Muutto ja uusi vuosi <3

Hui, taas on mennyt tovi viimeisestä kirjoituksesta. Olen nyt alkuvuoden yrittänyt kovasti kiriä viime vuodelta rästiin jääneitä hommia. Kouluhommia, työhommia, muuttohommia.. kaikenlaisia hommia. Viime vuonna energiat olivat hyvin alhaalla ja arki oli pelkkää päivästä toiseen suoritumista ja suorastaan selviytymistä. Nyt alkuun olen yrittänyt aloittaa ensin yhdestä asiasta ja sitten toisesta. Ensin otin salin pikkuhiljaa mukaan elämään, sitten koulun ja niin edelleen. Töitä en missään vaiheessa ole lopettanut, vaikka se on kyllä ollut hieman virhe. Minun olisi pitänyt tajuta hengähtää edes hetken.

Nyt kuitenkin takana on muutto omaan kotiin koiran kanssa. Tai siis vielä toistaiseksi vuokra-asuntoon, kun vielä tämän vuoden menen opiskelijan tittelillä. Löysin kivan kämpän, jossa helposti viihtyy nyt tämän vuoden. Katsoo sitten valmistumisen jälkeen, josko ostaisi ihan oman asunnon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tein ensimmäistä kertaa yritykseni tilinpäätöstä ja olen muutenkin taas saanut kaikenlaisia elämäni asioita eteenpäin ja järjestymään. Tässä kohtaa ihan parasta onkin tuntea vahvasti, että hallitsee omaa elämäänsä. Kun kaikki muuttuu äkillisesti ja oma turvallisuuskupla rikotaan isosti, tuntuu helposti, että mihinkään ei voi luottaa ja mikään ei ole pysyvää. Nyt nautin siitä, että saan elämääni pikkuhiljaa järjestykseen tämän kaiken kaaoksen jälkeen. Kun en saa vastauksia elämäni isoihin kysymyksiin, tekee hyvää saada vastauksia edes niihin pieniin ja konkreettisiin asioihin, kuten, että missä asun. Nyt teen turvallisen kodin itselleni ja koiralleni. Vain me asumme täällä ja vain minä päätän, että millainen koti tämä meille on. Ja minä päätän, että tämä on onnellinen koti.

Huomaan, että hymyilen ja olen onnellinen. Vapauden tunne on pakahduttava. Tanssin ja kuuntelen musiikkia. Juttelen lähikaupan myyjille, olen vain.. ihan todella onnellinen kaiken tämän surun keskellä. Kaipaan isää aivan jumalattomasti, mutta samalla tunnen parisuhteeni päättymisestä maailman suurinta helpotusta. Nyt jo kaipaan enemmän vaikkapa edellistä deittiäni kuin häntä. En edes muista häntä. Voin kuunnella ”kappaleitamme”, voin sanoa hänen nimensä, olen unohtanut hänet. Olen yli hänestä, en koe vihaa, en mitään.. mutta en ole yli siitä mitä tapahtui. En voi päästä yli siitä, että vieressäni on nukkunut hirviö. En ymmärrä pahoja sieluja, en ymmärrä miten paljon maailmassa voi olla pahaa ja noin lähellä, hengittämässä kanssani samaa ilmaa. Ajatus hämmentää ja tulee hämmentämään vielä pitkään.

Vaikka unelmoin aidosta ja onnellisesta parisuhteesta, nautin nyt sinkkuelämästä. Ajatus parisuhteesta toistaiseksi vielä ahdistaa. En ole valmis vaan haluan olla yksin ja ensin itse käsitellä kaikki nämä asiat. En halua mennä uuteen suhteeseen, kun olen vielä rikki. En toki enää koskaan tule täysin ehjäksi, mutta en halua, että kukaan joutuu nyt kantamaan minun sirpaleeni. Haluan itse olla se, joka pelastaa itseni. Olen aina ollut yksinäinen susi, mutta se on tasan se, joka on tehnyt minusta juuri näin vahvan kuin nyt olen. En halua olla kenenkään taakka.

