin. Kaikki on kiinni sisäisestä palostasi, sitä mitä oikeasti haluat. Se, on se, joka sinua motivoi. Minulta aina kysytään, että mistä löytää motivaatio ja se löytyy nimenomaan asioista, jotka oikeasti haluat itsellesi. Motivaatio ei tule ulkoapäin, ei valmentajalta, ei keneltäkään muulta. Se tulee sinusta itsestäni, siitä mitkä sinä oikeasti koet niin tärkeäksi, että olet valmis tekemään töitä niiden asioiden eteen. Ei riitä, että haluat vain jotain asiaa, vaan sinun täytyy olla myös valmis tekemään töitä. Tavoite ilman töitä on vain unelma. Jokainen osaa unelmoida, mutta harva on valmis tekemään tarvittavan työ. Se, mitä oikeasti haluat, näkyy tekemisessäsi. Ei riitä, että haluat laihtua jos tekemisesi rajoittuu sohvan ja jääkaapin välille. Tai, jos teet mieluummin töitä kuin menet salille. Kaikki se kyse asioiden priorisoimisesta. Ja ihminen laittaa ykkössijalle sen asian, josta hän saa eniten irti.

Monikaan ihmisistä ei pidä työnteosta, mutta siitä saatu palkka riittää motivoimaan heräämään joka maanantai kuudelta. Tekisitkö saman ilman palkkaa? Mieti siis muissakin asioissa, että mikä sinua siinä oikeasti motivoi, se saa sinut menemään mukavuusalueen ulkopuolelle.

Avain menestymiseen onkin siinä, että sinun pitää keskittyä enemmän itse tekemiseen kuin vain asiasta haaveilemiseen.

Mitä sinä olet mieltä, onko olemassa hyviä addiktioita? Ovatko huippu-urheilijat mielestäni addiktoituneita lajiinsa? Oletko helposti addiktoituva persoona? 

Tässä aikaisempi kirjoitukseni addiktiosta, klik. 

Mistä motivaatio laihtumiseen?

*Sisältää mainoslinkkejä

Ehkä yleisin kysymys, joka minulle on esitetty koskien laihtumista on, että mistä löysin motivaation laihtumiseen. Kysymys on sinällään hankala, koska se on hyvin henkilökohtainen ja tapauskohtainen. Se, mikä motivoi toista, ei motivoi toista. Jokaisen tulee löytää se oma juurisyy. Itseäni kuitenkin motivoi yksinkertaisesti halu muuttua. Olin mennyt ääripisteeseen.. sellaiseen tilaan, että en enää millään tavoin viihtynyt itsessäni tai elämässäni. Olin väsynyt, inhosin itseäni ja elämästäni puuttui suunta. Ja yksi päivä vain päätin, päätin, että en halua enää elää niin.

Huomaan, että olen jo hyvin nuoresta ollut hyvin yrittäjähenkinen ihminen. Jos päätän jotain, myös teen sen. Ongelma nuorempana oli, että en kokenut, että olen missään hyvä ja en pysty samoihin asioihin kuin muut. Vaikka todellisuudessa en vain ollut tajunnut tai löytänyt omia vahvuuksiani ja heikkouksiani. Olin joka viikonloppu ulkona ja baareissa, enkä tajunnut, että se söi energiaani aivan älyttömän paljon. Kuvittelin vain olevani jotenkin erityisen laiska. Vaikka todellisuudessa, tarvitsen vain enemmän latautumista kuin monet muut. Tarvitsen omaa aikaa ja paljon unta, jotta voin olla paras mahdollinen itseni ja minulla riittää energiaa itselleni tärkeisiin juttuihin ja mielenkiinnon kohteisiin. Ja se ei ole valuvika, se on vain osa minua ja persoonallisuuttani. Yritin nuorena olla liikaa muiden kaltainen ja se kostautui. Siksi laihtumisen yhteydessä tehty itsetutkiskelu oli ehdottomasti laihtumisen kannalta yksi paras asia. Mitä enemmän opin tuntemaan itseäni, sitä enemmän löysin myös vahvuuksiani ja osasin pelata niiden mukaan. Opin, mikä liikuntamuoto sopi parhaiten itselleni ja miten minun kannattaa syödä, jotta pysyn virkeänä. Huomasin terveellisten elämäntapojen muuttavan vireystasoani ja yleisesti asennettani elämään. Oloni koheni ja tuli suorastaan ajatus siitä, että miten ihmeessä olen ennen edes pystynyt elämään niin huonoilla elintavoilla. Huonot elintavat todellakin voivat aiheuttaa masennusta ja huonoa itsetuntoa. On äärimmäisen tärkeää löytää itselleen parhaat ja sopivimmat terveelliset elämäntavat. Me emme kaikki ole samasta puusta veistettyjä.

Kynähameita *täältä

Minua motivoi totta kai ulkoiset seikat, olinhan nuori, 19-vuotias tyttö. Tai enemmänkin se, että olisin eden ”tavallinen”. Olin lihonut siihen pisteeseen, että oli ihan arkipäivää, että ihmiset huutelivat kadulla ilkeyksiä. Etenkin yöelämässä sai kuulla ihan kamalia asioita. Herkkänä tyttönä menin todella paljon kuoreeni, tulin vihaiseksi ja erakoiduin. En kuitenkaan tehnyt muutosta muiden takia, vaan itseni. Minulla oli aina se ajatus, että en halua elää koko elämääni näin. Jo nyt olen hukannut liian monta vuotta siihen, että olen vain vihannut itseäni. Ja kun tämä on asia, mihin pystyn itse vaikuttamaan. Minä itse pystyn muuttamaan itseni. Kukaan muu ei sitä puolestani tee. Minulla on valta muuttaa tästä päivästä lähtien elämäni ja se, että miten suhtaudun itseeni. En yksinkertaisesti enää halunnut elää niin. Ja siitä lähti päättäväisyys. Siitä lähti asenne. Siitä lähti palo, motivaatio, tekeminen, tutkiminen. Tutkin laihtumiseen liittyviä asioita, opiskelin asioita, tein virheitä, tein onnistumisia. Ja mikä on se, mikä tuo itseluottamusta? Onnistumiset. Ja mistä saat onnistumisia? Siitä, että teet jotain mitä et ole vielä ennen tehnyt. Kokeilet ja otat riskin, menet epämukavuusalueelle ja yrität.

Ja niin, niin minä muutuin, koska päätin. Päätin, että ansaitsen parempaa.

Somet: insta pauliina_olivia / snap pauliina.kranta