Epäonnistu eteenpäin

Kaikki me olemme joskus mokanneet tai epäonnistuneet jossain. Ja se, miltä se tuntuu ja mitä ajatuksia se meissä herättää, on usein häpeää ja ehkä jopa pelkoa yrittää asiaa uudestaan. Asiaan pitäisi kuitenkin suhtautua eri tavalla. Epäonnistuminen ei ole moka, se on paikka oppia.

Epäonnistuminen on myös paikka olla rehellinen itselleen. Nyt en onnistunut, miksi? Mitä taitoja minun täytyy vielä kehittää, että pääsen ehkä seuraavalla kerralla lähemmäksi tavoitetta. Miksi pelkään yrittää uudestaan? Onko tämä minun juttuni vai pitäisikö kokeilla jotain muuta.

Onko oikeasti oikea ratkaisu lopettaa yrittäminen vai kenties kokeilla muita keinoja?

Jos aina tekee asiat samalla tavalla ja odottaa kuitenkin eri lopputulosta, sitä voi kutsua jopa hulluudeksi. Optimistinen ja sinnikäs ihminen kokeilee erilaisia keinoja kunnes vihdoin saa haluamansa.

Kumman luulet olevan enemmän oikeassa kun ennakoidaan riskejä, optimistin vai pessimistin?

No, pessimisti tietenkin. Mutta, optimisti todennäköisemmin yrittää ja tekee, mahdollisesti epäonnistuu ja yrittää uudelleen. Optimisti toipuu epäonnistumisista paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin pessimisti. Pessimisti ei pety -ajattelutapa saattaa jopa lamaannuttaa ja kun se ensimmäinen epäonnistuminen tulee, lyö hän hanskat tiskiin, ”koska niin tiesi ja arvasi tämän”.

Yksi tärkeä aspekti on myös muistaa, että itseään ei saa ottaa liian vakavasti. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja kaikki joskus epäonnistuvat. Me emme kukaan ole maailman napa, muuta kuin ehkä itse itsellemme. Kukaan muu ei meidän epäonnistumisiamme ota yhtä raskaasti ja vakavasti kuin me itse. Sen voi miettiä sen kautta, että miten lohduttaisit ystävääsi, joka olisi epäonnistunut vaikka työhaastattelussa? Entä miten samassa tilanteessa puhuisit itsellesi?

Mutta tiedättekö mitä, epäonnistuminen kuuluu elämään.

On vain ehkä hyvin tyypillistä suomalaista kulttuuria, että epäonnistumista ei puhuta. Yrittäjät eivät kerro kaikista niistä unettomista öistä ja epäonnistuneista kokeiluista. Vain huippuhetket ja onnistumiset jaetaan. Laihduttajat kertovat vain sen huippuhetket, eivät sitä kuinka pudotettujen kilojen eteen on itketty ja tuskasteltu, epäonnistuttu ja yritetty uudelleen. Itse ensimmäisen 20 kilon jälkeen painoni pysähtyi kahdeksi vuodeksi. Epäonnistuin viimeisten kilojen pudottamisessa kaksi vuotta, kunnes löysin oikean tavan. Where there is a will there is a way.

Epäonnistumiseen on kaksi suhtautumistapaa, eteenpäin ja taaksepäin.

Mitä on eteenpäin epäonnistuminen?

Se on sitä, että ihminen kokee asian oppimisen hetkenä. Hetkenä kasvaa. Hän on ylpeä, että edes yritti ja keksii uusia keinoja kokeilla asiaa uudestaan. Hän ei häpeä epäonnistumistaan, vaan tietää sen kuuluvan kaavaan. Hän tietää, että epäonnistuminen opettaa hänelle paljon enemmän kuin pelkät onnistumiset.

Miettikää pientä lasta, joka opettelee kävelemään. Luovuttaako lapsi jos ei heti opi miten kävellä? Täysin uusi asia, mitä hän ei ole vielä kokeillut. Ehei, lapsi kaatuu takapuolelleen kerta toisensa jälkeen ja aina uudelleen ja uudelleen nousee ylös ja kokeilee uudestaan kunnes onnistuu. Aikuisena ihminen ei edes mieti kävelemistä, koska se tulee jo itsestään, selkärangasta. Mutta joskus olemme senkin joutuneet opettelemaan ja siinä aluksi useasti epäonnistuneet.

Mitä on epäonnistuminen taaksepäin?

