Kuinka usein tulisi venytellä?

Kehonhuoltoon tulisi suhtautua kuin treeniin, ja sille tulisi myös varata oma aikansa viikosta. Treenaavan ihmisen kannattaa pitää huolta kehonsa liikkuvuudesta, nivelistä ja lihaksista. Jos käy monta kertaa viikossa salilla treenaamassa, on kehonhuolto enemmän kuin paikallaan.

img_4868

Jos jotenkin pystyisin konkretisoimaan asian, esittäisin asian näin:

Verrataan lihasta ja kättäsi. Pystyt kättelemään, jos kätesi on rento. Sormesi ovat taipuisat ja liikkuvat normaalisti.

Jokainen treeni kiristää hieman lihaksiasi. Kuvittele taas kätesi ja kuvittele kätesi menevän joka treenistä hieman nyrkkiin. Jos venyttelet, kätesi palautuu nyrkistä. Mutta jos et venyttele, käsi menee aina enemmän ja enemmän nyrkkin. Jossain kohtaa nyrkki on niin tiukka, että se saa kättä enää auki ja et pysty kättelemään.

Sama pätee lihakseen, se kiristyy niin paljon, että et pysty enää treenaamaan. Jos yrität väkisin treenata liian kireää lihasta, enemmin tai myöhemmin satutat itsesi. 

Toivottavasti saitte kiinni tuosta esimerkistä! 😀

Venyttelylle ja kehonhuollolle on siis oikeasti oma paikkansa, eikä se ole turhaa puuhaa. Se estää myös erilaisilta vammoilta, kun lihas ei ole treenatessa liian kireä. Kireä lihas on myös heikompi ja venyttelyn avulla niin lihaksen kimmoisuus, nivelten liikkuvuus kuin palautuminen parantuu.

img_5506

Jokaisen treenin jälkeen voit nopeasti (20sec) venytellä treenatut lihakset, mutta kerran viikossa kaikki lihakset tulisi venytellä pitkillä 1-3min venytyksillä. Itse teen aina niin, että vaikkapa viikonloppuna kun ei ole treeniä, käyn palauttavalla lenkillä, jonka jälkeen venyttelen tai rullailen. Tämän avulla olen saanut myös niskani parempaan kuntoon ja huomannut, että kroppani ottaa treeniä paremmin vastaan seuraavalla viikolla. Venyttelyn tai rullailun ei tarvitse olla rakettitiedettä, pääasia on, että kehoaan muistaa huoltaa. Venyttelyn ja kehonhuollon lisäksi ei tule unohtaa levon ja ravinnon merkitystä.

Kuinka usein sinä venyttelet? Onko kehonhuolto sinulle tärkeää? 

Dieetti toimii ensimmäistä kertaa moneen vuoteen

Olen viimeiset pari vuotta haaveillut hieman timmimmästä kropasta. En siis varsinaisesti laihemmasta, vaan nimenomaan timmimmästä. Olen aina sanonut, että viihdyn tämän kokoisena, mutta kehonkoostumus voisi vaan olla hieman erilainen. Ja siihen olen pikkuhiljaa pyrkinytkin. Kuitenkin viimeiset pari vuotta kroppa on ollut jotenkin aivan totaalisen jumissa. Painoa alkoi kertyä 2014-2015 sen jälkeen kun olin päässyt alimpaan painoon (64kg). Toki, oli hyväkin, että paino hieman nousi. Itse en itselläni tykkää liian hoikasta olemuksesta. Painon nousussa mukana oli myös toki offikautta, eli lihasmassaa. Painoa alkoi kuitenkin tulla pikkuhiljaa hieman liikaakin ja paino jumittui pitkäksi aikaa noin 80kg, jonka molemmin puolin olen keikkunut viimeisen vuoden. Loppuvuodesta 2016 paino kävi pahimmillaan jopa 85kg. Juuri tietysti silloin, kun minulla oli Helsingissä Fitfashionin kuvaukset, heh.

Paino on minulle vain suuntaa antava juttu, mutta totta kai minäkin huolestun jos painoa alkaa yhtäkkiä tulla enemmänkin. Ja etenkin jos tietää, että se ei todellakaan kaikki voi olla lihasta. Annoin kuitenkin alkuvuodesta itselleni armoa, enkä alkanut heti diettailemaan. Annoin kropalle lepoa ja otin asian kerrallaan. Alkuun se oli ihan sitä, että ylipäätään söin normaalisti. Syksyllä kun kaikki tapahtui, paino tippui äkillisesti, koska stressireaktio poisti kaikki nesteet kropasta. Sen jälkeen nesteet tulivat takaisin huminalla, noin 6kg melkein kerralla.

