65kg vs. 78kg

Heippa ihanat! <3

Kiitos taas niin ihanista kommenteista, vastaan niihin aina kun ehdin, haluan aina vastata ajatuksella takaisin. Oon oikeesti niin kiitollinen siitä että oon saanut niin ihania ihmisiä lukijoikseni. Te ootte niin jumalattoman ihania mulle, en oikeesti ymmärrä, että miten voin saada noin paljon hyvää palautetta, vaikka oonkin tässä vähän laiminlyönyt tätä blogia. KIITOS. <3

Kirjoittelinkin jo instagramiini kuvasta, jonka löysin. Kuva on ensimmäiseltä dieetiltäni, aikalailla sen loppuvaiheista. Olihan silloin tarkoitus vetää kroppa aika tyhjäksi ja siitä aloittaa lihasten kasvattaminen. Mutta kun kuvia katsoo, pakko myöntää, ettei kunto miellytä silmää. Olin dieetin lopulla tosi väsynyt, hyvin antisosiaalinen ja kiinnitin itsessäni huomiota vain virhekohtiin. Näin vaan ne kohdat, josta vielä olisi pitänyt ”laihtua”.

Huom. vaikka kerron painoni, haluan korostaa, että jokainen näyttää erilaistelta eri painoissa. Paino on vain luku ja numero, peili ja kehonkoostumus kertovat paljon enemmän. Tarkoitukseni ei myöskään ole dissata laihuutta, koen sen vain omalla kohdalla minulle epäsopivaksi. Itse koen oloni paljon paremmaksi, jos minulla on vähän ”lihaa luiden ympärillä”. 🙂

Photo 17.4.2016 13.51.14

Dieetin loppumisen jälkeen alkoi paino kertyä nopeasti takaisin, syyt siihen ovat moninaiset. Puolen vuoden massakaudesta olin mm. 3kk kipeänä, jolloin kuntoni romahti täysin. Kun palasin salille, en jaksanut kyykätä edes pelkällä tangolla. Kalorit pidettiin koko tuon ajan turhan korkealla, ja lihasten sijaan kroppaan kertyi rasvaa nopeasti. Paino tasaantui noin 75-78kg ja siellä ollaan siis edelleenkin.

Nyt, muutama vuosi takaperin, monta onnistumista ja pettymystä myöhemmin, olen aikalailla löytänyt hyvän balanssin syömiseeni ja kuntoiluun. Olen nyt itse noin kuukauden päivät tehnyt itselleni ruokavalmennusta. Tai siis, että teen itse omat ruokaohjelmani ja elän niiden mukaan. Koen, että valmentajaa tarvitsen ehkä tällä hetkellä vain salilla ja treeneissä. Sinne tarvitsen vielä jonkun, joka pistää minut treeneissä koville. Mutta ruokavalion suhteen tiedän itse itseni parhaiten ja osaan itse optimoida itselleni parhaimman ruokaohjelman.

Photo 17.4.2016 14.29.43

65kg / 78kg

Olen nyt lisännyt hiilaria suhteellisen reippaasti ruokavalioon, jättänyt turhat pillerit ja omega kolmoset pois ihan suosiolla. Syön ruokaa monipuolisesti, enkä stressaa pikkuasioista. Mun päivä ei kaadu siihen, jos kaurahiutaleita tulee 5g lautaselle liikaa. Syön kanaa, kalaa, punaista lihaa, kasviksia, öljyä, voita, pähkinöitä, leipää, puuroa, riisiä, marjoja, kasviksia.. kaikkea terveellistä ja hyvää. En jaksa enää kieltomentaliteettiä. Ei se ole kamalan terveellistä, jos terveen ihmisen ruokavaliossa on enemmän kieltoja kuin sallittuja ruokia.

Photo 15.4.2016 7.25.56

Hiilaria lisäsin ihan suosiolla, koska ruokavalioon pitää ottaa mukaan myös se salin ulkopuolella tapahtuva elämä. Hinkutin aivan liian pitkään liian pienillä hiilareilla ja ihmettelin kun dieetti ei onnistunut. Kun on korkeakoulussa, rakentaa yksin alusta loppuun kahta eri yritystä, viettää viikonloput koulutuksissa, kirjoittaa blogia ja haluaa nähdä myös kavereitaan, on aika tyhmää yrittää elää turhan pienillä hiilareilla. Ja kun yksittäinen ravinto-aine ei kuitenkaan ihmista lihota. Hiilari on ihan turhaan pelätty. Se on kuitenkin se kokonaisuus, joka ratkaisee.

