Laihtuminen on ennen kaikkea psyykkistä

Jos jotain haluan omalla urallani viedä eteenpäin, on se fakta, että laihtuminen on ennen kaikkea psyykkistä. Totta kai suurin asia, mitä painon putoamisen eteen voi tehdä, on liikunta ja oikeanlainen ravinto.

Mutta miksi niiden toteuttaminen käytännössä on usein haastavaa?

Koska mielemme on suurin rajoitteemme. Tunnelukot, kärsimättömyys, motivaation puute ja itsekuri. Kaikki ovat laihtumisen ja elämäntapojen muuttamisen kannalta suuria elementtejä. Ilman kirkasta tavoitetta ja paloa, muutosta ei synny.

Kun ihminen on mielentilassa, missä voittaminen on ainoa vaihtoehto, hän menee vaikka läpi harmaan kiven. Ja tarkotukseni ei missään nimessä ole kritisoida tai syyllistää, päinvastoin. Vapauttaa ihmiset siitä syyllisyyden tunteesta, että he eivät muka vain onnistu.

Onnistut varmasti, mutta haluatko onnistua?

Kuvat: Ida Alanen Photography

Esimerkiksi jos elämäntilanteesi on haastava, on mahdotonta vaatia, että yhtäkkiä tekisit uusien elämäntapojen muuttamisesta elämäsi ykkösprioriteetin. Toki, aina tulee varmistua, että syyt ovat aitoja, etkä mene tekosyiden taakse. Mutta elämäntapojen muuttaminen vaatii paljon, se vaatii aikaa ja uhrauksia, uusia ajattelutapoja. Jos ajatuksissasi ovat muut asiat, jotka kipuavat huomaamattasi priorilistasi kärkeen, muutos on haastavaa. Ja teot puhuvat aina enemmän kuin sanat.

Ihminen voi haluta muutosta, todella paljon. Mutta vasta teot näyttävän sen oikean motivaation. Minäkin voisin haluta olla lääkäri, mutta inspiraationi ei ikinä riittäisi opiskeluun. Näin vain esimerkkinä.

Haluankin, että ihmiset olisivat itselleen armollisempia. Jos takana on epäonnistuneita laihdutusyrityksiä, vedä happea ja mieti, miksi haluat muutosta. Mikä vie sinua oikeasti eteenpäin? Vai onko nykyinen elämäntyylisi kuitenkin liian hyvää, että olisit siitä valmis luopumaan. Onko vaiva, jonka muutos vaatisi, oikeasti sen arvoista? Ainakaan tällä hetkellä.

Kun kirjoitin opparia, opettaja koko ajan haki vastausta kysymykseen; mitä haet työllä, mikä on työn tavoite? Ja vasta kun olin selkeyttänyt itselleni vastauksen kysymykseen, sain työtä eteenpäin. Kun selvitin itselleni, mikä on työn tarkoitus, tavoite oli kirkkaana mielessäni.

Miksi ylipäätään teemme yhtään mitään, etenkään epämukavaa? Miksi kun olin 19-vuotias, heräsin yöllä 3.30, starttasin jääkylmän autoni ja menin siivoamaan paskarantuja vessanpöntöistä? Koska sain siitä rahaa.

Tekisinkö sitä enää? En ellei olisi aivan pakko. Nyt kun olen keksinyt muita tapoja tienata, teen muita töitä. Mutta tähänkin työhön minulla on syy. Se ei enää ole vain palkka. Jos syy olisi vain palkka, tekisin taatusti muuta työtä. Miksi hain kouluun ja luin pääsykokeisiin? Miksi olen tehnyt yhtään mitään saavuttamisen arvoista elämässäni? Koska jokaiseen asiaan on aina ollut suuri syy. Joko pakosta tai tahdon palosta.

Älä siis soimaa itseäsi, jos olet uunituore äiti tai jos sinulla on jokin vamma, joka estää sinua liikkumasta. Sinulla on ensin tärkeämpiä tavoitteita; kasvattaa ja imettää lasta, saada itsesi terveeksi.. Sitten vasta tulevat muut syyt. Sitten vasta tulevat ulkonäölliset syyt. Toki, mitä tulee esim. vammoihin, terveydelliset syyt voivat olla myös motivaationa pudottaa painoa. Koska silloin syy on tullut kristallin kirkkaaksi. ”Pudotan painoa, jotta saan itseni terveeksi”.