harmaa2

Toki ympärilläni on kasa ihania ihmisiä, jotka rientävät apuuni arjen asioissa. Olenhan nyt joiden asioiden suhteen kovin yksin ja moni asia pelottaa ja turhauttaa. Ennen oli isä ja mies, joille pystyi soittamaan ja kysymään apua mitä tuli vaikkapa autoon tai tietokoneisiin. Nyt olen asioiden kanssa ihan omillani. Olen jo monet turhautumisen kyyneleet tirauttanut, kun nettini ei toimi, tai Ikean lipasto pitäisi koota. Ei siksi, että olisin avuton ja en osaisi tai oppisi. Mutta siksi, että ne ovat juuri niitä hetkiä jolloin kaikki tämä konkretisoituu. Olen yksin ja minulla ei ole auttajaa. Ei ketään, joka ottaisi sen ruuvarin kädestäni, halaisi ja auttaisi. Toki ystäväni auttavat, mutta eivät hekään joka hetki voi olla tälläistä tumpeloa olla auttamassa. Ja kun olin aina niin isän tyttö. Isä osasi aina auttaa ja nyt isä ei auta enää koskaan, ei enää koskaan. Toivottavasti olen tarpeeksi osoittanut isälle kiitollisuutta. Nyt huomaan kuinka paljon hän vei mukanaan.

Treenit olen aloittanut nyt askel kerrallaan. Ensimmäinen askel oli ylipäätään mennä salille, sitten hieman useammin ja nyt treenata ihan ohjelman mukaan ja kokoajan tehokkaammin ja tehokkaammin. Ruokavalion kanssa minulla on ollut sama juttu, ensin piti saada ruokaa alas, ihan mitä tahansa. Sen jälkeen järkevä rytmi ja sitten järkevää ruokaa. Nyt olen treenien ja ruokavalion suhteen jo hyvässä pisteessä. Treenaan vähintään kolme kertaa viikossa, tavoitteena treenata neljä tai viisi kertaa viikossa plus lenkit. Ruokavalio on nyt etenkin arkisin pysynyt todella fiksuna, vaikka en ruokaani vielä toistaiseksi edes punnitse. Hoidan ensin koulu- ja työasiat kuntoon ja sitten vasta mietin treenien ja ruokavalion hienosäätöä. Nyt on turha sytyttää liian montaa rautaa tuleen. Energiani kuitenkaan edelleenkään eivät ole vieläkään täysin ennallaan ja nyt on tärkeää tehdä niitä asioita, joista nauttii. Saada se tunne, että on itse kontrollissa elämästään ja edetä pienen askelin. Myös yksineläminen tuo twistin taloudellisiin asioihin, joten töitä on nyt tehtävä hieman enemmän. Mutta nautin niin suuresti, että saan nyt tehdä juuri sitä mitä rakastan. Onneksi elämässäni on kuitenkin yksi pysyvä asia, eli koulu ja olen toistaiseksi vielä turvallisilla vesillä, kun saan opintotukea. Vaikka ihan tooooodella kovasti jo odotan, että valmistun!

harmaa1

 

Päässä on monenlaisia tekstejä hautumassa, mutta en ole yksinkertaisesti vain vielä ehtinyt blogin äärelle. Haluan kirjoittaa enemmän treeneistäni ja muun muassa siitä mitkä asiat ovat nyt paremmin kuin olen sinkku. Hmm, monta muutakin on mielessäni ja janoan päästä kirjoittamaan. Ihanaa, että juuri sinä olet lukijani ja ihanaa alkanutta vuotta. Tehdään tästä ihana vuosi. <3

Muista seurata instassa:

Pauliina_olivia

&

pauliinaoliviatraining

Ja snäpissä: pauliina.kranta

 

Ajatuksia rakkaudesta ja miehistä

*Sisältää mainoslinkkejä

*sisältää affiliate-linkkejä

Voisi kuvitella, että ajatukseni rakkautta ja luottamusta kohtaan olisi täysin muuttunut. Mutta jostain kumman syystä se on vain kasvanut. Olen loppupeleissä hyvin romanttinen ihminen ja uskon todelliseen rakkauteen. Uskon, että tämä yksi ryppy rakkaudessa saa minut vain etsimään juurikin sitä aitoa ja oikeanlaista rakkautta. Että tämän jälkeen tiedän, mitä on oikeasti aito rakkaus ja mistä sen tunnistaa. En enää ihastu pelkkään ihastumisen tunteeseen ja rakastu vain ajatukseen rakkaudesta. Vaan ihastun ihmiseen ja rakastun sieluun. Nyt tiedän, että mitä haluan ja mitä en todellakaan halua. En sano, että seuraava ihminen olisi vieläkään välttämättä se lottovoitto tai loppuelämäni ihminen, mutta nyt osaan katsoa oikeita merkkejä paremmin. Ja nyt osaan katsoa ihmistä, joka sopii minulle nyt. Nyt kun olen kasvanut aikuiseksi ja olen hyvin pitkälti jo löytänyt itseni.

