Mikä on sun tavoite?

*Sisältää affiliate-linkkejä

Paljonko kyykkäät? Paljon nousee penkistä?

Kaikki salilla sitkeästi käyvät ovat varmasti kuulleet nuo kysymykset. Itseäni ne eivät haittaa, mutta ajatus niiden taustalla huvittaa. Kuitenkin voima on usein vain voimatreenin tulos. Jos laihduttaa tai kiinteytyy, harvoin sitä tulee samalla maksimeita treenattua. Tai, voima ja maksit kulkevat usein käsi kädessä massakauden kanssa.

Ihmiset keskittyvät todella paljon siihen, että paljonko kukakin nostaa rautaa, vaikka enemmin pitäisi keskittyä oikeaan tekniikkaan, tuntumaan sekä ruokavalioon. Itseään on turha verrata vieressä treenaavaan ihmiseen, koska et tiedä: a) kuinka monta vuotta hän on treenattu/ urheillut b) onko hän dieetillä, massakaudella jne c) miten hän treenaa, eli kutosia, kaseja, supersarjaa jne.

Tärkeintä on kuitenkin se oma tavoite. Mitä sinä haluat? Ja miksi? Pystytkö treenaamaan täysin ilman tavoitetta ja pystyt, niin miksi?

Minulla on aina ollut treenauksessa edes jonkinlainen tavoite. Mutta itse en ole oikeastaan vielä koskaan treeneissä keskittynyt voimaan. Mutta nyt siihen tulee muutos. Olen aina tykännyt tehdä perus massaliikkeitä kuten kyykkyä, mavea ja penkkiä. Kuitenkin dieetillä nämä isot perusliikeet ovat helposti jääneet ainakin loppuajasta pois. Tilalle on tullut syke korkealla vedettyä supersarjaa tai muuta nopeatempoista treeniä. En vielä oikein koskaan ole saanut tilaisuutta treenata ihan puhdasta voimaa.

Mutta. Nyt. Kun en itse oikein vielä tiedä, että mikä on tällä hetkellä tavoitteeni. Muuta kuin saada mieli ja kroppa yleisesti kuntoon. En ihan vielä halua aloittaa dieettiä, koska pelkään, että tässä kohtaa se vain pistäisi kropan vain sekaisin. Ja vasta nyt olen vihdoin saanut henkisiä ja fyysisiä voimia takaisin ihan perus arjen kanssa jaksamiseen, niin en viitsi ottaa riskiä ja vetää itseäni piippuun tiukalla dieetillä. Mieli kuitenkin janoaisi dieettiä ihan hirveästi.

Viime vuosien stressi näkyy jo kehossani, mutta tiedän, että sen saa suhteellisen helpolla pois. Viisi tai kymmenen kiloa pois ja se olisi siinä.. toinen on ottaa vain muutama kilo pois, jonka jälkeen keskittyy maltillisesti lisäämaan ruokaa ja treenien tehoa.

Noh, kuten huomaa, en osaa täysin vielä päättää, että mitä juuri nyt tavoittelen. Joten tällä hetkellä tavoitteeni on ainakin saada voimaa. Siitä hyödyn myös dieetillä, kun jaksan silloin paremmin treenejä. Myös aerobinen kunto on jotain, mikä minun tulisi ottaa remonttiin jossain kohtaa ihan kunnolla.

Viihdyn tällä hetkellä kehossani hyvin, mutta olen kuitenkin terveellä tavalla hyvin itsekriittinen. Vielä on se ultimaattinen unelmakroppa saavuttamatta ja minä vielä saan sen, meni siihen vuosi tai kymmenen. Mutta nyt totta kai tiedostan, että henkinen hyvinvointi ja jaksaminen on listalla ensimmäisenä.

Mikä on sinun tavoitteesi tällä hetkellä?

Ja hei, olethan tutustunut fitfashionilla pyörivään #ilokiertoon -haasteeseen?

