Not getting married -party

Nyt se sitten koitti, se mikä piti olla hääpäivä. Vietin sen ystävieni kanssa meidän mökillä pitäen hauskaa. Itselleni oli tärkeää, että päivään sovittiin jotain hauskaa. Oli tärkeää, että sain viettää sen rakkaiden ihmisten kanssa. Pelasimme pelejä, kävimme keskiyöllä järvessä uimassa, olimme paljussa ja ennen kaikkea nauroimme sydämemme kyllyydestä. Voi luoja! Ehkä koko kesän parasta ilta. <3

Paras not getting married -kakku! 😀

Olen yli ihmisestä, mutta en siitä mitä tapahtui. Tai, edelleen käsittelen sitä, että miten joku voi elää niin kaksoiselämää, valehdella aivan kaiken ja lopulta paljastua aivan joksikin muuksi kuin mitä olen viimeiset viisi vuotta luullut. Olisi se ollut sitten puoliso tai ystävä, tapaus olisi järkyttänyt minua yhtä paljon. Mutta todellisuudessa minun on pelottavankin helppo päästä yli ihmisistä, jotka tekevät minulle väärin tai kohtelevat minua huonosti. Olen aina tiennyt sen, että en katsele suhteessa valehtelua tai pettämistä. Koska tiedän, että silloin se ei ole aitoa rakkautta ja kylmästi sanottuna, silloin on helppo päästää sellaisesta ihmisestä irti. Mutta se, että mitä tässä on alle vuosi sitten sattunut, on totta kai asia, mitä tulen vielä pitkään pyörittelemään päässäni. Kuitenkin isän kuolema on asia, joka on eniten vienyt ajatustyötäni. Ero on aivan toissijainen asia. Ero on asia, johon ”ratkaisu”. Eron jälkeen löydän kyllä vielä uuden rakkauden. Mutta uutta isää en tule koskaan saamaan, kuolema on lopullinen asia, johon ei ole ns. ratkaisua. Ero on normaali asia, jonka suurin osa meistä kokee edes kerran elämässään. Toki tämä ero ei ollut vain sitä, että kasvoimme erilleen tai, että toinen vain petti. Itseltäni lähti koko pohja viimeiseltä viideltä vuodelta, että mikä on totta ja mikä ei. Ja jokainen joka on joutunut perumaan häänsä, tietää edes jotenkin miltä minusta tuntuu. Jokainen, joka on kokenut parisuhteessa henkistä väkivaltaa, tietää edes jotenkin, miltä minusta tuntuu. Jos kyseessä olisi vain tavallinen ero, asia olisi varmasti jo mielessäni käsitelty ja olisin siitä vain hiljaa.

Mutta edes ystäväni eivät välttämättä edes muista, kuinka rankka vuosi minulla on takana. Ja ymmärrän sen täysin. Siinä missä muut jo saattavat jopa unohtaa viimeisen vuoden tapahtumat, minä käsittelen niitä vielä pitkään. Ja en edes muista koska viimeksi minulta olisi kysytty, että miten jaksan. Ja monet surutyötä tehneet sanovat samaa, lopulta surun kanssa jää yksin. Ja se on toisaalta myös tärkeää. Muille ihmisille tulee helposti sellainen olo, että vieläkö hän jaksaa jauhaa aiheesta. Mutta surutyö on niin yksilöllistä. Toisilla se vie vuoden ja toisilla kymmenen. Itselläni tulee edelleen erilaisia jaksoja, välillä en ajattele asiaa ollenkaan ja välillä tunnen vihaa, välillä surua. Eron suhteen olen jo aikoja sitten ollut sinut eron kanssa. Oikeastaan heti kun asiat paljastuivat, tiesin, että tämä elämän luku oli tässä. Mutta isän kuoleman kanssa minulla on vielä tehtävää. Olen matkalla asian hyväksymiseen, mutta vielä on hieman matkaa sinne. Kuitenkin vielä muutama kuukausi sitten tuntui siltä, että kun ajattelin isän olevan pois, ajatus tuntui suorastaan absurdilta. Vaikka tottakai tiedostan, että isä on pois, silti se edelleen tuntui ajatuksena oudolta. Miten joku tärkeä ihminen voi yhtäkkiä olla pois elämästäsi?