Muista kuitenkin, että muutoksen voi tehdä jo aikaisemminkin kuin vasta pakon edessä. Sinun täytyy vain istua alas, katsoa itseäsi rehellisesti ja miettiä; miksi haluan tätä niin paljon kuin haluan ja mitä olen valmis tekemään tämän eteen?

Korostan luonnollisesti muutoksia, etenkin terveydellisistä syistä. Ja sitä, että et voi tietää kuinka mahtavaa elämäsi voisi olla muutoksen jälkeen tai jopa sen aikana. Mutta joskus nykyinen elämäntilanne vetää puoleensa kuin magneetti. Miksi? Koska et ole asettanut magneettia tavoitteidesi puolelle.

On hyvin suuri ero, menetkö pois huonosta vai kohti hyvää. Laihtuminen on siis ennen kaikkea psyykkistä.

 

Addiktoituva persoona?

Olen vuosia pyöritellyt ajatuksia addiktioista. Monella on edes jonkinlaisia tai jonkinasteisia addiktioita, hyviä ja huonoja. Itse olen helposti addiktoituva persoona. Onneksi olen saanut hyvän kasvatuksen ja moraalikäsityksen kotoa sekä aina liikkunut suurinpiirtein hyvissä piireissä, että addiktioni eivät ole kohdistuneet liikaa huonoihin asioihin. Itselläni addiktioina on ollut pääasiassa ruoka. Myös nuorena oli hetki, jolloin alkoholinkäyttöni oli suhteellisen kohtuutonta. Tupakkaa poltin säännöllisen epäsäännööllisesti noin kymmenen vuotta. Sittemmin olen vaihtanut addiktioni parempiin, kuten liikunta ja työ. Pyrin kuitenkin välttämään, että mistään tulisi pakkopullaa tai suorittamista. Addiktio voi olla hyväkin asia, jotain sellasta, mistä saat hyvää oloa ja kehityt ihmisenä. Minulle kuntosali on tällä hetkellä aivan ehdoton henkireikä. Ja rakastan sitä, että olen saanut oman juttuni ns. takaisin. Tämä on minun juttuni, vain minun. Kukaan ei neuvo, vähättele tai ohjeista. Olen toki miettinyt valmentajan ottamista, mutta mietin ensin tarkoin, että minkälaisen. Hyväkin valmentaja voi olla huono, jos henkilökemiat eivät kohtaa. Itselläni on aina ollut miesvalmentaja ja jatkossakin haluan miesvalmentajan. Olen itse saanut paljon inspiraatiota omaan valmennustyyliini juuri heiltä. Toki, pistän twistiin oman empaattisuuteni. Koen, että naisvalmentaja ei voi olla nais-asiakkaalle liian suorasanainen. Itse kestin vaikka ja mitä omilta valmeltajiltani. Välillä harmittaa, että en voi olla yhtä suorasanainen kuin mies, koska joskus tilanne vain vaatisi sitä, mutta olen huomannut sen aiheuttavan turhaa kismaa.

Treenaan salilla tällä hetkellä viisi kertaa viikossa. Olen aina rakastanut isoja massaliikkeitä ja niitä suosin nytkin. Viimeksi pari vuotta sitten olen ollut näin rakastunut treenaamiseen. Oman elämän stressi ja tilanteen ovat syöneet liikunnaniloa, mutta nyt olen saanut intohimoni takaisin.

Työ on toinen addiktioni. Haluan kehittyä ja haluan tehdä töitä itselleni. Olen valmis uhraamaan tunteja siihen, että saan itse päättää asioista. Työ on toki myös kärsinyt siinä missä treenikin, mutta olen siihen saamassa takaisin samanlaista intohimoa. Olen energiavarojeni kanssa käynyt pohjalla, mutta nousemassa takaisin ylös. Toki vielä seuraavat puoli vuotta myös koulu vie aikaani ja energiaani, mutta teen opinnäytetyön omaan yritykseeni. Haluan parantaa verkkovalmennuksiani ja työni koskee niiden tuotteistamista. On ihanaa, että opinnäytetyöhön käytetty aika menee oikeasti hyötykäyttöön. Yksityisyrittäjänä aika, jonka käytän yritykseni kehittämiseen ja markkinointiin ei suoanaisesti tuo minulle rahaa. Tai, että niiltä tunneilta en saa palkkaa. Siksi on hienoa saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Onko addiktio aina huono asia?