Ihminen lamaantuu, häpeä syö häntä ja hän vannoo, ettei enää yritä. Asiasta tulee mörkö, jota ei enää uskalleta kohdata. Ihminen voi jopa katkeroitua, suhtautuminen on hyvin kyynistä ja pessimististä. Pahimmassa tapauksessa ollaan vihaisia niille, jotka asiassa onnistuivat (mutta monennenko yrityksen jälkeen?). Tilanteessa ei nähdä mitään hyvää, ei ainakaan tilaisuutta oppimiselle. Ihminen käpertyy itseensä ja ottaa epäonnistumisen omaan persoonansa. ”Epäonnistuin, koska olen luuseri”.

Ja kun epäonnistumista ei saisi ottaa liian henkilökohtaisesti. Epäonnistuminen ei johdu siitä, että sinä olisit epäonnistuja tai luuseri. Epäonnistuminen liittyy kokeiluun, yrittämiseen ja tekemiseen. Epäonnistuit, koska teit ehkä jotain väärin. Et, koska sinussa on fundamentalistisesti jotain vikaa.

Missä sinä olet epäonnistunut? Miten suhtauduit asiaan? Oletko yrittänyt uudestaan onnistua samassa asiassa? Mitä teit toisin?

Epäonnistuminen ei ole merkki heikkoudesta, se on merkki siitä, että yritit ja kokeilit. Ja enemmän ainakin itse nostan hattua heille, jotka epäonnistumisista huolimatta jaksavat kerta toisensa jälkeen nousta jälleen ylös ja yrittää uudelleen ja uudelleen. He, ovat niitä todellisia onnistujia. On täysi illuusio, että hurjasti menestyneet ihmiset eivät ole ikinä epäonnistuneet, uskaltaisin väittää, että he ovat todellisuudessa epäonnistuneet keskivertoisesti elämässään paljon useammin kuin muut. Kyse on sinnikkyydestä ja optimistisuudesta sekä kovasta työstä, joka palkitaan.

Universumi vain nyt sattuu rakastumaan sinnikkäisiin sieluihin.

Hakemassa vauhtia dieettiin

Ja nyt vauhdilla en tarkoita mitään juhlapilleria. Haen nyt hieman alkuvauhtia ns. morsiusdieettiini. Itseänikin kyllästyttää jo puhua viime vuoden stressistäni ja siitä mitä damagea se on tehnyt minulle ja etenkin kropalleni. Mutta se on syy, miksi dieettiä ei voi vielä aloittaa. Ensin täytyy kropan antaa ihan rauhassa palautua, ennen kuin lähdetään edes miettimään mitään dieettejä.

Yritin kesällä aloittaa dieettiä, mutta kroppa pisti täysillä vastaan. Miinuskalorit pöhöttivät kroppaa ja nälkä oli aivan mahdoton. Normaalisti kuitenkin dieetin alku on yleensä aikamoista läpsyttelyä ja vasta muutama viimeinen kuukausi on ns. haastavampi. Nyt kuitenkin joka päivä nälkä oli kiljuva ja silti vaa’an lukema kipusi mahdotonta tahtia ylöspäin. Kropassa oli selkeästi jotain hätänä. Ja mikäs muukaan kuin stressi.

P6070927_01

Stressi aiheuttaa helposti jatkuvaa näläntunnetta ja stressihormonit pistävät kropan helposti aivan sekaisin, jolloin painon pudottaminen hankaloituu tai muuttuu jopa mahdottomaksi. Ei ollut siis muuta vaihtoehtoa, kuin pistää koko dieetti jäihin ja keskittyä stressinhallintaan. On vaikea sanoa, että kauanko menee, että olen palautunut täysin ennalleen. Etenkin, kun en ole täysin varma, että kauanko kova stressitila oli jatkunut ja en kuitenkaan täysin pysty poistamaan elämästäni kaikkia stressiä aiheuttavia asioita. Ainoa keino on siis stressinhallinta ja oma asennoituminen asioihin. Ihailen suuresti miestäni, jonka stressinhallintakyky on aivan mieletön. Vaikka maailma kaatuisi niskaan, mieheni ei lannistu. Toisinaan en edes usko, että hän on oikeasti niin tyyni ja ottaa asiat niin mahdottoman rauhallisesti. Yritän kuitenkin omaksua hänen energiaansa ja tapaansa ajatella asioita mahdollisimman paljon. Luojan kiitos edes toinen meistä on rauhallinen ja järkevä!