Toki, minulta on nyt viety isolla kädellä, joten varmasti tuleva kumppanini joutuu kanssani menemään ison tulikokeen läpi. Nyt juuri tuntuu siltä, että kaikki ketä rakastan, viedään pois. Se saa ihmisen helposti työntämään ihmisiä pois luotaan, koska pelkää menettävänsä myös heidät. Tulevan puolisoni varmasti pitää tehdä iso työ, että uskallan luottaa jälleen ja etenkin siihen, että hän on tullut jäädäkseen. Se vaatii minulta itseltä myös paljon, että uskallan taas joskus luottaa ja rakastaa.

Mutta olisi mielestäni väärin tuomita kaikki miehet yhden mokailun takia. Kun eihän se maailma niin mene. Ihmiset ovat yksilöitä ja jokainen tekee omat ratkaisunsa, niin ne hyvät kuin pahat. Uskon edelleen ihmisiin, uskon edelleen miehiin. Enkä anna  yhden ihmisen vaikuttaa myöskään siihen, mitä ajattelen itse itsestäni. Tai sanotaan näin, että isäni rakasti minua ja näki minut juuri sellaisena kuin olen ja hän tunsi minut kuitenkin 27 vuotta. Eksäni tunsi minut viisi vuotta. On oma päätökseni, että kumman näkökannan otan heijastamaan itseäni. Unohtamatta sitä seikkaa, että ehkä se tärkein tyyppi omaan itsetuntoon, eli minä itse, on tuntenut minut myös 27 vuotta. Ja minulla on se suurin valta päättää, että mitä ja miten itsestäni ajattelen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eron jälkeen itsetuntoni on kasvanut hurjasti. Enkä edes osaa sanoa miksi, koska kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla laskenut. Mutta muistan jälleen, mitä on kun saan itse päättää mitä itsestäni ajattelen. Olen myös positiivisempi, iloisempi ja rennompi. Ja se vaikuttaa ehkä eniten itsetuntooni. Se, että tiedän olevani hyvä ja kiltti ihminen. En pura enää pahaa oloani muihin vaan olen lempeä ja lämmin, sellainen kuin olin etenkin ennen parisuhdettani. Kun ei tarvinnut pelätä toisen tuomitsemista tai mustasukkaisuutta. Nyt saan täysin itse päättää, että miten asioista ajattelen, olen löytänyt jälleen itseni. Ja mitä tulee ulkonäkööni, en muista koska olisin viimeksi ollut näin tyytyväinen itseeni. Edelleen näen ”virheeni”, mutta ne muutan ajan kanssa ja rakkaudella. Muutoksen ei todellakaan tarvitse lähteä vihasta ja itseinhosta. Itsevarman ja itseensä tyytyväisen ihmisen ei todellakaan tarvitse olla valmis ja täydellinen. Itseään pitää osata myös rakastaa epätäydellisyyksistään huolimatta.

Rakastan edelleen miehiä. Minulle todellinen mies on sellainen, joka on uskollinen ja kohtelee perhettään hyvin. Sellainen kuin isäni oli. Kiitän luojaani, että olen saanut elämääni aivan uskomattoman miehen roolin. Kiitän isääni koko sydämeni pohjasta, että olen nähnyt, minkälainen on hyvä mies. Muuten voisin olla jo tämän yhden parisuhteen takia katkeroitunut ja pettynyt jokaiseen mieheen maan päällä. Mutta en pilaa omaa elämääni tai elämänasennettani yhden ihmisen takia. Edelleen uskon ihmisiin, miehiin ja parisuhteeseen. Uskon kaiken voittavaan rakkauteen, uskon uskollisiin suhteisiin. Ajatukseni niitä kohtaan ei ole muuttunut. Tiedän, että parisuhde vaatii työtä ja parisuhde muuttaa dynamiikkaansa monia kertoja vuosien ja vuosikymmenien aikana. Sen tiedän ja olen nähnyt läheltä. Mutta jos toista aidosti rakastaa on valmis tekemään töitä ja on valmis olemaan uskollinen. Todellinen rakkaus antaa siihen voimaa. Jos ei, se ei ole todellista rakkautta, tai rakkaus on vain kuihtunut pois. Ja sekin on ok. Enää en pakonomaisesti ajattele, että seuraavan ihmisen on pakko olla se, kenen kanssa vietän myös eläkepäivät. Nyt katson elämää eteenpäin päivä kerrallaan. Toivon vain, että saisin elämässäni edes kerran kokea sen maata mullistavan ja todellisen rakkauden. Sen, kun katson toista ja tunnet suurta kiitollisuudentunnetta. Kun katsot toista ja tiedät olevasi kotona.