Tällä hetkellä treeni kulkee, jaksaminen on huipussaan ja en vedä itseäni ihan piippuun vaikka sata rautaa onkin tulessa. Mietinkin, että jos lopettaisin koko dieettaamisen ja keskittyisin siihen, että rauta nousee. Hmm, täytyy fiilistellä asiaa.

Keep you posted honeybuns! <3

Before & after – laihtumiseni kuvina

Iskin nyt oikein kultasuoneen ja löysin kauan kadoksissa olleen ulkoisen kovalevyn täynnä vanhoja kuvia. Reaktioni kuviin oli samalla kauhistunut, että huvittunut. En edes osaa laskea, että montako kertaa nostin käteni kasvojeni eteen kauhusta, samalla kuitenkin naureskellen.

Näitä kuvia katsoessani, täytyy sanoa, että en enää oikeastaan tunnista tuota tyttöä. Ne ajatukset ja tunteet, mitä tuolloin tunsin, palaavat kyllä vahvasti mieleen. Mutta minä en ole tuo tyttö. Sen on pakko olla joku muu.

Lähinnä on sellainen olo, että olen tuon tytön valmentaja tai jotain. Niin hassulta kuin se saattaakin kuulostaa. Minä sain hänet kuntoon, minä autoin häntä. Ja nyt haluan auttaa muita. Jos sain tuollaisen tytön laihtumaan, niin silloin saan varmasti muutkin laihtumaan. Tekisi melkein mieli hankkia personal trainerin pätevyydet ja alkaa treenaamaan ja tsemppaamaan ihmisiä ihan leipätyökseen. Minä jopa siis nyt itse motivoiduin näistä kuvista! En edes muistanut, että olen ollut noin iso.

Okei, eli seuraavaksi tulee heti kaikkien mun ennen -kuvien äiti. Tuossa olen ehdottomasti ollut isoimmillani ja tavallaan tiesin ottavani ennen -kuvia tuolla hetkellä. Minä tiesin, että nyt lähtee.

Ja tuota itseruskettavan määrää…

Okei, tässä ne ovat. Ja kuvat menee jonkinmoisessa kronologisessa järjestyksessä, eli eteneminen näkyy hieman myös näissä. Ihan on kamalaa julkistaa nämä kuvat.. iik.

112

059-1024x768 (2)

034

012

124

009

042

009

105

119

020

007

189

ss

067

 Kukahan tuo kuvien tyttö oikeesti on? En pysty vain tajuamaan, että tuo on minä.

Tulevilla dieeteillä, olen pudottanut 50kg noista ihan ensimmäisistä ylläolevista kuvista. 106 kilosta (noin) 55 kiloon. Plus, että kehonkoostumus on ihan eri kuin ennen.  Eli voisin todeta, että ei ole mitään tekosyitä, miksi kuka tahansa muu ei pystyisi tähän. Jos olet perusterve ihminen, sinulla on kyky laihtua. Ja kun laihtumiseen ei tarvita oikeastaan kuin oikeata ajatusmaailmaa. Kaikki muu tulee sen jälkeen melkein kuin itsestään. Kaikkien ei mihinkään bikinifitnekseen ja 24/7 fitnesshömpötykseen tarvitse alkaa, ei todellakaan. Parempi jos ette, kun meitä alkaa muutenkin olemaan jo liikaa! Tärkeintä on olla terve, liikkua ja syödä oikein.

Ja miltä siis tilanne näytti nyt viime dieetillä.

  033

hiilaritankkaus 1392

IMG_20130823_085732

IMG_20130826_164744

IMG_20130831_153047

IMG_20130831_153241

IMG_20130910_202715

IMG_20130911_122914 IMG_20130912_081826

IMG_20130921_180016

IMG_20131002_101505

IMG_20131024_095326

IMG_20131224_141747

IMG_20131202_094550

IMG_20131207_171829

 Dieetin jälkeen oli massakausi, joten olen noista dieettikuvista bulkannut reilu kymmenen kiloa, mutta nyt se taas dieetataan pois. (Tulevaisuudessa dieeti ja bulkin painoero ei tule heittelemään noin radikaalisti)

 Kunto siis nyt bulkin jälkeen, uudella dieetillä:

IMG_20150227_110724

IMG_20150303_092104

IMG_20150304_194425

IMG_20150218_114103

IMG_20150228_225329

IMG_20150301_151952

2015-01-15_17.43.31

Ihan päällimäisenä tulee mieleen, että katsokaa tuota hymyä. Katsokaa kuinka se levenee, sitä mukaan, kun minä kapenen. Laihduttamisessa ei ole pelkästään kyse ulkonäöstä ja pinnallisuudesta. Ainakin minulle se on enemmänkin henkistä hyvää oloa, minkä kehon hyvinvointi tuo mukanaan. Ja voitte kuvitella kuinka vaikeaa on nähdä itsensä uusin silmin.  On aika vaikeaa ns. hypätä koulukiusatun pullukan olemuksesta tähän mitä nyt olen. Itsetunnon rakentaminen on minulle vielä vuosien työ. Vaikkakin omanrvontunto ja itsetunto ovat jo huomattavasti paremmat kuin ennen, niin kyllä se pullukka silti vielä huhuilee joskus niillä hetkillä, kun usko itseensä pitäisi olla vankkaa. Ja pissi ei nouse päähän. Sen verran hyvin on nuo mun vanhemmat tehneet työnsä, että ylpeiksi eivät lapsiaan kasvattaneet. 🙂

Tää mun muutos ei tapahtunut poppakonsteilla, eikä missään nimessä istumalla vaan sohvalla. Vaan kovalla työllä ja omistautumisella. Oon opetellut syömään oikein, liikkumaan. Jatkanut silloinkin, kun usko on ollut koetuksella. Selvittäny asioita ja menny reippaasti mukavuusalueen ulkopuolelle. Mun elämä on ihan täysin kääntyny päälaelleen siitä, mitä se oli. Tämä on tarkoittanut myös ihmisten vaihtumista. Ne, joihin ystävyys oli pinnallista ja bestiksiä oltiin vaan baaritiskillä, ovat jääneet kauas pois.  Kun elämäntilanne ei ole sama kun heillä, on vaikea enää keksiä yhteistä puhuttavaa saati sitten tekemistä. Myös sellaisia ihmisiä on jäänyt pois,  kenen aidosti luulin olevan osa tukiverkostoani ja olevan aina siinä.  Mutta kun ovi suljetaan, ikkuna aukaistaan. Nyt haluan ympäröidä itseni ihmisillä, ketkä tukevat ja ymmärtävät minua. Ihmisiä, kenelle minun ei pidä jatkuvasti vakuutella sitä, mitä olen ja mihin uskon elämässä. Urheilupiireistä haluaisin tehdä lisää paljon uusia tuttavuuksia ja tottakai muualtakin siis! 🙂

Parhaan ystävän paikka on edelleen auki. Haaveilen aina siitä, että löytäisin täydellisen sielunsiskon. Ihmisen kehen voin luottaa 100%, ihminen kuka on lähellä niin hyvässä kuin pahassa, kuuntelee, auttaa ja ketä saa auttaa.

Onko minusta apua?

 Harmittaa, että kun ihmiset innoissaan kyselevät minulta laihdutusvinkkeja, mutta sitten kun kerron, että mitä tämä homma vaatii, niin se naamataulu venähtääkin ja kiinnostus lopahtaa. Jos haluat muuttua niin hyväksy faktat. En tule enää auttamaan ketään, kuka odottaa laihtuvansa jollain poppakonsteilla. On harmillista yrittää auttaa ihmistä, keneltä puuttuu motivaatio ja palo. Kuulostaa ehkä ilkeältä, mutta kun sellaista ihmistä vaan kun ei voi auttaa. Sellainen ihminen, kuka odottaa, että mulla olisi jotain maagisia taikoja tai poppakonsteja tarjota hänelle, eikä ole oikeasti valmis sitoutumaan tähän ja antamaan kaikkeaan. Koska vaikka sinulla olisi maailman pt, niin ei se pt tule sinua joka kerta repimään sinne treeneihin tai joka hetki vahdi, että mitä sinne suuhusi laitat. Kyse on elämäntapojen muuttamisesta eli pysyvästä muutoksesta, johon sinun on oltava henkisesti valmis.

Mutta jos sussa on paloa ja motivaatiota, kerron vaikka maailman loppuun asti vinkkejä.

Ja minä olen jo oppinu jo näkemään ihmisestä aika nopeasti että onko siitä tähän vai ei. Toki kaikilla on vaikeuksia saada se motivaatio käyntiin, mutta ne ketkä odottavat juurikin sitä nopeaa ratkaisua,  ja metsästävät jatkuvasti ”-9kg viikossa” -tyylisiä dieettejä, niin he tulevat suurella todennäköisyydellä epäonnistumaan.

