Laihtuminen on ennen kaikkea psyykkistä

Jos jotain haluan omalla urallani viedä eteenpäin, on se fakta, että laihtuminen on ennen kaikkea psyykkistä. Totta kai suurin asia, mitä painon putoamisen eteen voi tehdä, on liikunta ja oikeanlainen ravinto.

Mutta miksi niiden toteuttaminen käytännössä on usein haastavaa?

Koska mielemme on suurin rajoitteemme. Tunnelukot, kärsimättömyys, motivaation puute ja itsekuri. Kaikki ovat laihtumisen ja elämäntapojen muuttamisen kannalta suuria elementtejä. Ilman kirkasta tavoitetta ja paloa, muutosta ei synny.

Kun ihminen on mielentilassa, missä voittaminen on ainoa vaihtoehto, hän menee vaikka läpi harmaan kiven. Ja tarkotukseni ei missään nimessä ole kritisoida tai syyllistää, päinvastoin. Vapauttaa ihmiset siitä syyllisyyden tunteesta, että he eivät muka vain onnistu.

Onnistut varmasti, mutta haluatko onnistua?

Kuvat: Ida Alanen Photography

Esimerkiksi jos elämäntilanteesi on haastava, on mahdotonta vaatia, että yhtäkkiä tekisit uusien elämäntapojen muuttamisesta elämäsi ykkösprioriteetin. Toki, aina tulee varmistua, että syyt ovat aitoja, etkä mene tekosyiden taakse. Mutta elämäntapojen muuttaminen vaatii paljon, se vaatii aikaa ja uhrauksia, uusia ajattelutapoja. Jos ajatuksissasi ovat muut asiat, jotka kipuavat huomaamattasi priorilistasi kärkeen, muutos on haastavaa. Ja teot puhuvat aina enemmän kuin sanat.

Ihminen voi haluta muutosta, todella paljon. Mutta vasta teot näyttävän sen oikean motivaation. Minäkin voisin haluta olla lääkäri, mutta inspiraationi ei ikinä riittäisi opiskeluun. Näin vain esimerkkinä.

Haluankin, että ihmiset olisivat itselleen armollisempia. Jos takana on epäonnistuneita laihdutusyrityksiä, vedä happea ja mieti, miksi haluat muutosta. Mikä vie sinua oikeasti eteenpäin? Vai onko nykyinen elämäntyylisi kuitenkin liian hyvää, että olisit siitä valmis luopumaan. Onko vaiva, jonka muutos vaatisi, oikeasti sen arvoista? Ainakaan tällä hetkellä.

Kun kirjoitin opparia, opettaja koko ajan haki vastausta kysymykseen; mitä haet työllä, mikä on työn tavoite? Ja vasta kun olin selkeyttänyt itselleni vastauksen kysymykseen, sain työtä eteenpäin. Kun selvitin itselleni, mikä on työn tarkoitus, tavoite oli kirkkaana mielessäni.

Miksi ylipäätään teemme yhtään mitään, etenkään epämukavaa? Miksi kun olin 19-vuotias, heräsin yöllä 3.30, starttasin jääkylmän autoni ja menin siivoamaan paskarantuja vessanpöntöistä? Koska sain siitä rahaa.

Tekisinkö sitä enää? En ellei olisi aivan pakko. Nyt kun olen keksinyt muita tapoja tienata, teen muita töitä. Mutta tähänkin työhön minulla on syy. Se ei enää ole vain palkka. Jos syy olisi vain palkka, tekisin taatusti muuta työtä. Miksi hain kouluun ja luin pääsykokeisiin? Miksi olen tehnyt yhtään mitään saavuttamisen arvoista elämässäni? Koska jokaiseen asiaan on aina ollut suuri syy. Joko pakosta tai tahdon palosta.

