Hakemassa vauhtia dieettiin

Ja nyt vauhdilla en tarkoita mitään juhlapilleria. Haen nyt hieman alkuvauhtia ns. morsiusdieettiini. Itseänikin kyllästyttää jo puhua viime vuoden stressistäni ja siitä mitä damagea se on tehnyt minulle ja etenkin kropalleni. Mutta se on syy, miksi dieettiä ei voi vielä aloittaa. Ensin täytyy kropan antaa ihan rauhassa palautua, ennen kuin lähdetään edes miettimään mitään dieettejä.

Yritin kesällä aloittaa dieettiä, mutta kroppa pisti täysillä vastaan. Miinuskalorit pöhöttivät kroppaa ja nälkä oli aivan mahdoton. Normaalisti kuitenkin dieetin alku on yleensä aikamoista läpsyttelyä ja vasta muutama viimeinen kuukausi on ns. haastavampi. Nyt kuitenkin joka päivä nälkä oli kiljuva ja silti vaa’an lukema kipusi mahdotonta tahtia ylöspäin. Kropassa oli selkeästi jotain hätänä. Ja mikäs muukaan kuin stressi.

P6070927_01

Stressi aiheuttaa helposti jatkuvaa näläntunnetta ja stressihormonit pistävät kropan helposti aivan sekaisin, jolloin painon pudottaminen hankaloituu tai muuttuu jopa mahdottomaksi. Ei ollut siis muuta vaihtoehtoa, kuin pistää koko dieetti jäihin ja keskittyä stressinhallintaan. On vaikea sanoa, että kauanko menee, että olen palautunut täysin ennalleen. Etenkin, kun en ole täysin varma, että kauanko kova stressitila oli jatkunut ja en kuitenkaan täysin pysty poistamaan elämästäni kaikkia stressiä aiheuttavia asioita. Ainoa keino on siis stressinhallinta ja oma asennoituminen asioihin. Ihailen suuresti miestäni, jonka stressinhallintakyky on aivan mieletön. Vaikka maailma kaatuisi niskaan, mieheni ei lannistu. Toisinaan en edes usko, että hän on oikeasti niin tyyni ja ottaa asiat niin mahdottoman rauhallisesti. Yritän kuitenkin omaksua hänen energiaansa ja tapaansa ajatella asioita mahdollisimman paljon. Luojan kiitos edes toinen meistä on rauhallinen ja järkevä!

Miten siis dieettiin haetaan pontta?

Lisäämällä ensin ruokaa pikkuhiljaa. Eli samoin miten toimittaisiin tilanteessa, missä keho on säästöliekillä. Etenkin hiilaria lisätään treenin ympärille pikkuhiljaa. Treenit ovat sellaisia, missä aineenvaihdunta alkaa käymään kierroksilla, eli nyt treenaataan massaliikkeitä ja isoja lihaksia. Pyrin kuutena päivänä viikossa tekemään jotain liikutaa. Salipäivinä luonnollisesti siis treeniä ja välipäivinä kevyttä aerobista. Koneisto pistetään hyrräämään ja toimimaan. Tärkeintä on nyt saada kroppa polttamaan tehokkaasti hiilaria ja aineenvaihdunta toimimaan.

Aineenvaihdunta sisältää siis paljon muutakin kuin vessassa ramppaamisen ja hikoulun määrän. Arkikielellä aineenvaihdunnalla usein tarkoitetaankin nimenomaan tätä, mutta oikeasti aineenvaihdunta on kaikkea kehon sisäistä aineenvaiduntaa. Esimerkkinä niska-hartiajumit voivat johtua niskan huonosta aineenvaihdunnasta. Siihen auttaa pumppaavat liikkeet salilla sekä hieronta, jolloin niskojen verenkierto ja aineenvaihdunta saadaan taas käyntiin.