Paita *TÄÄLTÄ / Vyö *TÄÄLTÄ

Muutto ja uusi vuosi <3

Hui, taas on mennyt tovi viimeisestä kirjoituksesta. Olen nyt alkuvuoden yrittänyt kovasti kiriä viime vuodelta rästiin jääneitä hommia. Kouluhommia, työhommia, muuttohommia.. kaikenlaisia hommia. Viime vuonna energiat olivat hyvin alhaalla ja arki oli pelkkää päivästä toiseen suoritumista ja suorastaan selviytymistä. Nyt alkuun olen yrittänyt aloittaa ensin yhdestä asiasta ja sitten toisesta. Ensin otin salin pikkuhiljaa mukaan elämään, sitten koulun ja niin edelleen. Töitä en missään vaiheessa ole lopettanut, vaikka se on kyllä ollut hieman virhe. Minun olisi pitänyt tajuta hengähtää edes hetken.

Nyt kuitenkin takana on muutto omaan kotiin koiran kanssa. Tai siis vielä toistaiseksi vuokra-asuntoon, kun vielä tämän vuoden menen opiskelijan tittelillä. Löysin kivan kämpän, jossa helposti viihtyy nyt tämän vuoden. Katsoo sitten valmistumisen jälkeen, josko ostaisi ihan oman asunnon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tein ensimmäistä kertaa yritykseni tilinpäätöstä ja olen muutenkin taas saanut kaikenlaisia elämäni asioita eteenpäin ja järjestymään. Tässä kohtaa ihan parasta onkin tuntea vahvasti, että hallitsee omaa elämäänsä. Kun kaikki muuttuu äkillisesti ja oma turvallisuuskupla rikotaan isosti, tuntuu helposti, että mihinkään ei voi luottaa ja mikään ei ole pysyvää. Nyt nautin siitä, että saan elämääni pikkuhiljaa järjestykseen tämän kaiken kaaoksen jälkeen. Kun en saa vastauksia elämäni isoihin kysymyksiin, tekee hyvää saada vastauksia edes niihin pieniin ja konkreettisiin asioihin, kuten, että missä asun. Nyt teen turvallisen kodin itselleni ja koiralleni. Vain me asumme täällä ja vain minä päätän, että millainen koti tämä meille on. Ja minä päätän, että tämä on onnellinen koti.

Huomaan, että hymyilen ja olen onnellinen. Vapauden tunne on pakahduttava. Tanssin ja kuuntelen musiikkia. Juttelen lähikaupan myyjille, olen vain.. ihan todella onnellinen kaiken tämän surun keskellä. Kaipaan isää aivan jumalattomasti, mutta samalla tunnen parisuhteeni päättymisestä maailman suurinta helpotusta. Nyt jo kaipaan enemmän vaikkapa edellistä deittiäni kuin häntä. En edes muista häntä. Voin kuunnella ”kappaleitamme”, voin sanoa hänen nimensä, olen unohtanut hänet. Olen yli hänestä, en koe vihaa, en mitään.. mutta en ole yli siitä mitä tapahtui. En voi päästä yli siitä, että vieressäni on nukkunut hirviö. En ymmärrä pahoja sieluja, en ymmärrä miten paljon maailmassa voi olla pahaa ja noin lähellä, hengittämässä kanssani samaa ilmaa. Ajatus hämmentää ja tulee hämmentämään vielä pitkään.

