Miksi kovia kokenut ihminen muuttuu positiiviseksi?

Oletteko joskus miettineet, että miksi juuri kovia kokeneet ihmiset vaikuttavat surun jälkeen juurikin niiltä maailman positiivisimmilta ihmisiltä. Vahvana esimerkkinä Super-Jutta. Uskomaton nainen, joka on saanut kokea vaikka mitä kamalaa elämässään. Miten ihminen, joka on kokenut kovia, pystyy vielä elämään onnellisen ja positiivisen elämän kaiken kokemansa jälkeen?

Ihmiset ovat toki erilaisia ja jokainen reagoi asioihin eri tavalla. Hyvin suuressa osassa toimii ihmisen resilienssi.

Resilienssillä tarkoitetaan hyvää lopputulosta huolimatta vakavasta uhasta kehitykselle ja sopeutumiselle. Resilienteillä ihmisillä on takana kokemuksia, jotka ovat muovanneet heistä selviytymiskykyisiä. Resilienssissä on kyse erityisesti siitä, miten ihminen pysyy toimintakykyisenä haastavissa elämäntilanteissa ja miten hänestä tulee toipumiskykyinen juuri vastoinkäymisten ansiosta. Resilienssin näkökulmasta ihmisellä on uskoa siihen, että hän voi itse vaikuttaa aktiivisesti omaan elämäänsä sekä niihin tulkintoihin, joita hän vastoinkäymisistä muodostaa. Ihminen on aktiivinen oman elämänsä muokkaaja, eikä vain passiivinen olento elämän vietävissä. (Lähde)

Resilienssi on siis kykyä selviytyä haastavista tilanteita, sinnikkyyttä, uskoa parempaan ja siihen, että kaikella on merkityksensä. Itse olen saanut kuulla elämäni aikana muutamaankin kertaan, että minulla on vahva resilienssi. Se ei tarkoita, että en voisi olla välillä heikko, haavoittuvainen ja väsynyt kaikkeen. Ei todellakaan, koen tunteet juuri sellaisina kuin ne tulevat ja se tekee kipeää. En turruta itseäni lääkkeillä tai väärinkäytä alkoholia. Koen kipeitä tunteita, käsittelen ne ja yritän päästä elämässä eteenpäin ihan niin kuin kuka tahansa muukin.

photo-1_fotor

Palataan alkuperäiseen kysymykseen. Miksi juuri ne kovia kokeneet ihmiset osaavat nähdä kaiken kokemansa jälkeen maailman vielä hyvänä paikkana? Oma näkemykseni ja kokemukseni tähän on hyvin yksiselitteinen; olen kokenut maailman kamalimmat tunteet ja en enää halua tuntea niin. En halua, että kukaan joutuu tuntemaan niin. Olen kokenut rakkaiden ihmisten kuoleman sekä kokenut miltä tuntuu, kun se, johon luotat eniten, pettää luottamuksesi täysin. Olen suoraan sanoen kokenut maailman musertuvan jalkojeni alta. Olen kokenut sen tunteen, kun sinusta tuntuu, että menetät kaiken ja pääsi ei meinaa pysyä pinnalla. Jos sen jälkeen näkee yhtään pilkahdustakaan auringosta, siihen haluaa tarttua kaksin käsin. Sen jälkeen kun on oikeasti käynyt pohjalla ja itkenyt sydäntä rinnastaan, voi pienetkin asiat nähdä kauniina. Kaunis vesisade, ystävän lämmin halaus, kaunis uusi huulipuna. Ne merkitsevät paljon. Kuulostaa hyvin kornilta, mutta niin ainakin itse koen.

Nauru ja huumori on itselleni yksi tärkeimpiä asioita. Niiden avulla pääsen mahdollimman kauas kivusta. Jos saan nauraa, tunnen olevani elossa ja tunnen, että elämää on vielä olemassa. Naurussa todellakin on voimaa. Positiivisuudessa on voimaa.