Mielestäni ei niin kauan kuin se tuo sinulle enemmän iloa kuin surua. Väitän, että suurimmalle osalle erittäin menestyneistä ihmisistä heidän kiinnostuksen kohteensa on heille addiktio, oli sitten kyseessä huippu-urheilija tai vaikkapa yrittäjä. Uskon itse, että jos oikeasti haluaa menestyä ja kehittyä jossain asiassa, sen pitää jollain tapaa olla tietynlainen pakkomielle. Elät ja hengität sitä asiaa, mihin uskot. Kun minä innostuin tästä fitneksestä ja muusta, muistan, että silloin minulla meni kaikki todella yli. Mutta sieltä on tultu takaisinpäin ja löydetty tasapaino. Mutta jos olisin jatkanut hommaa yhtä intensiivisesti, olisin varmasti kisannut ja päässyt fysiikassani myös pidemmälle. Kaikki on siis kyse omista tavoitteista ja siitä, että kuinka paljon on valmis pistämään asiaan aikaa ja energiaa. Itse olen siis hyvin omistautuva ihminen asioille, jotka koen intohimokseni. Siksi minun on välillä hyvin vaikea käsittää jos joku ei sitoudu asioihin, joihin on luvannut sitoutuvansa. On välillä vaikea ymmärtää, että kaikilla ei ole samaa intohimoa, paloa ja pakkomiellettä kehittyä. Kuulostaa ehkä ankaralta ja itsekkäältä, mutta niin se vain  on. Uskon vakaasti, että jos haluaa kehittyä, sitä myös kehittyy. Kaikki on kiinni siitä, kuinka paljon on oikeasti valmis tekemään töitä asioiden eteen. Jos elät ja hengität jotain asiaa, kehityt siinä varmasti. Mutta jos et ole valmis pistämään tikkua ristiin, on turha odottaa tuloksia ja muutosta.

Uskon, että addiktioista pääsee eroon ns. päälleliimaamalla päälle toisen, vahvemman addiktion. En välttämättä usko, että additoituva ihminen pääsee koskaan täysin eroon taipumuksestaan addiktoitua, ellei sitten todella saa avattua tunnelukkojansa. On siis vain oltava erityisen tarkka siitä, että mihin asioihin addiktoituu. Itselleni se oli ruoka, niin kauan kun tajusin, että se ei tuo minulle sitä mitä haluan. Nyt en enää millään vaihtaisi addiktiotani ruokaan. Olen aivan liian fokusoitunut muihin tavoitteisiin. Kaikki on kiinni sisäisestä palostasi, sitä mitä oikeasti haluat. Se, on se, joka sinua motivoi. Minulta aina kysytään, että mistä löytää motivaatio ja se löytyy nimenomaan asioista, jotka oikeasti haluat itsellesi. Motivaatio ei tule ulkoapäin, ei valmentajalta, ei keneltäkään muulta. Se tulee sinusta itsestäni, siitä mitkä sinä oikeasti koet niin tärkeäksi, että olet valmis tekemään töitä niiden asioiden eteen. Ei riitä, että haluat vain jotain asiaa, vaan sinun täytyy olla myös valmis tekemään töitä. Tavoite ilman töitä on vain unelma. Jokainen osaa unelmoida, mutta harva on valmis tekemään tarvittavan työ. Se, mitä oikeasti haluat, näkyy tekemisessäsi. Ei riitä, että haluat laihtua jos tekemisesi rajoittuu sohvan ja jääkaapin välille. Tai, jos teet mieluummin töitä kuin menet salille. Kaikki se kyse asioiden priorisoimisesta. Ja ihminen laittaa ykkössijalle sen asian, josta hän saa eniten irti.

Monikaan ihmisistä ei pidä työnteosta, mutta siitä saatu palkka riittää motivoimaan heräämään joka maanantai kuudelta. Tekisitkö saman ilman palkkaa? Mieti siis muissakin asioissa, että mikä sinua siinä oikeasti motivoi, se saa sinut menemään mukavuusalueen ulkopuolelle.

Avain menestymiseen onkin siinä, että sinun pitää keskittyä enemmän itse tekemiseen kuin vain asiasta haaveilemiseen.

Mitä sinä olet mieltä, onko olemassa hyviä addiktioita? Ovatko huippu-urheilijat mielestäni addiktoituneita lajiinsa? Oletko helposti addiktoituva persoona? 

Tässä aikaisempi kirjoitukseni addiktiosta, klik.