Enää en halua ajatella meneväni naimisiin vain koska se kuuluu elämään ja tiettyyn ikään. Haluan mennä naimisiin, koska tunnen sydäntä pakahduttavaa rakkautta toista kohtaan. Haluan alttarilla kokea, että luojan kiitos juuri tuo ihminen on juuri nyt tuossa. Minun ihmiseni. Minun rakkauteni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siskoni totesi erään asian hyvin. Hän mietti, että kun mökillämme on aina ollut kuva mummumme äidistä, että kuva ei edusta meille mitään. Tai, että kuvaa on katsellut koko lapsuutensa, mutta se on vain kuva ja kehykset. Se ei ole ihminen tai muisto. Ja että meidän isämme kuva tulee olemaan meidän lapsillemme samanlainen. Ja se ajatus on äärettömän musertava.

Minun elämäni suurin suru tulee ehdottomasti olemaan se, että minun tuleva mieheni ei koskaan tule tapaamaan minun isääni. Minua kalvaa se, että eksäni sai kunnian tuntea isäni. Hän on saanut palan jotain niin hienoa ja kallisarvoista. Ihminen, joka ei todellakaan osaa arvostaa sitä, eikä tee niillä muistoilla mitään. Mieluummin olisin halunnut, että se minun oikea elämän rakkaus olisi saanut koskettaa jotain niin kallisarvoista.

Isäni tulee elämään vain kuvissa ja tarinoissa. Minun kumppanini ei koskaan tule tuntemaan ja näkemään hänen lämpöään ja viisauttaan. Se on asia, joka repii sydäntäni.

Mutta minulla on nyt hyvin suuri ja vahva tunne siitä, että kaikki tämä johtaa minua oikeaan suuntaan. Tunnen, että tulen löytämään rinnalleni hyvän miehen. Sellaisen, jonka rakkauden tuntee vaikka tuhansien kilometrien etäisyydeltä. Sellaisen, joka on uskollinen ja uskaltaa näyttää tunteensa. Sellainen, jolle minä olen ainutlaatuinen. Sellainen, joka on hyvä isä lapsilleen. Haluan löytää miehen, joka saa kaiken tämän tuskan ja kivun unohtumaan. Sellaisen miehen, joka sylissä minulla on vihdoinkin turvallista olla, eikä minun tarvitse epäillä hänen tarkoitusperiään. En tarvitse ketään pelastamaan itseäni, mutta toivoisin todella jonkun, joka olisi rinnallani, kun pelastan itseni.

Olen aina halunnut tyttölapsia mutta nyt unelmoin ainakin yhdestä poikalapsesta. Unelmoin, että näkisin hänessä isääni. Se on minun suurin toiveeni. Pojan nimikin olisi jo valmiiksi mielessä. Jukka, isäni mukaan. Vaikka nyt ajatus lapsista tuntuu hyvin kaukaiselta, enää en ajattele lapsia pakollisena ja ”vain elämään kuuluvana juttuna”. Nyt ajattelen, että olisi todellinen lahja ja siunaus jos jonain päivänä minulla olisi kaunis oma perhe. Niin kumppani kuin mahdolliset lapset olisivat asia, mistä olisin niin kiitollinen ja olisi elämäntehtäväni pitää heidät onnellisena. Tiedän jo nyt, että kaiken kokemani jälkeen olisin vahva mutta hellä äiti. Sellainen, joka tekisi mitä vain suojellakseen lapsiaan. Tällä hetkellä sydämeni on ääriään myöten täynnä rakkautta. Tiedän, että tälläkin hetkellä se minun elämäni rakkaus on tuolla jossain ja jo nyt tunnen rakkautta häntä kohtaan. Jo nyt haluaisin antaa hänelle koko maailman. Tiedän, että me kohtaamme vielä, kun aika on valmis. Tiedän, että koko tähänastinen elämäni on vain valmistellut minua siihen hetkeen, että olen valmis kohtaamaan hänet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERANeulepaita *TÄÄLTÄ

Ja se ajatus on äärimmäisen kutkuttava. Kun tiedät, että elämäsi paras aika ja yksi elämäsi parhaista ihmisistä on vielä kohtaamatta. Ja se ajatushan on aika ihana.. hih.

Elämäni rakkaus, kyllä me vielä kohtaamme. Tunnen sen jo. Vaikka kukaan mies ei ikinä vie isäni paikkaa, on ihana ajatus, että elämääni on vielä tulossa joku upea mies. Se elämäni suuri rakkaus. En ehkä ihan vielä ole valmis, mutta vielä joku päivä olen. Ja silloin, ota kiinni äläkä ikinä päästä irti.