Älä siis soimaa itseäsi, jos olet uunituore äiti tai jos sinulla on jokin vamma, joka estää sinua liikkumasta. Sinulla on ensin tärkeämpiä tavoitteita; kasvattaa ja imettää lasta, saada itsesi terveeksi.. Sitten vasta tulevat muut syyt. Sitten vasta tulevat ulkonäölliset syyt. Toki, mitä tulee esim. vammoihin, terveydelliset syyt voivat olla myös motivaationa pudottaa painoa. Koska silloin syy on tullut kristallin kirkkaaksi. ”Pudotan painoa, jotta saan itseni terveeksi”.

Muista kuitenkin, että muutoksen voi tehdä jo aikaisemminkin kuin vasta pakon edessä. Sinun täytyy vain istua alas, katsoa itseäsi rehellisesti ja miettiä; miksi haluan tätä niin paljon kuin haluan ja mitä olen valmis tekemään tämän eteen?

Korostan luonnollisesti muutoksia, etenkin terveydellisistä syistä. Ja sitä, että et voi tietää kuinka mahtavaa elämäsi voisi olla muutoksen jälkeen tai jopa sen aikana. Mutta joskus nykyinen elämäntilanne vetää puoleensa kuin magneetti. Miksi? Koska et ole asettanut magneettia tavoitteidesi puolelle.

On hyvin suuri ero, menetkö pois huonosta vai kohti hyvää. Laihtuminen on siis ennen kaikkea psyykkistä.

 

Kuinka usein tulisi venytellä?

Kehonhuoltoon tulisi suhtautua kuin treeniin, ja sille tulisi myös varata oma aikansa viikosta. Treenaavan ihmisen kannattaa pitää huolta kehonsa liikkuvuudesta, nivelistä ja lihaksista. Jos käy monta kertaa viikossa salilla treenaamassa, on kehonhuolto enemmän kuin paikallaan.

img_4868

Jos jotenkin pystyisin konkretisoimaan asian, esittäisin asian näin:

Verrataan lihasta ja kättäsi. Pystyt kättelemään, jos kätesi on rento. Sormesi ovat taipuisat ja liikkuvat normaalisti.

Jokainen treeni kiristää hieman lihaksiasi. Kuvittele taas kätesi ja kuvittele kätesi menevän joka treenistä hieman nyrkkiin. Jos venyttelet, kätesi palautuu nyrkistä. Mutta jos et venyttele, käsi menee aina enemmän ja enemmän nyrkkin. Jossain kohtaa nyrkki on niin tiukka, että se saa kättä enää auki ja et pysty kättelemään.

Sama pätee lihakseen, se kiristyy niin paljon, että et pysty enää treenaamaan. Jos yrität väkisin treenata liian kireää lihasta, enemmin tai myöhemmin satutat itsesi. 

Toivottavasti saitte kiinni tuosta esimerkistä! 😀

Venyttelylle ja kehonhuollolle on siis oikeasti oma paikkansa, eikä se ole turhaa puuhaa. Se estää myös erilaisilta vammoilta, kun lihas ei ole treenatessa liian kireä. Kireä lihas on myös heikompi ja venyttelyn avulla niin lihaksen kimmoisuus, nivelten liikkuvuus kuin palautuminen parantuu.

img_5506

Jokaisen treenin jälkeen voit nopeasti (20sec) venytellä treenatut lihakset, mutta kerran viikossa kaikki lihakset tulisi venytellä pitkillä 1-3min venytyksillä. Itse teen aina niin, että vaikkapa viikonloppuna kun ei ole treeniä, käyn palauttavalla lenkillä, jonka jälkeen venyttelen tai rullailen. Tämän avulla olen saanut myös niskani parempaan kuntoon ja huomannut, että kroppani ottaa treeniä paremmin vastaan seuraavalla viikolla. Venyttelyn tai rullailun ei tarvitse olla rakettitiedettä, pääasia on, että kehoaan muistaa huoltaa. Venyttelyn ja kehonhuollon lisäksi ei tule unohtaa levon ja ravinnon merkitystä.

Kuinka usein sinä venyttelet? Onko kehonhuolto sinulle tärkeää?