Miten siis dieettiin haetaan pontta?

Lisäämällä ensin ruokaa pikkuhiljaa. Eli samoin miten toimittaisiin tilanteessa, missä keho on säästöliekillä. Etenkin hiilaria lisätään treenin ympärille pikkuhiljaa. Treenit ovat sellaisia, missä aineenvaihdunta alkaa käymään kierroksilla, eli nyt treenaataan massaliikkeitä ja isoja lihaksia. Pyrin kuutena päivänä viikossa tekemään jotain liikutaa. Salipäivinä luonnollisesti siis treeniä ja välipäivinä kevyttä aerobista. Koneisto pistetään hyrräämään ja toimimaan. Tärkeintä on nyt saada kroppa polttamaan tehokkaasti hiilaria ja aineenvaihdunta toimimaan.

Aineenvaihdunta sisältää siis paljon muutakin kuin vessassa ramppaamisen ja hikoulun määrän. Arkikielellä aineenvaihdunnalla usein tarkoitetaankin nimenomaan tätä, mutta oikeasti aineenvaihdunta on kaikkea kehon sisäistä aineenvaiduntaa. Esimerkkinä niska-hartiajumit voivat johtua niskan huonosta aineenvaihdunnasta. Siihen auttaa pumppaavat liikkeet salilla sekä hieronta, jolloin niskojen verenkierto ja aineenvaihdunta saadaan taas käyntiin.

Olen nyt muutaman kuukauden treenaillut ja syönyt tässä tällä tavoin, nyt juuri treeniohjelmassa ja ruokavaliossa on luvassa päivitys, jolla kierroksia taas lisätään. Paino on pysynyt periaatteessa samassa, mutta nesteistä on lähtenyt kropasta reilusti. Mikä on sinällään hassua, koska lisätyt hiilarit normaalisti lisäävät nestettä kroppaan. Tämä kertoo siis siitä, että aineenvaihdunta mitä todennäköisimmin on lähtenyt toimimaan. Vielä kesällä kroppa imppasi nesteitä ihan älyttömän helposti, mutta ei päästänyt nesteistä hevillä irti. Jatkuva pöhöttynyt olo ei ole mikään maailman paras. 😀

Photo 14.4.2016 22.22.37

Nyt siis edetään pikkuhiljaa näin ja katsotaan, että miten kroppa reagoi. Vaikka mieleni haluaisi aloittaa kunnolla dieetin jo vaikka tänään, ei sitä missään nimessä kannata aloittaa liian aikaisin tai kroppa on taas pian jumissa. Ja dieetti on ihan älytöntä ja kamalaa, jos kroppa ei toimi ja kalorit joutuu pistämään liian alas. Ainoa huolenaiheeni on, että mitä jos palautuminen kestää oikeasti todella kauan ja en pääse kuntoon häihin. Se on ainoa, mikä minua tässä nyt stressaa, mutta koitan olla ajattelematta asiaa, koska stressi. On tyhmää asettaa itseään sellaiseen noidankehään, missä stressaa, ettei laihdu ja stressi estää laihtumisen. 😀

Itselläni on hirveä himo kertoa tästä projektista tänne, mutta toisaalta haluan rauhallisesti ensin itse katsoa, että miten homma nyt etenee. Joka tapauksessa varmasti kerron tänne fiiliksiä ja muutoksia, mitä nyt treenissä ja ruokavaliossa tulee tapahtumaan. Aikaa häihin on kuitenkin enää ALLE VUOSI! KÄÄK!

P6131049

Mutta huomaan, että pahin stressi on selkeästi ohi ja sellainen palo ja intohimo kaikkea omaa treeniä kohtaan on selkeästi taas palaamassa. Omalla tavallaan haluaisin takaisin sinne ”fitnesskuplaan”, koska koin sen olevan minulle tyydytystä tuova asia. Vaikka se on haastavaa ja tuo omat haasteensa mm. sosiaalisiin suhteisiin, muistan nauttineeni siitä kovasti. Liiallisuuksiin vietynä en tietenkään, mutta sellaisessa oikeanlaisessa balanssissa pidin omasta fitnesskuplastani. En tiedä mikä sen aikoinaan rikkoin, varmaan kouluun pääsy.. Mutta nyt aion yrittää päästä sinne kuplaan takaisin! <3