Tällä hetkellä koen äärimmäisen haastavaksi kuunnella jos joku ihminen valittaa turhanpäiväisistä asioista. Kun me kuitenkin pystymme itse vaikuttamaan suurimpaan osaan meille tapahtuvista asioista, vähintään asenteellamme. Jos ihmisellä on paha olla, se ei todellakaan valittamalla ja märehtimällä parane. Jos aivot aktivoi valitusvaihteelle, se todellakin jää päälle. Tunnen ihmisten energiat todella vahvasti ja tällä hetkellä perusnegatiivinen valittaja ei vain ole mieleeni. Myönnän, olen ollut sitä itsekkin. Mutta nyt näen niin vahvana, että kuinka valittaminen tulee omasta pahasta olosta ja kuinka valittamiseen jää koukkuun. Pitää vain tajuta se, että joka aamu voit tehdä valinnan. Joko näet maailman paskana paikkana ja elät paskan päivän tai näet maailman kivana paikkana, jossa on kiva olla. Molemmat ovat mahdollisia ja molempiin jokaisella on valta ja vastuu itsellään.

Kun oma maailma on oikeasti hetkellisesti romahtanut, toisen jatkuva valitus mitättömistä asioista oikeasti tuntuu todella pahalta. En jaksa toisen huonoa energiaa ja en jaksa sitä, että tällaisessa lintukodon kaltaisessa maassa kuin Suomi, ihmiset kehtaavat valittaa ihan kaikesta. Meille ihan oikeasti kuitenkin on isossa mittakaavassa asiat ihan mielettömän hyvin. Selvästi liiankin hyvin, kun ihmiset eivät osaa enää arvostaa asioita.

Arvostan nyt enemmän niitä pieniäkin asioita. Sitä, että kaupasta saa hyvää jouluproteiinivanukasta. Sitä, että sain parkkipaikan läheltä ovea. Sitä, että päivällä paistoi aurinko. Tottakai koen ja näen myös huonoja asioita, mutta en anna niille niin suurta arvoa.

Tiedostan nyt paremmin kuin koskaan, että ihminen voi kuolla ihan koska tahansa. Ihan oikeasti koska vain, vaikka heti huomenna. Kiitän luojaani siitä, että kukaan meistä ei tiedä tarkalleen, että koska ja miten. Koska sillä välin voi elää ja nauttia. Ja minä ainakin haluan elää sellaisen elämän, jossa olen viihtynyt. En sellaista, missä olen vain valittanut. Niin paljon kaunista jää näkemättä, jos keskittyy vain vihaan ja negatiivisuuteen. Maailma on kuitenkin kaikesta huolimatta aika jännä ja kaunis paikka.

p5070150_fotor000

Musta tuntuu, että mä olen alkanut elää. Mä olen tehnyt asioita, joita en olisi ikinä ennen tehnyt.

Mä yksi päivä extempore parkkeerasin tautointipaikan eteen ja kävin ottamassa napa- ja nenäkorun. Äiti ja siskohan haukkuivat ne pystyyn, mutta arvaatkaa mitä.. minä tykkään! Ja en jaksa enää elää sen mukaan, että mitä muut ajattelevat ja toivovat. En niin kauan, kun en teoillani ketään satuta.

Olen myös käynyt treffeilla Jenkin kanssa. Minulla ei ole ketään englanninkielisiä kavereita ja englantini on hyvin ruosteessa, mutta en miettinyt sen enempiä ja menin ja repäisin. It vas veri nais.

Yksi kerta ajoin Seinäjoelle treffeille. Minä, suuntavaistoton rotta. En ole ikinä ajanut yksin niin kauas.

Osallistun kaikkiin pikkujouluihin, joihin vaan pystyn. Myös niihin, joissa tunnen vain emännän.

Tilasin pidennykset. Ihan vaan koska voin.

Kehuin tuntematonta.

Katselin Tinderistä naisia.

Hymyilin vastaantulijalle.