Olen nyt muutaman kuukauden treenaillut ja syönyt tässä tällä tavoin, nyt juuri treeniohjelmassa ja ruokavaliossa on luvassa päivitys, jolla kierroksia taas lisätään. Paino on pysynyt periaatteessa samassa, mutta nesteistä on lähtenyt kropasta reilusti. Mikä on sinällään hassua, koska lisätyt hiilarit normaalisti lisäävät nestettä kroppaan. Tämä kertoo siis siitä, että aineenvaihdunta mitä todennäköisimmin on lähtenyt toimimaan. Vielä kesällä kroppa imppasi nesteitä ihan älyttömän helposti, mutta ei päästänyt nesteistä hevillä irti. Jatkuva pöhöttynyt olo ei ole mikään maailman paras. 😀

Photo 14.4.2016 22.22.37

Nyt siis edetään pikkuhiljaa näin ja katsotaan, että miten kroppa reagoi. Vaikka mieleni haluaisi aloittaa kunnolla dieetin jo vaikka tänään, ei sitä missään nimessä kannata aloittaa liian aikaisin tai kroppa on taas pian jumissa. Ja dieetti on ihan älytöntä ja kamalaa, jos kroppa ei toimi ja kalorit joutuu pistämään liian alas. Ainoa huolenaiheeni on, että mitä jos palautuminen kestää oikeasti todella kauan ja en pääse kuntoon häihin. Se on ainoa, mikä minua tässä nyt stressaa, mutta koitan olla ajattelematta asiaa, koska stressi. On tyhmää asettaa itseään sellaiseen noidankehään, missä stressaa, ettei laihdu ja stressi estää laihtumisen. 😀

Itselläni on hirveä himo kertoa tästä projektista tänne, mutta toisaalta haluan rauhallisesti ensin itse katsoa, että miten homma nyt etenee. Joka tapauksessa varmasti kerron tänne fiiliksiä ja muutoksia, mitä nyt treenissä ja ruokavaliossa tulee tapahtumaan. Aikaa häihin on kuitenkin enää ALLE VUOSI! KÄÄK!

P6131049

Mutta huomaan, että pahin stressi on selkeästi ohi ja sellainen palo ja intohimo kaikkea omaa treeniä kohtaan on selkeästi taas palaamassa. Omalla tavallaan haluaisin takaisin sinne ”fitnesskuplaan”, koska koin sen olevan minulle tyydytystä tuova asia. Vaikka se on haastavaa ja tuo omat haasteensa mm. sosiaalisiin suhteisiin, muistan nauttineeni siitä kovasti. Liiallisuuksiin vietynä en tietenkään, mutta sellaisessa oikeanlaisessa balanssissa pidin omasta fitnesskuplastani. En tiedä mikä sen aikoinaan rikkoin, varmaan kouluun pääsy.. Mutta nyt aion yrittää päästä sinne kuplaan takaisin! <3

Kun motivaatio hiipuu

Sisältää affiliate-linkin

Hyvin usein ihmisen motivaatiolle käy sama ainainen draaman kaari: alussa ollaan superinnostuneita, innostusta jatkuu ehkä muutama viikko ja sitten motivaatio alkaa hiipua.

Miksi näin käy?

Yleisin syy ilman valmentajaa laihduttaville on se, että tehdän liian paljon ja liikaa. Syödään liian vähän ja liikutaan liikaa. Lähdetään liian vauhdikkaasti liikkeelle. Nälkä ja väsymys vievät ennen pitkää voiton.

Valmentajan kanssa treenaaville voi tapahtua herääminen todellisuuteen – ei tämä ollutkaan niin kivaa kuin kuvittelin. Jotkut saattavat ottaa valmentajan vain ulkoistaakseen laihtumisensa. Mutta kun edelleen itse varsinainen työ jää ihmiselle itselleen. Valmentajalta odotetaan mieletönsä tsemppausta ja lähestulkoon maagisia taitoja motivaation ylläpitämiseen. Mutta ilman aitoa sisäistä motivaatiota, mikään ulkoinen tekijä tai ulkoinen motivaattori ei auta. Valmentaja voi yrittää elvyttää motivaatiota, mutta ei pysty aikaansaamaan sitä asiakkaan puolesta.