Vaikka unelmoin aidosta ja onnellisesta parisuhteesta, nautin nyt sinkkuelämästä. Ajatus parisuhteesta toistaiseksi vielä ahdistaa. En ole valmis vaan haluan olla yksin ja ensin itse käsitellä kaikki nämä asiat. En halua mennä uuteen suhteeseen, kun olen vielä rikki. En toki enää koskaan tule täysin ehjäksi, mutta en halua, että kukaan joutuu nyt kantamaan minun sirpaleeni. Haluan itse olla se, joka pelastaa itseni. Olen aina ollut yksinäinen susi, mutta se on tasan se, joka on tehnyt minusta juuri näin vahvan kuin nyt olen. En halua olla kenenkään taakka.

harmaa2

Toki ympärilläni on kasa ihania ihmisiä, jotka rientävät apuuni arjen asioissa. Olenhan nyt joiden asioiden suhteen kovin yksin ja moni asia pelottaa ja turhauttaa. Ennen oli isä ja mies, joille pystyi soittamaan ja kysymään apua mitä tuli vaikkapa autoon tai tietokoneisiin. Nyt olen asioiden kanssa ihan omillani. Olen jo monet turhautumisen kyyneleet tirauttanut, kun nettini ei toimi, tai Ikean lipasto pitäisi koota. Ei siksi, että olisin avuton ja en osaisi tai oppisi. Mutta siksi, että ne ovat juuri niitä hetkiä jolloin kaikki tämä konkretisoituu. Olen yksin ja minulla ei ole auttajaa. Ei ketään, joka ottaisi sen ruuvarin kädestäni, halaisi ja auttaisi. Toki ystäväni auttavat, mutta eivät hekään joka hetki voi olla tälläistä tumpeloa olla auttamassa. Ja kun olin aina niin isän tyttö. Isä osasi aina auttaa ja nyt isä ei auta enää koskaan, ei enää koskaan. Toivottavasti olen tarpeeksi osoittanut isälle kiitollisuutta. Nyt huomaan kuinka paljon hän vei mukanaan.

Treenit olen aloittanut nyt askel kerrallaan. Ensimmäinen askel oli ylipäätään mennä salille, sitten hieman useammin ja nyt treenata ihan ohjelman mukaan ja kokoajan tehokkaammin ja tehokkaammin. Ruokavalion kanssa minulla on ollut sama juttu, ensin piti saada ruokaa alas, ihan mitä tahansa. Sen jälkeen järkevä rytmi ja sitten järkevää ruokaa. Nyt olen treenien ja ruokavalion suhteen jo hyvässä pisteessä. Treenaan vähintään kolme kertaa viikossa, tavoitteena treenata neljä tai viisi kertaa viikossa plus lenkit. Ruokavalio on nyt etenkin arkisin pysynyt todella fiksuna, vaikka en ruokaani vielä toistaiseksi edes punnitse. Hoidan ensin koulu- ja työasiat kuntoon ja sitten vasta mietin treenien ja ruokavalion hienosäätöä. Nyt on turha sytyttää liian montaa rautaa tuleen. Energiani kuitenkaan edelleenkään eivät ole vieläkään täysin ennallaan ja nyt on tärkeää tehdä niitä asioita, joista nauttii. Saada se tunne, että on itse kontrollissa elämästään ja edetä pienen askelin. Myös yksineläminen tuo twistin taloudellisiin asioihin, joten töitä on nyt tehtävä hieman enemmän. Mutta nautin niin suuresti, että saan nyt tehdä juuri sitä mitä rakastan. Onneksi elämässäni on kuitenkin yksi pysyvä asia, eli koulu ja olen toistaiseksi vielä turvallisilla vesillä, kun saan opintotukea. Vaikka ihan tooooodella kovasti jo odotan, että valmistun!

harmaa1

 

Päässä on monenlaisia tekstejä hautumassa, mutta en ole yksinkertaisesti vain vielä ehtinyt blogin äärelle. Haluan kirjoittaa enemmän treeneistäni ja muun muassa siitä mitkä asiat ovat nyt paremmin kuin olen sinkku. Hmm, monta muutakin on mielessäni ja janoan päästä kirjoittamaan. Ihanaa, että juuri sinä olet lukijani ja ihanaa alkanutta vuotta. Tehdään tästä ihana vuosi. <3

Muista seurata instassa:

Pauliina_olivia

&

pauliinaoliviatraining

Ja snäpissä: pauliina.kranta