Ajoin sinne pelottavaan parkkihalliin.

Tilasin siipiä hottina mediumin sijaan.

Olin vastaamatta sellaisen ihmisen viestiin, joka oli asiaton ja kenelle en ihan oikeasti halunnut vastata. En ollut väkisin ystävällinen.

Juttelin kaupassa tuntemattomalle juustosta.

Nauroin sydämeni pohjasta omalle vitsilleni.

Olen vihdoinkin alkanut elää päivä kerrallaan. Koska minkä takia suunnitella vuosia eteenpäin, jos samalla unohtaa elää tässä hetkessä. Asioita ja elämäänsä voi suunnitella vaikka kuinka pitkälle ja kuinka tarkasti, mutta aika harvoin ne menevät juuri niin kuin haluaa. Toki, on hyvä olla jotain suunnitelmia ja visioita, mutta pitää jättää tilaa myös spontaaneille muutoksille, elämälle.

photo-1_fotor00

Elämääni vie nyt myös eteenpäin ”viimeiset sanat”. Jos kuolisit huomenna, mitkä olisivat viimeiset sanasi puolisollesi, äidillesi, isälle, parhaalle ystävällesi? Kuinka puhut ihmisille, milloin viimeksi teit pyyteettömästi jotain hyvää toisille? Miten kohtelet muita?

Tekemällä hyvää saa itselleen hyvän olon, hyvä olo luo lisää hyvää oloa. Positiivisuus vaatii positiivisia tekoja. Itseään voi ja pitää kehittää jatkuvasti ja omasta mielestäni suurin kehityksen kohde pitäisi olla se, että pyrkii olemaan hyvä ihminen. Hyvä muille, hyvä itselleen. Onnellinen ihminen huokuu onnellisuutta myös ulospäin. Itselläni siihen on toki vielä matkaa, olenhan toki tällä hetkellä tietyllä tavalla hieman hukassa, mutta se on kai tällaisessa tilanteessa täysin sallittua. Mutta onnellisuus on se punainen lanka, josta aion pitää kaksin käsin kiinni.

Don’t worry, be happy.

Elämän vesillä

*Sisältää affiliate-linkin

Olen kertaheitolla saanut elämääni hyvin paljon perspektiiviä. Sitä, että mistä kannattaa valittaa, mistä näkökulmasta asioita kannattaa katsoa ja yleisesti, että miten elämään tulisi suhtautua.

Vaikka en halua missään maailman nimessä vähätellä ketään tai kenenkään ongelmia, voin sanoa, että itseäni ei enää pienet asiat hetkauta. Kun elämässä tapahtuu suuria menetyksiä, pienemmät ongelmat eivät enää vaikuta niin paljoa. Totta kai asiat voivat ottaa päähän, mutta nyt osaa miettiä, että onko tämä sellainen asia, josta kannattaa ihan yöunensa menettää. Kuitenkin useimmiten asioilla on tapana onnistua ja mennä ainakin suurinpiirtein niin kuin haluaa.

Esimerkkinä, joudun pienestä opiskelijanbudjetistani ostamaan autooni uudet talvirenkaat, uuden puhelimen kun edellinen hajosi sekä viemään koirani eläinlääkärille lohjenneen hampaan takia. Ennen olisin stressannut ja kiristellyt hampaita isojen rahanmenojen takia. Nyt mietin, että okei, nyt asialle ei voi mitään, joten kannattaako siitä kiukustua. Tai, että miksi riehaantua asioista, joille vaan ei voi mitään. Mieluummin yrittää keskittyä ratkomaan ongelmia, kuin lietsomaan niitä lisää. Turha negatiivinen vatvominen ei varmasti ole ikinä ratkaissut kenenkään ongelmia.

photo-66fotor

En ikinä halua olla se ihminen, että minulle ei voisi kertoa omista ongelmistaan. Jokaisella on kuitenkin omat, sen hetkiset asiansa ja ongelmansa ja itseään ei saa verrata muihin. Toiselle taloudellinen huono tilanne todella vie ne yöunet ja toiselle riittää huonoon päivään vaan se, että joku sanoi jotain rumasti. Se on kunkin itse tehtävä (asenne)valinta, että mikä hänen maailmansa kaataa.