P6221426Vaatteet: *Jynkyard 

Usein muutaman viikon kohdalla romantisoitu käsitys laihtumisesta ja valmennuksesta on hälvennyt. Kun muutoksesta unelmoi, sitä kuvittelee itsensä helkkarin hyvän näköisenä ja romantisoi ajatuksen treenistä ja ruokavaliosta. Mutta kun todellisuus on kuitenkin, että laihtumien ja muutokset ovat ihan perus arkea. Käyt töissä, käyt salille, teet ruokaa, näet kavereita. Taustalla ei soi jatkuvasti hieno motivaatiomusiikki ja muutoksia ei tule heti. Se on arkea ja toisaalta kovaa työtä, joka asiakkaan täytyy itse tehdä.

Pahin motivaation tappaja on se, että jos alusta asti tekee kaiken vähän sinne päin, näkyy se myös tuloksissa. Ja jos tuloksia ei tule, motivaatio kärsii. Se mikä ylläpitää motivaatiota ovat tulokset. Ja kun tuloksia tulee ja motivaatio pysyy sitä kautta elossa, tulee kaikesta tästä tapa ja sitä kautta elämäntapa. Jos heti tulee lipsumisia, on itseään myöhemminki vaikea estää ja. Lipsuminen kasvaa ja motivaatio kärsii kerta kerralta enemmän. Etsitään tekosyitä ja syitä sille, miksi esim. ruokavaliota ei jaksa tai kannata ylläpitää. Pahimmassa tapauksessa syyt laitetaan valmentajan niskaan. Se on defenssi, jossa ei uskalleta katsoa tilannetta sellaisena kuin se on.

P6070914Valmentajan työ ennen kaikkea henkistä. Valmennettaville täytyy osata antaa henkistä tukea. ”Kirjaviisaus” on vain pieni osa ammattia. 

Kolmas syy on se, että arki todella iskee vasten kasvoja. Tulee stressiä, sydänsuruja, huonosti nukuttuja öitä. Sitä oikeaa elämää oikeine huolineen. Usein silloin vanhat tavat nousevat esiin, stressiä yritetään helpottaa syömällä ja sydänsuruihin mukamas automaattisesti kuuluu jäätelö. Juuri tämä on se mihin kulminoituu se, miksi ihmiset eivät aikaansaa muutosta. Ne vanhat tavat on muutettava. Syöminen on maailman nopein tapa yrittää hallita tunteitaan, mutta samalla maailman petollisin. Tärkeintä olisi oppia hallitsemaan tunteensa ja etsimään erilaisia keinoja selvitä tunnemyrskyistä. Mitä ihan oikeasti se jäätelö tai suklaa auttaa? Se ehkä hetkellisesti nostaa verensokerisi ja tuottaa mukamas hyvänolon tunnetta, mutta pian verensokerit taas laskevat, mukaan tulee morkkis ja olo on taas paska. Syöminen on todellakin äärettömän huono tapa yrittää hallita tunteitaan. Se ehkä tuntuu siltä, että se olisi helppo ja nopea keino, mutta se on ihan kaikkea muuta. Tunnesyömisellä tekee itselleen ikävän kierteen, jossa syödään aina, kun vähänkin tuntuu pahalta. Joskus se saattaa mennä jopa niin pitkälle, että jopa keksitään aiheita, josta mielensä on taas pahoittanut, jotta vaan saisi taas syödä. Itse tein juurikin tuota. Synkistelin tahallani, jotta vain sain taas syyn sääliä itseäni ja syödä. Se oli ehkä epäterveellisin tapa mitä minulla on ikinä ollut.

Ihmisen syyt repsahtaa ovat usein kaikkea muuta kuin yksiselitteisesti herkkuhimoja. Toinen syö suruunsa ja toiselle on sosiaalisesti vaikea irtautua alkoholia kittaavista ystävistään. Motivaatio muutokseen täytyy olla suuri ja henkilökohtaisesti merkittävä, että muutokseen pystyy. Valmentaja ei voi keneltäkään varsinaisesti kieltää mitään. Usein jos kovasti käy jotain asiakkaalta kieltämään, voitte vain kuvitella, mitä se asiakas tekee valmennuksen jälkeen ja miksi kaikki kilot tulivatkin ropinalla takaisin.

Kerro kommenttiboksiin yksi syy, miksi pusket eteenpäin tällä(kin) viikolla? 🙂