 Monet meistä ova siinä tilanteessa, että se elämä mitä nyt vietät on ihan liian maistuvaa, että olisit vielä valmis luopumaan siitä. Olet lihonut, mutta et vielä niin paljoa, että olisi tulipalokiire tehdä asialle jotain. Se makoisa elämäntapa ja kroppa ovat vielä jonkinlaisessa diilissä keskenään. Mutta entäs sitten, kun lihot ja lihot vaan. Ruosta alkaa tulla pakollinen paha. Pidät siitä, mutta syömisestä seuraa aina morkkis. Fiksi morkkikseen löytyy seuraavasta ateriasta tai pullasta. Syömistä seuraa morkkis.. morkkikseen syöt. Tämä noidankehä vain jatkuu ja jatkuu. Ehkä jopa kiellät sen faktan, että olet lihonut. Kävit viimeksi vaa’alla monta kuukautta sitten. Käytät vain legginsejä, koska ne eivät kiristä. Löysät paidat kunniaan.

Olet matkalla lihavuuteen. Jos syöt päin persettä ja et liikut, tulet lihomaan. Ennemmin tai  myöhemmin. Ihan sama kuinka ”hyvät geenit” omaisit.

Miten minä lihoin

Itse lihoin suurella alkoholinkulutuksella ja roskaruoalla. Kielsin pitkään asian, että lihoin ja että lihoin vauhdilla. Ja olin siis ikäni ollut muuten lihava, mutta teini-ikäisenä laihdutin 20kg, mutta kilot tulivat huutamalla takaisin ja tuplana. Muutamassa vuodessa lihoin 40kg.

Eräänä iltana olin menossa suihkuun ja satuin katsomaan kylkeäni. Se oli täynnä tummanvioletteja raskausarpia. Myös käyttämäni rintaliivit olivat hiertäneet ihoni vereslihalle ja uppoutuneet syvälle arpikuoppaan, en muka ollut tajunnut, että tarvitsen isomman koon. Yritin keksiä tekosyitä raskausarville, mutta tekosyyni olivat loppuneet. Nyt piti kohdata totuus.

 Menin myös vaa’alle pitkästä aikaa. Sitä tunnetta en halua enää ikinä kokea. Se, kun vaaka näyttää kolminumeroista lukua. Minä, nuori alle 170 senttinen tyttö, minä olen yli sata kiloa. Hyi helvetti.

Oli tehtävä päätös. Onko se ruoka niin hyvää, että sallin elämänlaatuni olevan niin huonoa vai opettelenko syömään oikein ja nauttimaan terveellisestä ruoasta ja nautin samalla elämästä täysillä. Päällimmäisenä oli ajatus, että en oikeasti halua elää elämääni lihavana. Tunsin sääliä itseäni kohtaan. Halusin olla nuori ja nätti. Olin myös erittäin yksinäinen. Olin eristänyt itseni kotiin. Joskus saatoin lähteä illanvietosta kotiin syömään. Julkisilla paikoilla en juurikaan syönyt, koska tunsin tuomitsevat katseet niskassani. Kotona kukaan ei tuominnut minua. Koti oli turvallinen temppeli. Ruoka toi hyvää oloa kun en sitä mistään muualta saanut. Myös alkoholi toi väliaikaista ”onnea”.

Monilla meillä on jokin tapa ”selvitä” elämästä. Oli se ruoka, alkoholi, tai huumeet tai liikunta.  Huumeet ja alkoli nyt ovat selkeästi ne huonoimmat ja epäterveellisimmät tavat. Mutta ruokaa voi myös väärinkäyttää, niinkuin liikuntaakin. Usein syömishäiriöissä näitä kahta käytetään vääränlaisena tekijänä, kun halutaan selvitä jostain  tai kontrolloida omaa elämää paremmin. Itse olin ehdottomasti lohtusyöppö.

Ihmissuhteet

En olisi voinut kuvitellakaan silloin seurustelevani, en juuri koskaan ollut edes itsekseni alasti. Vain suihkussa. Nukuinkin aina melkein samoissa vaatteissa, mitä käytin päivisin. Peitin myös omat silmäni siltä kauheudelta. En oikeastaan silloin edes tajunnut, että kuinka pahassa kunnossa olen. Elin yksin oman pääni sisällä.

Milloin muutos alkoi

Mutta kun kuminauhaa tarpeeksi venyttää, pamahtaa se jossain vaiheessa.

Lukiossa ja ensimmäisien välivuosien aikana keräsin pahimman painoni. Ensimmäinen välivuosi oli elämäni ankeinta aikaa. Olin todella lihava ja ainoa työ mitä sain oli siivoojana. Tämä ei tehnyt ainakaan lisäboostia itsetunnolleni. Tein muutaman tunnin vuoroja aamu neljästä tai aamukuudesta eteenpäin. Menin kotiin, nukuin ja söin. Viikonloput juhlin.