Itse olen kuitenkin nyt uusien ajatusmallien äärellä. Haluan olla positiivinen, en halua valittaa pienistä. Elämme täällä vain yhden kerran ja emme koskaan voi tietää, koska meidän aikamme täällä päättyy. Elämästä tulee nauttia ja asiat kannattaa miettiä mieluummin positiivisen kuin negatiivisen kautta. Kuitenkin suurimmalla osalla meistä asiat ovat paremmin kuin hyvin. Katto pään päällä, rahaa sen verran, että pystyy elämään, läheisiä ympärillä. Ja monet asiat joista valitamme, ovat sellaisia, joihin pystymme itse loppupeleissä vaikuttamaan hyvin paljon. Ja sellaisista on turha periaatteessa valittaa koska sen kun vaan menee ja tekee! 🙂

Haluan olla onnellinen, iloinen ja hyvä ihminen. Haluan laskea siunaukseni, enkä huonoja tapahtumia. Olen saanut elämässä paljon hyvää ja tulen vielä saamaankin. Haluan tehdä muille hyvää ja olla kiltti ihminen. Haluan olla vahva mutta hellä.

photo-19_fotor

Pelkään, että kuulostan siltä, että jeesustelen tai moralisoin. Mutta haluan vain sanoa, että kannattaa katsoa elämäänsä niin, että näkee sen ainutkertaisuuden ja kauneuden. Miettiä, että mistä kaikesta kannattaa ihan oikeasti valittaa ja olla negatiivinen. Elämä on kuitenkin pitkälti sitä, että mitä siitä itse tekee ja miten asioihin suhtautuu. Pahalta ei voi välttyä ja elämä on raakaa, mutta elämä on samalla myös niin jotain ainutlaatuista ja jumalattoman kaunista.

Itse haluaisin vain elää nyt täysillä, rakastaa, välittää ja nauttia, olla intohimoinen elämää kohtaan. Tehdä rakkaudella itsestäni sen parhaan version, joka vain ikinä pystyn olemaan. Tekemään sellaisen elämän, jota ei tarvitse vanhana katua. Haluan seikkailla, rikkoa rajoja, valvoa öitä puhuen sielujen syvimmistä asioista, tutustua uusiin ihmisiin, olla avoin, nauraa, suudella tuntikausia ja nauttia elämästä ihan täysillä. Haluan nyt olla minä ja tehdä niitä asioita, joita juuri minä haluan tehdä. Haluan jättää jälkeeni hyvää ja haluan, että saan muille ihmisille hyvän olon. Niin ystäville, asiakkaille.. kaikille. Haluan olla lämmin ja eläväinen ihminen, en negatiivinen valittaja. Elämä on vain yksinkertaisesti liian kaunista ja arvokasta, että sitä kannattaisi hukata moiseen turhaan.

photo-21_fotor

Treenipaita *TÄÄLTÄ

Yksi ensimmäisiä asioita on rakastaa itseäni täysillä. Oppia tuntemaan itseni ja rakastamaan itseäni juuria myöden. Olen ainutlaatuinen, olen minä. En ole lähellekkään täydellistä, mutta olen ainoa minä. Olen ihan yhtä arvokas kuin muutkin. Minun olemassaololleni on syy. Ehkä se on olla joskus jonkun elämän rakkaus, ehkä se syy on olla rautaisen kova valmentaja ihmisille, ehkä se syy on olla jonkun ihanan lapsen äiti. En tiedä sitä vielä, mutta jään innolla odottamaan. Olen rakkauden arvoinen ja olen hyvä ihminen, ansaitsen hyvää.

Nauttikaa elämästä ja nähkää aina ne asioiden valoisat puolet <3