Joten, suurin surutyö on kuitenkin mennyt isään. Ero on omalla tavallaan tuntunut myös kuolemalta, koska se ihminen, jonka minä tunsin, olikin vain luotu hahmo. Minun tuntemani ihminen tavallaan kuoli pois. Mutta silti, sitä ihmistä en kaipaa. Se ei ole enää sitä, mitä minä haluan tai tarvitsen. Mutta, tämä asia on nyt käsitelty. On tärkeää huomata, että missä menee se raja, että milloin käsittelet asioita ja milloin elät liikaa menneisyydessä. Ja en halua olla sellainen ihminen, joka miettii liikaa menneitä. Koen, että asia on nyt käsitelty ja olen täysin sinut menneisyyteni kanssa, en koe jatkuvaa tai suurta vihaa enkä katkeruutta. Uskon niin vahvasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Juuri nyt asiat ovat kuitenkin hyvin ja olen onnellinen. <3

 

Mutta, jotta blogi ei jatkuvasti pysyisi vain näiden ikävien aiheiden ympärillä, mistä haluaisitte, että kirjoitan?

Onko liikuntaan tai ravintoon liittyviä aiheita, josta haluaisitte lukea? Ehdottakaa rohkeasti. <3

 

 

Ihmiset etsivät syitä loukkaantua

Kuulin mielenkiintoisen teorian; ihmiset etsivät jatkuvasti syitä loukkaantua.

Antakaapas kun selitän: Heräät aamulla, mietit, että tästä tulee varmasti ihan paska päivä. Töihin pitää mennä ja siellä on taas se persenaama Sirkka. Ja ihan varmaan asiakkaatkin taas ruikuttavat jostain aivan turhasta. Ja se ruuhka, voi jumalauta se pirun ruuhka. Ihan varmasti taas tänäänkin istun tunnin ruuhkassa. Ja jos menen salille, se on varmaan taas ihan täynnä ja taaskaan en pääse siihen kyykkyrekille. Joka ikinen kerta siinä on joku tahvo.

Ja miten tämä vaikuttaa käyttäytymiseesi? Alat käyttäytyä ennakkoajatustesi perusteella. Näet sitä, mihin keskityt. Jos keskityt huonoihin asioihin, niitä tulet todellakin saamaan. Jos vain odotat, että milloin taas seuraavaksi tapahtuu jotain mikä repii hermosi, saamasi pitää, se ei ole kaukana. Mieti, että koko päivän ajattelet, että taas se kyykkyrekki ja varattu ja mikä on fiiliksesi kun menet salille ja se on varattu. Meinaako ohimolta katketa suoni? Odotit hetkeä, että pääset menettämään hermosi. Odotit hetkeä, että pääsit loukkaantumaan. Siihen vielä päälle se odotettu paska työpäivä ja kakku on valmis. Vielä kun pääsisi purkamaan kaiken sen v-itutuksen johonkin. No, eiköhän kotimatkalla salilta kotiin joku tötöile liikenteessä.

En voi sanoa, että optimisti olisi aina silti oikeassa. Mutta tiedättekö mitä, ei ole pessimistikään. Inhottavaa rikkoa kuplanne, mutta kukaan teistä ei osaa ennustaa tulevaa. Toki, kun tehdään riski-analyyseja, pessimistit ovat useimmin oikeassa. Mutta optimistit sen sijaan eivät suhtaudu takapakkeihin yhtä raskaasti ja palautuvat niistä huomattavasti nopeammin. He tajuavat, että ne ovat vain osa elämää ja niistä oppii aina jotain. Siinä taas missä pessimisti kiroaa, että tiesi taas tämän, perkele. Ei kannata edes yrittää, ei siitä mitään tule, perkele. Elämä kaatuu kun kyykkyrekki on taas varattu, perkele.

Mistä tässä kaikesta on kyse? Kyse on ajatusten voimasta, vetovoiman laista. Se mitä ajattelet muuttuu sinun todellisuudeksi. Ja tässä kohtaa haluan sanoa, että jokainen voi kouluttaa mielensä näkemään joko positiivista tai negatiivista. Mitä enemmän ajattelet positiivisesti ja optimistisesti, sitä vähemmän ajan kanssa enää negatiiviset ajatukset nostavat päätään, aivojaan siis ihan oikeasti pystyy kouluttamaan.