Läheiseni alkoivat huolestumaan minusta. Minulla ei ollut enää paloa elämään, ei tulevaisuudensuunnitelmia. Elin vain päivästä toiseen lipuen. Millään ei oikein ollut enää väliä. vanhempani eivät antaneet minun vain loisia enää kotona. He sanoivat, että nyt sinun on kasvatettava selkäranka ja tehtävä elämälläsi jotain.

Pikkuhiljaa onneksi asiat alkoivat rullamaan; sain koulupaikan, töitä, laihduin. Päätin, että ansaitsen parempaa. Päätin, että alan taas välittämään. Muutama pieni onnistumisen tunne valoi uskoa tulevaisuuteen ja itseeni.

 Nyt sen oon päättänyt, oon arvokas ja haluan elämältä kaiken.

IMG_21174769231487

Yksi mun haave-ammatti on ollut saada tulevaisuudessa työskennellä apua tarvitsevien parissa. Auttaa esim. syömishäiriöistä kärsiviä nuoria. Haluan näyttää, että oikeasti kannattaa uskoo tulevaisuuteen. Vaikka mikä olis, niin aina pääsee ylöspäin!

IMG_244745711043618

Ja niin huonossa valossa, kuin bikinifitneksestä ja muusta muotikuntoilusta nyt puhutaankin, niin mun kohdalla se oli pelastava elementti.  En hakeutunut tän pariin, koska se on muotia, vaan koska halusin päästä kuntoon ja urheilu vaan vei totaalisesti mennessään. Se on mulle terapiaa.

Oikein tehtynä, eikä minään puolen vuoden superdieettinä, tää homma oikeasti toimii. En tähtää lavalle puolen vuoden dieettaamisen jälkeen. En edes vielä tiedä, että lähdenkö ollenkaan kisaamaan. Haluan tehdä tämän niin kuin se kuluukin tehdä. Rauhassa ja vuosien taustatyöllä. Nyt kun sain kuntoni ja elämäni takaisin, en halua pilata sitä yhden lavapäivän takia. Tehdään asiat oikein, niin tämä fitnesskupla ei räjähdä käsiin.

Mutta olisihan se ihan pirun hieno juttu kiskaista itsensä yli satakiloisesta lavakuntoon. Olisipahan jotain, millä sitten vanhainkodissa ylpeillä. 😀

Olenko katkera lihavuudestani tai häpeänkö sitä?

En häpeä sitä, että olin lihava. Olen niitä, jotka uskovat, että kaikella on tarkoituksensa. Koen lihavuuteni enemmänkin opettavaisena elämänkokemuksena. Kuka tietää olisinko ilman sitä ja rankkaa laihdutusurakkaa innostunut liikunnasta näin paljon. Ja sitä kautta löytänyt tätä omaa elämänpolkuani. Ja kukaan ei pysty tekemään tuollaista ja ei jäädä koukkuun onnistumisen tunteeseen. Kun on täysin itse saavuttanut jotain tuollaista, niin sitä tajuaa, että sitä on vain itse oman itsensä pahin este. Jos pystyin tuohon, niin pystynkö johonkin muuhunkin mahtavaan. itsevarmuus kasvaa, positiiviset kokemukset lisääntyvät ja koko elämä muuttuu tavallaan vain pelkästään sen oman ajatusmaailman muuttumisen takia. Negatiivisesta epäonnistuja -astenteesta positiiviseen Yes I can -astenteeseen. Sekin myös muuttuu, että ei lannistu vastoinkäymisistä, vaan osaa ottaa ne lisähaasteina ja opettavaisina kokemuksina. Entinen minä lannistui heti enimmäisestä pienestäkin vastoinkäymisestä ja otti sen hyvin henkilökohtaisesti. Olen edelleenkin herkkä ihminen, mutta tajuan, että milloin ei kuitenkaan kannata yhden tai muutaman vastoinkäymisen takia lyödä hanskoja täysin tiskiin. Tiedän, milloin kannattaa taistella. Kova työ palkitaan aina.

Only god knows where the story ends for me. But I know where the story begins.

Kysykää ja kommentoikaa! Mitä ajatuksia tämä muutos teissä herätti? Mistä haluaisitte, että teen postauksen?  Vastailen sitten parhaani mukaan. 🙂

(Kuvien luvaton käyttö kielletty.)