Nyt olen saanut nesteitä pikkuhiljaa pois kropasta, treenin kulkemaan ja ihan virallisesti dieetin päälle. En itseasiassa noudata mitään tiettyä ohjelmaa tai tee tiettyä treeniä. Olen kylläkin myös miettinyt uudestaan valmentajan palkkaamista, koska se kuitenkin toisi tekemiseen tietynlaista uutta puhtia. Täytyy katsoa, koska olen kuitenkin niin nauttinut tästä emansipaatiostani, niin en tiedä olenko vielä valmis kenenkään ohjeistettavaksi. Vaikka toisaalta juuri nyt tuntuu, että nyt on paukkuja pistää treenaamiseen vaikka kuinka ja paljon.

Nyt paino pyörii siinä 76kg nurkilla.

Muutaman vuoden kun yritin aloittaa dieettiä, se jumitti aina jo alkumetreille. Pää ei ollut stressi takia mukana. En pystynyt tekemään dieetistä ykkösprioriteettia vaikka kuinka olisin halunnut.  Mutta nyt dieetti tuntuu niin helpolta, niin yksinkertaiselta. En stressaa mitään, en tee mitään hampaat irvessä, en näe nälkää. Okei, välillä tulee pieniä kiukkuja kun on verensokerit tarpeeksi alhaalla, mutta noin yleisesti, ihan läpsyttelyä koko homman. Ja niin dieetin pitääkin olla, etenkin dieetin alun. Sen ei kuulu olla vaikeaa, sen ei kuulu olla stressaavaa. Ja miten se on sellaista? Silloin kun on oikea state of mind.

Vaikka ei uskoisi, minulla on nyt paljon vähemmän stressiä kuin viime vuosina. Vaikka käsilläni on edelleen paljon asioita, oloni silti paljon vapautuneempi ja rennompi. En tiedä, joko olen lopullisesti seonnut vai nähnyt valon, päättäkää te!

Käyn treenailemassa viisi kertaa viikossa ja aerobiset teen koiran kanssa. En siis tee tiettyä määrä aerobisia, vaan menen siinäkin ihan fiiliksen mukaan. Joskus teemme muutaman lyhyemmän lenkin koiran kanssa tai joskus parikin pidempää lenkkiä päivässä.

Ruokavalioon olen lisännyt hyviä rasvoja. Saatan syödä välipalaksi avokadon ja salaattiin lisään oliiviöljyä. Hiilareita saan riisistä, pastasta, puurosta ja leivästä. Proteiineille perus kanat, kalat ja liha. Olen jopa miettinyt lihatuotteiden vähentämistä, minä vannoutunut lihapää. Kai sitä oikeasti on joku nuppi jostain vihdoinkin löysemmällä.

Motivaatio dieetille on äärettömän kova mutta ei ahdistavalla tavalla. Pidän itsestäni näinkin, mutta näen mielessäni dieetin tuomat hyödyt. Tämä on tähän väliin kiva, positiivinen projekti. Ja niin dieetin ja laihduttamisen tulisi olla. Ei hampaat irvessä vedetty kärsimysnäytelmä. Totta kai aina viimeiset kilot ovat tiukassa, mutta silloin kannattaa miettiä, että onko niitä todellisuudessa edes pakko pudottaa vai jatkaako kiinteytymisellä. Ja kun se onni ei asu siellä 65kg:ssa tai 59kg:ssa. Niin minä ainakin ennen luulin, mutta todellisuudessa olen ollut ehkä ankeimmillani 65kiloisena. Hyvä olo, peili ja yleiskunto kertovat mielestäni paljon enemmän kuin se mitä vaaka näyttää.

Siksi itselläni ei ole mitään virallista tavoitelukua, vaan katselen tässä ihan mitä pertti peilillä on sanoa. Ajatus on kuitenkin saada vähän lisää lihaa kun on ensin tuota ihramusta sulatellut pois. Lisää olkapäitä, lisää pyllyä, vatsaan lisää lihaksia.. unelmakroppa here I fucking come! Viimeinkin, jos nyt ennen sitä kolmeakymppiä ehtisi. Noh, kolmekymmentä on uusi kaksikymmentä. #mikäkolmenkympinkriisi

Onko sinulla dieetti state of mind? Kerro miten ja miksi?