Jokainen luo oman todellisuutensa. Toisille se on synkkä ja onneton ja toisille onnellinen ja iloinen. Ja uskallan väittää, että ulkoisilla tekijöillä ei ole määräänsä enempää vaikusta yksilön onnellisuuteen. Kehtaan ja uskallan väittää, että onnellisuus todella kumpuaa sisältäpäin. Se on sitä, miten suhtaudut asioihin, minkälaista energiaa ja karmaa luot ympärillesi. Mitä vedät puoleesi. Jos vedät puoleesi negatiivisuutta ja asioita, mistä saisit taas kerta toisensa jälkeen pahoittaa mielesi, loukkaantua ja suuttua, voin taata 100% varmuudella, että saamasi pitää. Maailma on pullollaan asioita, mistä voi joka ikinen hetki pahoittaa mielensä, mistä voi vetää herneen nenään ja mistä voi menettää yöunensa. Mutta kun maailma on myös täynnä niin paljon hyvää, niin miksi ihmeessä heittää tämä yksi elämä hukkaan ja keskittyä siihen negatiiviseen. Ihan oikeasti ihmettelen, että kuka ihme jaksaa loukkaantua joka asiasta ja suurimman osan ajastaan viettää naama nurinpäin? Eihän siitä kukaan muu kärsi niin paljon kuin sinä itse. Totta kai energia ympärilläsi on silloin negatiivinen ja näet vain negatiivisuutta. Mutta jos alatkin ajatella iloisemmin ja teet ympärillesi positiivisia tekoja, saat niitä varmasti myös takaisin. Mielestäni siinä kohtaa, jos ei tee ikinä muille hyvää tai ajattele muista hyvää, ei edes voi odottaa itselleen mitään hyvää. What goes around comes around.

Ja kyllä, olen miettinyt itse, että miksi minulle on tapahtunut pahoja asioita ja omalla tavallaan näenkin miksi. En tietenkään voi vaikuttaa muihin ihmisiin ja heidän käyttäytymiseen, mutta silti näen oman ajatuksen voimani menneisyyden suhteen. En sano, että jokaisen tulee uskoa vetovoiman lakiin, mutta vannon, että siitä ei ole haittakaan. Jos maailmaan tulee yksikin positiivisempi ihminen lisää, se ei voi olla pahasta. Ja se, että on positiivinen ja odottaa hyvää ei tarkoita, etteikö voisi joskus olla pahalla päällä tai etteikö joskus tapahtuisi pahoja asioita. Joskus pahakin asia voivat oikeasti olla siunas, jonka huomaa vasta jälkikäteen.

Itse uskon, että hyvä ihminen ansaitsee hyvää ja vaikeuksilla on vain oma tärkeä merkitys meidän elämässä. Haluan luoda ympärilleni hyvää ja positiivista ilmapiiriä. Haluan ajatella muista hyvää, koska silloin toivon myös saavani hyvää takaisin. Ajattelen positiivisessa valossa niitä asioita, mitkä haluan elämääni ja varmasti tulen saamaankin ne. Vetovoiman laki perustuu siihen, että kun keskität energiasi jonkun asian saavuttamiseen, automaattisesti alat toimimaan ja tekemään asioita sen asian saavuttamiseksi. Ei siis riitä, että vain toivoo olevansa miljönääri, se todellakin vaatii myös tekoja. Mutta paljon todennäköisemmin saavutat unelmasi jos uskot itseesi, ihan loogista, eikö.

Älä siis keskitä energiaasi negatiiviseen, siihen mihin voisit purkaa pahaa oloasi. Tee vaikka kokeilu. Mene ulos ja etsi tilanne tai asia, josta voit hermostua. Kokeile rohkeasti.

Mutta mitäpä jos huomenna kokeilisitkin elää eri tavalla, etsisit hyvää. Etsisit asioita, joista tulet hyvälle tuulelle. Asioita, mistä saat hyvän mielen. Vie vihdoinkin ne vanhat vaatteet uffin laatikkoon, auta naapurin vanhaa rouvaa. Ja odota, että mikä fiilis sinulle tulee. Onko olo nyt parempi vai huonompi kuin eilen? Hymyile hänelle, joka kaupan kassalla osoittaa mieltään.. ehkä juuri hän todella tarvitsee hymyä tuntemattomalta. Ehkä juuri sinä pelastit hänen päivänsä ja hän tekee seuraavalle ihmisille jonkun hyvän teon. Anna hyvän kiertää.

Negatiivisen kommentin ja huomion puolesta, jätä kiva tai asiallisesti rakentava kommentti, keskustele ja vastaanota. Mikä fiilis jäi? Tuliko negatiivisesta kommentista oikeasti hyvä olo vai ei? Entäs kivasta kommentista?

Kuten olen useasti todennut, elämä on asennekysymys. Ja sinulla on täysi valta valita, että minkälaisena maailman näet ja minkälaisen todellisuuden itsellesi luot. Voit joka päivä nähdä negatiivisuutta ja potea huonossa olossasi tai voit nähdä maailman ovena erilaisille mahdollisuuksille. Usko, että saat sen unelmaduunisi, usko, että maailmalla on tarjota sinulle hyvää. Toimi niin, että olet arvokas ihminen ja varmasti saat asioita joista haaveilet. On kuitenkin oma päätöksesi, että keskitätkö energiasi siihen, että tulet saavuttamaan kaiken vai että et tule saavuttamaan mitään. Muista, sinä päätät.

Ihanaa päivää juuri sinulle <3